menestyksen mannerlaatat

Filosofi Pekka Himanen julkaisi eilen raporttinsa suomalaisen yhteiskunnan tilasta. Tilaisuus voiteli valtiojohtomme kielenkannat lähes runollisiksi.

”Menestyksen mannerlaatat ovat erittäin vahvassa liikkeessä”, Vanhanen sanoi.
—
Valtiosihteeri Risto Volanen kertoi tilaisuuden alussa, että Himanen teki raporttinsa ilmaiseksi, ”isänmaallisessa hengessä”.

Menestyksen mannerlaatat? Innostuksen aistii alkusoinnusta kun mahdollisuuksien magma vyöryy vääjämättä kansakuntamme kohtalonhetkillä kohti uudistusten ulappaa. Sibeliuksen Finlandian pasuunoiden pauhatessa taustalla.

Tämän päiväinen Hesari kertoi sitten tarkemmin mitä kaikkea selvitys pitää sisällään. Ja suuri osa ehdotuksista oli varsin järkeviä – monet kuin suoraan Vihreiden vaaliohjelmista! Himaselta löytyy rohkeutta nostaa jopa vihreiden reaalipoliitikkojen ajatuksia radikaalimpia linjauksia:

Hanke yksi: Suomen on noustava puhtaan ympäristö- ja energiateknologian edelläkävijämaaksi. Tämän alan innovaatioiden tulot pitää saada verottomina vuoteen 2020 saakka. Julkinen sektori päästöttömäksi 2020 mennessä.

Kannatan! Tulevaisuutta voi myös muokata – edes Suomen kokoisen valtion ei tarvitse vain ”sopeutua” kulloinkin vallitseviin olosuhteisiin. Vihreä elinkeinopolitiikka loisi pohjan 2020-luvun työpaikoille.

Himasen ehdotus piti sisällään myös kulttuuripoliittisia linjauksia:

Hanke kolme: elämän arvokkuus edistyy, kun Suomi luo edellytykset, että 2010-luvusta tulee humanismin ja taiteen kukoistuksen vuosikymmen. Ihmistieteiden ja taiteiden rahoitusta hän nostaisi vähintään viidellä prosentilla vuodessa koko 2010-luvun ajan. Tekijänoikeudet säilytettäisiin tekijöillä ja heille annettaisiin oikeus yhtiöittää tekijänoikeustulot. Tieteen ja taiteen lahjoitukset Himanen säätäisi verottomiksi, jotta ”valistuneet valtiaat” ja sivistysporvaristo nousisivat henkisen kulttuurin mesenaateiksi.

Myös tästä olen pitkälti samaa mieltä. Olisi hyvä, jos Suomi ymmärtäisi luovuuden ja kulttuurin todellisena voimavarana ja jopa kansainvälisenä menestystekijänä.

Viimeinen lause kuitenkin tökkii pahasti. Todella pahasti.

Lähtökohtaisestikin se siirtäisi sitä kulttuuripoliittista päätäntävaltaa, joka tällä hetkellä on (hyvässä tai pahassa) demokraattisesti valituilla elimillä kohti yksityistä rahaa. Demokratiasta plutokratiaan? Eikö yrityksillä ja yhteiskuntamme hyväosaisilla ole vielä riittävästi valtaa?

Myöskään rahan sijoittumisesta ei ole mitään takeita. Mitkä toimijat ylipäätään saisivat lahjoituksia? On melkoista optimismia olettaa, että nimenomaan taiteellisesti korkeatasoinen ja eniten lisätukea kaipaava kulttuuri hyötyisi lahjoituksista.

Lisäksi Suomen yleishyödyllisten kulttuuritoimijoiden joukossa on todella sekalaista sakkia. Sieltä löytyy mm. puolueita lähellä olevia ”kulttuuriyhdistyksiä”, joiden kautta todellisuudessa kanavoidaan piilopuoluetukea.

Kulttuuria voitaisiin kuitenkin tukea muuttamalla verotusta ystävällisempään suuntaan, sekä kehittämällä aivan uusia rakenteellisia tukimuotoja.

Itse aloittaisin musiikkitapahtumien, kirjojen ja cd-levyjen alv-kantojen (8%, 8% ja 22%) poistosta. Tuo raha valuisi heti tekijöiden taskuun ja näkyisi varmasti myös hinnoissa. Takuulla ainakin enemmän kuin ruoan alv-lasku…

Muitakin ajatuksia olen pyöritellyt. Mm. kulttuurialojen työnantajamaksujen subventio, joka olisi todella ”genre-neutraali” ehdotus, joka muuttaisi pimeän keikkailun kannattamattomammaksi. Palkka- ja keikkatyön verokiilaa pitäisi saada pienemmäksi. Palaan tähän ehdotukseen myöhemmin tarkemmin.

Monet Himasen ajatuksista mm. suomalaisten mielenterveydestä ovat kannatettavia. Mielestäni ei ole kuitenkaan mitään syytä siirtyä demokratiasta kohti valistunutta itsevaltiutta, vaan pikemminkin päinvastoin – osallistuva yhteiskunta tarvitsee lisätukea ja päätöksenteko pitää tuoda lähemmäksi kaikkia kansalaisia. Vaikutusmahdollisuuksien paranemisen voisi olettaa vähentävän myös masentuneisuutta.

Sivistysporvariston ohjailema plutokratia ei ole ratkaisu vaan ongelma.

vanhanen ja ideapark

HS uutisoi Matti Vanhasen kannattavan Ideaparkkia Vihtiin:

Hän perustelee mielipidettään sillä, että Nummelan alue tarvitsee lisää palvelualan työpaikkoja.

…

”Kaupan työpaikkojen keskittäminen sikin sokin kehäteiden varsille ei ole järkevää.”

Vanhanen sanoo blogissaan, että kannattaa ”yhdyskuntarakenteen eheyttä” voimakkaasti.

…

”Eheyden tärkeämpi mittari on eheys ihmisen kannalta. Eheyttä on se jos perheessä isä ja äiti käyvät töissä viiden–kymmenen minuutin päässä ja jos lasten päiväkoti ja koulu ovat lähellä. Eheyttä on se, että kaupat ja muut palvelut ovat samalla inhimillisellä säteellä.”

Jahas. Vai niin. Lukaisin kuitenkin myös Matin blogimerkinnän aiheesta. Sieltä voi halutessaan poimia toisenlaisiakin palasia:

Työpaikkoja olisikin kyettävä hajauttamaan olemassa olevan asutuksen suuntaan. Siksi olen ristiriitaisin tuntein seurannut mielenkiintoista keskustelua Ideaparkista ja Vihdistä. Nummelan alue tarvitsee palvelualan työpaikkoja. Palvelualat ovat pääkaupunkiseudun laajan alueen tärkeimpiä työllistäjiä ja kauppa on tässä hyvin tärkeässä roolissa. Kaupan työpaikkojen keskittäminen sikin sokin kehäteiden varsille ei ole sekään järkevää. Jos johonkin perustetaan tuhat kaupan alan työpaikkaa olisi asunnot löydettävä mieluimmin muutaman kilometrin säteeltä.

…

Mutta vastaavasti myös ministeri Vapaavuoren kannalle on ymmärrettäviä perusteluja varsinkaan kun ajateltu hanke ei sijoitu aivan Nummelan taajama-alueelle. Mutta huonekaluja ei jatkossakaan junalla käydä ostamassa – tosin Nummelan ratakin on etävisiona olemassa.

…

Minusta optimi ratkaisu kaupunkiseuduille ja niitä ympäröivälle maaseudulle on ns. hajakeskittävä malli, jossa myös työpaikkoja onnistutaan sijoittamaan kyliin ja Klaukkalan, Nummelan ja Lohjan ja Hämeenlinnan kaltaisiin keskuksiin. Toivon, että ministeriöt laatisivat perusteellisen selvityksen ”yhdyskuntarakenteen eheyden ekologiasta”. Katsottaisiin miten keskimääräinen hämeenlinnalainen, kuhmolainen, mikkeliläinen, oululainen, vantaalainen jne toimii viikottaisessa arjessaan. Nähtäisiin minkälaisiin etäisyyksiin hän joutuu arkielämässään, paljonko joutuu käyttämään aikaa liikenteessä ja miten hän käyttää energiaa asumisessa.

Eli kannattaako vai vastustaako Matti kaavamuutosta? Sitä on mielestäni täysin mahdotonta sanoa tuon kirjoituksen pohjalta. Ei se ainakaan HS:n otsikon mukainen täysin varma ja itsestäänselvä mielipide ollut. Hän vaikuttaa mielestäni kannattavan kuitenkin tiivistä yhteiskuntarakentamista, jossa päivittäiset tarpeelliset palvelut ovat mahdollisimman lähellä taajama-asutusta.

Loppujen lopuksi eivät kehäteiden Ikeat ja Bauhausit ole suurin yhteiskuntarakennetta hajottava tekijä – ei kai kukaan joka viikko huonekaluja osta? (Ja niiden mööpeleiden roudaaminen koteihin ympäri Suomen tapahtuisi paljon tehokkaammin keskitetyillä kuljetuspalveluilla kuin omilla henkilöautoilla…)

Paljon näitä suurempi ongelma on päivittäistavarakaupan keskittyminen asutuksen ulkopuolelle automarketteihin. Prismat ja Ideaparkit (, johon tulisi myös päivittäistavaraa) eivät ole kestävää kehitystä. Kauppoja ja kauppakeskuksia on erilaisia!

Vanhasen ajatus ”hajakeskityksestä” (voi luoja mikä termi) kuullostaa itseasiassa paljon mm. Soininvaaran suosimalta helminauhakaupungilta, joka on mahdollista rakentaa tehokkaaksi ja joukkoliikennepohjaiseksi.

Valitettavinta Vanhasen kirjoituksessa on se, että vaikka hän on hyväksynyt tosiasiaksi päästöjen vähentämisen tarpeen, hän näkee ratkaisun vaativan ”moottoriteknologian vallankumousta”.

Liikenteen kokonaismäärää on etätyöllä ja ”hajakeskittävällä” yhdyskuntasuunnittelulla vähennettävä, mutta se ei riitä. Tarvitaan mottoriteknologian vallankumous. Ja uskon sen tulevan. Toisen sukupolven biopolttoaineiden sekoittamisella bensan ja dieselin joukkoon saavutetaan jo pienilläkin pitoisuuksilla suurempi päästöjen vähennys kuin sinällää tarpeellisilla mutta äärimmäisen kalliilla uusilla raideliikenneratkaisuilla. Molempia tarvitaan.

Raideliikenneratkaisut eivät ole ”äärimmäisen kalliita” jos katsotaan hankkeiden kokonaistaloudellisuutta. Metrolla matkustaminen on matkustajakilometriä kohden Helsingin edullisinta matkantekoa. Luuleeko pääministerimme ”moottoriteknologian vallankumouksen” olevan ilmainen?

Pelottavinta silti on, että Vanhasen visio tuntuu perustuvan uskoon, että joku jossain kehittää uuden moottorin, viisasten kiven, jolla kaikki ongelmat ratkaistaan ja paska muuttuu kullaksi. Milloin se keksitään? Mitä se käyttää polttoaineenaan? Miten se voisi korvata fossiilisten polttoaineiden haaskauksen, jota tällä hetkellä harjoitetaan? Minä toivoisin, että valtakuntamme tärkeimmät päättäjät perustaisivat päätöksensä olemassaolevaan tieteeseen.

Tähän väliin pakko on heittää taulukko, josta näkee hyvin biopolttoaineiden mahdottomuuden nykyisillä kulutuksen määrillä. Sama koskee kaikkia muitakin ”vaihtoehtoisia energiamuotoja”, joilla autoja voidaan pitää liikenteessä.

(Lähde: The Oil Drum.)

Merkittävät päästövähennykset ovat mahdollisia jo nykyteknologialla ja jopa täysin ilman uusia innovaatioita kunhan vain kaavoittamisessa pidetään pitkä linja koko ajan mielessä ja torpataan Ideaparkin kaltaiset älyttömyydet jo lähtöruutuunsa. Toivottavasti pääministerimme ei harrasta siltarumpupolitiikkaa koko seudun kustannuksella.

tuntematon näytelmä

Voi hyvät pyssykät! Iltalehti ei ilmeisesti saanut vielä tarpeekseen Smedsin Tuntemattoman sotilaan mainostamisesta ja olivat sitten kysyneet myös pääministeri Vanhasen kantaa asiaan.

Ja Matti näemmä nieli syötin asiaa ihmeemmin miettimättä.

Vaikka en ole esitystä nähnyt, sallittakoon minun sanoa, etten ylipäätään pidä hyvänä, että tunnistettuja ihmisiä ammutaan tällä tavalla. Olkoon siinä minkälainen taiteellinen viesti hyvänsä, niin minulla on oikeus sanoa, etten ymmärrä sitä.

Sallitaan sanoa, sallitaan toki, aivan kuten näytelmänkin esitykset sallitaan, sananvapaushan meillä vallitsee, mutta yleisesti taideteoksen arviointia sitä näkemättä/lukematta/kokematta pidetään typeränä. Islam ja pilapiirrokset? Khomeini ja Rushdie? Monty Python ja Katolinen kirkko? Vanhanen ja Smeds? Pääministeriltä olisi voinut odottaa hiukan parempaa, vanhojen valtiosihteereiden sivistyneet sepustukset kun voi vielä ohittaa höperyyden ensi merkkeinä.

Ja Lehti osuu jälleen kerran tarkasti maaliinsa.

Selvää on, että Tuntematon pitää päästä katsomaan niin pian kuin mahdollista. Eli todennäköisesti ensi syksynä, jonne lippuja vielä lienee muutama vapaana. Maria-Liisa Nevala kiittänee keltaista lehdistöä teatterinsa talouden turvaamisesta.

Ja loppuun täytyy tietenkin vielä itsekin lausua muutama sana näytelmästä sitä näkemättä. :)

On mielenkiintoista seurata miten suurelta osalta asiaa julkisesti kommentoineilta koko Kansallisteatterin version perustaso on jäänyt tajuamatta.

Tuntematon on Smedsille metaa; me tunnemme jo Rokan, Rahikaisen, Lehdon, Lammion. Hahmot ovat läheisempiä kaikille ”suomalaisille” kuin kaukaisemmat sukulaiset. Tuttu sisältö saa uuden tulkinnan tuoreista, haastavista rinnastuksista. Asioiden merkitys nousee arvoksi sinällään. Sukupolvelleni, joka on nähnyt ”Sotamies Ryaninsa” ei nallipyssyjen paukuttelu pimeällä teatterin lavalla tuntuisi enää missään.

Kansallisteatteri olisi pettänyt itsensä ja teatterin tärkeän yhteiskunnallisen tehtävän jos se olisi pyrkinyt vain toimivaan epookkiin. Linna oli 50-luvun Smeds, taiteilija, joka suututti valtaa pitävät kirjoittamalla rivimiehistä rivimiesten omalla kielellä ja mielellä. Smedsin versio lähestyy Linnaa ideoiden tasolla, myyttejä luoden ja rikkoen. Upeaa.

Elokuvapuolelta ero on sama kuin vaikkapa Montrealin Jeesuksen ja Gibsonin ”Kärsimysnäytelmän”. Sen minkä Mel voittaa veren ja kidutuksen määrässä, hän hengessä ja merkityksien tulkinnassa häviää.

On muuten erittäin mielenkiintoista, että 2000-luvun rohkeinta (tai ainakin parhaiten julkisuuden läpäissyttä) teatteria tekee instituutioiden instituutio, Kansallisteatteri – nimeään myöten establishmentin ja ”kansallisen kulttuuurin” etuvartio. Miksi näin? Eikö muualla ole resursseja vai puuttuuko vain uskallusta?

Ja kuten ensi-illan aikaan tuli jo todettua, niin mahtavaa on se, että Suomessa vuonna 2007 voi ylipäätään syntyä teatteri-skandaali! Kaikki toivoa ei siis vielä ole menetetty.