Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan Guggenheim-lausunto

Kuten Guggenheim-prosessia seuranneet ovat varmastikin huomanneet, museo-hankkeen valtuustokäsittely siirtyi noin 3-4 viikkoa, jotta kunnallisen päätöksenteon kaikki rattaat varmasti ehtivät raksuttaa. Tähän liittyen sainkin kulttuurikeskuksen johtajalta Veikko Kunnakselta seuraavan viestin:

Hyvät lautakunnan jäsenet,

Ennakkotietona: kulttuuri- ja kirjastolautakunnalta pyydetään G-asiasta lausuntoa ja tulemme käsittelemään asian seuraavassa lautakunnan kokouksessa 14.2. Selvitys on ladattavissa pdf-muodossa kaupungin ulkoisilta kotisivuilta.
 
Voisitteko ystävällisesti lähettää asiaan liittyviä kysymyksiänne sähköpostitse – lyhyesti ja  ensi viikon loppuun mennessä. Uskon, että se auttaisi mahdollisimman perusteellisen lausunnon antamiseen asiassa.

Kuva: marito23 / Flickr (cc-lisenssi)

Avoimmuuden nimissä kysynkin teiltä, oi internet, mihin kysymyksiin haluaisitte vastauksia?

Omia aiheita on jo muutama:

1. Näyttelyvuosi

Haluaisin konkretiaa näyttelyistä ja teemoista. Eli siitä sisällöstä, jota museossa sitten olisi. Mitä ne ”isot” näyttelyt voisivat olla ja mitä ”pienempi näyttely” tarkoittaa. Myös kotimaisuusasteesta saisi paremman kuvan esimerkkien avulla.

Uskon myös vahvasti että selkeä ja konkreettinen esimerkkivuosi avaisi koko museon toimintaa ja profiilia laajemmalle yleisöllekin selvitystä paremmin.

Ymmärrän toki että 100% varmaa vastausta on vaikea antaa – eihän vielä ole edes tarkkaa tilasuunnitelmaa. Karkea arvio onnistunee kuitenkin?

2. Kaupungin taidemuseon kokoelmanäyttelytoiminnan jatkuminen

Millä volyymillä ja budjetilla taidemuseo tulee järjestämään omaa näyttelytoimintaansa? Pääseekö niitä näyttelyitä myös Helsingin Guggenheimiin? Entä muihin Guggenheimeihin?

Asiallisia kysymyksiä lupaan viedä eteenpäin.

Advertisement

”Se ’any key’ tarkoittaa mitä tahansa näppäintä”

Kirjoitin eilen Helsingin it-ohjelmasta, joka oli tänään kaupunginhallituksen asialistalla. Ohjelma hyväksyttiin esityksen mukaan.

Se että paperi meni läpi ei yllättänyt minua lainkaan. Niin näillä asioilla on tapana käydä. Sisältöihin olisi pitänyt vaikuttaa jo aiemmin. Ohjelma toki valmisteltiin Taskessa ilman julkista keskustelua tai mahdollisuuksia vaikuttaa avoimesti sen linjauksiin. Yritetään sitten 2014 uudestaan.

Kuva: caseorganic / Flickr (cc-lisenssi)

Kokouksen käsiteltävänä oli myös Yrjö Hakasen, valtuuston ainoan kommunistin, aloite kaupungin viime vuonna hankkiman Ahjo-järjestelmän parantamiseksi. Vastaus Hakasen aloitteeseen kuvaa erinomaisella tavalla miten kaupungin it-prosessit ovat vinksallaan:

Kaupunginhallitus toteaa, että aloitteessa esiintuotuihin seuraaviin kahteen kehittämisehdotukseen suhtaudutaan varauksella, sillä ne eivät ole kokoussovelluksen suunnitellun käyttötavan mukaisia. Kyse on merkintöjen tekemisestä itse asiakirjoihin sekä useiden päätösasioiden/asiakirjojen samanaikaisesta käsittelystä sovelluksessa.

Eli kun kokoussovellusta ei alunperin suunniteltu siten että asiakirjoihin voisi tehdä merkintöjä tai kahta dokumenttia selailla yhtäaikaa, niin näitä ominaisuuksia ei järjestelmään enää vaan voida mitenkään lisätä. Arggh.

Ja juuri hyväksytyssä it-ohjelmassa puhutaan kauniisti käyttäjälähtöisyydestä. Sillä tuskin tarkoitetaan sitä että Ahjo-läppäri lähtee turhautuneen käyttäjän kädestä ballistisesti kohti vesilintua.

Miten sitten saataisiin parempia järjestelmiä? No, ruuvaamalla it-hallintoa strategisesti eri suuntaan. Mites se tapahtuu? Muuttamalla it-ohjelmaa. Ainiin, se hyväksyttiin juuri että naps vaan.

Kauniin kafkamainen palautelooppi.

Masentavinta ohjelman vaiheita seuratessa on ollut vaikutelma että oikein ketään muutaman Vihreän nörtin ja valtuutetun lisäksi ei tunnu paljoa nappaavan. Kyse on kuitenkin noin sadasta miljoonasta eurosta vuodessa. Pitäisi ehkä vähän kiinnostaa. Kaupungin it-hallinto on tietoyhteiskunnan julkista perusinfraa.

Lisäksi minua on hämmästyttänyt se, että erittäin fiksuiksi tietämäni ihmiset nostavat it-ohjelman edessä kädet pystyyn; ”me ei ymmärretä tästä mitään”, ”menee yli hilseen”.

En minäkään it-ammattilainen ole. Koodaamisesta en tajua yhtään mitään, serveri- tai ohjelmistoarkkitehtuureista vielä vähemmän. Mutta ei kai tarvitse olla lääkäri voidakseen päättää sairaanhoidon organisaatiomalleista tai merikapteeni ohjatakseen sataman toimintaa?

Ongelma on kaksiteräinen; tottakai it-ohjelman perkaaminen vaatii aikaa ja vaivaa, mutta niin vaatii kaupungin kaikkiin muihinkin asioihin syventyminen. Julkinen päätöksenteko ei saa olla rakettitiedettä.

Suurempi syypää onkin hallinto, jonka on popularisoitava ulosantiaan. It-hallinnon tulee kyetä selittämään ohjelmansa niin että kaupunginhallituksen ja valtuuston jokainen jäsen, tai edes enemmistö, ymmärtää mistä päättää ja miten päätös vaikuttaa. Näin ei selvästikään nyt ollut asian laita.

Asiantuntijakieli on vallankäyttöä. On paljon helpompaa piiloutua vaikeiden lyhenteiden taakse kuin selittää asiat niin että maallikkokin ymmärtää.

Et ipsa scientia potestas est, eix jeh?

Helsingin it-ohjelma

Huomenna kaupunginhallitus käsittelee kokouksessaan ”Tietotekniikkaohjelmaa vuosille 2012-2014”. Otso kirjoitti aiheesta minua asiantuntevammin ja minulla on näin maallikkona Kivekkään huomioihin vain vähän lisättävää.

Kaavio päivässä pitää lekurin loitolla.

Haluaisin vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

1. Kustannukset

Edellisessä kaupungin it-strategiassa linjattiin kustannusten kasvavan noin 50%. Näin myös tapahtui. Nyt tuoreessa paperissa kuluista ei sanota yhtään mitään. Todetaan vain että ”Infrastruktuurin osuus tietotekniikan kokonaiskustannuksista tulee saada laskevaksi”, joka tietysti prosentuaalisesti onnistuu komeasti jos muut osuudet kasvavat.

Haluaisin ohjelmaan arvion ohjelmakauden it-kustannuskehityksestä.

2. Käyttäjälähtöisyys

Strategiseksi tavoitteeksi kirjataan hienosti: ”Helsinki on käyttäjälähtöisten innovaatioiden edelläkävijä”.

Vallan mainiota! Päästäänköhän tulevaisuudessa siis esim. Ahjo-järjestelmää käyttämään millä tahansa päätelaitteella? Hienoa! Käyttäjälähtöiset innovaatiot ovat upea juttu! Myöhemmin vaan sitten linjataan:

Hallintokunnille ja käyttäjille tietotekninen infrastruktuuri näkyy keskitetysti järjestettyinä palveluina.

Kaupungin perusinfrastruktuurilta edellytetään yhdenmukaisuutta, koska sen on oltava kaupunkiyhteisyyden lisäksi laajasti yhteentoimiva muiden organisaatioiden kanssa. Kaupungin toiminnan jatkuvuus ja palvelujen kehit- täminen edellyttää ajanmukaista ja yhtenäistä tietoteknistä infrastruktuuria.

Tämä tarkoittaa käytännössä siis sitä että tulevaisuudessakin esim. Ahjo-järjestelmää ja sen kumppaneita kehitetään siten, että ne ovat käytettävissä vain ja ainoastaan kaupungin määrittämällä infralla. Ymmärrän linjauksen it-väen näkökulmasta: on monta kertaluokkaa helpompaa ylläpitää, ohjeistaa ja huolehtia tietoturvasta yhtenäisellä laitekannalla. Tämä vaan ei ole juuri lainkaan käyttäjälähtöisyyden mukaista. Keskitetyt ratkaisut ja käyttäjälähtöiset innovaatiot ovat peruslähtökohdiltaan janan ääripäät – niiden väliltä on löydettävä tasapaino ja nyt olisi aika siirtää Helsingin painopistettä kohti käyttäjää.

Mielestäni ”maailma” on menossa siihen suuntaan, että ”sisältöjä”, niin julkisia kuin salaisiakin käytetään ihan miltä tahansa laitteelta. Olen toisinaan lukenut samaa esityslistaa sekä puhelimesta, padilta, läppäriltä että Ahjo-koneelta. Yhden näistä neljästä laitteesta hankinta olisi voitu välttää, jos järjestelmä olisi kehitetty eri näkökulmasta.

Tämä toki asettaa kaupungin it-osastoille haasteita, mutta ainakin tietoturvallisuudessa tämän kaupungin suurin aukko on luottamushenkilöjärjestelmä, jonka ”vuotamista” ei kyllä millään teknisellä ratkaisulla tukita.

Eli haluaisin että käyttäjälähtöisyys heijastuisi myös infrastruktuuriin. En tarkoita tällä sitä, että infraa kehitettäisiin jokaisessa virastossa erikseen, vaan sitä että projekteissa huomioitaisiin käyttäjien toiveet ja tavoitteet edes jollain tavalla. Valmistelu on nyt ollut erittäin suljettua, järjestelmäkeskeistä ja ylhäältä ohjattua.

En malta olla vielä lopuksi vertaamatta it-strategian valmistelua Guggenheim-hankkeeseen. Kaupungin it-puoli kun on suurin piirtein budjetillisesti samaa kokoluokkaa kuin kultturiala – rapiat toista sata miljoonaa. Kuten jo aiemmin mainitsin, edellisessä it-ohjelmassa linjattiin noin 50% kustannusnousu. Tämä on siis moninkertainen verrattuna Guggenheimin kustannuksiin. Huomasiko kukaan?

It-ohjelma tuotiin täysin suljetun valmistelun, jossa käytettiin myös ulkopuolisia konsultteja, jälkeen kaupunginhallitukseen, joka todennäköisesti huomenna hyväksyy ohjelman suuremmitta mutinoitta.

Miksei Iltalehti tee galluppia? Miksei vaadita kansanäänestystä? Miksei HS.fi täyty vihaisista viesteistä? Mikseivät nuoret journalistit julista uudenlaisen hallintoaikakauden alkua? Miksei Blogistan ja Facebook myrskyä?

Niinpä niin.

kklk 01 / 24.01.2012

Huomenna vuoden ensimmäisessä kulttuuri- ja kirjastolautakunnan kokouksessa on muutama tavallista tärkeämpi kohta. En pääse itse työkiireiden vuoksi paikalle, vaan sijastani kokoukseen osallistuu Mikael Vakkari.

Esityslista löytyy täältä.

2 Kaupunginkirjaston esitykset vuoden 2011 käyttötalousarvion määrärahojen korottamisesta sekä käyttötalousarvion määrärahan siirrosta vuodelle 2012

ok.

2 Kulttuurikeskuksen virkasuhteen irtisanominen

Kyseessä on siis maahanmuuttajien kulttuuriin keskittyneen Kulttuurikeskus Caisan johtajan Johanna Maulan irtisanominen.

Asia on selvästi monelle tärkeä; olen saanut aiheen tiimoilta useita kymmeniä sähköpostiviestejä ja vaikuttaa siltä että useat maahanmuuttajajärjestöt ovat kokeneet tärkeäksi puolustaa Johanna Maulaa prosessissa. Tuki kertoo siitä että järjestöjen keskuudessa Maulasta pidetään.

Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan tehtävä irtisanomisasiassa ei kuitenkaan ole arvioida Maulan suhteita maahanmuuttajajärjestöihin, vaan arvioida irtisanomisprosessin asiallisuutta. Jos katsomme että irtisanomisprosessi on kaupungin puolelta hoidettu oikeudenmukaisesti ja laillisesti, on lautakunnan hyväksyttävä esittelijän esitys.

Mielestäni esittelyteksti liitteineen osoittaa selvästi että irtisanomiselle on hyvät perusteet. Jos olisin kokouksessa, puoltaisin esittelijän esitystä.

Useimmat minulle sähköpostia lähettäneet tahot olivat erityisen huolestuneita maahanmuuttajien kulttuuripalveluiden jatkumisesta ja laadusta jos Johanna Maula irtisanotaan. Minä olisin todella huolestunut tilanteesta, jos niiden jatkuminen olisi kiinni yhdestä ihmisestä. Ei nimittäin ole. Helsingin kaupunki, Helsingin kulttuurikeskus, me Vihreät ja uskoakseni koko kulttuuri- ja kirjastolautakunta on vahvasti sitoutunut ylläpitämään ja kehittämään maahanmuuttajien kulttuuripalveluita sekä Caisassa että muilla tavoilla.

Johanna Maulan irtisanominen ei tarkoita maahanmuuttajien kulttuuripalveluiden alasajoa.

KULTTUURIPOLITIIKKA

1 Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan lausunto kulttuuritoimen organisointiselvityksestä

Tämä on erittäin tärkeä asia, josta olen kirjoittanut blogillani aiemminkin. Kyse on siis siitä kuinka Helsingin kulttuuripalveluita tulevaisuudessa poliittisesti ohjataan. Mielestäni tällä hetkellä poliittinen valta on aivan liian hajallaan ja kokonaisnäkemys puuttuu. Tai vaikka kokonaisnäkemystä (*krhm*) löytyisikin, alaa ei pystytä ohjaamaan. Olenkin esittelijän kanssa yhtä mieltä siitä että esityksen mukaiset lautakunnat tulisi yhdistää ”uudeksi nykyistä isommaksi kulttuurilautakunnaksi”.

Sen sijaan tästä lausunnosta (ja lausuntokierrokselta) puuttuu kokonaan helsinkiläisen kulttuuripolitiikan virtahepo kokoushuoneessa: Helsingin kaupunginteatterin hallinnollinen asema.

Helsingin kaupunginteatterin säätiön hallitusta on johtanut käsittääkseni jo 1980-luvulta lähtien sosiaalidemokraattien Jorma Bergholm. Vaalitulokset ja muut henkilöt vaihtuvat – Jorma pysyy. Kaupunginteatteri on SDP:n ikuinen läänitys. Siksipä Kaupunginteatterin säätiön hallinnollinen asema onkin noussut paljon todellista suuremmaksi kysymykseksi. Ja näemmä siihen ei sitten tälläkään kertaa koskettaisi.

Nyt ei saa ymmärtää väärin: minun puolestani kaupunginteatterin säätiön hallitus saa (ja itseasiassa lain mukaan tuleekin) jatkaa toimintaansa. Ja Jorma saa minun puolestani jatkaa puheenjohtajana vaikka 2020-luvulle saakka. Hyvinhän kaupunginteatterilla menee sekä taiteellisesti että taloudellisesti!

Mutta tulevalle ”Superkulttuuri- ja kirjastolautakunnalle” on saatava Kaupunginteatterin avustusta raamittava valta. Jonkin poliittisen elimen pitää pystyä tarkastelemaan koko teatteri- ja etenkin VOS-teatterikenttää kokonaisuutena: nyt kaupunginteatteri pääsisi lobbaamaan oman budjettinsa suoraan kaupunginjohtajalta. Tämä epätasa-arvo kävisi erityisen selvästi ilmi jos/kun lautakuntamme joutuu etsimään säästöjä myös teattereiden toiminta-avustuksista.

Kaupunginteatteri on osa VOS-teatterikenttää, joten sitä täytyy kohdella samalla tavalla kuin muitakin toimijoita.

Myöskään kaupunginteatterin asema säätiönä ei ole este: täsmälleen esittämälläni tavalla jaamme tukea myös esim. UMO-säätiölle, joka on VOS-orkesteri.

Lisäisinkin mieluusti päätöksen viimeiseen kappaleeseen vielä yhden lauseen:

”Edellä esitetyt muutosehdotukset huomioon ottaen kulttuuri- ja kirjastolautakunta puoltaa lautakuntien yhdistämistä uudeksi nykyistä isommaksi kulttuurilautakunnaksi. Lisäksi kulttuuri- ja kirjastolautakunta toivoo että myös Helsingin kaupunginteatterin hallinnollista asemaa tarkasteltaisiin osana kulttuurialan organisaatioselvitystä.”

Lisäys kursivoituna.

2 Kohdeavustusten myöntäminen, 1.jako

ok.

3 Avustusten myöntäminen kansainvälisiin hankkeisiin, 1. jako

ok.

4 Musiikkiteatteri-ilmaisun koulu Mustin ylimääräinen kerta-avustusanomus

ok, karuahan tämä on kun summat ovat näin naurettavan pieniä.

Jos ei veikkaa ei voi voittaa

Guggenheim-keskustelu velloo kuumana – toisen ääripään mukaan asialla on juutalaisten kansainvälinen salaliitto, toisessa ääripäässä taas maalaillaan lennokkaita kuvia galaksien sfääreistä.

Minulla on vaikeuksia muodostaa järkähtämätöntä kyllä tai ei -mielipidettä. Hankeessa kun on selvästi sekä suuria kysymysmerkkejä että huikeita mahdollisuuksia.

Oma ajatteluni lähteekin liikkeelle museon sijaan Katajanokan rannan tontista, joka on tällä hetkellä lähinnä joutomaata – käyttämätön ja ruma terminaali sulkee rannan ja Kauppatorin ihmisvilinä loppuu kuin seinään. On selvää että Helsingin tulee tehdä tuolle tontille jotain.

Tältä ei Helsingin paraatipaikalla saisi näyttää.

Pari vuotta sitten jo yritettiin. Paikalle ehdotettiin yksityisellä rahalla rakennettavaa ”wow/design-hotellia”, joka olisi taatusti ollut valtakunnan paraatipaikalle soveltuva. Ensimmäisen kerroksen ravintolat olisivat houkutelleet ihmisiä myös Skattan suuntaan. Hanke kuitenkin torpattiin valtuustossa. Vastustajat perustelivat mielipidettään paitsi rakennuksen sopimattomuudella Katajanokalle, myös sillä että keskeiselle paikalle pitäisi rakentaa ”tila johon kaikilla on vapaa pääsy, ei vain maksavilla asiakkailla”.

Mikä tällainen tila sitten voisi olla jos yksityisrahoitteinen hotelli ravintoloineen ei käy päinsä?

Helsingin taidemuseo on ollut tyytymätön tilaratkaisuunsa jo useita vuosia: Tennispalatsi ei sovellu kaikille näyttelyille (, jo ilmassa leijuva rasva rajoittaa mahdollisuuksia), Kluuvin Galleriaan löytää vain harva, Meilahden toimipisteen kävijämäärät ovat satsauksiin nähden matalat ja rakennus vaatii lähivuosina täysremonttia – käytännössä halvalla rakennettu tasakattoinen talo pitäisi rakentaa kokonaan uudestaan. Lisäksi taidemuseon toimistotilat ovat vielä neljännessä pisteessä. Yhtälö ei ole toimiva ja tiloista ja niiden välillä liikkumisesta syntyy turhia kustannuksia.

Oikea kysymys pitäisikin olla että mikä julkinen rakennus sopisi Katajanokalle Kauppatorin viereen paremmin kuin näyttävä uusi taidemuseo?

Julkisiin rakennushankkeisiin tarvitaan tietenkin veronmaksajien, eli meidän kaikkien, yhteistä rahaa. Ja koko valtakunnan paraatipaikalle toivottavasti rakennetaan laadukasta ja korkeaprofiilista uutta arkkitehtuuria – ei mahdollisimman halvalla vain hintalappuun tuijottaen. Onko meillä tällaiseen varaa tällaiseen ”eliitin ökymuseoon”?

Tässä kohtaa törmätään julkisessa keskustelussa mielestäni koko hankkeen suurimpaan perspektiiviharhaan. Rakennuksen pääomakustannukset olisivat noin 8 miljoonaa euroa vuodessa, yhteensä noin 140 miljoonaa euroa 30 vuoden jänteellä. Onko tämä paljon vai vähän? Yksittäiselle kansalaiselle summa on tietysti aivan hirvittävä. Onko se kuitenkaan liikaa Helsingille, Suomen suurimmalle kaupungille?

Kaupunkimme budjetti on noin 4300 miljoonaa. Tämä 8 miljoonaa euroa olisi siis Helsingin talousarviosta noin 0,19%. Lisäksi Taidemuseon käyttökustannukset lisääntyisivät muutamalla miljoonalla. Kokonaisuutena Helsingin taidemuseon kulut nousisivat siis noin 12-14 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä on noin 0,3% eli kolme promillea kaupungin talousarviosta.

Mittakaavaa voi hakea vaikka vertaamalla summaa suomalaisen keskipalkkaan, joka on 2940€. Tuosta summasta 0,3% on 8,9€. Guggenheim olisi siis suurinpiirtein Spotify Premiumin, kahden tuopin, pizzan tai seitsemän Lotto-rivin kokoinen sijoitus.

Kyllä meillä on siihen varaa. Ja samalla tavalla kuin joka lauantainen krapulapizza ei estä Thaimaan matkaa hiihtolomalla tai uuden leivänpaahtimen ostamista, ei Guggenheimkaan estä Helsingin satsauksia nuorisotoimeen, terveydenhuoltoon tai muuhun kulttuuriin. Itseasiassa Guggenheimia voisikin verrata vaikka uusien lenkkareiden ostamiseen: niiden avulla pystyy juoksemaan ja pysyy kunnossa – elämän laatu paranee ja elinikääkin tulee ehkä lisää!

Kaupunkia ei voi kehittää laput silmillä – Helsinki pystyy satsaamaan useaan asiaan yhtäaikaisesti. Itseasiassa olisin todella peloissani jos ei kykenisi.

Toki hankkeeseen liittyy myös useita kysymysmerkkejä: mitä tapahtuu kaupungin omalle taidekokoelmalle, miksei Kirjava Satama -ideakilpailun ehdotuksia vielä julkistettu, minkälaisia näyttelyt konkreettisesti olisivat ja mikä olisi suomalaisen designin asema uudessa museossa. Hyviä kysymyksiä, joihin toivon parempia vastauksia kuin mitä ylihintainen ”selvitys” kykeni antamaan.

Tämän arvan voittoennuste on kuitenkin rutkasti Lottoa parempi, jopa fifty-sixty, mutta jos ei veikkaa ei voi voittaa.

Minä haluan että Helsinki koettaa onneaan ja ottaa erittäin pienen (0,3%) riskin. Vaaditaan vain vähän rohkeutta.

Pahimmassakin tapauksessa, jos Guggenheim epäonnistuisi ruhtinaallisesti ja kaikki imago- ja turismihyödyt jäisivät saavuttamatta, Helsinki saisi paraatipaikalleen hienon julkisen rakennuksen, jossa esitellään upeaa modernia taidetta. Minä olisin ihan tyytyväinen sellaiseen katastrofiin.

Pressaähky

Viime aikoina FaceBook on muuttunut PresidenttiBookiksi. Tuntuu siltä että kaikki kaverini postailevat vain omaa ehdokkasta kehuvia tai ”vastaehdokkaita” dissaavia linkkejä. Miltähän Fese mahtaa näyttää kuukautta ennen kunnallisvaaleja kun kavereissani on vähintäänkin noin 200 tyyppiä, jotka ovat itse ehdolla? Lähteekö homma täysin lapasesta?

Silti minullakin on parin viikon ajan ollut takaraivossa fiilis että täytyisi blogata Haavistosta. Viimeistään Otson nerokas ’Presidentti on siitin’ -blogaus vakuutti minut kuitenkin siitä että kaikki tarpeellinen, järkevä ja järjetönkin ehdokkaasta on jo kirjoitettu. Kaikki kulmat on esitelty kyllästymiseen asti.

Jotain muuta siis piti yrittää. Päätin pitää puheen ja tehdä siitä videon.

Puhuin loppiaisena kuudessa eri paikassa eri puolilla keskustaa. Yleisönä lähinnä venäläisiä turisteja. Toivottavasti joku äänioikeutettukin kuuli…

Olo typötyhjällä Hakaniemen torilla saarnatessa oli aika surrealistinen, mutta hei, mähän oon taiteilija, mulla on vapauksia!

Toisaalta taas, miksi ihmeessä Suomessa ei ole enempää julkisia poliittisia puheita? Missä olisi Helsingin ”Speakers’ Corner”?

Lupaan tässä samalla julkisesti että tämä on viimeinen presidentinvaaleihin liittyvä fb- tai twitter-päivitykseni ennen vaalipäivää. Minua ei tarvitse blokata feedistä…

(Kameran takana avusti Mikki Wasara. Suurkiitokset hänelle.)