Posts Tagged ‘yle

21
Huh
11

muu musiikki mustikka

Pian päästään kaikki tutustumaan Musiikkitaloon! Kuuleman mukaan upea pytinki on tulossa. 160 miljoonan satsauksella seiniin ja 20 miljoonalla sisustukseen saa toki luvankin olla hieno.

Talon leipälaji on luonnollisesti klassinen orkesterimusiikki. Sitä tarjoilevat viikottain RSO ja HKO upeassa salissaan. Akustiikan pitäisi nyt olla hanskassa. Lisäksi talossa toimii Sibelius-Akatemia, jonka konserttitoiminta on korkealaatuista ja monipuolista.

Mainosmateriaalinsa mukaan Musiikkitalo on kuitenkin vielä enemmän:

Musiikkitalossa esiintyvät erilaiset taiteilijat ja taiteilijaryhmät. Visionsa mukaisesti Musiikkitalo pyrkii olemaan kulttuurin alueella edelläkävijä, luomaan pääkaupungin aktiivista ja modernia kaupunkikuvaa ja kasvattamaan sen vetovoimaa sekä kotimaassa että ulkomailla

Helsingin kaupunginorkesterin julkinen tuki (valtio ja Helsinki) on noin 13,4 miljoonaa euroa vuodessa. Radion sinfoniaorkesteri, jonka lukuja on hankalampi löytää lienee suurin piirtein samoissa summissa, ehkä hiukan edullisempi. Yhteensä siis vuosittain jotain 20 miljoonan euron paremmalla puolella. Ja hyvä niin. On upeaa että meillä on upeita orkestereita upeassa talossa.

Musiikkitalo

Orkesterien ja SibAn lisäksi taloon tarvittavan sisällön rahoitus aiotaan hoitaa Musiikkitalon säätiön avulla. Säätiöllä onkin varoja noin miljoona euroa “Pro Musica” -rahastossa, josta tuetaan klassisen musiikin konsertteja.

Muun kuin klassisen rahoitus onkin sen sijaan yhä täysin auki.

14.5. Musiikkitalon säätiö järjestää “hyväntekeväisyyskirpputorin” Musiikkitalolla. Ideana on kerätä rahaa Musiikkitalon säätiön “Mesenaatti-rahastoon”, josta on tarkoitus tukea muita kuin klassisen musiikin tapahtumia Musiikkitalossa. Tapahtuman yhteyteen toivotaan esityksiä:

Mikäli joukkiostanne löytyy halukkuutta lähteä ilahduttamaan näin nopealla aikatalululla hyväntekeväisyys-kirpputorilla asioivaa väkeä, otamme ilomielin vastaan musiikkilahjanne!

Toivoisimme kolmesta viiteen soivaa numeroa numeroa per esiintyjä / esiintyjäryhmä.
Musisointi tapahtuu Musiikkitalon päälämpiössä akustisesti (vahvistimia ei siis tällä erää ole tarjolla).

Palkkiota emme voi tapahtuman luonteesta johtuen maksaa, mutta Musiikkitalon aikakirjoihin pääsette kuitenkin Musiikkitalossa ensimmäisten joukossa esiintyneinä!

Niinpä niin.

Klassisen musiikin rahoitus hoidetaan valtion ja kunnan kymmenien miljoonen eurojen vuotuisella budjettirahoituksella, mutta “muun musiikin” rahoitus kirpputorilla. Johon olis tietysti kiva saada myös sitä “muuta musiikkia” esiintymään – ilmaiseksi.

Ymmärtänette että sapettaa. Tätä on moniarvoinen ja avoin kulttuuripolitiikka Suomessa vuonna 2011.

Ratkaisuja ei ole oikeastaan kuin yksi: Helsingin kaupungin, jonka erityinen intressi musiikkitalon moniarvoisuus tulisi olla, on löydettävä muutama sata tuhatta euroa Musiikkitalon ohjelmistoihin. Ilman tätä satsausta hieno talo jää torsoksi.

Minä toivon koko sydämestäni että meille tulee elävä ja monipuolinen musiikkitalo. Tämän tavoitteen toteutumiseksi tarvitaan nyt kuitenkin poliittisia päätöksiä ja suhteellisen pieni summa rahaa. Kirpputoreilla ja kerjäämällä ei muutakaan ammattimaista toimintaa rahoiteta.

Mainokset
21
Hel
10

elisa 36h beta

Vaihdoin viime syksynä laajakaistaliittymääni. Olin ollut tyytymätön Welhon paluukanavan nopeuteen jo pitkään ja kun Elisa sitten tarjosi suurinpiirtein samalla hinnalla ”kolme kertaa nopeamman” interswebin sekä verkkodigiboksin, jossa tallennustilaa on rajattomasti, ei vaihtopäätöstä ollut vaikeaa tehdä.

Palvelu on loistava. Verkkodigiboksin avulla ohjelmia voi tallentaa netitse missä vain, vaikka kännykällä bussissa. Lisäksi Elisan purnukan kautta pääsee kotisohvalta käsin lailliseen verkkovideopalveluun, jossa on yli 1000:n leffan valikoima. Vähänkö tätä oli odotettu.

Yllätyksekseni Elisasta löytyi vielä yksi lisäominaisuus: palvelun pystyi asettamaan ”äänittämään” kaikkia kanavia yhtäaikaa siten, että ohjelmat säilyivät näkyvillä 36 tuntia esityshetkestä. ”Jatkuva tallennus” muutti television katsomisemme täysin. Telkkarista tuli aina vain hyvää ohjelmaa. Ja jos jokin ohjelma oli unohtunut ajastaa, tai vaikkapa kaveri olikin yllättäen ollut aamu-tv:ssä, niin ei hätää – olihan pätkä joka tapauksessa tallessa.

Koko tv-kanavan konsepti muuttui. Tottakai useammin tsekkasin Teemalta kuin JIMiltä tulleet ohjelmat, mutta tv olikin yllättäen reaaliaikaisen 10 kanavan valikoiman sijaan satojen tv-ohjelmien paletti, josta pystyi valitsemaan mieleisensä. Olin aivan fiiliksissäni. Tulevaisuuden telkkari, täällä, tänään. Ihanaa.

Tämän aivan loisteliaan ominaisuuden ansiosta suosittelin Elisaa myös useille ystävilleni.

Männä viikolla Elisa sitten ykskantaan ilmoitti että palvelu lopetetaan 9.3.. Ja että se oli vain ”kokeilu” joka tapauksessa. Ärsyttää todella pahasti. Olihan siellä lukenut ”BETA”, mutta jotenkin sitä on tottunut siihen että BETA on jo toimiva palvelu, jota ei ainakaan vedetä kokonaan pois.

Elisan toimitusjohtajan mukaan taustalla oli ”erilaisia syitä”. Ensimmäinen itselle noussut ajatus oli tietenkin tekijänoikeudet. Onko tässä taas törmätty johonkin aataminaikuiseen sopimukseen, joka estää modernin palvelun?

Vaikka tekijänoikeudet saattavat olla päätöksen taustalla, voi syitä olla muitakin. Vaikea on keksiä millä tapaa tekijänoikeudet mahdollistavat Ylen Areenan ja Maikkarin sekä Nelosen netti.tv:t, mutta ei tätä palvelua, joka on käytännössä sama asia, mutta kuluttajan näkökulmasta vain helpommin toteutettu. Lisäksi voisin halutessani toteuttaa täsmälleen saman funktionaalisuuden nytkin – pitäisi vain nakutella jokainen ohjelma erikseen talteen ja vastaavasti poistaa seuraavana päivänä. Tai jos ohjelmoida osaisin, niin varmasti jokin skripti hoitaisi homman helposti Elisan verkkohallinnan kautta.

Vastaava TV-kaista -niminen palvelu on ollut pystyssä jo vuosia. Miten on sen laillisuuden laita? Onko oikeusjuttuja vireillä?

Syy saattaakin olla tekijänoikeuskysymysten lisäksi ”business-to-business” väännöissä. Ainakin kanavabrändien, joita kovapalkkaiset ohjelmajohtajat ovat rakkaudella vaalineet, näkökulmasta 36h-palvelu on tuhoisa: En minä katso enää ”Subia” tai ”Maikkaria”. Katson ja kuuntelen ohjelmia. Seuraan Tuomas Enbuskea, en Ylen Ykköstä – Ranskalaista kylää, en Yle Teemaa. Ja minulle on aivan samantekevää mihin aikaan ohjelmat lähetetään. Sisältö on tärkein.

Ei ole enää ”prime timea”, johon myydä kalliimpia mainoksia. Ja niiden yli kelataan aina.

Tätä teknisesti täysin mahdollista television murrosta vasten on hauska peilata porua FST:n ja/tai Teeman mahdollisesta lakkauttamisesta. Jälleen kerran valitetaan väärästä asiasta. FST ja Teema ovat turhia. Tärkeitä ovat ne erittäin laadukkaat sisällöt, joita noilla kanavilla on ollut tarjota.

Toivoa sopii, että Ylen uusi toimitusjohtaja tajuaa julkisen palvelun perusluonteen eikä edes yritä kilpailla kaupallisia vastaan laadukkaista ja kulttuurillisesti merkittävistä sisällöistä tinkimällä.

13
Jou
09

julkista palvelua

(Kirjoitin tämän jutun Pelimanni-lehden 04/09 -numeroon. Tutustukaa ihmeessä myös kansanmusiikki.fi -portaalin sisältöön.)

Aina ei ole kiva kuunnella edes kansanmusiikkia.

Pasilasta kuuluu taas kummia. Ylen Ykkönen aikoo vähentää kansanmusiikin, jazzin ja uuden musiikin ohjelma-aikaa noin tunnilla päivässä. Säästöjen nimissä, tietenkin. Kansanmusiikki.fi -sivuston ja Kansanmusiikkiliiton facebook-ryhmän kautta perinnemusiikin ystäviä herätellään barrikadeille ja pyydetään lähettämään palautetta asioista päättäville.

Enpä taida viitsiä.

Jos YLE ei ymmärrä eikä halua hoitaa omaa lakisääteistä tehtäväänsä julkisen palvelun radiona ja suomalaisen kulttuurin edistäjänä, niin ei sitten. Omaa oksaansa sahaavat. Mikä mahtaa olla Yleisradion mediamaksun perustelu vuonna 2020, jos YLE tuuttaa kanavillaan samaa soopaa kuin kaupalliset kilpailijansakin? Mihin sellaista Yleisradiota ylipäätään tarvitaan?

Ei yhtään mihinkään.

Kannattaa miettiä onko perinteinen radiokanava edes paras foorumi kansanmusiikille? Kansanmusiikki kun on sisällöltään niin monipuolista ja kirjavaa, että muutama viikkotunti ei riitä kattamaan edes suomalaista pelimannimusiikkia ja kaikkia sen tapahtumia, muista tyyleistä ja maista puhumattakaan. Sellaista ohjelma-aikaa ja asemaa, johon koko kansanmusiikin kenttä voisi olla tyytyväinen ei Ylen kanavilta tulla koskaan saamaan.

Lisäksi kansanmusiikin kuulijakunnassa on väkeä vauvasta vaariin. Löytääkö Ylen ykkösen tiistai-illan ohjelmaspotti merkittävää osaa edes kansanmusiikin ystävistä tai potentiaalisista kuulijoista? Itsellenikin viikottaisen ohjelman seuraaminen kotona radion ääressä on paitsi töiden takia usein mahdotonta myös outoa – enhän kuluta muutakaan kulttuuria säännöllisen saunavuoron tapaan.

Kansanmusiikki tarvitsee ja ansaitsee fooruminsa ja ohjelmansa. Niiden tuottamiseen ja julkaisemiseen ei enää välttämättä tarvita Yleisradiota.

Sibelius-Akatemian kehittämiskeskuksen, Kulttuurirahaston ja muiden toimijoiden yhteistyöllä saatiin lokakuussa aikaiseksi jotain ennenkuulematonta: Tradio – kansanmusiikkiradio. Se kuului tosin ”oikeissa radioissa” vain Helsingin seudulla, mutta netitse se oli saatavilla ympäri maailman.

Yleisradion monopoli audiovisuaalisen journalismin tuottajana ja jakelijana perustui taajuuksien rajallisuuteen – Suomeen ei mahdu määrättömästi valtakunnallisia tv- tai radiokanavia. Internet on poistanut tämän rajoitteen. Lisäksi tietokoneiden ja muun äänitystekniikan kehitys on mahdollistanut julkaisukelpoisen materiaalin tuottamisen huomattavasti halvemmalla kuin aiemmin.

Rahaa ja osaavia ihmisiä laadukkaan sisällön synnyttämiseen tarvitaan tulevaisuudessakin: ohjelmien tekeminen ja julkaiseminen ei ole ilmaista. Tradio osoitti kuitenkin että korkealaatuista ja mielenkiintoista ohjelmistoa voidaan luoda muillakin tavoin kuin Ylen nykyisellä mallilla.

Monimuotoisella ja elävällä journalismin aluskasvillisuudella on tärkeä tehtävä. Siksipä valtio tukee sitä kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n kautta. Samankaltainen tuki tulee laajentaa audiovisuaaliselle kulttuuri- ja mielipidejournalismille. Kultin jäsenlehtiä selatessa ei voi kuin ihailla niiden kattamien aiheiden laajuutta ja monipuolisuutta.

Ison pahan Ylen temppuilua ei pidä jäädä suremaan. Kansanmusiikin ja muiden kulttuurillisesti tärkeiden musiikin lajien ystävien täytyy yhdistää voimansa ja luoda Suomeen uusi elävä ruohonjuuritasolta ponnistava radiokenttä.

Odotan innolla Kansanmusiikkiliiton, Jyväskylän seudun Kansanmusiikkiyhdistyksen, Korvat Auki ry:n, Rahvaanmusiikin kerhon, Kanteleliiton, Kansanmusiikki-instituutin ja Suomen Jazzliiton ensimmäisiä nettilähetyksiä ja podcasteja!

04
Tam
09

ylen youtube-kanava?

Muutama viikko takaperin uutisoitiin Ylen haluavan suomalaisen ”haastajan” Youtubelle. En vieläkään ymmärrä Jungnerin tarvetta nationalisoida netti – miksi juuri Yleisradion tulisi olla luomassa jotain kansallista kuppaista kopiota jo toimivasta kaupallisesta palvelusta? Lupamaksurahoille on parempaakin käyttöä.

jungner

Mutta ”Youtuben voiman” valjastaminen Yleisradion käyttöön ei olisi tyhmä idea.

Youtuben merkittävimmät piirteet mielestäni ovat:
1. Videosisällön tekninen laatu ei ole pääasia. Tanssin evoluutio, yhdellä kameralla kuvattu pikselimössö on katsottu uskomattomat 108 miljoonaa kertaa. Sisältö ratkaisee.

2. Jopa ”laadukkaita” videoita on nykyisin mahdollista tehdä kohtuullisen hintaisella laitteistolla, etenkin jos tietotaitoa löytyy.

3. ”Kuka tahansa” voi julkaista videoita. Tämä on tunnetusti kaksiteräinen miekka, mutta potentiaalisesti koko kulttuurin kenttää ravisteleva muutos, jonka täysi vaikutus ei ole nähtävissä vielä vuosikausiin.

TV on massamedia, Youtube taasen valtava verkosto käyttäjien luomia ”mikrovideoita”, jotka saavat merkityksensä linkkien ja katsojalukujen kautta. Yleisradio voisi luoda kohtuullisin kustannuksin tv-kanavan, jossa suomalaiset ”Youtube-videot” saisivat massamedian nosteen. Tarkoitan ”Youtube-videolla” siis mitä tahansa av-tuotantoa, jota ei ole tehty taalankuvat silmissä vilkkuen. Näen kuvitelmissani jonkinsorttisen MoonTV:n*, Youtuben ja YLE Teeman ristisiitoksen; kanavan, jonka sisällön tuottaisivat suomalaiset ”tv:n käyttäjät” ja voittoa tavoittelemattomat kulttuuritoimijat Yleisradion roolin ollessa lähinnä sisällön seuloja.

Mitä tuollaisella kanavalla voisi olla? Puuttuuko tv-tarjonnastamme tällä hetkellä jotain?

– Missä ovat marginaalikulttuurien ohjelmat? Mikseivät esim. metalli-, noise-, jazz- tai kansanmusiikkikentän aktiiviset toimijat voisi itse tuottaa materiaalia Yleisradion julkaistavaksi? Innostusta ja taitoa varmaankin löytyisi. Basso-tv?
– Missä näkee suomalaisia musiikkivideoita? Muitakin kuin niitä muutamaa suurten levy-yhtiöiden tuotosta, joita Voice pyörittää.
– Missä ovat lasten ja nuorten kouluissa ja videopajoilla tekemät ohjelmat? Voisivatko nuoret oikeasti tehdä osan nuorten ohjelmista?
– Missä ovat suomalaiset lyhytelokuvat, ammattioppilaitosten harjoitustyöt ja muu ”ammattikentän” luoma ”epäkaupallinen tuotanto”? Onko sitä?
– Missä näkee mediataidetta? Vain Kiasmassa?
– Missä ovat konserttitaltioinnit? Tarvitseeko jokainen Ylen kanavalla näkyvä konsertti olla kuvattu kymmenellä kameralla ja miksattu kokonaisuudessaan uudestaan? Mielestäni riittävän laadukasta jälkeä kun saa aikaan nykyisin kohtuullisen kevyellä laitteistollakin. Jo noin puolen tunnin konsertin Teosto-tulot kattaisivat varmasti kustannukset.
– Ylen tv-ohjelmien ja formaattien pilottiprojektit? ”Ohjelmahautomo”?
– Jotain aivan muuta, mitä?

Varmastikaan kanava ei kaikin osin saavuttaisi sitä teknistä (tai edes taiteellista) tasoa, jota olemme tottuneet Ylen kanavilta odottamaan, mutta olisiko sillä niin väliä? Takuulaatuista huttua kun tulee kaikilta muilta kanavilta 24/7/365. Eikö Yleisradion tehtävänä olisi juuri ruokkia kulttuurin aluskasvillisuutta? Mielestäni Ylen Ykkösen kansalaismediakatsaus, joka on tätäkin blogia pariin otteeseen julkaissut, on hyvä esimerkki siitä, miten Yle voisi halutessaan käyttää laajemminkin verkon ”hajautettua sisällöntuotantoa” hyväkseen.

*Ahh, MoonTV. Oi niitä aikoja kun sai kerrankin katsoa telkkarista rehellisiä festariraportteja: yleisö, artistit ja toimittajat kännissä kuin käet. Ihanata. Sisällöltään niin särmää, että Yle ole koskaan moiseen kyennyt…

08
Elo
08

vaaraton pop

Päivän Hesari kertoo vaarattoman popin jyräävän vaihtoehtorokin Kiinassa.

Jokaisen maassa julkaistavan albumin sanoitukset myös tarkastetaan etukäteen.

Vaihtoehtorock soi radiossa yleensä yön tunteina.

Livenä rosoa suvaitaan, jos se pysyy suurimmaksi osaksi maan alla.

Miten tilanne eroaa Suomesta? Kukaan ei kiellä tekemästä kiljupunkkia/kansanmusiikkia/yhteiskunnallisesti kantaa ottavaa rockia, mutta ei se myöskään missään koskaan radioaalloilla soi. Byrokraatin sijaan sanoitukset tarkistaa levy-yhtiö, jotta soittolista-radiot eivät nikottelisi.

Markkinatalous on luonut ”vapaaehtoisen ja markkinavetoisen sensuurin”, jota ”julkisen palvelun” YLE ei edes pyri rikkomaan. Kanavauudistusten jälkeen vaihtoehtoinen musiikki on valtakunnallisilta kanavilta kadonnut kokonaan, Kiinassa sitä löytyy edes öisin.

27
Hel
08

Kansanmusiikin ilta…

Olin Susitaipaleen Paulan kanssa Perinnearkku ry:n puheenjohtajan ominaisuudessa juttelemassa Sirkka Halosen toimittamassa YLE:n kansanmusiikin illassa. Lähetys on kuunneltavissa parin viikon ajan täältä. Aiheena oli pääasiassa yhdistyksemme Perinnearkku ja kansanmusiikin klubitoiminta Suomessa.

Tosin loppujen lopuksi musiikissa ja kulttuurissa on kyse siitä musiikista ja kulttuurista. Ja suomalaista kulttuuria ja suomalaista musiikkia eivät tee ketkään muut kuin suomalaiset. Ja meidän täytyy nähdä sillä se arvo ja jos sitä ei nähdä, niin sitten sitä ei kohta oo.

Heh, aika eeppistä – joskus on pakko saada vähän julistaakin!

Yllättävän järkevältä kuitenkin yleisesti ottaen kuullostaa. Vaikka haastattelu oli suurin piirtein niin rento kuin mikään haastattelu voi olla, niin kyllähän sitä hiukan hermoilee kun valtakunnan verkkoon pääsee puhumaan. Huomasin taas itsestäni myös sen hilpeän piirteen, että kun pääsee vähänkään vääntämään ”politiikkaa”, niin äänensävy vaihtuu välittömästi useampia piiruja asiallisemmaksi ja kuullostan jotensakin seipään nielleeltä. Kumma homma, kokemuksen puutetta, sanos eilinen teeri.

(Täytyy kyllä taas kerran vaan huomauttaa siitä, miten surkeasti YLE on nettipalvelunsa toteuttanut. Windows Media -formaatilla streamaava linkki onnistui kaatamaan ensin Safarin ja sitten Quicktimen. Firefoxin kautta sain ohjelman kuuluville.

Lisäksi ohjelma latautuu vain ”reaaliaikaisesti”. Eli kun qt kaatui uudelleen (hakiesani linkkiä Safarin kautta tätä blogia varten), niin jouduin odottelemaan jälleen puoli tuntia ennenkuin kykenin jatkamaan siitä, mihin olin päässyt. Enkä tietenkään voinut tallentaa ohjelmaan mp3-soittemelleni työmatkalle kuunneltavaksi. Ääliömäistä, ikäänkuin jokin tuollainen rajoite loppujen lopuksi pidättelisi ketään. Lähinnä vain aiheuttaa ylimääräitä vaivaa ja ärsytystä. Näinkö julkisen palvelun pitäisi toimia?)




Suosituimmat artikkelit

twtr

Flickr Photos


%d bloggers like this: