(k)ahjo

Helsingin kaupungin hallinto aikoo siirtyä käyttämään tänä keväänä Ahjoa, sähköistä asianhallintajärjestelmää. Meille luottamushenkilöille tietoa uudistuksesta on tullut tipoittain. Nyt kuitenkin projekti alkaa valmistua – kävin tänään kaupungintalolla passin kanssa varmistamassa käyttäjyyteni.

Uudistuksen perustelut ovat hyvät ja selvät. Ei ole mitään järkeä kuljetuttaa kokousasiokirjoja ympäri kaupunkia kun tieto voitaisiin ehkä näin 2010-luvulla lähettää jo sähköisestikin. Pelkästään kaupunginhallitus ja kaupunginvaltuusto kuluttivat viime vuonna 11 miljoonaa paperikopiota. Todellinen Vihreä uudistus siis. Voi jopa ihmetellä miksei tätä ole tehty jo aiemmin.

Mutta kuten usein tietotekniikkaan liittyvissä asioissa, tämäkin muutos on onnistuttu toteuttamaan aivan käsittämättömällä tavalla.

Varmentaminen toteutetaan Väestörekisterikeskuksen toimikortilla, joka on ilmeisesti erittäin turvallinen ratkaisu. Tästä tietenkin seuraa se, että kaupungin asiakirjajärjestelmä ei ole käytettävissä esim. iPadilla tai muilla mobiililaitteilla. Olisikohan ”kevyempikin”, esim. pankkitunnuksilla toteutettu varmentaminen riittänyt kokouspapereidemme suojaksi? No, tämä on vielä pientä.

Kaupunki ei tietenkään voi olettaa että kaikilla sen luottamushenkilöillä olisi tietokone ja nettiliittymä. Tämän vuoksi Helsinki on ostamassa kaikille luottamushenkilöilleen (valtuutetut, lautakuntalaiset jne.) kokouskäyttöä varten kannettavat Windows-läppärit, joissa on sisäänrakennettu internet-yhteys (käsittääkseni 3G) ja toimikortinlukija. Yhteensä noin 300-400 läppäriä.

Tuollaiset vehkeet eivät tietenkään ole hinnaltaan halvimmasta päästä, vaan arviolta noin 1500€ per kone.

Ja. Kun sain tänään vihdoin käsiini asiaa tuntevan henkilön, ja kysyin häneltä, voinko käyttää Ahjo-järjestelmää omalla ”Macintosh”-tietokoneellani, sain vastaukseksi ”En tiedä. Lähtökohta on se, että hankitaan kaikille koneet ja niitä käytetään.” (Toimikortinlukija-ohjelmisto sinällään on saatavilla sekä OS X:ään että Linuxiin.)

Epätodellista.

Minä pärjään vallan hyvin omalla kannettavallani. En todellakaan aio ryhtyä kokouspäivinä kanniskelemaan kahta läppäriä ympäri kaupunkia. Tietoyhteiskunta, 2010-luku ja mitä niitä nyt oli.

Helsinki on valmis ostamaan minulle 1500€ hintaisen läppärin, mutta ei 30 euron muistikortinlukijaa. Erotus 1470€ kortinlukijan hyväksi.

En ole varmaankaan ainoa luottamushenkilö, jota ei tekniikkaroina enää kiinnosta vain koska se on ilmaista. Eikö koneet kannattaisi hankkia vain niitä tarvitseville?

Järjestelyn voisi hoitaa esim. siten, että valtuustoryhmät saisivat valtuustokaudelle jonkun summan, esim. 800€-1000€ per luottamushenkilö, jonka ne voisivat käyttää haluamallaan tavalla tietoteknisiin hankintoihin tai palveluihin. Summa olisi selvästi pienempi kuin se, joka nyt käytetään ja lopputulos aivan yhtä toimiva.

Sinänsä muutaman sadan läppärin hankintahinta on kaupungin mittakaavassa mitätön summa ja jopa tällä tavalla toteutettu uudistus on todennäköisesti edukkaampaa kuin nykyinen asiakirjojen printtaus- ja roudausrumba.

Tässä on kuitenkin myös periaatteellinen puoli: onko oikein käyttää turhaan kaupungin yhteisiä rahoja, jos säästämme samanaikaisesti lähes kaikkialta? Ei. Turhaa tuhlausta tulisi välttää, vaikka se olisi osittain symbolista.

Kulttuuri- ja kirjastolautakunnassa väännämme tuhatlappusia paikasta toiseen ja tiedän, että niiden avulla tehdään kentällä taidetta suurella sydämellä. Nyt pelkästään meidän lautakuntamme jäsenten läppäreihin ollaan käyttämässä summaa, joka vastaa teatteriryhmän tai Espan lavan konserttisarjan avustusta.

Ei tunnu hyvältä eikä järkevältä. Toivottasti tulevaisuudessa voidaan toimia fiksummin.

vaasankatu kävelykaduksi?

Helsingissä on jo pitkään yritetty saada aikaiseksi kunnollista kävelykeskustaa. (Olen itsekin kirjoittanut aiheesta useasti.) Onko ydinkeskusta kuitenkaan ainoa paikka, johon kävely- tai pihakatu sopisi?

Alppiharjun osa-alue Harju on Suomen tiheimmin asuttu alue: Harjussa asuu 7335 asukasta, asukastiheys on yli 26 000 asukasta per km2! Harjun päällä kulkee Vaasankatu, kaupungin ”eloisin” baarikatu. Vaasankadulla ei käytännössä ole läpiajoliikennettä – sitä pitkin ei pääse kätevästi juuri minnekkään. Helsinginkatu ja Aleksis Kiven katu hoitavat liikennevirrat.

Miksei Vaasankadusta tehtäisi kävely- tai pihakatua Flemarilta Sörnäisen Metroasemalle? Jotenkin paikka tuntuisi luontevalta. Vastaavat kadut esim. Berliinissä ovat mielestäni viihtyisiä. Eikä Vaasankadusta välttämättä tarvitse tehdä kävelykatua – pihakatu riittäisi vallan mainiosti. Tuntuu usein siltä, että kävelykatu-sana saa osan kunnallispoliitikoista vastustamaan mitä tahansa aloitetta. Pihakatu lienee terminä neutraalimpi ja vaikutukset ovat parhaassa tapauksessa pitkälti samanlaiset.

Vaasankadulla on tuolla välillä tällä hetkellä ilmakuvasta päätellen noin 90-100 asukaspysäköintipaikkaa. Eli parkkipaikkoja 1,36%:lle alueen asukkaista. Pysäköinnin vähentämisestä nousee kuitenkin useimmiten paha poru. Olisiko näille paikoille mahdollista löytää mitään korvaavaa ratkaisua?

On. Viistopysäköinti.

Viistopysäköintiä on käytetty Helsingissä lähinnä lisäämään parkkipaikkoja jo ennestään alueilla, joissa tilasta on puute. Pahin esimerkki on ehkä Museokatu, joka voisi olla viihtyisä bulevardi leveillä jalkakäytävillä, pyöräkaistoilla ja terasseilla, mutta nykyisin sen leveydestä käytetään noin kahdeksan metriä autojen säilömiseen.

Viistopysäköinnillä on kuitenkin myös hyviä puolia: Jos pysäköintikulma on 90, mahtuu samalle kadunpätkälle kaksinkertainen määrä autoja. Lisäksi viistopysäköinnissä ei synny niin helposti ”hukkapaikkoja”, joita tavallisessa kadunvarsipysäköinnissä syntyy varsin helposti kun ihmiset eivät yllättäen orjallisesti noudata ruutuja ja autotkin ovat harvoin täsmälleen saman pituisia.

Lähde: TKK:n arkkitehtuurin laitos ,yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelu

Miten pysäköintipaikkoja sitten saataisiin Harjuun lisää? Kustaankatu ja Harjukatu eivät ole varsinaisia läpiajokatuja. Jos ne muutettaisiin yksisuuntaisiksi ja niiden pysäköinti viistopysäköinniksi toisella puolella katua, voitaisiin saada alueelle arviolta 55 paikkaa lisää. (Helikopterikuvasta laskien ko. kaduilla on tällä hetkellä noin 110 asukaspysäköintipaikkaa.) Viistopysäköimällä molemmat puolet uusia paikkoja saattaisi syntyä jopa enemmän kuin mitä Vaasankadun pysäköinnin poistamisesta häviäisi, mutta todennäköisesti sivukaduista tulisi tällöin liian kapeita ja vaarallisia.

Kävelyalue vihreällä, viistoparkki punaisella

Pysäköintipaikkojen menetys olisi siis vain noin 35-45 paikkaa, eli noin 0,5% alueen asukkaista menettäisi paikan, mutta 100% asukkaista saisi kävelykadun. Lähistöltä löytyy kuitenkin jopa täysin ilmaisiakin pysäköintipaikkoja, jotka ovat muualla kantakaupungissa harvinaisuus. Kaavoittamalla Harju- ja Kustaankadut pihakaduiksi, myös turha läpiajoliikenne estyisi ja koko alue rauhoittuisi liikenteellisesti.

Iänikuisen ”ilman keskustatunnelia kävelykeskustaa ei voi laajentaa” jankkauksen sijaan kantakaupungissa voitaisiin tutkia myös muita mahdollisuuksia edistää kaupunkimaista elämää.

kansa joka pimeydessä vaeltaa.

Lehtien yleisöosastoilla, sosiaalisessa mediassa ja kahvipöydissä on tänä talvena ollut yksi puheenaihe yli muiden: lumi, ja se, miten huonosti viranomaiset ovat hoitaneet leiviskänsä. Ei saa autoa parkkiin, ei kulje junat ajallaan, ei pysty pyöräilemään, ei voi työnnellä rattaita. Ja syy on tietysti kunnan. Miten ne hoitavat hommansa niin huonosti?

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri kertoi jo tammikuun alkupuolella blogissaan, että kaupunki oli ajanut tänä talvena yli 90 000 kuormaa lunta enemmän kuin viime talvena. Siis 90 000 kuormaa enemmän. Ja viime talvikin oli erittäin runsasluminen.

Tulishowta ei lumi pysäyttänyt.

Tuntuu siltä, että olemme unohtaneet elävämme pohjoisella pallonpuoliskolla ja että meillä on neljä vuodenaikaa. Kaikki ei vaan voi toimia täysin samalla tavalla olosuhteista riippumatta.

Sattumalta tämä unohdus ei syntynyt – me luomakunnan herrat olemme aktiivisesti pyrkineet yhteiskuntaan, jossa vuodenajoista ei tarvitse piitata:

Jääkiekkoa ja jalkapalloa pelataan sisähalleissa vuoden ympäri. Tätänykyä Kivikosta löytyy myös ”ympärivuotinen talviurheilukeskus” ja Espooseenkin on suunnitteilla hiihtoputki. Jotain sanoinkuvaamattoman ironista on siinä, että kun ilmastonmuutoksen vuoksi hiihtokausi lyhenee, niin ihmiskunnan ratkaisu on rakentaa fossiilisilla polttoaineilla viilennetty halli.

Kurkut ja tomaatit kasvavat lämmitetyissä kasvihuoneissa Närpiössä tai lennätetään etelästä. Mitä väliä sillä on, maistuuko tomaatti miltään, kunhan sitä on aina saatavilla. Joulupöytä on hyvä muistutus siitä, mitä kausiruoka voisi tarkoittaa. Säilyviä vihanneksia, laatikoita, kalaa, lihaa, leipää. Ei kehnompaa.

Tottakai meidän pitää pyrkiä tekemään asioita paremmin ja sujuvammin: Helsingin lumihuollon budjetointia voisi kehittää ja käyttöön pitäisi ehdottamsti ottaa myös lumilinkoja kauhakuormaajien sijaan. Silti viime kuukausien kaltaisiin erikoistilanteisiin varautuminen niin ”täydellisesti”, että mitään häiriöitä ei olisi syntynyt on vaan täysin mahdotonta. Tai no, ei täysin mahdotonta, mutta sellaiset henkilöstö- ja kalustoresurssit vaatisivat niin paljon satsauksia, että kukaan ei ole niitä valmis tekemään.

Pitkät kalsarit ja talvikengät jalkaan, toppatakki niskaan. Suomessa on toisinaan talvi. Ihanaa. Nautitaan.

tanssin talo hernesaareen?

Kokoustimme kulttuuri- ja kirjastolautakunnan kanssa viime tiistaina Hernesaaressa ns. Fordin talossa. Samalla tutustuimme kätevästi rakennukseen, josta Tanssin talo -työryhmä on kiinnostunut.

Pia Ilonen esitteli meille talon historiaa ja arkkitehtuuria

Mikä Tanssin talo, mikä tanssin talo -työryhmä?

Nykytanssi on noussut vasta viime vuosikymmeninä hyväksytyksi taiteeksi muiden joukossa. Tästä johtuen suomalaisen kulttuuripolitiikan valuviat näkyvät tanssin kohdalla erityisen selvästi: vaikka tanssin kenttä on tehnyt todella korkealaatuista työtä ja tanssitaiteilijoiden määrä on koulutuksen kautta kasvanut voimakkaasti, ei tuki ole noussut lähestulkoonkaan samassa suhteessa. Tanssin osuus niin VOS-teattereista kuin muistakin pysyvistä tukirakenteista on sen suhteelliseen merkittävyyteen ja osaamiseen nähden vähäinen. Suuri osa alasta sinnittelee projektista ja apurahasta toiseen.

Lisätukea tarvittaisiin niin harjoitteluun, organisaatioille, esityksiin kuin työtiloihinkin. Paremmat perusresurssit mahdollistaisivat usein nykyistä paremman oman varainhankinnankin. Tanssin talo -hanke olisi vastaus ainakin osaan akuuteista tarpeista.

Konsepti ei ole uusi: tanssin talosta on Helsingissäkin puhuttu jo kymmeniä vuosia. Ensimmäisen kerran ajatuksen tanssille tarkoitusta rakennuksesta esitti Suomen tanssitaiteilijain liitto jo perustamisvuonnaan 1937!

Maailmalla ”Tanssin taloja” löytyy kaikista merkittävistä kulttuurikaupungeista. Pohjoismaissa tanssin talo löytyy niin Tukholmasta, Oslosta, kuin Kööpenhaminastakin. Olisi jo aika saada talo tanssille myös Helsinkiin.

Vuonna 2008 Helsingin kulttuurikeskus julkaisi selvityksen tanssitaiteilijoiden työ- ja esiintymistiloista. Raportti on yhä ajankohtainen ja hyvää luettavaa aiheesta kiinnostuneille. Olen itse pitänyt aihetta esillä lautakunnassa mm. ”Tanssin Stoa” -aloitteeni kautta.

Viime keväänä järjestetyn keskustelutilaisuuden tiimoilta tanssin kenttä sai (vihdoin) hynttyynsä yhteen ja perusti laajapohjaisen työryhmän ajamaan taloasiaansa. Työryhmän toiminta ei ole jäänyt vain vahvasanaisten tiedotteiden tasolle, vaan he ovat onnistuneet löytämään myös konkreettisen ehdotuksen sijainniksi.

"Paraatiovi"

Mahdollinen rakennus, vuonna 1947 valmistunut Fordin talo, löytyi Hernesaaresta, johon seuraavan kymmenen vuoden aikana tullaan rakentamaan uusi asuinalue neljälle tuhannelle asukkaalle. Kulttuurikeskus, jonka ympärille luontevasti syntyy myös muuta elämää, olisi varmasti toimiva osa kokonaisuutta. Myös liikenneyhteydet ovat kunnossa: ratikka tulee kymmenen vuoden kuluttua aivan oven eteen!

Kiinteistö oli vaikuttava. Sen valtaisaan keskushalliin mahtuu helposti useampikin esityskäyttöön tarkoitettu sali. Pääsalin seinustalta löytyy neljä pienempää tilaa, jotka on kuin tehty harjoitussaleiksi.

Lisäksi talosta löytyy muitakin tiloja: komeat 50-lukulaiset toimistot suorastaaan huutavat luovan alan yrittäjiä sisäänsä!

Yhteensä tilaa oli noin 7000m2 ja neliövuokra kuulosti edulliselta. Alustava arvio mahdollisista remonteista oli se, että ainakin ilmastointijärjestelmiä pitäisi parantaa, jotta mm. harjoitussaleissa sitten jaksaisi jumpata aamusta iltaan.

Jotenkin tosta paikasta tuli heti hyvä fiilis! Vanhassa teollisuuskiinteistössä on hyvää pöhinää!

Tänä keväänä kulttuurikeskuksen johdolla valmisteltavassa kulttuuristrategiassa tanssin talon on oltava. Tämänhetkisessä luonnoksessa Fordin talo mainitaan ”vanhojen rakennusten uusiokäyttö” -kohdassa Tanssin talona. Eräs päätavoitteistani strategian valmistelussa onkin pitää Tanssin talo tulevista priorisoinneista huolimatta agendalla.

Kuntapäättäjien Guggenheim-känni tulisikin kääntää tanssijoiden hyödyksi: taidemuseo-konsepti kaipaa vierelleen myös uudenlaista esittävää korkeakulttuuria! Tähän saumaan kustannustehokkaasti toteutettu Tanssin talo sopisi mahtavasti. Hankkeena Tanssin talo on toki valtakunnallinen, joten valtion täytyy myös lähteä mukaan.

Loppukevennykseksi Don Johnson Big Bandin musiikkivideo ”L.L.H”, jonka pääosassa on Tero Saarinen. Video on kuvattu Fordin talossa. Siellä siis tanssitaan jo!

kklk 1/2011 25.1.

Kevään ensimmäinen kulttuuri- ja kirjastolautakunnan kokous on tiistaina. Esityslista löytyy täältä

Kokous järjestetään tällä kertaa Hernesaaressa ”Henry Fordin talossa”, jonka tanssin talo -työryhmä haluaisi käyttöönsä. Hanke on mielestäni ehdottoman kannatettava ja on mainiota että kulttuurilautakunta pääsee tutustumaan tiloihin jo tässä vaiheessa! Ko. rakennus löytyy myös kulttuuristrategian luonnoksesta. Blogannen tönöstä vielä erikseen lähitulevaisuudessa.

Kokouksessa keskusteltaneen myös isosta G:stä. Siitäkin blogannen erikseen jahka saan jotain tolkkua osittain tyystin ristiriitaisista ajatuksistani.

Listalla on tällä kertaa lähinnä rutiinijuttuja ja päästään nopeasti kotiin. (Tai minä menen itse asiassa kokouksesta suoraan Oopperaan. Pitkästä aikaa, ihanaa.)

KIRJASTOTOIMEN JOHTAJA

2 Kaupunginkirjaston selvitys toteutumatta jääneistä sitovista toiminnallisista tavoitteista vuonna 2010

ok. Kirjasto jäi hiukan (144 120) käyntiä alle sitovan tavoitteensa, joka oli 13,4 miljoonaa käyntiä. Perusteluksi esitetään se, että Kallion, Kannelmäe, Käpylän ja Oulunkylän kirjastot olivat suljettuina osan vuotta, yhteensä 371 sulkpäivää.

3 Vuoden 2011 talousarvion noudattamisohjeet

ok.

KULTTUURIJOHTAJA

1 Kaupunginhallituksen päätöksiä

Kaupunginhallitus on kokouksessaan 13.12.2010 päättänyt merkitä
tiedoksi kulttuuristrategian valmistelutilanteen.

Samalla kaupunginhallitus toteaa, että kulttuuristrategian
jatkovalmistelussa on erityisesti paneuduttava strategian
kustannusvaikutuksiin sekä pyrittävä priorisoimaan eri toimenpiteet ja
esitetyt uudet hankkeet.

Lisäksi kaupunginhallitus pitää tärkeänä, että jatkovalmistelussa
pidetään eri sidosryhmät mukana.

ok. Omasta mielestänikin kulttuuristrategia oli vielä selvästi liian ”toiveiden säkki” -tyyppinen. Pitää priorisoida. Pitää katsoa, mihin on varaan. Ainakin jossain määrin. Tätä keskustelua tosin nyt hallinnee Guggenheim. Ärsyttävää.

2 Kulttuurikeskuksen vuoden 2011 talouden käyttösuunnitelma

ok.

Kulttuurikeskuksen käyttötalousarvion menot on vahvistettu 12 717 000
euroksi, jossa on vähennystä vuoteen 2010 verrattuna 234 000 euroa.
Tulot on budjetoitu 1 164 000 euroksi, mikä on sama kuin
edellisvuonna. Tulotavoitteen toteutuminen on koko ajan
haasteellisempaa, kun määrärahat vähenevät.

Näinpä. Jostain taskusta kuitenkin löytyi 1,25 miljoonaa amerikkalaisille konsulteille… Kokonaisvähennys viime vuodesta on noin 400 000€. Loput otetaan avustuksista.

Jos jostain voi edes vähän iloita ja kokea jollain tavalla vaikuttaneensa niin tästä:

Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jaettavaksi varattu määräraha 2 147 568 euroa, sisältyy talousarviokohtaan 4 17 03, avustukset yhteisöille. Määräraha kasvoi sisäisten siirtojen seurauksena 172 401 euroa. Taiteilijoiden henkilökohtaisia määrärahoja, kohdeavustuksia, kehittämishankkeita, lähikulttuuriavustuksia sekä kulttuuri – ja taideyhteisöjen tukea on lisätty.

Tänä vuonna jaamme viime vuotta enemmän esim. kohde- ja lähikulttuuriavustuksia, jotka vaikuttavat suoraan siihen millaista kulttuuria Helsingissä on mahdollista harjoittaa. Kiva.

Tämän vuoden säästöt, jotka valmisteltaneen touko-kesäkuussa tulevat olemaan todella ikäviä. Minun mielestäni pitää lähteä etsimään toiminnallisia ja rakenteellisia säästöjä. Sanomista tulee ja vahvaa vastustusta. Ei kiva.

Tämän valtuustokauden lopussa 2012 kulttuurilautakunta jakaa kulttuurille todennäköisesti noin 1,6 miljoonaa euroa vähemmän per vuosi kuin 2008. Kun huomioon otetaan vielä jatkuvasti indeksissä nousevat palkka- ja vuokrakulut, niin säästöprosentti on rajusti kovempi kuin ”näkyvä” 1,5%. Todellisuudessa osaan toiminnoista kohdistuu jopa kymmenien prosenttien paineita.

Tällaisessa kulttuuri-ilmapiirissä, jossa kuntalaisten lähelle tulevasta kulttuurista joudutaan jatkuvasti säästämään, on minun vaikea uusia taidepytinkejä hyväksyä. Mutta tällasta tää on. Eikä tähän kokonaisuuteen oikein lautakuntatasolla voi tämän enempää vaikuttaa.

3 Stoan johtajan sijaisen valinta

ok. Ehdotuksen mukaisesti varmaankin valitsemme Tuula Yrjö-Koskisen.

Tässä kohdassa varmaankin lautakunnan jäsen Risto Kolanen tulee esittämään kysymyksen, miksei hakijoista ei ole tehty vertailua, jota lautakunta on useasti vastaavissa hakutilanteissa toivonut. Ihmettelen itsekin. Ei luulisi olevan mahdotonta.

4 Lausunto Helsingin kaupungin hankintastrategiasta

ok. Minun mielestäni nuo julkisten kilpailutussäännöt ovat yhäkin liian tiukat ja kilpailutuksen alaraja liian matalalla.

5 Lausunto Harakan suojelualueiden päivitetystä hoito- ja käyttösuunnitelmasta 2010-2019

ok.

6 Lausunto Käsityöpajan toiminnan turvaamisesta

ok.

7 Raportteja kulttuuripolitiikan osaston vuoden 2010 erillishankkeista

ok. Neljä raporttia viime vuoden erityishankkeista: lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma, elokuvakasvatus, Ranskalainen syksy Helsingissä ja Alppipuiston kesä.

Erinomaisia hankkeita, hyvät rapparit. Pientä palautetta täytyy yhä antaa:
– Miksei nämä raportit ole samantien verkossa? Kulke on näemmä laittanut ”Julkaisuja”-kohtaan aiempaa enemmän raportteja, mutta nämäkin olisi ihan hyvin voinut paiskata saman tien nettiin. Olen aiheesta aiemminkin kuumotellut ja mukava huomata, että nyt sieltä löytyy aiempaa enemmän tietoa. Pitäisi löytyä enemmänkin. Lähtökohtaisestihan kaikki julkinen tieto on julkista eikä salaista.
– Raporttien kustannuslaskelmat eivät ole vertailukelpoisia. Niissä on laskettu kuluiksi erilaisia asioita ja useimmiten Kulken oman henkilökunnan käyttämälle ajalle ei ole laskettu edes arviosummaa. Vähän hankala arvioida vaikuttavuutta ja ”suhteellista tehokkuutta”.

8 Avustusten myöntäminen kansainvälisiin hankkeisiin

ok.

9 Kohdeavustusten myöntäminen, 1.jako

Tässä on muutamia kohtia, joista täytyy kysellä.

Walkabout-työryhmälle ei ehdoteta lainkaan tukea koska ”kyseessä ei ole uusi esittävän taiteen produktio”. Hakemustekstin perusteella väittäisin kuitenkin että kyseessä on nimenomaan erittäin uusi esittävän taiteen produktio – niin uusi, että sille ei ole oikein vielä edes karsinaa. Kyseessä on jonkinsorttinen peleihin liittyvä juttu. Liekö larppaajat asialla. Täytyy kysyä. Mieluusti hiukan tukisin.

Ruuskanen-Railio -työryhmälle ei ehdoteta avustusta koska avustuksia ei myönnetä yksittäisiin konsertteihin. Mutta kun hakemuksen mukaan kyseessä on viiden konsertin sarja. Täytyy kysyä. Mieluusti tukisin korkeatasoista musiikkia.

Etno-Espalle tukea ehdotetaan tälle vuodelle 10 000€, vaikka viime vuonna tuki oli 15 000€. Tästä täytyy kysyä, Etno-Espa tekee hienoa duunia enkä jotenkin jaksa uskoa, että rahaa olisi liikaa ollut viimekään vuonna. Viime vuonna konsertteja oli yhteensä 18 kappaletta. Tuki siis noin 830€ per konsertti, joissa Espalla jokaisessa satoja katsojia, niin turisteja kuin aborginaalejakin. Muistuttaisin blogin lukijoita siitä että HKO:n konsertteja tuetaan tänä vuonna 157,2€ per kuulija (eli 175 789€ per konsertti).

Oma pääsiäisen viettoni alkaa näemmä heti loppiaisen jälkeen: Ristin tien tuki ry, eli Via Cruciksen taustajoukot (ev.lut seurakunta) hakee 15 000 Euroa. Ehdotus on 10 000€. Aion ehdottaa kyseisen tuen poistoa kokonaan. Kaksi perustelua:
– Hankkeen kokonaisbudjetti on joka tapauksessa 164 500€. Kaupungin tukea on vaikea nähdä ”siemenrahana”, joka mahdollistaa tapahtuman.
– Hanke on seurakunnan. Mielestäni kaupungin ei pidä tukea uskonnollisten yhdistysten uskonnollisia juhlia. Ainakaan kulttuurirahoista. Mitäs jos Islam-seurakunta haluaa järjestää Ashura-pyhiinvaellus -marssin halki Helsingin? Tukisimmeko sitäkin?

Olen tehnyt vastaavan vastaehdotuksen jo kahtena aiempanakin vuonna. Olen tainnut jäädä tappiolle. Mukava jokavuotinen ateistinen rituaali joka tapauksessa.

10 Susanne Koskimäen kansainvälisen hankkeen oikaisuvaatimus

Varmaan ok, mutta ei tästä Kulke tyylipisteitä saa. Susanne Koskimäelle oli lähetetty väärät perustelut hakemuksen hylkäämiselle, josta tietenkin seurasi se, että Koskimäki teki valituksen. Josta seurasi se, että nyt Kulke lähettää uudet, ehommat perustelut hylkäykselle.

Plääh.

Jos kansainvälisiin hankkeisiin olisi käyttää vaikkapa 500 000 Euroa vuodessa olisivat residenssimatkat varmastikin tuen piirissä. Nyt ei ole kuin 75 000€.

12 Muut mahdolliset asiat

Riippuen siitä onko kokous jo venynyt liikaa ajattelin kysäistä ensi vuoden säästöjen valmistelusta Kulkessa. Viime vuonna saimme vain epämääräisen summan eikä juurikaan selvityksiä siitä, mistä raha otetaan. Kirjaston kohdalla prosessi oli paljon laadukkaampi. Haluaisin, että lautakunta voisi käydä vaikka jo helmikuun kokouksessa kunnollisen lähetekeskustelun ja sitten myöhemmin keväällä meille tuotaisiin vaihtoehtoja, joista voisimme valita. Ei vain ”ota tai jätä” -tyyppistä könttää.

tuulivoimaa Harakkaan?

HS uutisoi tänään ympäristökeskuksen suunnitelmista Harakan saaren suhteen:

Tuulimylly vispaa sähköä pian Harakan saarella kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten sekä luonnonsuojelualueen tuntumassa.

—-

Harakkaan asennetaan pientuulivoimalan lisäksi useisiin rakennuksiin ilmalämpöpumppuja. Talonmiehen asuntoon tulee kesäajan vedenlämmitystä varten aurinkokeräin ja luontotaloon opetustarkoitusta varten aurinkosähköjärjestelmä.

Kaupunki arvioi, että laitteet maksavat noin 30 000 euroa. Laitteet maksavat itsensä takaisin alentuneina energiamaksuina noin seitsemässä vuodessa.

Tarkoitus on hyvä: energiankulutusta kannattaa vähentää. Ja uusia keinoja tulee kokeilla; aurinkokeräin, aurinkosähköjärjestelmä ja lämpöpumput ovat varmasti hyviä hankkeita.

Pientuulivoimala taas ei ole.

St1:n "vihreät" tuulipropellit ovat juuri sijoittelultaan ja kooltaan sitä luokkaa, joka todennäköisesti tuottaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin vähentää niitä. Viherpesua pahimmillaan.

On uskottavaa tutkimusnäyttöä siitä, että pientuulivoimalat sijoituspaikastaan riippuen saattavat jopa kuluttaa enemmän sähköä kuin tuottavat sitä! Jos pientuulivoimalan koko elinkaari otetaan huomioon, päästään usein tuloksiin, joissa tuulimyllyn valmistaminen tuottaa enemmän päästöjä kuin mitä se vähentää tuotantonsa ansiosta.

Pähkinänkuoressa: yleisen sähköverkon alueella pientuulivoimaloissa ei ole yhtään mitään järkeä. Syrjäiset saaristomökit sitten erikseen.

Joka tapauksessa tuulimyllyt ovat niin kalliita, että ne eivät toimintaikänsä aikana maksa itseään takaisin.

Älkää ymmärtäkö väärin. Minä olen tuulivoiman puolella! Tuulivoima vaan pitää toteuttaa oikein: ei pieniä propelleja joka niemen nokkaan, vaan valtaisista myllyistä koostuva kunnollinen tuulivoimapuisto merelle Helsingin edustalle. Karut insinööritieteet vaan ovat ideologisesti viehättävää pientuulivoimaa vastaan.

Scroby Sands Wind Farm, off Great Yarmouth. Kuva: Robef, Flickr (cc-lisenssi)

Tuulivoimaloiden hyötysuhde paranee koon kasvaessa:

If you double the rotor diameter of a wind turbine, the blades sweep an area that is four times as large. Material costs double, but the yield multiplies by four. The larger the rotor diameter, the more energy you get for your money, and for the energy invested. And the other way around, of course.

Tuulen nopeus on korkeammalla voimakkaampi ja tasaisempi:

An important factor to do with wind speed is height: wind speed rises and is more constant the higher you go, which is the reason why traditional windmills are built ever larger and why the concept of floating windmills is attracting so much interest. It is also the reason why the potential of small windmills is generally overestimated. When you are shown a wind map, the chance is big that it concerns a map of wind speeds at a height of 75 metres or more, indicating the potential of traditional windmills.

Tuulivoiman todellista potentiaalia ei kannata tuhrata näpertelyyn pienmyllyjen kanssa.

Pyörällä päästään konserttisaleissa

Pääsin höpisemään kulttuuri(talo)politiikkaa Ylen Ykkösen Välilevyihin toimittaja Kare Eskolan ja RSO:n pianistin Jouko Laivuoren kanssa. Ohjelma on kuunneltavissa viikon ajan täältä.

Armon vuonna 2011 valmistuu Helsinkiin kauan odotettu Musiikkitalo. Tämän vuoden alkamisen kunniaksi Välilevyissä kuullaan erikoisohjelma – neljän salin, kolmen polkupyörän ja rikkaan historian kierros syksyisessä Helsingissä. RSO:n pianisti Jouko Laivuori, kulttuuripoliitikko Hannu Oskala ja toimittaja Kare Eskola ajavat kohti uutta Musiikkitaloa.

Oman puhumisen kuuntelu alkaa niinku helpottua vähitellen. Mutta miten niinku tosta niinku niinkuttelusta pääsee eroon? Niinku?

Statukseni on näemmä noussut ainakin toimittajan mielestä ”kulttuuripoliitikoksi”. Kulttuurivaikuttajan arvonimeä odotellessa…