Länsiväylä ja polkupyöräily

Alkuviikosta Länsiväylän kokonaiseksi varttitunniksi vallannut ”Kriittinen pyöräretki” kirvoittaa yhä kommentteja. Jyrki Lehtola kirjoitti eilen Iltalehdessä seuraavasti:

Kriittinen pyöräretki on tapahtuma, jossa kritiikkipyöräillään, koska maailmassa on edelleen paikkoja, joissa on ajateltu muutakin kuin mua ja mun oikeutta mun vapauden illuusioon.

Niin kuin moottoritiet. Hirveitä mestoja. Niitä ei ole suunniteltu pyöräilijöille.

Onneksi tiistaina Länsiväylä saatiin osittain suljetuksi autoilta, jotta sitä pitkin pystyi kriittisesti pyöräilemään ja argumentoimaan pohjelihaksillaan, että nää moottoritiet, nääkin kuuluu meille.

Ne ilmoittivat haluavansa Länsiväylästä kivan bulevardin, jossa pyöräillä.

Loistava ajatus. Tässä maassa voi pyöräillä jopa kuusi kuukautta vuodessa, ja Länsiväylä on muutenkin ruuhka-aikaan tukossa, mikä on autoilijoille ihan oikein, koska ne ovat tehneet vääriä valintoja, kuten Osmo Soininvaaran tavoin päättäneet asua ”hevonkuusessa” eivätkä Eteleä-Helsingissä, josta on hyvä paheksua pyörän selästä muiden elämäntapavalintoja.

Voi Jyrki-raukkaa. Kannattaa ottaa tupla-annos Rennietä jos noin pahasti närästää. Oikein viihdyttävähän tuo kolumni oli.

Olinhan siellä minäkin.

Valitettavasti retken pointin, Länsiväylän bulevardiksi muuttamisen, perustelu oli karannut Jyrkiltä kauas pois tuonne taakse metsämaan.

Ei, muutoksen pääsyy ei ole narsistinen himomme pyöräillä missä tahansa milloin tahansa.

Länsiväylä kannattaisi muuttaa moottoritiestä kaduksi koska silloin sen varrelle voitaisiin rakentaa 16 000 asuntoa ja 10000 työpaikkaa. Kannattaa lukea Otso Kivekkään erinomaista parempi blogaus tai Carlos Lamuelan diplomityö TKK:lle. Kumpikaan herroista ei ole haihattelevia hippejä.

Olisiko tämä muutos sitten osoitus ”vihreiden” ”autovihamielisyydestä”? Vertailukohtia kannattaa etsiä muualta kaupungistamme. Onko Mäkelänkatu, Hämeentie tai Mannerheimintie osoitus Vihreiden pahasti keulivasta fixi-pyörästä?

No ei ole. Kaikilla kun kulkee tiiviin kaupunkirakenteen keskellä fillareiden ja jalankulkijoiden lisäksi 2+2 kaistaa autoja ja ratikat.

Otso toteaa fiksusti: ”60-luvulla moottoritien rakentaminen Ruoholahteen asti oli järkevää, kun kaupungin raja oli Mechelininkadulla, ja siitä länteen vain laitakaupungin valot.”. Nyt kaupungin raja on selveästi lännempänä, joten toki myös moottoritiemäisen liikenteen tulee päättyä aiemmin.

Länsiväylä jatkuu moottoritienä selvästi lähemmäksi keskustaa kuin muut vastaavat väylät. (Kuva: Stanga Cycling)

No eikö tämä ole juuri autovihamielistä? Kyllähän Espoosta pitää saada ajaa mahdollisimman nopeasti kohti keskustaa! Ja jos nopeusrajoitus laskisi jo Lauttasaaressa viiteen kymppiin tunnissa, niin sehän hidastaisi työmatkaa usealla minuutilla! Gotcha!

No ei ole eikä hidastaisi. Jyrkikin totesi Länsiväylän olevan ”ruuhka-aikaan tukossa”. Tällöin Länsiväylän välityskykyä ei määrittele Länsiväylän nopeusrajoitus vaan se nopeus, millä Porkkalankadun risteys päästää autoja sisään Helsingin katuverkkoon.

Suomeksi vaihtoehdot ovat seuraavat: ajetaan Lauttasaaresta satasta Ruoholahteen ja odotellaan valoissa tai ajellaan Lauttasaaresta viittä kymppiä ja päästään sujuvammin syvemmälle kaupunkiin. Kokonaismatka-aika on suurin piirtein sama.

Yhdestä asiasta olen Jyrkin kanssa samaa mieltä. Siteerataanpas uudestaan:

Tässä maassa voi pyöräillä jopa kuusi kuukautta vuodessa, ja Länsiväylä on muutenkin ruuhka-aikaan tukossa, mikä on autoilijoille ihan oikein, koska ne ovat tehneet vääriä valintoja, kuten Osmo Soininvaaran tavoin päättäneet asua ”hevonkuusessa” eivätkä Eteleä-Helsingissä, josta on hyvä paheksua pyörän selästä muiden elämäntapavalintoja.

Lihavointi minun. Pata kattilaa soimaa. Pyöräily ja autoilu ovat molemmat osittain elämäntapavalintoja, turha sitä on kieltää. Helsingin kantakaupungissa, jonne Jyrki haluaa autollaan tunkea, autottomuus vaan on enemmistön valinta:

Autottomat asuntokunnat pääkaupunkiseudulla 2005.

Eräs tärkeimmistä metropolialueen kysymyksistä on se, minne uudet asunnot ja työpaikat rakennetaan. Mitä kauemmas keskustasta ne kaavoitetaan, sitä enemmän tarvitaan yksityisautoilua, sitä enemmän syntyy työmatkaliikenteen aiheuttamia päästöjä ja ruuhkia. Sitä enemmän ihmisten aikaa kuluu kulkuneuvoissa, on se mikä tahansa, töröttämiseen. Ei hyvä. Vaihtoehto on rakentaa lisää tiivistä kantakaupunkia, joka tarkoittaa samalla myös laadukkaampia lähipalveluita, toimivampaa julkista liikennettä ja vähäisempiä liikenteen aiheuttamia ulkoishaittoja. Liikkumisenhan ja erityisesti työmatkaliikenteen ei pitäisi olla itseisarvo, vaan lähinnä välttämättömyyden aiheuttama haitta.

60 vuoden tauon jälkeen on jälleen aika rakentaa lisää kantakaupunkia. Myönnän ylpeästi olevani cityvihreä betoninhalailija.

Advertisement

asiakaspysäköintipaikkoja pyöräilijöille?

Näpsäisin oheiset kuvat keskiviikko-iltana Rytmin edustalta. Fillareita sikin sokin miten sattuu.

Ei hyvä. Pyörät eivät pysy ehjänä ja jalkakäytävä on niin kapea että esim. lastenvaunujen kanssa on jo hiukan hankalaa.

Usein henkilöautojen kadunvarsipysäköintiä perustellaan tarpeella päästä asioimaan kivijalkakaupoissa. Rytmin edessä oli vähintäänkin parikymmentä tsygää. Eikö sama yrittäjyyttä tukeva logiikka koske myös pyöräilijöitä? Baareissa autoilijat ovat harvemmin niitä kaikkein tuottoisimpia asiakkaitakaan…

Entä jos henkilöauton kadunvarsipaikka olisi muutettu fillaripaikaksi? Yhden auton viemälle tilalle, 5m*2,5*m=12,5m2, saisi helposti laitettua paikat yli kymmenelle polkupyörälle. Kuvasta näkee hyvin, kuinka paljon enemmän tilaa auto vie.

Mitä tulisi tehdä? No, ehdotus valtuustoaloitteeksi:

”Kantakaupungin yrittäjille tulee antaa mahdollisuus anoa ko. yrittäjien liikkeiden sisäänkäynnin lähellä sijaitsevien autopaikkojen muuttamista polkupyöräpaikoiksi. Tämä muutos voi olla väliaikainen, esim. vain ”kesäkuukausia” (toukokuu-syyskuu) koskeva.”

Mielestäni olisi hyvä, että tällaisia fillariparkkipaikkoja ei saneltaisi ”ylhäältä päin”, vaan yrittäjät voisivat tarpeidensa mukaisesti anoa muutosta. Kaikille liiketiloille pyöräparkki ei varmastikaan ole tarpeellinen – vaikea kuvitella että kukaan keittiön pöytää polkupyörällä siirtelisi. Sen sijaan esim. Uudenmaan-, Eerikin, Vaasan-, Mäkelän-, Helsingin-, Flemingin-, Kalevan- ja Annankadun ravintoloita voisi varmasti kiinnostaa.

Pyöräparkit kuntoon!

Lähetin oheisen tekstin viime viikolla HS:n mielipidepalstalle, mutta ilmeisesti eivät sitten julkaise. EDIT: Julkaisivat tänään 29.6.! Hyvää kannattaa odottaa!

Blogin lukijat varmaankin huomaavat, että olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin.

Pyöräparkit kuntoon!

Käytän säännöllisesti työmatkoillani Pasilan rautatieaseman pyöräparkkia. Fillarilla kun suhauttaa todella kätevästi junalle. Loppusyksystä huomasin Asemasillan pyörätelineiden olevan jatkuvasti täynnä, vaikka aktiivisten pyöräilijöiden määrä marraskuussa ei ole kovin kummoinen.

Suuri osa pyöristä vaikuttaa hylätyltä, yleisilme on ankea ja aktiivipyöräilijät joutuvat kiinnittämään fillarinsa sinne sun tänne mihin vain kiinni saavat.

Otin joulukuussa yhteyttä VR:n asiakaspalveluun, josta sain kuulla, että vaikka asema onkin VR:n, niin pyöräparkkien ylläpidosta vastaa Helsingin kaupungin rakennusvirasto. Tosin HKR tulee kuulemma siivoamaan telineitä vasta kun VR lähettää virka-apupyynnön rakennusvirastolle. VR:n asiakaspalvelun mukaan Pasilan pyöräparkkia koskeva virka-apupyyntö lähetettiin rakennusvirastolle 14.12.2010.

Maaliskuussa 2011 mitään ei ollut tapahtunut, joten soitin tällä kertaa suoraan rakennusvirastoon. Siellä pyöräparkkien huono kunto tunnustettiin ja luvattiin hoitaa asia kuntoon.

Ainakin vielä tänään (22.6.) parkki oli täsmälleen samassa kuosissa kuin vuosi sitten. Mikä mättää?

Koko rakenne virka-apupyyntöineen on turhan monimutkainen ja byrokraattinen. VR:n ja HKR:n tulisikin sopia että virka-apupyyntö on jatkuvasti voimassa ja että HKR vastaa liityntäpyöräparkkien ylläpidosta säännöllisesti.

Pyöräilyn osuuden kasvua työmatkaliikenteestä Helsingissä voi toivoa monestakin syystä; ruuhkien helpottumista ja päästöjen vähenemistä tuskin kukaan vastustaa. Asialliset liityntäparkit ovat tärkeä osa työmatkapyöräilyn houkuttelevuutta. Toivottavasti rakennusvirasto hoitaakin pysäköinnin kuntoon ennen pyöräilykauden päättymistä.

Kuinka kauan henkilöautoille tarkoitettu liityntäpysäköintipaikka jäisi vaille siivousta, jos suuri osa autoista olisi hylättyjä?

operaatio jääsota

Käytiin eilen herraseuralla hakkaamassa jäätä pois pyörätieltä rautatieaseman edessä. Tarkoituksena oli näyttää kaupungille ja ehkä myös asiasta kiinnostuneille kaupunkilaisille, mitä Stadi jättää tekemättä. Pääpyöräreitit tulisi hoitaa siinä kuin autotietkin.

Tämä oli ensimmäinen pätkä, jonka kuvasin ulkosalla hiljattain käytettynä ostamallani Nikon D90 -kameralla. Editointi Final Cut Expressillä.

Poikain hakatessa jäätä ja itsekin kangella kalautellessani tuli kyllä jälleen kerran mietittyä myös suomalaista sosiaaliturvaa. Juuri tällaiset jäänhakkaushommathan ovat sitä tietoyhteiskunnasta ”katoavaa työtä”, jota rehti työmies voi tehdä, kunhan vaan annetaan lapio käteen ja osoitetaan paikka josta kaivaa.

Miksi sitten jäätä hakkasi lauma maistereita? Ainakin osittain siksi, että suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä tekee juuri tuollaisen vain päivän kestävän pätkätyön vastaanottamisen lähes järjettömäksi.

Eikö juuri tällaista duunia kannattaisi olla tarjolla ihan jo sosiaalisistakin syistä? Kyllä lapiomiehille töitä riittäisi.

pasilan pyöräparkista

Työmatkani Lahteen alkaa pyöräilyllä Pasilaan. Pyörän jättäminen säilytykseen asemalle on hankalaa sillä suurin osa pyörätelineistä on hylättyjen polkupyörien miehittämiä.

Miksei telineistä pidetä jatkuvasti huolta? Yksinkertainen metodi olisi esimerkiksi se, että kaikkiin parkissa oleviin fillareihin laitettaisiin ”poistotarra” ja 30 päivän kuluttua yhä paikalla olevat tarroitetut pyörät siirrettäisiin pois. Jo pari puhdistuskertaa vuodessa riittäisi siivoamaan hylätyt tsygät. Kustannus ei varmaankaan olisi kuin muutamia satoja euroja. Kuka mahtaa olla vastuussa asemasta? VR vai kaupunki?

Silmämääräisesti arvioiden suurin osa fillareista on hylättyjä.

Kuinka pitkään vastaavan tilan annettaisiin jatkua pysäköintipaikoilla? Jos esimerkiksi Kisahallin parkkiksella olisi 250 rekisteröimätöntä autonromua, jokin ratkaisu keksittäisiin varmaankin aika nopeasti.

(Hankin männä viikolla elämäni ensimmäiset nastarenkaat fillariini. Talvipyöräily ei olekaan täysin mahdotonta! Pito oli jopa yllättävän hyvä.)

kuormafillari

Hankin toukokuussa käytettynä Pashley -merkkisen kuormafillarin. Edellinen omistaja oli tilannut sen suoraan tehtaalta.

Kaunotar. Nyt pari kuukautta kokeiltuani täytyy todeta että olen erittäin tyytyväinen ostokseeni. Kolme vaihdetta riittävät kaupunkiajoon mainiosti ja mahdollisuus pyöräillä ympäri Helsinkiä hanuri etutarakalla on ollut erittäin kätevä. Pisin ”työmatka” on ollut Vallilasta Pitäjänmäkeen, joka taittui kohtuullisella vauhdilla alle puoleen tuntiin. Nopeampi kuin julkiset siis ja voittaa ruuhka-aikoina toisinaan jopa henkilöauton.

Paljon kymmentä kilometriä pidempää matkaa en tällä lähtisi taittamaan, oli lastia tai ei: pienet renkaat ja rungon huomattava paino tekevät polkemisesta kohtuullisen työlästä.

Polkupyörät ovat onneksi sen verran näppärän kokoisia ja hinnaltaankin kohtuullisia, että niitä voi omistaa useampia eri käyttötarkoituksiin. Pihalta löytyy tällä hetkellä kuormapyörän lisäksi vanha Crescentin viisi-vaihteinen CityBike, josta ajattelin saada hiukan tuunaamalla tyylikkään kaupunkipyörän. Sitten tarvitaan vielä ainakin monivaihteinen maantiepyörä, sinkula, kruiseri… Tarvitsen enää luottodiilerin, addiktio on jo.