Arkisto kohteelle kesäkuu 2008

12
Kes
08

kulttuuritehtaalla

Olin eilen pitkästä aikaa kokkareissa kun Kulttuuritehdas Korjaamo avasi ovensa.

Vaikutti mahtavalta; ratikkamuseon puoli oli laitettu todella hienoon kuntoon, tekniikka korkealaatuista, Suomen parhaat jazzmuusikot soittamassa taustamusiikkia, paljon tuttuja paikalla, Joonas Brandtin upeat valokuvat roikkuivat katosta, ruoka oli hyvää, alkoholi ilmaista ja sitä oli paljon.

Konsepti on Suomessa uusi. Korjaamossa yksityinen ja julkinen rahoitus yhdistyvät uudella tavalla. Käytännössä kaupunki maksoi ratikkamuseon remontin ja Korjaamo kustansi irtaimiston, tekniset laitteet ja maksaa tilasta (ei markkinahintaista) vuokraa museovirastolle.

Järjestelyssä kyseenalaista on taloudellinen asetelma. Miksi kaupunki tukee näin merkittävästi yhtä toimijaa, mutta ei jotain toista yrittäjää?

Minulle perusteluksi riittää se, että Korjaamo on erikoistapaus; ei sääntö, eikä malli kaikille kulttuuritiloille. Ratikkamuseo oli kannattamaton ja sen kävijämäärät keskeiseen sijaintiin nähden naurettavan pienet. Nyt kun ratikkamuseo on yhdistetty galleria- ja konserttitilaan molemmat voittavat – ratikat saavat kävijöitä ja galleria ainutlaatuiset puitteet. Kunnallisten päättäjien vain tulee pitää huolta siitä, että Korjaamo toteuttaa myös kulttuurillista tehtäväänsä järjestämällä korkealaatuisia yleisötapahtumia eikä keskity vain esim. yritysjuhlien järjestämiseen. Firmakekkereiden subventoiminen kaupungin budjetista ei olisi mielekästä. Sitä varten on olemassa omat täysin markkinaehtoiset tilansa.

Tällä hetkellä näyttää hyvältä. Ohjelmisto on monipuolista, korkealaatuista ja kiinnostavaa. Ja selkeän omaperäistä. Korjaamolla on oma visionsa, linjansa, joka ei kilpaile kaikkien jo olemassaolevien tilojen ja toimijoiden kanssa vaan pyrkii löytämään oman ekologisen lokeronsa kaupungin elämässä.

Tuonne pitää saada kansanmusiikkifestarikin järjestettyä joku päivä! Keskipihalle tanssit, kulmasaliin klubi ja ratikkamuseoon konsertteja! Juuri tuossa kehyksessä minä haluaisin pelimanneja nähdä; moderni ja urbaani ympäristö. Toivottavasti rohkeutta ottaa monimuotoista sisältöä riittää.

Toisaalta gourmet-pastaa ja sponsorikaljaa nauttiessani en voinut välttyä ajattelemasta koko konseptin laajempaa kehystä. Jo pelkillä avajaisten tarjoilukuluilla pyörisi pieni teatteri vuoden. Minkälaista maailman- ja kulttuurinkuvaa Korjaamo edustaa?

Perinteisessä mielessä taiteilijat ja sitä kautta myös kulttuuri on usein käsitetty vasemmistolaiseksi. Taiteilijan arkkityyppi kun on köyhä yhteiskunnallisesta epätasa-arvosta aiheitaan ammentava kollektiivisen syyllisyyden sijaiskärsijä. Räkä poskella näyttelijä huutaa puolityhjän (kellari)teatterin halkeileville seinille tärkeitä asioitaan nälkäpalkalla, tai todennäköisemmin apurahalla. Se, että yleisöä on vähemmän kuin esiintyjiä on lopullinen todiste taiteen korkeasta laadusta.

Tämän ”syvällisen vasemmistolaisen kulttuurin” vastakohdaksi on tavattu lukea viihde, jolla ei ole mitään muuta arvoa kuin hetkellinen nautinto, helppous, bling-bling. Sijoittuuko viihde kuitenkaan lainkaan politiikan perinteiselle akselistolle? Ei ainakaan yhtä selvästi kuin ”Taide”. Populaarikulttuurin voi ajatella olevan muutamia muotojaan lukuunottamatta epäpoliittista, lähtökohtaisesti kaikille kelpaavaa ja tarkoitettua vasemmalta äärioikealle. Kaupallisena toki oikeistolaisempaa kuin ”Kulttuuri”, mutta ehkäpä juuri siksi viihdettä ei ole taiteeksi ymmärrettykään.

(Mielenkiintoisen mutkan tekee valtiorahoitteinen ooppera, joka koetaan (oikeistolaisen) eliitin taiteeksi, vaikka se on yhteiskunnan rahoittamaa ja kaikkien tavoitettavaksi subventoitua.)

Korjaamon taidekuva on erilainen. Korjaamolta löytyvä kulttuuri on coolia, tyylikästä, vaaratonta ja sisäsiistiä, sanalla sanoen: ”korkealaatuista”. Arvovapaata se ei ole eikä edes yritä olla. Onko Korjaamo siis oikeistolaista kulttuuria? Onko sellaista? Muuttuuko mikä tahansa taide oikeistolaiseksi, jos siitä tulee kaupallisesti kannattavaa tai ”coolia”? Onko coolius oikeistolaisuutta vai oikeistolaisuus cooliutta?

Ainakin nykyinen muusikkopolvi tuntuu olevan lähes sietämättömän epäpoliittista. No palveluammatissahan tässä ollaan; olen itsekin soittanut sekä demarien että kokkareiden vaalitilaisuuksissa vihreiden jäsenkirjan omaavana, joten ehkäpä koko kysymyksenasettelu on nykyjään tarpeeton. Erilaisten kulttuurin ilmenemismuotojen yhteydessä yhteiskunnallista ulottuvuutta ei voi kuitenkaan ohittaa. Esimerkiksi klassisen musiikin muita musiikin lajeja korkeammalle valtion tuelle on poliittis-historialliset syynsä, jotka ovat täysin itse taiteen laadusta riippumattomia.

Korjaamolle on selvästi Helsingissä tilaa ja tilausta. Täytyy vain pitää huoli, että taiteenkin kentällä (erotuksena siitä viihteestä) löytyy tiloja ja järjestäjiä niin kokeelliselle ja epäkaupalliselle kuin coolimmallekin kulttuurille. Korjaamon konseptista ei saa tulla ainoa tapa, jolla kulttuuria Suomessa ja Helsingissä tuetaan, mutta on hyvä asia, että Grundsteinin kulttuuritehdas on olemassa. Jo pelkällä olemassaolollaan se herättelee ja haastaa muita toimijoita uusiin ideoihin.

10
Kes
08

rikospoliisi

Sain ystäviltä syntymäpäivälahjaksi Rikospoliisi-lehden numeroita 80-luvulta. Hieno meininki ollut kissalan pojilla. Esimerkiksi vuonna 1982 järjestöä johti Ylermi Kilpelä! Ei sellaisia nimiä enää yhdistystoiminnassa tänä päivinä ole ei!

Mitään paperiahan ei saa suoraan heittää roskiin, joten otin läpyskät vessalukemistoksi. Jutut eivät niinkään herättäneet mielenkiintoa, mutta ne mainokset! Parhaita paloja, olkaatten hyvät:

(klikkaamalla pääsee isompiin kuviin)

Tasa-arvollisesti epäilyttäviä:

En tiennytkään, että Suomessa saa (on saanut) ostaa Uzeja?

Tuoreimpien gadgettien mainokset ovat aina yhtä hilpeitä:

 

****

 

Tauno ottaa tyylit takas.

Poliisien ostopaikka ei herätä minussa mitenkään miellyttäviä mielleyhtymiä.

Crack teki tuloaan Suomeenkin vuonna 1986.

 

 

 

 

 

Kekkonen oli kuollut. Pääkirjoitus NMT-puhelimen mainoksen vieressä käsitteli edesmennyttä:

 

 

 

Pankkien luottamusta herätteleviä mainoksia 80-luvun puolivälistä. Mutta mikä ihmeen firma on Aarne Hiltusen Seuraajat KY?

 

10
Kes
08

korholat ympäristöjärjestöjä vastaan

Pariskunta Eija-Riitta ja Atte Korhola debatoivat Sunnuntain Hesarissa ympäristöjärjestöjä vastaan. Artikkelin mukaan ”ympäristöjärjestöjä” ei pitäisi kuulla päätöksenteossa asiantuntijoina vaan ainoastaan mielipidejärjestöinä.

Kirjoitus oli melkoista soopaa. Greenpeacen Kaisa Kosonen kirjoittikin blogilleen hyvän vastineen asiakysymyksistä jo sunnuntaina. Parlamentaarikolta ja professorismieheltä voisi toivoa faktoissa pysymistä.

Yleisesti sävy oli erikoinen. Korholat latasivat täyslaidallisen ympäristöjärjestöjä kohti tarjoamatta itse juuri mitään parempaa tilalle. Myös syyte siitä, että ympäristöjärjestöt ovat matkan varrella vaihtaneet ja tarkentaneet mielipiteitään mm. biopolttoaineista on absurdi. Eikö tiedemiehen pitäisi olla onnellinen, että ”mielipidejärjestötkin” pohjaavat kantansa tieteeseen ja uusien tutkimustulosten mukaan muutetaan toimenpide-ehdotuksia?

Kirjoittajat hyökkäsivät enemmän itse rakentamaansa olkinukkea kuin todellisuutta vastaan.

Järjestöt vastustivat pitkään myös ilmastonmuutokseen sopeutumista edistäviä toimenpiteitä. Niiden mielestä ilmastonmuutokseen ei tule sopeutua, vaan se tulee estää.

Vasta vähitellen ympäristöjärjestöt ovat itse alkaneet sopeutua ajatukseen siitä, ettei ilmastonmuutosta voi enää estää kokonaan, vaan siihen varautuminen on välttämätön täydentävä politiikan keino. Tarvitaan molempia: päästöjen vähentämistä tulevien sukupolvien vuoksi ja muutokseen sopeutumista nykyisten vuoksi. Ihanteista kumpuava dogmaattisuus on jo nyt maksanut paljon ihmishenkiä, etenkin köyhistä köyhimmissä maissa.

Vastaavaa dogmaattisuutta esiintyy ympäristöjärjestöjen kannanotoissa yleisemminkin.

<ironia>

Poliittiset päättäjät Suomessa ja Eu:ssa vastustivat pitkään myös ilmastonmuutoksen estämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Niiden mielestä vaaraa oli liioteltu, vaikutukset olisivat jopa positiivisia ja joka tapauksessa tehokkaat toimenpiteet liian kalliita.

Vasta vähitellen päättäjät ja suuryritykset ovat alkaneet sopeutua ajatukseen siitä, että ilmastonmuutosta pitäisi edes jollain tavoin pyrkiä hidastamaan. Sopeutumista ei enää voida välttää, koska ilmastotuho on jo edennyt liian pitkälle. Ahneudesta ja lyhytnäköisyydestä kumpuava taloudellinen pragmaattisuus on jo nyt maksanut paljon ihmishenkiä, etenkin köyhistä köyhimmissä maissa.

Vastaavaa itsekästä kyynisyyttä esiintyy hallitusten ja suuryritysten kannanotoissa yleisimminkin.

</ironia>

Ilmastonmuutoksen estäminen olisi tullut halvemmaksi kuin siihen sopeutuminen, etenkin kun prosessin monimutkaisista kokonaisvaikutuksista ei voi olla täyttä varmuutta. Sopeutuminen tapahtuu aina pakon edessä. Siihen ei siksi tarvitse erikseen valmistautua. Onko reaktiivinen vai aktiivinen politiikka parempaa politiikkaa? Ilmastonmuutoksen mittakaavaan voisimme tehokkailla toimilla yhä vaikuttaa ja siksi ympäristöjärjestöt ovat keskittyneet ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Matti Vanhasen taannoisista moottorikommenteista huokunut teknologiausko nostaa päätään myös Korholoiden tekstissä:

Olisi lyhytnäköistä ajautua uusiutuvien edistämisessä peruuttamattomiin ympäristö- ja maisemamuutoksiin, kun teknologia tarjoaa lähivuosina ekologisesti pehmeämpiä ja kestävämpiä ratkaisuja.

Siksi kummastuttaakin, että järjestöt ovat suhtautuneet vähintään nuivasti uusien teknologioiden, kuten fuusiovoiman, polttokennoteknologian, vetytalouden ja puhtaan hiilen tekniikan, kehittämiseen. Pitkällä aikajänteellä juuri tällaiset energiajärjestelmät ovat avainasemassa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.

Korholat viitannevat muutoksilla paitsi puun polttamiseen myös tuulivoimaan, jota ovat vastustaneet voimallisesti.

En tunne oikeastaan ketään vihreää, joka suhtautuisi fuusiovoimaan nuivasti. Fuusiossahan on uskomaton potentiaali! Ihmiskunnan kaikki energiaongelmat olisi ratkaistu kertaheitolla päästöttömästi ja turvallisesti. Asiassa on vain se ongelma, että ko. voimala on yhä ”viidenkymmenen vuoden päässä”. Kuten se oli myös viisikymmentä vuotta sitten. Eurooppalaisen JET-koevoimalan tehoennätys on vuodelta 1997, jolloin laitos tuotti 16MW voimaa 0,5 sekunnin ajan. Tosin hyötysuhde oli negatiivinen: laitos tuotti vain n. 65% energiasta, joka sen käyttämiseen kului. Seuraavan sukupolven koevoimala, ITER, käynnistetään (ehkä) ensimmäisen kerran vuonna 2016.

Jätämmekö todella ilmastonmuutoksesta huolehtimisen mahdollisten tulevien ratkaisujen varaan kun ongelmat olisivat ratkottavissa jo nykyisellä teknologialla ja kultuurisilla muutoksilla? Kumpi näkökanta on realistisempi, ympäristöjärjestöjen vai Korholoiden?

Hiilidioksidin talteenottoa hiilivoimaloissa pitää kehittää. Suurissa yksiköissä se on ainakin tehokkaampaa ja ylipäätään mahdollista. Polttokennojakaan tuskin vastustetaan periaatteesta. Niiden hyötysuhde eli tehokkuus vain on aivan äärimmäisen kehno. Vety kun ei ole primäärinen energianlähde, vaan se täytyy ensin tuottaa jollain toisella tapaa. En pidä itsekään mahdottomana Saharassa sijaitsevia aurinkokennoja, joiden tuottamalla sähköllä vetyä sitten merivedestä erotettaisiin, mutta aikamoiselta haihattelulta se tuntuu kun ilmastonmuutokseen pitäisi tarttua NYT! Monet ”tulevaisuuden ratkaisut” ovat mahdollisia, mutta niiden tutkimiseen ja tutkimustulosten siirtämiseen koelaitoksista tuotantoon kuluu vähintään kymmeniä vuosia. Monelle järjestelmälle (mm. vety) kun pitäisi rakentaa kokonaan uusi globaali infrastruktuuri!

Teknistä kehitystä tärkeämpää olisivat sitovat poliittiset päätökset, jotka samalla valmistaisivat tuleviin haasteisiin. Jos tulevaisuudessa keksitään parempaa teknologiaa, ei sen käyttöönotto varmastikaan ole pahin ongelmistamme, jos koko yhteiskunnan infrastruktuuri on nykyisessä määrin energiaa haaskaava.

Eija-Riitan kytkennöistä energiateollisuuteen on puhuttu paljon. Vaalirahoitusilmoitus (pdf) ei asiaa paljon valaise. Rahoituslähteitä kun on vain kaksi, oma rahoitus (35 185,25€) ja ”Pro Societas Europea ry”, jolta kampanja on saanut tukea 32 452€.

Tuki etujärjestöiltä, säätiöiltä, yhdistyksiltä ja vastaavilta

Pro Societas Europae ry, jonka hankkima rahoitus on koostunut tavanomaisesta varainhankinnasta kuten seminaarituotoista, lahjoituksista ja kirjamyynnistä.
Tämä rahoitus ei sisällä yhtäkään yksittäisen yrityksen tai etujärjestön lahjoitusta, joka ylittää (vaalirahoituslaissa määritetyn) 3.400 euron rajan.

”Pro Societas Europea” -googlehaulla löytyy vain Korholan ilmoitus. PRH:n rekisteristä yhdistys löytyy, mutta ei muutosilmoituksia sitten vuoden 2003. Myöskään kotisivuja puljulla ei ole. Komean nimen on Eija-Riitta peiteoperaatiolleen keksinyt! Juuri tämän kaltaisten tukiyhdistysten olemassaolon tulisi olla mahdotonta – poliitikkojen taustavoimat on saatava auki ja avoimiksi, jotta kansalaiset voisivat edes pohtia mahdollisten harmaiden eminenssien vaikutusta päätöksentekoon.

Voimmeko todella luottaa Eija-Riitta Korholan sanaan siitä, että yhdistyksen saamat yksittäiset lahjoitukset olivat kaikki alle 3400€? Kuka lahjoitti 3399€? Kenen intressejä Korhola EU:ssa ajaa, ympäristön vai ydinvoimateollisuuden?

09
Kes
08

vielä taajuuksista

Viikko vierähti, valitusaika loppui ja savun hälvennyttyä tarkistamme vauriot.

Ilmeisesti ensimmäinen reaktio oli ylireagointia; tietenkään kaikki langattomat eivät kuukauden varoitusajalla muutu käyttökelvottomiksi.

Muutoksessa on hyviäkin puolia kuten Viltsu toteaa.

”taajuuskauppaa”-postauksesta tuli myös hetkessä tämän blogin kaikkien aikojen luetuin postaus. Statistiikka-käppyrä on lohduttoman näköinen. :)

Muutama seikka kyllä pysyy; ministeriön tiedotus oli lievästi sanottuna surkeaa. Lausuntokierroksen jakelussa olisi ehdottomasti pitänyt olla myös audiotekniikan ammattilaisia. Toinen outo seikka on Lindenin lupailema ”radiomikrofonien pitkä siirtymäaika”. Mikä se on? 2015 on ilmoitettu taajuuksien olevan Euroopan laajuisesti matkaviestinjärjestelmien käytössä. Milloin siis langattomat lopettavat toimintansa Suomessa? Vasta silloin? Heinäkuussa? 2012? Toimivatko ne vain haja-asutusalueilla 2011 eteenpäin? Onko mahdollista jo ”siirtymäajan” aikana hankkia laitteita, jotka toimivat myös tulevilla taajuuksilla?

Kysymykset eivät ole merkityksettömiä. Esimerkki omasta elämästäni. Olen kehittelemässä erään orkesterini toimintaa pysyvämpään suuntaan ja yksi tärkeä osa tätä projektia on oman langattoman järjestelmän hankkiminen soittimiin. Tarkoituksenani oli hankkia 6 kanavaa mikrofoneja. Hyvät vehkeet eivät ole ilmaisia. Vähänkin ruuhkaisemmassa ympäristössä toimivan (lue festarit) laitteiston hinta pyörii tuhannen euron nurkilla. Per mikki. Pienellekin langattomalla järjestelmälle tulee hintaa siis (laadusta riippuen) 3000€-6000€. Kun muusikkojen keikkapalkkiot ovat mitä ovat Suomessa, voi helposti laskea, että laitteet eivät maksa itseään takaisin aivan viikossa. Laadukas järjestelmä on siis pitkäaikainen sijoitus. Esim. Sibelius-Akatemialla ja monilla kaupunginteattereilla on yhä käytössään 90-luvun alkupuolen vehkeitä.

Uskallanko tehdä hankinnan? En. Ainakaan ennen lisätietoja uudistuksen aikataulusta sekä mahdollisista korvausjärjestelyistä, jos kaikki laitteet todellakin jouduttaisiin uusimaan esim. jo 2010, jolloin omat purkkini olisivat vasta juuri juuri kannattavuusrajalla.

Langattomien mikrofonien taajuuskaistan muutoksen aikataulusta tulee informoida kenttää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Toivottavasti ministeriö otti opikseen möhläyksestään.

*koputtaa puuta*

03
Kes
08

pysäköinnistä

Vuokrasin pitkästä aikaa autoa männä viikolla. Easyrentista saa vuokrapirssin päivähinnoilla, jotka tekevät omistamisesta järjetöntä jos kuljetustarpeet ovat satunnaisia.

Parkkipaikan etsiminen Töölöstä sai jälleen hermot kireälle. Ainakaan arki-iltana niitä ei tuntunut olevan tarjolla missään. Selvä ongelma siis. Miten se pitäisi ratkaista? Tulisiko parkkipaikkoja lisätä esimerkiksi viistoparkin avulla kuten Museokadulla tehtiin?

Viistoparkkia Museokadulla

Ei. Helpotus on vain väliaikainen ja muutaman kuukauden kuluttua myös kaikki viistoparkit ovat täynnä autojen kokonaismäärän lisäännyttyä. Bonuksena tietysti myös ruuhkat pahenevat. Miksi näin siis yhä toimitaan?

Kantakaupungin parkkipaikka-ongelma pitäisi ratkaista asukaspysäköintimaksua nostamalla. Se on tällä hetkellä 36€ vuodessa alueesta riippumatta. Kyllä, 36€. Sillä summalla saa luvan varastoida romurautaa Helsingin keskustassa. Jokainen auto vie vähintään 4,5m2 yhteistä tilaa (1,5m * 3m) kadulta. 4,5m2 pääkaupungin ytimessä hintaan 3€/kk. Mikä muu hyödyke on näin halpa? Tämä selkeä alihinnoittelu onkin johtanut siihen, että myös järjettömän vähälle käytölle jääviä autoja kannattaa säilöä katujen varsilla.

Itseasiassa asukaspysäköinti on erittäin edullinen tapa hankkia varastotilaa Helsingissä. Jos hinauttaisin jonkin pakettiauton Tunturikadulle, voisin säilöä sitä asukaspysäköintimaksulla siellä vaikka maailman tappiin, vaikka en ajaisi sillä metriäkään. Katsastuksessa pitäisi ehkä käyttää kerran vuodessa. Typerää ja äärimmäisen tehotonta. Ymmärrän pysäköinnin, jos autolle on todella tarvetta ja käyttöä. Mutta toisaalta haluaisin aina löytää helposti tyhjän paikan kun sitä todella tarvitsen. Täyttöasteen optimi olisi mielestäni siis jotain lähellä 80%. Tarkistamalla asukaspysäköinnin hintaa aluekohtaisesti tämä voitaisiin helposti saavuttaa. Vaikkapa parin kympin kuukausimaksu ydinkeskustassa karsisi varmasti pahimmat pitkäaikaissäilöjät katujen varsilta. Autojen määrän vähentyminen kantakaupungissa olisi hyvä kokonaistavoite.

Toinen ihmetyttävä seikka on se, ettei polkupyörille ole edes Töölön kaduilla mitään kiinnityspaikkoja. Eikö fillareillekin voisi varata pysäköintiruutua sieltä täältä? Kolmen metrin matkalle mahtuisi helposti kymmenisen fillaria muutamaan betoniseen painoon kiinnittettynä. Pyörän vieminen aina erikseen sisäpihalle tai kellariin tekee sen käytöstä jälleen asteen verran hankalampaa ja näin ollen epäsuositumpaa.

Autojen viemä katutilan määrä pitäisi ylipäätään kyseenalaistaa. Museokatu on hyvä esimerkki; kadulla on jalkakäytävä n. 2 metriä, sen vieressä viistoparkki 2 metriä, ajoväylä 4 metriä, normaali parkkirivistä 1,5 metriä ja vielä toinen jalkakäytävä 2 metriä. Pysäköidyt autot siis vievät kadulta lähes yhtä paljon tilaa kuin jalankulkijoille varatut väylät. Onko tämä todellakin paras tapa käyttää julkista tilaa?

Kuu Kuun terassi Museokadulla

Voisiko terassi olla metrin leveämpi? Entä jalkakäytävät? Miksei kadun keskellä voisi olla puu- tai pensasistutuksia? Tarvitaanko autoja kaikille kaduille? Voitaisiinko pysäköintipaikkoja ”hajakeskittää” (kiitos Matti) siten, että viistoparkkeja pienemmille sivukaduille lisäämällä pääväylien pysäköintipaikat voitaisiin tyystin poistaa ja näin lisätä kaupungin yleistä viihtyisyyttä asuinympäristönä? Onko kaikilla kaduilla oltava parkkitilaa molempiin suuntiin? Miksi katuja pidetään yhä pääasiallisesti autojen säilöntäalueina?

01
Kes
08

taajuuskauppaa

Viikonloppuna on äänitekniikkapiireissä kiehunut. Sähköpostit ovat lentäneet ja blogimerkintöjä löytyy jo useampia.

Syy kuumentumiseen löytyy täältä. Kyse on siis liikenne- ja viestintäministeriön asetusehdotuksesta, jolla tällä hetkellä mm. audiokäytössä oleva taajuuskaista (790-860MHz) siirrettäisiin 1.7.2008 (!) alkaen mobiililaajakaistan käyttöön.

Uskomatonta toimintaa! Ensinnäkin aikataulu. AV-tekniikan järjestöjyrät ja ammattilaisetkin saivat kuulla asiasta ilmeisesti vasta viime viikon lopulla. Lausuntokierros kun alkoi 26.5. ja päättyy huomenna 2.6., ja asetus, joka muuttaisi kaikkien käytössä olevien langattomien audiolaitteiden käyttöä astuisi voimaan jo 1.7.2008! Ei järjen hiventäkään!

Millä herrat ministeriön kuvittelevat popparin kesän festareilla laulavan? Mihin pitää rouva presidentti puheensa? Entä kaupunginteatterien syyskauden näytökset? Byebye korvamonitorointi, tervetuloa takaisin kovempi lavaäänenpaine. Joudutaanko kesän suuria stadionkonsertteja jopa perumaan? (”We are very sorry Mr. Bon Jovi, but here in Finland we have this legislation…”)

Muusikot (ja äänentoistofirmat) eivät ui rahassa. Alalla ei ole mitään mahdollisuuksia uusia kaikkea langatonta kalustoa täysin ilman varoitusta kuukauden varoajalla. Puhumattakaan siitä, että mahdollisesti juuri toukokuussa ostettu uusi kalusto olisikin yhtäkkiä jopa laitonta heinäkuussa!

Toinen hilpeyttä herättävä seikka on asetuksen lausuntokierroksen jakelu (doc). Joukossa ei ole yhtä ainutta äänentoistopalveluja tarjoavaa yritystä eikä esim. yhtään kaupunginteatteria. Miten ihmeessä tällainen puupäisyys on mahdollista? Halusiko ministeriö tietoisesti välttää taajuuksien käyttäjien mielipiteitä?

Elääkö ministeriö jossain rinnakkaistodellisuudessa?

”Hei Pera, mitäs nämä langattomat audiolaitteet on?”
”Emmä vaan tiä, ei kait ne mitää.”
”Hohoo, pistetääs niiden tilalle vaikka mobiili-tv!”
”Juu! Kyllä sitä ny aina ennemmi vormuloita kattoo ko poppia kuuntelee ja maikkarin poijjat lupas mulle laittaa Pulttipoisia uusintana koko syksyn!!”
”Ei prkl, tämä selvä. Menkööt hipit oikeisiin töihin! Nyt kaljalle!”

Itse otin yhteyttä lähimpään kansanedustajaan avustajansa kautta. Toivottavasti asetukseen saadaan edes jotain järkeä. Vähimmäisvaatimus pitäisi olla ainakin vuoden siirtymäaika. Mobiililaajakaistaa ei kukaan juuri nyt kaipaa, mutta langattomia mikkejä tarvitaan ympäri Suomen päivättäin ja korvaavia järjestelmiä ei ole käsittääkseni olemassa. Ainakin suurimman osan laitteistosta päivittäminen käyttämään (mahdollisia) uusia taajuuksia on täysin mahdotonta. Iskee ikävästi moniin teattereihin ja bändeihin. Tämäkö on sitä luovaa kulttuurimyönteistä Suomea?

Ainiin, unohdin, mobiilit innovaatiot ovat Maailman Tärkein Juttu(tm).




twtr

Flickr Photos

Pekan_ajelu 1

Pekan_ajelu 2

Pekan_ajelu 3

More Photos

%d bloggers like this: