Arkisto kohteelle syyskuu 2011

26
syys
11

Hommaversum – the Final Frontier

Telaketjujen kolina kuuluu enää vain etäisesti Jussi Halla-Ahon parin viikon takaisen Kreikka-lausunnon jäljiltä. Lopputuloshan on tunnettu: Jussi käskettiin kahdeksi viikoksi nurkkaan miettimään sanomisiaan ja Soinikin säilytti kasvonsa. Peruskysymys kuitenkin säilyy; miksi ihmeessä Halla-Aholta ja muilta ”nuivalaisilta” pääsee jatkuvasti uutiskynnyksen ylittäviä sammakkoja.

Ei. Vika ei ole vain ”mediassa”, vaikka toki uutuudenviehätyksen ansiosta törttöilyistä hiukan muita poliittisia ryhmiä useammin uutisoidaankin.

Syy löytyy Jussi Halla-Ahon historiasta. Jussi kun aloitti luovimisensa kohti kansanedustajuutta internetin keskusteluryhmien todella syvistä vesistä. Tarkemmin sanottuna, kansallismielisten sekopäiden huuruisesta joukosta.

Tähän liittyy internet-kirjoittelusta vankilaankin tuomitun Seppo Lehdon ja myös oikeuslaitosta usein työllistäneen Klaus Juutilaisen välinen todella eeppinen sähköpostisota. Koko useampia vuosia kestänyt ”kirjeenvaihto” on meidän ja jälkipolvien onneksi taltioitu internettiin.

Maa Marsin pinnalta kuvattuna. Lähde: NASA/JPL/Cornell/Texas A&M

”Totaalista sotaa” meille maallikoille selvittävän esipuheen on kirjoittanut muuan Jussi Halla-Aho. Kannattaa lukea koko juttu – minä ainakin nauroin vedet silmissä, sen verran kahjoa herrojen von Grewendorp ja Lehto toiminta on. Musta huumori siis Halla-Aholla on hanskassa.

Eräs kohta esipuheesta on käynyt mielessäni usein kun olen tätä nuivalaisten mediasekoilua seuraillut:

Totaalista Sotaa© ei käydä samassa ulottuvuudessa, jossa useimmat meistä elävät arkitodellisuuttaan. Internet on luonut Totaalisen Sodan© ulottuvuudelle kosketuspinnan meidän maailmamme kanssa. Tästä syntyy konflikti.

Tämä valkeni minulle pohtiessani ystäväni kanssa erästä korpukseen sisältyvää episodia (osa 17). Helsingin Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajien nokkamies Erik Pöntiskoski sai eräänä aamuna, yhtenä sadoista vastaanottajista, Lehdolta sähköpostiviestin. Viesti sisälsi ”luettelon eläimistä, joita jutkusika Klaus Juutilainen on nylkyttänyt tai yrittänyt nylkyttää”.

Pöntiskoski reagoi kuten useimmat ihmiset reagoisivat. Hän ei tiennyt,
* kuka on Klaus Juutilainen,
* miksi tämä on ”jutkusika”,
* mikä on ”jutkusika”,
* mitä tarkoittaa ”eläinten nylkyttäminen”,
* miksi tämä asia on merkityksellinen yleensä, tai
* mitä se kuuluu Ylioppilaskunnan Laulajille erikseen.

Sanalla sanoen, viestissä ei Pöntiskosken näkökulmasta ollut mitään järkeä. Siinä oli vain vaikeasti hahmotettavaa hävyttömyyttä. Niinpä hän pyysi ronskein sanakääntein Lehtoa poistamaan Ylioppilaskunnan Laulajat postituslistalta. Meidän ulottuvuutemme paradigmoja vasten asetettuna Lehdon viestissä ei ollut mitään järkeä. Mutta se, mitä Pöntiskoski ei tiennyt, oli, että viestiä ei lähetetty tästä ulottuvuudesta.

Se lähetettiin ulottuvuudesta, jonka paradigmojen ja lainalaisuuksien oloissa Klaus Juutilainen juoksee Tesoman metsissä yrittäen nylkyttää eläimiä niiden anusreikään. Tämä pyrkimys liittyy Klaus Juutilaisen ryssäläisyyteen, sillä eläinten nylkyttäminen, monien muiden harrasteiden ohella, on oleellinen osa ryssäläisyyttä. Ryssäläisyys taas on kansakunnallinen vitsaus, oikein ajattelevan Suur-Suomalaisuuden antiteesi. Sen vuoksi sillä, että Klaus Juutilainen pyrkii nylkyttämään eläimiä, on kansakunnallista merkitystä ja asia kuuluu kaikille, mukaanlukien Ylioppilaskunnan Laulajat.

Lähettäessään viestiään Totaalisen Sodan© ulottuvuudesta Lehto siis ajatteli edellämainittujen lainalaisuuksien ehdoilla. Sen vuoksi Pöntiskosken reaktio oli hänelle aivan yhtä käsittämätön kuin alkuperäinen viesti oli Pöntiskoskelle. Sen vuoksi Lehto kysyi närkästyneenä, onko Pöntiskoski ”ryssäläinen, kun ei halua ottaa vastaan suursuomalaista materiaalia”, ja ovatko Ylioppilaskunnan Laulajat ”isänmaallisia laulajia vai ryssäläismielisiä komurunkkuja”.

Totaalisen Sodan© kauneus ei siis perustu ensisijaisesti rivouksien latelemiseen. Kauneus on konfliktissa, joka syntyy, kun kaksi täysin eri säännöillä toimivaa maailmankaikkeutta internetin ansiosta on jatkuvassa kosketuksessa, ja kummankin maailmankaikkeuden edustajat kuvittelevat maailmankaikkeuksia olevan vain yksi.

(Lihavointi minun.)

Median ja Halla-Ahon kohtaamisissa on kyse täsmälleen samasta dynamiikasta. Jussi Halla-Ahon maailmankaikkeudessa Jussi Halla-Aho on mustan huumorin tyyliniekka, profeetallisen erehtymätön tietäjä, joka voi sujuvasti vaihtaa vaikka kesken lauseen tyylilajia faktasta solvauksiin, solvauksista vitsailuun, vitseistä antipatiaan ja initioitu yleisö ymmärtää aina mitä Jussi tarkoittaa. Koska tämä maailmankaikkeus on Jussin oma. Oma tupa, oma lupa.

Pitkään tämä järjestely toimikin mainiosti. Scriptan vieraskirjassa ja siitä versoneella Homma-foorumilla ei Jussin tarvitse selittää yhtään mitään. Kaikki ymmärretään oikein ja pahimmatkin tölväisyt selitetään pikapuoliin parhain päin. Ihan Jussi vaan vitsaili että tankkeja kaduille, hehheh, mustan huumorin miehiä tämä meidän Jussi. Ja se ulkopuolinen maailma, joka ei hyväksy Jussia totuudeksi on kukkahattutäteilyä ja viherfeminististalinismisalaliittolaisuutta koska Jussin vastustajien syvin olemus on kukkahattutäteily ja viherfeminististalinismisalaliittolaisuus.

Muu poliittinen keskustelu ja media muodostavat toisen maailmankaikkeuden johon Homma-kaikkeus nyt sitten täysillä törmää. Siksi hommaversumin asukkaat vaikuttavat aidosti yllättyneiltä kohuista: he kuvittelivat että maailmankaikkeuksia on vain yksi – heidän omansa.

Mutta maailmankaikkeuksia on tietysti useita. Meillä vihreilläkin on omamme: tässä maailmankaikkeudessa ihmetellään miten kukaan voi vastustaa kasvisruokapäivää ja nirpistellään katumaastureille. Kepuversumissa puolestaan maataloustukien vastustajia pidetään varmaankin jotenkin epäilyttävinä, Kokkarisfäärissä kaikki ajanevat henkilöautolla.

Vihreiden, Kepun, Demareiden, Kokoomuksen, RKP:n ja ”median” maailmankaikkeudet kuitenkin myös risteävät. Siinä yhteisessä maailmankaikkeudessa asioista puhutaan samoilla termeillä, käytetään keskustelukumppaneista kohteliaita nimityksiä ja pyritään ymmärtämään vastapuolen argumentteja. Vain yhteisessä maailmankaikkeudessa rakentava keskustelu ja konsensuksen rakentaminen on mahdollista.

Kansanedustaja ja hallintovaliokunnan puheenjohtaja ei ole enää vain Hommaversumin ”pullohartiainen vinkuheinä-älykääpiötohtori”, joka voi huudella ihan mitä sattuu. Jussi Halla-Ahon on siivottava julkinen kielenkäyttönsä ja otettava tähtialus yhteiseen maailmankaikkeuteen, jos hän haluaa ajaa poliittisia tavoitteitaan ainaisen kitinän sijaan.

22
syys
11

Miksi autoton päivä järjestetään syyskuussa?

Autoton päivä on kaunis idea – joukkoliikenteen ja pyöräilyn edistäminen on hyvä tavoite. HSL:kin on mukana alennetuin hinnoin:

  • yhden kunnan sisäinen lippu aikuinen 1 €, lasten lippu 0,50 €
  • kännykkälippu Helsingissä 1 €
  • seutulippu tai 2 vyöhykkeen lähiseutulippu aikuinen 2 €, lasten lippu 1 €
  • 3 vyöhykkeen lähiseutulippu aikuinen 3 €, lasten lippu 1,50 €

Tietysti jos halvempien hintojen oletetaan houkuttelevan lisää matkustajia, niin voi kysyä, mikseivät hinnat ole jatkuvasti alhaisempia… Itse uskon hyvän palvelutason olevan jo nykyisellään keskimääräiselle palkansaajalle kohtuullista hintaa merkittävämpi syy käyttää julkisia kulkuvälineitä.

Hyvä kysymys on kuitenkin se, miksi autotonta päivää vietetään syyskuun lopulla kun Suomessa on takuuvarmasti kurjat kelit ja fillarillakin liikkuvat vain jo valmiiksi uskossaan vahvat.

Hyvää autotonta päivää Etelä-Suomi!

Tiedän että autoton päivä on kansainvälinen tapahtuma, mutta jos autoton päivä ei näy kunnolla Helsingissäkään, niin miksi ihmeessä meidän pitäisi välittää siitä kansainvälisyydestä? Arkiliikenne on paikallista eikä globaalia.

Paljon parempi idea olisi järjestää keväämmällä autoton viikko. Toukokuussa voitaisiin herätellä ihmiset ottamaan fillarit talvivarastoista ja kevätauringossa bussin odottelukin on miellyttävämpää. Ja jos edullisemmat lipunhinnat olisivat voimassa päivän sijasta vaikkapa viikon, niin julkisen liikenteen käyttöhän saattaisi jäädä tavaksi!

Nykyisellään autoton päivä on vain huono vitsi, joka muistuttaa autoilijoille siitä kuinka kurjaa elämä oli ennen auton hankkimista.

21
syys
11

Mitä tehdä makasiinille?

Makasiinien tulipalolta säästynyt pätkä törröttää Sanomatalon ja Musiikkitalon välissä aidattuna kuin eksoottinen eläin Korkeasaaressa. Siellä se matalakulttuuri on kivasti häkissään. Muistakaa että sitä ei saa ruokkia.

Nyt Musiikkitalon valmistuttua makasiinin arvo on kirkastunut; ilman sitä koko alue on vain toinen toistaan komeampien lasipytinkien historiaton joukko. Tuleva Keskustakirjasto vain korostaa tarvetta säilyttää edes pieni pala alueen vanhaa rakennuskantaa.

No mitä sille sitten pitäisi tehdä?

Mielestäni rauniosta tulisi luontevasti Helsingin Nuorisoasiankeskuksen hallinnoima ”nuorisomusiikkitalo” ja/tai toimintakeskus. Sen tapahtumat ja erilainen yleisöpohja monipuolistaisi koko alueen ilmettä ja loisi ehkä juuri sitä ”säpinää”, joka kulttuurin ja median palatseilta jää helposti saavuttamatta. Tulevan Keskustakirjastonkin profiilia astetta anarkistisempi pikkuveli terästäisi. Keskustaan tarvitaan kipeästi epäkaupallista (sisä)tilaa.

Vanhaa makasiinia voisi varmasti jatkaa esim. lasisena ”haamumakasiinina” vähän pidemmällekin, jos runko on toiminnallisesti liian pieni. Ja jos nuorisoasiainkeskus samalla luopuisi ulkopuoliselta vuokratusta Gloriasta, niin vaikutus budjettiraamiinkaan ei liene kohtuuton.

Olen antanut kertoa itselleni että tulipalon jäljiltä osa yhä pystyssä olevasta makasiinista on todella huonossa kunnossa – niin huonossa että uusiokäyttö ei ole mahdollista. Tätä minun on vaikea uskoa. Kyse lienee kuitenkin loppujen lopuksi enemmän poliittisesta tahdosta kuin rakennusinsinöörien sanelemista reunaehdoista. Halutaanko alueella säilyttää muistuma menneestä Helsingistä vai ei.

Abu Simbelkin kyettiin siirtämään padon alta, luulisi muutaman tiiliseinän säilyttämisen olevan huomattavasti yksinkertaisempaa.

19
syys
11

Tulevaisuus on uusi musta

Harmaa talous on ikävää, eikö niin? Pahapahapahapahapahaa. Ei vastaväitteitä? Hyvä. Siinä tapauksessa sitä tulee torjua! Kaikki mars taistohon!

Mitä pitäisi tehdä? No, tiedossa on tehokkaita keinoja, jotka puuttuisivat mm. sijoittajien veronkiertoon, joka aiheuttaa Suomelle vuosittain arviolta noin 800 miljoonan euron tappiot. Valkokaulusrikollisten harmaa talous on siis pimeää pitsaa kertaluokkaa suurempi ongelma. Kansainvälisen sijoitustoiminnan veronkiertoon ei kuitenkaan voida puuttua syistä, jotka jokainen voi päätellä itse Susanna Kuparisen ja Jari Hanskan tutkivan journalismin urotöistä viime keväältä.

Jos asialle ei siis oikeastaan voida tehdä mitään, mutta jotain kuitenkin tartteis tehrä, niin mitä silloin voidaan tehdä? No tietenkin järjestää mainoskampanja. Valistetaan kansa, sijoittajat ja pimeät yrittäjät kuriin ja nuhteeseen. Hyvät naiset ja herrat, ärade medborgare, rakkaat lukijani, saanko esitellä: mustatulevaisuus piste fi

Sivuilta löytyy sekä faktatietoa, tietovisa että dekkarimuotoinen kertomus harmaan talouden kiroista. Pieni näyte tuosta salapoliisikirjallisuuden merkkiteoksesta:

Jeriko ei hievahtanutkaan tuolilta vaan pössytteli savuja piipustaan. Zabiko tapitti häntä kärsimättömänä, muttei kehdannut hoputtaa tätä päämajasta lähetettyä poliisitarkastajaa.

– On paljastunut uutta tietoa, Jeriko lateli hitaasti, poliisipäällikköön katsomatta.

– Mitä helvettiä, Zabiko hiiltyi. – Selvä tapaus, tehtävä hoidettu, homma pulkassa, kaikki hyvin. Tristana, mitä pelleilyä tämä on, hän kiljui pää punaisena.

– Korruptio ei ole pelleilyä, Tzara vastasi.

Eikä siinä vielä kaikki! Pakettiin kuuluu tietenkin nykyaikana myös Facebook-härpätin, jossa saa ”seikkailla harmaan talouden kaupungissa”. Kokeillaanpas.

Ironiseen c64-tyyliin toteutettu peli varmasti tepsii ironiseen nuorisoon! Tämän pelin jälkeen alvit tilitetään kiltisti! Kuvan keskivaiheilla on pelin lippalakkipäinen protagonisti, jota voi liikutella nuolinäppäimillä. Ohjataanpa kaveri pitsalle.

Mikähän mahtaisi olla oikea vastaus? Kyl on kauheen vaikia tämä peli.

Jahas. Pidemmälle en viitsinyt ”peliä” nakutella. Eiköhän tyylilaji jo tullut selväksi.

On tietysti aina saavutus, jos mainoskamppanja herättää tunteita. Harvemmin kuitenkaan tavoitteina lienee myötähäpeä ja voimaton raivo. Kenelle kampanja muka oli suunnattu? Mitä sillä oletetaan saatavan aikaiseksi?

Kampanjan tilaajat, eli Sisäasiainministeriö, Poliisi, Akava, Eläketurvakeskus, Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa, Rakennusliitto, STTK, Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL, Oikeusministeriö, Tulli, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Finanssialan Keskusliitto, Palkansaajajärjestö Pardia, Rakennusteollisuus RT, Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL, Sosiaali- ja terveysministeriö, Verohallinto, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Kiinteistöpalvelut ry, Palvelualojen, ammattiliitto PAM, SAK ja Suomen Yrittäjät voivat onnitella itseään ja toisiaan. Kylläpä tulikin paiskottua hevisti duunia! Harmaasta taloudesta on otettu oikein kunnon niskalenkki!

Sitä rahallisesti suurinta veronkiertoa – kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvää – ei saitilla edes mainittu.

Mutta nyt on sitten tehty jotain vaikka oikeastaan ei tehty mitään. Näin se käy. Kymmenen pistettä ja harmaapapukaijamerkki.

18
syys
11

Pyöräkaista Hämeentielle

Pyöräkaistasta Hämeentielle on puhuttu jo vuosikausia. Kesällä 2010 järjestetty ”Pyöräkaista 2010” -yömielenosoituskin oli suurmenestys.

Asia ei tunnu kuitenkaan nytkähtävän yhtään mihinkään. Yleisin perustelu tuntuu olevan se, että pyöräkaista ei vaan mahdu Hämeentielle. Poljen kuitenkin itse säännöllisesti Hämeentietä molempiin suuntiin ja olen ihmetellyt perustelua. Ainakin silmämääräisesti pyöräkaistalle olisi tilaa.

Kun monet insinöörit ja arkkitehdit vapaa-ajallaan rentoutuvat musiikin parissa, käytän minä vastaavasti vapaa-aikaani leikkien kaupunkisuunnittelua. Otimme siis toverien Tulenheimo ja Kivekäs kanssa heinäkuussa mittanauhan karvaisiin kouriimme ja mittasimme Hämeentien kaistaleveydet saadaksemme konkreettista tuntumaa siihen mahtuisiko pyöräkaista Hämeentielle vai ei.

24:stä paikasta Hämeentiellä tekemämme mittaukset eivät tietenkään ole vaadittavalla tarkkuudella liikennesuunnittelun pohjaksi, mutta ne antavat kuitenkin hyvää näppituntumaa siihen, olisiko pyöräkaista toteutettavissa vai ei.

Lyhyt vastaus: olisi.

Amatööriliikenneinsinööri Kivekäs opastaa turvallisissa työtavoissa.

Pitkä vastaus:

Yleisesti kaistaleveyksistä, nopeusrajoituksista ja tavoiteleveyksistä:

Kaistaleveydet riippuvat suoraan halutuista ajonopeuksista. Nyrkkisääntönä mitä alhaisempi nopeusrajoitus, sitä kapeammat kaistat ovat mahdollisia. Tällä hetkellä Hämeentie on nopeusrajoitusten suhteen varsinainen härdelli:

Vihreä 30km/h, keltainen 40km/h ja sininen 50km/h.

Lahdenväylän suunnasta paahdetaan viittä kymppiä, sitten hidastetaan Kurvittaren kohdilla 30 km/h nopeuteen, korttelin päästä kiihdytetään taas 50 km/h vauhtiin, muutaman korttelin kuluttua hidastetaan 40 km/h nopeuteen ja sitten jo taas jarrutellaankin 30 km/h vauhtiin Hakaniemeä lähestyttäessä. (Itseasiassa kaupungin kartassa on tässä kohdassa virhe – 30 km/h tulee voimaan korttelia aiemmin.)

Laskemalla rajoituksia 50 km/h alueilla 40 km/h nopeuteen ja 40 km/h pätkillä 30 km/h nopeuteen, voidaan piirtää kapeammat ajokaistat kuin nykyisin. Nykyisillä ajonopeuksilla pyöräkaista ei Hämeentielle turvallisesti mahdu.

Kannattaa myös muistaa että todelliset ajonopeudet riippuvat paljon koetusta myös liikenneympäristöstä. Kun kaistat ovat kapeammat autoilijat ajavat hitaammin.

Oletamme laskelmissamme joukkoliikennekaistan leveydeksi 350cm, autokaistan leveydeksi 300cm, kääntymiskaistan leveydeksi 300cm ja pyöräkaistan leveydeksi 150cm. Nämä ovat varsin realistisia lukuja sillä tällä hetkellä kapeimmassa kohdassa Hämeentietä bussikaista on 320cm, autokaista 305cm ja kääntymiskaista vain 275cm leveä! Itseasiassa suuressa osassa Hämeentietä ehdotuksemme mukaisilla kaistaleveyksillä bussikaista olisi nykyistä leveämpi. Myös pyöräkaista voi olla paikoitellen kapeampi kuin 150cm. Helsingissä yksisuuntainen pyöräkaista on usein 120cm leveä ja kapeimillaan (Bulevardilla) pyöräkaista on noin metrin levyinen.

Lisäksi ehdotuksessamme ei siirretä kiskoja, joka tekisi remontista kertaluokkaa kalliimpaa.

Perusmitoituksemme:

Hämeentien osat

Puretaan Hämeentie osiin ja käsitellään niitä yksi kerrallaan. Ensin pohjoisesta etelään (Kurvista Hakaniemeen) ja sitten etelästä pohjoiseen. Mittauksiamme voi ihmetellä myös myös tästä Google Docs -taulukosta. Numerointi vastaa Google Maps -kartan numeroita.

Etelään:

1. Kurvi Etelään

Kurvissa tilaa on hyvin. Jalkakäytävä reunakivineen on 530cm leveä. Käyttämällä hiukan nykyistä kapeampaa autokaistamitoitusta jalkakäytävän leveydeksi jää yhä 430cm. Bussikaista levenee hiukan.

Etelän suuntaan ainoa todella ongelmallinen kohta on heti Kurvin jälkeisen bussipysäkin kohdalla. Käyttämällä perusmitoitustamme jalkakäytävä jää vain 195cm leveäksi. Tämäkin riittää jos kohdalla tällä hetkellä jalkakäytävällä töötöilevät pyöräilijät siivootaan omalle kaistalleen. Silti tällä kohdalla varmaankin voisi tinkiä myös pyöräkaistan leveydestä 30cm ja näin jalkakäytävää jäisi 225cm.

2. Torkkelinkatu

Torkkelinkadun ratikkapysäkin kohdalla on Hämeentien tällä hetkellä eteläsuunnan kapein kohta, jossa bussikaista on nykyisin vain 315cm ja autokaista 320cm. Tällä kohdalla perusmitoituksemme jättää jalkakäytävän leveydeksi 250cm ja autojen käytettävissä oleva tila hiukan lisääntyy nykytilanteeseen verrattuna.

3. Käenkuja – Hakaniemi

Koko loppumatka Hakaniemeen Käenkujasta onkin varsin ongelmaton: Perusmitoituksellamme jalkakäytävän leveys vaihtelee 300cm-645cmvälillä, ja Hakaniemeä kohti tultaessa jalkakäytävän leveys vaihtelee 350-385 senttimetrin välillä.

Pyöräkaista olisi helppoa ja verrattain halpaa toteuttaa Kurvista Hakaniemeen. Jalkakäytävän kaventamisen lisäksi vain muutamaa viemärikaivoa ja liikennevalopylvästä olisi siirrettävä.

4. Hakaniemi

Hakaniemessä pyöräkaistan sijoittelu on hiukan ongelmmallista bussiliikenteen suuren määrän vuoksi. Huono, mutta mahdollinen vaihtoehto olisi piirtää Hakaniemeen jaettu pyörätie bussipysäkkien kohdalle. Johdonmukaisempi vaihtoehto olisi jatkaa pyöräkaistaa, mutta linjaus kannattaisi ehkä piirtää bussipysäkkien taakse. Tilaa omalle kaistalle löytyy ainakin jos ajokaistoja hiukan kavennetaan.

5. Hakaniemi – Pitkäsilta

Hakaniemen jälkeen pyöräkaista mahtuu helposti nykyisten muutaman parkkipaikan tilalle.

Pohjoiseen:

Pohjoisen suuntaan haasteita pyöräkaistalle luo Hämeentien jyrkkyys ja kapeus sekä alku- että loppupäässä.

1. Pitkäsilta – Kauppahalli

Nykyinen pyörätien linjaus vetää Pitkäsillalta tiukan mutkan oikealle kohti Sörnäisten rantatietä. Tämä ensimmäinen mutka ei välttämättä ole huono idea; Hakaniemen risteys on erittäin ahdas ja bussiliikenne pysäkkeineen erittäin vilkasta. Pohjoiseen suuntautuvan pyöräkaistan voisi hyvinkin vetää torin itälaidalta Hakaniementorikadun laitaa.

Tällöin myöskään Kauppahallin edustan busseille erittäin ahtaaseen käännökseen ei tarvitsisi änkeä lisää liikennettä. Mutka on nykyiselläänkin liian kapea ja jonkinlainen valoetuusjärjestely linja-autoille olisi tarpeen.

(Jos Hämeentiestä tehtäisiin joukkoliikennekatu, voitaisiin myös Kallion suunnan henkilöautoliikenne ohjata yllä olevan kartan mukaisesti ja pyöräreitti piirtää Siltasaarenkadun mukaisesti.)

2. Hakaniemen torikatu – Näkinkuja

Pätkä on erittäin kapea, ja perusmitoituksellamme jalkakäytävä kapenisi vain 195cm leveäksi. Tinkimällä 30cm pyöräkaistasta, jäisi jalkakäytävälle (mukaanlukien reunakivi) kuitenkin 225cm.

3. Näkinkuja – Haapaniemenkatu

Tälle välille pyöräkaista on erittäin helppo sijoittaa.

Pätkällä on tällä hetkellä noin 20 kadunvarsipysäköintipaikkaa – niistä luopumalla saadaan pyöräkaistalle tilaa yllin kyllin.

Hakaniemen torin alle rakennettavan pysäköintilaitoksen valmistuessa maanpäällistä pysäköintiä tulisi vähentää joka tapauksessa.

Välillä sijaitsevia liiketiloja varten voidaan piirtää lastauspysäköintipaikkoja, joiden käyttöaika on erittäin rajattu, esim. 5-10min. Nämä paikat mahtuvat normaalilla 5m pysäköintipaikkamitoituksella puiden väleihin. Myös sivukatujen puolela löytyy tilaa lastauspaikoille.

4. Väinö Tannerin kenttä

Bussipysäkit, pyöräkaista ja ajokaistat mahtuvat Väinö Tannerin kentän kohdalle.

Lisätilaa jalkakäytävälle olisi mahdollista saada siirtämällä bussipysäkit lähemmäs Tannerin kenttää tai jopa rajaamalla niille hiukan tilaa itse kentän puolelta. Tämä ei haittaisi kentän käyttöä lainkaan – kohtuullisen hintava ratkaisu se kylläkin olisi.

5. Kaikukatu – Käenkuja

Ehkä ongelmattomin osuus pohjoisen suuntaan. Leveyttä piisaa kun otetaan muutama pysäköintipaikka pois.

6. Käenkujan risteys – Kurvi

Koko Hämeentien pyöräkaistaa ajatellen ongelmallisin osuus alkaa Käenkujan risteyksestä. Tila vaan on kortilla. Perusmitoituksellamme jalkakäytävän leveydeksi tulee erittäin kapea 185-195cm (reunakivi mukaanlukien).

Tosin nykyisinkin bussikaistan leveys tällä osuudella on noin 330cm. Tinkimällä bussikaistan perusleveydestä (350cm) 30cm , autokaistasta 20cm ja pyöräkaistasta 30cm saadaan jalkakäytävän leveys siedettäväksi, noin 2,8 metriin.

7. Kurvi Pohjoiseen

Kurvissa pohjoiseen tilaa on. Jalkakäytävässä on nykyisellään leveyttä 560cm ja myös molemmat ajokaistat ovat noin kolme ja puoli metriä leveitä.

Joukkoliikennekatu

Pyöräkaista, bussikaista ja autokaista on mahdollista sijoittaa Hämeentielle. Tarvitaan hiukan alemmat nopeusrajoitukset ja hiukan kapeampia kaistoja. Rahaa kuluisi varsin kohtuullisesti.

Onko esittelemämme pyöräkaistamalli kuitenkaan paras ratkaisu Hämeentien ongelmiin? Ei.

Hämeentien suurin perusongelma on itseasiassa bussiliikenteen valtaisa määrä: ruuhka-aikoihin Hämeentietä suhaa jopa 110 vuoroa tunnissa. Bussikaistan suositus on noin 60-70 bussia tunnissa. Lopputulos on helposti nähtävissä: bussit ajavat toistensa perässä kiinni.

Ratkaisu on varsin yksinkertainen. Hämeentiestä tulisi tehdä leveämmillä jalkakäytävillä ja pyöräkaistalla varustettu joukkoliikennekatu. Tätäkin ajatusta on pyöritelty jo pitkään.

Henkilöautoliikenteen siirtäminen Sörnäisten rantatielle rauhoittaisi koko Hämeentietä ja loisi siitä paljon nykyistä viihtyisämmän kaupunkibulevardin. Hakaniemen hallin ympäristö etnisine kauppoineen ja ravintoloineen voisi hyvinkin herätä uudenlaiseen kukoistukseen. Terasseillekin olisi tilaa toisin kuin nykyisin.

Ratkaisu tuntuisi reilulta alueen asukkaitakin ajatellen: kalliolaisista kotitalouksista 70-80% on autottomia ja kalliolainen liikkuminen perustuu julkisiin, fillareihin ja omiin jalkoihin. Hämeentie  taas on Kallion pääväylä, hoidetaan se ohi- ja läpiajo Sörnäisten rantatietä myöten.

Oma veikkaukseni on että Hämeentiellä pyöräillään omalla kaistallaan muutaman vuoden sisällä. Nyt vain tarvitaan hiukan lisää poliittista tahtoa hankkeen taakse – täysin toteuttamiskelvottomaksi hanketta ei voi vakavalla naamalla väittää.

17
syys
11

Länsiväylä ja polkupyöräily

Alkuviikosta Länsiväylän kokonaiseksi varttitunniksi vallannut ”Kriittinen pyöräretki” kirvoittaa yhä kommentteja. Jyrki Lehtola kirjoitti eilen Iltalehdessä seuraavasti:

Kriittinen pyöräretki on tapahtuma, jossa kritiikkipyöräillään, koska maailmassa on edelleen paikkoja, joissa on ajateltu muutakin kuin mua ja mun oikeutta mun vapauden illuusioon.

Niin kuin moottoritiet. Hirveitä mestoja. Niitä ei ole suunniteltu pyöräilijöille.

Onneksi tiistaina Länsiväylä saatiin osittain suljetuksi autoilta, jotta sitä pitkin pystyi kriittisesti pyöräilemään ja argumentoimaan pohjelihaksillaan, että nää moottoritiet, nääkin kuuluu meille.

Ne ilmoittivat haluavansa Länsiväylästä kivan bulevardin, jossa pyöräillä.

Loistava ajatus. Tässä maassa voi pyöräillä jopa kuusi kuukautta vuodessa, ja Länsiväylä on muutenkin ruuhka-aikaan tukossa, mikä on autoilijoille ihan oikein, koska ne ovat tehneet vääriä valintoja, kuten Osmo Soininvaaran tavoin päättäneet asua ”hevonkuusessa” eivätkä Eteleä-Helsingissä, josta on hyvä paheksua pyörän selästä muiden elämäntapavalintoja.

Voi Jyrki-raukkaa. Kannattaa ottaa tupla-annos Rennietä jos noin pahasti närästää. Oikein viihdyttävähän tuo kolumni oli.

Olinhan siellä minäkin.

Valitettavasti retken pointin, Länsiväylän bulevardiksi muuttamisen, perustelu oli karannut Jyrkiltä kauas pois tuonne taakse metsämaan.

Ei, muutoksen pääsyy ei ole narsistinen himomme pyöräillä missä tahansa milloin tahansa.

Länsiväylä kannattaisi muuttaa moottoritiestä kaduksi koska silloin sen varrelle voitaisiin rakentaa 16 000 asuntoa ja 10000 työpaikkaa. Kannattaa lukea Otso Kivekkään erinomaista parempi blogaus tai Carlos Lamuelan diplomityö TKK:lle. Kumpikaan herroista ei ole haihattelevia hippejä.

Olisiko tämä muutos sitten osoitus ”vihreiden” ”autovihamielisyydestä”? Vertailukohtia kannattaa etsiä muualta kaupungistamme. Onko Mäkelänkatu, Hämeentie tai Mannerheimintie osoitus Vihreiden pahasti keulivasta fixi-pyörästä?

No ei ole. Kaikilla kun kulkee tiiviin kaupunkirakenteen keskellä fillareiden ja jalankulkijoiden lisäksi 2+2 kaistaa autoja ja ratikat.

Otso toteaa fiksusti: ”60-luvulla moottoritien rakentaminen Ruoholahteen asti oli järkevää, kun kaupungin raja oli Mechelininkadulla, ja siitä länteen vain laitakaupungin valot.”. Nyt kaupungin raja on selveästi lännempänä, joten toki myös moottoritiemäisen liikenteen tulee päättyä aiemmin.

Länsiväylä jatkuu moottoritienä selvästi lähemmäksi keskustaa kuin muut vastaavat väylät. (Kuva: Stanga Cycling)

No eikö tämä ole juuri autovihamielistä? Kyllähän Espoosta pitää saada ajaa mahdollisimman nopeasti kohti keskustaa! Ja jos nopeusrajoitus laskisi jo Lauttasaaressa viiteen kymppiin tunnissa, niin sehän hidastaisi työmatkaa usealla minuutilla! Gotcha!

No ei ole eikä hidastaisi. Jyrkikin totesi Länsiväylän olevan ”ruuhka-aikaan tukossa”. Tällöin Länsiväylän välityskykyä ei määrittele Länsiväylän nopeusrajoitus vaan se nopeus, millä Porkkalankadun risteys päästää autoja sisään Helsingin katuverkkoon.

Suomeksi vaihtoehdot ovat seuraavat: ajetaan Lauttasaaresta satasta Ruoholahteen ja odotellaan valoissa tai ajellaan Lauttasaaresta viittä kymppiä ja päästään sujuvammin syvemmälle kaupunkiin. Kokonaismatka-aika on suurin piirtein sama.

Yhdestä asiasta olen Jyrkin kanssa samaa mieltä. Siteerataanpas uudestaan:

Tässä maassa voi pyöräillä jopa kuusi kuukautta vuodessa, ja Länsiväylä on muutenkin ruuhka-aikaan tukossa, mikä on autoilijoille ihan oikein, koska ne ovat tehneet vääriä valintoja, kuten Osmo Soininvaaran tavoin päättäneet asua ”hevonkuusessa” eivätkä Eteleä-Helsingissä, josta on hyvä paheksua pyörän selästä muiden elämäntapavalintoja.

Lihavointi minun. Pata kattilaa soimaa. Pyöräily ja autoilu ovat molemmat osittain elämäntapavalintoja, turha sitä on kieltää. Helsingin kantakaupungissa, jonne Jyrki haluaa autollaan tunkea, autottomuus vaan on enemmistön valinta:

Autottomat asuntokunnat pääkaupunkiseudulla 2005.

Eräs tärkeimmistä metropolialueen kysymyksistä on se, minne uudet asunnot ja työpaikat rakennetaan. Mitä kauemmas keskustasta ne kaavoitetaan, sitä enemmän tarvitaan yksityisautoilua, sitä enemmän syntyy työmatkaliikenteen aiheuttamia päästöjä ja ruuhkia. Sitä enemmän ihmisten aikaa kuluu kulkuneuvoissa, on se mikä tahansa, töröttämiseen. Ei hyvä. Vaihtoehto on rakentaa lisää tiivistä kantakaupunkia, joka tarkoittaa samalla myös laadukkaampia lähipalveluita, toimivampaa julkista liikennettä ja vähäisempiä liikenteen aiheuttamia ulkoishaittoja. Liikkumisenhan ja erityisesti työmatkaliikenteen ei pitäisi olla itseisarvo, vaan lähinnä välttämättömyyden aiheuttama haitta.

60 vuoden tauon jälkeen on jälleen aika rakentaa lisää kantakaupunkia. Myönnän ylpeästi olevani cityvihreä betoninhalailija.

12
syys
11

kklk 7/2011 13.9.

Ensimmäinen Ahjo-kokous. Jännää. En tosin ajatellut ottaa koko masiinaa mukaan koska kokouksessa ei ole lainkaan luottamuksellisia kohtia ja kaikkeen materiaaliin voi tutustua ihan internetitse.

Ahjo in action!

Vaikuttaa rutiinikokoukselta.

VERKKOKIRJASTO- JA HALLINTOPALVELUT

1 Vuoden 2011 talousarvion toteutumista koskeva 2. ennuste.

ok. Tuloja, aukiolotunteja ja lainoja ennakoitua enemmän. Käyntejä vähemmän. Kysäisenpä taasen näkyykö Spotifyn tulo musiikkiosaston luvuissa.

2 Lausunto kaupunginhallitukselle valtuustoaloitteesta kirjastojen kirja- ja lukuvinkkitoiminnasta kasvatustyöntekijöille

Päivi Lipposen valtuustoaloite ja siihen vastaus että tehdään jo.

YHTEISPALVELUT

1 Vuoden 2011 talousarvion toteutumista koskeva 2. Ennuste

ok.

2 Lausunto valtuustoaloitteesta koskien palveluntarjoajan tausta- ja luottotietojen tarkistamista

Vastaus lautakunnan jäsen Ekholm-Talaksen valtuustoaloitteeseen. Heidi on rehellisen yrittäjien puolella, joka on ihan hyvä, mutta tässä on nyt pientä ylireagoinnin makua. Kulttuurikeskuksen vastaus on ok.

KULTTUURIPALVELUT

1 Infopankin siirtyminen osaksi hallintokeskuksen viestintää

Infopankki, joka on ”valtakunnallinen maahanmuuttajille ja maahanmuuttajaviranomaisille suunnattu sähköinen verkkopalvelu”, on hallinnollisesti ollut Kulttuurikeskuksen alainen. Mitään oikein järkevää syytä tähän ei ole ollut.

Nyt Infopankki työntekijöineen siirretään hallintokeskuksen viestintäyksikköön. Muutos vaikuttaa kaikin puolin fiksulta ja muutos on saanut myönteisen vastaanoton myös työntekijöiden keskuudessa. Eli ok.

2 Toimintavaltuuksien vahvistaminen kulttuurikeskuksen viranhaltijoille

ok. Vahvistamme olemassaolevan käytännön jatkumisen.

3 Lausunto toivomusponnesta koskien matalan kynnyksen yhteiskäyttöisten tilojen selvittämistä maahanmuuttajanaisten kulttuuritoimintaa varten

ok. Sama asia kuin seuraavassa

4 Lausunto valtuustoaloitteesta koskien maahanmuuttajanaisten kulttuuritoiminnan lisäämisestä Vuosaaressa

ok.

Näiden aloitteiden ja ponsien konkreettinen vaikutus on aika pieni, mutta toisaalta jahka kulttuurikeskus Caisan suhteellisen kallis määräaikainen vuokrasopimus päättyy (olisko ollut 2015), niin sitten on hyvä että mielessä on jo ainakin kytemässä tarvetta Vuosaaren suunnassa. Tosin silloin kulttuuri- ja kirjastolautakunnassakin saattaa olla muutama Perussuomalainen vastustamassa…

KULTTUURIPOLITIIKKA

1 Tanssikoulu DCA:n hakemus taiteen perusopetuksen järjestämiseen

ok. DCA voi siis hakea vuonna 2012 vuodelle 2013 tukea kaupungilta tanssin taiteen laajaa perusopetusta varten. Hyvä.

2 Avustusten myöntäminen kansainvälisiin hankkeisiin

ok. Joudun jääväämään itseni koska olen itse eräässä työryhmässä mukana.

3 Kohdeavustusten myöntäminen, 7.jako

ok. Tässä taas nähdään kuinka laajalla skaalalla Helsinki tukee kulttuuria; avustusta saa niin jonglööraus kuin stand-up -festivaalikin, tanssin, teatterin ja rockoopperan lisäksi.

Surkeellista on vaan se, että vaikka saimme nostettua täksi vuodeksi kohdeavustusraamia 672 628 Euroon, niin tämän kokouksen päätösten jälkeen meillä on koko loppuvuodeksi enää 25 000€ jäljellä. Täytyy käydä keskustelua, onko Kulken sisällä mitään mahdollisuutta tehdä mitään siirtoja tälle momentille.

4 Laajasalo-Degerö Seura ry:n oikaisuvaatimus

ok. Valitettavaa:

Lähikulttuuriavustuksiin vuonna 2011 käytettävissä oleva määräraha, 150 000 euroa, on sama kuin vuosina 2009 ja 2010. Vuonna 2010 kulttuurikeskus tuki 43 kaupunginosatapahtumaa 58 760 eurolla. Kaupunginosatapahtumille myönnetyt avustukset käsitellään tapauskohtaisesti. Hakijoiden määrässä ei ole tapahtunut muutoksia, joten myönnetyt summat ovat jääneet vuoden 2009 tasolle.

Summa on todella pieni ja sillä mahdollistetaan hurja määrä monipuolisia kuntalaisia lähellä olevia tapahtumia ympäri kaupungin. Olisi mukavaa, jos avustussummatkin nousisivat edes palkkaindeksin mukaisesti…

5 Teatteriyhdistys Ihme Ry:n oikaisuvaatimus

ok.

6 Ishmail Sandstroem -työryhmän oikaisuvaatimus

ok.

7 Tanssikaari ry:n oikaisuvaatimus

ok.




twtr

Flickr Photos


%d bloggers like this: