Posts Tagged ‘drm

19
Lok
10

e-kirjat, mp3 ja drm

Olen pitkään vastustanut musiikin DRMsuojauksia. Ne eivät vaan kertakaikkiaan toimi. Piste. DRM onnistui lähinnä hankaloittamaan e-bisneksen kehittymistä kun laillisesti ostettujen fileiden toimivuudesta ei voinut olla varmuutta. Fyysiset CD-levyt toimivat aina. Samoin piratoidut mp3-tiedostot. Laittomasti sai siis paremman tuotteen kuin laillisesti. Ei näin.

Otso Kivekäs ja Kenneth Falck vetävät tästä johtopäätöksen, että myös e-kirjojen kohdalla drm on tuhoontuomittua ja tekijänoikeudet sen mukaisesti.

Kenneth:

Osallistuin eilen eReading-seminaarin, jossa käsiteltiin sähköisen lukemisen nykytilaa ja tulevaisuuden suuntia Suomessa. Eräs mieleenpainavimpia lausahduksia oli erään kirjakustantajan edustajan lausunto, joka meni suunnilleen näin:

”Haluamme välttää musiikkiteollisuuden virheet. Siksi kaikki sähköiset kirjat pitää suojata DRM:llä.”

Toisin sanoen kirjamiehet ovat onnistuneet ymmärtämään täysin päälaelleen sen, mikä musiikkibisneksessä mokattiin. Siellähän yritettiin monen vuoden ajan käyttää DRM:ää, ja juuri se sai ihmiset kääntymään laittomien lähteiden puoleen, koska käyttökokemuksesta tuli niin huono.

Otso:

E-kirja kopioituu valitsemalla ”edit” ja ”copy”. Missä tahansa maailman miljardista tietokoneessa. Vaikka intressi rajoittaa on yhä olemassa, mahdollisuudet siihen ovat aika heikot.

Kirjojen kohdalla binääriaika on vasta alkamassa. Näyttää siltä, että kirja-ala aikoo toistaa musiikkiteollisuudessa jo hyvin koeteltuja virheitä, joissa voi turvallisesti luottaa epäonnistuvansa.

Otso ja Kenneth ovat kuitenkin sekä oikeassa että väärässä. Jos pelkkä lopputuote, esim. ääni- tai kirjatiedosto, kopiosuojataan, yritys on tuomittu epäonnistumaan.

Jos taas koko ketju luodaan suljetuksi, on onnistumisella paljon suuremmat mahdollisuudet.

Musabisneksen ”moka” oli se, että cd-levy luotiin avoimeksi alusta lähtien. Vuonna 1980 ei voitu edes kuvitella, että jokaisella ihmisellä olisi taskussaan laite, jolla voitaisiin lähetellä megatavujen (gasp) kokoisia tiedostoja ympäri maailman.

Tämän sudenkuopan e-kirjabisnes nyt yrittää ohittaa ja mahdollisesti jopa onnistuu siinä.

Minulla on iPadissani e-kirjoja Kindle Readerissa sekä Wiredin ja Suomen Kuvalehden diginumeroita. Kindle readerissa ”edit” ja ”copy” ei onnistu, koska koko ohjelmassa ei ole ”edit” tai ”copy”-toimintoa. Enkä liioin tiedä missä ”tiedosto” sijaitsee, koska perinteistä tiedostonhallintaa ei ole. Uudet Wiredin ja SK:n numerot hankitaan Wiredin oman sovelluksen kautta täysin suljetusti. Minua tämä kontrollin menetys ei haittaa koska homma toimii muuten sujuvasti.

(Kirjoittaakohan Chris Anderson muuten seuraavaksi kirjan ”Closed – a radical old price”?)

Vaikka suljettu järjestelmä ei täysin aukottomasti estäkään ”piratismia”, se kuitenkin hankaloituu niin merkittävästi, että laillinen metodi on parempi vaihtoehto enemmistölle käyttäjistä, joka mahdollistaa järkevän ansaintalogiikan. Ja se on itse asiassa myös PC-pelien drm:n tavoite. Olin ymmärtänyt DRM:n perustarkoituksen väärin.

Many people will blurt out what they believe is the ultimate argument against copy protection and DRM: ”It doesn’t work!”. This claim is borne out of the misconception that the games industry is using copy protection or DRM measures to completely eliminate piracy, which is absurd. It’s common knowledge both within the gaming industry and outside it that piracy cannot be stopped completely. If properly motivated, and given enough time, pirates can and will break through virtually any software or hardware-based defence mechanism. The rationale behind the use of copy protection and DRM is much the same as the rationale behind the use of physical locks: to increase the complexity, time, effort and risk involved in attempting to overcome the protection, in the hopes of discouraging ’casual’ pirates and thieves. In other words whether a physical lock or a digital lock, the aim is essentially to keep honest people honest, not to present an impenetrable barrier.

So really, all locks and keys do 99% of the time is present a constant inconvenience for legitimate users. If we lose them, we’re locked out of our own houses or cars. Yet strangely enough, you won’t find a groundswell of popular opinion stating firmly around the Internet that ”door locks don’t work!” and demanding that everyone remove them because of the inherent inconvenience that they impose. Why is that? Probably because everyone is the owner of physical property of some kind, and is willing to endure the constant inconvenience of various locks and keys in their daily lives in the hopes of protecting that property from potential theft, even if in reality it actually provides them with no real protection against most thieves. However because most people are not owners of intellectual property, they find it exceedingly easy to flippantly shout simplistic solutions across the Internet such as ”Greedy companies must remove all protection and DRM, they don’t work!”.

Kun tähän lisätään musiikkibisneksen etsikkoaikaa kehittyneempi internet-kauppa ja aukottomasti toimivat palvelukonseptit (Kindle, iBookStore), niin e-kirjojen tulevaisuus näyttää musiikkibisnestä valoisammalta. Ja siihen tulevaisuuteen drm kuuluu olennaisena osana.

Sori vaan piraatit, aiheutitte itse ihannoimanne vapaan internetin tuhon. Tulevaisuus on suljettujen palvelukonseptien kuten Steam, Kindle ja Spotify. En tiedä pidänkö tästä tulevaisuudenkuvasta sen enempää kuin vapaan latailun onnelasta. Dystopioita ovat molemmat.

Advertisement
18
Hei
09

kuluttajan oikeudet

Viime aikoina tekijänoikeuskeskustelussa on ponnahtanut esille termi ”kuluttajan oikeudet”. Täsmällistä määritelmä mitä näillä oikeuksilla tarkoitetaan en ole löytänyt. Olen kokenut, että niitä käytetään enemmänkin ”poliittisena koodisanana” osoittamaan sympatiaa ”tekijänoikeusaktivisteille”. Vähän samaan tapaan kuin Ameriikoissa ”empaattinen” tuomari tarkoittaa aborttioikeuksien puolustajaa.

levyt

Tottakai kuluttajalla on myös oikeuksia. Niitä suojaa kuluttajansuojalaki. Kuluttajaliiton mukaan:

Kuluttajan velvollisuus on maksaa tavaran tai palvelun hinta kokonaan ja sovittuna aikana.

Myyjän velvollisuus on toimittaa sovitunlainen tuote sovittuna aikana ja sovittuun hintaan.

Selvästikään kuluttajan oikeudet eivät anna lupaa ladata mitä vain milloin vain huvittaa. Mitä uusia kuluttajan oikeuksia sitten digitaalisella ajalla tekijänoikeudella suojattuihin teoksiin voisi ja pitäisi mielestäni liittyä?

1. Oikeus konvertointiin

Mielestäni kuluttajalla pitää olla oikeus muuttaa ostamansa digitaalinen teos omaan käyttöönsä johonkin toiseen formaattiin. Esimerkiksi täytyy olla laillista muuttaa CD-levy mp3-tiedostoiksi.

Teknisesti tähän seikkaan liittyy mielestäni kuluttajan oikeus heikentää kopion laatua eli ostettuaan dvd:n kuluttajalla on oikeus pienentää kuvakoko vaikkapa luuriin sopivaksi, mutta dvd:n hankkiminen ei oikeuta lataamaan blu-ray (HD) -tasoista kopiota vertaisverkoista. Täydellisessä maailmassa joskus tulevaisuudessa ”laadun päivittämisestä” maksettava hinta voisi tietysti olla pienempi kuin täyslaatuisen HD-kopion hinta.

2. Oikeus käyttää teosta millä tahansa laitteella

Mielestäni kaikki DRM ym. tekniset rajoitteet ovat:
a) tuhoon tuomittuja – ne voidaan joka tapauksessa kiertää
b) vahingollisia tekijänoikeudenhaltijoiden imagolle – miksi potkia nilkoille niitä, jotka ostavat laillisen tuotteen?
c) väärin kuluttajaa kohtaan

Kannatan vahvasti avoimia tiedostoformaatteja, jotka toimisivat laitteella kuin laitteella.

Myös koska kopioiden tekeminen yksityiseen käyttöön on – ja tulee ollakin sallittua – on kaikenlaisten kopiosuojausten käyttö paitsi typerää myös aidosti kuluttajien oikeuksia vahingoittavaa.

3. Internet on globaali, joten maantieteellisistä rajoitteista pitäisi luopua

Dvd-levyjen aluekoodaus on hyvä esimerkki järjestelmästä, joka ei edistä juuri kenenkään hyvinvointia. Miksen saisi ostaa Japanin matkalta dvd-levyjä ja katsoa niitä tietokoneellani koto-Suomessa? Kulttuuri on globaalia – kun digitaalinen kopio julkaistaan, on sen hankkiminen oltava mahdollista mistä päin maailmaa tahansa.

Jo nyt joka tapauksessa kaikkien maantieteellisten rajoitteiden kiertäminen on paitsi mahdollista myös helppoa – dvd-levyistä ja -soittimista saa aluekoodit helposti pois ja Amerikan iTunesiin pääsee leffaostoksille sopivan proxyn avulla. Tekniset rajoitteet ovat typeriä ja turhia.

4. Kuluttajan oikeus ostamaansa teoskappaleeseen

Viime viikolla Kindlen omistajat, jotka olivat ostaneet George Orwellin teoksia, havaitsivat kirjojen hävinneen lukulaitteistaan. Ostohinta oli hyvitetty käyttäjätileille, mutta silti temppu oli typerä ja tulisi mielestäni oikeastaan olla jopa laiton.

Fyysisessä maailmassa tekoa voisi verrata siihen, että Akateeminen kirjakauppa murtautuisi asuntooni yöllä, nappaisi osan kirjoista pois hyllystä ja jättäisi tilalle ostokuponkeja. Ei näin pitäisi saada toimia oli alkuperäisen lisenssin ehdot minkälaiset tahansa.

Kun teos on julkaistu ja myyty kuluttajalle tulee kuluttajalla olla oikeus säilöä sitä juuri niin kuin haluaa, juuri niin pitkään kuin haluaa.

Ja miksi, oi miksi, Kindlestä piti napata pois juuri Orwellin teokset?

5. Oikeus yksityiseen kopiointiin

Kuten tekijänoikeuslaki nykyäänkin sallii, tulee käyttäjillä olla lähtökohtainen oikeus jakaa hankkimiaan teoksia kohtuullisesti yksityiseen käyttöön.

Kohtuullista yksityistä käyttöä ei ole esim. musiikkikirjastonsa jakaminen LimeWirellä, mutta vaikkapa ”mixtapen” tekeminen tyttöystävälle mielestäni on.

(Jotenkin fyysisessä mixtapessa on kyllä yhä enemmän hehkua kuin vaikka kuinka suurella sydämellä laaditussa Spotify-soittolistassa… :)

—-

Nämä ovat mielestäni ”kuluttajan oikeuksia”, jotka toteutuvat tällä hetkellä puoli tiehen ja aiheuttavat turhia hankaluuksia, mielipahaa ja vaikeuttavat  kulttuuristen ilmiöiden leviämistä. Edellä kuvailemani ”uudet oikeudet” eivät mielestäni ole myöskään pahasti ristiriidassa perinteisten tekijänoikeuksien kanssa.

Jos joku muuten tietää mitä kuluttajanoikeuksilla oikeasti tarkoitetaan to-keskustelussa, valaiskaa minua. Olen aidosti kiinnostunut kuulemaan.

24
Hei
08

drmaaaaaaaargh

Jo useampia vuosia olen ollut Lex Karpela yms. keskustelusta sitä mieltä että:

Tekijänoikeudet: Yes, goodigood, tarvitaan internet-ajallakin, ei voida romuttaa
DRM: über-bs, kauheaa, turhaa, ihmisten elämää vaikeuttavaa, aina kierrettävissä

 

Tänään sain sitten sähköpostiini taas loistavan esimerkkitapauksen siitä, miksi ja miten DRM haittaa musiikkibisnestä, aiheuttaa harmia rehellisille kuluttajille ja sitä kautta on vahingollista muusikoille ja kaikille luoville taiteilijoille. Ja elämälle! Maailmalle! Verenpaineelle!

Tyttöystäväni äiti soitti ja kertoi, että hän oli päättänyt ostaa ”musiikkia verkosta” ”kun sitä niin suositellaan”.

Oli valinnut Hesarin Musalataamosta viisi kipaletta. Maksanut ne, ladannut koneelleen ja koettanut soittaa. Ei toimi. Yhteys asiakaspalveluun. (Pisteet asiakaspalvelulle nopeista ja ystävällisistä vastauksista, jotka ovat mielestäni myös selkeitä. Propsit Musalataamolle myös siitä, että sieltä voi (levy-yhtiöstä riippuen) ladata mp3-tiedostoja, joissa näitä ongelmia ei ole.)

Hei,

Harmillista, että näin on päässyt tapahtumaan.

Ensimmäiseksi tahtoisin kysyä oletteko ladanneet ilmaisen testikappale
”Classic Spacen”?
(http://musiikkilataamo.hs.fi/Magellan/pages/main.jsp?storeId=11801&pageId=collectionDisplay&viewId=63601)
Jos saitte sen vaivatta ladattua ja pystytte sitä soittamaan, teillä
pitäisi olla kaikki kunnossa järjestelmävaatimusten osalta.

Jos ”Classic Space” ei toimi, on teillä luultavasti jotain asetuksia
väärin. Toimikaa seuraavasti:

Asentakaa uudelleen Windows Media Player ja poistakaa ”Classic Space”
kovalevyltänne. Löydätte viimeisimmän version Windows Media Playeristä
tämän linkin kautta:
http://www.microsoft.com/windows/windowsmedia/download/AllDownloads.aspx?displang=en&qstechnology=

Windows Media Playerin uudelleenasentamisen jälkeen teidän tulisi
päivittää vielä Windows. Tarvittavat Windowsin päivitykset löytyvät
täältä: http://update.microsoft.com

On tärkeää, että valitset ”Custom Installation” ladataksesi kaikki
tarvittavat päivitykset. Tarkistakaa myös soittimenne päivitykset
painamalla ”Help” –> ”Search for updates…” Windows Media Playeristä.

Kun olette tehneet tämän, kokeilkaa ladata ”Classic Space” uudelleen.

Jos ”Classic Space” toimii nyt, olette asentaneet kaiken oikein.

Saatteko ilmaiskappaleen toimimaan? Jos, ette niin minkälaisia
virheilmoituksia tulee?

Ystävällisin terveisin,
Asiakaspalvelu / Musiikkilataamo

No, ei alkanut toimimaan näillä ohjeilla, tuli vain uusia virheilmoituksia. Uusi yhteydenotto.

Hei,

Kokeilkaa vielä päivittää DRM uudelleen.

Tässä siis linkki tuohon DRM:n uudelleen asentamiseen:
http://www.microsoft.com/windows/windowsmedia/player/webhelp/default.aspx?&mpver=11.0.5721.5230&id=C00D11E2&contextid=71&originalid=C00D2781

Valitkaa sivun alaosasta ” To Reset Windows Media DRM system” ja
seuratkaa ohjeita.

Älkää käyttäkö tätä jos teillä on paljon DRM-suojattua musiikkia
koneella? Keksitään sitten jotain muuta.

Auttaako mitään?

Ystävällisin terveisin,
Asiakaspalvelu / Musiikkilataamo

*kiroilua*

Tässä on niin monta seikkaa väärin. Musiikin soittamisen pc:llä pitäisi olla suurinpiirtein maailman yksinkertaisin asia. Se on toiminut tietokoneissa jo 90-luvun puolivälistä lähtien.

Miksi sitten herran vuonna 2008 rehellinen kuluttaja joutuu ottamaan ”vävypoikaansa” yhteyttä, jotta voisi kuunnella musiikkia koneellaan? Miksi? Onko kenelläkään hyvää vastausta?

Huonoja vastauksia on useita:
– Musalataamon käyttämä Microsoftin DRM-suojattu formaatti on susi
– Windows Media Player on susi
– Windows Media Playerin asennusohjelma on susi
– Windowsin Updater on legendaarisen susi
– Windowsin DRM on susi
– Windows on susi

Kaikki nuo edellä mainitut hypyt ovat täysin turhia! Mitään noista asiakaspalvelun neuvoista ei tarvittaisi, jos kaikkien levy-yhtiöiden käyttämä formaatti olisi esim. mp3, jossa digitaalista ”tekijänoikeus-teknologiaa” ei ole. Ja puoliskon äiti voisi vapaasti valita alustan, millä laillisesti ostamiaan tiedostoja käyttää. Kyllä internet-bisnekselle näin keskeisten perusasioiden pitäisi olla niin helppoja, että ne eivät aiheuta ongelmia edes Pihtiputaan mummolle. Koskaan. Missään. Miten paljon rahaa firmat säästäisivät ihan jo sillä, että asiakaspalvelut voisivat ratkoa todellisia ongelmia itseaiheutettujen sijaan.

Prkl! Älyttömintähän tässä on se, että helpommalla pääsisi jos laittomasti lataisi! Rehellisyydestä sakotetaan!

Helppo vastaus ongelmaan olisi: osta anoppi Mac, niin ongelmat loppuvat, mutta ei se ihan niinkään ole. Myös Applen käyttämät teknologiat vaikeuttavat ihmisten elämää tarpeettomasti. Minulle on eräs ihan kaikinpuolin fiksu ihminen (kansanedustaja ammatiltaan) selvittänyt, miten sen iTunesin kopiosuojan voi kätevästi kiertää polttamalla kappaleet ensin CD-R levylle ja sitten kääntämällä ne levyltä taasen iTunesilla mp3-muotoon ja sitten siitä voi ”helposti” siirtää fileet ei-iPod mp3-soittimeen. Ihan hemmetin näppärää todellakin. Ja nuo peräkkäiset säästökoodaukset tekevät varmaan vain kauniita asioita musiikin äänenlaadulle.

Epätodellista!

Toinen hyvä esimerkki DRM:n aiheuttamista ääliömäisyyksistä on se, että vielä anno domini 2008 ei ole mahdollista ”vuokrata” leffoja verkon kautta Macilla (Suomessa). Kun ei ole sitä Windows Media Player X (avec le DRM) -softaa ei. Kaiken muun voi hoitaa verkon kautta, ihmissuhteetkin osin, mutta leffat täytyy noutaa vuokraamosta. Ja kuitenkin p2p- ja torrent-verkkojen kautta filkkoja on voinut imuttaa kohta jo kymmenen vuotta. Eivätkö elokuva-puljut ymmärrä miten paljon bisnestä heiltä menee sivu suun oman typeryytensä vuoksi? Musabisnes on asioiden laidan jo pitkälti ymmärtänyt. (Ei näemmä siis kokonaan hekään.)

Olen täynnä pyhää vihaa kaikkia niitä tahoja kohtaan, joiden mielestä DRM (sisältäen myös kaikenlaiset aluekoodit) on hyvä idea.

Tekijänoikeuksia puolustan verissä päin viimeiseen saakka, mutta tiedostojen vapaan käytön puolesta olen myös valmis barrikadeille. Nykyinen tilanne ei ole kenenkään etu.

29
Tam
08

kirjastot ja digitaalinen aineisto

Kirjastolaki toteaa seuraavaa:

”Yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen.

Kirjastotoiminnassa tavoitteena on edistää myös virtuaalisten ja vuorovaikutteisten verkkopalvelujen ja niiden sivistyksellisten sisältöjen kehittymistä.”

Nämä tavoitteet kirjastolaitos on kyennyt takaamaan hienosti ja suomalaisten kirjastojen taso ja käyttöaste puhuvat puolestaan.

Perustehtävät myös liittyvät kiinteästi ”puutteen talouteen”; kirjoja, levyjä, videoita ja muuta informaatiota voi ”analogisessa” muodossaan olla kirjastoilla vain rajoitettu määrä – jo kirjastorakennusten fyysinen koko asettaa rajat sille, paljonko niteitä voidaan kerrallaan pitää esillä. Puhumattakaan aineiston vähittäisestä rapautumisesta käytön ja ajan myötä.

Digitaalisessa maailmassa nuo rajoitteet poistuvat. Yhden Terabitin (1000 Gigaa, 1 000 000 megaa) kovalevyllä voidaan tekstimuodossa säilöä jo lähes kaikki koskaan kirjoitettu kaunokirjallisuus. Kaikilla kielillä. Ja kopioiden tekemisestä ei tule lainkaan lisäkustannuksia eikä laatu heikkene.

Nykyään suurin osa kaunokirjallisuudesta luetaan painettuna kirjana. Kuinka pitkään näin tulee olemaan? Amazonin Kindle-lukulaitteesta on tullut jo menestys.

Meillä Sibiksen opiskelijoilla on ollut jo usean vuoden ajan mahdollisuus käyttää kotioloista rajattomasti muutamaa äänitetietokantaa. Näistä ehkä merkittävämpi on Naxos Music Library, tuon kuulun ”klassisten halpislevyjen tuottajan” streamaava nettisaitti.

Palvelu pelaa hienosti ja valikoima on laaja. Olen koto-oloissa nautiskellut niin afganistanilaisesta kansanmusiikista (Naxosella on myös jazzia ja maailmanmusiikkia kataloogissaan), ukrainalaisesta kirkkolaulusta kuin modernista klassisesta musiikistakin. Hifistin korviani säästökoodaus välillä tosin särkee, mutta käytettävyys on niin hyvä, että pienet puutteet sietää.

Sama palvelu on tarjolla myös Helmet-kirjastokortin omaaville. Upeaa julkista palvelua! Mutta kaupungin kirjaston kautta käytössä on rajoite: vain kaksi tuntia ja 25 käyttäjää kerrallaan.

Tilanne tuo konkreettisesti esiin digitaalisten hyödykkeiden ristiriitaisen perusluonteen.

(Nyt mennään sitten vahvalla mutu-tuntumalla kirjastolaitoksesta ja tekijänoikeuksista, joten koittakaa kestää ja korjatkaa jos hirveitä läpiä päähäni lauon… …Ja tiedän kyllä, että kirjastot eivät ole vain pölyisiä kirjavarastoja vaan tiedonhaun ja hallinnan moderneja osaamiskeskuksia. :)

Miten kirjasto toteuttaa perustehtäviään digitaalisella aikakaudella? Aiotaanko ”rajoitettujen resurssien ajan” puutteet siirtää myös tulevaisuuteen? Kuinka tämä järjestetään? DRM-järjestelmilläkö? (Ei tule onnistumaan, ne voidaan aina kiertää.)

Nykyisin kirjastot säännöstelevät puutetta varausten, kappalemäärien ja laina-aikojen avulla. Sama mekanismi (vrt. Naxos-Helmet) digitaaliselle puolelle siirrettynä tuntuu täysin järjettömältä – miksi ihmeessä kenenkään pitäisi odottaa kuukausi jotain teosta, vaikka digitaalisen kopion voi lähettää netin kautta vaikka heti? Miksi laina-aika olisi vain kuukausi, vaikka sen venyminen ei ole pois keneltäkään?

Tällä hetkellähän ’Pirate Bay’ -torrentsaitti toimii kuin ”unelmien kirjasto” – kaikki informaatio saatavilla heti, maksutta. Onko Ruotsin piraattien toiminta ”julkista palvelua” parhaimmillaan?

Ei todellakaan. Miten käy kulttuurin tuottajien ansaintalogiikan jos ”kirjasto” tarjoaa täsmälleen saman tuotteen kuin kauppakin, mutta ilmaiseksi?

Mutta myös kirjastolaitoksen tärkeä sivistystehtävä tulee voida turvata myös tulevaisuudessa. Tietoon, kulttuuriin ja sivistykseen tulee olla oikeus tulotasoon katsomatta.

Miten puutetta annostellaan digitaalisesti edes jotensakin järjellisellä tavalla? Tarvitseeko pula-aikaa enää sietää? Onko olemassa jokin toinen mekanismi, jonka kautta sekä julkinen palvelu, että kaupalliset edut voitaisiin ottaa huomioon? Vai onko ristiriita sovittelematon ja meidän täytyy joko lopullisesti hylätä kansanvalistuksen ideologia tai sisällöntuottajien taloudelliset oikeudet? Molemmat vaihtoehdot tuntuvat äkkiseltään hirvittäviltä.

Jaetaanko tulevaisuudessa kaikille kansalaisille kirjastokortin sijaan ”sivistyskortti”, jonka sisältämillä ”pisteillä” voi hankkia kulttuurituotteita parhaaksi näkemästään paikasta? Miten ”sopiva taso” julkiselle palvelulle määriteltäisiin, montako kirjaa kansalainen saa lukea ilmaiseksi vuodessa? Montako äänilevyä kuunnella kotonaan? 2? 5? 200? 500? 80 000? Miten varmistettaisiin kulttuurisesti tärkeiden, mutta taloudellisesti epäkannattavien palvelujen saanti? (Tietokirjallisuus, runous, paikallisuus, marginaalikulttuurit, monikulttuurisuus jne.) Onko kirjastojen tehtävänä tarjota myös viihteellistä ja kaupallista sisältöä, josta markkinoiden tarjonta on kattavaa?

Onko kansanvalistukselle ja yleissivistykselle tilaa tulevaisuudessa? Kuoliko historian sijaan idealismi ja yhteiskunnallinen solidaarisuus?

Kirjasto on ihanan epäkaupallinen saareke markkina-arvoisten tekijänoikeuksien maailmassa. Ehkäpä juuri siksi myös kirjaston työntekijöiden palkat vaatimustasosta (akateeminen tutkinto) huolimatta ovat todella kehnot.




Flickr Photos


%d bloggaajaa tykkää tästä: