Ehdolla Helsingin Vihreät ry:n puheenjohtajaksi 2012

Lähetin oheisen tekstin eilen Helsingin Vihreiden sähköpostilistoille ja keskustelufoorumille.

Hei,

olen kiinnostunut Helsingin Vihreät ry:n puheenjohtajuudesta vuodelle 2012.

Kuka?

Olen 33-vuotias musiikin maisteri Vallilasta ja elän avoliitossa. Ammattiani kuvailen mieluiten termillä ”musiikkialan moniottelija”; olen freelancer, yrittäjä ja tilkkutäkkityöläinen.

Helsingin Vihreisiin nuoriin liityin niiden perustamisen aikoihin vuonna 2003 ja olen ollut mukana vihreässä toiminnassa tavalla tai toisella siitä lähtien. Nuhevin hallituksen jälkeen toimin HeVin hallituksessa vuosina 2007 ja 2008.

Kuluvalla valtuustokaudella olen toiminut kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsenenä, liiton tekijänoikeustyöryhmässä ja olen myös (vihoviimeinen) varavaltuutettu.

Minulle sydäntä lähellä olevia kunnallispoliittisia teemoja ovat kulttuuripolitiikan ohella liikenne- ja kaupunkisuunnittelu sekä avoimuus, jota olen toteuttanut käytännössä mm. kirjoittamalla kaikista kklk:n kokouksista blogillani.

Työskentely Helsingin Vihreiden hallituksessa edellisten kunnallisvaalien aikaan oli erittäin motivoivaa ja nyt olisin jälleen valmis toimimaan aktiivisesti ja antaumuksella.

Mitä?

Helsingin Vihreiden hallitus on kunnallisvaalien työrukkanen: se suunnittelee yleiskampanjan, organisoi kenttätyötä ja hoitaa ehdokasasettelun yhteistyössä valtuustoryhmän kanssa. Sen tehtävänä ei ole mielestäni sooloilla uusia avauksia, vaan varmistaa, että voimme yhdessä toteuttaa toimivan kampanjakokonaisuuden.

Ensi vuoden vaaleista tulee meille Vihreille äärimmäisen haastavat. Meidän olisi yhtäaikaisesti kyettävä pitämään kiinni sekä ydinkannatuksestamme kantakaupungissa että taistelemaan liikkuvien äänestäjien sydämistä koko kaupungin alueella. Se ei tule olemaan helppoa. Bonuksena vielä itseluottamusta uhkuva Perussuomalaiset, joka tosin lienee suurempi uhka muille ”vanhoille” puolueille kuin meille.

Uskon vahvasti Vihreiden mahdollisuuksiin ensi syksynä. Meillä on näyttöjä saavutuksistamme kuluvalta kaudelta, paljon hyvää pöhinää ja selvästi sekä Vasemmistoliittoa, Demareita että Perussuomalaisia paremmat lähtökohdat ehdokasasetteluun. Meillä on valtavasti osaamista ja nippu tuoreita ideoita, joita ei muilta löydy.

Erityinen painopistealue täytyy ensi vuonna olla jalkautuminen – sosiaalisen median ja blogien turvalliseen kuplaan emme saa (tällä kertaa) jäädä. HeViin palkattavalle vaalityöntekijälle kannattaakin teroittaa heti alusta asti että joka viikonloppu ollaan sitten jossain turuilla ja toreilla – eikä vain kantakaupungissa. Meidän Vihreiden täytyy näkyä paremmin.

HeVi sai kuluvana vuonna valtaisan jäsenvyöryn. Sen potentiaali on vielä lähes täysin hyödyntämättä – kunnallisvaalivuonna tekemistä riittää kaikille.

Ensi marraskuussa Vihreitä valtuutettuja on yli kaksikymmentä.

Häh?

Jos haluatte kysyä minulta jotain jo ennen 8.12. syyskokousta, ottakaa yhteyttä! Minut saa kiinni helposti mailitse, Facebookissa (myös chat) tai puhelimitse (0445304712).

Advertisement

Itkurunkkauksen sm-kisat

(Tämä juttu julkaistaann Sibelius-Akatemian ylioppilaskunnan SAYmaa-lehdessä 4/2011. Provosoinnin aika ei ole ohi.)

Jokunen viikko takaperin ylitin Facebookissa tuhannen frendin rajan. Sydänystäviä toki kaikki. Tuttavapiirini jakautuu karkeasti neljään eri ryhmään: suku, lapsuus, poliitikot ja taiteilijat. Kuluva vuosi on ollut kiintoisaa aikaa keskustella fb:ssä politiikasta ja nyt syksyllä myös kulttuuripoliittinen debatti tuntuu vain kiihtyvän. Sen sävy on ollut välillä täysin hämmentävä.

Musiikkibisneksen väki muistelee aikoja kun kultalevykin oli vielä kultalevy ja miehet puuta. AMK-oppilaitosten säilyttämistä vaativia adressit.com -linkkejä tuntuu tulevan jatkuvalla syötöllä. Edes vasemmistoliittolainen kulttuuriministeri ei voinut pelastaa taidelaitoksia leikkauksilta ja M-talon harjoitushuoneiden määrä vaarantaa orkesteiden tulevaisuuden! Ja niin edelleen. Kirjastoapurahoja pitää kuulemma jakaa vain kirjailijoille, jotka niitä ovat ennenkin saaneet. Huipentumana viime viikolla eräs kulttuurivaikuttaja vastusti Taideyliopiston perustamista vaikka, ja nyt tarkkana tytöt ja pojat, yhdistäminen tuo näiden korkeakoulujen kassaan vuosittain noin 18 miljoonaa lisäeuroa.

Outoa mussutusta. Ovatko asiat todella näin heikosti? Eivät ole.

Vanhasen toinen hallitus nosti teattereiden ja orkesterien valtionosuuksia yli 60% vuosina 2007-2011. Ensi vuonna teatterit ja orkesterit saavat siis kuluvaa vuotta lukuunottamatta enemmän rahaa valtiolta kuin koskaan aikaisemmin. Itseasiassa Helsinki jopa paikkaa valtion leikkauksia ja antaa VOS-teattereille 200 000€ ja taiteen vapaalle kentälle 500 000€ enemmän kuin viime vuonna! M-talon myötä myös kaupunginorkesterimme tuki on saanut valtaisan tasokorotuksen ja ymmärtääkseni yleisömäärätkin ovat uuden talon myötä nousussa. Rahaa tulee lasiovista ja ikkunoista.

Entä sitten AMK:t? Tuhoaako Gustafsson tulevaisuuden kulttuurielämän? Vaikeneeko viulu? Ei ja ei. Pikemminkin pelastaa. Koko AMK-järjestelmä kun on suuren remontin tarpeessa. Kun ammattikorkeakoulut tuotiin 90-luvun loppupuolella koulutuspalettiin ei kokonaisuutta valvonut kukaan ja etenkin kulttuurialan koulutuspaikkoja syntyi kuin sieniä sateella. Miksi? No yksinkertaisesti siitä syystä että kannusteet oli viritetty väärin: AMK:t saivat rahoitusta sisäänotettavien opiskelijoiden pääluvun mukaan ja tunnetusti taidetta on kiva opiskella. Hakijoita siis riitti. Täysin eri kysymys on se, montako teatteri-ilmaisunohjaajaa maahamme tarvitaan tai moniko pystyy työllistymään koulutuksellaan. Tai mikä kaikkien laitosten taiteellinen taso ylipäätään on.

Jos taas M-talon harjoitushuoneiden määrä tuhoaa suomalaisen orkesterilaitoksen, niin silloin se on kyllä jo niin heikoissa kantimissa että saa luvan tuhoutuakin. (Pop-jazz -konsalla muuten suurin osa rumpaleista on aina joutunut vuokraamaan treenikämpän koko opiskelujensa ajaksi. Kummasti on kuitenkin kovatasoisia paukuttajia valmistunut.)

Taideyliopiston perustamisesta iniseminen meneekin sitten jo täysin yli käsityskykyni. Olisi kuulemma pitänyt saada tuo lisäraha ilman yhdistymistäkin. Mieleen tulee vanha vitsi palopäälliköstä, joka saapuu paikalle vasta kun roihu on jo taltutettu ja toteaa että ”Väärin sammutettu.”.

Joku raja! Vähän positiivisempaa meininkiä pliis! Ilon kautta perkele! Pidemmän päälle kukaan ei tykkää tyypeistä jotka vain valittavat.

Kulttuurilla ja sen tekijöillä menee Suomessa todella hyvin! Maassamme on enemmän monipuolisesti koulutettuja ammattilaisia kuin koskaan aiemmin, työtilaisuuksia riittää tekevälle, tukipalvelut ovat aivan eri kuosissa kuin vielä kymmenen vuotta sitten ja julkinen tukikin kehittyy! Elävän kulttuurin merkitys myös tunnustetaan koko poliittisella kentällä yhtä nimeltämainitsematonta puoluetta lukuunottamatta.

Kyllä minä ymmärrän valittamisen terapeuttisuuden kun räntää vihmoo kasvoille ja valoa tulee taivaalta vain muutamia tunteja päivässä – sekin vähä harmaan pilvipeitteen läpi. Muthei, kohta on taas kevät! Elämä voittaa ja toivottavasti myös Kylddyyri. Enemmän tätä ja isommat lusikat!

kaupunginmuseo sanoo ei

Jokunen viikko sitten kaupunkisuunnittelulautakunta päätti eteläisten kaupunginosien joukkoliikennesuunnitelmasta. Ihan asiallisesta esittelytekstistä pomppasi silmiini kaupunginmuseon Huvilakadun ratikkalinjauksesta antama kommentti:

”Raitiovaunulinjan rakentaminen kapeahkolle Huvilakadulle toisi tullessaan kadun kokonaisilmeettä oleellisesti muuttavia elementtejä kuten ajolangat tolppineen, kiinnityksineen rakennuksiin yms. Joten kaupunginmuseo ei voi puoltaa raitiovaunulinjaa Huvilakadulle.”

En tietenkään ole kaupunginmuseon veroinen kaupunkihistorian asiantuntija, mutta lausunto on tavallaan huvittava, jos ottaa huomioon että Huvilakatua risteävällä Tehtaankadulla alkoi sähköistetty raitioliikennöinti jo vuonna 1908. Ja suurin osa Huvilakadusta rakennettiin vasta sen jälkeen.

I.K. Inhan kuva Tehtaankadun ja Kapteeninkadun risteyksestä

Sen sijaan minua häiritsee eräs kaupunkikuvallinen elementti, jota Huvilakadulla ei ollut vielä rakentamisaikoihin. Ensimmäiselle oikein arvanneelle tikku silmään! Viiden pisteen vihje: maamme ensimmäisen ajokortin sai helsinkiläinen liikemies Yrjö Weilin vuonna 1907.

Vastaus: Vanhoissa valokuvissa kadun varteen pysäköidyt autot huutavat poissaolollaan.

Tänään Hesari kertoi Laajasalon moottorikadun muuttamisesta kaupunkibulevardiksi:

Laajasalon päätie, Laajasalontie, on sata metriä leveässä kuilussa kulkeva, ruma ja rutosti tilaa vievä moottorikatu.

Nelikaistaista tietä reunustavat hylätyltä näyttävät ryteiköt. Autoja kulkee harvakseltaan.

Se on moottoritie, joka on irrotettu moottoritieverkosta.

Laajasalossa saatetaan ryhtyä kokeilemaan ideaa moottoritien muuttamiseksi bulevardiksi.

Se tarkoittaisi, että kaistoja kavennettaisiin, autojen nopeudet rajoitettaisiin neljäänkymppiin ja nykyisten ryteikköjen tilalle rakennettaisiin taloja.

”Vertauskohtana voisi käyttää vaikka Mäkelänkatua”, bulevardi-ideasta innostunut yleiskaavapäällikkö Rikhard Manninen kuvailee.

Erinomaista! Juuri näin! Kaupunkibulevardit ovat tulevaisuutta! Tiiviimpää kaupunkimaista kaupunkia ihmisten ehdoilla. Laajasalontiellä kulkee päivittäin vain 11 200 autoa, joten ne kyllä mahtuvatkin kapeammallekin väylälle.

Mutta sitten aamukahvit lensivät ulos nenän kautta luettuani Kaupunginmuseon edustajan kommentin:

Sanansa voi olla sanottavana myös museoviranomaisilla.

Kaupunginmuseon kulttuuriympäristöstä vastaava päällikkö Anne Mäkinen vertaa Laajasalon moottorikatua toiseen autoiluhuuman muotokuvaan, Makkarataloon.

”Ilman muuta sillä on historiallista arvoa.”

Nyt kyllä kerrassaan. Aivot sulaa. Että ”ilman muuta” ”historiallista arvoa”. Oikeesti. Niinku sillai ihan oikeesti.

Ihailkaa Laajasalontien ainutkertaisia historiallisia arvoja.

Makkarataloja ramppeineen löytyy tästä maasta vain yksi, sen sijaan metsän keskelle rakennettua motaria löytyy satoja kilometrejä. Spot the difference? Laajasalon moottorikatu ei ole millään tavalla ainutlaatuista tai ainutkertaista ”kulttuuriympäristöä”.

Kolmas esimerkki tuli äskettäin vastaan ”Itä-Pasila iskuun!” -ryhmän Facebook-sivuilla. Olivat miettineet mahdollisuuksia ”pimpata” Itä-Pasilaa vähän modernimpaan kuosiin kansainvälisten esimerkkien mukaisesti. Vastaus oli kuitenkin tyly:

Väriä Itä-Pasilaankin? Asukastilaisuudessa tuli ilmi, että kaupunki ei salli julkisivuremonttien yhteyteen esimerkiksi kirkkaampia värejä talojen julkisivuissa vaan sävyjen tulee olla lähellä alkuperäistä.

Mielestäni rakennusten on voitava elää ajassaan. Värityksen palauttaminen alkuperäiseksi ei edes luulisi olevan mahdotonta, jos 2050-luvulla betonibrutalismi nouseekin jälleen arvoon arvaamattomaan.

Onko todella niin että kun 60-80 -lukujen huumassa tässä maassa voitiin tuhota mikä tahansa arvorakennus, niin nykyisin ei saisi tehdä enää mitään muutoksia? Onko maamme vain valtaisa ulkomuseo? Toivottavasti sinällään arvokasta työtä tekevä kaupunginmuseo löytää tulevaisuudessa myös hiukan positiivisemman asenteen. Aina ei kannata huutaa sutta.

kklk 9/2011 15.11.

Rutiinikokous luvassa huomenna. Esityslista. Tällä kertaa ei ole julkisen listan ulkopuolisia asioita tai liitteitä.

VERKKOKIRJASTO- JA HALLINTOPALVELUT

1 Vuoden 2011 talousarvion toteutumista koskeva 3. ennuste

ok.

KULTTUURIPALVELUT

1 Annantalon kahvilan vuokra- ja yhteistyösopimuksen jatkaminen

ok. Järjestely on erikoistapaus kahvilan luonteen vuoksi. Ilmeisesti yhteistyö on toiminut hyvin ko. yrittäjän kanssa.

KULTTUURIPOLITIIKKA

1 Kehittämissopimukset ja yhteistyöhankkeet

ok. Ensi vuonna aloitetaan kolme uutta kehittämishanketta: Pop & Jazz konservatorion Säätiön ”Close Encounters -festivaali”, Moniheli ry ja pääkaupunkiseudun elokuvatapahtumien järjestäjien yhdistys Cinemaja. Pop Jazz konsalle 20 000€, Monihelille ja Cinemajalle 10 000€.

2 Avustusten myöntäminen kansainvälisiin hankkeisiin, 9. jako

ok.

3 Kohdeavustusten myöntäminen, 9. jako

ok.

6 Ilmoitusasiat

Ilmoitusasiana Kulttuurikeskus esittelee meille julkaisuluetteloaan vuosilta 2005-2011. Lista on komea, mutta aion kysyä mikseivät ne kaikki ole ladattavissa Kulken nettisivuilta.

Tiedän että Kulkessa tehdään pienempiä raportteja ja selvityksiä jatkuvasti – niitä on meille jaettu paperisina versioina. Nekin olisi kiva saada julkisesti jakoon. Ihan on semmonen olo kuin olisin maininnut aiheesta joskus aiemminkin.

Kyllönen ja kilometrikorvaukset

Eipä tiennyt liikenneministeri Merja Kyllönen millaisen vastalauseryöpyn viaton ääneenajattelu aiheuttaisi kun Hesarille torstaina haastattelun antoi.

Hämmentävää kyllä olen Veronmaksajien keskusliiton, SAK:n ja jopa EK:n kanssa samaa mieltä siitä että Kyllösen esittämä järjestelmä, jossa kilometrikorvauksen määrä riippuisi siitä, missä autolla ajetaan, on käytännössä mahdoton toteuttaa. Se olisi tarpeettoman monimutkainen ja siten myös altis väärinkäytöksille. Yksityisautoilun suitsiminen hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärellä kannattaa toteuttaa ennemmin tietulleilla.

Sen sijaan olen eri mieltä HS:n mielipideosastolle perjantaina kirjoittaneen Pasi Lindholmin kanssa.

Eikö liikenneministeri Merja Kyllönen (vas) ymmärrä tavallisen työläisen elämästä mitään, kun hän ilmoittaa haluavansa kajota kilometrikorvauksiin alentavasti, jos reitillä on vaihtoehtoisena mahdollisuutena joukkoliikenne (HS Kotimaa 10. 11.)?

Kuinka tämän voi selittää esimerkiksi kirvesmiehelle, joka kuljettaa pöytäsirkkelin, tikkaat ja laudat mukanaan työmaalle.

Viimeksi kun tsekkasin, suurella osalla työmatka-autoilijoista ei ollut kyydissään pöytäsirkkeliä. Ja uskokaa pois, minä ymmärrän roudaamisen päälle.

Triomme työkalut. Ei muuten liiku ratikalla nämä ei.

Kilometrikorvaus on kuitenkin tätä nykyä liian korkealla tasolla. Esimerkiksi junalippu Tampereelle maksaa noin 30€ ja bussilippu 25€. Kilometrejä mittariin kertyy 176, eli kilometrikorvaus (0,46€/km) olisi 80,96€.

Käväisin muutama kuukausi sitten päiväseltään Tampesterissa henkilöautolla. Farkun päivävuokra oli 45€ ja dieselit maksoivat noin 40€. Jos olisin saanut matkakorvaukset koko matkalta, olisi kulujen jälkeen rahaa jäänyt yli 76,9€ (161,9€-85€). Ihan hyvä lisätili, sanoisin.

Toki vuokrakärryni oli halvimmasta päästä, mutta yhtälö pysyy kannattavana huomattavan paljon laadukkaammallakin vuokra-autolla, saati sitten yksityiskäyttöön joka tapauksessa hankitulla omistusautolla. Miten tämä on mahdollista?

Kilometrikorvaus on selvästikin liian korkea. Se korvaa sellaisen auton pääoma- ja käyttökuluja, joka vain harvalta löytyy. Tällä hetkellä kompensoidaan kartano-Volvon omistamista työmatkakäyttöön. Eikö Clio tai Favorit riittäisi? Usein työnantajat korvaavat julkistenkin kulkuvälineiden käytön edullisimman vaihtoehdon mukaisesti. Eikö tämä sama periaate tulisi olla myös henkilöautopuolella?

Nykyistä pienempi kilometrikorvaus parantaisi julkisen liikenteen kilpailuasemaa, vähentäisi pitkän matkan pendelöinnin houkuttelevuutta, kannustaisi taloudelliseen ajotapaan ja vaikuttaisi pidemmällä tarkasteluvälillä myös autokantaan.

Loppujen lopuksi kyse on veropohjan kattavuudesta ja valtion verokertymästä. Lähivuosina tullaan erittäin todennäköisesti sekä nostamaan veroja että leikkaamaan peruspalveluita. Vuonna 2009 verottomia kulukorvauksia oman auton käyttöön maksettiin noin 1,1 miljardia euroa. Jos siitä esim. kolmannes on ”ilmaa”, jää valtiolta melkoinen potti verotuloja saamatta vuosittain. Kilometrikorvauksen laskeminen lähemmäksi yksityisautoilun todellisia kustannuksia on tulevien leikkauslistojen kivuttomimmasta päästä.

Rail Baltica Helsinkiin!

Eilen saatiin todella hienoja uutisia Euroopan raideliikenteestä: Baltian maat ja Puola sopivat Rail Baltica -hankkeen toteuttamisesta! Rakentaminen on tarkoitus aloittaa vuonna 2013 ja valmista pitäisi olla 2020. Silloin Tallinnasta pääsee luotijunalla Varsovaan ja muutaman vuosikymmenen kuluttua todennäköisesti samalla junalla vielä Berliiniin, Pariisin, Lontooseen tai Madridiinkin saakka!

Erityisen merkittäväksi tämän hankkeen tekee se, että kiskot tullaan jatkamaan jonain päivänä, todennäköisesti aiemmin kuin myöhemmin, myös Tallinnasta Pietariin. Haluaako Helsinki jäädä silloin pistoraiteen päähän Pietarista vai olla välietappi viiden miljoonan ihmisen suurkaupungin ja Euroopan välillä?

Suomi ja erityisesti Helsinki ei saa jäädä lätäkön taakse ruikuttamaan!

Helsingin ja Tallinnan välille on rakennettava rautatietunneli.

Kumpi linjaus mahtaisi olla Suomelle suotuisampi?

EU rahoittaa Rail Balticasta lupausten mukaan noin 85% – se kun on eräs EU:n keskeisimmistä liikennehankkeista ja lisäksi edistää vielä erinomaisesti EU2020:n ilmasto-, energia- ja kilpailukykytavoitteitakin! Win-win-win-win!

Annoin anonyymin virkamieslähteen kertoa itselleni että niin haluttaessa EU:n aluekehitysrahastoista ja TEN-T -hankkeista voisi rautatietunnelin kaltaiseen projektiin löytyä suuriakin summia. Nyt tarvitaan poliittista tahtoa! Miksei Helsingillä ole ainuttakaan virkamiestä edistämässä hanketta täyspäiväisesti?

Jos Helsinki aikoo tulevaisuudessa kilpailla Itämeren muiden metropolien kanssa, on supernopea raideyhteys välttämättömyys eikä vain turhaa haihattelua.

budjettineuvotteluista ja organisaatiouudistuksesta

Marraskuun vaihteessa Helsingin valtuustoryhmät pääsivät sopuun kaupungin vuoden 2012 talousarviosta. Kaupunginjohtajan ehdotukseen verrattuna menolisäyksiä syntyi 18,5 miljoonaa euroa eli n. 0,5% koko 4,3 miljardin budjetista. Vaikka summa on prosenttiosuutena pieni, oli joukossa kuitenkin monia pieniä lisäyksiä, joilla saadaan paljon hyvää aikaiseksi.

Henkilökohtaisesti iloisin yllätys oli, että ensi vuonna Helsingin kaupunki lisää VOS-teattereiden tukea 200 000€ ja kulttuurin ns. vapaan kentän avustuksia 500 000€. Vapaan kentän avustusnousun takana on osittain viime kesäkuussa kulttuurilautakunnassa tekemäni 300 000€ lisäysehdotus. Suurkiitokset Vihreille budjettineuvottelijoille ja kulttuuri- ja kirjastolautakunnalle, jonka jäsenet uskalsivat lisäystä kannattaa ja ajaa vielä budjettineuvotteluissakin! Kiitokset myös muille vapaan kentän avustusten korottamista kannattaneille ryhmille.

Kulttuurikeskuksen tukeman "Alppipuiston kesä" -tapahtumasarjan tunnelmaa.

Perustelut ovat samat kuin kesäkuussakin:

– Harkinnanvaraisten teattereiden ja tanssiryhmien avustukset ovat pysyneet samana viime vuodet. Efektiivisesti tämä on tarkoittanut säästöä, vaikka tekijöitä on tullut lisää ja moni ryhmä (esim. Kapsäkki, Karttunen) on lisännyt toimintansa laatua ja volyymia paljon.
– Musiikkioppilaitosten kohdalla leijonanosa kaupungin tuesta ja käytännössä kaikki valtion tuki menee musiikin laajaa perusopetusta antaville laitoksille. Tämä tuki kohdistuu käytännössä klassisen musiikin opetukseen sosiaalisesti hyvinvoivilla alueilla. Yleisen oppimäärän (harkinnanvarainen) tuen laajentaminen alentaisi kynnystä päästä harrastamaan musiikkia ja monipuolistaisi tarjontaa.
– Kohdeavustusten summa on liian pieni. Joudumme erittäin todennäköisesti loppuvuodesta toteamaan rahojen loppuneen kesken. Laadukkaita toimijoita on koko ajan enemmän. Kohdeavustusten työllistävä vaikutus kulttuurialalla on myös erittäin merkittävä, yli puolet (54 %) myönnetystä summasta käytetään palkkoihin ja palkkioihin.

Toivomaani parempi neuvottelutulos mahdollistaa mm. kohdeavustusten nostamisen tämänvuotisesta tasosta (672 628€) noin 800 000 euroon. Erinomaista. Hyvä fiilis. Kiva että edes välillä tuntuu siltä että politiikkaa harrastamalla voi oikeastikin vaikuttaa asioihin.

Jos kulttuurilautakunta seuraavassa kokouksessaan päättää jakaa lisäyksestä 300 000€ kesäkuussa ehdottamammalla tavalla, jäisi meille vielä 200 000€, jonka voisimme käyttää mm. kansainvälisiin avustuksiin, lähikulttuuriavustuksiin sekä taiteilija-apurahojen indeksikorotuksiin.

Talousarviopäätöksen lisäksi myös kulttuurialan organisaatiotarkastelu etenee! Asia viime maanantaina ensimmäistä kertaa käsittelyssä kaupunginhallituksessa. Tasken pohjaesitys on jo kohtuullisen hyvä ja pitkälti omien pohdintojeni suuntainen, mutta jostain syystä kaupunginteatteri oli jätetty mahdollisesti 2013 alussa aloittavan ”superkulttuurilautakunnan” alta pois. Vihreät jättivät tämän vuoksi asian vielä pöydälle.

Kulttuuritoimen lautakuntarakennetta tulisi tiivistää siten, että keskeiset kulttuuria tuottavat tai kulttuuria tukevat virastot ovat saman lautakunnan alaisuudessa. Kulttuurikeskus, kaupunginkirjasto, taidemuseo, kaupunginmuseo ja kaupunginorkesteri toimisivat yhteisen lautakunnan alaisuudessa. Lautakunnalle kuuluisivat myös yhteisöjen tukeminen ja avustukset teatterilain piiriin kuuluville ammattiteattereille. Uudelle kulttuuri-, kirjasto- ja museolautakunnalle muodostuisi linjaavampi rooli ja kattava näkemys kulttuuritoimen kokonaisuudesta.

Mielestäni on täysin selvää että myös Helsingin kaupunginteatterin tulee olla saman budjettivaltaa käyttävän elimen alainen kuin kaikkien muidenkin VOS-teatterien. Sama kohtelu kaikille. Sen sijaan en olisi tietenkään lakkauttamassa kaupunginteatterin säätiön hallitusta, vaan se yhä vastaisi kaupunginteatterin ”pyörittämisestä”. Malli olisi siis sama kuin esim. UMO:n kohdalla jo nykyisin ja ainoa syy toimia toisin on poliittinen – kaupunginteatterilla kun on nykyisessä hallintojärjestelyssä merkittävää suoraa lobbausvaltaa, josta se ei tietenkään halua luopua.

Helsingin kulttuuripolitiikassa tapahtuu muutoksia! Mahtavaa!