ydinvoimasta

Viime viikon suuri uutinen, Pekkarisen huumori-voimalat, sapettaa yhä. Oli ydinmiiluista mitä mieltä tahansa niin Mauri ei tästä puhtaita papereita saa. Pekkarointia, indeed.

Mitä mieltä minä sitten olen ydinvoimaloista? Tai ydinenergiasta ylipäätään?

Eka kuudetta miekkari pari vuotta sitten.

Vaikea kysymys. Ydinvoiman kohdalla kun risteää monta eri asiaa ja arvomaailmaa.

Pidän itseäni jossain määrin ”tiedeuskovaisena”. Jos tiedehenkilöiden suuri enemmistö on jostain asiasta tutkitun tiedon pohjalta jotain mieltä, ei minulla maallikkona ole syytä vastustaa faktaa. Esim. jos ilmastonmuutos on tosiasia, kuten ilmastotutkijoiden enemmistön mielestä on, täytyy se mielestäni ottaa huomioon ja muokata ilmastopolitiikasta parhaan saatavilla olevan tiedon mukaista.

Saman periaatteen on loogisesti koskettava myös ydinvoimaa. Ymmärtääkseni alan asiantuntijoiden mukaan ydinenergia on nykyisin turvallista. Turvallisuusjärjestelmät ja muu seuranta on parantunut 1980-luvulta. Uusi Tshernobyl ei ole mahdollinen. Samoin geologien mukaan suomalaiset loppusijoitusratkaisut ovat turvallisia. Vaikka 100 000 vuoden aikajänne onkin arkisen käsityskyvyn tuolla puolen, ei se kuitenkaan ole ennustamaton jopa miljardeja vuosia vanhan maaperämme kannalta.

No seuraako tästä, että kannatan ydinvoimaa varauksetta? Ei. Geologiaan ja insinööritieteiseen perustuvan riskiarvioinnin lisäksi asiassa on lukuisia eri seikkoja, jotka pitää ottaa huomioon.

1. Tarvitaanko Suomeen lisäydinvoimaa? Vihreän liiton esittämät vaihtoehtoiset laskelmat osoittavat mielestäni, että lisäydinvoimaa ei tarvita. Samaa mieltä ovat myös työ- ja elinkeinoministeriön omat laskelmat. Mihin lisäsähköä siis todellisuudessa tarvitaan?

EU aikoo rakentaa koko unionin laajuisen ”supergridin” – sähköverkon, jossa on yhteiset avoimet markkinat. Tästä seuraa se, että Suomessa tuotettu ”halpa” sähkö voidaan myydä eurooppalaisilla markkinoilla eurooppalaiseen hintaan. Joka on jo nykyisinkin suomalaista hintaa kalliimpi. Suomi aikoo siis tuottaa ydinsähköä vientiin. Eihän bisneksessä sinällään mitään pahaa ole, mutta tässä erityismuodossa ydinjätteen väli- ja loppuvarastointiin liittyvät riskit jäävät täysin Suomen kannettaviksi.

2. Miten ydinvoiman osuuden merkittävä lisääminen Suomen energiantuotannossa vaikuttaa Suomen elinkeinorakenteeseen ja huoltovarmuuteen? Keskitettyjä, lähes monopolistisia ratkaisuja, sekä huoltovarmempaa että työllistävämpää olisi ollut toteuttaa hajautettuja uusiutuvaan energiaan perustuvia ratkaisuja. Montako suomalaista Olkiluoto kolmosen työmaa todellisuudess työllisti? Moniko olisi työllistynyt, jos niillä miljardeilla olisi rakennettu tuulivoimaa? Energiabisneksen osaoptimointi ei välttämättä aina tarkoita koko yhteiskunnan kokonaisedun mukaista ratkaisua.

3. Uraanin louhinta on merkittävä ympäristöriski. Uraanikaivokset ovat usein avolouhoksia, ja louhitusta malmista uraanin erottamiseen käytettävä prosessi aiheuttaa merkittäviä ympäristöriskejä.

4. Uraanin rikastamisprosessi kuluttaa huomattavia määriä energiaa. Argumentti ydinenergian ”ilmastoneutraaliudesta” onkin sen vuoksi osittain illuusio. Paitsi että miilun rakentaminen tietenkin aihettaa päästöjä, niin myös uraanin louhinta ja erityisesti rikastaminen on huomattavan energiasyöppöä. Ja prosessiin tarvitaan myös hiilen polttoa.

5. Ydinvoimaloiden tuottama jäte on kansainvälinen turvallisuusriski. Vaikka ”loppusijoittaminen” onkin turvallista, niin nyt tuotettava ydinjäte pitää välivarastoida vähintään 50 vuotta ennen kuin se loppusijoitetaan kallioperään. Millainen maailma on 2060? Nyt rakennettavat voimalat toiminevat vielä 2040. Millainen on Suomen turvallisuusympäristö vuonna 2100? Voidaanko luottaa siihen, että suomalaista ydinjätettä ei koskaan käytetä ydinaseiden tai likaisten pommien valmistamiseen? Ei voida. Vaikka geologiset riskit ovatkin hallittavissa, inhimilliset ja yhteiskunnalliset riskit eivät ole.

6. Kansainvälisesti nykymuotoisten ydinreaktoreiden käyttöä ja polttoaineprosessia ei voida erottaa ydinaseiden valmistamisesta kuten mm. Iranin yhteydessä on havaittu. Tämä voitaisiin välttää mm. rakentamalla polttoaineenaan uraanin sijaan thoriumia käyttäviä reaktoreita, mutta thorium-reaktoreiden kehittely on yhä lapsenkengissään. Niiden toimintaperiaate on tunnettu jo 1950-luvulta lähtien, mutta tuolloin sotilaallisesti käyttökelvottomien thorium-reaktoreiden kehittely ei ollut suurvaltojen intresseissä.

Suomen tulisi edistää ydinaseetonta maailma paitsi puheiden, myös tekojen tasolla. Ja se tarkoittaa nykymuotoisesta ydinvoimasta luopumista. Fuusiota ja thorium-reaktoreita tämä ongelma ei koske!

Yleisesti ottaen mielestäni suurimmat ydinvoimaan liittyvät riskit ja negatiiviset seuraukset ovat siis yhteiskunnallisia.

Mielestäni on siis varsin järkeviä perusteita vastustaa ydinvoimaa tässä tilanteessa. Omaa vastustuspäätöstäni ei ole helpottanut se, että osa vastustajista suhtautuu koko asiaan täysin tunneperäisesti – seikka, jota ydinenergian kannattajat myös hyödyntävät viestinnässään:

Kuva on Energiateollisuus ry:n ”Ydinreaktioita”-blogilta. Kyllä, olen miettinyt näitä kysymyksiä. Perin pohjin. Vaikka haluan ”koko ajan vihreää energiaa”. Mitä ihmettä se sitten tarkoittaakin.

Vähemmälle huomiolle keskustelussa on jäänyt se, miten huterin ja fiilispohjaisin ratkaisuin ydinvoimaa myös kannatetaan.

Annetaan Mauri ”tsoukki” Pekkarisen itse valistaa meitä:

Kovin monelta on jäänyt huomiotta se, mitä sähköhuollossamme on tapahtumassa.
Vuoteen 2020 mennessä meille syntyy nykyiseen sähkön kulutukseen verrattuna yli
25 %, eli noin 23 – 25 TWh:n vuosikulutuksen verran, lisää uutta sähkökapasiteettia. Työn alla oleva Olkiluoto 3. tuottaa noin 12 TWh ja sanotuilla sitoumuksilla uusiutuvaan energiaan on kyettävä tuottamaan noin 11 –
12 TWh. Kuluvan vuoden kulutukseksi arvioidaan noin 82 – 83 TWh.

Eli, vaikka maahan ei rakennettaisi yhtään uutta ydinvoimalaitosta, pystymme edellä sanotuin toimin korvaamaan tuonnin Venäjältä (12 TWh) ja sähkön kysynnän huomattavankin kasvun. Jääpä syntyvästä kapasiteetista lisäksi merkittävä määrä hiilisähkön alasajoonkin.

Sekä ministeriöni keskeiset virkamiehet että minä pidämme kuitenkin perusteltuna, että edellä sanotusta huolimatta, Suomessa on syytä varautua sähkön tuotantokapasiteetin lisäämiseen syntymässä olevasta tasosta vielä 2020 mennessä, jotta hiilen käyttö voitaisiin kokonaan lopettaa. Uusiutuvaa emme kykene juurikaan edellä sanottua enemmän rakentamaan. Ministeriöni laskelmien mukaan lisäystarpeet tyydytetään reippaasti yhdellä uudella yksiköllä. Näin rakentuvasta sähkökapasiteetista jäisi ajoittain merkittävä määrä vientiin. Se ei olisi kuitenkaan rakentamista pysyvää vientiä varten.

Mutta kaksipa lupaa annettiin ja nollasta puhuminen oli tsoukki.

Kokoomuksen puolelta taas vilpitön ja täysin tosiasioista piittamaton usko markkinoiden viisauteen ylittää ymmärryksen. Jyrki Katainen:

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen puolustaa vaatimustaan myöntää ydinvoiman rakennuslupa kaikille kolmelle hakijalle.

Kataisen mukaan kolme myönnettyä lupaa ei välttämättä kuitenkaan tarkoita kolmea uutta uutta voimalaa, vaan kannattavin hanke käynnistyisi ensin.

—-

Katainen haluaa herättää myös keskustelua energianviennistä.

– Olennaisin päämäärä meillä on se, että Suomessa on riittävästi ilmaston kannalta puhdasta energiatuotantoa, jotta pärjäämme itse. Jos siitä jää jotakin yli, sitä voidaan myös viedä, Katainen linjaa.

Valtiovarainministerin mukaan ydinvoimaa ei kuitenkaan tarvitse rakentaa pysyvään vientiin.

Tajuaako Jyrki itse peräkkäisten lauseidensa välisen ristiriidan? Kolme ydinvoimalalupaa tarkoittaa ydinvoiman tuottamista vientiin. Ja eikö todellakaan energiapolitiikka tarvitse harkita demokraattisesti? Mihin eduskuntaa ylipäätään tarvitaan jos suurin viisaus näin kvartaali-taloudenkin aikana asustaa Etelä-rannassa? Uskomatonta.

En ole lainkaan varma, onko Suomella enää mitenkään satumaisen hyvä herraonni.

tsoukki lollers!1!!!

Päivän uutispommin pudotti Mauri ”humoristi” Pekkarinen.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) paljastaa keskustan Verkkoapilan haastattelussa, että hän oli salannut julkisuudelta kannattavansa kahta ydinvoimalaa.

– Miltä se olisi näyttänyt, jos olisin koko ajan kajottanut kahden puolesta, Pekkarinen kysyy.

Pekkarinen oli jättänyt kaikki siihen uskoon, että hän kannattaa korkeintaan yhtä uutta ydinvoimalaa.

– Ei missään tapauksessa 2020 mennessä yhtä enempää, Pekkarinen kommentoi yksiselitteisesti työ- ja elinkeinoministeriön ennusteiden pohjalta marraskuussa.

Nyt Pekkarinen paljastaa antaneensa tammikuussa virkamiehille ohjeen valmistella päätöstä kahdesta ydinvoimalaluvasta kaikessa hiljaisuudessa.

– Sehän oli tsoukki, Pekkarinen kommentoi julkisuuteen antamaansa käsitystä, että välttämättä Suomi ei tarvitse yhtään ydinvoimalaa.

Jaa että miltä se olisi näyttänyt? No, rehelliseltä. Onko kummakaan että kansa ei luota poliitikkoihin. Samassa Verkkoapilan haastattelussa Mauri näemmä täysin sisäistä ristiriitaa tiedostamatta toteaa myös että:

– Ja on puhuttava rehellisesti. Jos emme tarvitse lainkaan lisää sähköä, nykyinen käsityksemme hyvinvointiyhteiskunnasta ei niukkenevan energian tiellä ole totta.

Mukava huomata myös, että ministeriön sähkönkulutusennusteilla ei ollut mitään tekemistä lupaprosessin kanssa. Miehekkäitä ydinvoimaratkaisuja ajetaan sumuttamalla, valehtemalla, lobbaamalla, täysin tosiasioista ja tilastoista piittamaatta. Ja samaan aikaa hörhö-hippien-puunhalailu-puolueemme yrittää vedota faktoihin. Mitä ne ovat? Jotain syötävää?

Luulenpa aika monessa paikkaa käytävän tarkasti läpi Maurin puheita eduskunnassa. Kansalle saa nimittäin lehtien palstoilla ja julkisuudessa jauhaa mitä paskaa tahansa, mutta eduskunnalle ei saa valehdella. Siitä joutuu vastuuseen.

Muistakaa että tämä kaveri on mahdollisesti kuuden viikon kuluttua maan pääministeri. Vaihdamme korruptoituneen ja huonomuistiseksi osoittautuneen päällysmiehen toiseen valehtelijaan. Uskomatonta. Vaalit kesäkuulle, kiitos.

pekkarinen & vuotos

Vuotos-altaan ympärillä vellova keskustelu huvittaa. Taas puhutaan asian vierestä, tarkoituksella. 

1. Vuotoksen allas aiheuttaisi moninkertaisesti ilmastonmuutosta nopeuttavia metaani-päästöjä verrattuna samantehoiseen kivihiilivoimalaan.Vuotosta ei voi perustella ilmastonmuutoksen torjumisella.

Pekkarinen tietää tämän.

 2. Hallitusohjelmassa lukee:

Vesilain uudistusVesilain kokonaisuudistusta koskeva hallituksen esitys voidaan antaa eduskunnallevain sillä edellytyksellä, että hallituspuolueet ovat yksimielisiä.  

On aivan selvää, että Vihreät eivät tule hyväksymään mitään lakimuutosta joka avaisi oven Vuotokselle. Pekkarinen tietää tämänkin. 

3. Vuotoksen työllistävä vaikutus on lyhytkestoinen ja heikko. Allas toki työllistäisi rakennusvaiheessa useita kymmeniä, ehkä väliaikaisesti jopa satoja henkiä seudulla, jossa työpaikoista on pulaa. Erityisenä syynä on mainittu Kemijärven paperitehtaan alasajo.

Valmistuttuaan altaan työllistävä vaikutus olisi kuitenkin vähäinen. Työllisyys ei ole hyvä perustelu ja Pekkarinen tiennee senkin. Jo nämä kolme syytä riittävät tekemään Vuotoksen käytännössä mahdottomaksi (tai ainakin järjettömäksi), hyviä perusteluja on toki lisääkin. Miksi ihmeessä sitten Mauri nosti jälleen kerran asian esille? Ehkä perinteisen siltarumpu-politiikan veteraani Pekkarinen tietää kuinka tärkeää on antaa illuusio siitä, että jotain tehdään vaikka mitään ei tehtäisikään.

Toinen, ehkä jopa tärkeämpi, syy lienee se, että tällä tempullaan Mauri sai käsikirjoittaa julkisuudessa käydyn keskustelun koko viikoksi ja taas vihreitä vietiin. Vihreän valtuuskunnan kokouksen uutisointia hallitsi Pekkarinen, ei liiton puoluesihteeri Laturi. Aika näppärästi toimittu.

Kokouksesta olisi toki voinut uutisoida vaikka näitä vihreitä linjauksia: Brax: Palkkatasa-arvo edellyttää neuvottelujärjestelmän uudistamista tai Sumuvuori: Suomen ei syytä hinkua identiteettiään etsivään Natoon. Mutta ei, parhaiten meni läpi keskustan ministerin harhautus ja Vihreät vaikuttivat julkisuudessa vain reaktiivisilta ”luonnonsuojelija-änkyröiltä”, jotka vastustavat syrjäseutujen työllistämistä lillukanvarsien suojelun nimissä ja jopa ilmastonsuojelua kun se ei omalle kohdalle sovi.

Pekkarinen – Vihreät 1 – 0