Kuplansa kullakin

Toukokuussa Jussi Halla-Aho totesi Hommaforumillaan Aamulehden joutuneen “shitlistille” huonon kuvavalinnan vuoksi.

”Toki ymmärrän, että toimittajat ottavat tahallaan omituisia kuvia kaikista inhokeistaan. Kuvattavan kohteen päätettävissä on kuitenkin se, tarvitseeko hän puheena olevaa mediaa johonkin. Minä en tee Aamulehdellä yhtikäs mitään, joten voin sanella sille sellaisia reunaehtoja kuin haluan.
—
”Minulle on aivan sama, kuinka suuri osa toimittajista ja tiedotusvälineistä on shitlistillä. Helpottaa vain elämää, kun voi suoralta kädeltä ignoroida haastattelu- ja soittopyynnöt.”

Loppujen lopuksi kyseessä oli ilmeisesti automaattisesta julkaisujärjestelmästä johtuva kuvan valotuksen ja väritasapainon muuttuminen. Teko ei siis ilmeisesti ollut edes tahallinen.

Täytyy myöntää - kyllähän tuo Aamulehden netissä julkaisema kuva näyttää kehnommalta kuin “alkuperäinen”.

Merkillepantavaa ei kuitenkaan ole tämä yksittäinen tapaus, vaan se, että kansanedustaja, hallintovaliokunnan puheenjohtaja, Halla-Aho katsoo, että hänen ei tarvitse välittää “mediasta”. Hänelle piisaa Hommaforum.

Ja jos valituksi tulemista ajatellaan, niin varmasti riittääkin. Eduskuntavaalien henkilökohtainen saalis oli kertakaikkisen huikea. Jos hän saa edes puolet siitä ensi vuoden kunnallisvaaleissa, on Persuille luvassa Helsingissä aikamoinen jytky. Silloin ei puhuta siitä, saavatko vihreät vai demarit sen toisen apulaiskaupunginjohtajan, vaan siitä, mikä rooteli Perussuomalaisille pitkin hampain luovutetaan.

Hommaforum ei kuitenkaan ole ainoa kupla. Vaalien jälkeen Facebook-seinälläni oli useampia vaalituloksesta tyrmistyneitä päivityksiä, joissa luvattiin muuttaa ulkomaille. Taisinpa itsekin postata “rentalaparmentsinberlin.com” -tyyppisen linkin. Ironisesti, tietenkin.

Sosiaalinen media, jota Hommaforumkin itseasiassa on, loi meillekin oman samanmielisten kuplan. Rytmin punavihreästä kulmapöydästä oli hauskaa naureskella ehdokkaille, joiden kotisivujen stailaus ei ollu ihan web kaks piste nollaa.

Ei olisi kannattanut. Katajainen Kansa, jonka kanssa emme viitsineet keskustella äänesti eduskuntaan tyyppejä, joiden kanssa emme edes kuvitelleet joutuvamme joskus keskustelemaan.

Tärkeintä on kuitenkin se, mitä tapahtuu seuraavaksi. Menevätkö PerusSuomalaiset Vihreiden shitlistille? Emmekö juttele Viitasaaren sahurille? Kieltäydymmekö keskustelusta? Lähdemmekö etsimään omassa piirissämme yhä puhdasoppisempaa über-Vihreyttä?

Halla-aho ja Hommaforum näyttävät valinneen sulkeutumisen. Edes Homman keskustelu, josta toukokuussa Halla-ahon “shit-list” -kommentit luin ei ole enää julkinen.

Omassa turvallisessa kuplassa mielipiteiden marinointi on mukavampaa kun ulkomaailmasta, ns. faktoista ja muiden mielipiteistä ei tarvitse välittää. Vain myötäsukainen lehdistö kelpuutetaan mukaan hiekkalaatikolle. Pelottavaa.

Vihreiden puoluekokouksessa puolestaan mietittiin paljon sitä kuinka saisimme yhä avoimempaa ja laajempaa kansalaiskeskustelua. Miten viestisimme paremmin? Onko vika viestissä? Onko vika viestinviejissä? Itseruoskinnassa Vihreät ovat varmasti Suomen paras puolue. Puheenjohtajakin vaihdettiin vaikka oikeastaan kenenkään mielestä Anni ei ollut tehnyt huonoa duunia.

Me Vihreät yritämme puhkaista kuplamme. Se on ainoa tie vaalivoittoon 2012 kunnallisvaaleissa. Shitlistoja ei ole eikä tule.

Advertisement

nuoret, vanhukset ja äänestäminen

Viikon kuluttua meillä on 200 uutta kansanedustajaa, joiden ikäjakauma on erittäin todennäköisesti samansuuntainen kuin nykyisenkin eduskunnan.

Kansanedustajien keski-ikä on 52 vuotta - nuorin heistä on Tuomo Puumala (kesk.) 29 vuotta. Kuva: fooishbar, Flickr (cc-lisenssi)

Mistä tämä johtuu? Syitä on toki monia – nuorten ehdokkaiden on varmasti esim. vaikeampaa kampanjoida näkyvästi kun omat tulot ovat todennäköisesti pienemmät kuin vuosikymmeniä eduskunnassa istuneella veteraanivaikuttajalla, yhteiskuntasuhteista ja yleisestä tunnettavuudesta puhumattakaan.

Tärkein syy lienee kuitenkin se, että nuoret äänestävät selvästi iäkkäitä kansalaisia harvemmin.

Nuoret naiset antoivat vuoden 2000 kunnallisvaaleissa yli 60-vuotiaille naisille tasoitusta 37%, miehet ”vain” 15%.

Ja vuoden 2004 kunnallisvaaleissa lähiöiden nuoret antoivat keskustan “eliitille” 40% tasoituksen.

Onko kummakaan että eduskunnassa ei olla valmiita nostamaan eläkeikää, mutta opintoaikojen pituus on vakava juttu, johon tulee puuttua viipymättä? Oman lisänsä kuvioon tuo vielä alueellinen vaihtelu – köyhät ja syrjäytyneet äänestävät vähemmän. Kokoomus on vaaleissa kannatustaan suurempi puolue.

Koko ongelman voi toki halutessaan kuitata nuorison tyhmyydeksi. Mitäs eivät äänestä. Siinäpähän oppivat.

Kyse on kuitenkin demokratiasta, kansanvallasta, joka toteutuu sitä paremmin, mitä suurempi osa kansasta äänestää. Kymmenien prosenttien ero äänestämiskäyttäytymisessä ikäryhmittäin on selkeästi ongelma, jolle tarttis jotain tehrä.

Yritetty on. Vuoden 2007 eduskuntavaalien yhteydessä järjestettiin nuorille suunnattu äänestysaktiivisuuskampanja:

Kampanjassa lähetetään kirje 18-29 -vuotiaille äänioikeutetuille. Kampanjaan valituissa 17 kaupungissa toteutetaan koulukiertue rap-muusikko Palefacen ja Allianssi ry:n kanssa. Ammattioppilaitoksiin ja lukioihin toimitetaan julisteita ja kampanjaa mainostetaan tiedotusvälineissä, joita nuoret käyttävät paljon.

Toinen keskeinen viesti on, että äänestää voi missä tahansa ennakkoäänestyspaikassa 7. – 13.3. ja siihen riittää henkilöllisyystodistus. Kampanjan oheistuotteina on mm. lasinalusia, joita toimitetaan kampanjakaupunkien ravintoloihin muistuttamaan äänestyspäivistä ja herättämään keskustelua.

Itse muistan ko. kampanjasta ihmetystä herättäneet kuulakärkikynät, joiden sisältä sai vedettyä “rullaverhomaisesti” kampanjan logon. Nuorisoa siis herätellään käyttämään äänioikeuttaan turhalla krääsällä, julisteilla ja tuopin alusilla.

No, “yllättäen” kampanja ei saanut houkuteltua aiempaa enempää nuoria uurnille.

Mitä sitten tulisi tehdä? Onko olemassa todistetusti toimivaa äänestäjien aktivointia? On. Se vain kohdistuu enimmäkseen vankeihin, vanhuksiin ja vuodepotilaisiin.

Äänioikeutettu, joka on hoidettavana sairaalassa, ympärivuorokautista hoitoa antavassa tai muussa kunnanhallituksen ennakkoäänestyspaikaksi määräämässä sosiaalihuollon toimintayksikössä taikka joka on otettu rangaistuslaitokseen, saa äänestää ennakolta laissa tarkemmin säädetyllä tavalla.

Lisäksi äänioikeutettu, jonka kyky liikkua tai toimia on siinä määrin rajoittunut, ettei hän pääse äänestys- tai ennakkoäänestyspaikkaan ilman kohtuuttomia vaikeuksia, saa äänestää ennakolta kotona. Tällöin on kyseessä kotiäänestys.

Tätä kutsutaan laitosäänestämiseksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jokaiselta vuodepotilaalta käydään erikseen kysymässä ketä hän haluaa äänestää. Vaalitoimikunnan jäsenet tarpeen vaatiessa vaikka lukevat ehdokaslistaa läpi kunnes äänestäjä ilmaisee tahtonsa. Tämän jälkeen vaalitoimikunnan jäsen raapustaa numeron äänestyslippuun.

Nyt ei saa ymmärtää väärin. Minun mielestäni tämä on äärimmäisen hienoa ja arvokasta toimintaa. Ehdottomasti laitoshoitoon sidotuilla kansalaisilla tulee olla oikeus äänestää ja osallistua demokratiaan.

Tärkeä kysymys on kuitenkin miksi esim. ammattioppilaitoksissa opiskelevien tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten äänioikeudesta ei kanneta vastaavaa huolta? Moneenko prosenttiin pitää äänestysaktiivisuuden vajota ennen kuin asiaan todella tartutaan? 20% 10% 5%? Mikseivät vaalitoimikunnat kierrä jokaisessa ammattioppilaitoksessa, lukiossa, AMK:ssa ja korkeakoulussa?

Rahasta ei luulisi jäävän kiinni, toimivampi demokratia on varmasti sen muutaman kymppitonnin arvoinen, jonka tuo maksaisi Helsingissä. Ainakin se olisi varmasti valtaisia mainoskampanjoita halvempaa. (2007 äänestysaktivointikampanja maksoi kuuleman mukaan yhteensä noin miljoona euroa.)

Ikävä ajatus on se, että nuorten äänistä ei kanneta huolta koska se ei olisi monien puolueiden ja kansanedustajien etujen mukaista. Nuorethan saattaisivat *gasp* äänestää nuorempia ehdokkaita ja jopa eri puolueita kuin keski-ikäiset!

Lähde: Taloussanomat

Enkä usko lisä-äänien satavan vain Vihreiden laariin – tuoreen tutkimuksen mukaan kun nuorten miesten suurin poliittinen huoli oli maahanmuutto. Varmasti myös Piraatit saisivat nykyistä enemmän ääniä. Kyse on koko edustukselliseen demokraatiaan perustuvan järjestelmämme ytimestä – sen pitäisi edustaa koko kansan mielipidettä!

Olisiko mahdollista että syksyn 2012 kunnallisvaaleissa myös nuorten äänistä välitettäisiin yhtä paljon kuin vanhusten ja vuodepotilaiden?

tasa-arvoa ja luottamusta

Helsingin Vihreä valtuustoryhmä valitsi eilen kokouksessaan edustajansa kaupungin luottamustehtäviin seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Minut valittiin kirjasto- ja kulttuurilautakunnan varsinaiseksi jäseneksi. Saimme myös ko. lautakunnan puheenjohtajuuden (Anni Sinnemäki). Varalle valittiin Jasmin Hamid ja Mikael Vakkari.

Hyvä. Tämä olikin vaalien pääasiallinen henkilökohtainen tavoitteeni, jonka myös etukäteen kerroin.

Helsingissä kunnalliset luottamustoimet jaetaan matemaattisen 50%-50% tasa-arvon mukaisesti. Tästä seuraa yksinkertaistetusti se, että Kokoomuksen ja Demareiden luottamuspaikkajaossa naiset saavat äänimääräänsä nähden enemmän paikkoja ja meillä Vihreillä taasen miehet. Myös minä olen kulttuurilautakunnassa selvästi ”kiintiömiehenä”; sain 423 ääntä ja ”varahenkilöni” Jasmin 592, Annin vara Mikael 67. Toteutuuko demokratia? Onko absoluuttinen matematiikka ylipäätään järkevää? Toki luottamuspaikkajaossa otetaan muitakin seikkoja kuin pelkkä äänimäärä huomioon, mutta kyllä se on yksi merkittävimmistä.

Helsingissä Vihreiden äänistä naiset saivat 64,6% ja miehet 35,4%. Ilman Oden luomaa tilastopiikkiä miesten osuudeksi jää 21,88%. 21:n vihreän valtuutetun joukkoon Helsingissä mahtui 5 miestä. Miehet saavat vihreiden listalla selvästi naisia vähemmän ääniä. Mistä tämä johtuu? Huonoista ehdokkaista? Vääristä mielipiteistä? Liian tasa-arvoisesta ehdokasasettelusta?

Yksi asia alkaa kuitenkin mielestäni olla selvää: puolueiden naisjärjestöille korvamerkitty raha (12% puoluetuesta) menee Vihreissä toimintaan, joka ei välttämättä enää edistä tasa-arvoa, ainakaan Vihreän liiton sisällä. Vihreissä naisia on enemmistö kaikilla puoluetoiminnan tasoilla, paikallisjärjestöjen jäsenistä eduskuntaan ja ministeriryhmään saakka. Voidaanko valtakunnallisen naisjärjestön rahoitusta pitää enää tässä tilanteessa Vihreissä perusteltuna? Miten vihreitä miehiä voitaisiin tukea? Pitäisikö naisjärjestöjen tuki ylipäätään muuttaa jonkinsorttiseksi yleiseksi ”positiivisen diskriminaation tueksi”, jolla voitaisiin tukea muitakin aliedustettuja tai vähemmistössä olevia ryhmiä?

korjauslaskentaa…

Vahvistetut tulokset vaaleista tulivat sähköpostiin tänä aamuna. Olinkin saanut 423 ääntä ja näin ollen hiukan kismittävästi jäin vain 13 äänen päähän varavaltuutetun paikasta. No, sellaista se on, mahtava tulos joka tapauksessa ja ylitin omat tavoitteeni kirkkaasti!

Tarkastuslaskennassa tapahtui muitakin suuria muutoksia: mm. Laakson Tapsan äänimäärä laski reilusti ja Jessica Karhun nousi. Täysin ongelmatonta siis perinteinenkään ääntenlaskenta ei ole. Onneksi uudelleenlaskenta ei vaikuttanut valittuihin – se olisi varmasti tuskaisen karvasta häviäjälle.

Mites olisi ”äänestyskirjoituskoneiden” käyttöönotto? Tietokone, jossa olisi vain numeronäppäimistö ja suuri ystävällinen print-nappula. Näin voisi kirjoittaa numeron lapulle varmasti standardi-kirjaimin – osa ”tulkinnanvaraisuutta” poistuisi ja laskenta nopeutuisi. Sitten saisi itse sulkea printin kuoreen ja tiputtaa uurnaan. Tietysti voisi printata myös tyhjän lapun ja piirtää [lisää vapaavalintainen sarjakuvahahmo tähän] käsin…

kynä ja paperi

Sähköisen äänestyksen kokeilussa kävi juuri niin kuin pahimmissa kuvitelmissa povattiin:

Sähköisen äänestyksen kokeilu ei sujunut kolmessa kunnassa aivan niin kuin piti. Kuntavaalien jälkeen on selvinnyt, että kaikkiaan 232 äänestäjältä ei äänen antaminen koneella onnistunut, vaan operaatio keskeytyi ja ääni jäi kokonaan antamatta.

232 ääntä ei olisi heivannut Helsingin lopputulosta kokonaisuutena juuri mihinkään suuntaan, mutta kokeilu järjestettiin pienemmillä paikkakunnilla ja Vihdissä virheiden määrä ylittää äänikynnyksen 45:llä äänellä.

Törkeää. Samalla noin prosentin ”virhemarginaalilla” Helsingissä olisi jäänyt antamatta 2828 ääntä. Vihdin ongelmat eivät ole lainkaan vähäisempiä vaikka absoluuttinen määrä olikin, luojan kiitos, pienempi. Uusintavaalia tulisi harkita.

Koko ”sähköisen äänestämisen” vouhotuksessa pitää ottaa nyt pitkä aikalisä. Onko olemassa mitään hyvää syytä luopua tutusta ja turvallisesta kynä ja paperi -yhdistelmästä? Tuloksien odottelu noin neljän tunnin ajan ei ole paha hinta maksaa siitä, että kansanvaltainen järjestelmämme on luotettava. Itseasiassa jos hintaa verrataan kotimaisen draaman normaaleihin tuotantokustannuksiin, niin uskaltaisin väittää, että ollaan vahvasti voitonpuolella!

Ja kuten arvata saattaa, sähköisen äänestämisen käytännön järjestelyistä vastasi… *drumroll* …Tieto-Enator! Herra-Jeebus sentään! Eikö tuota firmaa nyt kertakaikkiaan saada irti vastuullisten tietojärjestelmien kehittelystä! Ehkä Timonkaan ei tarvitse lupaustaan toteuttaa… Miksi ihmeessä Tieto-Enatorilta yhä tilataan palveluita, vaikka pulju on kerta toisensa jälkeen ryssinyt hommansa?

edit: Oikeusministeriö tiedottaa asiasta otsikolla: Sähköisen äänestyksen kokeilusta myönteistä palautetta – noin 200 äänestystä kuitenkin keskeytyi erehdyksessä

Anteeksi. Pakko poistua takavasemmalle repimään pelihousuni. Eihän se nyt j-u-m-a-l-a-u-t-a voi olla positiivista, että ”vain” noin 200 äänestystä keskeytyi erehdyksessä! Ja eihän ihmiset ole voineet edes siellä äänestyspaikoilla tietää, onnistuiko homma vai ei? Koko prosessiahan voidaan arvioida ainoastaan lopputulosten perusteella, ei jollain saamarin ”ovensuukyselyllä” – oliko kokeilu mielestäsi myönteinen? [ ] kyllä [ ] ei. Tiedoksi virkamiehille: kokeilu epäonnistui törkeästi. Vastuu on teidän.

Nyt perkele oikeusministeriön kuupille tiedoksi, että sähköinen äänestäminen kokeiluna loppuu tähän! Eikö kukaan oikeasti muka osaa laskea, että koko maassa Vihdin prosentilla olisi jäänyt antamatta 26 161 ääntä! Se ei ole aivan vähän ja mitätöntä!!

Myös äänitekniikkaa puolittain ammatikseni tekevänä minulle on erittäin tuttu sananlasku: ”It ain’t broken, don’t fix it.” Miksi ihmeessä toimivaa vaalijärjestelmäämme pitäisi ”kehittää”?

kiitos x 403

Kiitos. 403 ääntä tippui uurniin. Olen erittäin tyytyväinen, saavutin oman tavoitteeni. Tästä on hyvä jatkaa, toivottavasti lautakuntatyössä, ja neljän vuoden päästä asettaa oma tähtäin sitten tuloksen tuplaamisen, jolloin valtuustopaikka on tosiasia.

Kiitoksia! Sunnuntain räjähtävä vaalivoitto Helsingissä tuo todellisia muutoksia päätöksentekoon. Enää eivät demarit ja kokoomus voi kahdestaan muodostaa enemmistöä ja sopia asioita kabineteissa valmiiksi. Toisaalta taas sitten ”laajennettu vasemmisto” (demarit, vihreät, vasemmisto ja kepu) voivat (toivottavasti) myös koota rivinsä ja saada asioita läpi, vaikka Kokoomus jotain vastustaisikin. (Ruuhkamaksut, anyone?)

Eilen oli aivan mahtava päivä. Heräsin kotoani herrojen Riitamaa ja Tulenheimo (619 ääntä!!!, propsit!!) kanssa ja vietimme mahtavan löhöpäivän – kävimme Marskin ja Speden haudoilla Hietaniemessä, kahvilla Kaapelilla ja siitä sitten Uudenmaankadulle syömään… Stressi on poissa, sen voi tuntea koko ruumiissa.

Kiitos kaikille. Palaan täällä blogilla lautakuntapaikkojen suhmurointikuvioihin myöhemmin. Toivottavasti joku blogin 314:sta sunnuntaisesta lukijasta myös palaa toisinaan tänne. Aion jatkaa blogaamista myös vaalien jälkeen – tämähän ei varsinaisesti ole mikään ”vaaliblogi”, vaan ”oikea blogi”, jonka työstämistä aion jatkaa. Nyt jo on mielessä useita aiheita, joista on pakko päästä kirjoittamaan! Aihepiiri tulnee jälleen laajenemaan myös kohti nörtteilyä ja taidetta pelkän politiikan sijaan.

Yksi kysymys lukijoilleni: haittaisiko teitä, jos siirrän blogini oskala.net -osoitteen alle? Lisäisikö se uskottavuutta? Vähentäisi sitä? Onko ”wordpressiydestä” mielestänne jotain etua? Haittaa? Omalla serverillä ainakin ulkoasua voisi vapaammin muokata. Oskala.netistä olen ajatellut tehdä itselleni joka tapauksessa taiteilija-sivuston. Laitetaas tähän tämmöinen mahtava polli, joka on ilmestynyt wordpressin ominaisuudeksi männä viikolla. :)

Loppuun vielä erityiskiitoksia:
– Pabulalle mahtavasta graafisesta ulkoasusta (web, flyer, HS:n mainos). Ilman sinua en pärjäisi lainkaan. Kiitos.
– JS666:lle ”Kekkonen/Oskala” -radiomainoksesta. Ihanaa.
– Artulle, Matille ja Jaakolle Helsingin Vihreiden kamppiksen avustamisesta
– Martille, Timolle, Villelle, Erkille, Anulle ja muille nuorille vihreille suuret kiitokset hienosta meiningistä! Levitetään rakkautta vielä vuosia!
– Maarialle ja Helsingin vihreiden toimiston väelle myös suuret propsit. Valtava työ pienellä väkimäärällä.

Ja tietysti. Ainolle, joka sai kestää hermoiluani, selkääni ja tietokoneen naputusta lukemattomina iltoina kun kaiken järjen ja inhimillisyyden mukaan puolison olisi pitänyt olla jo nukkumassa. Anteeksi ja kiitos. Lupaan parantaa tapani!

vaalirauhaa!

Huomenna sunnuntaina on sitten vaalipäivä. Uurnille hop! Säätä uhmaten! Kansalaisvelvollisuudet ennen omaa mukavuudenhalua! Kansalaiset, medborgare, demokratia vaatii uhrauksia!

Jos luet tätä ja haluaisit ottaa yhteyttä minuun ja kysyä mielipidettäni ennen äänestyspäätöstä, olen koko sunnuntain (ja miksei jo tänäänkin) tavoitettavissa puhelimella (0445304712), sähköpostilla (hannu.oskala [ät] gmail.com) tai Skypellä (hannu.oskala).

Nyt jo toki kiitos kaikille, jotka auttoivat kampanjassani tai äänestivät! Lisää kiitoksia sitten vaali-illasta selvittyäni!

Yleisesti ottaen vaaleihin on edetty siistillä meiningillä: turha loka ei ole juuri lentänyt. Hyvä niin. Hesarin mukaan suomalaisen politiikan perinteisestä kirjoittamattomasta säännöstä, vaalirauhasta, ollaan kuitenkin luopumassa. Oman vaalipäällikkömme Ville Tuomisen mukaan:

Vihreiden kampanjapäällikön Ville Tuomisen mukaan ehdokkaita on kehotettu jakamaan jäljelle jääneet esitteet vielä vaalipäivän aamuna.

”Jos ja kun isot puolueet eivät aio noudattaa vaalirauhaa, emme me jää yksin odottamaan”, Tuominen perustelee.

Perustelu on ehkä heikoin, mitä olen vähään aikaan kuullut, mutta ymmärrän Villen paineet. Viime eduskuntavaaleissa suuret yllättivät muut puolueet ”housut nilkoissa” jatkamalla kampanjointia aina vaali-iltaan asti. Nyt sitä ei haluta toistaa.

Ikävää silti. Vaalirauha on hyvä idea. En oikein edes usko viime hetkellä jaettujen esitteiden voimaan. Toivottavasti ainakin puoluekanta on selvinnyt jo aiemmin. Mielestäni vaalirauhan herrasmiessopimus pitäisi solmia uudelleen. Eurovaaleissa vaalipäivä vapaaksi jälleen!

Itse lopetin kampanjoinnin tänään klo 18.25. Sitten menin teatteriin (Q, Macbeth) puoliskon kanssa ja yritin rauhoittua. Täytyy vain tunnustaa että kaikki mitä on voinut tehdä, on nyt tehty. Enempää ei voi tehdä. Flyereitä jäi jakamatta vähän toista sataa. Suuria suomalaisia urheilusankareita lainaten, ”parhaani tein, katsotaan mihin se riittää”…

kivinokasta

Muutamakin ihminen on kysynyt sähköpostitse ja FB:n ryhmässä mielipidettäni Kivinokan alueen tulevaisuudesta. Vastasin aiheeseen Facebookin wallilla seuraavasti:

Täytyy vastata ensin puolueen soturina: Helsingin Vihreät vastustavat Vartiosaaren ja Kivinokan rakentamista.

Sitten henk.koht.: Vanhankaupungin lahdella Kivinokkaa tutumpi alueena minulle on Lammassaari, joka on aivan uskomaton keidas aivan pääkaupungin ytimessä!

Usein kuulee väitettävän että Vihreiden tavoitteet ”kaupunkipuistoista, virkistys- ja viheralueista” ja toisaalta ”tiiviistä yhdyskuntarakenteesta” eivät ole yhdistettävissä. Ovat ne. On täysin mahdollista esim. säilyttää Keskuspuisto koskemattomana samalla kun Keski-Pasilaan rakennetaan tiivis asuinalue. Eräs Helsingin hienoista erityispiirteistä on nimenomaan laajojen luontoalueiden läheisyys.

Erityisesti Kivinokan kohdalla mielestäni tulee perinteikästä ulkoilu- ja virkistysaluetta suojella lyhytnäköisiltä taloudellisilta intresseiltä (lue: Kokoomus:). Helsingissä on tilaa rakentaa lisää muualla.

Julkat jakoon!

Julisteiden jako on mulle jo rituaali – siitä alkaa vaaliaika. Mukavan konkreettista hommaa.

vaalibudjettini

Vihreät julkaisivat juuri koko kuntavaalien vaalibudjettinsa ja puolueen toivomus on myös, että kaikki ehdokkaat julkaisevat omansa. Näin eivät mahdolliset ”Kehittyvät maakunnat” tule yllätyksenä äänestäjille vasta vaalien jälkeen. Avoimmuus on demokratiamme kulmakiviä. Meillä Vihreillä ei ole mitään peiteltävää rahoituksessamme.

Kuluni:

Vihreiden ehdokasmaksu:	120,00€
Oma mainos SAYmaa-lehdessä:	(lasku ei ole vielä tullut, n. 50€)
Helsingin sanomien yhteismainos (HS ja NYT) ja oma (62mm*95mm) vaalipäivän lehdessä:	1 100€
Etevin yhteismainos Metro-lehdessä:	66,35€
Radio Helsingin mainos: 15.-21.10.:	968,69€
Radio Helsingin mainos: 24.-26.10.:	400,00€
Flyereiden painatus:	333,00€
Yhteensä:	2 988,04€

Tuloni:

Omat säästöt: 2988,04€

Loppusumma elää vielä kunnes saan viimeisenkin laskun. Päivitän muutokset tänne sitä mukaa jos/kun niitä tapahtuu. Vaikutukset ovat tässä vaiheessa enää maksimissaan noin 100€.

Todella kallista tämä freelancerille on. Käytännössä otin itseltäni (pitkäaikaissäästöistä) lainaa, jota toivon mukaan maksan sitten luottamustehtävien palkkioista takaisin useamman vuoden.