kklk 5/2011 17.5.

Tällä kertaa listalla onkin paljon isoja asioita. Ensi vuoden talousarviot ja tulevien vuosien taloussuunnitelmat sekä tulevan kulttuuristrategian viimeinen lautakuntakäsittely.

Lista löytyy täältä.

KIRJASTOTOIMEN JOHTAJA

2 Lausunto talousarvioaloitteeseen kirjaston aineistomäärärahojen lisäämiseksi

Vastaus Outi Alanko-Kahiluodon & co talousarvioaloitteeseen. Ok.

3 Lausunto talousarvioaloitteesta koulujen, kirjastojen ja muiden sivistystoimen peruspalvelujen turvaamiseksi lähipalveluina

Vastaus Yrjö Hakasen & co talousarvioaloitteeseen. Ok.

4 Lausunto talousarvioaloitteesta Maunulan liikekeskuksen rakentamiseen varautumisesta ja kiirehtimisestä

Vastaus Yrjö Hakasen & co talousarvioaloitteeseen. Ok.

Valtuutettujen aloiteoikeus on pyhä kunnallisen demokratian väline, mutta välillä kyllä tulee fiilis, että näitä voisi hiukan rajoittaa…

5 Vuoden 2012 talousarvioehdotus ja vuosien 2012 – 2014 taloussuunnitelmaehdotus sekä ehdotus investointiosaksi 2012 – 2016

ok. Ydinasiat:

Kun otetaan huomioon vuoden 2011 palkkasopimuksen vaikutus (+n. 300 000 euroa), yleinen kustannustason muutos sekä sisäisten vuokrien ja palvelujen korotus, on annettu raami erittäin tiukka ja merkitsee reaalisia vähennyksiä toisten tuotannontekijöiden määrärahoissa, mikäli määrärahakohennusta toisaalla halutaan saada aikaan. Raamiin pääsemistä helpottaa hieman henkilöstösivukuluprosentin pieneneminen nykytasosta.

Kirjastoverkko säilyy saman laajuisena vuonna 2012-2013. Vuonna 2014 kirjastojen lukumäärä kasvaisi yhdellä Mellunmäen kirjaston valmistumisen vuoksi.

Myllypuron lehtisali muuttaa uusiin tiloihin ja muuttuu Mediakirjastoksi
vuonna 2011.

2000-luvun alkupuolella kaupungin säästötavoitteita jouduttiin kohdistamaan myös aineistohankintoihin. Alhaisin asukaskohtainen aineistomääräraha 2000-luvulla oli 4,11 euroa/asukas vuonna 2004. Muutaman viimeisen vuoden aikana ko. määrärahaa on saatu korotettua 4,5 euron tasoon vuonna 2007 ja 5 euron tasoon vuonna 2008. Vuonna 2009 aineistohankintoihin käytettiin 5,50 euroa/asukas ja 5,45 euroa/asukas vuonna 2010. Säästösyistä aineistoraha kääntyy taas laskuun ja on 5,15 euroa/asukas vuonna 2011.

Helsingin aineistomääräraha on edelleen maan alhaisempia. Sähköinen aineisto lisääntyy. Lukulaitteiden yleistyessä tulee kirjastolle välttämättömäksi hankkia vuosilisenssejä ja varautua yksittäisten lainojen latausmaksuihin. Sähköiset aineistot eivät kuitenkaan vielä lähivuosina korvaa painettua aineistoa, joten alkuvaiheessa formaattien päällekkäisyys lisää menoja. Tavoitteena on 6 euroa/asukas vuonna 2014.

6 Vuoden 2011 talousarvion määrärahojen käyttötarkoituksen muuttaminen

Kirjanpitotekninen muutos. Ok.

7 Lausunto Helsinki-Vantaa-selvityksestä

Löytyy täältä

ok.

Vantaalla kirjastoverkko on harvempi ja koostuu suuremmista kirjastoyksiköistä. Helsinkiin on muodostunut melko tiheä kirjastoverkko, jonka juuret ovat vuoden 1946 alueliitoksessa. Vantaan kirjastoverkkoa karsittiin voimakkaasti 1990-luvun laman aikana. Erilaisten kirjastoverkkojen palvelukyky on erilaisista maantieteellisistä lähtökohdista, mm. asukastiheydestä huolimatta samalla tasolla. Kaupunkirakenteet poikkeavat toisistaan, eikä Vantaan mallia kokonaisuudessaan voi kopioida Helsinkiin tai Helsingin mallia Vantaalle.

Palveluverkkojen kokonaistarkastelu on tärkeintä kaupunkien reuna-alueilla.

Vantaan palvelurakenne perustuu yksityisautoihin ja siihen että niiden avulla palveluita voidaan hakea kauempaakin. Helsingissä palveluiden on oltava lähipalveluita – tavoitettavissa kävellen, pyörällä tai julkisilla. Kaupunkikulttuuria.

Täytyy lukea selvityksen Sivistystoimi-osa huomenna. Uskoisin myös tulevan lippuvyöhykeuudistuksen vaikuttavan kirjastojen käyttöalueisiin nimenomaan Helsingin ja Vantaan rajamailla. Tikkurilan kirjasto palvellee tuolloin pohjois-helsinkiläisiä nykyistä enemmän.

KULTTUURIJOHTAJA

2 Kulttuurikeskuksen talousarvio 2012 ja taloussuunnitelma 2012-2014

Tää on nyt sitten tämän vuoden isoin asia. Mitäs tästä sanois.

Kulttuuritoimen budjetti jakautuu yksinkertaistaen kahteen osaan: avustuksiin, joita jaamme eri kulttuuritoimijoille ja Kulttuurikeskukseen, joka on kaupungin omaa toimintaa, mm. alueelliset kulttuuritalot.

Viime vuosien säästöt kohdistettiin suurinpiirtein 50-50 -periaatteella avustuksiin ja Kulttuurikeskukseen. Tämä on kohtuullisen reilua, tasataan “kärsimystä”.

Ensi vuoden raami, on lievästi positiivinen. Ihanaa. Kasvua on 1,2%, rahassa noin 347 000€.

Miten tämä lisäys on kohdennettu talousarvioehdotuksessa? Ehdotuksen mukaan avustuksiin lisättäisiin 15 000€ ja Kulttuurikeskukselle 332 000€. Jakosuhde on siis “reilu” 95-5.

Tämän lisäksi kulttuurikeskus esittää vielä ylityksiä palkankorotustensa kattamiseksi (61 000€). Jos siis saisimme palkankorotuksetkin ylityksenä olisi ensi vuoden lisäys Kulttuurikeskukselle 393 000€, jolloin prosentit olisivat vielä reilummat 96-4%.

Minun on täysin mahdoton hyväksyä tätä talousarvion lähtökohdaksi. Tulen ehdottamaan toisenlaista jakoa.

3 Helsingin kaupungin kulttuuristrategia

Kulttuuristrategia tulee nyt käsittääkseni viimeistä kertaa lautakunnan käsittelyyn. Tämä versio “3.0” on jo todella hyvä. Ja kyllä tätä lukiessa tulee olo, että edellisten kertojen keskustelu on vaikuttanut sisältöön. Mainiota!

Strategia on jaettu kahteen osaan. Tiiviiseen 11-sivuiseen “strategiaan”, jonka kaikki valtuutetut toivottavasti jaksavat lukea ja laajempaan “liitteeseen” , jossa asioita avataan lisää ja taustoitetaan kiinnostuneille.

Tähän minulla ei ole sisällöllisesti oikeastaan mitään valittamista. Yhtä karttaa aion ehdottaa lisättäväksi. Hyvää työtä Veikko Kunnas & kump.!

4 Lausunto talousarvioaloitteesta lisätuen myöntämiseksi Unga Teaternille

ok.

5 Lausunto talousarvioaloitteesta koskien positiivista diskriminaatiota koulujen kulttuuritoiminnassa

ok.

6 Lausunto talousarvioaloitteesta käsityöpajan toiminnan turvaamiseksi

ok.

7 Lausunto tarkastuslautakunnan arviointikertomuksesta 2010

ok.

8 Avustusten myöntäminen kansainvälisiin hankkeisiin

ok.

9 Kohdeavustusten myöntäminen, 5.jako

Täytyy kysyä tarkentava kysymys IHME ry:n tuesta, jolle ei ehdoteta myönnettäväksi avustusta koska “hanke toteutetaan yhteistyössä Vuotalon kanssa (esim. ilmainen tilavuokra ja sopimus linmyyntitulojen jakamisesta)”. Käsittääkseni vastaavia sopimuksia on myös Stoassa esiintyvillä tanssiryhmillä, ja silti ne ovat saaneet tukea.

Up With Kallio -hankkeen kannattaisi lähestyä elinkeinopuolta.

Alppipuiston tekniikkakustannukset tulivat vielä 50% kohdeavustuksiin. Sinällään hilpeää, että tuo summa on lähes puolet siitä noususta, jonka viimee vuonna saimme neuvoteltua kohdeavustuksiin tälle vuodelle. Viime vuonna ko. tekniikkakulut hoidettiin 100% Kulken budjetista… Hilpeää. Naurattais jos ei samalla ärsyttäis ihan hirveesti. Aion kysyä voisiko lautakunta tehdä valtuustolle/khlle ylitysehdotuksen tuolle summalle. Tapahtumasarja on kuitenkin erinomainen.

10 Kulttuurijohtajan työsuhdeauton myynti

ok! Vt. kulttuurijohtaja pyöräilee eikä tarvitse työsuhdeautoa. :)

11 Muut mahdolliset asiat

paneloimassa

Käväisin viikko sitten yleisötyöhön keskittyneen Himo3-seminaarin paneelissa keskustelemassa yleisötyön rahoituksesta ja roolista. Toin paneeliin “kuntapäättäjän” näkökulmaa – muut keskustelijat (Minna Turtiainen, Lea Halttunen ja Niina Torkko) olivat alan ammattilaisia.

Suuri osa keskustelusta koski rahoitusta. Mistä, miten ja paljonko. En tajunnut paneelissa huomauttaa eräästä todella merkittävästä rahoitukseenkin vaikuttavasta seikasta, jonka olisi pitänyt olla itsestäänselvää. Parhaat jutut keksii aina viisi minuuttia tilanteen jälkeen.

Seminaarin noin 140:stä osaanottajasta vain 4 oli miehiä. Ja minä viidentenä olin “tuuraamassa” Johanna Sumuvuorta… Kulttuuri ja kulttuurikasvatus on koetaan kukkahattutätien ja -setien harrasteena ja rahoituksen määrä ja laatu heijastelee suoraan tätä rankasti sukupuolittunutta todellisuutta. Feminismille ja sukupuolirooleja purkavalle poliitikalle on yhä tarvetta. Maailma ei ole valmis.

Valmistauduin paneeliin lukemalla yleisötyöstä. Googlaamalla löytyi mm. Suvi Ahon mielenkiintoinen opinnäytetyö, nettikeskustelua museopedagogiikasta ja Helsingin kaupunginteatterin yleisötyön vuosikertomus.

Mitä yleisötyöllä sitten tarkoitetaan? Englanninkieliset termit audience education ja audience development ehkä avaavat käsitettä suomalaista paremmin. Toisaalta on tärkeää kasvattaa kokonaan uutta yleisöä esim. klassiselle musiikille ja toisaalta taas ylläpitää suhdetta jo olemassaolevan yleisön kanssa.

Muutamia paneelin jälkeisiä fiiliksiä:

1. Yleisötyön tulisi olla luonteva osa lähes kaikkien julkisesti tuettujen kulttuuriorganisaatioiden toimintaa.

Itseasiassa kulttuuristrategian luonnoksessa aiheesta lausutaan seuraavasti:

18. Taide- ja kulttuurilaitosten kanssa tehtävä yhteistyö *
Kiinnitetään huomiota julkista tukea saavien taide- ja kulttuurilaitoksien yhteisöllisten ja yleisötyön tavoitteiden asettamiseen avustuksia myönnettäessä. Lisätään mahdollisuuksia kulttuurihankkeiden pitkäjänteiseen tukemiseen.

En kuitenkaan lähtisi tekemään yleisötyöstä pakollista (ehtoa tuelle). Voihan olla että yleisötyö ei vaan sovellu kaikille toimijoille.

2. Yleisötyö tippuu rahoituksellisesti ja toiminnallisesti rosvosektorille.

Yleisötyö olisi luontevasti Helsingissä kolmen viraston yhteistoimintaa: opetus-, nuoriso- ja kulttuuritoimen. Nämä kolme eivät kuitenkaan ole (tähän mennessä) saaneet pelimerkkejään laudalle siten, että lapsille ja nuorille olisi johdonmukainen “kulttuuripolku”, joka nivoisi yhteen niin kouluopetuksen, koulun yhteydessä tapahtuvat kulttuurivierailut sekä taiteen perusopetuksen ja muun koulun ulkopuolisen pedagogisen kulttuuritarjonnan.

3. Yleisötyöhön tarvittaisiin rahaa.

Jos ajatellaan yleisötyötä ja lasten ja nuorten kulttuurikasvatusta laajemmin, niin on selvää, että Helsingissä tulisi satsata lisää esim. koulujen teatteri- ja museovierailuihin. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista opetus- tai kulttuuritoimen nykyisellä rahoituksella.

Tyhmintä tässä on se, että meillä olisi tekijät ja sisällöt jo valmiina, vain rahoitus puuttuu.

4. Kulttuurikasvatuksen valtionosuusrakenteet ovat valitettavan yksipuolisia

Tällä hetkellä Helsingissä musiikkiopistot saavat musiikin taiteen laajaa oppimäärää varten vuosittain noin kahdeksan miljoonaa euroa. Harkinnanvaraista tukea tulee Helsinkiin vain noin 50 000€.

Laajan oppimäärän mukainen opetus on todella tiukasti säänneltyä ja myös kallista – tästä seuraakin se valitettava tosiasia, että ko. opetus on alueellisesti rajusti jakautunutta. Niillä alueilla, joissa soisi nimenomaan nuorison kulttuuriharrastuksia tuettavan ei tuki juurikaan kohdistu. Voi itseasiassa puhua jo lähes “negatiivisesta diskriminaatiosta”.

Ohessa kartta musiikin perusopetukseen osallistuvien lasten osuuksista. Vaikea uskoa, että Krunassa ja Kulosaaressa asuisi vain luonnostaan kymmenen kertaa enemmän lahjakkaita lapsia kuin Itiksen lähistöllä…

Vihreää itseruoskintaa

Kysyin fb-seinälläni vaalien jälkeisellä viikolla syitä Vihreiden vaalitappioon. Kommentteja kertyi loppujen lopuksi 69 kappaletta, joista osa oli vihreiden aktiivien itsekritiikkiä, mutta suurin osa ”yleistä kansalaispalautetta”. Samaa keskustelua on käyty myös mm. Oden ja Heikki Sairasen blogeilla.

Yritin lajitella ja tiivistää kritiikkiä muutaman otsikon alle:

1. Anni Sinnemäki ja Helsinki

• ultra bra (2)
• puheenjohtaja pärjäsi huonosti mediassa, etenkin muiden puoluejohtajien rinnalla.
• Kyllä sillä puheenjohtajalla on olennainen merkitys, pitäisi olla joku karismaattisempi hahmo puhumassa.
• Sinnemäki ei vaalitenteissä vastannut suoraan kysymykseen varmaan kertaakaan, vaan aina kiemurteli jostain rannan kautta.
• Helsinkikeskeisyys (6)
• Ehkä puolueeseen pitäisi löytää joku tosimies Pohjanmaalta ajamaan vihreitä arvoja? (2)
• Snobbaileva ylimielisyys (2)

Mielestäni Anni Sinnemäki teki virhearvion halutessaan jatkaa Vihreiden puheenjohtajana vaalitappiosta huolimatta. Ei siksi, että olisin samaa mieltä kommentoijien kanssa – päin vastoin, minun mielestäni Anni on ollut erinomainen puheenjohtaja.

Annin ei pitäisi jatkaa puheenjohtajan yksinkertaisesti siitä syystä että politiikka on asioiden lisäksi myös sitä miltä asiat näyttävät, teatteria, live-roolipeliä. Nyt tarvitaan muutosta muutoksen vuoksi. Tällaisen vaalitappion jälkeen Vihreät ei vaan voi jatkaa samalla tiimillä. Tämän vuoksi toivon että myös puoluesihteeri-skabaan ilmoittautuu haastajia.

Helsinkikeskeisyydelle on vaikea tehdä nopeasti mitään. Osasyynä siihen on myös vaalijärjestelmämme – on ihan turha laittaa paljon paukkuja kampanjointiin Pohjois-Karjalassa, jos piiloäänikynnyksen yli ei pääse edes lähes 12% kannatuksella.

Teemojen kuitenkin tulisi olla valtakunnallisia eikä vain meidän lattea-litkivien city-vihreille mieluisia. Tästä näppärä aasinsilta toiseen pääkohtaan.

2. Väärät kärkiteemat

• feminismi/tasa-arvo -kysymysten ylikorostuminen (2)
• Sen unohtaminen, mikä on isompi ja mikä on pienemmän mittakaavan asia.
• Tämä köyhien asian viestintä, on se nyt jumankauta kun puolueen riveissä on Oden ja Hiilamon kaltaisia asiantuntijoita ettei sitä osata hyödyntää.
• Oikeisto-vasemmisto-akselin vähättely ja köyhien asema (4)
• Kiteyttämisen kyvyn katoaminen
• Minä olen ihmetellyt sitä, että miksei vaalirahakohua hyödynnetty kunnolla?
• Mun mielestä Vihreät on viestineet heikosti, että mistä puolueessa on kyse. Mäkään en ole ihan varma siitä enää, että mitä puolue edustaa muualla kuin Persujen vastustamisen saralla.

Naimalakko? Oikeesti? Tämäkö on kärkiteema, jolla mennään vaaleihin kun teollisuustuotanto on romahtanut ja eriarvoisuus kasvanut?

Oli aivan tolkuttoman turhauttavaa seurata, miten Arhinmäki nappasi retorisella “Lex Soininvaara” -tempullaan ääniä ja mustamaalasi Vihreitä, vaikka laille nimensä lainannut mies ei edes istunut eduskunnassa, jossa kokoomuslainen ministeri Risikko lain esitteli. Etenkin kun Oden tarkoituksena ei todellakaan ollut potkia heikko-osaisia päähän. Kuka tahansa, joka on vaivautunut SATA-komitea -kirjan lukemaan tämän tietää. Oletettavasti myös Arhinmäki.

Edellisellä kerralla 2007 Vihreät nosti perustulon vaaliteemaksi. Sellainen sen olisi tullut olla nytkin – sosiaaliturvajärjestelmämme on rakenteellisesti kyvytön auttamaan kaikkein köyhimpiä ja vain Vihreillä ja Vasemmistoliitolla on ollut vakavasti otettavia avauksia eriarvoisuuden vähentämiseksi.

Myöskään profiloituminen “Perussuomalaisten” vastavoimana ei toiminut. Tai toimi se niin pitkään kun Perussuomalaiset oli pienempi tai saman kokoinen puolue. Ymmärrän täysin taktikoinnin ja SDP:n tai Kokoomuksen äänestämisen “persuja vastaan”. (Kepun äänestämistä en oikein ymmärrä missään olosuhteissa.)

Vaaleihin pitää mennä omilla vahvoilla ydinteemoilla.

Vihreillä niitä ovat tasa-arvoinen ja solidaarinen yhteiskunta sekä tietenkin ympäristö. Ja näin pääsemmekin näppärästi seuraavaan kritiikin pääteemaan:

3. Ympäristönsuojelun ja vihreyden puute

• Luonto ja sen suojelu ovat jotenkin kadonneet asialistalta
• Itse kaipaisin oikeasti kovempia ja selvemmin lausuttuja kannanottoja ympäristön ja eläinten puolesta.
• Reilusti radikaalimpia linjauksia kaipaisin. Suurempia eroja ruskeisiin puolueisiin.
• Maakunnisaa paikalliset asiat reilusti pöydille ja haasteiksi mulle puolueille: esim. Pohjanmaalla turkikset, Lapissa metsät, saaristossa meri, Savossa norpat, Kainuussa sudet ja Hämeessä vaikkapa vaakunaeläin ilveksen kaatoluvat

Näissä vaaleissa eivät ympäristöteemat näkyneet. Jostain syystä Keskustavetoisen hallituksen, jossa Vihreät eivät edes olleet mukana, aikana valmisteltu ja keskustalaisen ministerin johdolla ajettu jätevesiasetuskin oli ainakin nettiparlamentin mukaan meidän syymme.

Erityisen pelottavaa on se, että Perussuomalaiset ovat myös “ilmastonmuutoskriittisiä”. Puheenjohtajansa on kehdannut plokillaan epäillä jopa koko ilmiötä. En olisi uskonut tätä mahdolliseksi Suomessa.

Vihreän politiikan ydintä on vihreys. Tuppaa unohtumaan myös minulta toisinaan – kulttuuripolitiikassa kun saa vaikuttaa luonnonsuojeluun melko harvoin ja kunnallisella tasolla valinta tapahtuu valitettavan usein kahden vihreän arvon väliltä.

Kommenteissa eräs Vihreiden kampanjassa ja toiminnassa keskeiseksi muodostunut teema jakoi ystäväpiiriäni:

4. Ydinvoima

• Totaalisen irrationaalinen ydinvoiman vastustus
• vihreät kusi alleen ydinvoimapäätöksessä

Osa oli siis sitä mieltä että olisi pitänyt lähteä hallituksesta jo vuosi sitten. Osa taas sitä mieltä että ydinvoimaa ei olisi pitänyt vastustaa alunperinkään.

Oli todella tuskaisaa katsoa vaaliohjelmia, joissa kerta toisensa jälkeen keskustelu typistyi ydinvoimajankkaukseen. Miksi ette lähteneet hallituksesta? Miten niin muka vastustitte? Ei voi yhtäaikaa vastustaa ja olla hallituksessa? Huokaus.

Kirjoittanen lähiaikoina oman blogauksensa ydinvoimasta, mutta minun mielestäni on aivan selvää, että Vihreiden on “normalisoitava” suhteensa ydinvoimaan. Gallupien mukaan Vihreiden kannattajista kolmannes kannattaa ydinvoimaa. Olisi myös tervettä että puolueen sisällä käytävä keskustelu ja moniäänisyys tuotaisiin julki.

Oma pääkritiikkini kohdistuu puolueen viestintään. Viestimme liikaa toisillemme, pelasimme hyvää syöttöpeliä mutta unohdimme tehdä maaleja. Viestinnän täytyy tapahtua ulospäin. Siinä epäonnistuttiin. Viestinnän täytyy myös ymmärtää kohdettaan.

Se mikä ei tapa, vahvistaa. Vaalitappio on hyvä hetki tarkistaa linjauksia ja terävöittää sanomaa. Vihreillä on kuitenkin valtaisa määrä osaamista ja loistavia tyyppejä, joiden avulla tulevaisuus voi näyttää vain valoisalta!