Posts Tagged ‘kunnallispolitiikka

29
Tam
12

Helsingin it-ohjelma

Huomenna kaupunginhallitus käsittelee kokouksessaan ”Tietotekniikkaohjelmaa vuosille 2012-2014”. Otso kirjoitti aiheesta minua asiantuntevammin ja minulla on näin maallikkona Kivekkään huomioihin vain vähän lisättävää.

Kaavio päivässä pitää lekurin loitolla.

Haluaisin vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

1. Kustannukset

Edellisessä kaupungin it-strategiassa linjattiin kustannusten kasvavan noin 50%. Näin myös tapahtui. Nyt tuoreessa paperissa kuluista ei sanota yhtään mitään. Todetaan vain että ”Infrastruktuurin osuus tietotekniikan kokonaiskustannuksista tulee saada laskevaksi”, joka tietysti prosentuaalisesti onnistuu komeasti jos muut osuudet kasvavat.

Haluaisin ohjelmaan arvion ohjelmakauden it-kustannuskehityksestä.

2. Käyttäjälähtöisyys

Strategiseksi tavoitteeksi kirjataan hienosti: ”Helsinki on käyttäjälähtöisten innovaatioiden edelläkävijä”.

Vallan mainiota! Päästäänköhän tulevaisuudessa siis esim. Ahjo-järjestelmää käyttämään millä tahansa päätelaitteella? Hienoa! Käyttäjälähtöiset innovaatiot ovat upea juttu! Myöhemmin vaan sitten linjataan:

Hallintokunnille ja käyttäjille tietotekninen infrastruktuuri näkyy keskitetysti järjestettyinä palveluina.

Kaupungin perusinfrastruktuurilta edellytetään yhdenmukaisuutta, koska sen on oltava kaupunkiyhteisyyden lisäksi laajasti yhteentoimiva muiden organisaatioiden kanssa. Kaupungin toiminnan jatkuvuus ja palvelujen kehit- täminen edellyttää ajanmukaista ja yhtenäistä tietoteknistä infrastruktuuria.

Tämä tarkoittaa käytännössä siis sitä että tulevaisuudessakin esim. Ahjo-järjestelmää ja sen kumppaneita kehitetään siten, että ne ovat käytettävissä vain ja ainoastaan kaupungin määrittämällä infralla. Ymmärrän linjauksen it-väen näkökulmasta: on monta kertaluokkaa helpompaa ylläpitää, ohjeistaa ja huolehtia tietoturvasta yhtenäisellä laitekannalla. Tämä vaan ei ole juuri lainkaan käyttäjälähtöisyyden mukaista. Keskitetyt ratkaisut ja käyttäjälähtöiset innovaatiot ovat peruslähtökohdiltaan janan ääripäät – niiden väliltä on löydettävä tasapaino ja nyt olisi aika siirtää Helsingin painopistettä kohti käyttäjää.

Mielestäni ”maailma” on menossa siihen suuntaan, että ”sisältöjä”, niin julkisia kuin salaisiakin käytetään ihan miltä tahansa laitteelta. Olen toisinaan lukenut samaa esityslistaa sekä puhelimesta, padilta, läppäriltä että Ahjo-koneelta. Yhden näistä neljästä laitteesta hankinta olisi voitu välttää, jos järjestelmä olisi kehitetty eri näkökulmasta.

Tämä toki asettaa kaupungin it-osastoille haasteita, mutta ainakin tietoturvallisuudessa tämän kaupungin suurin aukko on luottamushenkilöjärjestelmä, jonka ”vuotamista” ei kyllä millään teknisellä ratkaisulla tukita.

Eli haluaisin että käyttäjälähtöisyys heijastuisi myös infrastruktuuriin. En tarkoita tällä sitä, että infraa kehitettäisiin jokaisessa virastossa erikseen, vaan sitä että projekteissa huomioitaisiin käyttäjien toiveet ja tavoitteet edes jollain tavalla. Valmistelu on nyt ollut erittäin suljettua, järjestelmäkeskeistä ja ylhäältä ohjattua.

En malta olla vielä lopuksi vertaamatta it-strategian valmistelua Guggenheim-hankkeeseen. Kaupungin it-puoli kun on suurin piirtein budjetillisesti samaa kokoluokkaa kuin kultturiala – rapiat toista sata miljoonaa. Kuten jo aiemmin mainitsin, edellisessä it-ohjelmassa linjattiin noin 50% kustannusnousu. Tämä on siis moninkertainen verrattuna Guggenheimin kustannuksiin. Huomasiko kukaan?

It-ohjelma tuotiin täysin suljetun valmistelun, jossa käytettiin myös ulkopuolisia konsultteja, jälkeen kaupunginhallitukseen, joka todennäköisesti huomenna hyväksyy ohjelman suuremmitta mutinoitta.

Miksei Iltalehti tee galluppia? Miksei vaadita kansanäänestystä? Miksei HS.fi täyty vihaisista viesteistä? Mikseivät nuoret journalistit julista uudenlaisen hallintoaikakauden alkua? Miksei Blogistan ja Facebook myrskyä?

Niinpä niin.

Mainokset
12
Lok
11

palkankorotukset korvattava kaikille hallintokunnille

(Oheinen kirjoitus julkaistiin myös Helsingin Vihreiden sivuilla.)

Viime keväänä Helsingin kaupunginvaltuuston budjettiraamineuvotteluissa sovittiin suuren osan hallintokunnista saavan palkankorotusten aiheuttamat kustannusnousut ylityksinä raameihinsa. Valitettavasti näin ei kuitenkaan toimittu kaikkien virastojen kohdalla; nuorisoasiankeskus ja kulttuurikeskus jäivät ilman.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että kulttuuri- ja nuorisoasiainkeskuksen tulee löytää palkankorotusten verran säästöjä budjetistaan. Kun yhtälöön vielä lisätään palkkojen tapaan indeksissä nousevat, useimmiten kaupungin sisäiset vuokrakulut, joutuvat molemmat hallintokunnat käytännössä säästämään satoja tuhansia euroja toiminnastaan.

Nuorisoasiankeskuksessa tämä tarkoittaa ensi vuonna 38:n vakanssin jäädyttämisen lisäksi keskeisimmästä henkilöstön palkitsemismekanismista, tulospalkkioista, luopumista. Kulttuurikeskuksen puolella taas säästöt kohdistuvat muun muassa kulttuuritalojen ohjelmistobudjetteihin. Vakituisen henkilökunnan palkkojen ja sisäisten vuokrakulujen juostessa normaalisti kulttuuritalot itseasiassa toimivat säästöjen ansiosta tehottomammin.

Hivuttavan säästämisen tie alkaa olla kuljettu loppuun: nuorisoasiainkeskus ja kulttuurikeskus toimivat tehokkaasti ja laajaan tehtäväkenttäänsä nähden pienillä resursseilla – ja nyt jo kestävyyskykynsä rajoilla. Jos lisäsäästöjä halutaan tehdä, niitä on löydettävärakenteista.

Kaikki uusien toimintatapojen ja rakenteiden kautta tapahtuva säästäminen ei tarkoita edes heikennyksiä palveluihin. Olisi tärkeää kyetä tarkastelemaan virastojen tarjoamia palveluja kokonaisuutena ja miettiä miten niiden ydintehtävää voitaisiin kaikkein parhaiten toteuttaa. Perustaisimmeko nykyisenkaltaista palveluverkkoa, jos aloittaisimme puhtaalta pöydältä? Jos vastaus on kieltävä, niin miksi? Minkälaisen palveluverkon haluaisimme? Vastaako 1990-luvulla luotu palveluverkko 2010-luvun tarpeisiin?

Nykyinen vaikeita poliittisia päätöksiä välttelevä säästötapa ei ole pidemmän päälle kestävä. Nykymenolla ollaan jo muutaman vuoden kuluttua tilanteessa, jossa meillä on koko joukko päheitä pytinkejä, joissa ei sitten ole varaa järjestää mitään tapahtumia. Hölmöläisten hommaa. Kulttuurikeskus ja nuorisoasiainkeskus ovat myös erittäin pieni menoerä, yhteensä vain noin prosentin, Helsingin kaupungin budjetista. Niistä leikkaaminen ei siis tuota edes merkittäviä säästöjä, vaikka leikkausten vaikutukset sekä nuorisopalveluihin että kulttuuritoimintaan ovat huomattavia.

Jos Helsingissä ei haluta ylläpitää kattavaa nuoriso- tai kulttuuritaloverkkoa 2010-luvulla, vastuussa olevien poliitikkojen tulisi uskaltaa todeta se ääneen. Nyt kuntalaisten arvostamia lähipalveluja säästetään rammoiksi vähitellen ja toivotaan että kukaan ei huomaa.

Kaupungin tulisi jatkossa korvata palkankorotusten aiheuttamat lisäkustannukset kaikille hallintokunnilleen. Mahdolliset säästöt taas sitten pitäisi toteuttaa säästöinä; avoimesti ja niiden vaikutuksista keskustellen.

26
Kes
11

majesteettirikoksia

Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan kevään viimeisessä kokouksessa oli käsittelyssä yksi kohta, joka ei ollut julkisella esityslistalla: talousarvioavustukset vuodelle 2012.

Tämä kohta piti sisällään kaikki kaupungin eri kulttuuritoimijoille jakamat avustukset. VOS-teatterit, harkinnanvaraiset teatterit, tanssiteatterit, musiikkioppilaitokset, festivaalit, koko joukon museoita sekä kaikki lautakunnan jakamat avustukset ja apurahat. Kokonaisuutena avustuspotti on ensi vuodelle noin 15 miljoonaa euroa.

Menin kokoukseen hiukan masentuneena, tai ainakin tappioon valmistautuneena.

Ensinnäkin miksi kohta oli listalla “EI JULKISUUTEEN” -merkinnällä? Miksei tästä kohdasta, joka on mielestäni lautakunnan koko vuoden ehkä tärkein päätös saanut keskustella julkisesti?

Toinen ongelma oli se, että tälle kohdalle luvattiin ensi vuodelle lisää rahaa kaupungin raamissa vain 15 000€. Tai no, paperilla rahaa tulee rutkasti lisää, 470 000€, mutta se kaikki menee Svenska Teaternille remonttilainan kattamiseen seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.

Julkisuuskysymykseen sain hämmentävän vastauksen. Ilmeisesti tieto oli julkista, tai ainakaan se ei ollut salaista. Avoimmuudesta Kulttuurikeskuksen toiminnassa ja avustusten jakamisessa keskusteltiin, enkä aio jättää asiaa tähän. Haluan että ensi vuonna avustusehdotus on julkinen ja jo tänä vuonna avustuksen saajat ja summat ovat helpommin löydettävissä Kulttuurikeskuksen nettisivuilla. Tällä hetkellä niitä ei ole siellä lainkaan. Pyytämällä kuulemma saa.

Mielestäni kunnalliseen päätöksentekoon liittyvä tieto on joko julkista tai salaista. Tällainen “EI JULKISUUTEEN” -tieto, jota pidetään vakan alla lähinnä sen takia että se saattaisi aiheuttaa keskustelua, ei mielestäni ole hyvää hallintoa tai politiikkaa. Demokratiaan kuuluu mahdollisimman suuri avoimmuus – kaikki mitä ei erikseen salassapitolaissa määritellä salaiseksi on periaatteessa julkista.

Toiseen ongelmaan halusin myös lautakunnan tekevän jotain. On kestämätöntä että vaikka tulevassa kulttuuristrategiassa ja jo hyväksytyssä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa (LASU) puhutaan kauniisti kulttuurin positiivisesta vaikuttavuudesta ja siitä miten uusia toimijoita tulee tukea, niin todellisuus on kuitenkin se, että päätöksiä tehtäessä raha jaetaan niille toimijoille, joille se on aina ennenkin jaettu.

Vaihtoehtoja lautakunnalla on yksinkertaistettuna kaksi: joko olisi löydettävä säästöjä sisäisesti ja kohdistettava menoja uudella tavalla, tai sitten raamiin täytyy saada lisää rahaa.

Ensimmäinen vaihtoehto on tietenkin hankalampi; pienikin leikkaus olemassaoleviin tukiin aiheuttaa vastarintaa. Ja syystäkin: eivät Helsingissä edes VOS-teatterit elele leveästi. Ja tekevät hienoa työtä.

Selkeä ongelma sisäisessä leikkaamisessa on myös se, että ilman tukirakenteen kokonaistarkastelua leikkely sieltä sun täältä ei välttämättä luo järkevämpää kokonaisuutta. Myöskäään poliittisesti kukaan ei halunne profiloitua vaikkapa musiikkiopistojen leikkaajana.

Yritin kokouksessa ensin ehdottaa sisäisiä siirtoja. Ne eivät menneet läpi.

Siksi ehdotinkin vielä että lautakunta tekisi raamin ylittävän talousarvioavustusehdotuksen. Hämmästyksekseni ehdotus meni läpi niin että hujahti.

Lisäksi kulttuuri- ja kirjastolautakunta ehdottaa avustusraamiin lisäystä vuodelle 2012 TA-kohtaan 4 17 03, Avustukset yhteisöille, yhteensä 300 000 euroa siten, että 100 000 tulee esittävän taiteen ja musiikin harkinnanvaraisiin avustuksiin, 100 000 harkinnanvaraisiin musiikkioppilaitosten avustuksiin ja 100 000 kohdeavustuksiin.

Tarkoittaako tämä nyt sitä että ensi vuonna olisi kohdeavustuksia 100 000€ enemmän kuin alkuperäisessä ehdotuksessa? Ei välttämättä. Kaupunginhallituksen lautakunnille antamat valmisteluohjeet kun edellyttävät, että raamia ei saa ylittää. Eli tästä seurannee se, että päätöksemme tulee bumerangina takaisin kaupunginhallituksesta.

Miksi päätös kuitenkin kannatti tehdä? Ensinnäkin mitään lisärahaa ei ikinä saada, jos sitä ei koskaan vaadita. On täysin mahdollista että tällainen summa, joka on Helsingin kokoisessa kaupungissa aidosti “pähkinöitä” sujahtaa läpi jo kh:sta. Lisäksi yksimielinen päätöksemme lähettää hyvää viestiä syksyn budjettivääntöjä varten. Fiilis on varovaisen toiveikas.

Perusteluja on helppo löytää.
– Harkinnanvaraisten teattereiden ja tanssiryhmien avustukset ovat pysyneet samana viime vuodet. Efektiivisesti tämä on tarkoittanut säästöä, vaikka tekijöitä on tullut lisää ja moni ryhmä (esim. Kapsäkki, Karttunen) on lisännyt toimintansa laatua ja volyymia paljon.
– Musiikkioppilaitosten kohdalla leijonanosa kaupungin tuesta ja käytännössä kaikki valtion tuki menee musiikin laajaa perusopetusta antaville laitoksille. Tämä tuki kohdistuu käytännössä klassisen musiikin opetukseen sosiaalisesti hyvinvoivilla alueilla. Yleisen oppimäärän (harkinnanvarainen) tuen laajentaminen alentaisi kynnystä päästä harrastamaan musiikkia ja monipuolistaisi tarjontaa.
– Kohdeavustusten summa on liian pieni. Joudumme erittäin todennäköisesti loppuvuodesta toteamaan rahojen loppuneen kesken. Laadukkaita toimijoita on koko ajan enemmän. Kohdeavustusten työllistävä vaikutus kulttuurialalla on myös erittäin merkittävä, yli puolet (54 %) myönnetystä summasta käytetään palkkoihin ja palkkioihin.

Valtuutetuille ja kh:n jäsenille kannattaa muistuttaa myös syksyllä valtuuston käsittelyyn tulevasta kulttuuristrategiasta. Avustusjärjestelmästä siellä linjataan seuraavasti:

Kehitetään Helsingin kulttuuripalveluita joustavammaksi, jotta pystytään vastaamaan muuttuvan taide- ja kulttuurikentän sekä kasvavan kaupunkirakenteen tarpeisiin. Kaikkia palveluita ei tuoteta itse, vaan niiden luomiseksi uusilla alueilla pyritään yhteistyöhön kulttuurikentän kanssa. Tämä kustannustehokas tapa edellyttää avustusten lisäämistä.

ja taiteen yleisestä oppimäärästä:

Yleistä oppimäärää opettavat laitokset saavat yleensä yksinomaan kaupungin tukea. Helsinki vahvistaa yleisen oppimäärän asemaa. Yleisen oppimäärän opetus perustuu usein ryhmäopetukseen, joka on yhteisöllistä ja edullisempaa järjestää.

Tuleva kulttuuristrategia kohdistuu vuosille 2012-2017. Jos uunituore strategia aiotaan ottaa tosissaan, pitää sen näkyä kentällä jo ensi vuonna.

Lue lisää ’majesteettirikoksia’

16
touko
11

kklk 5/2011 17.5.

Tällä kertaa listalla onkin paljon isoja asioita. Ensi vuoden talousarviot ja tulevien vuosien taloussuunnitelmat sekä tulevan kulttuuristrategian viimeinen lautakuntakäsittely.

Lista löytyy täältä.

KIRJASTOTOIMEN JOHTAJA

2 Lausunto talousarvioaloitteeseen kirjaston aineistomäärärahojen lisäämiseksi

Vastaus Outi Alanko-Kahiluodon & co talousarvioaloitteeseen. Ok.

3 Lausunto talousarvioaloitteesta koulujen, kirjastojen ja muiden sivistystoimen peruspalvelujen turvaamiseksi lähipalveluina

Vastaus Yrjö Hakasen & co talousarvioaloitteeseen. Ok.

4 Lausunto talousarvioaloitteesta Maunulan liikekeskuksen rakentamiseen varautumisesta ja kiirehtimisestä

Vastaus Yrjö Hakasen & co talousarvioaloitteeseen. Ok.

Valtuutettujen aloiteoikeus on pyhä kunnallisen demokratian väline, mutta välillä kyllä tulee fiilis, että näitä voisi hiukan rajoittaa…

5 Vuoden 2012 talousarvioehdotus ja vuosien 2012 – 2014 taloussuunnitelmaehdotus sekä ehdotus investointiosaksi 2012 – 2016

ok. Ydinasiat:

Kun otetaan huomioon vuoden 2011 palkkasopimuksen vaikutus (+n. 300 000 euroa), yleinen kustannustason muutos sekä sisäisten vuokrien ja palvelujen korotus, on annettu raami erittäin tiukka ja merkitsee reaalisia vähennyksiä toisten tuotannontekijöiden määrärahoissa, mikäli määrärahakohennusta toisaalla halutaan saada aikaan. Raamiin pääsemistä helpottaa hieman henkilöstösivukuluprosentin pieneneminen nykytasosta.

Kirjastoverkko säilyy saman laajuisena vuonna 2012-2013. Vuonna 2014 kirjastojen lukumäärä kasvaisi yhdellä Mellunmäen kirjaston valmistumisen vuoksi.

Myllypuron lehtisali muuttaa uusiin tiloihin ja muuttuu Mediakirjastoksi
vuonna 2011.

2000-luvun alkupuolella kaupungin säästötavoitteita jouduttiin kohdistamaan myös aineistohankintoihin. Alhaisin asukaskohtainen aineistomääräraha 2000-luvulla oli 4,11 euroa/asukas vuonna 2004. Muutaman viimeisen vuoden aikana ko. määrärahaa on saatu korotettua 4,5 euron tasoon vuonna 2007 ja 5 euron tasoon vuonna 2008. Vuonna 2009 aineistohankintoihin käytettiin 5,50 euroa/asukas ja 5,45 euroa/asukas vuonna 2010. Säästösyistä aineistoraha kääntyy taas laskuun ja on 5,15 euroa/asukas vuonna 2011.

Helsingin aineistomääräraha on edelleen maan alhaisempia. Sähköinen aineisto lisääntyy. Lukulaitteiden yleistyessä tulee kirjastolle välttämättömäksi hankkia vuosilisenssejä ja varautua yksittäisten lainojen latausmaksuihin. Sähköiset aineistot eivät kuitenkaan vielä lähivuosina korvaa painettua aineistoa, joten alkuvaiheessa formaattien päällekkäisyys lisää menoja. Tavoitteena on 6 euroa/asukas vuonna 2014.

6 Vuoden 2011 talousarvion määrärahojen käyttötarkoituksen muuttaminen

Kirjanpitotekninen muutos. Ok.

7 Lausunto Helsinki-Vantaa-selvityksestä

Löytyy täältä

ok.

Vantaalla kirjastoverkko on harvempi ja koostuu suuremmista kirjastoyksiköistä. Helsinkiin on muodostunut melko tiheä kirjastoverkko, jonka juuret ovat vuoden 1946 alueliitoksessa. Vantaan kirjastoverkkoa karsittiin voimakkaasti 1990-luvun laman aikana. Erilaisten kirjastoverkkojen palvelukyky on erilaisista maantieteellisistä lähtökohdista, mm. asukastiheydestä huolimatta samalla tasolla. Kaupunkirakenteet poikkeavat toisistaan, eikä Vantaan mallia kokonaisuudessaan voi kopioida Helsinkiin tai Helsingin mallia Vantaalle.

Palveluverkkojen kokonaistarkastelu on tärkeintä kaupunkien reuna-alueilla.

Vantaan palvelurakenne perustuu yksityisautoihin ja siihen että niiden avulla palveluita voidaan hakea kauempaakin. Helsingissä palveluiden on oltava lähipalveluita – tavoitettavissa kävellen, pyörällä tai julkisilla. Kaupunkikulttuuria.

Täytyy lukea selvityksen Sivistystoimi-osa huomenna. Uskoisin myös tulevan lippuvyöhykeuudistuksen vaikuttavan kirjastojen käyttöalueisiin nimenomaan Helsingin ja Vantaan rajamailla. Tikkurilan kirjasto palvellee tuolloin pohjois-helsinkiläisiä nykyistä enemmän.

KULTTUURIJOHTAJA

2 Kulttuurikeskuksen talousarvio 2012 ja taloussuunnitelma 2012-2014

Tää on nyt sitten tämän vuoden isoin asia. Mitäs tästä sanois.

Kulttuuritoimen budjetti jakautuu yksinkertaistaen kahteen osaan: avustuksiin, joita jaamme eri kulttuuritoimijoille ja Kulttuurikeskukseen, joka on kaupungin omaa toimintaa, mm. alueelliset kulttuuritalot.

Viime vuosien säästöt kohdistettiin suurinpiirtein 50-50 -periaatteella avustuksiin ja Kulttuurikeskukseen. Tämä on kohtuullisen reilua, tasataan “kärsimystä”.

Ensi vuoden raami, on lievästi positiivinen. Ihanaa. Kasvua on 1,2%, rahassa noin 347 000€.

Miten tämä lisäys on kohdennettu talousarvioehdotuksessa? Ehdotuksen mukaan avustuksiin lisättäisiin 15 000€ ja Kulttuurikeskukselle 332 000€. Jakosuhde on siis “reilu” 95-5.

Tämän lisäksi kulttuurikeskus esittää vielä ylityksiä palkankorotustensa kattamiseksi (61 000€). Jos siis saisimme palkankorotuksetkin ylityksenä olisi ensi vuoden lisäys Kulttuurikeskukselle 393 000€, jolloin prosentit olisivat vielä reilummat 96-4%.

Minun on täysin mahdoton hyväksyä tätä talousarvion lähtökohdaksi. Tulen ehdottamaan toisenlaista jakoa.

3 Helsingin kaupungin kulttuuristrategia

Kulttuuristrategia tulee nyt käsittääkseni viimeistä kertaa lautakunnan käsittelyyn. Tämä versio “3.0” on jo todella hyvä. Ja kyllä tätä lukiessa tulee olo, että edellisten kertojen keskustelu on vaikuttanut sisältöön. Mainiota!

Strategia on jaettu kahteen osaan. Tiiviiseen 11-sivuiseen “strategiaan”, jonka kaikki valtuutetut toivottavasti jaksavat lukea ja laajempaan “liitteeseen” , jossa asioita avataan lisää ja taustoitetaan kiinnostuneille.

Tähän minulla ei ole sisällöllisesti oikeastaan mitään valittamista. Yhtä karttaa aion ehdottaa lisättäväksi. Hyvää työtä Veikko Kunnas & kump.!

4 Lausunto talousarvioaloitteesta lisätuen myöntämiseksi Unga Teaternille

ok.

5 Lausunto talousarvioaloitteesta koskien positiivista diskriminaatiota koulujen kulttuuritoiminnassa

ok.

6 Lausunto talousarvioaloitteesta käsityöpajan toiminnan turvaamiseksi

ok.

7 Lausunto tarkastuslautakunnan arviointikertomuksesta 2010

ok.

8 Avustusten myöntäminen kansainvälisiin hankkeisiin

ok.

9 Kohdeavustusten myöntäminen, 5.jako

Täytyy kysyä tarkentava kysymys IHME ry:n tuesta, jolle ei ehdoteta myönnettäväksi avustusta koska “hanke toteutetaan yhteistyössä Vuotalon kanssa (esim. ilmainen tilavuokra ja sopimus linmyyntitulojen jakamisesta)”. Käsittääkseni vastaavia sopimuksia on myös Stoassa esiintyvillä tanssiryhmillä, ja silti ne ovat saaneet tukea.

Up With Kallio -hankkeen kannattaisi lähestyä elinkeinopuolta.

Alppipuiston tekniikkakustannukset tulivat vielä 50% kohdeavustuksiin. Sinällään hilpeää, että tuo summa on lähes puolet siitä noususta, jonka viimee vuonna saimme neuvoteltua kohdeavustuksiin tälle vuodelle. Viime vuonna ko. tekniikkakulut hoidettiin 100% Kulken budjetista… Hilpeää. Naurattais jos ei samalla ärsyttäis ihan hirveesti. Aion kysyä voisiko lautakunta tehdä valtuustolle/khlle ylitysehdotuksen tuolle summalle. Tapahtumasarja on kuitenkin erinomainen.

10 Kulttuurijohtajan työsuhdeauton myynti

ok! Vt. kulttuurijohtaja pyöräilee eikä tarvitse työsuhdeautoa. :)

11 Muut mahdolliset asiat

28
Maa
11

hallintokuntien välisestä ystävyydestä

Niin pitkään kuin olen kunnallispoliittista keskustelua seurannut, on päättäjien toiveissa ollut hallintokuntien välisen yhteistyön parantaminen ja sitä kautta toivottavasti saavutettavat säästöt ja uudella tavalla toimivammat palvelut.

Itse näen paljon toteutumatonta potentiaalia esim. Kulttuurikeskuksen ja Nuorisoasiainkeskuksen välillä. Miksei mitään yhteistyötä kuitenkaan synny? Miksei kehitetä uusia juttuja, jos aukkoja on nähtävissä?

Pääasiallinen syy on raha ja sen puute. Ja nimenomaan sektoreittain jaettu raha ja sektorit ylittävän rahan puute.

Nuijalle töitä?

Jos esim. Nuorisoasiainkeskus ja Kulttuurikeskus päättäisivät perustaa yhteistyöhankkeen, jouduttaisiin varat löytämään jo nyt tiukaksi viritetyistä toimintabudjeteista. Kuka haluaa sulkea jonkun nuorisotalon tai leikata musiikkiopistojen avustuksia, jotta voitaisiin keksiä jotain uutta? Aivan, ei kukaan.

Kaupungilla ei ole käytössään työkalua yhteistyön edistämiseen.

Viime keskiviikkona osallistuin sosiaali-, terveys-, opetus-, nuoriso-, liikunta-, ja kulttuuri- ja kirjastolautakunnan yhteiseen ”iltakouluun”. Käytännössä meille paikalle saapuneille pidettiin sinällään tärkeistä asioista tylsät powerpoint-sulkeiset. Olin melkoisen turhautunut – kiireisenä päivänä kolme tuntia kuunteluoppilaana tuntui typerältä. Meidänkin lautakunnastamme kun oli paikalle vaivautunut vain pj (Johanna Sumuvuori, vihr.), vpj. (Johanna Sydänmaa, kok.) ja minä.

Täysin turha istunto ei kuitenkaan ollut. Aloin siellä miettiä keinoja, joilla hallinnollisia muureja voitaisiin ylittää.

Olisiko mahdoton ajatus, että kaupunki perustaisi ”Hallintokuntien välisen yhteistyön kehittämisrahaston” (tjms. byrokraattiselta kuulostavan elimen), josta hallintokunnat voisivat hakea yhteistoimintahankkeisiin rahoitusta, joka ei olisi pois ao. hallintokuntien yleisrahoituksesta.

Jos hankkeet todettaisiin toimiviksi, niin sitten voitaisiin jatkossa tutkia rahoituksen siirtämistä hallintokuntien perusraameihin. Parhaassa tapauksessahan hankkeet sujahtaisivat jo olemassaoleviin budjetteihin kun ne vain saadaan käynnistettyä!

Näin luotaisiin jonkin sorttinen mekanismi, joka mahdollistaisi hallintokuntien yhteistyön muutenkin kuin korulauseissa ja powerpoint-esityksissä. Avoimessa hakuprosessissa kaikki hallintokunnat varmasti miettisivät mitä yhteistyömahdollisuuksia niillä olisi.

Synnyttäisimme ”markkinat” yhteistyölle ja uusille ideoille.

Ainakin kulttuuripuolelle kaivatut rahasummat ovat mahdollisesti ”todella pieniä”, vain noin 50-500k€, vaikka tulokset voisivat olla todella merkittäviä. Esimerkiksi 5 miljoonaa olisi vain promille kaupungin budjetissa, eikö sen verran kannattaisi satsata kunnan hallinnon r&d:hen?

Ensi vuodelle raami lyötiin juuri lukkoon, myöhästyin parilla viikolla, mutta ensi vuonna on jälleen uudet raamit ja uudet neuvottelut. Täytyy laittaa idea muhimaan.

25
Huh
10

haastattelu basso-radiossa

Käväisin viime perjantaina vieraana Basso-radion ”hikinen iltapäivä”-ohjelmassa.

Haastattelun voi kuunnella tästä. Alkuun jubailtiin Bordurkan keikasta Funky Elephantissa ja balkan-musasta. Kunnallispoliittinen osuus alkaa puolen välin tienoilla.

Basson herrat kysyivät minulta loppupuolella valtuuston kasvisruokakeskustelun innoittamana, miten kunnallisesta päätöksenteosta saisi ”nuorille” ja muillekin kansalaisille kiinnostavampaa – se kun näyttäytyy usein vain lähes järjettömänä kinasteluna pikkuasioista tai korruptoituneena pelinä.

Vastasin että demokratia on luonteeltaan hidasta ja tylsää. Että siitä on lähes mahdotonta saada mielenkiintoista ”showta”. Ja niinhän se on. Jykeviä perselihaksia tarvitaan kokouksista selviämiseen.

Jälkeenpäin tajusin, että olisi pitänyt vastata että juuri näin! Nuoret järkevät aikuiset juttelevat tärkeistä asioista uudella foorumilla. Itse koen olevani ainakin jonkinsorttinen kulttuuripolitiikan ”asiantuntija” täällä Helsingissä, joten toivottavasti tällainen radiokeskustelu osaltaan tekee kunnallista päätöksentekoa avoimemmaksi ja mielekkäämmäksi.

Voisikohan Basso-radio tuottaa jopa kunnallispoliittisten keskustelujen sarjan? Musiikin tauottamissa jutustelutuokioissa voitaisiin puhua mielenkiintoisella tavalla tärkeäksi koetuista aiheista kuten esim. katutaide, julkinen liikenne, terveydenhuolto jne. Tai jopa yleisemmistä ”suurista linjoista” kuten esim. markkinamekanismien käyttö julkisen talouden piirissä.

Politiikan pitäisi olla yhteinen asia. Ei sitä saa sysätä vain jonkun kansanosan hoidettavaksi. Basso-radiolla on media-valtaa, jota he voivat itse käyttää, jos kokevat asian tärkeäksi!

30
Maa
10

rakennusjärjestyksestä

Maankäyttöä ja rakentamista ohjataan Helsingissä rakennusjärjestyksen avulla. Vuonna 2000 hyväksytty nykyinen säännöstö löytyy täältä. Siinä jälleen dokumentti, joka ohjaa kaupunkia niin monilla tavoin että pieni ihminen ei osaa edes kuvitella.

Toveri Tulenheimo vinkkasi eräästä erikoisuudesta:

20 § Aidan rakentaminen kadun vastaiselle rajalle

Määräys

Rakennuksen rakentamisen yhteydessä tontin kadun vastainen raja on
erotettava istutuksin tai rajalle on istutettava pensasaita tai rakennettava
aita, jollei asemakaava muuta määrää tai jollei perustellusta syystä muuta
johdu.

Viittaus

Maankäyttö- ja rakennusasetus 62 §:n 1 momentin 9 kohta ja 82 §

Tontin rajalle pitää rakentaa aita. Mitä tästä seuraa? No esimerkiksi tämä:

Järjetöntä. Ateneumin päädyissä on noin kymmenen metrin kaistaleet valtion omistamaa tonttia, joten rajalla on aita. Mielestäni kaupungin pitää joko pakkolunastaa kaistaleet tai ”perustellusta syystä” päättää että aidat otetaan pois. Mitä pikemmin, sen parempi.




Suosituimmat artikkelit

twtr

Flickr Photos


%d bloggers like this: