Oon mä syöny Rennietä Rennesissä

Olen ollut tämän viikon keikoilla Bretagnessa Rennesin kaupungin liepeillä. Ruoka on hyvää, isännät ystävällisiä ja viini edullista. Soppii miulle. Paikallinen voi on erikoissuolattua. Älkää kertoko Pekka Puskalle – on nimittäin todella maukasta leivän päällä. Muutamia huomioita:

Rennesissä on aivan loistava kaupunkipyöräverkosto, josta saa varsin pientä maksua vastaan näppärästi tsygän lyhyitä keskustamatkoja varten. Vastaava systeemi on tulossa Helsinkiinkin käsittääkseni jo ensi vuonna.

Järjestelmä perustuu tunnistamiseen – henkilökohtaisen tunnuksen saa joko paikallisella matkakortilla tai luottokortilla. Olen ajellut näillä päivittäin ja systeemi on simppeli ja toimiva

Näemmä pyöräpisteiden välisiä eroja tasataan roudaamalla pyöriä autolla tarpeen vaatiessa.

Rennesissä suurin osa keskustan kaduista, joilla autoliikenne ylipäätään sallitaan, on yksisuuntaisia. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä että keskiaikaiseen asemakaavaan ei vaan kertakaikkiaan mahdu kahta ajokaistaa. Hiukan enemmän kuin yksi kuitenkin usein mahtuu. Tällaisissa paikoissa pyöräily sallitaan molempiin suuntiin, mutta autoilu vain yhteen. Ja ”pyöräkaista” kulkee autoliikennettä vastaan.

Kielletty ajosuunta – paitsi polkupyörät.

”Pyöräkaistan” merkinnäksi riittää pelkkä nuoli ja pyörän kuva – sitä ei tarvitse merkitä koko matkalle sulkuviivoilla. Tällainen ratkaisu voisi Helsingissäkin toimia esim. Hesarilla. Polkupyörän kuva muistuttaisi autoilijoille, että tässä saattaa joku fillarillakin suhata ja toisaalta merkintä antaisi ujommille pyöräilijöille uskallusta.

Toisessa päässä katua yksisuuntaisuus ja vastakkainen pyöräkaista merkitään näin.

Rennesin seudulla vaikuttaa olevan jokaisella pienelläkin paikkakunnalla jonkinsorttinen uudenkarhea kulttuuripytinki. Tämä taisi olla n. 2000 asukkaan kaupungissa. Aika avaruusalus-meininki: ulkona perinteisestä kaupunkirakenteesta ja ympärillä ei ollut juurikaan muita palveluja. Hämmentävän vanhanaikaista. Ehkä Ranskan Suomea laajempi kiertuetoiminta vaatii tiloja ympäri maan.

Tiedoksi Helsingin terveysviranomaisille: Rennesin aivan mahtavalla torilla kalakauppiaat säilyttivät kaloja jäissä. Ei ollut kylmälaitteita täällä ei…

Lihatiskitkään eivät näyttäneet pahalta. Ei tullut Alepaa ikävä.

Advertisement

palkankorotukset korvattava kaikille hallintokunnille

(Oheinen kirjoitus julkaistiin myös Helsingin Vihreiden sivuilla.)

Viime keväänä Helsingin kaupunginvaltuuston budjettiraamineuvotteluissa sovittiin suuren osan hallintokunnista saavan palkankorotusten aiheuttamat kustannusnousut ylityksinä raameihinsa. Valitettavasti näin ei kuitenkaan toimittu kaikkien virastojen kohdalla; nuorisoasiankeskus ja kulttuurikeskus jäivät ilman.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että kulttuuri- ja nuorisoasiainkeskuksen tulee löytää palkankorotusten verran säästöjä budjetistaan. Kun yhtälöön vielä lisätään palkkojen tapaan indeksissä nousevat, useimmiten kaupungin sisäiset vuokrakulut, joutuvat molemmat hallintokunnat käytännössä säästämään satoja tuhansia euroja toiminnastaan.

Nuorisoasiankeskuksessa tämä tarkoittaa ensi vuonna 38:n vakanssin jäädyttämisen lisäksi keskeisimmästä henkilöstön palkitsemismekanismista, tulospalkkioista, luopumista. Kulttuurikeskuksen puolella taas säästöt kohdistuvat muun muassa kulttuuritalojen ohjelmistobudjetteihin. Vakituisen henkilökunnan palkkojen ja sisäisten vuokrakulujen juostessa normaalisti kulttuuritalot itseasiassa toimivat säästöjen ansiosta tehottomammin.

Hivuttavan säästämisen tie alkaa olla kuljettu loppuun: nuorisoasiainkeskus ja kulttuurikeskus toimivat tehokkaasti ja laajaan tehtäväkenttäänsä nähden pienillä resursseilla – ja nyt jo kestävyyskykynsä rajoilla. Jos lisäsäästöjä halutaan tehdä, niitä on löydettävärakenteista.

Kaikki uusien toimintatapojen ja rakenteiden kautta tapahtuva säästäminen ei tarkoita edes heikennyksiä palveluihin. Olisi tärkeää kyetä tarkastelemaan virastojen tarjoamia palveluja kokonaisuutena ja miettiä miten niiden ydintehtävää voitaisiin kaikkein parhaiten toteuttaa. Perustaisimmeko nykyisenkaltaista palveluverkkoa, jos aloittaisimme puhtaalta pöydältä? Jos vastaus on kieltävä, niin miksi? Minkälaisen palveluverkon haluaisimme? Vastaako 1990-luvulla luotu palveluverkko 2010-luvun tarpeisiin?

Nykyinen vaikeita poliittisia päätöksiä välttelevä säästötapa ei ole pidemmän päälle kestävä. Nykymenolla ollaan jo muutaman vuoden kuluttua tilanteessa, jossa meillä on koko joukko päheitä pytinkejä, joissa ei sitten ole varaa järjestää mitään tapahtumia. Hölmöläisten hommaa. Kulttuurikeskus ja nuorisoasiainkeskus ovat myös erittäin pieni menoerä, yhteensä vain noin prosentin, Helsingin kaupungin budjetista. Niistä leikkaaminen ei siis tuota edes merkittäviä säästöjä, vaikka leikkausten vaikutukset sekä nuorisopalveluihin että kulttuuritoimintaan ovat huomattavia.

Jos Helsingissä ei haluta ylläpitää kattavaa nuoriso- tai kulttuuritaloverkkoa 2010-luvulla, vastuussa olevien poliitikkojen tulisi uskaltaa todeta se ääneen. Nyt kuntalaisten arvostamia lähipalveluja säästetään rammoiksi vähitellen ja toivotaan että kukaan ei huomaa.

Kaupungin tulisi jatkossa korvata palkankorotusten aiheuttamat lisäkustannukset kaikille hallintokunnilleen. Mahdolliset säästöt taas sitten pitäisi toteuttaa säästöinä; avoimesti ja niiden vaikutuksista keskustellen.

enste kaffit

Välillä täytyy kirjoittaa kaupunkisuunnitteluharrasteiden ja kulttuuripoliittisen haihattelun lisäksi myös todella merkittävistä asioista. Kuten kahvista.

Minkä ihmeen takia Suomessa tarjotaan kahvin kera kylmää maitoa?

Aikuisten oikeesti. Kun se siinä L:n muotoisen itsepalvelutiskin päässä tuntikausia temperoitunut Saludo on jo valmiiksi haaleaa, niin minkä ihmeen takia siihen pitää vielä sekoittaa viileää maitoa? Mihin sitä lomamatkalla ABC:lta ostettua termosmukia edes tarvitsee, jos sinne kuitenkin kaadetaan jo valmiiksi jäähdytettyä tavaraa? En vaan tajuu. Ja se sumppi säilyisi lämpimänä myös take-awayna edes R-kioskin ulko-ovelle saakka.

Täällä Ranskassa hotellin aamiaisella oli tarjolla lämmintä (rasvallista) maitoa. Ja vähänkö maistuu kahvi paremmalta. Ah oui. C’est bon, tres bon.

Kuumoo maetoo

Miksi ihmeessä meillä kotona napapiirin lähistöllä ei toimita näin? Virkaintoinen terveysviranomainen ei varmaankaan tykkäää avokannussa seisovasta lämpimästä tuoretuotteesta, mutta mikä estää laittamasta kuumaa maitoa turvalliseen termoskannuun, jollaisessa usein se kylmäkin maito on?

Nyt yhteisrintamaan kuuman kahvimaidon puolesta! Kädenlämpöistä kupposta ei jää kukaan kaipaamaan!

Hämeentie joukkoliikennekaduksi

Taannoinen mittailumme osoitti että Hämeentien pyöräkaistattomuudessa on pääasiassa kyse poliittisen tahdon puutteesta. Fillarit mahtuisivat Hämeentielle, mutta hieman ahdas siitä kieltämättä tulisi. Pyöräkaistaa, kahta autokaistaa ja kunnollista jalkakäytävää on haastavaa saada mahtumaan samaan katukuiluun.

Paljon parempi vaihtoehto olisi sulkea Hämeentie henkilöautojen läpikulkuliikenteeltä ja muuttaa se joukkoliikennekaduksi. Mitä tämä tarkoittaisi? Olenko vain Vihreän autovihan läpeensä kyllästämä fillarifasisti? Enkö ota kenenkään muun tarpeita huomioon? Miten joukkoliikennekatu muuttaisi liikenneolosuhteita?

Ensinnäkin Hämeentie on Kallion, erään Suomen tiheimmin asutetuista alueista, pääkatu, jonka valtaa päivittäin ulkokalliolaisten ohikulkuliikenne – Kalliolaisista kotitalouksista kun peräti 70-80% on autottomia ja kantakaupunkilainen liikkkuu paljon todennäköisemmin pyörällä, kävellen tai julkisilla kuin henkilöautolla. Kalliolaisilla pitäisi olla oikeus miellyttävämpään ja asukkaat paremmin huomioivaan lähiympäristöön. Tassarna bort om Berghäll!

Toisaalta Kallion ohikulkuliikennettä varten on jo olemassa ohikulkutie – Sörnäisten rantatie, jonka kapasiteetti 3+3 -kaistaisena riittää myös Hämeentien henkilöautoliikenteelle. Jälleen kyse on välityskyvystä – Hakaniemestä etelään mahtuu vain rajallinen määrä autoja, se että Pitkällesillalle ja Krunikkaan johtaisi nykyisen neljän kaistan sijaan kolme, ei muuta kokonaistilannetta.

Hämeentiellä kulkee nykyisin liikaa myös busseja – ruuhka-aikoina jopa yli 110 tunnissa, kun suositus bussikaistalle olisi noin 60-70. Linja-autoja hidastaa vielä bussikaistoille kääntyessään ryhmittyvä henkilöautoliikenne. Jos Hämeentie olisi joukkoliikennekatu, bussiliikenne sujuvoituisi.

Henkilöautokaistan poistaminen mahdollistaisi myös nykyistä leveämmän bussikaistan. Hämeentiellähän bussikaista on tätä nykyä kapeimillaan vain 320cm, jolloin 260cm leveän bussin, jossa on vielä molemmilla puolilla noin 30cm leveät peilit, sivuille ei jää ylimääräistä tilaa käytännössä lainkaan. Hämeentien bussikaistoja pitäisi leventää joka tapauksessa.

Jos bussikaista mitoitettaisiin 400cm leveäksi ja pyöräkaista 180cm leveäksi, levenisivät Hämeentien jalkakäytävät kautta linjan vähintään metrin ja paikoitellen, mm. etnisten ruokakauppojen kohdalla, jopa yli neljä ja puoli metriä.

Leveämmät jalkakäytävät mahdollistaisivat erityisesti Hakaniemen lähistöllä terasseja, istutuksia, penkkejä – ylipäätään nykyistä viihtyisämpää kaupunkitilaa. Myös Kurvin lähistön lähes pelottavan kapeat jalkakäytävät levenisivät, jolloin sielläkin ympäristö olisi turvallisempaa ja mukavampaa kaikille tiellä liikkujille. Toki myös liikenteen melu ja päästöt vähenisivät.

Kallioon suuntautuva henkilöautoliikenne voitaisiin ohjata muutaman pääreitin kautta:
– etelästä Kallioon Hakaniemen torikatu – Toinen linja
– pohjoisesta Kallioon Haapaniemenkatu – Viides linja
– Kalliosta etelään Ympyrätalon takaa Eläntarhantien kautta ja Haapaniemenkadun kautta
– Kalliosta pohjoiseen Hesarin kautta.

Nämä järjestelyt eivät muuttaisi nykytilannetta mitenkään radikaalisti. Kallion sisäinen liikenne ei Hämeentietä kaipaa.

Muutamia katuja (Torkkelinkatu, Käenkuja, Sakarinkatu, Neljäs linja, Kolmas linja, ja Näkinkuja) voitaisiin myös muuttaa korttelin matkalta pihakaduiksi (vihreä alue) ja sulkea läpiajoliikenteeltä. Näillä kohdin voitaisiin risteysalueet poistaa kokonaan, jolloin jalankulku ja pyöräily soljuisi koko välin Toiselta linjalta Viidennelle ilman risteyksiä (jatkettu jalkakäytävä). Kannattaa muistaa että pihakaduilla kadunvarsipysäköinti ja tontilleajo voi olla sallittua. Ajo Käenkujalle tapahtuisi Torkkelinkadun kautta.

11.10. Kriittinen pyöräretki suuntaa Hämeentielle. Perusvaatimus on selvä: pyöräkaistat pitää saada. Mieluummin jo eilen. Tapahtuman yhteydessä järjestetään myös paneelikeskustelu.

Kuva: Chris Helenius http://oranse.net

Hämeentien muuttaminen joukkoliikennekaduksi Kurvista Hakaniemeen ei vaikeuttaisi merkittävästi yksityisautoilua, helpottaisi ja nopeuttaisi bussiliikennettä, parantaisi roimasti pyöräilyolosuhteita ja yleistä liikenneturvallisuutta, sekä tekisi Helsingistä taas piirun verran mukavamman kaupungin asua. Kivijalkakauppiaat ja ravintoloitsijatkin kiittäisivät. Kaupunki on ihmisiä, ei kaupunkimoottoriteitä varten.