kuitti-show

Keikoilla on kivaa.

Keikkojen jälkeen ei aina niinkään; laskutus- ja kulukorvaus-rumba odottaa. Bändiläiset lähetttävät minulle kuitteja, kaikki kuitit saatuani minä lähetän ne nipussa tilitoimistoon ja toivottavasti jonain kauniina päivänä rahat tippuvat tileillemme.

Miksei kuittitietoja voisi saada perille vuonna 2009 helpommin? Jotenkin sillai ”digitaalisesti” josta paljon puhutaan? Ehkä jopa ”internetsin” kautta?

Jokaisesta pankkikorttimaksusta tulee joka tapauksessa jo nyt tietoa verkkopankkiin; tosin vain laskuttavan tahon nimi.

Miksei samalla voisi saada kaikkia kuitin tietoja? Tai ainakin verotustiedot kuten esim. alv-erittelyn. Sitten verkkopankkiin tietenkin tarvittaisiin jokin keino ”jakaa” kuittitiedot tilitoimiston kanssa luotettavasti ja ”todistettavan” ainutkertaisesti.

Kunnon laskuerittelyt pankkiin saakka mahdollistaisivat myös entistä tarkemman henkilökohtaisten kulujen seurannan. Myös yrityksille automaattisesti verkkopankista löytyvät alv-summat varmasti helpottaisivat kirjanpitoa.

Onko tämä täysin mahdotonta? Minä ainakin olisin valmis maksamaan paremmasta palvelusta.

keskusta, alv ja ahvenanmaa

Hallitus sopi budjettiriihessään arvonlisäveron alennuksista ja makeisveron käyttöönotosta:

Hallituksen mukaan ensi vuonna otetaan uudelleen käyttöön makeis- ja virvoitusjuomavero. Veron tuotoksi arvioidaan 100 miljoonaa euroa. Makeisvero on ollut viimeksi käytössä vuonna 1999.

Elintarvikkeiden arvonlisävero alenee lokakuun alussa nykyisestä 17 prosentista 12 prosenttiin, kuten eduskunta on päättänyt, mutta ensi vuoden heinäkuussa kaikkia arvonlisäveroja korotetaan yhdellä prosenttiyksiköllä, jolloin elintarvikkeiden vero nousee 13 prosenttiin.

Ensi heinäkuussa myös ravintolaruuan vero alenee 22 prosentista 13 prosenttiin. Näin hallitus on ratkaissut sen ydinongelman, että elintarvikkeiden ja ravintolaruuan veroero uhkasi kasvaa.

Yleinen arvonlisäprosentti nousee ensi heinäkuussa 22:sta 23:een.

*huokaus*

Järjetöntä touhua, mutta silti varmaankin paras mahdollinen kompromissi. Keskustan hirttäytyminen elintarvikkeiden alvin alentamiseen aiheutti dominoefektin. Eikö olisi ollut helpompaa jättää alvit entiselleen?

HS:n
Alv-uutisoinnissa minut yllätti kuitenkin eniten Ahvenanmaan asema. En ollut tiennytkään että Åålanti ei kuulu EU:n tullialueeseen:

Suomen liittyessä EU:hun v. 1995 Ahvenanmaalle neuvoteltiin erityisasema sen itsehallinnon ja elinkeinoelämän turvaamiseksi. Erityisasema koskee mm. verotusta: liittymissopimuksessa Ahvenanmaa jätettiin EU:n arvonlisävero- ja valmisteverodirektiivien ulkopuolelle. Maakunta kuuluu siis EU:n tullialueeseen ja tulliunioniin, mutta ei sen veroalueeseen. Tämä mahdollisti esimerkiksi Ahvenanmaan ja toisen EU-maan välisen verovapaan myynnin jatkumisen lautoilla.

Verovapaa myynti jäsenvaltioiden välillä lakkasi v. 1999, mutta maakunnan erityisasema mahdollisti verovapaan matkustajamyynnin jatkamisen kansainvälisessä liikenteessä olevilla vesi- ja ilma-aluksilla. Myynti matkustajille matkan aikana Suomen ja jonkin muun valtion välillä liikennöivällä vesi- tai ilma-aluksella, joka pysähtyy myös Ahvenanmaalla sekä pelkästään Ahvenanmaan ja Suomen välillä liikennöivällä ilma-aluksella, on verotonta siten kuin laissa Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön (1266/1996, jäljempänä Ahvenanmaan erityislaki) säädetään.

Mm. Verkkokauppa.com:lla on oma sivu Ahvenanmaalta Alvitta myytäviä tuotteita varten.

Suomessa on veroparatiisi. (Olisiko muuten vero-kyy parempi raamatullinen vertauskuva?) ”Matkustajalauttaliikenteen” eli lentomatkailuakin saastuttavamman risteilybusineksen tukeminen verovaroin ja verohelpotuksin on jo sinällään hölmöläisten hommaa, mutta tavaran rahtaaminen Maarianhaminan kautta veroedun vuoksi on kyllä vielä asteen verran päättömämpää. Uuden Suomen mukaan:

Ahvenanmaan Postin pääjohtaja Henrik Lundberg kertoo tv-haastattelussa, että postin noin 30 miljoonan euron liikevaihdosta 15-20 miljoonaa tulee postimyynnistä.

Busineksen mittakaava on melkoinen jos postin, joka vain välittää paketit, liikevaihdosta noin suuri osa syntyy postimyynnistä. Suomen ja Ruotsin menettämiä alveja voi vain arvailla.

Epäterveitä ratkaisuja luova erityiskohtelu on lopetettava.

tervetuloa piraattipuolue!

Männä viikolla sitten Piraattipuolue merkittiin Suomen puoluerekisteriin. Onneksi olkoon kapteeni Palmulehto ja miehistö*! 5000:n kannattajakortin kerääminen ei ole pieni urakka!

Edustuksellinen demokratia on kaikista puutteistaan huolimatta mahtava järjestelmä. Yhteisistä asioista sovitaan yhteisesti kansan vapaissa vaaleissa valitsemien edustajien välityksellä. Mitä enemmän kansalaiset osallistuvat puolue- ja kansalaisjärjestötoimintaan, sitä paremmin järjestelmämme toimii. On hienoa että Piraattipuolueen (Arrrrrr-liitto?) aktiivit ovat jaksaneet tehdä määrätietoista työtä jo vuosia.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisin samaa mieltä piraattipuolueen kanssa tekijänoikeuksien tulevaisuudesta.

Uuden Suomen jutussa Vihreiden varapuheenjohtaja Jyrki Kasvi toteaa:

”Ylenkatsominen on parasta lannoitetta tuoreelle puolueelle. Näin kävi aikoinaan myös vihreille.”

Olen Kasvin kanssa samaa mieltä. Ylenkatsomiseen ei ole aihetta – tekijänoikeuksista on hyvä keskustella joka tapauksessa ja kaikille mielipiteille on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi demokraattisilla areenoilla.

Voiko tästä sitten vetää johtopäätöksiä PP:n tulevaisuudesta?

Ei voi. Vertailu Vihreiden syntyyn on virheellinen. Vasta nyt, 22 vuotta ensimmäisten kansanedustajien jälkeen vihreät ovat Helsingissä SDP:tä isompi ryhmä ja valtakunnallisesti suurin pienpuolueista. Riittääkö piraattien puhti vuosikymmeniksi? Ilmastonmuutoksen kaltaista kaikkea päätöksentekoa läpäisevää teemaa, josta kaikki puolueet ovat edes perustavalla tasolla samaa mieltä, on tekijänoikeuksien vastustamisesta vaikea löytää. Saisiko muutaman kansanedustajan piraattiliitto hallitusohjelmaan läpi yhtään itselleen tärkeää teemaa? Mitä sisältöä arvon merirosvoilla on tarjota kunnallispolitiikkaan?

No, meillähän aikaa odotella seuraavia eduskuntavaaleja vuoteen 2011 ja kunnallisvaaleja vuoteen 2012. Paljon ehtii vettä virrata Vantaanjoessa ennen kuin Piraatit pääsevät testaamaan kannatustaan uurnilla ja yhdenkin edustajan läpi saaminen tulee olemaan kovan työn takana. Toivotan jaksamista, onnea ja menestystä.

Itse asiassa toivon piraattien saavan ainakin yhden kansanedustajan. Vallalla kun on semmoinen kummallinen piirre että sen mukana tulee vastuuta ja kaikkein päättömimmät mielipiteet karsiutuvat erittäin nopeasti pois kun joutuu tarkastelemaan omien mielipiteidensä vaikutuksia useammalta kantilta. (Ns. Vapaavuori-ilmiö.)

(* Ei sitten ole yhtään ainutta naista PP:n hallituksessa.)

teinien sotakokemukset

Läiskähti kahvit näppikselle aamun Hesaria lukiessa.

Kotimaa-osastolta oli sinällään mainio juttu otsikolal ”Afganistan ei pelottanut kutsunnoissa”.

Puolustusvoimilla on pulmia edessään. Se on julistanut sodan läskiä vastaan, mutta uusi vihollinen hiipii kasarmeille: nuoret kyseenalaistavat armeijan merkityksen.

”Ihan sama kuka hyökkää, me häviämme joka tapauksessa”, arvioi kutsuntajonossa istuva Tomi Hänninen, 18.

”Minusta olisi aika turhaa lähteä kökkimään jonnekin Karjalan metsiin.”

Vaikuttaa ihan normaalilta ja jopa järkevältä: Suomen jättimäisen reserviläisarmeijan olemassaolon voi kyseenalaistaa kestävämmilläkin argumenteilla. Mutta mitäpä kommentoi paikallinen upseeri moiseen epäisänmaallisuuteen?

Pöydän toisella puolella poikia arvioiva Iivonen tyrmää väitteet nuorten palvelusmotivaation romahduksesta.

”Maanpuolustustahdon näkee reservin kertausharjoituksista, jonne tullaan mielellään.”

Ilvonen vertaa Suomea Ruotsiin. Naapurimaalla ei ole samanlaisia sotakokemuksia kuin Suomella, joten suomalaisnuoria on helppo kouluttaa.

Voi herran jestas sentään. Nyt kutsutut nuoret miehet syntyivät vuonna 1991, 47 vuotta jatkosodan päättymisen jälkeen. Näiden poikien isoisätkään eivät ole enää ”sodan kokeneita”. Millä ihmeen tavalla ruotsalaisnuoria on vaikeampi kouluttaa kuin suomalaisia?

Suomalaisessa turvallisuuspolitiikassa leijuu ”talvisodan henki”. Suomi valmistautuu vuonna 2009 jatkosodan jatkosotaan, jossa kykitään rintamalla Karjalan korvissa ja motitetaan ryssää. Sellaista sotaa ei enää tule.

Surullisinta nykytilassa on hukattujen miestyövuosien lisäksi se, että samalla suljetaan silmät muilta laajoilta turvallisuusuhkilta ja niiden torjumiseen käytettävät resurssit ovat naurettavan pienet.

Miksei Suomella ole laajempaa öljyntorjuntalaivastoa? Onhan tankkerin katkeaminen Suomenlahdella useita kertaluokkia todennäköisempää kuin ”puna-armeijan” panssarikiilan eteneminen Lappeenrantaan.

Ja kaikkein tärkeimpänä, miksi pienikin kustannus ilmastonmuutoksen torjumisesta aiheuttaa valtaisan vastustuksen? Ilmastonmuutos on koko planeetan pahin turvallisuusuhka. Miksei sen torjunta saisi aiheuttaa mitään kustannuksia?

Suomi käyttää vuosittain armeijaansa n. 1,3% bruttokansantuotteestaan. Nicholas Sternin Iso-Britannian hallitukselle tekemän selvityksen mukaan ilmastonmuutoksen torjunta veisi n. 1% maailman bruttokansantuotteesta. ”Business as usual” -malli aiheuttaisi selvityksen mukaan jopa n. 5-20% loven BKT:hen, HDI:stä puhumattakaan. Luulisi olevan taloudellisestikin ajatellen täysin selvää, että ilmastonmuutoksen torjunta on kannattavaa.

Milloin Suomessa noustaan jatkosodan poteroista ja voidaan keskustella turvallisuuspolitiikasta laajemmin? Ei näköjään vieläkään – 64 vuotta viimeisten laukausten jälkeen.

plastic logic helsingin luottamushenkilöille?

Kunnallisen demokratian rattaiden pyöriminen vaatii järkyttäviä määriä paperia. Vain kerran kuussa kokoontuvan kulttuuri- ja kirjastolautakunnan kokouspapereista muodostuu vuodessa n. 30-40 cm korkea kasa. Pelottaa ajatellakin esim. joka viikko kokoontuvan yleisten töiden lautakunnan jäsenten paperipinkkoja. Ja useille luottamushenkilöille tuohon päälle sitten tietysti vielä valtuutettujen nivaskat.

Valtuustokauden aikana valtuutetuille kuskataan kotiin (tai työpaikalle) polkupyörälähettien toimesta yhteensä useiden metrien korkuinen vuori A4-saastetta. Määrä ei ole ihan pieni kun muistaa että Helsingissä on 85 varsinaista valtuutettua ja koko joukko varavaltuutettuja – lautakuntalaisista ja lautakuntalaisten varajäsenistä puhumattakaan. Erilaisia luottamustehtäviä on satoja.

Haloo anno domini 2009? Tämänhän piti olla ”digitaalinen aikakausi”?

Plastic Logic -firman eReader& voisi olla hyvä vaihtoehto tälle sirkukselle.

Tärkeitä pointteja:
– dokumentteihin voi tehdä merkintöjä ja muistiinpanoja
– yksi A4-sivu mahtuu näytölle kerralla
– paperit voidaan toimittaa käyttäjille netin kautta

Jos kaupunki hankkisi lukijoita suuren määrän kerralla, hintakaan olisi tuskin kovin paha. Erittäin todennäköisesti vertailukelpoinen valtuustokauden aikana tapahtuvan painamis- ja kuljetusrumban kustannuksiin, täysin ilmaista ei sekään liene.

Paperin käytön vähentäminen olisi joka tapauksessa hyvä vihreä tavoite. Ensi askel voisi olla vaikkapa lautakuntien jäsenten esityslistojen lähettäminen sähköpostilla, jos tähän vaihtoehtoon suostuu. Itselleni ainakin näyttöpäätteltä lukeminen on sen verran luontevaa, että ottaisin paperittomat versiot mieluusti. Pysyisivät paremmin järjestyksessäkin…

Paperin paras ominaisuus läppäriin verrattuna on mielestäni merkintöjen tekemisen helppous – siihen Plastic Logicin lukulaite (lukija, readeri, iKirja?) tarjoaisi näppärän näköisen ratkaisun.

Jos digitaalinen lukija ei lyö itseään läpi vielä tällä vaalikaudella, niin ehkäpä jo 2012-kunnallisvaaleihin tästä saataisiin pieni vihreä teema?