Arkisto kohteelle huhtikuu 2010

26
Huh
10

ydinvoimasta

Viime viikon suuri uutinen, Pekkarisen huumori-voimalat, sapettaa yhä. Oli ydinmiiluista mitä mieltä tahansa niin Mauri ei tästä puhtaita papereita saa. Pekkarointia, indeed.

Mitä mieltä minä sitten olen ydinvoimaloista? Tai ydinenergiasta ylipäätään?

Eka kuudetta miekkari pari vuotta sitten.

Vaikea kysymys. Ydinvoiman kohdalla kun risteää monta eri asiaa ja arvomaailmaa.

Pidän itseäni jossain määrin ”tiedeuskovaisena”. Jos tiedehenkilöiden suuri enemmistö on jostain asiasta tutkitun tiedon pohjalta jotain mieltä, ei minulla maallikkona ole syytä vastustaa faktaa. Esim. jos ilmastonmuutos on tosiasia, kuten ilmastotutkijoiden enemmistön mielestä on, täytyy se mielestäni ottaa huomioon ja muokata ilmastopolitiikasta parhaan saatavilla olevan tiedon mukaista.

Saman periaatteen on loogisesti koskettava myös ydinvoimaa. Ymmärtääkseni alan asiantuntijoiden mukaan ydinenergia on nykyisin turvallista. Turvallisuusjärjestelmät ja muu seuranta on parantunut 1980-luvulta. Uusi Tshernobyl ei ole mahdollinen. Samoin geologien mukaan suomalaiset loppusijoitusratkaisut ovat turvallisia. Vaikka 100 000 vuoden aikajänne onkin arkisen käsityskyvyn tuolla puolen, ei se kuitenkaan ole ennustamaton jopa miljardeja vuosia vanhan maaperämme kannalta.

No seuraako tästä, että kannatan ydinvoimaa varauksetta? Ei. Geologiaan ja insinööritieteiseen perustuvan riskiarvioinnin lisäksi asiassa on lukuisia eri seikkoja, jotka pitää ottaa huomioon.

1. Tarvitaanko Suomeen lisäydinvoimaa? Vihreän liiton esittämät vaihtoehtoiset laskelmat osoittavat mielestäni, että lisäydinvoimaa ei tarvita. Samaa mieltä ovat myös työ- ja elinkeinoministeriön omat laskelmat. Mihin lisäsähköä siis todellisuudessa tarvitaan?

EU aikoo rakentaa koko unionin laajuisen ”supergridin” – sähköverkon, jossa on yhteiset avoimet markkinat. Tästä seuraa se, että Suomessa tuotettu ”halpa” sähkö voidaan myydä eurooppalaisilla markkinoilla eurooppalaiseen hintaan. Joka on jo nykyisinkin suomalaista hintaa kalliimpi. Suomi aikoo siis tuottaa ydinsähköä vientiin. Eihän bisneksessä sinällään mitään pahaa ole, mutta tässä erityismuodossa ydinjätteen väli- ja loppuvarastointiin liittyvät riskit jäävät täysin Suomen kannettaviksi.

2. Miten ydinvoiman osuuden merkittävä lisääminen Suomen energiantuotannossa vaikuttaa Suomen elinkeinorakenteeseen ja huoltovarmuuteen? Keskitettyjä, lähes monopolistisia ratkaisuja, sekä huoltovarmempaa että työllistävämpää olisi ollut toteuttaa hajautettuja uusiutuvaan energiaan perustuvia ratkaisuja. Montako suomalaista Olkiluoto kolmosen työmaa todellisuudess työllisti? Moniko olisi työllistynyt, jos niillä miljardeilla olisi rakennettu tuulivoimaa? Energiabisneksen osaoptimointi ei välttämättä aina tarkoita koko yhteiskunnan kokonaisedun mukaista ratkaisua.

3. Uraanin louhinta on merkittävä ympäristöriski. Uraanikaivokset ovat usein avolouhoksia, ja louhitusta malmista uraanin erottamiseen käytettävä prosessi aiheuttaa merkittäviä ympäristöriskejä.

4. Uraanin rikastamisprosessi kuluttaa huomattavia määriä energiaa. Argumentti ydinenergian ”ilmastoneutraaliudesta” onkin sen vuoksi osittain illuusio. Paitsi että miilun rakentaminen tietenkin aihettaa päästöjä, niin myös uraanin louhinta ja erityisesti rikastaminen on huomattavan energiasyöppöä. Ja prosessiin tarvitaan myös hiilen polttoa.

5. Ydinvoimaloiden tuottama jäte on kansainvälinen turvallisuusriski. Vaikka ”loppusijoittaminen” onkin turvallista, niin nyt tuotettava ydinjäte pitää välivarastoida vähintään 50 vuotta ennen kuin se loppusijoitetaan kallioperään. Millainen maailma on 2060? Nyt rakennettavat voimalat toiminevat vielä 2040. Millainen on Suomen turvallisuusympäristö vuonna 2100? Voidaanko luottaa siihen, että suomalaista ydinjätettä ei koskaan käytetä ydinaseiden tai likaisten pommien valmistamiseen? Ei voida. Vaikka geologiset riskit ovatkin hallittavissa, inhimilliset ja yhteiskunnalliset riskit eivät ole.

6. Kansainvälisesti nykymuotoisten ydinreaktoreiden käyttöä ja polttoaineprosessia ei voida erottaa ydinaseiden valmistamisesta kuten mm. Iranin yhteydessä on havaittu. Tämä voitaisiin välttää mm. rakentamalla polttoaineenaan uraanin sijaan thoriumia käyttäviä reaktoreita, mutta thorium-reaktoreiden kehittely on yhä lapsenkengissään. Niiden toimintaperiaate on tunnettu jo 1950-luvulta lähtien, mutta tuolloin sotilaallisesti käyttökelvottomien thorium-reaktoreiden kehittely ei ollut suurvaltojen intresseissä.

Suomen tulisi edistää ydinaseetonta maailma paitsi puheiden, myös tekojen tasolla. Ja se tarkoittaa nykymuotoisesta ydinvoimasta luopumista. Fuusiota ja thorium-reaktoreita tämä ongelma ei koske!

Yleisesti ottaen mielestäni suurimmat ydinvoimaan liittyvät riskit ja negatiiviset seuraukset ovat siis yhteiskunnallisia.

Mielestäni on siis varsin järkeviä perusteita vastustaa ydinvoimaa tässä tilanteessa. Omaa vastustuspäätöstäni ei ole helpottanut se, että osa vastustajista suhtautuu koko asiaan täysin tunneperäisesti – seikka, jota ydinenergian kannattajat myös hyödyntävät viestinnässään:

Kuva on Energiateollisuus ry:n ”Ydinreaktioita”-blogilta. Kyllä, olen miettinyt näitä kysymyksiä. Perin pohjin. Vaikka haluan ”koko ajan vihreää energiaa”. Mitä ihmettä se sitten tarkoittaakin.

Vähemmälle huomiolle keskustelussa on jäänyt se, miten huterin ja fiilispohjaisin ratkaisuin ydinvoimaa myös kannatetaan.

Annetaan Mauri ”tsoukki” Pekkarisen itse valistaa meitä:

Kovin monelta on jäänyt huomiotta se, mitä sähköhuollossamme on tapahtumassa.
Vuoteen 2020 mennessä meille syntyy nykyiseen sähkön kulutukseen verrattuna yli
25 %, eli noin 23 – 25 TWh:n vuosikulutuksen verran, lisää uutta sähkökapasiteettia. Työn alla oleva Olkiluoto 3. tuottaa noin 12 TWh ja sanotuilla sitoumuksilla uusiutuvaan energiaan on kyettävä tuottamaan noin 11 –
12 TWh. Kuluvan vuoden kulutukseksi arvioidaan noin 82 – 83 TWh.

Eli, vaikka maahan ei rakennettaisi yhtään uutta ydinvoimalaitosta, pystymme edellä sanotuin toimin korvaamaan tuonnin Venäjältä (12 TWh) ja sähkön kysynnän huomattavankin kasvun. Jääpä syntyvästä kapasiteetista lisäksi merkittävä määrä hiilisähkön alasajoonkin.

Sekä ministeriöni keskeiset virkamiehet että minä pidämme kuitenkin perusteltuna, että edellä sanotusta huolimatta, Suomessa on syytä varautua sähkön tuotantokapasiteetin lisäämiseen syntymässä olevasta tasosta vielä 2020 mennessä, jotta hiilen käyttö voitaisiin kokonaan lopettaa. Uusiutuvaa emme kykene juurikaan edellä sanottua enemmän rakentamaan. Ministeriöni laskelmien mukaan lisäystarpeet tyydytetään reippaasti yhdellä uudella yksiköllä. Näin rakentuvasta sähkökapasiteetista jäisi ajoittain merkittävä määrä vientiin. Se ei olisi kuitenkaan rakentamista pysyvää vientiä varten.

Mutta kaksipa lupaa annettiin ja nollasta puhuminen oli tsoukki.

Kokoomuksen puolelta taas vilpitön ja täysin tosiasioista piittamaton usko markkinoiden viisauteen ylittää ymmärryksen. Jyrki Katainen:

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen puolustaa vaatimustaan myöntää ydinvoiman rakennuslupa kaikille kolmelle hakijalle.

Kataisen mukaan kolme myönnettyä lupaa ei välttämättä kuitenkaan tarkoita kolmea uutta uutta voimalaa, vaan kannattavin hanke käynnistyisi ensin.

—-

Katainen haluaa herättää myös keskustelua energianviennistä.

– Olennaisin päämäärä meillä on se, että Suomessa on riittävästi ilmaston kannalta puhdasta energiatuotantoa, jotta pärjäämme itse. Jos siitä jää jotakin yli, sitä voidaan myös viedä, Katainen linjaa.

Valtiovarainministerin mukaan ydinvoimaa ei kuitenkaan tarvitse rakentaa pysyvään vientiin.

Tajuaako Jyrki itse peräkkäisten lauseidensa välisen ristiriidan? Kolme ydinvoimalalupaa tarkoittaa ydinvoiman tuottamista vientiin. Ja eikö todellakaan energiapolitiikka tarvitse harkita demokraattisesti? Mihin eduskuntaa ylipäätään tarvitaan jos suurin viisaus näin kvartaali-taloudenkin aikana asustaa Etelä-rannassa? Uskomatonta.

En ole lainkaan varma, onko Suomella enää mitenkään satumaisen hyvä herraonni.

25
Huh
10

haastattelu basso-radiossa

Käväisin viime perjantaina vieraana Basso-radion ”hikinen iltapäivä”-ohjelmassa.

Haastattelun voi kuunnella tästä. Alkuun jubailtiin Bordurkan keikasta Funky Elephantissa ja balkan-musasta. Kunnallispoliittinen osuus alkaa puolen välin tienoilla.

Basson herrat kysyivät minulta loppupuolella valtuuston kasvisruokakeskustelun innoittamana, miten kunnallisesta päätöksenteosta saisi ”nuorille” ja muillekin kansalaisille kiinnostavampaa – se kun näyttäytyy usein vain lähes järjettömänä kinasteluna pikkuasioista tai korruptoituneena pelinä.

Vastasin että demokratia on luonteeltaan hidasta ja tylsää. Että siitä on lähes mahdotonta saada mielenkiintoista ”showta”. Ja niinhän se on. Jykeviä perselihaksia tarvitaan kokouksista selviämiseen.

Jälkeenpäin tajusin, että olisi pitänyt vastata että juuri näin! Nuoret järkevät aikuiset juttelevat tärkeistä asioista uudella foorumilla. Itse koen olevani ainakin jonkinsorttinen kulttuuripolitiikan ”asiantuntija” täällä Helsingissä, joten toivottavasti tällainen radiokeskustelu osaltaan tekee kunnallista päätöksentekoa avoimemmaksi ja mielekkäämmäksi.

Voisikohan Basso-radio tuottaa jopa kunnallispoliittisten keskustelujen sarjan? Musiikin tauottamissa jutustelutuokioissa voitaisiin puhua mielenkiintoisella tavalla tärkeäksi koetuista aiheista kuten esim. katutaide, julkinen liikenne, terveydenhuolto jne. Tai jopa yleisemmistä ”suurista linjoista” kuten esim. markkinamekanismien käyttö julkisen talouden piirissä.

Politiikan pitäisi olla yhteinen asia. Ei sitä saa sysätä vain jonkun kansanosan hoidettavaksi. Basso-radiolla on media-valtaa, jota he voivat itse käyttää, jos kokevat asian tärkeäksi!

23
Huh
10

tsoukki lollers!1!!!

Päivän uutispommin pudotti Mauri ”humoristi” Pekkarinen.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) paljastaa keskustan Verkkoapilan haastattelussa, että hän oli salannut julkisuudelta kannattavansa kahta ydinvoimalaa.

– Miltä se olisi näyttänyt, jos olisin koko ajan kajottanut kahden puolesta, Pekkarinen kysyy.

Pekkarinen oli jättänyt kaikki siihen uskoon, että hän kannattaa korkeintaan yhtä uutta ydinvoimalaa.

– Ei missään tapauksessa 2020 mennessä yhtä enempää, Pekkarinen kommentoi yksiselitteisesti työ- ja elinkeinoministeriön ennusteiden pohjalta marraskuussa.

Nyt Pekkarinen paljastaa antaneensa tammikuussa virkamiehille ohjeen valmistella päätöstä kahdesta ydinvoimalaluvasta kaikessa hiljaisuudessa.

Sehän oli tsoukki, Pekkarinen kommentoi julkisuuteen antamaansa käsitystä, että välttämättä Suomi ei tarvitse yhtään ydinvoimalaa.

Jaa että miltä se olisi näyttänyt? No, rehelliseltä. Onko kummakaan että kansa ei luota poliitikkoihin. Samassa Verkkoapilan haastattelussa Mauri näemmä täysin sisäistä ristiriitaa tiedostamatta toteaa myös että:

Ja on puhuttava rehellisesti. Jos emme tarvitse lainkaan lisää sähköä, nykyinen käsityksemme hyvinvointiyhteiskunnasta ei niukkenevan energian tiellä ole totta.

Mukava huomata myös, että ministeriön sähkönkulutusennusteilla ei ollut mitään tekemistä lupaprosessin kanssa. Miehekkäitä ydinvoimaratkaisuja ajetaan sumuttamalla, valehtemalla, lobbaamalla, täysin tosiasioista ja tilastoista piittamaatta. Ja samaan aikaa hörhö-hippien-puunhalailu-puolueemme yrittää vedota faktoihin. Mitä ne ovat? Jotain syötävää?

Luulenpa aika monessa paikkaa käytävän tarkasti läpi Maurin puheita eduskunnassa. Kansalle saa nimittäin lehtien palstoilla ja julkisuudessa jauhaa mitä paskaa tahansa, mutta eduskunnalle ei saa valehdella. Siitä joutuu vastuuseen.

Muistakaa että tämä kaveri on mahdollisesti kuuden viikon kuluttua maan pääministeri. Vaihdamme korruptoituneen ja huonomuistiseksi osoittautuneen päällysmiehen toiseen valehtelijaan. Uskomatonta. Vaalit kesäkuulle, kiitos.

22
Huh
10

julistetolpat

Menetin tiistain kokouksessa myös powerpoint-neitsyyteni. META-asioissa otin esille julistetolpat, joista olen tällä blogilla jo aiemmin kirjoittanut. Jostain syystä Slideshare sotki skandit sutuiksi.

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta hyväksyi ehdotukseni ja selvityksen tuloksia lienee odotettavissa joko kesäkuun tai elokuun kokouksessa.

EHDOTUS

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta päättänee edellyttää, että Kulttuurikeskus selvittää:

  • mahdollisuuksia sijoittaa vapaaseen julistekäyttöön soveltuvia telineitä Kulttuurikeskuksen ja kaupunginkirjaston hallinnoimien tilojen yhteyteen
  • mahdollisuuksia sijoittaa vapaaseen julistekäyttöön soveltuvia telineitä muille keskeisille paikoille Helsingissä
  • käyttösäännöstöä ko. julistetelineille esim. Göteborgin mallin mukaisesti.
  • sekä julistetelinejärjestelmän ylläpitokustannuksia ja että mahdollisia laillisen järjestelmän kautta syntyviä säästöjä nykytilanteeseen verrattuna.
  • mahdollisuuksia edistää julistetaidetta ja graafista suunnittelua Helsingin katukuvassa World Design Capital -hankkeen kautta.
  • 19
    Huh
    10

    kklk 4/2010 20.4.

    Tiistaina kokoustaa jälleen Kulttuurilautakuntakin. Lista on pisin tähän astisista ja sillä on paljon asiaa. Ehkä olisi syytä kokoustaa hiukan useammin.

    Esityslista liitteineen löytyy kokonaisuudessaan täältä.

    KIRJASTOTOIMEN JOHTAJA

    2 Vuoden 2010 talousarvion toteutumista koskeva 1. ennuste

    ok.

    3 Lausunto Maunulan työväenopiston, kirjaston ja nuorisotalon hankesuunnitelmasta

    Maunulaan ollaan rakentamassa uutta kirjastorakennusta esimerkillisenä yhteishankkeea nuorisotoimen, työväenopiston ja kirjaston yhteisenä hankkeena. Sijainti nykyistä huomattavasti parempi ja nykyinen tila huono. Ainoa ongelma:

    ”Uuden tilan aiheuttamaa käyttötalousarvion yhteensä noin 102 200 euron menojen lisäystä vuodessa ei ole mahdollista kattaa kaupunginkirjaston nykyisen talousarvioraamin puitteissa.  Jotta kaupunginkirjaston olisi mahdollista vastaanottaa Maunulan kirjaston uudet tilat, tulisi valtuuston lisätä tarvittava osuus kaupunginkirjaston käyttötalousarviokehykseen.”

    Kustannusnousu johtuu sekä vuokran kohoamisesta (67 200€) että lisähenkilökunnan (35000€) tarpeesta. Asukaspohja on kuitenkin riittävä ja kirjasto sijaitsee Jokerin varrella, joten hanke ja lausunto erittäin ok. Loistavaa on se, että kolme hallintokuntaa suunnittelee taloa yhdessä. Mukava huomata myös, että kohdetta suunnitellaan lähtökohtaisesti matalaenergiarakentamisen kulmasta ja että taidehankintojen prosenttiperiaatetta noudatetaan.

    KULTTUURIJOHTAJA

    2 Vuoden 2011 talousarvioehdotuksen raami ja talousarvio- sekä taloussuunnitelmaehdotuksen 2011-2013 laatimisohjeet sekä ehdotus käsittelyaikatauluksi

    Kulke:
    – ”Tasapuolisesti” käyttömenoihin ja avustuksiin kohdistuvat säästöt itseasiassa kohdistuvat täysin epätasapuolisesti harkinnanvaraisiin tukiin ja kohdeavustuksiin. Mielestäni säästöjä voisi kohdentaa hiukan enemmän käyttömenoihin.
    – Ajattelin nostaa esille sen seikan, että jo pelkät Microsoft-lisenssit ovat vuodessa 90 000€, eli 756€/työntekijä. ”ATK:n” kokonaiskustannukset ovat 3361€ per työntekijä! Eikö tätä todellakaan voi mitenkään pienentää? Haluaisin selvityksen Kulkessa käytettävistä ohjelmistoista ja kustannusrakenteesta. Mistä nämä kulut syntyvät? Kirjasto onnistuu säästämään 13 000€ tietotekniikkamäärärahoista ensi vuodelle. Miksei Kulke? Löytyykö syy Kulken sijaan Taskesta?

    ”Noin 60 000 euroa on mahdollista säästää vuokramenoissa Eläintarhan huvilan ja Harakan saaren osalta edellyttäen, että Tilakeskus alentaa vuokria pääomavuokran osalta.”

    ”Avustusten puolella on tavoitteena, että koulutilojen vuokrat opetusvirastolle saadaan taiteen perusopetuksen osalta halvimmalle maksutasolle. Jos tämä toteutuu, ei vuokratukea enää tarvita ja säästön suuruus olisi reilut 100 000 euroa. ”

    Toivossa on aina hyvä elää. Kulttuuri- ja kirjastolautakunta tapaa Kiinteistölautakunnan 27.4. aiheen tiimoilta. Tosin se seikka, että Tilakeskuksen tuottotavoitetta ei voitane ensi vuodelle näin nopeasti laskea, estänee tämän toteutumisen. Toivottavasti valtuusto voi vaikuttaa Tilakeskuksen tuottotavoitteeseen jo vuodelle 2011.

    ”Lakisääteisten teattereiden ja musiikkioppilaitosten ja orkestereiden valtionosuuden ovat nousseet viimeisten kolmen vuoden aikana pelkästään teattereiden kohdalla yli 5,5, miljoonaa. Jos Helsinki vähentäisi esimerkiksi prosentilla omaa tukeaan, ei julkisen tuen kokonaismäärä laskisi, mutta avustuksia säästyisi noin 60 000 euroa. ”

    Tämä on hyvä ehdotus ja itse asiassa viime vuonna tekemäni linjauksen kaltainen. ;)

    Merkittävää tässä kohdassa on se, että koska kaupunginteatteri ei ole tätä nykyä kulttuuri- ja kirjastolautakunnan alainen, niin se voi ”pelata eri säännöillä” kuin muut teatterit. Olisi silti mielestäni reilua, jos kaikki toimijat olisivat tasa-arvoisessa asemassa. Kaupunginteatteri olisikin saatava takaisin Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan piiriin.

    Kirjasto:

    ”Kaupunginkirjaston käyttömenojen raamiksi on vahvistettu 34 980 000 euroa, mikä on 479 000 euroa (-1,35 %) pienempi kuin vuoden 2010 talousarvio ja 847 000 euroa pienempi kuin lautakunta keväällä 2009 esitti taloussuunnitelmaksi 2011.”

    Jos kukaan kuvittelee että tällaisella budjetoinnilla voidaan välttyä myös tilojen leikkaamisesta tulevaisuudessa, niin silloin ollaan tosi pahasti harhaisia. Tai sitten meillä on kattava verkosto kirjastotiloja, joissa ei ole henkilökuntaa tai aineistoa. Joko valtuuston pitää raamissaan antaa kirjastolle lisää tukea tai sitten viimeistään 2012 kirjastoja tullaan sulkemaan toivoimme me lautakuntalaiset sitä tai emme.

    Raamiin päästään erityisesti seuraavilla toimenpiteillä:
    – palkkamenot pienevät edelleen vuoden 2010 tasosta noin 219 000 eurolla
    – tilapäisen työvoiman vuokraukseen (Seure Oy:ltä) tarkoitettua määrärahaa pienennetään noin 109 000 eurolla
    – keskustakirjaston toiminnalliseen suunnitteluun tarkoitettua määrärahaa supistetaan 120 000 eurolla
    – tietotekniikkamäärärahoja vähennetään 13 000 eurolla
    – aineistomäärärahasta toteutetaan 1,35 %:n vähennys (noin 43 000 euroa), mikä merkitsee asukaskohtaisen aineistomäärärahan vähennystä 12 sentillä 5,15 euroon/asukas.

    ok.

    Maan keskiarvo vuonna 2009 aineistomäärärahoissa oli 4,77€, eli Helsinki on hiukan maan keskiarvon yläpuolella. Toisaalta taas esim. kaupunkimme monikulttuurisuus luo aivan toisenlaisia paineita kokoelmalle. Kai tämä nyt tällä kerralla on vain hyväksyttävä. Jos halutaan parempaa kirjastoa, niin silloin sitä pitää rahoittaa enemmän.

    3 Vuoden 2010 talousarvion toteutumista koskeva 1. ennuste

    ok.

    Huomasin tästä kohdasta Savoy-teatterin sitovan tavoitteen olevan korkeahko 320 tapahtumaa. Soitin Savoyn johtajalle Tapani Närhelle ja luku selittyy sillä, että se sisältää 170 tapahtumaa Espan lavalla ja 150 itse salissa. Mutta kuulemma Savoy-teatterin salissa on ”normaalivuotena” 180-220 tapahtumaa.

    4 Aloite kulttuurikeskus Stoan muuttamisesta tanssilähtöiseksi taloksi

    Kyseessä vastaus helmikuussa tekemääni aloitteeseen. Virkamiesten selvityksen voi lukea täältä.

    Vastaus on sinällään positiivinen, mutta silti käytännössä nykymenosta kiinni pitävä.

    Ehdotuksen mukainen yleiskeskustelu kannattaa ehdottomasti käydä talousarviokäsittelyä varten, mutta sen lisäksi mielestäni pitää tehdä linjapäätöksiä Stoan suhteen.

    Aionkin ehdottaa, että kulttuurilautakunta päättää jo nyt muutamien seikkojen eteenpäin viemisestä. Erityisesti:
    – Musiikkisalin profilointi esityskäyttöön ja erityisesti kokeilevamman ja nuorten tekijöiden tanssiteosten näyttämöksi. (Mahdollistuu kun Työväenopisto siirtää toimintaansa nuorisotoimelta Happeen muuton vuoksi vapautuviin tiloihin.) Musiikkisali, toisin kuin esittelijä väittää, ei ole liian pieni esityskäyttöön!
    – Teatterisalin ja Musiikkisalin vapauttaminen harjoittelukäyttöön mm. kesäkuukausien ajaksi, jolloin talo muuten on suljettuna. Oikeesti. Talon kaikki salit ovat olleet _täysin tyhjinä_ kaikki kesät tähän asti. Miksi? No siksi, että kukaan ei vaan ole älynnyt että joku haluaa harjoitella mahdollisesti kesäisinkin. Lisäkustannukset täysin marginaaliset ja tehokkuuden nousu ilmiselvää.

    Sitten lausunnossa on jotain pienempiä asioita, joista ajattelin kysyä.

    – Rollo pitää ottaa pois tanssiteatteriluokituksesta (eivät enää itsekään pidä itseään tanssiteatterina).
    – Haluaisin tietää onko Stoan läheltä (mm. sen takana olevasta lähes autiosta kauppakeskuksesta) selvitetty mahdollisuuksia hankkia harjoitus- tai muita tiloja.
    – Haluaisin jossain vaiheessa myös teettää ulkopuolisen konsultti-selvityksen koko Kulken tuotantorakenteesta, mutta sen aika ja paikka ei ole tässä.

    ”Salin käyttöjakso oli tanssiesityksillä muita esityksiä pidempi, esityksineen 1,5 -2 viikkoa, koska harjoitustilojen puutteen vuoksi tanssiteoksia myös harjoitellaan pitempään näyttämöllä.”

    Tämä on todella tärkeä pointti! Varsinaisen esityssalin, joka on kallis rakentaa ja ylläpitää, tehokkuus nousisi selvästi, jos sen lisäksi Helsingissä olisi, mahdollisesti Stoan hallintokokonaisuuden alla, Stoan salia vastaava harjoitussali. Harjoitussalissa olisi ainakin jonkinlainen ”demo-henkinen” ääni- ja valotekniikka, jotta viimeistelyyn tarvittavaa harjoitus- ja rakennusaikaa lopullisessa salissa voitaisiin lyhentää. Ja toisin kuin esityssalin, harjoitussalin ei tarvitse sijaita keskeisellä paikalla tai olla ”arkkitehtonisesti” korkeatasoinen. Sen perustaminen ja ylläpito on siis huomattavasti halvempaa kuin esitystilan.

    ”(Pientä) salia on käytetty tanssiproduktioihin melko vähän, n. 8 % esityspäivistä. Kokonsa (n.200 m2) puolesta sali soveltuu vain pienimuotoisiin tanssiesityksiin, mutta harjoitustilaksi melko hyvin. Musiikkisalin voi varustaa seinäpeilein, jotka on peitettävissä verholla.”

    Musiikkisali sopii ehdottomasti tilansakin puolesta myös esityskäyttöön. Siellä on mm. nouseva katsomo, joka on myös siirrettävissä pois. Salia on käytetty mm. Jyrki Karttusen ja Tommi Kitin teoksien esittämiseen. Erityisen hyvin se soveltuu lastentanssiin ja kokeellisempien teoksien näyttömäksi.

    Vaikka lava on pieni, niin pieniä ovat useat lavat myös ulkomailla:

    Vilna, Arts Printig House, pieni näyttämö: 8m x 8m
    Dusseldorf: Tanzhaus NRW, pieni näyttämö: 11m x 8m

    Keskustellaan. Ans kattoo mitä tapahtuu.

    5 Lausunto Kulttuuritehdas Korjaamo ry:n avustuksista

    Vastaus löytyy täältä.

    Tällä kertaa vastataan Yrjö Hakasen valtuustoaloitteeseen, jonka mukaan Kulttuurikeskuksen ”on selvitettävä, mitä toiminnan järjestäminen Kulttuuritehdas Korjaamon tiloissa maksaisi esimerkiksi Helsingin kulttuurikeskuksen omana toimintana ja paljonko kaupungille kertyisi omana tuotantona järjestettynä tällaisesta toiminnan tuloja.”

    Hakasen aloitteessaan esittelemät laskelmat ovat aivan tuulesta temmattuja.

    Vastaus on ok, vaikkakin olisin toivonut lukuja vielä selkeämmin esille esim. taulukkomuodossa. Nyt ne löytyvät vain tekstin seasta.

    Ongelma onkin enemmän kysymyksessä. Korjaamoon liittyvässä keskustelussa puhutaan ainakin kolmesta eri asiasta yhtä aika ja päällekkäin:
    1. Onko ylipäätään ok, että kaupunki tukee yksityisen ylläpitämää kulttuurikeskusta/kulttuuritoimintaa?
    2. Onko Korjaamon toiminta kaupungin näkökulmasta tarpeen?
    3. Onko Korjaamon toiminta kaupungin näkökulmasta kustannustehokasta?

    Valtuustoaloitteen kysymys on muotoiltu siten, että vaikka siinä pyydetään vastausta vain kolmanteen kysymykseeni, niin todellisuudessa sillä yritetään ilmaista vastustava mielipide kysymyksiin yksi ja kaksi.

    Omat vastaukseni:
    1. Onko ylipäätään ok, että kaupunki tukee yksityisen ylläpitämää kulttuurikeskusta/kulttuuritoimintaa?

    Mikään sääntö ei kiellä kaupunkia tekemästä yhteistyötä yksityisen toimijan kanssa. Kulttuuripuolellahan niitä juuri riittää! Teatterit, festivaalit, klubit, galleriat jne.

    Osalle politikoista kysymys on syvästi ideologinen. Toisille vatsan väänteitä herättää se että toimijana on Yritys Oy Ab. Ja erityisesti tunnetusti rikas omistaja, jolla on kulttuuripoliittisia intohimoja. Eli kyseessä on periaatteelinen Ongelma. Toisille taas nämä lähtökohdat ovat kuin lupaus siitä että mitään hankaluuksia ei koskaan voi edes ilmetä.

    Karikoitujen äärilaitojen välissä on paljon harmaata vyöhykettä, johon itse sijoitun. Minulle päätöksen tärkein perusta löytyy kysymyksien kaksi ja kolme vastauksista.

    2. Onko Korjaamo tarpeen?

    Mielestäni on. Sen tarjonta on ollut korkeatasoista ja sitä on voitu tarjota uudella tavalla toimivassa konseptissa. Ratikkahallit ovat loistava paikka kulttuurikeskukselle joka tapauksessa! Sen profiili on myös ollut selvästi kaupungin muusta kulttuuritarjonnasta ja kaupungin omien talojen linjoista erottuvaa. Se täydentää, ei kannibalisoi jo olemassaolevia ”markkinoita”.

    3. Onko Korjaamon toiminta kustannustehokasta?

    Kaupungin näkökulmasta on. Erittäin tehokasta. Lukekaa vastaus.

    Poimin vastauksesta kaikki tuet ja tulot oheiseen taulukkoon:

    Lisävuokra 83 304,00€
    Toiminta-avustus 60 000,00€
    Muu tuki 23 000,00€
    Stage-festivaali 30 000,00€
    Äänentoistolaitteet 48 000,00€
    Kulut yhteensä 244 304,00€

    Vuokra 186 000,00€
    Kaupunginmuseon säästö 75 000,00€
    ”Tulot” yhteensä 261 000,00€

    Erotus -16 696,00€

    Eli käytännössä Korjaamon toiminta on lähes kustannusneutraalia kaupungin näkökulmasta. Jos kaupunki järjestäisi toiminnan itse, olisi koko vuokrasumma sisäistä. Kaupungin kannalta voikin ajatella että me maksamme ratikkamuseon ylläpidon ja Korjaamon kulttuuritilojen vuokrat. Kaikki sisältö tapahtuu siellä sitten ”ilmaiseksi” eli muulla rahoituksella.

    Korjaamon tukea voikin hyvin verrata esim. kaupungin nettobudjetoidun Savoy-yksikön vuotuiseen tukeen, joka on 800 000€. Ja se on kokonaisuudessaan todellista kulua, koska vuokratkin maksetaan ulkopuoliselle.

    (Arvio kaupunginmuseon säästöstä omani, mutta todennäköisesti oikeaa kokoluokkaa. Äänentoiston hankinnasta syntyneet kulut ajattelen poistoina kymmenelle vuodelle.)

    Ja järkiargumenttien lisäksi, sori vaan, Korjaamo on kyennyt yhdistämään kaupungissamme mielestäni uudella tavalla urbaania kaupunkikulttuuria, korkeakulttuuria ja leppoisaa oleskelua, joka vaan on ”mun mielestä siistii”. En kiistä etteikö tällä täysin tunneperäisellä suhtautumisella olisi myös suuri vaikutus siihen miten suhtaudun faktoihin. Minä vihdyn Korjaamolla.

    6 Lausunto somalin kielen, Somalian historian ja kulttuurin opetuksen järjestämisestä suomalaisille

    ok.

    7 Avustusten myöntäminen kansainvälisiin hankkeisiin

    ok.

    8 Kohdeavustusten myöntäminen, 4. jako

    ok.

    – Katuteatterityöpajan varmaan kannattaisi hakea ennemmin lähikulttuuriavustusta koska hanke näyttää kohdeavustuksiin liian pieneltä. Ja lisäksi työpajoja ei tueta.
    – ”Vahvasti eletty” -työryhmän tuesta voisin kysyä, koska juuri seuraavassa kohdassa selvitetään ikääntyvien kulttuuripalveluja, joihin tämä hanke näyttää liittyvän.
    – Oliphantin 15-vuotisjuhlahanketta ei tueta, koska se on ”Juhlaviikkojen produktio”. Muistaakseni juhlaviikkojen tuki tällaisille hankkeille vaan on usein enemmänkin mainostus- ja näkyvyysyhteistyötä kuin todellista rahallista tukea.

    9 Selvityssuunnitelma ikääntyvien kulttuuripalveluista

    ok. Sirkuksen ammattilais-Casena prof. Bluffo? Eikö mitään muuta toimijaa löytynyt?

    10 Helsingin valintaan johtanut maailman designpääkaupunki 2012 -haku

    ok.

    Pyysin tätä viime kokouksessa. Hyvä että meillekin kerrotaan mitä Kulken rahoilla tehdään.

    11 Infopankin verkkopalvelukilpailutus

    ok.

    12 Kumpula-Toukola Kylätilayhdistys ry:n oikaisuvaatimus

    ok. Eivät tykänneet siitä että ei annettu kaikkea haettua rahaa.

    13 Via Crusis – Ristin Tien Tuki ry:n oikaisuvaatimus

    ok. Eivät tykänneet siitä että ei annettu kaikkea haettua rahaa. Syyllinen on allekirjoittanut.

    14 Pitkäkosken lenkkiteatteri ry:n oikaisuvaatimus

    ok. Annetaankin rahaa, kun alunperin oli väärää tietoa.

    16 Muut mahdolliset asiat
    – KKLK tapaa 27.4. Kiinteistölautakunnan. Tarkoituksena keskustella mm. sisäisten vuokrien kipupisteistä
    – Kulttuuristrategiaa valmistellaan ja kuulemislistasta keskustellaan.
    – Aion tehdä ehdotuksen julistetaiteen edistämisestä Helsingissä WDC -hankkeen kautta. Käytännössä luvallisia liimailupömpeleitä eri puolille keskustaa ja esim. avoin julistesuunnittelukilpailu aiemman blogaukseni hengessä.

    12
    Huh
    10

    apajalahdelle

    Ahto Apajalahti julkaisi Piraattipuolueen blogilla näkemyksensä ”suoja-ajoista” -kirjoituksestani. Vastaus paljasti karusti koko piraattiliikkeen takana olevat intressit.

    Blogauksesssa esittelemäni ajatukset lähtivät liikkeelle ”piraattipuolen” mielestäni vahvimmasta argumentista. Eli siitä, että tekijänoikeudet eivät saisi kohtuuttomasti estää uuden kulttuurin luomista. Erimielisyyttä piraattien kanssa löytyy heti varmasti siitä kuinka polttava ongelma tämä itse asiassa on, mutta ainakin se on todellinen eikä keksitty. (Mielestäni piraatit suurentelevat sekä remix-kulttuurin vaikeuksia että merkitystä.)

    Mutu-tuntumalla sanoisin, että ainakin nuoremman polven musiikintekijöistä suuri osa ymmärtää esim. samplaamisen osaksi luovaa prosessia, ja pitää harmillisena sitä että nykyinen sääntöviidakko osittain estää uusien teosten kaupallista julkaisun, vaikka se ei luovaa työtä ja underground-julkaisua estäisikään.

    Pyrkimykseni oli siis tekijälähtöinen. Ehdotukseni parantaisi mahdollisuuksia luoda uusia ja toivottavasti omaperäisiä teoksia mm. sämpläämällä, mutta ei kuitenkaan tuhoaisi samalla nykyistä (ja mielestäni hyvää) kaupallista suoja-aikakäytäntöä. Kulttuurilla on oltava oikeus kehittyä ja kulttuurin tekijöillä oikeus korvaukseen työnsä tuloksien käytöstä!

    Apajalahden lähtökohta on toinen. Hän myös ilmaisee sen selvästi:

    Mielestäni tällainen porrasmalli voisi olla hyvä askel siirryttäessä kohti vapaampaa teosten käyttöä. Epäkaupallisen käytön täydellisestä vapauttamisesta en ole kuitenkaan valmis tinkimään.

    (Lihavointi minun.)

    Koko suoja-aika -keskustelu ja ”remixaajien” näkökulma on piraateille siis vain mukava keppihevonen, jonka avulla omaa pääagendaa, nettilatailua, edistetään.

    ”Epäkaupallisen käytön” ytimessä kun ei ole kyse luovasta uudelleenkäytöstä, mashupeista, remixeistä tai edes ”fanikulttuurista”. Epäkaupallinen käyttö tarkoittaa digitaalisten kulttuurituotteiden ilmaisuutta. ”Koska tiedostoja voidaan jakaa, niitä on saatava jakaa.” Vähät välitetään siitä että tuhotaanko samalla kokonaisia kulttuurin aloja.

    Toisin kuin Apajalahti ilmeisesti ymmärsi, blogaukseni ei ollut kokonaisehdotus ”tekijänoikeuden uudistamiseksi” – se oli kirjoitus tekijänoikeuden suoja-ajoista. Ja siksi en käsitellyt siinä lainkaan esim. orpoteoksia tai ”epäkaupallista käyttöä”, joiden puuttumisen kirjoituksestani Apajalahti nokkelasti heti huomasi. (Olen kirjoittanut molemmista aiheista aiemmin.)

    ”Suoja-aika” -blogaukseni ydinajatus oli se, että tekijänoikeudet sisältävät erilaisia oikeuksia, jotka vaikuttavat erilaisilla tavoilla teosten käyttöön. Ja osa käyttötavoista on kulttuurisesti hyväksyttävämpiä kuin toiset – siksi niitä kannattaisi mielestäni kohdella eri tavoin myös lainsäädännöllisesti. Tätä erilaisten oikeuksien erilaista suojaa Ahto ei vastauksessaan käsittele, vaan tarjoaa vain piraattien standardivastauksen kaikkiin tekijänoikeuskysymyksiin:

    Ahto kirjoitti:

    On syytä aina muistaa, että luovat alat ovat ainoita, joilla toimivilla on oikeus saada korvaus työnsä tulosten käytöstä hamaan tulevaisuuteen. Tätä selostetaan esimerkiksi minun ja Kaj Sotalan Jokapiraatinoikeus-kirjan sivuilla 129—132 ja 216—218. Tällainen erityisoikeus voidaan mielestäni perustella hyväksyttävästi korkeintaan sillä, että ilman sitä luovaa työtä tehtäisiin huomattavasti vähemmän. Näin voidaankin mielestäni melko hyvin perustella lyhyt, 5—10 vuoden suoja-aika, mutta ei enää muutamaa kymmentä vuotta pidempää suoja-aikaa.

    Mielestäni markkinatalouteen perustuvassa yhteiskunnassamme voidaan koko eliniän kestävä suoja-aika perustella erinomaisesti sillä että jos joku muu kuin tekijä saavuttaa teoksen avulla taloudellista hyötyä, tulee osa edusta ulosmitata alkuperäisen teoksen tekijälle. En ymmärrä mikä hinku piraateilla on edistää mm. soittolistaradioiden tai Poptorin kaltaisten kaupallisten toimijoiden asemaa suhteessa tekijöihin! Ehkä Piraatit eivät vain pidä ajatuksesta että kulttuurillakin voi tienata. Ja että menestyvät tekijät tienaavat enemmän, jopa kymmeniä vuosia.

    Melkoinen kuilu ajattelumme välillä on. Minun on erittäin vaikea ymmärtää piraattien ”binäärilogiikkaa”: heille tuntuu kelpaavan vain musta tai valkoinen. Ja jokaisen ongelman patenttiratkaisu on aina sama: nykyisen tekijänoikeusjärjestelmän täydellinen tuhoaminen. Mielestäni fiksumpaa on purkaa vaikeilta vaikuttavat vyyhdit pureskeltavan kokoisiksi paloiksi ja ratkoa ne yksi kerrallaan.

    06
    Huh
    10

    katajanokan hotelli

    Valtuusto päättää huomenna Katajanokalle suunnitellun hotellin kohtalosta. Kävin perjantaina tutustumassa paikkaan ja otin valokuvia.

    Kulttuurimaisemaa?

    On todella vaikea päättää, miten äänestäisin, jos olisin valtuutettu. Kyse kun ei ole pelkästään hotellista tai sen arkkitehtuurista. Vihreästä valtuustoryhmästä löytyykin erilaisia näkemyksiä. Näen itse ainakin seuraavia kulmia:

    1. Tontti
    – Ehdotuksessa hotellin tontti myytäisiin, hinta-arvio on noin 15m€. En mieluusti myisi kaupungin tontteja noin keskeisiltä paikoilta.

    2. Tapa, jolla hotellia ja kaavaa on ajettu
    – Prosessi on ollut osittain epädemokraattista muilutusta, josta en toivo esimerkkiä otettavan: lähinnä oppia miten näitä ei pitäisi hoitaa

    3. Nykyinen tila
    – Ranta on täysin saavuttamattomissa ja aivan hirveän näköinen, jotain pitäisi tehdä ja mahdollisimman nopeasti! Miten tuollaista joutomaata voi olla 100 metriä presidentinlinnalta!

    4. Itse wow-hotelli
    – Mielestäni itse rakennus on arkkitehtonisesti hieno, ja sopisi sekä Enson taloon, että klassiseen kauppatori-ympäristöön.
    – Täysin fiilispohjalta siis ”diggaisin” rohkeasta ratkaisusta. Helsingissä on jo ihan riittävästi tylsää ja konformistista rakentamista.
    Prahan tanssiva talo ja Louvren pyramidi ovat hyviä esimerkkejä rajuista, mutta toimivista arkkitehtonisista irtiotoista.

    Summa summarum. Minut voisi yhä vakuuttaa suuntaan jos toiseenkin. Kyse on painotuseroista.

    Jos mikään parannus lykkääntyy hamaan 2030-tulevaisuuteen tämän kaavan torppamisen vuoksi, niin äänestäisin puolesta. Jos taas vaihtoehtoinen kaava voidaan saada valmiiksi nopealla aikataululla, niin silloin äänestäisin hylkäämisen puolesta. Tämän hetkisten tietojeni perusteilla äänestäisin hotellin puolesta.

    Paikalle sopisi mielestäni esim. Thamesin rannan kaltaista ravintola- ja hotellitoimintaa. Joka tapauksessa alueelle pitää tehdä jotain ja pian. On törkeää että noin keskeinen paikka kaupungissamme on yleisöltä kiellettyä satama-aluetta.

    Jollain tapaa ironinen kyltti.

    Taajama päättyy 150 m presidentin linnalta.





    twtr

    Flickr Photos

    Pekan_ajelu 1

    Pekan_ajelu 2

    Pekan_ajelu 3

    More Photos

    %d bloggers like this: