Arkisto kohteelle elokuu 2011

26
Elo
11

Valko-Venäjällä jääkiekko on propagandaa

Lähetimme Tommy Lindgrenin kanssa oheisen kirjoituksen Helsingin Sanomien mielipidepalstalle viime viikolla. Eivät ole (ainakaan vielä) julkaisseet, mutta lykätään tämä nyt tänne blogille ainakin.

Oulun kärppien entinen valmentaja Kari Heikkilä on solminut kolmivuotisen sopimuksen Valko-Venäjän jääkiekkomaajoukkueen kanssa. Heikkilälle tämä on varmastikin hieno uusi askel valmentajauralla. Harva saa valmentaa MM-tasoista maajoukkuetta!

Diktaattori on jääkiekkomiehiä.

Moraalisesti pesti on kuitenkin kyseenalainen. Valko-Venäjällä, jota on syystäkin kutsuttu Euroopan viimeiseksi diktatuuriksi, jääkiekko ei ole vain urheilua – se on myös politiikkaa. Maan presidentti, Alexander Lukashenko, jonka EU on asettanut matkustuskieltoon, käyttää maansa jääkiekkojoukkuetta osana propagandakoneistoaan.

Kansainvälisen jääkiekkoliiton tulisikin perua Valko-Venäjälle myönnetty vuoden 2014 jääkiekon maailmanmestaruuskisojen isännöinti. Hienoa lajia ei pidä sotkea oppositiopoliitikkoja ja rauhanomaisia mielenosoittajia mielivaltaisesti pahoinpitelevään ja pidättävään hallintoon.

Toivomme myös Kari Heikkilän harkitsevan päätöstään ryhtyä ihmisoikeuksia räikeästi rikkovan diktaattorin jääkiekkojoukkueen päävalmentajaksi.

Hannu Oskala
Tommy Lindgren
Helsinki

25
Elo
11

Helsingin tietotekniikkastrategiaa tulisi valmistella julkisemmin

Alkuvuodesta kirjoittelin kaupungin tulevasta tietotekniikkastrategiasta. Sain silloin tiedon, että sen olisi pitänyt tulla käsittelyyn jo kevään aikana. Kun mitään ei ole kuulunut, selvitin asiaa Taskesta tällä viikolla.

Sain kiinni projektista vastaavan tietotekniikkapäällikkö Markku Raition, joka vastaili auliisti kysymyksiini. Erinomaista palvelua! Suuri kiitos!

Ilmeisesti tietotekniikkastrategiasta on nyt olemassa jonkinlainen virkamiesten valmistelema pohja ja jatkoa suunnitellaan ”ohjausryhmässä”, johon kuuluvat Jussi Pajusen johdolla kaupunginjohtajat ja liuta virastopäällikköjä. Tällä joukolla sitten päätetään missä laajuudessa tietotekniikkastrategiaa ylipäätään käsitellään poliittisesti.

Tietotekniikkastrategiahan on sikäli mielenkiintoinen dokumentti, että sen käsittelemistä asioista suuri osa on ns. asiantuntijakysymyksiä, joihin ei poliitikkoja kaivata sähläämään. Eihän meillä ole myöskään ”wc-lautakuntaa” valitsemassa Embon ja Lambicin väliltä.

Mutta myös ”it-hallinnon” alueella monet kysymykset ovat poliittisia tai ainakin politisoitumassa yhä ubiikimman tietoyhteiskuntamme ansiosta.

Tietotekniikkastrategiassa linjataan mm. Helsingin suhdetta avoimeen dataan, avoimiin ohjelmistoformaatteihin ja avoimiin ohjelmistoihin. Nämä valinnat eivät ole vain ”epäpoliittisia” ja niihin liittyy suuria taloudellisia intressejä. Käsittääkseni Helsinki on Microsoftin suurin yksittäinen asiakas Suomessa. IT-puolen strategisia päätöksiä voi hyvällä syyllä verrata vanhan kansan gryndaamiseen: isot rahat liikkuu ju rumaa jälkeä syntyy.

Esim. Johanna Sumuvuoren viime vuonna tekemä valtuustoaloite avointen ohjelmistojen käyttöönotosta kaupungin työasemissa kuuluu siis tulevan strategian piiriin. Edellisessä strategiassa (47 sivua) avoimet ohjelmistot kuitattiin yhden kappaleen ”seurataan kehitystä” -huomioinnilla. Miten niistä linjataan tulevassa strategiassa?

Vuosien 2007-2010 strategiassa linjattiin kustannusten kasvavan noin 50%. Näin myös tapahtui. Minkälainen linjaus tällä kertaa on strategiaan päätymässä? Vaikea ainakaan vastaavaa linjausta olisi luottamushenkilönä niellä kun kaikkialta muualta säästetään.

Budjetillisesti tietohallinto on samaa kokoluokkaa kuin koko kulttuuriala. Tällä hetkellä laajalla lausuntokierroksella olevaa kulttuuristrategiaa käsittelimme lautakunnassa viidesti, kaupunginhallitus ainakin pariin otteeseen ja koko paketti menee vielä myöhemmin syksyllä valtuustokeskusteluun.

Millaisia avauksia ja ideoita Helsinki olisi voinut saada tietotekniikkastrategiaansa, jos sitä olisi valmisteltu esim. wiki-pohjaisesti tai osittain avoimesti? Tai no, voisi toivoa, että valmistelusta edes tiedotettaisiin jollain tapaa. Tätä prosessia seurailleena kaupungin ”demokratiatyöryhmä” vaikuttaa melko humoristiselta puuhastelulta.

Tietoyhteiskunnassa tietotekniikkastrategia ei ole vain virkamiespäätöksiä.

21
Elo
11

mukulakivi ei toimi pyöräkaistoilla

Mukulakivi on kaunis pintamateriaali ja erityisesti historiallisesti arvokkaissa ympäristöissä se puoltaakin paikkaansa. Silti tapa, jolla sitä Helsingissä käytetään sapettaa kyllä pyöräilijää.

Hyvä esimerkki Unioninkadulta:

Tämä pyöräkaista on lähes käyttökelvoton. Tärinä itsessään tekee ajamisesta todella epämiellyttävää ja vähänkin kapearenkaisemmalla fillarilla tai kivien ollessa märkiä (onneksi Helsingissä ei sada koskaan) pyöräily tällaisella päällysteellä on jopa vaarallista.

Muita vastaavia paikkoja ovat mm. Caloniuksenkatu, Fredrikinkatu ja Kaisaniemenkatu, vaikka niissä ei (vielä) varsinaista pyöräkaistaa olekaan. Ainakin Unioninkadun pyöräkaista tulisi päällystää asfaltilla tai sitten sen kohdalla tulisi käyttää tasaiseksi hiottuja ja tiheämpään ladottuja katukiviä, jolloin haitat pyöräilylle vähenisivät.

20
Elo
11

Muu musiikki mustikka

Kolumni julkaistu Sibelius-Akatemian ylioppilaskunnan SAYmaa-lehdessä 3/2011. Blogini säännöllisemmille lukijoille matsku lienee tuttua. Tunnustan, vähän copipeistasin vanhaa. (On siellä uuttakin seassa.)

Halleluja! Nyt se on valmis. Ja kohta täytetty. Musiikkitalo nimittäin. Ja komea on. Diggaan.

Talon leipälaji on luonnollisesti klassinen orkesterimusiikki. Sitä tarjoilevat viikottain RSO ja HKO suuressa konserttisalissaan ja pienempiä saleja täyttävät Sibelius-Akatemian konsertit. Hienoa! Kierros skumppaa kaikille!

Mainosmateriaalinsa mukaan Musiikkitalo on kuitenkin vielä enemmän:

”Musiikkitalossa esiintyvät erilaiset taiteilijat ja taiteilijaryhmät. Visionsa mukaisesti Musiikkitalo pyrkii olemaan kulttuurin alueella edelläkävijä, luomaan pääkaupungin aktiivista ja modernia kaupunkikuvaa ja kasvattamaan sen vetovoimaa sekä kotimaassa että ulkomailla.”

Helsingin kaupunginorkesterin julkinen tuki (valtio ja Helsinki) on noin 13,4 miljoonaa euroa vuodessa. Radion sinfoniaorkesteri, jonka lukuja on hankalampi löytää lienee suurin piirtein samoissa summissa, ehkä hiukan edullisempi. Yhteensä siis vuosittain reilusti 20 miljoonan euron paremmalla puolella.

Ja hyvä niin. On upeaa että meillä on upeita orkestereita upeassa talossa.

Casa da Musica, Porto, Portugal. Todella wow-arkkitehtuuria.

Orkesterien ja SibAn lisäksi talon sisällön rahoitus aiotaan hoitaa Musiikkitalon säätiön avulla. Säätiöllä onkin varoja noin miljoona euroa “Pro Musica” -rahastossa, josta tuetaan klassisen musiikin konsertteja.

Muun kuin klassisen rahoitus onkin sen sijaan yhä täysin auki.

14.5. Musiikkitalon säätiö järjestikin “hyväntekeväisyyskirpputorin”. Ideana oli kerätä rahaa Musiikkitalon säätiön “Mesenaatti-rahastoon”, josta on tarkoitus tukea muita kuin klassisen musiikin tapahtumia Musiikkitalossa. Tapahtuman yhteyteen toivottiin esityksiä:

”Mikäli joukkiostanne löytyy halukkuutta lähteä ilahduttamaan näin nopealla aikatalululla hyväntekeväisyys-kirpputorilla asioivaa väkeä, otamme ilomielin vastaan musiikkilahjanne!
Toivoisimme kolmesta viiteen soivaa numeroa numeroa per esiintyjä / esiintyjäryhmä.
Musisointi tapahtuu Musiikkitalon päälämpiössä akustisesti (vahvistimia ei siis tällä erää ole tarjolla).

Palkkiota emme voi tapahtuman luonteesta johtuen maksaa, mutta Musiikkitalon aikakirjoihin pääsette kuitenkin Musiikkitalossa ensimmäisten joukossa esiintyneinä!”

Niinpä niin.

Klassisen musiikin rahoitus hoidetaan valtion ja kunnan kymmenien miljoonen eurojen vuotuisella budjettirahoituksella, mutta “muun musiikin” rahoitus hankitaan kirpputorilla. Johon olis tietysti kiva saada myös sitä “muuta musiikkia” esiintymään – ilmaiseksi. Tämä lienee sitä edelläkävijyyttä kulttuurin alueella.

Lahjoituksia puolestaan oli keväällä asia tiedustellessani tullut Mesenaatti-rahastoon vähän yli 10 000 euroa. 5% tuotto-odotuksella jaettavaa syntyy vuositasolla jo yli 500€! Nyt rillataan! Kierros skumppaa kaikille!

Tätä on kulttuuripolitiikka Suomessa vuonna 2011.

Käväisin heinäkuussa keikalla Portossa Portugalissa, josta löytyy tuoreehko oma ”musiikkitalo”, Casa da Música. Keskustelin talon ”muun musiikin” ohjelmistosta vastaavan johtajan kanssa.

Kuulemma hänen käytettävissään oleva vuotuinen budjetti on noin pari miljoonaa euroa. Ja jälki oli myös sen näköistä.

Kesä-syyskuun ohjelmalehtisestä löytyi niin George Clinton, Laurie Anderson kuin Maria Schneiderkin. Huippuluokan jazz- ja maailmanmusiikkikonserttien lisäksi talossa järjestetään myös säännöllisesti aamuyöhön asti jatkuvia klubeja, joissa puolestaan raikaa DJ-pohjainen musa ja talon seinät välkkyvät vj-kuvavirrasta. Sisääntuloaulasta löytyi ”digitopia”, musiikkityöpiste, jossa kuka tahansa voi luoda musiikkia iMaceilla ja säännöllisesti järjestetään myös ilmaisia elektronisen musiikin työpajoja.

Kyllähän tuolla oli ihan kiva veistellä.

Kateus iski. Miksei meillä?

Älkää ymmärtäkö väärin; Sibelius-Akatemia toki tuottaa Musiikkitaloon laajan kirjon korkealaatuista konserttitarjontaa. Kuitenkaan yhtälöllä ”Sibelius-Akatemia = muu musiikki” ei pitkälle pötkitä, vaikka rakas laitoksemme tuntuu toisinaan niin kuvittelevan.

Ja taas puhtaan markkinatalouden ehdoilla ”muun musiikin” konserttien liput ovat niin pirun kalliita, että ”kaikille avoimesta” Musiikkitalosta puhuminen kannattaa lopettaa saman tien. (Itseasiassa Musiikkitalon ulosvuokraushinnoilla ”muun musiikin” konsertteja ei Musiikkitalossa oikein edes kannata järjestää. Mutta siitä riittää narinaa toiseenkin kolumniin.)

Toivottavasti olen väärässä ja lähitulevaisuudessa löydetään poliittista tahtoa tuoda uuteen uljaaseen Musiikkitaloon monimuotoisempaa ohjelmistopolitiikkaa. Kirpputoreilla ja kerjäämällä se ei tule onnistumaan.

19
Elo
11

finnkampen

Suomi—Ruotsi-maaottelu lähestyy. Tänä vuonna kisat järjestetään Stadikalla 9.-10.9..

Minkäs takia minä tällaisesta intoilen? No, pisti silmiin bussipysäkillä maaottelun mainos. Siinä oli pääosassa tämä kuva:

Mainoksen on ilmeisesti tarkoitus olla ”humoristinen”. Ei naurata. Ei yhtään.

Suomalainen kuvataan hiukan ylipainoiseksi ”kunnon jätkäksi”, joka kuitenkin farkutkin jalassaan voittaa ”hintiksi” stailatun ruotsalaisen. Voi herranjestas sentään. Ruotsalaiset, ne on niinku homoja, hehheh. Vuosi oli mikä, 2011? Jaksaako tämä vitsi naurattaa enää edes kohderyhmäänsä? Åttå drinkero -mainokset olivat sentään reilusti övereitä.

Miten maaottelua sitten mainostetaan lahden takana?

Kuvallinen ilmaisu on aika paljon neutraalimpaa ja selvästi vähemmän todella väsyneillä kansallisilla stereotypioilla pelleilevää.



Mitä tämä kertoo meistä? Mitä tämä kertoo urheilumainonnasta? Mitä tämä kertoo ruotsalaisista?

En tiedä.

Sen tiedän, että ruotsalaisten mainosten Finnkampeniin voisin mennä, mutta suomalaisten mainosten maaotteluun en lippua kyllä takuulla osta.

13
Elo
11

asiakaspysäköintipaikkoja pyöräilijöille?

Näpsäisin oheiset kuvat keskiviikko-iltana Rytmin edustalta. Fillareita sikin sokin miten sattuu.

Ei hyvä. Pyörät eivät pysy ehjänä ja jalkakäytävä on niin kapea että esim. lastenvaunujen kanssa on jo hiukan hankalaa.

Usein henkilöautojen kadunvarsipysäköintiä perustellaan tarpeella päästä asioimaan kivijalkakaupoissa. Rytmin edessä oli vähintäänkin parikymmentä tsygää. Eikö sama yrittäjyyttä tukeva logiikka koske myös pyöräilijöitä? Baareissa autoilijat ovat harvemmin niitä kaikkein tuottoisimpia asiakkaitakaan…

Entä jos henkilöauton kadunvarsipaikka olisi muutettu fillaripaikaksi? Yhden auton viemälle tilalle, 5m*2,5*m=12,5m2, saisi helposti laitettua paikat yli kymmenelle polkupyörälle. Kuvasta näkee hyvin, kuinka paljon enemmän tilaa auto vie.

Mitä tulisi tehdä? No, ehdotus valtuustoaloitteeksi:

”Kantakaupungin yrittäjille tulee antaa mahdollisuus anoa ko. yrittäjien liikkeiden sisäänkäynnin lähellä sijaitsevien autopaikkojen muuttamista polkupyöräpaikoiksi. Tämä muutos voi olla väliaikainen, esim. vain ”kesäkuukausia” (toukokuu-syyskuu) koskeva.”

Mielestäni olisi hyvä, että tällaisia fillariparkkipaikkoja ei saneltaisi ”ylhäältä päin”, vaan yrittäjät voisivat tarpeidensa mukaisesti anoa muutosta. Kaikille liiketiloille pyöräparkki ei varmastikaan ole tarpeellinen – vaikea kuvitella että kukaan keittiön pöytää polkupyörällä siirtelisi. Sen sijaan esim. Uudenmaan-, Eerikin, Vaasan-, Mäkelän-, Helsingin-, Flemingin-, Kalevan- ja Annankadun ravintoloita voisi varmasti kiinnostaa.

07
Elo
11

tasalukuja

Välillä pieni blogaus blogaamisesta tasalukujen kunniaksi. Blogin kävijälaskuri kun ottaa räpsähti sadantuhannen paremmalle puolelle noin viikko sitten. Kolme ja puoli vuotta siihen meni.

Suosituin kirjoitus on ollut ”persu edellä premodernismiin”, joka on luettu, tai no ainakin avattu, yli 14 500 kertaa. Käyrä on kuitenkin selvästi nousujohteinen: tänä vuonna kävijöitä on ollut tähän mennessäkin yli 45000.

En osaa yhtään sanoa onko tämä ”paljon vai vähän”. Varmaan enemmän hittejä tulisi jos blogaisin ah niin kiehtovan kunnallispolitiikan sijaan vaikkapa bikinimuodista (katso kuvat). WordPress.comin ”Best of the day” listauksissa olen ollut aina silloin tällöin kärkisijoilla. Enemmän siellä kuitenkin näyttää löytyvän kehonrakennusta ja monikulttuurisuuskritiikkiä.

Tämä kirjoitus on samalla kolmassadas blogaukseni. Yllättävä määrä tekstiä, jos kaiken paperille printtaisi.

Blogin ulkoasu tulee vaihtumaan lähiaikoina persoonallisemmaksi – 2012 kunnallisvaalit lähestyvät ja me ”alan harrastajat” joudumme jo käynnistelemään vaalityötä…

Kiitokset kaikille blogin lukijoille ja erityisesti asiallisille kommentaattoreille. Ihan mahtavaa touhua tämä tämmöinen! Jatketaan!




twtr

Flickr Photos


%d bloggers like this: