Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan Guggenheim-lausunto

Kuten Guggenheim-prosessia seuranneet ovat varmastikin huomanneet, museo-hankkeen valtuustokäsittely siirtyi noin 3-4 viikkoa, jotta kunnallisen päätöksenteon kaikki rattaat varmasti ehtivät raksuttaa. Tähän liittyen sainkin kulttuurikeskuksen johtajalta Veikko Kunnakselta seuraavan viestin:

Hyvät lautakunnan jäsenet,

Ennakkotietona: kulttuuri- ja kirjastolautakunnalta pyydetään G-asiasta lausuntoa ja tulemme käsittelemään asian seuraavassa lautakunnan kokouksessa 14.2. Selvitys on ladattavissa pdf-muodossa kaupungin ulkoisilta kotisivuilta.
 
Voisitteko ystävällisesti lähettää asiaan liittyviä kysymyksiänne sähköpostitse – lyhyesti ja  ensi viikon loppuun mennessä. Uskon, että se auttaisi mahdollisimman perusteellisen lausunnon antamiseen asiassa.

Kuva: marito23 / Flickr (cc-lisenssi)

Avoimmuuden nimissä kysynkin teiltä, oi internet, mihin kysymyksiin haluaisitte vastauksia?

Omia aiheita on jo muutama:

1. Näyttelyvuosi

Haluaisin konkretiaa näyttelyistä ja teemoista. Eli siitä sisällöstä, jota museossa sitten olisi. Mitä ne ”isot” näyttelyt voisivat olla ja mitä ”pienempi näyttely” tarkoittaa. Myös kotimaisuusasteesta saisi paremman kuvan esimerkkien avulla.

Uskon myös vahvasti että selkeä ja konkreettinen esimerkkivuosi avaisi koko museon toimintaa ja profiilia laajemmalle yleisöllekin selvitystä paremmin.

Ymmärrän toki että 100% varmaa vastausta on vaikea antaa – eihän vielä ole edes tarkkaa tilasuunnitelmaa. Karkea arvio onnistunee kuitenkin?

2. Kaupungin taidemuseon kokoelmanäyttelytoiminnan jatkuminen

Millä volyymillä ja budjetilla taidemuseo tulee järjestämään omaa näyttelytoimintaansa? Pääseekö niitä näyttelyitä myös Helsingin Guggenheimiin? Entä muihin Guggenheimeihin?

Asiallisia kysymyksiä lupaan viedä eteenpäin.

Advertisement

”Se ’any key’ tarkoittaa mitä tahansa näppäintä”

Kirjoitin eilen Helsingin it-ohjelmasta, joka oli tänään kaupunginhallituksen asialistalla. Ohjelma hyväksyttiin esityksen mukaan.

Se että paperi meni läpi ei yllättänyt minua lainkaan. Niin näillä asioilla on tapana käydä. Sisältöihin olisi pitänyt vaikuttaa jo aiemmin. Ohjelma toki valmisteltiin Taskessa ilman julkista keskustelua tai mahdollisuuksia vaikuttaa avoimesti sen linjauksiin. Yritetään sitten 2014 uudestaan.

Kuva: caseorganic / Flickr (cc-lisenssi)

Kokouksen käsiteltävänä oli myös Yrjö Hakasen, valtuuston ainoan kommunistin, aloite kaupungin viime vuonna hankkiman Ahjo-järjestelmän parantamiseksi. Vastaus Hakasen aloitteeseen kuvaa erinomaisella tavalla miten kaupungin it-prosessit ovat vinksallaan:

Kaupunginhallitus toteaa, että aloitteessa esiintuotuihin seuraaviin kahteen kehittämisehdotukseen suhtaudutaan varauksella, sillä ne eivät ole kokoussovelluksen suunnitellun käyttötavan mukaisia. Kyse on merkintöjen tekemisestä itse asiakirjoihin sekä useiden päätösasioiden/asiakirjojen samanaikaisesta käsittelystä sovelluksessa.

Eli kun kokoussovellusta ei alunperin suunniteltu siten että asiakirjoihin voisi tehdä merkintöjä tai kahta dokumenttia selailla yhtäaikaa, niin näitä ominaisuuksia ei järjestelmään enää vaan voida mitenkään lisätä. Arggh.

Ja juuri hyväksytyssä it-ohjelmassa puhutaan kauniisti käyttäjälähtöisyydestä. Sillä tuskin tarkoitetaan sitä että Ahjo-läppäri lähtee turhautuneen käyttäjän kädestä ballistisesti kohti vesilintua.

Miten sitten saataisiin parempia järjestelmiä? No, ruuvaamalla it-hallintoa strategisesti eri suuntaan. Mites se tapahtuu? Muuttamalla it-ohjelmaa. Ainiin, se hyväksyttiin juuri että naps vaan.

Kauniin kafkamainen palautelooppi.

Masentavinta ohjelman vaiheita seuratessa on ollut vaikutelma että oikein ketään muutaman Vihreän nörtin ja valtuutetun lisäksi ei tunnu paljoa nappaavan. Kyse on kuitenkin noin sadasta miljoonasta eurosta vuodessa. Pitäisi ehkä vähän kiinnostaa. Kaupungin it-hallinto on tietoyhteiskunnan julkista perusinfraa.

Lisäksi minua on hämmästyttänyt se, että erittäin fiksuiksi tietämäni ihmiset nostavat it-ohjelman edessä kädet pystyyn; ”me ei ymmärretä tästä mitään”, ”menee yli hilseen”.

En minäkään it-ammattilainen ole. Koodaamisesta en tajua yhtään mitään, serveri- tai ohjelmistoarkkitehtuureista vielä vähemmän. Mutta ei kai tarvitse olla lääkäri voidakseen päättää sairaanhoidon organisaatiomalleista tai merikapteeni ohjatakseen sataman toimintaa?

Ongelma on kaksiteräinen; tottakai it-ohjelman perkaaminen vaatii aikaa ja vaivaa, mutta niin vaatii kaupungin kaikkiin muihinkin asioihin syventyminen. Julkinen päätöksenteko ei saa olla rakettitiedettä.

Suurempi syypää onkin hallinto, jonka on popularisoitava ulosantiaan. It-hallinnon tulee kyetä selittämään ohjelmansa niin että kaupunginhallituksen ja valtuuston jokainen jäsen, tai edes enemmistö, ymmärtää mistä päättää ja miten päätös vaikuttaa. Näin ei selvästikään nyt ollut asian laita.

Asiantuntijakieli on vallankäyttöä. On paljon helpompaa piiloutua vaikeiden lyhenteiden taakse kuin selittää asiat niin että maallikkokin ymmärtää.

Et ipsa scientia potestas est, eix jeh?

Helsingin it-ohjelma

Huomenna kaupunginhallitus käsittelee kokouksessaan ”Tietotekniikkaohjelmaa vuosille 2012-2014”. Otso kirjoitti aiheesta minua asiantuntevammin ja minulla on näin maallikkona Kivekkään huomioihin vain vähän lisättävää.

Kaavio päivässä pitää lekurin loitolla.

Haluaisin vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

1. Kustannukset

Edellisessä kaupungin it-strategiassa linjattiin kustannusten kasvavan noin 50%. Näin myös tapahtui. Nyt tuoreessa paperissa kuluista ei sanota yhtään mitään. Todetaan vain että ”Infrastruktuurin osuus tietotekniikan kokonaiskustannuksista tulee saada laskevaksi”, joka tietysti prosentuaalisesti onnistuu komeasti jos muut osuudet kasvavat.

Haluaisin ohjelmaan arvion ohjelmakauden it-kustannuskehityksestä.

2. Käyttäjälähtöisyys

Strategiseksi tavoitteeksi kirjataan hienosti: ”Helsinki on käyttäjälähtöisten innovaatioiden edelläkävijä”.

Vallan mainiota! Päästäänköhän tulevaisuudessa siis esim. Ahjo-järjestelmää käyttämään millä tahansa päätelaitteella? Hienoa! Käyttäjälähtöiset innovaatiot ovat upea juttu! Myöhemmin vaan sitten linjataan:

Hallintokunnille ja käyttäjille tietotekninen infrastruktuuri näkyy keskitetysti järjestettyinä palveluina.

Kaupungin perusinfrastruktuurilta edellytetään yhdenmukaisuutta, koska sen on oltava kaupunkiyhteisyyden lisäksi laajasti yhteentoimiva muiden organisaatioiden kanssa. Kaupungin toiminnan jatkuvuus ja palvelujen kehit- täminen edellyttää ajanmukaista ja yhtenäistä tietoteknistä infrastruktuuria.

Tämä tarkoittaa käytännössä siis sitä että tulevaisuudessakin esim. Ahjo-järjestelmää ja sen kumppaneita kehitetään siten, että ne ovat käytettävissä vain ja ainoastaan kaupungin määrittämällä infralla. Ymmärrän linjauksen it-väen näkökulmasta: on monta kertaluokkaa helpompaa ylläpitää, ohjeistaa ja huolehtia tietoturvasta yhtenäisellä laitekannalla. Tämä vaan ei ole juuri lainkaan käyttäjälähtöisyyden mukaista. Keskitetyt ratkaisut ja käyttäjälähtöiset innovaatiot ovat peruslähtökohdiltaan janan ääripäät – niiden väliltä on löydettävä tasapaino ja nyt olisi aika siirtää Helsingin painopistettä kohti käyttäjää.

Mielestäni ”maailma” on menossa siihen suuntaan, että ”sisältöjä”, niin julkisia kuin salaisiakin käytetään ihan miltä tahansa laitteelta. Olen toisinaan lukenut samaa esityslistaa sekä puhelimesta, padilta, läppäriltä että Ahjo-koneelta. Yhden näistä neljästä laitteesta hankinta olisi voitu välttää, jos järjestelmä olisi kehitetty eri näkökulmasta.

Tämä toki asettaa kaupungin it-osastoille haasteita, mutta ainakin tietoturvallisuudessa tämän kaupungin suurin aukko on luottamushenkilöjärjestelmä, jonka ”vuotamista” ei kyllä millään teknisellä ratkaisulla tukita.

Eli haluaisin että käyttäjälähtöisyys heijastuisi myös infrastruktuuriin. En tarkoita tällä sitä, että infraa kehitettäisiin jokaisessa virastossa erikseen, vaan sitä että projekteissa huomioitaisiin käyttäjien toiveet ja tavoitteet edes jollain tavalla. Valmistelu on nyt ollut erittäin suljettua, järjestelmäkeskeistä ja ylhäältä ohjattua.

En malta olla vielä lopuksi vertaamatta it-strategian valmistelua Guggenheim-hankkeeseen. Kaupungin it-puoli kun on suurin piirtein budjetillisesti samaa kokoluokkaa kuin kultturiala – rapiat toista sata miljoonaa. Kuten jo aiemmin mainitsin, edellisessä it-ohjelmassa linjattiin noin 50% kustannusnousu. Tämä on siis moninkertainen verrattuna Guggenheimin kustannuksiin. Huomasiko kukaan?

It-ohjelma tuotiin täysin suljetun valmistelun, jossa käytettiin myös ulkopuolisia konsultteja, jälkeen kaupunginhallitukseen, joka todennäköisesti huomenna hyväksyy ohjelman suuremmitta mutinoitta.

Miksei Iltalehti tee galluppia? Miksei vaadita kansanäänestystä? Miksei HS.fi täyty vihaisista viesteistä? Mikseivät nuoret journalistit julista uudenlaisen hallintoaikakauden alkua? Miksei Blogistan ja Facebook myrskyä?

Niinpä niin.

Jos ei veikkaa ei voi voittaa

Guggenheim-keskustelu velloo kuumana – toisen ääripään mukaan asialla on juutalaisten kansainvälinen salaliitto, toisessa ääripäässä taas maalaillaan lennokkaita kuvia galaksien sfääreistä.

Minulla on vaikeuksia muodostaa järkähtämätöntä kyllä tai ei -mielipidettä. Hankeessa kun on selvästi sekä suuria kysymysmerkkejä että huikeita mahdollisuuksia.

Oma ajatteluni lähteekin liikkeelle museon sijaan Katajanokan rannan tontista, joka on tällä hetkellä lähinnä joutomaata – käyttämätön ja ruma terminaali sulkee rannan ja Kauppatorin ihmisvilinä loppuu kuin seinään. On selvää että Helsingin tulee tehdä tuolle tontille jotain.

Tältä ei Helsingin paraatipaikalla saisi näyttää.

Pari vuotta sitten jo yritettiin. Paikalle ehdotettiin yksityisellä rahalla rakennettavaa ”wow/design-hotellia”, joka olisi taatusti ollut valtakunnan paraatipaikalle soveltuva. Ensimmäisen kerroksen ravintolat olisivat houkutelleet ihmisiä myös Skattan suuntaan. Hanke kuitenkin torpattiin valtuustossa. Vastustajat perustelivat mielipidettään paitsi rakennuksen sopimattomuudella Katajanokalle, myös sillä että keskeiselle paikalle pitäisi rakentaa ”tila johon kaikilla on vapaa pääsy, ei vain maksavilla asiakkailla”.

Mikä tällainen tila sitten voisi olla jos yksityisrahoitteinen hotelli ravintoloineen ei käy päinsä?

Helsingin taidemuseo on ollut tyytymätön tilaratkaisuunsa jo useita vuosia: Tennispalatsi ei sovellu kaikille näyttelyille (, jo ilmassa leijuva rasva rajoittaa mahdollisuuksia), Kluuvin Galleriaan löytää vain harva, Meilahden toimipisteen kävijämäärät ovat satsauksiin nähden matalat ja rakennus vaatii lähivuosina täysremonttia – käytännössä halvalla rakennettu tasakattoinen talo pitäisi rakentaa kokonaan uudestaan. Lisäksi taidemuseon toimistotilat ovat vielä neljännessä pisteessä. Yhtälö ei ole toimiva ja tiloista ja niiden välillä liikkumisesta syntyy turhia kustannuksia.

Oikea kysymys pitäisikin olla että mikä julkinen rakennus sopisi Katajanokalle Kauppatorin viereen paremmin kuin näyttävä uusi taidemuseo?

Julkisiin rakennushankkeisiin tarvitaan tietenkin veronmaksajien, eli meidän kaikkien, yhteistä rahaa. Ja koko valtakunnan paraatipaikalle toivottavasti rakennetaan laadukasta ja korkeaprofiilista uutta arkkitehtuuria – ei mahdollisimman halvalla vain hintalappuun tuijottaen. Onko meillä tällaiseen varaa tällaiseen ”eliitin ökymuseoon”?

Tässä kohtaa törmätään julkisessa keskustelussa mielestäni koko hankkeen suurimpaan perspektiiviharhaan. Rakennuksen pääomakustannukset olisivat noin 8 miljoonaa euroa vuodessa, yhteensä noin 140 miljoonaa euroa 30 vuoden jänteellä. Onko tämä paljon vai vähän? Yksittäiselle kansalaiselle summa on tietysti aivan hirvittävä. Onko se kuitenkaan liikaa Helsingille, Suomen suurimmalle kaupungille?

Kaupunkimme budjetti on noin 4300 miljoonaa. Tämä 8 miljoonaa euroa olisi siis Helsingin talousarviosta noin 0,19%. Lisäksi Taidemuseon käyttökustannukset lisääntyisivät muutamalla miljoonalla. Kokonaisuutena Helsingin taidemuseon kulut nousisivat siis noin 12-14 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä on noin 0,3% eli kolme promillea kaupungin talousarviosta.

Mittakaavaa voi hakea vaikka vertaamalla summaa suomalaisen keskipalkkaan, joka on 2940€. Tuosta summasta 0,3% on 8,9€. Guggenheim olisi siis suurinpiirtein Spotify Premiumin, kahden tuopin, pizzan tai seitsemän Lotto-rivin kokoinen sijoitus.

Kyllä meillä on siihen varaa. Ja samalla tavalla kuin joka lauantainen krapulapizza ei estä Thaimaan matkaa hiihtolomalla tai uuden leivänpaahtimen ostamista, ei Guggenheimkaan estä Helsingin satsauksia nuorisotoimeen, terveydenhuoltoon tai muuhun kulttuuriin. Itseasiassa Guggenheimia voisikin verrata vaikka uusien lenkkareiden ostamiseen: niiden avulla pystyy juoksemaan ja pysyy kunnossa – elämän laatu paranee ja elinikääkin tulee ehkä lisää!

Kaupunkia ei voi kehittää laput silmillä – Helsinki pystyy satsaamaan useaan asiaan yhtäaikaisesti. Itseasiassa olisin todella peloissani jos ei kykenisi.

Toki hankkeeseen liittyy myös useita kysymysmerkkejä: mitä tapahtuu kaupungin omalle taidekokoelmalle, miksei Kirjava Satama -ideakilpailun ehdotuksia vielä julkistettu, minkälaisia näyttelyt konkreettisesti olisivat ja mikä olisi suomalaisen designin asema uudessa museossa. Hyviä kysymyksiä, joihin toivon parempia vastauksia kuin mitä ylihintainen ”selvitys” kykeni antamaan.

Tämän arvan voittoennuste on kuitenkin rutkasti Lottoa parempi, jopa fifty-sixty, mutta jos ei veikkaa ei voi voittaa.

Minä haluan että Helsinki koettaa onneaan ja ottaa erittäin pienen (0,3%) riskin. Vaaditaan vain vähän rohkeutta.

Pahimmassakin tapauksessa, jos Guggenheim epäonnistuisi ruhtinaallisesti ja kaikki imago- ja turismihyödyt jäisivät saavuttamatta, Helsinki saisi paraatipaikalleen hienon julkisen rakennuksen, jossa esitellään upeaa modernia taidetta. Minä olisin ihan tyytyväinen sellaiseen katastrofiin.

Vallilanlaakson joukkoliikennekadusta

Helsingin liikennesuunnitteluhistorian ehkä kauhein suunnitelma tunnetaan nimellä ”Smith-Polvinen”. Se on vuonna 1968 julkaistu rohkea visio, jossa uljaiden moottoriteiden alta olisi purettu korttelikaupalla vanhaa kantakaupunkia. Hyvän kuvan ajan hengestä saa ihailemalla Ruoholahteen suunniteltua monitasoliittymää.

Kylläpä on koria. Hyvä olisi tuolla ihmisen elää ja yrittää. Myös täällä meillä Vallilassa Smith-Polvinen olisi tehnyt selvää jälkeä. Vallilanlaakson olisi halkaissut motari.

Luojan kiitos näin ei kuitenkaan tehty. Smith-Polvista pidetäänkin Helsingin liikennesuunnitteluhistoriassa käännekohtana – se oli liian hirveä toteutettavaksi ja yksityisautoilun ei annettu tuhota koko kaupunkia lopullisesti. Sen sijaan päätettiin rakentaa Metro.

Smith-Polvisen hengessä viheralueita kuitenkin ollaan yhä valmiita tuhoamaan. Toissapäiväisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa päätettiin Kokoomuksen ja Sosiaalidemokraattien äänillä rakentaa Vallilanlaaksoon joukkoliikennekatu. Vihreät ja Vasemmistoliitto vastustivat.

Näyttääkö linjaus tutulta?

Mitä ihmettä? Eikö Vihreille kelpaakaan joukkoliikennekatu? Jo on aikaihin eletty.

Joukkoliikennekadun hyödyt julkiselle liikenteelle ovat kiistattomat. Se tulee vähentämään bussimatkustajien ajankäyttöä noin 200 000 – 300 000 tuntia vuosittain. Yhteys Pasilaan lyhenee useampia minuutteja per matka.

Mutta myös sen vaikutus Vallilanlaaksoon on kiistaton; se tulee muuttamaan puistoaluetta merkittävästi. Valinta on minulle henkilökohtaisesti erityisen hankala; en haluaisi millään leimautua silkaksi nimbyilijäksi – asun puiston vieressä, lenkkeilen laaksossa viikottain ja siellä on kiva loikoilla kesäisin. Mitä siis olisi pitänyt tehdä?

Vihreät ja Vasemmistoliitto ehdottivat silkan änkyröinnin sijaan kompromissia; Vallilanlaaksoon olisi voitu meidän mielestämme rakentaa maisemoitu ratikkalinja. Raideliikenne olisi itseasiassa mielestäni kulttuurimaisemaan jopa istunut; Sörnäisten Satamaratahan on kulkenut laakson halki jo yli puoli vuosisataa. Nyt ehdotettu linjaus on joka tapauksessa parempi kuin aiemmin ajettu Pietari Kalmin kadun jatkaminen, joka olisi tuhonnut Kumpulanlaakson täysin.

Tärkein ero raitiolinjan ja joukkoliikennekadun välillä on kuitenkin se, että ratikkalinja voidaan nurmipohjalla toteuttaa erittäin nätisti ja kulttuuriympäristöön istuvasti. Vaihtoehdollamme olisi saatu matkustajien aikahyödyt katua vähäisemmällä haitalla. Mainio esimerkki Karlsruhesta Saksasta:

(Kiitos kuvasta "nakkiputkalle". Löysin kuvan googlaamalla, jos käyttö häiritsee, ota yhteyttä.)

Tämä ei kuitenkaan Kokoomukselle ja Demareille kelvannut. Asfalttia piti saada. Mikäpä siinä. Bussien laaksossa kun ilmeisesti paistaa aina aurinko.

Kylläpä Vallilanlaaksossa on kurjat kelit nykyisin. Onneksi tilanne korjaantuu jahka saamme uuden tien!

Murheellista on sekin, että Vallilanlaaksossa menetettiin mahdollisuus tehdä esimerkillisen kaunista ratikkalinjaa – sen sijaan että Vallilanlaaksoa tultaisiin tulevaisuudessa esittelemään positiivisena esimerkkinä hyvin maisemaan istuvasta raideliikentestä, se tullaan nostamaan esiin kun halutaan vastustaa hyviäkin liikennehankkeita. Ärsyttää.

Toivottavasti ensi syksyn kunnallisvaaleissa täällä Vallilassa muistetaan ketkä äänestivät asfaltin puolesta.

kklk 10/2011 13.12.

Pitkähkö lista vuoden viimeisessä kokouksessa. Esityslista kokonaisuudessaan. Kokouksen jälkeen lautakunta kiittää itseään syöpöttelemällä.

VERKKOKIRJASTO- JA HALLINTOPALVELUT

1 Vuoden 2011 talousarvion toteutumista koskeva 4. ennuste

ok. Näkyykö taantuma jo?

Vuoden 2011 tammi – lokakuun kumulatiivinen lainaus oli 7 938 629 lainaa, mikä on 277 417 lainaa (3,6 %) enemmän kuin vastaavana ajankohtana viime vuonna. Kirjastokäyntejä oli 5 661 415, mikä on 251 778 (4,7 %) kävijää enemmän kuin tammi- lokakuussa 2010.

2 Vuoden 2012 investointimäärärahojen ylitys

ok.

Vuoden 2011 talousarvion noudattamisohjeissa todetaan, että mikäli hallintokunnalla on loppuvuoteen siirtyviä investointihankkeita, joiden seuraavalle vuodelle siirtyvä rahoitustarve on selvinnyt vasta vuoden 2012 talousarvioehdotuksen käsittelyn jälkeen, hallintokunta voi tehdä määrärahan ylitysesityksen tälle hankkeelle. Perusteena on vastaavansuuruinen määrärahasäästö vuonna 2011.

3 Esitys kaupunginhallitukselle kaupunginkirjaston vuoden 2012 käyttötalousarvion määrärahojen korottamisesta

ok.

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta päättänee esittää kaupunginhallitukselle, että kaupunginkirjasto voisi ylittää 300 000 eurolla kaupunginkirjaston käyttöön vuodelle 2012 osoitetut käyttötalousarviomäärärahat keskustakirjaston arkkitehtuurikilpailuun vuonna 2011 osoitettujen ja käyttämättä jääneiden määrärahojen perusteella.

4 Kaupunginkirjaston poistosuunnitelma

ok.

5 Lausunto Monitoimitalo Bunkkerin, Tarmonkuja 2, tarveselvityksestä ja Jätkäsaaren kirjaston tarveselvityksen hyväksyminen

Erinomaista. Jätkäsaaren bunkkeriin suunnitellaan siis uutta kirjastoa. Kokonaisuutena melko kallis hanke (76m€), mutta kyllä sinne paljon myös saadaan; koulu, kirjasto, liikuntatiloja jne. Ja tuolle asukaspohjalle kirjasto tulee olla. Esittelytekstin mukaan: ”Kirjaston rakentaminen Bunkkeriin on edullisempaa kuin tilan rakentaminen uudisrakennuksena.”

Ruoholahti ja Jätkäsaari ovat Länsisatamaan syntyneitä kaupungin aluerakentamiskohteita. Alueen asukasmääräksi on arvioitu 16 000 – 17 000 asukasta vuonna 2020. Lisäksi alueella on paljon työpaikkoja. Näin suuren asukasmäärän asuma-alue tarvitsee oman kirjaston. Bunkkeri sijaitsee hyvin saavutettavissa. Sen toimintojen kirjo palvelee asukkaiden asiointien yhdistämistä. Toimintojen on mahdollista saada synergiaetuja tästä monipuolisuudesta. Tiiviisti rakennettavassa Jätkäsaaressa kirjastolle ei ole varattu asemakaavoituksessa muuta erityistä rakentamispaikkaa.

Kirjastolla tulee Bunkkerissa olemaan paljon potentiaalisia käyttäjiä: paitsi ympäristön asukkaat ja työssä käyvät, myös samassa rakennuksessa toimivat koululaiset ja opiskelijat, uimahallissa kävijät, muut liikuntaharrastajat ja nuoret. Bunkkerista tulee monipuolinen sekä henkistä että ruumiinkulttuuria kehittävä paikka. Se tarjoaa mahdollisuuden kokeilla opetuksen, nuorisotoimen ja liikuntatoimen sekä kirjaston yhteistoimintaa aivan uudella tavalla.

Uuden asuma-alueen uuden palvelupisteen aiheuttamaa vuosittaista kustannusten lisäystä käyttötalousarvioon, yhteensä noin 440 000 euroa, ei ole mahdollista kattaa kaupunginkirjaston nykyisen talousarvioraamin puitteissa. Jotta uusi palvelupiste voitaisiin toteuttaa, tulisi valtuuston lisätä tarvittava osuus kaupunginkirjaston käyttötalousarviokehykseen.

6 Puistolan kirjaston remonttihankkeen piirustusten mukaisten kalusteiden hankinta

ok.

7 Helsingin kaupunginkirjaston kävijälaskentajärjestelmähankinnan keskeytys

ok. Mutta gnaa.

Helsingin kaupunginkirjasto on pyytänyt 1.6.2010 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia Helsingin kaupunginkirjaston kävijälaskentajärjestelmästä kolmelle vuodelle. Hankinnasta julkaistiin avointa menettelyä koskeva kansallinen hankintailmoitus. Tarjous-pyyntöön saatiin neljä tarjousta.

Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunta on 21.9.2010 tekemällään päätöksellä (§ 118) hyväksynyt ShopGuard Finland Oy:n tarjouksen. Toiseksi tullut tarjoaja, Teknovisio Oy valitti päätöksestä markkinaoikeuteen.

Markkinaoikeus kumosi kulttuuri- ja kirjastolautakunnan päätöksen 15.9.2011.

Julkisten hankintojen kilpailutukset ovat kyllä aivan järjettömän vaativia. Jos Helsinkikään ei onnistu hankkimaan edes kirjastojen kävijälaskurijärjestelmää, miten on osto-osaamisen laita pienemmissä kunnissa?

Tällä kertaahan kävi sitten niin että vain lakimiehet voittivat; kumpikaan firma ei pääse rakentamaan laskureita:

Tarjouskilpailun tarvemäärittely ja markkinakartoitus tehtiin keväällä 2010. Puolitoista vuotta myöhemmin kävijälaskentajärjestelmien tarjonta on muuttumassa. Uusia tuotteita sekä järjestelmätoimittajia on tullut Suomen markkinoille. Helsingin kaupunginkirjasto ei pidä mielekkäänä toteuttaa hankintaa aikaisempien tarvemäärittelyn mukaisena, sillä tuotteen suunnitellusta käyttöajasta on kulunut jo 30 %. Jäljellä olevan käyttöajan kirjasto voi toimia ennestään käytössä olevan optisten laskurien avulla. Kehittyvä teknologia tarjoaa jo lähitulevaisuudessa kävijälaskennalle uusia soveltamisalueita. On mielekkäämpää toteuttaa hankinta vasta kahden vuoden jälkeen uuden tarvemäärittelyn ja markkinaselvityksen pohjalta.

SISÄLTÖPALVELUT

1 Kaupunginkirjaston toimistotasoisista yksiköistä päättäminen ja nimikkeen muutos

ok.

YHTEISPALVELUT

1 Ilmoitusasiat

ok.

Kaupunginhallitus kehottaa lauta- ja johtokuntia lausumaan selvityksestä helmikuun loppuun 2012 mennessä. Kaupunginhallitus kehottaa lausumaan koko Helsingin kaupungin kulttuuritoimen kokonaisuuden organisoinnista, mukaan luettuna säätiöt, museot ja teatterit.

Erinomaista. Tämä asia pitää saada pidettyä vauhdissa, jotta 2013 voi sitten aloittaa työt parempi organisaatiomalli.

2 Vuoden 2011 talousarvion toteutumista koskeva 4. ennuste

ok. Aina jaksaa huvittaa tuo Kulttuurikeskuksen ”sitova tavoite” – 1200 tapahtumaa. Joo-o, mutta millaisia tapahtumia? 1200 runonlausuntatilaisuutta vai 1200 stadionkonserttia 15000:lle hengelle? No tavoite ylittyy, joten kaipa se on sitten ihan ok. Mikä olisi parempi sitova tavoite?

KULTTUURIPOLITIIKKA

1 Alppipuiston kesä -tapahtumasarja

(Täytyy selvittää olenko jäävi, kun sisareni oli tuottajana eräällä näistä festareista.)

Harmillista.

Alppipuiston kesä -tapahtumasarjan tuottaneet yhdistykset ovat lähestyneet kaupunki kirjeellä, koska heidän mielestään viime kesänä käytetty tuotantomalli, jossa kaupunki vetäytyi tyystin tuotantovastuusta ei vaan toimi. Esim. ”Tapahtumaan on tilattu palveluja ja tuotteita mm. Staran kalustovuokraamolta. Hinnat kaupungin ulkopuolisille toimijoille ovat kuitenkin lähes kaksi kertaa kalliimmat kuin kaupungin omille virastoille ja laitoksille.”.

Tuon lisäksi kaupunki varmasti saa esim. parempia tarjouksia lava- ja tekniikkavuokraukseen kuin festariorganisaattorit.

Esitystekstissä kuitenkin kaupunki ehdottaa nykyisen järjestelyn jatkumista. Olen ymmärtänyt että ei onnistu.

Olisi varmaankin parempi että palattaisiin 2009 -malliin, jolloin kaupungilla oli nykyistä suurempi vastuu ja järjestelyt onnistuivat paremmin. Tästä keskustellaan varmasti ja voi olla että asia pitää jättää pöydälle.

2 Luokkatilojen iltakäyttöön varattujen määrärahojen jakaminen

ok tälle vuodelle.

Avustuksen saajille ilmoitetaan, että vuodelle 2012 ei vuokrien kompensaatioihin ole varattu määrärahoja.

Ensi vuonna kaupunki sitten ”tehostaakin” tilojen käyttöä laskuttamalla liian kovia sisäisiä vuokria opetustilojen iltakäytöstä ja tunnit jäävät pitämättä ja tilat ovat tyhjänä. Nerollista.

3 Taide- ja kulttuurilaitosten toiminta-avustukset vuodelle 2012 ja kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jaettavissa olevien varojen kohdentaminen ja kohdeavustusten jakoperiaatteiden hyväksyminen

Erittäin ok. Liite 1:ssä näkyy hyvin lisärahan suuntaukset.

Kohdeavustukset nousevat ensimmäistä kertaa yli 800 000 euron! Jee!

4 Kulttuuri- ja taideyhteisöjen avustukset vuodelle 2012

ok. Nämä täytyy ensi vuonna perata kunnolla läpi. Asiasta on puhuttu jo virkamiesten kanssa.

5 Kohdeavustusten myöntäminen, 10. jako

ok.

6 Avustusten myöntäminen kansainvälisiin hankkeisiin, 10. jako

ok.

7 Vuoden 2011 kulttuuriteko -palkinnon myöntäminen

Mahtavaa! Hyviä ehdokkaita ja lautakunta pääsee keskustelemaan. Tämä kohta pitää sisällään kokouksen ainoan luottamuksellisen liitteen, jossa on 10 eniten ääniä saanutta ehdokasta.

8 Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan avustuspäätösten delegointi

ok.

9 Viihdemusiikin Ystävien Seura ry:n oikaisuvaatimus

ok.

11 Muut esille tulevat asiat

Aion kysyä miten Kulkessa on valmistauduttu eläköitymisen vuoksi piakkoin tapahtuvaan johtotason henkilövaihdokseen.

kaupunginmuseo sanoo ei

Jokunen viikko sitten kaupunkisuunnittelulautakunta päätti eteläisten kaupunginosien joukkoliikennesuunnitelmasta. Ihan asiallisesta esittelytekstistä pomppasi silmiini kaupunginmuseon Huvilakadun ratikkalinjauksesta antama kommentti:

”Raitiovaunulinjan rakentaminen kapeahkolle Huvilakadulle toisi tullessaan kadun kokonaisilmeettä oleellisesti muuttavia elementtejä kuten ajolangat tolppineen, kiinnityksineen rakennuksiin yms. Joten kaupunginmuseo ei voi puoltaa raitiovaunulinjaa Huvilakadulle.”

En tietenkään ole kaupunginmuseon veroinen kaupunkihistorian asiantuntija, mutta lausunto on tavallaan huvittava, jos ottaa huomioon että Huvilakatua risteävällä Tehtaankadulla alkoi sähköistetty raitioliikennöinti jo vuonna 1908. Ja suurin osa Huvilakadusta rakennettiin vasta sen jälkeen.

I.K. Inhan kuva Tehtaankadun ja Kapteeninkadun risteyksestä

Sen sijaan minua häiritsee eräs kaupunkikuvallinen elementti, jota Huvilakadulla ei ollut vielä rakentamisaikoihin. Ensimmäiselle oikein arvanneelle tikku silmään! Viiden pisteen vihje: maamme ensimmäisen ajokortin sai helsinkiläinen liikemies Yrjö Weilin vuonna 1907.

Vastaus: Vanhoissa valokuvissa kadun varteen pysäköidyt autot huutavat poissaolollaan.

Tänään Hesari kertoi Laajasalon moottorikadun muuttamisesta kaupunkibulevardiksi:

Laajasalon päätie, Laajasalontie, on sata metriä leveässä kuilussa kulkeva, ruma ja rutosti tilaa vievä moottorikatu.

Nelikaistaista tietä reunustavat hylätyltä näyttävät ryteiköt. Autoja kulkee harvakseltaan.

Se on moottoritie, joka on irrotettu moottoritieverkosta.

Laajasalossa saatetaan ryhtyä kokeilemaan ideaa moottoritien muuttamiseksi bulevardiksi.

Se tarkoittaisi, että kaistoja kavennettaisiin, autojen nopeudet rajoitettaisiin neljäänkymppiin ja nykyisten ryteikköjen tilalle rakennettaisiin taloja.

”Vertauskohtana voisi käyttää vaikka Mäkelänkatua”, bulevardi-ideasta innostunut yleiskaavapäällikkö Rikhard Manninen kuvailee.

Erinomaista! Juuri näin! Kaupunkibulevardit ovat tulevaisuutta! Tiiviimpää kaupunkimaista kaupunkia ihmisten ehdoilla. Laajasalontiellä kulkee päivittäin vain 11 200 autoa, joten ne kyllä mahtuvatkin kapeammallekin väylälle.

Mutta sitten aamukahvit lensivät ulos nenän kautta luettuani Kaupunginmuseon edustajan kommentin:

Sanansa voi olla sanottavana myös museoviranomaisilla.

Kaupunginmuseon kulttuuriympäristöstä vastaava päällikkö Anne Mäkinen vertaa Laajasalon moottorikatua toiseen autoiluhuuman muotokuvaan, Makkarataloon.

”Ilman muuta sillä on historiallista arvoa.”

Nyt kyllä kerrassaan. Aivot sulaa. Että ”ilman muuta” ”historiallista arvoa”. Oikeesti. Niinku sillai ihan oikeesti.

Ihailkaa Laajasalontien ainutkertaisia historiallisia arvoja.

Makkarataloja ramppeineen löytyy tästä maasta vain yksi, sen sijaan metsän keskelle rakennettua motaria löytyy satoja kilometrejä. Spot the difference? Laajasalon moottorikatu ei ole millään tavalla ainutlaatuista tai ainutkertaista ”kulttuuriympäristöä”.

Kolmas esimerkki tuli äskettäin vastaan ”Itä-Pasila iskuun!” -ryhmän Facebook-sivuilla. Olivat miettineet mahdollisuuksia ”pimpata” Itä-Pasilaa vähän modernimpaan kuosiin kansainvälisten esimerkkien mukaisesti. Vastaus oli kuitenkin tyly:

Väriä Itä-Pasilaankin? Asukastilaisuudessa tuli ilmi, että kaupunki ei salli julkisivuremonttien yhteyteen esimerkiksi kirkkaampia värejä talojen julkisivuissa vaan sävyjen tulee olla lähellä alkuperäistä.

Mielestäni rakennusten on voitava elää ajassaan. Värityksen palauttaminen alkuperäiseksi ei edes luulisi olevan mahdotonta, jos 2050-luvulla betonibrutalismi nouseekin jälleen arvoon arvaamattomaan.

Onko todella niin että kun 60-80 -lukujen huumassa tässä maassa voitiin tuhota mikä tahansa arvorakennus, niin nykyisin ei saisi tehdä enää mitään muutoksia? Onko maamme vain valtaisa ulkomuseo? Toivottavasti sinällään arvokasta työtä tekevä kaupunginmuseo löytää tulevaisuudessa myös hiukan positiivisemman asenteen. Aina ei kannata huutaa sutta.

kklk 9/2011 15.11.

Rutiinikokous luvassa huomenna. Esityslista. Tällä kertaa ei ole julkisen listan ulkopuolisia asioita tai liitteitä.

VERKKOKIRJASTO- JA HALLINTOPALVELUT

1 Vuoden 2011 talousarvion toteutumista koskeva 3. ennuste

ok.

KULTTUURIPALVELUT

1 Annantalon kahvilan vuokra- ja yhteistyösopimuksen jatkaminen

ok. Järjestely on erikoistapaus kahvilan luonteen vuoksi. Ilmeisesti yhteistyö on toiminut hyvin ko. yrittäjän kanssa.

KULTTUURIPOLITIIKKA

1 Kehittämissopimukset ja yhteistyöhankkeet

ok. Ensi vuonna aloitetaan kolme uutta kehittämishanketta: Pop & Jazz konservatorion Säätiön ”Close Encounters -festivaali”, Moniheli ry ja pääkaupunkiseudun elokuvatapahtumien järjestäjien yhdistys Cinemaja. Pop Jazz konsalle 20 000€, Monihelille ja Cinemajalle 10 000€.

2 Avustusten myöntäminen kansainvälisiin hankkeisiin, 9. jako

ok.

3 Kohdeavustusten myöntäminen, 9. jako

ok.

6 Ilmoitusasiat

Ilmoitusasiana Kulttuurikeskus esittelee meille julkaisuluetteloaan vuosilta 2005-2011. Lista on komea, mutta aion kysyä mikseivät ne kaikki ole ladattavissa Kulken nettisivuilta.

Tiedän että Kulkessa tehdään pienempiä raportteja ja selvityksiä jatkuvasti – niitä on meille jaettu paperisina versioina. Nekin olisi kiva saada julkisesti jakoon. Ihan on semmonen olo kuin olisin maininnut aiheesta joskus aiemminkin.

Rail Baltica Helsinkiin!

Eilen saatiin todella hienoja uutisia Euroopan raideliikenteestä: Baltian maat ja Puola sopivat Rail Baltica -hankkeen toteuttamisesta! Rakentaminen on tarkoitus aloittaa vuonna 2013 ja valmista pitäisi olla 2020. Silloin Tallinnasta pääsee luotijunalla Varsovaan ja muutaman vuosikymmenen kuluttua todennäköisesti samalla junalla vielä Berliiniin, Pariisin, Lontooseen tai Madridiinkin saakka!

Erityisen merkittäväksi tämän hankkeen tekee se, että kiskot tullaan jatkamaan jonain päivänä, todennäköisesti aiemmin kuin myöhemmin, myös Tallinnasta Pietariin. Haluaako Helsinki jäädä silloin pistoraiteen päähän Pietarista vai olla välietappi viiden miljoonan ihmisen suurkaupungin ja Euroopan välillä?

Suomi ja erityisesti Helsinki ei saa jäädä lätäkön taakse ruikuttamaan!

Helsingin ja Tallinnan välille on rakennettava rautatietunneli.

Kumpi linjaus mahtaisi olla Suomelle suotuisampi?

EU rahoittaa Rail Balticasta lupausten mukaan noin 85% – se kun on eräs EU:n keskeisimmistä liikennehankkeista ja lisäksi edistää vielä erinomaisesti EU2020:n ilmasto-, energia- ja kilpailukykytavoitteitakin! Win-win-win-win!

Annoin anonyymin virkamieslähteen kertoa itselleni että niin haluttaessa EU:n aluekehitysrahastoista ja TEN-T -hankkeista voisi rautatietunnelin kaltaiseen projektiin löytyä suuriakin summia. Nyt tarvitaan poliittista tahtoa! Miksei Helsingillä ole ainuttakaan virkamiestä edistämässä hanketta täyspäiväisesti?

Jos Helsinki aikoo tulevaisuudessa kilpailla Itämeren muiden metropolien kanssa, on supernopea raideyhteys välttämättömyys eikä vain turhaa haihattelua.

budjettineuvotteluista ja organisaatiouudistuksesta

Marraskuun vaihteessa Helsingin valtuustoryhmät pääsivät sopuun kaupungin vuoden 2012 talousarviosta. Kaupunginjohtajan ehdotukseen verrattuna menolisäyksiä syntyi 18,5 miljoonaa euroa eli n. 0,5% koko 4,3 miljardin budjetista. Vaikka summa on prosenttiosuutena pieni, oli joukossa kuitenkin monia pieniä lisäyksiä, joilla saadaan paljon hyvää aikaiseksi.

Henkilökohtaisesti iloisin yllätys oli, että ensi vuonna Helsingin kaupunki lisää VOS-teattereiden tukea 200 000€ ja kulttuurin ns. vapaan kentän avustuksia 500 000€. Vapaan kentän avustusnousun takana on osittain viime kesäkuussa kulttuurilautakunnassa tekemäni 300 000€ lisäysehdotus. Suurkiitokset Vihreille budjettineuvottelijoille ja kulttuuri- ja kirjastolautakunnalle, jonka jäsenet uskalsivat lisäystä kannattaa ja ajaa vielä budjettineuvotteluissakin! Kiitokset myös muille vapaan kentän avustusten korottamista kannattaneille ryhmille.

Kulttuurikeskuksen tukeman "Alppipuiston kesä" -tapahtumasarjan tunnelmaa.

Perustelut ovat samat kuin kesäkuussakin:

– Harkinnanvaraisten teattereiden ja tanssiryhmien avustukset ovat pysyneet samana viime vuodet. Efektiivisesti tämä on tarkoittanut säästöä, vaikka tekijöitä on tullut lisää ja moni ryhmä (esim. Kapsäkki, Karttunen) on lisännyt toimintansa laatua ja volyymia paljon.
– Musiikkioppilaitosten kohdalla leijonanosa kaupungin tuesta ja käytännössä kaikki valtion tuki menee musiikin laajaa perusopetusta antaville laitoksille. Tämä tuki kohdistuu käytännössä klassisen musiikin opetukseen sosiaalisesti hyvinvoivilla alueilla. Yleisen oppimäärän (harkinnanvarainen) tuen laajentaminen alentaisi kynnystä päästä harrastamaan musiikkia ja monipuolistaisi tarjontaa.
– Kohdeavustusten summa on liian pieni. Joudumme erittäin todennäköisesti loppuvuodesta toteamaan rahojen loppuneen kesken. Laadukkaita toimijoita on koko ajan enemmän. Kohdeavustusten työllistävä vaikutus kulttuurialalla on myös erittäin merkittävä, yli puolet (54 %) myönnetystä summasta käytetään palkkoihin ja palkkioihin.

Toivomaani parempi neuvottelutulos mahdollistaa mm. kohdeavustusten nostamisen tämänvuotisesta tasosta (672 628€) noin 800 000 euroon. Erinomaista. Hyvä fiilis. Kiva että edes välillä tuntuu siltä että politiikkaa harrastamalla voi oikeastikin vaikuttaa asioihin.

Jos kulttuurilautakunta seuraavassa kokouksessaan päättää jakaa lisäyksestä 300 000€ kesäkuussa ehdottamammalla tavalla, jäisi meille vielä 200 000€, jonka voisimme käyttää mm. kansainvälisiin avustuksiin, lähikulttuuriavustuksiin sekä taiteilija-apurahojen indeksikorotuksiin.

Talousarviopäätöksen lisäksi myös kulttuurialan organisaatiotarkastelu etenee! Asia viime maanantaina ensimmäistä kertaa käsittelyssä kaupunginhallituksessa. Tasken pohjaesitys on jo kohtuullisen hyvä ja pitkälti omien pohdintojeni suuntainen, mutta jostain syystä kaupunginteatteri oli jätetty mahdollisesti 2013 alussa aloittavan ”superkulttuurilautakunnan” alta pois. Vihreät jättivät tämän vuoksi asian vielä pöydälle.

Kulttuuritoimen lautakuntarakennetta tulisi tiivistää siten, että keskeiset kulttuuria tuottavat tai kulttuuria tukevat virastot ovat saman lautakunnan alaisuudessa. Kulttuurikeskus, kaupunginkirjasto, taidemuseo, kaupunginmuseo ja kaupunginorkesteri toimisivat yhteisen lautakunnan alaisuudessa. Lautakunnalle kuuluisivat myös yhteisöjen tukeminen ja avustukset teatterilain piiriin kuuluville ammattiteattereille. Uudelle kulttuuri-, kirjasto- ja museolautakunnalle muodostuisi linjaavampi rooli ja kattava näkemys kulttuuritoimen kokonaisuudesta.

Mielestäni on täysin selvää että myös Helsingin kaupunginteatterin tulee olla saman budjettivaltaa käyttävän elimen alainen kuin kaikkien muidenkin VOS-teatterien. Sama kohtelu kaikille. Sen sijaan en olisi tietenkään lakkauttamassa kaupunginteatterin säätiön hallitusta, vaan se yhä vastaisi kaupunginteatterin ”pyörittämisestä”. Malli olisi siis sama kuin esim. UMO:n kohdalla jo nykyisin ja ainoa syy toimia toisin on poliittinen – kaupunginteatterilla kun on nykyisessä hallintojärjestelyssä merkittävää suoraa lobbausvaltaa, josta se ei tietenkään halua luopua.

Helsingin kulttuuripolitiikassa tapahtuu muutoksia! Mahtavaa!