Author Archive for Hannu Oskala

31
Tam
12

Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan Guggenheim-lausunto

Kuten Guggenheim-prosessia seuranneet ovat varmastikin huomanneet, museo-hankkeen valtuustokäsittely siirtyi noin 3-4 viikkoa, jotta kunnallisen päätöksenteon kaikki rattaat varmasti ehtivät raksuttaa. Tähän liittyen sainkin kulttuurikeskuksen johtajalta Veikko Kunnakselta seuraavan viestin:

Hyvät lautakunnan jäsenet,

Ennakkotietona: kulttuuri- ja kirjastolautakunnalta pyydetään G-asiasta lausuntoa ja tulemme käsittelemään asian seuraavassa lautakunnan kokouksessa 14.2. Selvitys on ladattavissa pdf-muodossa kaupungin ulkoisilta kotisivuilta.
 
Voisitteko ystävällisesti lähettää asiaan liittyviä kysymyksiänne sähköpostitse – lyhyesti ja  ensi viikon loppuun mennessä. Uskon, että se auttaisi mahdollisimman perusteellisen lausunnon antamiseen asiassa.

Kuva: marito23 / Flickr (cc-lisenssi)

Avoimmuuden nimissä kysynkin teiltä, oi internet, mihin kysymyksiin haluaisitte vastauksia?

Omia aiheita on jo muutama:

1. Näyttelyvuosi

Haluaisin konkretiaa näyttelyistä ja teemoista. Eli siitä sisällöstä, jota museossa sitten olisi. Mitä ne ”isot” näyttelyt voisivat olla ja mitä ”pienempi näyttely” tarkoittaa. Myös kotimaisuusasteesta saisi paremman kuvan esimerkkien avulla.

Uskon myös vahvasti että selkeä ja konkreettinen esimerkkivuosi avaisi koko museon toimintaa ja profiilia laajemmalle yleisöllekin selvitystä paremmin.

Ymmärrän toki että 100% varmaa vastausta on vaikea antaa – eihän vielä ole edes tarkkaa tilasuunnitelmaa. Karkea arvio onnistunee kuitenkin?

2. Kaupungin taidemuseon kokoelmanäyttelytoiminnan jatkuminen

Millä volyymillä ja budjetilla taidemuseo tulee järjestämään omaa näyttelytoimintaansa? Pääseekö niitä näyttelyitä myös Helsingin Guggenheimiin? Entä muihin Guggenheimeihin?

Asiallisia kysymyksiä lupaan viedä eteenpäin.

31
Tam
12

”Se ’any key’ tarkoittaa mitä tahansa näppäintä”

Kirjoitin eilen Helsingin it-ohjelmasta, joka oli tänään kaupunginhallituksen asialistalla. Ohjelma hyväksyttiin esityksen mukaan.

Se että paperi meni läpi ei yllättänyt minua lainkaan. Niin näillä asioilla on tapana käydä. Sisältöihin olisi pitänyt vaikuttaa jo aiemmin. Ohjelma toki valmisteltiin Taskessa ilman julkista keskustelua tai mahdollisuuksia vaikuttaa avoimesti sen linjauksiin. Yritetään sitten 2014 uudestaan.

Kuva: caseorganic / Flickr (cc-lisenssi)

Kokouksen käsiteltävänä oli myös Yrjö Hakasen, valtuuston ainoan kommunistin, aloite kaupungin viime vuonna hankkiman Ahjo-järjestelmän parantamiseksi. Vastaus Hakasen aloitteeseen kuvaa erinomaisella tavalla miten kaupungin it-prosessit ovat vinksallaan:

Kaupunginhallitus toteaa, että aloitteessa esiintuotuihin seuraaviin kahteen kehittämisehdotukseen suhtaudutaan varauksella, sillä ne eivät ole kokoussovelluksen suunnitellun käyttötavan mukaisia. Kyse on merkintöjen tekemisestä itse asiakirjoihin sekä useiden päätösasioiden/asiakirjojen samanaikaisesta käsittelystä sovelluksessa.

Eli kun kokoussovellusta ei alunperin suunniteltu siten että asiakirjoihin voisi tehdä merkintöjä tai kahta dokumenttia selailla yhtäaikaa, niin näitä ominaisuuksia ei järjestelmään enää vaan voida mitenkään lisätä. Arggh.

Ja juuri hyväksytyssä it-ohjelmassa puhutaan kauniisti käyttäjälähtöisyydestä. Sillä tuskin tarkoitetaan sitä että Ahjo-läppäri lähtee turhautuneen käyttäjän kädestä ballistisesti kohti vesilintua.

Miten sitten saataisiin parempia järjestelmiä? No, ruuvaamalla it-hallintoa strategisesti eri suuntaan. Mites se tapahtuu? Muuttamalla it-ohjelmaa. Ainiin, se hyväksyttiin juuri että naps vaan.

Kauniin kafkamainen palautelooppi.

Masentavinta ohjelman vaiheita seuratessa on ollut vaikutelma että oikein ketään muutaman Vihreän nörtin ja valtuutetun lisäksi ei tunnu paljoa nappaavan. Kyse on kuitenkin noin sadasta miljoonasta eurosta vuodessa. Pitäisi ehkä vähän kiinnostaa. Kaupungin it-hallinto on tietoyhteiskunnan julkista perusinfraa.

Lisäksi minua on hämmästyttänyt se, että erittäin fiksuiksi tietämäni ihmiset nostavat it-ohjelman edessä kädet pystyyn; ”me ei ymmärretä tästä mitään”, ”menee yli hilseen”.

En minäkään it-ammattilainen ole. Koodaamisesta en tajua yhtään mitään, serveri- tai ohjelmistoarkkitehtuureista vielä vähemmän. Mutta ei kai tarvitse olla lääkäri voidakseen päättää sairaanhoidon organisaatiomalleista tai merikapteeni ohjatakseen sataman toimintaa?

Ongelma on kaksiteräinen; tottakai it-ohjelman perkaaminen vaatii aikaa ja vaivaa, mutta niin vaatii kaupungin kaikkiin muihinkin asioihin syventyminen. Julkinen päätöksenteko ei saa olla rakettitiedettä.

Suurempi syypää onkin hallinto, jonka on popularisoitava ulosantiaan. It-hallinnon tulee kyetä selittämään ohjelmansa niin että kaupunginhallituksen ja valtuuston jokainen jäsen, tai edes enemmistö, ymmärtää mistä päättää ja miten päätös vaikuttaa. Näin ei selvästikään nyt ollut asian laita.

Asiantuntijakieli on vallankäyttöä. On paljon helpompaa piiloutua vaikeiden lyhenteiden taakse kuin selittää asiat niin että maallikkokin ymmärtää.

Et ipsa scientia potestas est, eix jeh?

29
Tam
12

Helsingin it-ohjelma

Huomenna kaupunginhallitus käsittelee kokouksessaan ”Tietotekniikkaohjelmaa vuosille 2012-2014”. Otso kirjoitti aiheesta minua asiantuntevammin ja minulla on näin maallikkona Kivekkään huomioihin vain vähän lisättävää.

Kaavio päivässä pitää lekurin loitolla.

Haluaisin vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

1. Kustannukset

Edellisessä kaupungin it-strategiassa linjattiin kustannusten kasvavan noin 50%. Näin myös tapahtui. Nyt tuoreessa paperissa kuluista ei sanota yhtään mitään. Todetaan vain että ”Infrastruktuurin osuus tietotekniikan kokonaiskustannuksista tulee saada laskevaksi”, joka tietysti prosentuaalisesti onnistuu komeasti jos muut osuudet kasvavat.

Haluaisin ohjelmaan arvion ohjelmakauden it-kustannuskehityksestä.

2. Käyttäjälähtöisyys

Strategiseksi tavoitteeksi kirjataan hienosti: ”Helsinki on käyttäjälähtöisten innovaatioiden edelläkävijä”.

Vallan mainiota! Päästäänköhän tulevaisuudessa siis esim. Ahjo-järjestelmää käyttämään millä tahansa päätelaitteella? Hienoa! Käyttäjälähtöiset innovaatiot ovat upea juttu! Myöhemmin vaan sitten linjataan:

Hallintokunnille ja käyttäjille tietotekninen infrastruktuuri näkyy keskitetysti järjestettyinä palveluina.

Kaupungin perusinfrastruktuurilta edellytetään yhdenmukaisuutta, koska sen on oltava kaupunkiyhteisyyden lisäksi laajasti yhteentoimiva muiden organisaatioiden kanssa. Kaupungin toiminnan jatkuvuus ja palvelujen kehit- täminen edellyttää ajanmukaista ja yhtenäistä tietoteknistä infrastruktuuria.

Tämä tarkoittaa käytännössä siis sitä että tulevaisuudessakin esim. Ahjo-järjestelmää ja sen kumppaneita kehitetään siten, että ne ovat käytettävissä vain ja ainoastaan kaupungin määrittämällä infralla. Ymmärrän linjauksen it-väen näkökulmasta: on monta kertaluokkaa helpompaa ylläpitää, ohjeistaa ja huolehtia tietoturvasta yhtenäisellä laitekannalla. Tämä vaan ei ole juuri lainkaan käyttäjälähtöisyyden mukaista. Keskitetyt ratkaisut ja käyttäjälähtöiset innovaatiot ovat peruslähtökohdiltaan janan ääripäät – niiden väliltä on löydettävä tasapaino ja nyt olisi aika siirtää Helsingin painopistettä kohti käyttäjää.

Mielestäni ”maailma” on menossa siihen suuntaan, että ”sisältöjä”, niin julkisia kuin salaisiakin käytetään ihan miltä tahansa laitteelta. Olen toisinaan lukenut samaa esityslistaa sekä puhelimesta, padilta, läppäriltä että Ahjo-koneelta. Yhden näistä neljästä laitteesta hankinta olisi voitu välttää, jos järjestelmä olisi kehitetty eri näkökulmasta.

Tämä toki asettaa kaupungin it-osastoille haasteita, mutta ainakin tietoturvallisuudessa tämän kaupungin suurin aukko on luottamushenkilöjärjestelmä, jonka ”vuotamista” ei kyllä millään teknisellä ratkaisulla tukita.

Eli haluaisin että käyttäjälähtöisyys heijastuisi myös infrastruktuuriin. En tarkoita tällä sitä, että infraa kehitettäisiin jokaisessa virastossa erikseen, vaan sitä että projekteissa huomioitaisiin käyttäjien toiveet ja tavoitteet edes jollain tavalla. Valmistelu on nyt ollut erittäin suljettua, järjestelmäkeskeistä ja ylhäältä ohjattua.

En malta olla vielä lopuksi vertaamatta it-strategian valmistelua Guggenheim-hankkeeseen. Kaupungin it-puoli kun on suurin piirtein budjetillisesti samaa kokoluokkaa kuin kultturiala – rapiat toista sata miljoonaa. Kuten jo aiemmin mainitsin, edellisessä it-ohjelmassa linjattiin noin 50% kustannusnousu. Tämä on siis moninkertainen verrattuna Guggenheimin kustannuksiin. Huomasiko kukaan?

It-ohjelma tuotiin täysin suljetun valmistelun, jossa käytettiin myös ulkopuolisia konsultteja, jälkeen kaupunginhallitukseen, joka todennäköisesti huomenna hyväksyy ohjelman suuremmitta mutinoitta.

Miksei Iltalehti tee galluppia? Miksei vaadita kansanäänestystä? Miksei HS.fi täyty vihaisista viesteistä? Mikseivät nuoret journalistit julista uudenlaisen hallintoaikakauden alkua? Miksei Blogistan ja Facebook myrskyä?

Niinpä niin.

23
Tam
12

kklk 01 / 24.01.2012

Huomenna vuoden ensimmäisessä kulttuuri- ja kirjastolautakunnan kokouksessa on muutama tavallista tärkeämpi kohta. En pääse itse työkiireiden vuoksi paikalle, vaan sijastani kokoukseen osallistuu Mikael Vakkari.

Esityslista löytyy täältä.

2 Kaupunginkirjaston esitykset vuoden 2011 käyttötalousarvion määrärahojen korottamisesta sekä käyttötalousarvion määrärahan siirrosta vuodelle 2012

ok.

2 Kulttuurikeskuksen virkasuhteen irtisanominen

Kyseessä on siis maahanmuuttajien kulttuuriin keskittyneen Kulttuurikeskus Caisan johtajan Johanna Maulan irtisanominen.

Asia on selvästi monelle tärkeä; olen saanut aiheen tiimoilta useita kymmeniä sähköpostiviestejä ja vaikuttaa siltä että useat maahanmuuttajajärjestöt ovat kokeneet tärkeäksi puolustaa Johanna Maulaa prosessissa. Tuki kertoo siitä että järjestöjen keskuudessa Maulasta pidetään.

Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan tehtävä irtisanomisasiassa ei kuitenkaan ole arvioida Maulan suhteita maahanmuuttajajärjestöihin, vaan arvioida irtisanomisprosessin asiallisuutta. Jos katsomme että irtisanomisprosessi on kaupungin puolelta hoidettu oikeudenmukaisesti ja laillisesti, on lautakunnan hyväksyttävä esittelijän esitys.

Mielestäni esittelyteksti liitteineen osoittaa selvästi että irtisanomiselle on hyvät perusteet. Jos olisin kokouksessa, puoltaisin esittelijän esitystä.

Useimmat minulle sähköpostia lähettäneet tahot olivat erityisen huolestuneita maahanmuuttajien kulttuuripalveluiden jatkumisesta ja laadusta jos Johanna Maula irtisanotaan. Minä olisin todella huolestunut tilanteesta, jos niiden jatkuminen olisi kiinni yhdestä ihmisestä. Ei nimittäin ole. Helsingin kaupunki, Helsingin kulttuurikeskus, me Vihreät ja uskoakseni koko kulttuuri- ja kirjastolautakunta on vahvasti sitoutunut ylläpitämään ja kehittämään maahanmuuttajien kulttuuripalveluita sekä Caisassa että muilla tavoilla.

Johanna Maulan irtisanominen ei tarkoita maahanmuuttajien kulttuuripalveluiden alasajoa.

KULTTUURIPOLITIIKKA

1 Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan lausunto kulttuuritoimen organisointiselvityksestä

Tämä on erittäin tärkeä asia, josta olen kirjoittanut blogillani aiemminkin. Kyse on siis siitä kuinka Helsingin kulttuuripalveluita tulevaisuudessa poliittisesti ohjataan. Mielestäni tällä hetkellä poliittinen valta on aivan liian hajallaan ja kokonaisnäkemys puuttuu. Tai vaikka kokonaisnäkemystä (*krhm*) löytyisikin, alaa ei pystytä ohjaamaan. Olenkin esittelijän kanssa yhtä mieltä siitä että esityksen mukaiset lautakunnat tulisi yhdistää ”uudeksi nykyistä isommaksi kulttuurilautakunnaksi”.

Sen sijaan tästä lausunnosta (ja lausuntokierrokselta) puuttuu kokonaan helsinkiläisen kulttuuripolitiikan virtahepo kokoushuoneessa: Helsingin kaupunginteatterin hallinnollinen asema.

Helsingin kaupunginteatterin säätiön hallitusta on johtanut käsittääkseni jo 1980-luvulta lähtien sosiaalidemokraattien Jorma Bergholm. Vaalitulokset ja muut henkilöt vaihtuvat – Jorma pysyy. Kaupunginteatteri on SDP:n ikuinen läänitys. Siksipä Kaupunginteatterin säätiön hallinnollinen asema onkin noussut paljon todellista suuremmaksi kysymykseksi. Ja näemmä siihen ei sitten tälläkään kertaa koskettaisi.

Nyt ei saa ymmärtää väärin: minun puolestani kaupunginteatterin säätiön hallitus saa (ja itseasiassa lain mukaan tuleekin) jatkaa toimintaansa. Ja Jorma saa minun puolestani jatkaa puheenjohtajana vaikka 2020-luvulle saakka. Hyvinhän kaupunginteatterilla menee sekä taiteellisesti että taloudellisesti!

Mutta tulevalle ”Superkulttuuri- ja kirjastolautakunnalle” on saatava Kaupunginteatterin avustusta raamittava valta. Jonkin poliittisen elimen pitää pystyä tarkastelemaan koko teatteri- ja etenkin VOS-teatterikenttää kokonaisuutena: nyt kaupunginteatteri pääsisi lobbaamaan oman budjettinsa suoraan kaupunginjohtajalta. Tämä epätasa-arvo kävisi erityisen selvästi ilmi jos/kun lautakuntamme joutuu etsimään säästöjä myös teattereiden toiminta-avustuksista.

Kaupunginteatteri on osa VOS-teatterikenttää, joten sitä täytyy kohdella samalla tavalla kuin muitakin toimijoita.

Myöskään kaupunginteatterin asema säätiönä ei ole este: täsmälleen esittämälläni tavalla jaamme tukea myös esim. UMO-säätiölle, joka on VOS-orkesteri.

Lisäisinkin mieluusti päätöksen viimeiseen kappaleeseen vielä yhden lauseen:

”Edellä esitetyt muutosehdotukset huomioon ottaen kulttuuri- ja kirjastolautakunta puoltaa lautakuntien yhdistämistä uudeksi nykyistä isommaksi kulttuurilautakunnaksi. Lisäksi kulttuuri- ja kirjastolautakunta toivoo että myös Helsingin kaupunginteatterin hallinnollista asemaa tarkasteltaisiin osana kulttuurialan organisaatioselvitystä.

Lisäys kursivoituna.

2 Kohdeavustusten myöntäminen, 1.jako

ok.

3 Avustusten myöntäminen kansainvälisiin hankkeisiin, 1. jako

ok.

4 Musiikkiteatteri-ilmaisun koulu Mustin ylimääräinen kerta-avustusanomus

ok, karuahan tämä on kun summat ovat näin naurettavan pieniä.

16
Tam
12

Jos ei veikkaa ei voi voittaa

Guggenheim-keskustelu velloo kuumana – toisen ääripään mukaan asialla on juutalaisten kansainvälinen salaliitto, toisessa ääripäässä taas maalaillaan lennokkaita kuvia galaksien sfääreistä.

Minulla on vaikeuksia muodostaa järkähtämätöntä kyllä tai ei -mielipidettä. Hankeessa kun on selvästi sekä suuria kysymysmerkkejä että huikeita mahdollisuuksia.

Oma ajatteluni lähteekin liikkeelle museon sijaan Katajanokan rannan tontista, joka on tällä hetkellä lähinnä joutomaata – käyttämätön ja ruma terminaali sulkee rannan ja Kauppatorin ihmisvilinä loppuu kuin seinään. On selvää että Helsingin tulee tehdä tuolle tontille jotain.

Tältä ei Helsingin paraatipaikalla saisi näyttää.

Pari vuotta sitten jo yritettiin. Paikalle ehdotettiin yksityisellä rahalla rakennettavaa ”wow/design-hotellia”, joka olisi taatusti ollut valtakunnan paraatipaikalle soveltuva. Ensimmäisen kerroksen ravintolat olisivat houkutelleet ihmisiä myös Skattan suuntaan. Hanke kuitenkin torpattiin valtuustossa. Vastustajat perustelivat mielipidettään paitsi rakennuksen sopimattomuudella Katajanokalle, myös sillä että keskeiselle paikalle pitäisi rakentaa ”tila johon kaikilla on vapaa pääsy, ei vain maksavilla asiakkailla”.

Mikä tällainen tila sitten voisi olla jos yksityisrahoitteinen hotelli ravintoloineen ei käy päinsä?

Helsingin taidemuseo on ollut tyytymätön tilaratkaisuunsa jo useita vuosia: Tennispalatsi ei sovellu kaikille näyttelyille (, jo ilmassa leijuva rasva rajoittaa mahdollisuuksia), Kluuvin Galleriaan löytää vain harva, Meilahden toimipisteen kävijämäärät ovat satsauksiin nähden matalat ja rakennus vaatii lähivuosina täysremonttia – käytännössä halvalla rakennettu tasakattoinen talo pitäisi rakentaa kokonaan uudestaan. Lisäksi taidemuseon toimistotilat ovat vielä neljännessä pisteessä. Yhtälö ei ole toimiva ja tiloista ja niiden välillä liikkumisesta syntyy turhia kustannuksia.

Oikea kysymys pitäisikin olla että mikä julkinen rakennus sopisi Katajanokalle Kauppatorin viereen paremmin kuin näyttävä uusi taidemuseo?

Julkisiin rakennushankkeisiin tarvitaan tietenkin veronmaksajien, eli meidän kaikkien, yhteistä rahaa. Ja koko valtakunnan paraatipaikalle toivottavasti rakennetaan laadukasta ja korkeaprofiilista uutta arkkitehtuuria – ei mahdollisimman halvalla vain hintalappuun tuijottaen. Onko meillä tällaiseen varaa tällaiseen ”eliitin ökymuseoon”?

Tässä kohtaa törmätään julkisessa keskustelussa mielestäni koko hankkeen suurimpaan perspektiiviharhaan. Rakennuksen pääomakustannukset olisivat noin 8 miljoonaa euroa vuodessa, yhteensä noin 140 miljoonaa euroa 30 vuoden jänteellä. Onko tämä paljon vai vähän? Yksittäiselle kansalaiselle summa on tietysti aivan hirvittävä. Onko se kuitenkaan liikaa Helsingille, Suomen suurimmalle kaupungille?

Kaupunkimme budjetti on noin 4300 miljoonaa. Tämä 8 miljoonaa euroa olisi siis Helsingin talousarviosta noin 0,19%. Lisäksi Taidemuseon käyttökustannukset lisääntyisivät muutamalla miljoonalla. Kokonaisuutena Helsingin taidemuseon kulut nousisivat siis noin 12-14 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä on noin 0,3% eli kolme promillea kaupungin talousarviosta.

Mittakaavaa voi hakea vaikka vertaamalla summaa suomalaisen keskipalkkaan, joka on 2940€. Tuosta summasta 0,3% on 8,9€. Guggenheim olisi siis suurinpiirtein Spotify Premiumin, kahden tuopin, pizzan tai seitsemän Lotto-rivin kokoinen sijoitus.

Kyllä meillä on siihen varaa. Ja samalla tavalla kuin joka lauantainen krapulapizza ei estä Thaimaan matkaa hiihtolomalla tai uuden leivänpaahtimen ostamista, ei Guggenheimkaan estä Helsingin satsauksia nuorisotoimeen, terveydenhuoltoon tai muuhun kulttuuriin. Itseasiassa Guggenheimia voisikin verrata vaikka uusien lenkkareiden ostamiseen: niiden avulla pystyy juoksemaan ja pysyy kunnossa – elämän laatu paranee ja elinikääkin tulee ehkä lisää!

Kaupunkia ei voi kehittää laput silmillä – Helsinki pystyy satsaamaan useaan asiaan yhtäaikaisesti. Itseasiassa olisin todella peloissani jos ei kykenisi.

Toki hankkeeseen liittyy myös useita kysymysmerkkejä: mitä tapahtuu kaupungin omalle taidekokoelmalle, miksei Kirjava Satama -ideakilpailun ehdotuksia vielä julkistettu, minkälaisia näyttelyt konkreettisesti olisivat ja mikä olisi suomalaisen designin asema uudessa museossa. Hyviä kysymyksiä, joihin toivon parempia vastauksia kuin mitä ylihintainen ”selvitys” kykeni antamaan.

Tämän arvan voittoennuste on kuitenkin rutkasti Lottoa parempi, jopa fifty-sixty, mutta jos ei veikkaa ei voi voittaa.

Minä haluan että Helsinki koettaa onneaan ja ottaa erittäin pienen (0,3%) riskin. Vaaditaan vain vähän rohkeutta.

Pahimmassakin tapauksessa, jos Guggenheim epäonnistuisi ruhtinaallisesti ja kaikki imago- ja turismihyödyt jäisivät saavuttamatta, Helsinki saisi paraatipaikalleen hienon julkisen rakennuksen, jossa esitellään upeaa modernia taidetta. Minä olisin ihan tyytyväinen sellaiseen katastrofiin.

08
Tam
12

Pressaähky

Viime aikoina FaceBook on muuttunut PresidenttiBookiksi. Tuntuu siltä että kaikki kaverini postailevat vain omaa ehdokkasta kehuvia tai ”vastaehdokkaita” dissaavia linkkejä. Miltähän Fese mahtaa näyttää kuukautta ennen kunnallisvaaleja kun kavereissani on vähintäänkin noin 200 tyyppiä, jotka ovat itse ehdolla? Lähteekö homma täysin lapasesta?

Silti minullakin on parin viikon ajan ollut takaraivossa fiilis että täytyisi blogata Haavistosta. Viimeistään Otson nerokas ’Presidentti on siitin’ -blogaus vakuutti minut kuitenkin siitä että kaikki tarpeellinen, järkevä ja järjetönkin ehdokkaasta on jo kirjoitettu. Kaikki kulmat on esitelty kyllästymiseen asti.

Jotain muuta siis piti yrittää. Päätin pitää puheen ja tehdä siitä videon.

Puhuin loppiaisena kuudessa eri paikassa eri puolilla keskustaa. Yleisönä lähinnä venäläisiä turisteja. Toivottavasti joku äänioikeutettukin kuuli…

Olo typötyhjällä Hakaniemen torilla saarnatessa oli aika surrealistinen, mutta hei, mähän oon taiteilija, mulla on vapauksia!

Toisaalta taas, miksi ihmeessä Suomessa ei ole enempää julkisia poliittisia puheita? Missä olisi Helsingin ”Speakers’ Corner”?

Lupaan tässä samalla julkisesti että tämä on viimeinen presidentinvaaleihin liittyvä fb- tai twitter-päivitykseni ennen vaalipäivää. Minua ei tarvitse blokata feedistä…

(Kameran takana avusti Mikki Wasara. Suurkiitokset hänelle.)

16
Jou
11

Vallilanlaakson joukkoliikennekadusta

Helsingin liikennesuunnitteluhistorian ehkä kauhein suunnitelma tunnetaan nimellä ”Smith-Polvinen”. Se on vuonna 1968 julkaistu rohkea visio, jossa uljaiden moottoriteiden alta olisi purettu korttelikaupalla vanhaa kantakaupunkia. Hyvän kuvan ajan hengestä saa ihailemalla Ruoholahteen suunniteltua monitasoliittymää.

Kylläpä on koria. Hyvä olisi tuolla ihmisen elää ja yrittää. Myös täällä meillä Vallilassa Smith-Polvinen olisi tehnyt selvää jälkeä. Vallilanlaakson olisi halkaissut motari.

Luojan kiitos näin ei kuitenkaan tehty. Smith-Polvista pidetäänkin Helsingin liikennesuunnitteluhistoriassa käännekohtana – se oli liian hirveä toteutettavaksi ja yksityisautoilun ei annettu tuhota koko kaupunkia lopullisesti. Sen sijaan päätettiin rakentaa Metro.

Smith-Polvisen hengessä viheralueita kuitenkin ollaan yhä valmiita tuhoamaan. Toissapäiväisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa päätettiin Kokoomuksen ja Sosiaalidemokraattien äänillä rakentaa Vallilanlaaksoon joukkoliikennekatu. Vihreät ja Vasemmistoliitto vastustivat.

Näyttääkö linjaus tutulta?

Mitä ihmettä? Eikö Vihreille kelpaakaan joukkoliikennekatu? Jo on aikaihin eletty.

Joukkoliikennekadun hyödyt julkiselle liikenteelle ovat kiistattomat. Se tulee vähentämään bussimatkustajien ajankäyttöä noin 200 000 – 300 000 tuntia vuosittain. Yhteys Pasilaan lyhenee useampia minuutteja per matka.

Mutta myös sen vaikutus Vallilanlaaksoon on kiistaton; se tulee muuttamaan puistoaluetta merkittävästi. Valinta on minulle henkilökohtaisesti erityisen hankala; en haluaisi millään leimautua silkaksi nimbyilijäksi – asun puiston vieressä, lenkkeilen laaksossa viikottain ja siellä on kiva loikoilla kesäisin. Mitä siis olisi pitänyt tehdä?

Vihreät ja Vasemmistoliitto ehdottivat silkan änkyröinnin sijaan kompromissia; Vallilanlaaksoon olisi voitu meidän mielestämme rakentaa maisemoitu ratikkalinja. Raideliikenne olisi itseasiassa mielestäni kulttuurimaisemaan jopa istunut; Sörnäisten Satamaratahan on kulkenut laakson halki jo yli puoli vuosisataa. Nyt ehdotettu linjaus on joka tapauksessa parempi kuin aiemmin ajettu Pietari Kalmin kadun jatkaminen, joka olisi tuhonnut Kumpulanlaakson täysin.

Tärkein ero raitiolinjan ja joukkoliikennekadun välillä on kuitenkin se, että ratikkalinja voidaan nurmipohjalla toteuttaa erittäin nätisti ja kulttuuriympäristöön istuvasti. Vaihtoehdollamme olisi saatu matkustajien aikahyödyt katua vähäisemmällä haitalla. Mainio esimerkki Karlsruhesta Saksasta:

(Kiitos kuvasta "nakkiputkalle". Löysin kuvan googlaamalla, jos käyttö häiritsee, ota yhteyttä.)

Tämä ei kuitenkaan Kokoomukselle ja Demareille kelvannut. Asfalttia piti saada. Mikäpä siinä. Bussien laaksossa kun ilmeisesti paistaa aina aurinko.

Kylläpä Vallilanlaaksossa on kurjat kelit nykyisin. Onneksi tilanne korjaantuu jahka saamme uuden tien!

Murheellista on sekin, että Vallilanlaaksossa menetettiin mahdollisuus tehdä esimerkillisen kaunista ratikkalinjaa – sen sijaan että Vallilanlaaksoa tultaisiin tulevaisuudessa esittelemään positiivisena esimerkkinä hyvin maisemaan istuvasta raideliikentestä, se tullaan nostamaan esiin kun halutaan vastustaa hyviäkin liikennehankkeita. Ärsyttää.

Toivottavasti ensi syksyn kunnallisvaaleissa täällä Vallilassa muistetaan ketkä äänestivät asfaltin puolesta.

15
Jou
11

Tallari 2.0?

(Kolumni on julkaistu Pelimannilehden joulukuun numerossa.)

Tallari täytti tänä vuonna 25 vuotta. Monelle kaltaiselleni akateemiselle pelimannille se on ollut ainutlaatuinen yhteys jo paremmille soittoapajille ehtineisiin pelimanneihin. Hosiojan Antin haitaritunneilla en oppinut vain kipaleita, vaan sain myös häivähdyksen siitä, kuka sävelmän oli Antille opettanut ja millainen tyyppi vanha soittaja oli ollut. Ylen kantanauhojen, lukemattomien konserttien ja levytysten kautta Tallari on tullut tutuksi koko maassa. Nyt, neljännesvuosisadan yhdessä toimittuaan, yhtyeen jäsenet alkavat olla eläkeiässä.

Kun Tallari vuonna 1986 perustettiin, ei kansanmusiikin ammattilaiskenttää varsinaisesti ollut olemassa. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osasto oli perustettu vain kolme vuotta aiemmin. Ja tuolloin valtiolla oli tarjota musiikin tukemiseen vain yksi malli: klassisen orkesterimusiikin tarpeisiin kehitetty virkamieslaitos.

Kentän nykytilanne on täysin erilainen. Meitä maistereita on valmistunut Sibiksestä jo yli sata ja lisäksi vielä Joensuun ja Kokkolan AMK:sta koko joukko päteviä pelimanneja.

Millainen järjestely palvelisi kansanmusiikin kenttää seuraavat 25 vuotta mahdollisimman hyvin? Onko vakituisiin eläkevirkoihin perustuva malli enää ainoa tai paras vaihtoehto?

Helsinkiläisen tanssiteatteri Zodiakin toimintatapa voisi olla tutustumisen arvoinen. Zodiakissa on myynti- ja tuotantohenkilöstöä, mutta taiteilijat, niin tanssijat kuin koreografitkin, palkataan määräaikaisiin pesteihin. Malli tuottaa monipuolisen kattauksen nykytanssiesityksiä erittäin kustannustehokkaasti.

Sopisiko malli myös kansanmusiikille?

”Tallari 2.0” olisi koko maan laajuinen katto-organisaatio: sen vakituinen henkilökunta myisi keikat ja kiertueet, julkaisisi nuottivihkot ja levyt ja hoitaisi käytännön järjestelyt keikkapakuista palkanlaskentaan. Muusikot puolestaan palkattaisiin harkinnanvaraisesti eri mittaisiin jaksoihin – kesto muutamasta kuukaudesta vuosiin.

Rautalangasta vääntäen voisi nykyresursseilla vuosittain toimia esim. kaksi kuuden tai neljä kolmen kuukauden kestoista yhtyeprojektia. Vuosittain esimerkkini mahdollistaisi siis 8-16 kansanmuusikon työllistymisen ja 25 seuraavan vuoden aikana olisi Tallarin sateenvarjon alla toiminut jo 50-100 bändiä!

Tallari 2.0:n tavoite olisi tietysti kasvaa organisaationa, kun tuki ei olisi enää sidottu vain tiettyyn yhtyeeseen ja paikkakuntaan. Kuvitelkaapa millaista kansanmusiikkitarjonta olisi maassamme, jos vuosittain kymmenen kamupoppoota saisi puolen vuoden pestin! (Ja silloinkin kansanmusiikin valtionosuus olisi vasta Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin luokkaa.)

Järjestely mahdollistaisi alan koko kirjon tukemisen runonlaulusta kuplettiin ja arkaaisesta ambientista superpolskiin. Käytännön kannalta tärkeää on myös se, että ehdotukseni on toteuttavissa olemassaolevan VOS-laitosjärjestelmän piirissä.

Kansanmusiikin kentän olisikin aika miettiä yhdessä miten me ylipäätään tukea haluaisimme? Pitäisikö avustaa kiertueita, klubijärjestäjiä, festivaaleja, kuntia, yksilöitä vai yhtyeitä? Opettajia vai esiintyjiä? Pyritäänkö pysyviin virkoihin vai harkinnanvaraisuuteen? Eri painotuksilla saadaan aikaan erilaisia lopputuloksia. Tallarin sukupolvenvaihdos on hyvä hetki tälle keskustelulle.

Joka tapauksessa on aika saada kansanmusiikin kasvulle tunnustusta valtiolta. On lähes skandaali että 25 vuoden aikana tuki ei ole noussut, vaikka ala on kehittynyt huikeasti. Miksi suomalaista ammattilaisten esittämää kansanmusiikkia kuulee todennäköisemmin Kööpenhaminassa kuin Kajaanissa?

12
Jou
11

kklk 10/2011 13.12.

Pitkähkö lista vuoden viimeisessä kokouksessa. Esityslista kokonaisuudessaan. Kokouksen jälkeen lautakunta kiittää itseään syöpöttelemällä.

VERKKOKIRJASTO- JA HALLINTOPALVELUT

1 Vuoden 2011 talousarvion toteutumista koskeva 4. ennuste

ok. Näkyykö taantuma jo?

Vuoden 2011 tammi – lokakuun kumulatiivinen lainaus oli 7 938 629 lainaa, mikä on 277 417 lainaa (3,6 %) enemmän kuin vastaavana ajankohtana viime vuonna. Kirjastokäyntejä oli 5 661 415, mikä on 251 778 (4,7 %) kävijää enemmän kuin tammi- lokakuussa 2010.

2 Vuoden 2012 investointimäärärahojen ylitys

ok.

Vuoden 2011 talousarvion noudattamisohjeissa todetaan, että mikäli hallintokunnalla on loppuvuoteen siirtyviä investointihankkeita, joiden seuraavalle vuodelle siirtyvä rahoitustarve on selvinnyt vasta vuoden 2012 talousarvioehdotuksen käsittelyn jälkeen, hallintokunta voi tehdä määrärahan ylitysesityksen tälle hankkeelle. Perusteena on vastaavansuuruinen määrärahasäästö vuonna 2011.

3 Esitys kaupunginhallitukselle kaupunginkirjaston vuoden 2012 käyttötalousarvion määrärahojen korottamisesta

ok.

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta päättänee esittää kaupunginhallitukselle, että kaupunginkirjasto voisi ylittää 300 000 eurolla kaupunginkirjaston käyttöön vuodelle 2012 osoitetut käyttötalousarviomäärärahat keskustakirjaston arkkitehtuurikilpailuun vuonna 2011 osoitettujen ja käyttämättä jääneiden määrärahojen perusteella.

4 Kaupunginkirjaston poistosuunnitelma

ok.

5 Lausunto Monitoimitalo Bunkkerin, Tarmonkuja 2, tarveselvityksestä ja Jätkäsaaren kirjaston tarveselvityksen hyväksyminen

Erinomaista. Jätkäsaaren bunkkeriin suunnitellaan siis uutta kirjastoa. Kokonaisuutena melko kallis hanke (76m€), mutta kyllä sinne paljon myös saadaan; koulu, kirjasto, liikuntatiloja jne. Ja tuolle asukaspohjalle kirjasto tulee olla. Esittelytekstin mukaan: ”Kirjaston rakentaminen Bunkkeriin on edullisempaa kuin tilan rakentaminen uudisrakennuksena.”

Ruoholahti ja Jätkäsaari ovat Länsisatamaan syntyneitä kaupungin aluerakentamiskohteita. Alueen asukasmääräksi on arvioitu 16 000 – 17 000 asukasta vuonna 2020. Lisäksi alueella on paljon työpaikkoja. Näin suuren asukasmäärän asuma-alue tarvitsee oman kirjaston. Bunkkeri sijaitsee hyvin saavutettavissa. Sen toimintojen kirjo palvelee asukkaiden asiointien yhdistämistä. Toimintojen on mahdollista saada synergiaetuja tästä monipuolisuudesta. Tiiviisti rakennettavassa Jätkäsaaressa kirjastolle ei ole varattu asemakaavoituksessa muuta erityistä rakentamispaikkaa.

Kirjastolla tulee Bunkkerissa olemaan paljon potentiaalisia käyttäjiä: paitsi ympäristön asukkaat ja työssä käyvät, myös samassa rakennuksessa toimivat koululaiset ja opiskelijat, uimahallissa kävijät, muut liikuntaharrastajat ja nuoret. Bunkkerista tulee monipuolinen sekä henkistä että ruumiinkulttuuria kehittävä paikka. Se tarjoaa mahdollisuuden kokeilla opetuksen, nuorisotoimen ja liikuntatoimen sekä kirjaston yhteistoimintaa aivan uudella tavalla.

Uuden asuma-alueen uuden palvelupisteen aiheuttamaa vuosittaista kustannusten lisäystä käyttötalousarvioon, yhteensä noin 440 000 euroa, ei ole mahdollista kattaa kaupunginkirjaston nykyisen talousarvioraamin puitteissa. Jotta uusi palvelupiste voitaisiin toteuttaa, tulisi valtuuston lisätä tarvittava osuus kaupunginkirjaston käyttötalousarviokehykseen.

6 Puistolan kirjaston remonttihankkeen piirustusten mukaisten kalusteiden hankinta

ok.

7 Helsingin kaupunginkirjaston kävijälaskentajärjestelmähankinnan keskeytys

ok. Mutta gnaa.

Helsingin kaupunginkirjasto on pyytänyt 1.6.2010 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia Helsingin kaupunginkirjaston kävijälaskentajärjestelmästä kolmelle vuodelle. Hankinnasta julkaistiin avointa menettelyä koskeva kansallinen hankintailmoitus. Tarjous-pyyntöön saatiin neljä tarjousta.

Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunta on 21.9.2010 tekemällään päätöksellä (§ 118) hyväksynyt ShopGuard Finland Oy:n tarjouksen. Toiseksi tullut tarjoaja, Teknovisio Oy valitti päätöksestä markkinaoikeuteen.

Markkinaoikeus kumosi kulttuuri- ja kirjastolautakunnan päätöksen 15.9.2011.

Julkisten hankintojen kilpailutukset ovat kyllä aivan järjettömän vaativia. Jos Helsinkikään ei onnistu hankkimaan edes kirjastojen kävijälaskurijärjestelmää, miten on osto-osaamisen laita pienemmissä kunnissa?

Tällä kertaahan kävi sitten niin että vain lakimiehet voittivat; kumpikaan firma ei pääse rakentamaan laskureita:

Tarjouskilpailun tarvemäärittely ja markkinakartoitus tehtiin keväällä 2010. Puolitoista vuotta myöhemmin kävijälaskentajärjestelmien tarjonta on muuttumassa. Uusia tuotteita sekä järjestelmätoimittajia on tullut Suomen markkinoille. Helsingin kaupunginkirjasto ei pidä mielekkäänä toteuttaa hankintaa aikaisempien tarvemäärittelyn mukaisena, sillä tuotteen suunnitellusta käyttöajasta on kulunut jo 30 %. Jäljellä olevan käyttöajan kirjasto voi toimia ennestään käytössä olevan optisten laskurien avulla. Kehittyvä teknologia tarjoaa jo lähitulevaisuudessa kävijälaskennalle uusia soveltamisalueita. On mielekkäämpää toteuttaa hankinta vasta kahden vuoden jälkeen uuden tarvemäärittelyn ja markkinaselvityksen pohjalta.

SISÄLTÖPALVELUT

1 Kaupunginkirjaston toimistotasoisista yksiköistä päättäminen ja nimikkeen muutos

ok.

YHTEISPALVELUT

1 Ilmoitusasiat

ok.

Kaupunginhallitus kehottaa lauta- ja johtokuntia lausumaan selvityksestä helmikuun loppuun 2012 mennessä. Kaupunginhallitus kehottaa lausumaan koko Helsingin kaupungin kulttuuritoimen kokonaisuuden organisoinnista, mukaan luettuna säätiöt, museot ja teatterit.

Erinomaista. Tämä asia pitää saada pidettyä vauhdissa, jotta 2013 voi sitten aloittaa työt parempi organisaatiomalli.

2 Vuoden 2011 talousarvion toteutumista koskeva 4. ennuste

ok. Aina jaksaa huvittaa tuo Kulttuurikeskuksen ”sitova tavoite” – 1200 tapahtumaa. Joo-o, mutta millaisia tapahtumia? 1200 runonlausuntatilaisuutta vai 1200 stadionkonserttia 15000:lle hengelle? No tavoite ylittyy, joten kaipa se on sitten ihan ok. Mikä olisi parempi sitova tavoite?

KULTTUURIPOLITIIKKA

1 Alppipuiston kesä -tapahtumasarja

(Täytyy selvittää olenko jäävi, kun sisareni oli tuottajana eräällä näistä festareista.)

Harmillista.

Alppipuiston kesä -tapahtumasarjan tuottaneet yhdistykset ovat lähestyneet kaupunki kirjeellä, koska heidän mielestään viime kesänä käytetty tuotantomalli, jossa kaupunki vetäytyi tyystin tuotantovastuusta ei vaan toimi. Esim. ”Tapahtumaan on tilattu palveluja ja tuotteita mm. Staran kalustovuokraamolta. Hinnat kaupungin ulkopuolisille toimijoille ovat kuitenkin lähes kaksi kertaa kalliimmat kuin kaupungin omille virastoille ja laitoksille.”.

Tuon lisäksi kaupunki varmasti saa esim. parempia tarjouksia lava- ja tekniikkavuokraukseen kuin festariorganisaattorit.

Esitystekstissä kuitenkin kaupunki ehdottaa nykyisen järjestelyn jatkumista. Olen ymmärtänyt että ei onnistu.

Olisi varmaankin parempi että palattaisiin 2009 -malliin, jolloin kaupungilla oli nykyistä suurempi vastuu ja järjestelyt onnistuivat paremmin. Tästä keskustellaan varmasti ja voi olla että asia pitää jättää pöydälle.

2 Luokkatilojen iltakäyttöön varattujen määrärahojen jakaminen

ok tälle vuodelle.

Avustuksen saajille ilmoitetaan, että vuodelle 2012 ei vuokrien kompensaatioihin ole varattu määrärahoja.

Ensi vuonna kaupunki sitten ”tehostaakin” tilojen käyttöä laskuttamalla liian kovia sisäisiä vuokria opetustilojen iltakäytöstä ja tunnit jäävät pitämättä ja tilat ovat tyhjänä. Nerollista.

3 Taide- ja kulttuurilaitosten toiminta-avustukset vuodelle 2012 ja kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jaettavissa olevien varojen kohdentaminen ja kohdeavustusten jakoperiaatteiden hyväksyminen

Erittäin ok. Liite 1:ssä näkyy hyvin lisärahan suuntaukset.

Kohdeavustukset nousevat ensimmäistä kertaa yli 800 000 euron! Jee!

4 Kulttuuri- ja taideyhteisöjen avustukset vuodelle 2012

ok. Nämä täytyy ensi vuonna perata kunnolla läpi. Asiasta on puhuttu jo virkamiesten kanssa.

5 Kohdeavustusten myöntäminen, 10. jako

ok.

6 Avustusten myöntäminen kansainvälisiin hankkeisiin, 10. jako

ok.

7 Vuoden 2011 kulttuuriteko -palkinnon myöntäminen

Mahtavaa! Hyviä ehdokkaita ja lautakunta pääsee keskustelemaan. Tämä kohta pitää sisällään kokouksen ainoan luottamuksellisen liitteen, jossa on 10 eniten ääniä saanutta ehdokasta.

8 Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan avustuspäätösten delegointi

ok.

9 Viihdemusiikin Ystävien Seura ry:n oikaisuvaatimus

ok.

11 Muut esille tulevat asiat

Aion kysyä miten Kulkessa on valmistauduttu eläköitymisen vuoksi piakkoin tapahtuvaan johtotason henkilövaihdokseen.

30
Mar
11

Ehdolla Helsingin Vihreät ry:n puheenjohtajaksi 2012

Lähetin oheisen tekstin eilen Helsingin Vihreiden sähköpostilistoille ja keskustelufoorumille.

Hei,

olen kiinnostunut Helsingin Vihreät ry:n puheenjohtajuudesta vuodelle 2012.

Kuka?

Olen 33-vuotias musiikin maisteri Vallilasta ja elän avoliitossa. Ammattiani kuvailen mieluiten termillä ”musiikkialan moniottelija”; olen freelancer, yrittäjä ja tilkkutäkkityöläinen.

Helsingin Vihreisiin nuoriin liityin niiden perustamisen aikoihin vuonna 2003 ja olen ollut mukana vihreässä toiminnassa tavalla tai toisella siitä lähtien. Nuhevin hallituksen jälkeen toimin HeVin hallituksessa vuosina 2007 ja 2008.

Kuluvalla valtuustokaudella olen toiminut kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsenenä, liiton tekijänoikeustyöryhmässä ja olen myös (vihoviimeinen) varavaltuutettu.

Minulle sydäntä lähellä olevia kunnallispoliittisia teemoja ovat kulttuuripolitiikan ohella liikenne- ja kaupunkisuunnittelu sekä avoimuus, jota olen toteuttanut käytännössä mm. kirjoittamalla kaikista kklk:n kokouksista blogillani.

Työskentely Helsingin Vihreiden hallituksessa edellisten kunnallisvaalien aikaan oli erittäin motivoivaa ja nyt olisin jälleen valmis toimimaan aktiivisesti ja antaumuksella.

Mitä?

Helsingin Vihreiden hallitus on kunnallisvaalien työrukkanen: se suunnittelee yleiskampanjan, organisoi kenttätyötä ja hoitaa ehdokasasettelun yhteistyössä valtuustoryhmän kanssa. Sen tehtävänä ei ole mielestäni sooloilla uusia avauksia, vaan varmistaa, että voimme yhdessä toteuttaa toimivan kampanjakokonaisuuden.

Ensi vuoden vaaleista tulee meille Vihreille äärimmäisen haastavat. Meidän olisi yhtäaikaisesti kyettävä pitämään kiinni sekä ydinkannatuksestamme kantakaupungissa että taistelemaan liikkuvien äänestäjien sydämistä koko kaupungin alueella. Se ei tule olemaan helppoa. Bonuksena vielä itseluottamusta uhkuva Perussuomalaiset, joka tosin lienee suurempi uhka muille ”vanhoille” puolueille kuin meille.

Uskon vahvasti Vihreiden mahdollisuuksiin ensi syksynä. Meillä on näyttöjä saavutuksistamme kuluvalta kaudelta, paljon hyvää pöhinää ja selvästi sekä Vasemmistoliittoa, Demareita että Perussuomalaisia paremmat lähtökohdat ehdokasasetteluun. Meillä on valtavasti osaamista ja nippu tuoreita ideoita, joita ei muilta löydy.

Erityinen painopistealue täytyy ensi vuonna olla jalkautuminen – sosiaalisen median ja blogien turvalliseen kuplaan emme saa (tällä kertaa) jäädä. HeViin palkattavalle vaalityöntekijälle kannattaakin teroittaa heti alusta asti että joka viikonloppu ollaan sitten jossain turuilla ja toreilla – eikä vain kantakaupungissa. Meidän Vihreiden täytyy näkyä paremmin.

HeVi sai kuluvana vuonna valtaisan jäsenvyöryn. Sen potentiaali on vielä lähes täysin hyödyntämättä – kunnallisvaalivuonna tekemistä riittää kaikille.

Ensi marraskuussa Vihreitä valtuutettuja on yli kaksikymmentä.

Häh?

Jos haluatte kysyä minulta jotain jo ennen 8.12. syyskokousta, ottakaa yhteyttä! Minut saa kiinni helposti mailitse, Facebookissa (myös chat) tai puhelimitse (0445304712).




twtr

Flickr Photos


%d bloggaajaa tykkää tästä: