Kuplansa kullakin

Toukokuussa Jussi Halla-Aho totesi Hommaforumillaan Aamulehden joutuneen “shitlistille” huonon kuvavalinnan vuoksi.

”Toki ymmärrän, että toimittajat ottavat tahallaan omituisia kuvia kaikista inhokeistaan. Kuvattavan kohteen päätettävissä on kuitenkin se, tarvitseeko hän puheena olevaa mediaa johonkin. Minä en tee Aamulehdellä yhtikäs mitään, joten voin sanella sille sellaisia reunaehtoja kuin haluan.
—
”Minulle on aivan sama, kuinka suuri osa toimittajista ja tiedotusvälineistä on shitlistillä. Helpottaa vain elämää, kun voi suoralta kädeltä ignoroida haastattelu- ja soittopyynnöt.”

Loppujen lopuksi kyseessä oli ilmeisesti automaattisesta julkaisujärjestelmästä johtuva kuvan valotuksen ja väritasapainon muuttuminen. Teko ei siis ilmeisesti ollut edes tahallinen.

Täytyy myöntää - kyllähän tuo Aamulehden netissä julkaisema kuva näyttää kehnommalta kuin “alkuperäinen”.

Merkillepantavaa ei kuitenkaan ole tämä yksittäinen tapaus, vaan se, että kansanedustaja, hallintovaliokunnan puheenjohtaja, Halla-Aho katsoo, että hänen ei tarvitse välittää “mediasta”. Hänelle piisaa Hommaforum.

Ja jos valituksi tulemista ajatellaan, niin varmasti riittääkin. Eduskuntavaalien henkilökohtainen saalis oli kertakaikkisen huikea. Jos hän saa edes puolet siitä ensi vuoden kunnallisvaaleissa, on Persuille luvassa Helsingissä aikamoinen jytky. Silloin ei puhuta siitä, saavatko vihreät vai demarit sen toisen apulaiskaupunginjohtajan, vaan siitä, mikä rooteli Perussuomalaisille pitkin hampain luovutetaan.

Hommaforum ei kuitenkaan ole ainoa kupla. Vaalien jälkeen Facebook-seinälläni oli useampia vaalituloksesta tyrmistyneitä päivityksiä, joissa luvattiin muuttaa ulkomaille. Taisinpa itsekin postata “rentalaparmentsinberlin.com” -tyyppisen linkin. Ironisesti, tietenkin.

Sosiaalinen media, jota Hommaforumkin itseasiassa on, loi meillekin oman samanmielisten kuplan. Rytmin punavihreästä kulmapöydästä oli hauskaa naureskella ehdokkaille, joiden kotisivujen stailaus ei ollu ihan web kaks piste nollaa.

Ei olisi kannattanut. Katajainen Kansa, jonka kanssa emme viitsineet keskustella äänesti eduskuntaan tyyppejä, joiden kanssa emme edes kuvitelleet joutuvamme joskus keskustelemaan.

Tärkeintä on kuitenkin se, mitä tapahtuu seuraavaksi. Menevätkö PerusSuomalaiset Vihreiden shitlistille? Emmekö juttele Viitasaaren sahurille? Kieltäydymmekö keskustelusta? Lähdemmekö etsimään omassa piirissämme yhä puhdasoppisempaa über-Vihreyttä?

Halla-aho ja Hommaforum näyttävät valinneen sulkeutumisen. Edes Homman keskustelu, josta toukokuussa Halla-ahon “shit-list” -kommentit luin ei ole enää julkinen.

Omassa turvallisessa kuplassa mielipiteiden marinointi on mukavampaa kun ulkomaailmasta, ns. faktoista ja muiden mielipiteistä ei tarvitse välittää. Vain myötäsukainen lehdistö kelpuutetaan mukaan hiekkalaatikolle. Pelottavaa.

Vihreiden puoluekokouksessa puolestaan mietittiin paljon sitä kuinka saisimme yhä avoimempaa ja laajempaa kansalaiskeskustelua. Miten viestisimme paremmin? Onko vika viestissä? Onko vika viestinviejissä? Itseruoskinnassa Vihreät ovat varmasti Suomen paras puolue. Puheenjohtajakin vaihdettiin vaikka oikeastaan kenenkään mielestä Anni ei ollut tehnyt huonoa duunia.

Me Vihreät yritämme puhkaista kuplamme. Se on ainoa tie vaalivoittoon 2012 kunnallisvaaleissa. Shitlistoja ei ole eikä tule.

Advertisement

Vihreää itseruoskintaa

Kysyin fb-seinälläni vaalien jälkeisellä viikolla syitä Vihreiden vaalitappioon. Kommentteja kertyi loppujen lopuksi 69 kappaletta, joista osa oli vihreiden aktiivien itsekritiikkiä, mutta suurin osa ”yleistä kansalaispalautetta”. Samaa keskustelua on käyty myös mm. Oden ja Heikki Sairasen blogeilla.

Yritin lajitella ja tiivistää kritiikkiä muutaman otsikon alle:

1. Anni Sinnemäki ja Helsinki

• ultra bra (2)
• puheenjohtaja pärjäsi huonosti mediassa, etenkin muiden puoluejohtajien rinnalla.
• Kyllä sillä puheenjohtajalla on olennainen merkitys, pitäisi olla joku karismaattisempi hahmo puhumassa.
• Sinnemäki ei vaalitenteissä vastannut suoraan kysymykseen varmaan kertaakaan, vaan aina kiemurteli jostain rannan kautta.
• Helsinkikeskeisyys (6)
• Ehkä puolueeseen pitäisi löytää joku tosimies Pohjanmaalta ajamaan vihreitä arvoja? (2)
• Snobbaileva ylimielisyys (2)

Mielestäni Anni Sinnemäki teki virhearvion halutessaan jatkaa Vihreiden puheenjohtajana vaalitappiosta huolimatta. Ei siksi, että olisin samaa mieltä kommentoijien kanssa – päin vastoin, minun mielestäni Anni on ollut erinomainen puheenjohtaja.

Annin ei pitäisi jatkaa puheenjohtajan yksinkertaisesti siitä syystä että politiikka on asioiden lisäksi myös sitä miltä asiat näyttävät, teatteria, live-roolipeliä. Nyt tarvitaan muutosta muutoksen vuoksi. Tällaisen vaalitappion jälkeen Vihreät ei vaan voi jatkaa samalla tiimillä. Tämän vuoksi toivon että myös puoluesihteeri-skabaan ilmoittautuu haastajia.

Helsinkikeskeisyydelle on vaikea tehdä nopeasti mitään. Osasyynä siihen on myös vaalijärjestelmämme – on ihan turha laittaa paljon paukkuja kampanjointiin Pohjois-Karjalassa, jos piiloäänikynnyksen yli ei pääse edes lähes 12% kannatuksella.

Teemojen kuitenkin tulisi olla valtakunnallisia eikä vain meidän lattea-litkivien city-vihreille mieluisia. Tästä näppärä aasinsilta toiseen pääkohtaan.

2. Väärät kärkiteemat

• feminismi/tasa-arvo -kysymysten ylikorostuminen (2)
• Sen unohtaminen, mikä on isompi ja mikä on pienemmän mittakaavan asia.
• Tämä köyhien asian viestintä, on se nyt jumankauta kun puolueen riveissä on Oden ja Hiilamon kaltaisia asiantuntijoita ettei sitä osata hyödyntää.
• Oikeisto-vasemmisto-akselin vähättely ja köyhien asema (4)
• Kiteyttämisen kyvyn katoaminen
• Minä olen ihmetellyt sitä, että miksei vaalirahakohua hyödynnetty kunnolla?
• Mun mielestä Vihreät on viestineet heikosti, että mistä puolueessa on kyse. Mäkään en ole ihan varma siitä enää, että mitä puolue edustaa muualla kuin Persujen vastustamisen saralla.

Naimalakko? Oikeesti? Tämäkö on kärkiteema, jolla mennään vaaleihin kun teollisuustuotanto on romahtanut ja eriarvoisuus kasvanut?

Oli aivan tolkuttoman turhauttavaa seurata, miten Arhinmäki nappasi retorisella “Lex Soininvaara” -tempullaan ääniä ja mustamaalasi Vihreitä, vaikka laille nimensä lainannut mies ei edes istunut eduskunnassa, jossa kokoomuslainen ministeri Risikko lain esitteli. Etenkin kun Oden tarkoituksena ei todellakaan ollut potkia heikko-osaisia päähän. Kuka tahansa, joka on vaivautunut SATA-komitea -kirjan lukemaan tämän tietää. Oletettavasti myös Arhinmäki.

Edellisellä kerralla 2007 Vihreät nosti perustulon vaaliteemaksi. Sellainen sen olisi tullut olla nytkin – sosiaaliturvajärjestelmämme on rakenteellisesti kyvytön auttamaan kaikkein köyhimpiä ja vain Vihreillä ja Vasemmistoliitolla on ollut vakavasti otettavia avauksia eriarvoisuuden vähentämiseksi.

Myöskään profiloituminen “Perussuomalaisten” vastavoimana ei toiminut. Tai toimi se niin pitkään kun Perussuomalaiset oli pienempi tai saman kokoinen puolue. Ymmärrän täysin taktikoinnin ja SDP:n tai Kokoomuksen äänestämisen “persuja vastaan”. (Kepun äänestämistä en oikein ymmärrä missään olosuhteissa.)

Vaaleihin pitää mennä omilla vahvoilla ydinteemoilla.

Vihreillä niitä ovat tasa-arvoinen ja solidaarinen yhteiskunta sekä tietenkin ympäristö. Ja näin pääsemmekin näppärästi seuraavaan kritiikin pääteemaan:

3. Ympäristönsuojelun ja vihreyden puute

• Luonto ja sen suojelu ovat jotenkin kadonneet asialistalta
• Itse kaipaisin oikeasti kovempia ja selvemmin lausuttuja kannanottoja ympäristön ja eläinten puolesta.
• Reilusti radikaalimpia linjauksia kaipaisin. Suurempia eroja ruskeisiin puolueisiin.
• Maakunnisaa paikalliset asiat reilusti pöydille ja haasteiksi mulle puolueille: esim. Pohjanmaalla turkikset, Lapissa metsät, saaristossa meri, Savossa norpat, Kainuussa sudet ja Hämeessä vaikkapa vaakunaeläin ilveksen kaatoluvat

Näissä vaaleissa eivät ympäristöteemat näkyneet. Jostain syystä Keskustavetoisen hallituksen, jossa Vihreät eivät edes olleet mukana, aikana valmisteltu ja keskustalaisen ministerin johdolla ajettu jätevesiasetuskin oli ainakin nettiparlamentin mukaan meidän syymme.

Erityisen pelottavaa on se, että Perussuomalaiset ovat myös “ilmastonmuutoskriittisiä”. Puheenjohtajansa on kehdannut plokillaan epäillä jopa koko ilmiötä. En olisi uskonut tätä mahdolliseksi Suomessa.

Vihreän politiikan ydintä on vihreys. Tuppaa unohtumaan myös minulta toisinaan – kulttuuripolitiikassa kun saa vaikuttaa luonnonsuojeluun melko harvoin ja kunnallisella tasolla valinta tapahtuu valitettavan usein kahden vihreän arvon väliltä.

Kommenteissa eräs Vihreiden kampanjassa ja toiminnassa keskeiseksi muodostunut teema jakoi ystäväpiiriäni:

4. Ydinvoima

• Totaalisen irrationaalinen ydinvoiman vastustus
• vihreät kusi alleen ydinvoimapäätöksessä

Osa oli siis sitä mieltä että olisi pitänyt lähteä hallituksesta jo vuosi sitten. Osa taas sitä mieltä että ydinvoimaa ei olisi pitänyt vastustaa alunperinkään.

Oli todella tuskaisaa katsoa vaaliohjelmia, joissa kerta toisensa jälkeen keskustelu typistyi ydinvoimajankkaukseen. Miksi ette lähteneet hallituksesta? Miten niin muka vastustitte? Ei voi yhtäaikaa vastustaa ja olla hallituksessa? Huokaus.

Kirjoittanen lähiaikoina oman blogauksensa ydinvoimasta, mutta minun mielestäni on aivan selvää, että Vihreiden on “normalisoitava” suhteensa ydinvoimaan. Gallupien mukaan Vihreiden kannattajista kolmannes kannattaa ydinvoimaa. Olisi myös tervettä että puolueen sisällä käytävä keskustelu ja moniäänisyys tuotaisiin julki.

Oma pääkritiikkini kohdistuu puolueen viestintään. Viestimme liikaa toisillemme, pelasimme hyvää syöttöpeliä mutta unohdimme tehdä maaleja. Viestinnän täytyy tapahtua ulospäin. Siinä epäonnistuttiin. Viestinnän täytyy myös ymmärtää kohdettaan.

Se mikä ei tapa, vahvistaa. Vaalitappio on hyvä hetki tarkistaa linjauksia ja terävöittää sanomaa. Vihreillä on kuitenkin valtaisa määrä osaamista ja loistavia tyyppejä, joiden avulla tulevaisuus voi näyttää vain valoisalta!

nuoret, vanhukset ja äänestäminen

Viikon kuluttua meillä on 200 uutta kansanedustajaa, joiden ikäjakauma on erittäin todennäköisesti samansuuntainen kuin nykyisenkin eduskunnan.

Kansanedustajien keski-ikä on 52 vuotta - nuorin heistä on Tuomo Puumala (kesk.) 29 vuotta. Kuva: fooishbar, Flickr (cc-lisenssi)

Mistä tämä johtuu? Syitä on toki monia – nuorten ehdokkaiden on varmasti esim. vaikeampaa kampanjoida näkyvästi kun omat tulot ovat todennäköisesti pienemmät kuin vuosikymmeniä eduskunnassa istuneella veteraanivaikuttajalla, yhteiskuntasuhteista ja yleisestä tunnettavuudesta puhumattakaan.

Tärkein syy lienee kuitenkin se, että nuoret äänestävät selvästi iäkkäitä kansalaisia harvemmin.

Nuoret naiset antoivat vuoden 2000 kunnallisvaaleissa yli 60-vuotiaille naisille tasoitusta 37%, miehet ”vain” 15%.

Ja vuoden 2004 kunnallisvaaleissa lähiöiden nuoret antoivat keskustan “eliitille” 40% tasoituksen.

Onko kummakaan että eduskunnassa ei olla valmiita nostamaan eläkeikää, mutta opintoaikojen pituus on vakava juttu, johon tulee puuttua viipymättä? Oman lisänsä kuvioon tuo vielä alueellinen vaihtelu – köyhät ja syrjäytyneet äänestävät vähemmän. Kokoomus on vaaleissa kannatustaan suurempi puolue.

Koko ongelman voi toki halutessaan kuitata nuorison tyhmyydeksi. Mitäs eivät äänestä. Siinäpähän oppivat.

Kyse on kuitenkin demokratiasta, kansanvallasta, joka toteutuu sitä paremmin, mitä suurempi osa kansasta äänestää. Kymmenien prosenttien ero äänestämiskäyttäytymisessä ikäryhmittäin on selkeästi ongelma, jolle tarttis jotain tehrä.

Yritetty on. Vuoden 2007 eduskuntavaalien yhteydessä järjestettiin nuorille suunnattu äänestysaktiivisuuskampanja:

Kampanjassa lähetetään kirje 18-29 -vuotiaille äänioikeutetuille. Kampanjaan valituissa 17 kaupungissa toteutetaan koulukiertue rap-muusikko Palefacen ja Allianssi ry:n kanssa. Ammattioppilaitoksiin ja lukioihin toimitetaan julisteita ja kampanjaa mainostetaan tiedotusvälineissä, joita nuoret käyttävät paljon.

Toinen keskeinen viesti on, että äänestää voi missä tahansa ennakkoäänestyspaikassa 7. – 13.3. ja siihen riittää henkilöllisyystodistus. Kampanjan oheistuotteina on mm. lasinalusia, joita toimitetaan kampanjakaupunkien ravintoloihin muistuttamaan äänestyspäivistä ja herättämään keskustelua.

Itse muistan ko. kampanjasta ihmetystä herättäneet kuulakärkikynät, joiden sisältä sai vedettyä “rullaverhomaisesti” kampanjan logon. Nuorisoa siis herätellään käyttämään äänioikeuttaan turhalla krääsällä, julisteilla ja tuopin alusilla.

No, “yllättäen” kampanja ei saanut houkuteltua aiempaa enempää nuoria uurnille.

Mitä sitten tulisi tehdä? Onko olemassa todistetusti toimivaa äänestäjien aktivointia? On. Se vain kohdistuu enimmäkseen vankeihin, vanhuksiin ja vuodepotilaisiin.

Äänioikeutettu, joka on hoidettavana sairaalassa, ympärivuorokautista hoitoa antavassa tai muussa kunnanhallituksen ennakkoäänestyspaikaksi määräämässä sosiaalihuollon toimintayksikössä taikka joka on otettu rangaistuslaitokseen, saa äänestää ennakolta laissa tarkemmin säädetyllä tavalla.

Lisäksi äänioikeutettu, jonka kyky liikkua tai toimia on siinä määrin rajoittunut, ettei hän pääse äänestys- tai ennakkoäänestyspaikkaan ilman kohtuuttomia vaikeuksia, saa äänestää ennakolta kotona. Tällöin on kyseessä kotiäänestys.

Tätä kutsutaan laitosäänestämiseksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jokaiselta vuodepotilaalta käydään erikseen kysymässä ketä hän haluaa äänestää. Vaalitoimikunnan jäsenet tarpeen vaatiessa vaikka lukevat ehdokaslistaa läpi kunnes äänestäjä ilmaisee tahtonsa. Tämän jälkeen vaalitoimikunnan jäsen raapustaa numeron äänestyslippuun.

Nyt ei saa ymmärtää väärin. Minun mielestäni tämä on äärimmäisen hienoa ja arvokasta toimintaa. Ehdottomasti laitoshoitoon sidotuilla kansalaisilla tulee olla oikeus äänestää ja osallistua demokratiaan.

Tärkeä kysymys on kuitenkin miksi esim. ammattioppilaitoksissa opiskelevien tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten äänioikeudesta ei kanneta vastaavaa huolta? Moneenko prosenttiin pitää äänestysaktiivisuuden vajota ennen kuin asiaan todella tartutaan? 20% 10% 5%? Mikseivät vaalitoimikunnat kierrä jokaisessa ammattioppilaitoksessa, lukiossa, AMK:ssa ja korkeakoulussa?

Rahasta ei luulisi jäävän kiinni, toimivampi demokratia on varmasti sen muutaman kymppitonnin arvoinen, jonka tuo maksaisi Helsingissä. Ainakin se olisi varmasti valtaisia mainoskampanjoita halvempaa. (2007 äänestysaktivointikampanja maksoi kuuleman mukaan yhteensä noin miljoona euroa.)

Ikävä ajatus on se, että nuorten äänistä ei kanneta huolta koska se ei olisi monien puolueiden ja kansanedustajien etujen mukaista. Nuorethan saattaisivat *gasp* äänestää nuorempia ehdokkaita ja jopa eri puolueita kuin keski-ikäiset!

Lähde: Taloussanomat

Enkä usko lisä-äänien satavan vain Vihreiden laariin – tuoreen tutkimuksen mukaan kun nuorten miesten suurin poliittinen huoli oli maahanmuutto. Varmasti myös Piraatit saisivat nykyistä enemmän ääniä. Kyse on koko edustukselliseen demokraatiaan perustuvan järjestelmämme ytimestä – sen pitäisi edustaa koko kansan mielipidettä!

Olisiko mahdollista että syksyn 2012 kunnallisvaaleissa myös nuorten äänistä välitettäisiin yhtä paljon kuin vanhusten ja vuodepotilaiden?

rotaatiosääntö eduskuntaan

Vihreällä liitolla on sisäisesti käytössään ns. rotaatiosääntö, eli ketään ei päästetä juurtumaan luottamustehtäviinsä. Puolueen säännöissä aiheesta lausutaan mm. seuraavasti:

Sama henkilö voidaan valita puolueen puheenjohtajaksi enintään kolmeksi täydeksi kahden vuoden kaudeksi peräkkäin.

—

Sama henkilö voidaan valita hallituksen varsinaiseksi jäseneksi enintään kahdeksi täydeksi kahden vuoden toimikaudeksi peräkkäin.

—

Sama henkilö voidaan valita valtuuskunnan varsinaiseksi jäseneksi enintään kahdeksi täydeksi kahden vuoden toimikaudeksi peräkkäin.

Vihreiden puoluekokous Mikkelissä pari vuotta sitten

Helsingissä rotaatiosääntöä noudatetaan myös lauta- ja johtokunta yms. pestejä jaettaessa. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa siis sitä, että voin odottaa luottamustehtäväni kulttuuri- ja kirjastolautakunnassa jatkuvan korkeintaan vuoden 2016 vaaleihin saakka. Ja jos sen jälkeen olen yhä mukana helsinkiläisessä kunnallispolitiikassa, niin silloin pitää etsiä jokin toinen paikka vaikuttaa.

Toimintatapa on monella tapaa terve ja kannatettava. Ainakin se antaa jatkuvasti tilaisuuksia uusille kasvoille päästä mukaan politiikkaan. Toivoa sopii, että Annin kausien vuonna 2015 puheenjohtajana täyttyessä sääntöjä ei rukata, vaikka mahdollisesti ministeriltä puheenjohtajuus vietäisiinkin.

Vaalirahoituskatastrofia seuraillessa en ole voinut välttyä ajatukselta että rotaatiosääntö voisi olla paikallaan myös Arkadianmäellä. Vallan keskittyminen keskeytyksettä vuosikymmenestä toiseen samoille toimijoille vahvistaa helposti ”hyvä veli” -rinkien valtaa ja epätervettä henkilöitymistä. Jos vaaleissa vaihdettaisiin joka kerta noin puolet kansanedustajista, tapahtuisivat varmasti myös politiikan rakenteelliset muutokset nykyistä nopeammin.

Täysin vierasta suomalaiselle lainsäädännölle tällainen rotaatiosääntö ei olisi – presidentin kaudethan on jo varoittavan ennakkotapauksen vuoksi rajattu kahteen.

”Sama henkilö voidaan valita kansanedustajaksi enintään kahdeksi täydeksi neljän vuoden vaalikaudeksi peräkkäin.”

Seuraavaan perustus- tai vaalilakiin?

tsoukki lollers!1!!!

Päivän uutispommin pudotti Mauri ”humoristi” Pekkarinen.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) paljastaa keskustan Verkkoapilan haastattelussa, että hän oli salannut julkisuudelta kannattavansa kahta ydinvoimalaa.

– Miltä se olisi näyttänyt, jos olisin koko ajan kajottanut kahden puolesta, Pekkarinen kysyy.

Pekkarinen oli jättänyt kaikki siihen uskoon, että hän kannattaa korkeintaan yhtä uutta ydinvoimalaa.

– Ei missään tapauksessa 2020 mennessä yhtä enempää, Pekkarinen kommentoi yksiselitteisesti työ- ja elinkeinoministeriön ennusteiden pohjalta marraskuussa.

Nyt Pekkarinen paljastaa antaneensa tammikuussa virkamiehille ohjeen valmistella päätöstä kahdesta ydinvoimalaluvasta kaikessa hiljaisuudessa.

– Sehän oli tsoukki, Pekkarinen kommentoi julkisuuteen antamaansa käsitystä, että välttämättä Suomi ei tarvitse yhtään ydinvoimalaa.

Jaa että miltä se olisi näyttänyt? No, rehelliseltä. Onko kummakaan että kansa ei luota poliitikkoihin. Samassa Verkkoapilan haastattelussa Mauri näemmä täysin sisäistä ristiriitaa tiedostamatta toteaa myös että:

– Ja on puhuttava rehellisesti. Jos emme tarvitse lainkaan lisää sähköä, nykyinen käsityksemme hyvinvointiyhteiskunnasta ei niukkenevan energian tiellä ole totta.

Mukava huomata myös, että ministeriön sähkönkulutusennusteilla ei ollut mitään tekemistä lupaprosessin kanssa. Miehekkäitä ydinvoimaratkaisuja ajetaan sumuttamalla, valehtemalla, lobbaamalla, täysin tosiasioista ja tilastoista piittamaatta. Ja samaan aikaa hörhö-hippien-puunhalailu-puolueemme yrittää vedota faktoihin. Mitä ne ovat? Jotain syötävää?

Luulenpa aika monessa paikkaa käytävän tarkasti läpi Maurin puheita eduskunnassa. Kansalle saa nimittäin lehtien palstoilla ja julkisuudessa jauhaa mitä paskaa tahansa, mutta eduskunnalle ei saa valehdella. Siitä joutuu vastuuseen.

Muistakaa että tämä kaveri on mahdollisesti kuuden viikon kuluttua maan pääministeri. Vaihdamme korruptoituneen ja huonomuistiseksi osoittautuneen päällysmiehen toiseen valehtelijaan. Uskomatonta. Vaalit kesäkuulle, kiitos.