Mitä tehdä makasiinille?

Makasiinien tulipalolta säästynyt pätkä törröttää Sanomatalon ja Musiikkitalon välissä aidattuna kuin eksoottinen eläin Korkeasaaressa. Siellä se matalakulttuuri on kivasti häkissään. Muistakaa että sitä ei saa ruokkia.

Nyt Musiikkitalon valmistuttua makasiinin arvo on kirkastunut; ilman sitä koko alue on vain toinen toistaan komeampien lasipytinkien historiaton joukko. Tuleva Keskustakirjasto vain korostaa tarvetta säilyttää edes pieni pala alueen vanhaa rakennuskantaa.

No mitä sille sitten pitäisi tehdä?

Mielestäni rauniosta tulisi luontevasti Helsingin Nuorisoasiankeskuksen hallinnoima ”nuorisomusiikkitalo” ja/tai toimintakeskus. Sen tapahtumat ja erilainen yleisöpohja monipuolistaisi koko alueen ilmettä ja loisi ehkä juuri sitä ”säpinää”, joka kulttuurin ja median palatseilta jää helposti saavuttamatta. Tulevan Keskustakirjastonkin profiilia astetta anarkistisempi pikkuveli terästäisi. Keskustaan tarvitaan kipeästi epäkaupallista (sisä)tilaa.

Vanhaa makasiinia voisi varmasti jatkaa esim. lasisena ”haamumakasiinina” vähän pidemmällekin, jos runko on toiminnallisesti liian pieni. Ja jos nuorisoasiainkeskus samalla luopuisi ulkopuoliselta vuokratusta Gloriasta, niin vaikutus budjettiraamiinkaan ei liene kohtuuton.

Olen antanut kertoa itselleni että tulipalon jäljiltä osa yhä pystyssä olevasta makasiinista on todella huonossa kunnossa – niin huonossa että uusiokäyttö ei ole mahdollista. Tätä minun on vaikea uskoa. Kyse lienee kuitenkin loppujen lopuksi enemmän poliittisesta tahdosta kuin rakennusinsinöörien sanelemista reunaehdoista. Halutaanko alueella säilyttää muistuma menneestä Helsingistä vai ei.

Abu Simbelkin kyettiin siirtämään padon alta, luulisi muutaman tiiliseinän säilyttämisen olevan huomattavasti yksinkertaisempaa.

Advertisement

Muu musiikki mustikka

Kolumni julkaistu Sibelius-Akatemian ylioppilaskunnan SAYmaa-lehdessä 3/2011. Blogini säännöllisemmille lukijoille matsku lienee tuttua. Tunnustan, vähän copipeistasin vanhaa. (On siellä uuttakin seassa.)

Halleluja! Nyt se on valmis. Ja kohta täytetty. Musiikkitalo nimittäin. Ja komea on. Diggaan.

Talon leipälaji on luonnollisesti klassinen orkesterimusiikki. Sitä tarjoilevat viikottain RSO ja HKO suuressa konserttisalissaan ja pienempiä saleja täyttävät Sibelius-Akatemian konsertit. Hienoa! Kierros skumppaa kaikille!

Mainosmateriaalinsa mukaan Musiikkitalo on kuitenkin vielä enemmän:

”Musiikkitalossa esiintyvät erilaiset taiteilijat ja taiteilijaryhmät. Visionsa mukaisesti Musiikkitalo pyrkii olemaan kulttuurin alueella edelläkävijä, luomaan pääkaupungin aktiivista ja modernia kaupunkikuvaa ja kasvattamaan sen vetovoimaa sekä kotimaassa että ulkomailla.”

Helsingin kaupunginorkesterin julkinen tuki (valtio ja Helsinki) on noin 13,4 miljoonaa euroa vuodessa. Radion sinfoniaorkesteri, jonka lukuja on hankalampi löytää lienee suurin piirtein samoissa summissa, ehkä hiukan edullisempi. Yhteensä siis vuosittain reilusti 20 miljoonan euron paremmalla puolella.

Ja hyvä niin. On upeaa että meillä on upeita orkestereita upeassa talossa.

Casa da Musica, Porto, Portugal. Todella wow-arkkitehtuuria.

Orkesterien ja SibAn lisäksi talon sisällön rahoitus aiotaan hoitaa Musiikkitalon säätiön avulla. Säätiöllä onkin varoja noin miljoona euroa “Pro Musica” -rahastossa, josta tuetaan klassisen musiikin konsertteja.

Muun kuin klassisen rahoitus onkin sen sijaan yhä täysin auki.

14.5. Musiikkitalon säätiö järjestikin “hyväntekeväisyyskirpputorin”. Ideana oli kerätä rahaa Musiikkitalon säätiön “Mesenaatti-rahastoon”, josta on tarkoitus tukea muita kuin klassisen musiikin tapahtumia Musiikkitalossa. Tapahtuman yhteyteen toivottiin esityksiä:

”Mikäli joukkiostanne löytyy halukkuutta lähteä ilahduttamaan näin nopealla aikatalululla hyväntekeväisyys-kirpputorilla asioivaa väkeä, otamme ilomielin vastaan musiikkilahjanne!
Toivoisimme kolmesta viiteen soivaa numeroa numeroa per esiintyjä / esiintyjäryhmä.
Musisointi tapahtuu Musiikkitalon päälämpiössä akustisesti (vahvistimia ei siis tällä erää ole tarjolla).

Palkkiota emme voi tapahtuman luonteesta johtuen maksaa, mutta Musiikkitalon aikakirjoihin pääsette kuitenkin Musiikkitalossa ensimmäisten joukossa esiintyneinä!”

Niinpä niin.

Klassisen musiikin rahoitus hoidetaan valtion ja kunnan kymmenien miljoonen eurojen vuotuisella budjettirahoituksella, mutta “muun musiikin” rahoitus hankitaan kirpputorilla. Johon olis tietysti kiva saada myös sitä “muuta musiikkia” esiintymään – ilmaiseksi. Tämä lienee sitä edelläkävijyyttä kulttuurin alueella.

Lahjoituksia puolestaan oli keväällä asia tiedustellessani tullut Mesenaatti-rahastoon vähän yli 10 000 euroa. 5% tuotto-odotuksella jaettavaa syntyy vuositasolla jo yli 500€! Nyt rillataan! Kierros skumppaa kaikille!

Tätä on kulttuuripolitiikka Suomessa vuonna 2011.

Käväisin heinäkuussa keikalla Portossa Portugalissa, josta löytyy tuoreehko oma ”musiikkitalo”, Casa da Música. Keskustelin talon ”muun musiikin” ohjelmistosta vastaavan johtajan kanssa.

Kuulemma hänen käytettävissään oleva vuotuinen budjetti on noin pari miljoonaa euroa. Ja jälki oli myös sen näköistä.

Kesä-syyskuun ohjelmalehtisestä löytyi niin George Clinton, Laurie Anderson kuin Maria Schneiderkin. Huippuluokan jazz- ja maailmanmusiikkikonserttien lisäksi talossa järjestetään myös säännöllisesti aamuyöhön asti jatkuvia klubeja, joissa puolestaan raikaa DJ-pohjainen musa ja talon seinät välkkyvät vj-kuvavirrasta. Sisääntuloaulasta löytyi ”digitopia”, musiikkityöpiste, jossa kuka tahansa voi luoda musiikkia iMaceilla ja säännöllisesti järjestetään myös ilmaisia elektronisen musiikin työpajoja.

Kyllähän tuolla oli ihan kiva veistellä.

Kateus iski. Miksei meillä?

Älkää ymmärtäkö väärin; Sibelius-Akatemia toki tuottaa Musiikkitaloon laajan kirjon korkealaatuista konserttitarjontaa. Kuitenkaan yhtälöllä ”Sibelius-Akatemia = muu musiikki” ei pitkälle pötkitä, vaikka rakas laitoksemme tuntuu toisinaan niin kuvittelevan.

Ja taas puhtaan markkinatalouden ehdoilla ”muun musiikin” konserttien liput ovat niin pirun kalliita, että ”kaikille avoimesta” Musiikkitalosta puhuminen kannattaa lopettaa saman tien. (Itseasiassa Musiikkitalon ulosvuokraushinnoilla ”muun musiikin” konsertteja ei Musiikkitalossa oikein edes kannata järjestää. Mutta siitä riittää narinaa toiseenkin kolumniin.)

Toivottavasti olen väärässä ja lähitulevaisuudessa löydetään poliittista tahtoa tuoda uuteen uljaaseen Musiikkitaloon monimuotoisempaa ohjelmistopolitiikkaa. Kirpputoreilla ja kerjäämällä se ei tule onnistumaan.

muu musiikki mustikka

Pian päästään kaikki tutustumaan Musiikkitaloon! Kuuleman mukaan upea pytinki on tulossa. 160 miljoonan satsauksella seiniin ja 20 miljoonalla sisustukseen saa toki luvankin olla hieno.

Talon leipälaji on luonnollisesti klassinen orkesterimusiikki. Sitä tarjoilevat viikottain RSO ja HKO upeassa salissaan. Akustiikan pitäisi nyt olla hanskassa. Lisäksi talossa toimii Sibelius-Akatemia, jonka konserttitoiminta on korkealaatuista ja monipuolista.

Mainosmateriaalinsa mukaan Musiikkitalo on kuitenkin vielä enemmän:

Musiikkitalossa esiintyvät erilaiset taiteilijat ja taiteilijaryhmät. Visionsa mukaisesti Musiikkitalo pyrkii olemaan kulttuurin alueella edelläkävijä, luomaan pääkaupungin aktiivista ja modernia kaupunkikuvaa ja kasvattamaan sen vetovoimaa sekä kotimaassa että ulkomailla

Helsingin kaupunginorkesterin julkinen tuki (valtio ja Helsinki) on noin 13,4 miljoonaa euroa vuodessa. Radion sinfoniaorkesteri, jonka lukuja on hankalampi löytää lienee suurin piirtein samoissa summissa, ehkä hiukan edullisempi. Yhteensä siis vuosittain jotain 20 miljoonan euron paremmalla puolella. Ja hyvä niin. On upeaa että meillä on upeita orkestereita upeassa talossa.

Orkesterien ja SibAn lisäksi taloon tarvittavan sisällön rahoitus aiotaan hoitaa Musiikkitalon säätiön avulla. Säätiöllä onkin varoja noin miljoona euroa “Pro Musica” -rahastossa, josta tuetaan klassisen musiikin konsertteja.

Muun kuin klassisen rahoitus onkin sen sijaan yhä täysin auki.

14.5. Musiikkitalon säätiö järjestää “hyväntekeväisyyskirpputorin” Musiikkitalolla. Ideana on kerätä rahaa Musiikkitalon säätiön “Mesenaatti-rahastoon”, josta on tarkoitus tukea muita kuin klassisen musiikin tapahtumia Musiikkitalossa. Tapahtuman yhteyteen toivotaan esityksiä:

Mikäli joukkiostanne löytyy halukkuutta lähteä ilahduttamaan näin nopealla aikatalululla hyväntekeväisyys-kirpputorilla asioivaa väkeä, otamme ilomielin vastaan musiikkilahjanne!

Toivoisimme kolmesta viiteen soivaa numeroa numeroa per esiintyjä / esiintyjäryhmä.
Musisointi tapahtuu Musiikkitalon päälämpiössä akustisesti (vahvistimia ei siis tällä erää ole tarjolla).

Palkkiota emme voi tapahtuman luonteesta johtuen maksaa, mutta Musiikkitalon aikakirjoihin pääsette kuitenkin Musiikkitalossa ensimmäisten joukossa esiintyneinä!

Niinpä niin.

Klassisen musiikin rahoitus hoidetaan valtion ja kunnan kymmenien miljoonen eurojen vuotuisella budjettirahoituksella, mutta “muun musiikin” rahoitus kirpputorilla. Johon olis tietysti kiva saada myös sitä “muuta musiikkia” esiintymään – ilmaiseksi.

Ymmärtänette että sapettaa. Tätä on moniarvoinen ja avoin kulttuuripolitiikka Suomessa vuonna 2011.

Ratkaisuja ei ole oikeastaan kuin yksi: Helsingin kaupungin, jonka erityinen intressi musiikkitalon moniarvoisuus tulisi olla, on löydettävä muutama sata tuhatta euroa Musiikkitalon ohjelmistoihin. Ilman tätä satsausta hieno talo jää torsoksi.

Minä toivon koko sydämestäni että meille tulee elävä ja monipuolinen musiikkitalo. Tämän tavoitteen toteutumiseksi tarvitaan nyt kuitenkin poliittisia päätöksiä ja suhteellisen pieni summa rahaa. Kirpputoreilla ja kerjäämällä ei muutakaan ammattimaista toimintaa rahoiteta.

Laita mun lauluu lujemmalle!

(Kirjoitus on julkaistu Sibelius-Akatemian ylioppilaskunnan lehdessä SAYmaassa 1/2011)

Uudessa uljaassa musiikkitalossa on akatemialaisille tarjolla mullistava uutuus, joka on jäänyt suuren salin säihkeen varjoon: Black Box, ”musta laatikko”, muunneltavalla katsomolla varusteltu teatterikäyttöönkin soveltuva tila.

Se on Sibelius-Akatemian historian ensimmäinen äänentoiston tarpeet huomioiden suunniteltu sali.

Mukan kasvatti Lauri Schreck Puhuri-yhtyeensä kera keikalla.

Kyllä, Kamarimusiikkisalissa ja Feeniksillä on ”peeaat”, mutta ei, niitä kumpaakaan ei ole rakennettu vahvistettua musiikkia varten. R-talon kuppilaa ei ole oikeastaan suunniteltu mitään musiikkia varten – siitä pitävät huolen jo kylmälaitteet. Toki elektroakustisen musiikin ystävät kuulevat siinäkin surinassa yläsävelsarjoja, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.

Kuitenkin Sibelius-Akatemian opiskelijoista noin puolet, eli muka-, kamu- ja jazz-osastot ovat jo vuosikymmeniä soittaneet musiikkia, joka kaipaa äänentoistoa. Ja ns. ”työelämässä” lähes kaikki esiintymiset ovat vahvistettuja.

Nykytilannetta voikin verrata siihen, että Sibiksen klassiset pianistit joutuisivat soittamaan konserttinsa tumpussa luokkahuoneessa Hellas-pianolla flyygelin ja konserttisalin sijaan. Piireissä puhuttaisiin kulttuuriskandaalista.

Mutta parannusta tilanteeseen on siis luvassa. Hyvä, oli jo aikakin! Saanko esitellä, 2010-luku – Sibelius-Akatemia, Sibelius-Akatemia – 2010-luku.

Yhtä kuitenkin jäi uupumaan: musiikkitalossa ei ole äänentoistolle suunniteltua harjoitussalia, eikä bändiluokkaa, johon olisi suunniteltu hankittavaksi kunnollinen monitori-järjestelmä.

Kun musiikkia soitetaan vahvistetusti instrumenttien oma akustinen ääni (jos sitä edes on) jää helposti salia varten tarkoitetun signaalin jalkoihin. Tarvitaan monitoreita, niitä lattian rajassa vaanivia mustia laatikoita, joiden päälle rokkikukot lajityypilleen ominaisen käytöksen mukaisesti nostelevat karvaisia kinttujaan.

Vahvistetusti soittaminen ja hyvän monitorisoundin luominen on usein vaikeaa: muusikon pitää ymmärtää mistä kaikista osatekijöistä kokonaisuus muodostuu ja tietenkin välittää informaatio vielä monitorimiksaajalle kielellä, jota molemmat ymmärtävät. Tämä kaikki mahdollisimman nopeasti yleisön jo kärkkyessä ovien takana.

Toisin sanoen, vahvistetusti soittaminen on osa nykyaikaista muusikkoutta ja taito, jota pitäisi opettaa. Tällä hetkellä koulutus kuitenkin valmentaa opiskelijoita lähinnä varoittavan esimerkin avulla.

Pitskun bändiluokissa harjoitellaan vahvistettua musiikkia ns. laulukamoilla. Laitteistoa voi kuvailla äänentoiston Hellas-pianoksi – lopputulos on tasaisen kehno. Moni opiskelija kohtaakin kunnollisen monitoroinnin ensimmäistä kertaa vasta keikalla. Suostuisivatko pianon A-kurssin suorittajat soittamaan ensimmäisen kerran Steinwaylla vasta tutkintopäivänään?

Äänentoistoa tulisi ajatella instrumenttina. Sitäkin pitää osata käsitellä ja sitäkin pitää harjoitella. Ja Suomen ainoan musiikkiyliopiston tulisi tarjota opiskelijoilleen parempi mahdollisuus tutustua sen saloihin jo opintojensa aikana.

Hannu Oskala
kirjoittaja on kansanmusiikkiosastolta valmistunut musiikkialan moniottelija

Pyörällä päästään konserttisaleissa

Pääsin höpisemään kulttuuri(talo)politiikkaa Ylen Ykkösen Välilevyihin toimittaja Kare Eskolan ja RSO:n pianistin Jouko Laivuoren kanssa. Ohjelma on kuunneltavissa viikon ajan täältä.

Armon vuonna 2011 valmistuu Helsinkiin kauan odotettu Musiikkitalo. Tämän vuoden alkamisen kunniaksi Välilevyissä kuullaan erikoisohjelma – neljän salin, kolmen polkupyörän ja rikkaan historian kierros syksyisessä Helsingissä. RSO:n pianisti Jouko Laivuori, kulttuuripoliitikko Hannu Oskala ja toimittaja Kare Eskola ajavat kohti uutta Musiikkitaloa.

Oman puhumisen kuuntelu alkaa niinku helpottua vähitellen. Mutta miten niinku tosta niinku niinkuttelusta pääsee eroon? Niinku?

Statukseni on näemmä noussut ainakin toimittajan mielestä ”kulttuuripoliitikoksi”. Kulttuurivaikuttajan arvonimeä odotellessa…

huomioita kulttuuristrategian 2.0 luonnoksesta

Huomisessa kulttuurilautakunnan kokouksessa käsitellään kulttuuristrategiaa vuosille 2012-2017 ennen kuin se lähetetään lausuntokierrokselle. Blogipostauksena tämä on pitkä, toisteinen ja tylsä. En suosittele.

Edelliset vastaavat paperit, mm. Järn Donnerin johdalla valmisteltu ”Helsingin kulttuurin kehittämissuunnitelma 1991-1999” olivat erittäin vaikutusvaltaisia.

Useat komitean 127 toimenpide-ehdotuksista ovat toteutuneet ja monille jo suunnitetuille kulttuurihankkeille saatiin komitean suunnitelman kautta tukea.

—

Kaapelitehdas ja Lasipalatsi oli vuonna 1990 määritelty säilytettäviksi tiloiksi, jolloin kulttuurikomitea tuki niiden ottamista kulttuurikäyttöön. EU hyväksyi Lasipalatsin suunnitelmat osaksi Urban Pilot –ohjelmaa. Tämän myötä saatiin 2,7 milj. euroa Lasipalatsin entisöinti- ja sisältöhankkeisiin. Kaapelitehtaan käytön suunnittelu alkoi jo 1980-luvun lopulla. Kulttuurikomitean tuki taiteilijavetoiselle Kaapelitehdas-hankkeelle antoi kannatusta myös kaupungin hallinnossa.

Tätäkin paperia kannattaa siis tarkastella huolella. Tähän tullaan vetoamaan joka käänteessä tulevina vuosina…

Luonnoksen yleissävy on erinomainen ja politiikan suunta oikea. Joustavampi, moniarvoisempi, luovempi, hauskempi.

Koska valtion taiteen kentän avustaminen sitoo varat taideinstituutioiden lakisääteiseen tukeen, on Helsingin kaupungilla erityinen rooli vapaan kentän avustamisessa. Kunnallinen avustusjärjestelmä on valtion lakisääteistä järjestelmää joustavampi ja tärkeä kulttuurikentän kehityksen ja muutosten mahdollistaja. Uusien toimijoiden ja toimintamuotojen on vaikea päästä valtion lakisääteisen tuen piiriin.

Juuri näin. Samaa henkeä on monessa muussakin kohdassa.

Monitaiteisuus lisääntyy sekä yksittäisen taiteilijan toiminnassa että erilaisissa hankkeissa. Tämä asettaa uudistumisvaatimuksia tukijärjestelmille, jotka usein perustuvat taiteenalakohtaiseen jakoon.

Uudet taiteen alat ja taidemuodot näkyvät Suomessa ensimmäisenä Helsingissä. Täällä on paitsi muuta maata enemmän taiteilijoita myös laajempi yleisöpohja. Taiteen ja tieteen yhteiset kokeilut ovat keskeisiä uusien innovaatioiden syntymiselle. Taloudellisen taantuman aikana on riski, että tälle toiminnalle ei löydy riittävästi rahoitusta ja muita mahdollistavia tekijöitä.

Ja sitten huomioita. Ensin leipäteksti, jonka jälkeen toimenpide-ehdotukset. Pääpaino huomioissa toimenpide-ehdotuksissa.

KULTTURISTRATEGIA

Pikkunillitys sivu 13: Taiteen ja tieteen yhteiset kokeilut ovat keskeisiä
uusien innovaatioiden syntymiselle.

Innovaatio mainittu, mutta mitä ihmettä tämä tarkoittaa? En ymmärrä kyllä edes kontekstissaan. Luova talous, I presume.

3.1.3 Koulujen kulttuurisuunnitelma

Taidemuseo on aktivoitunut hienosti:

. Jatkossa tavoitteena on tuoda kaikki Helsingin peruskoululaiset kerran vuodessa opetussuunnitelmaa tukevalle vierailulle taidemuseoon.

Erinomaista, mutta miksei tässä osiossa ole mukana kaupunginteatteria ja kaupunginorkesteria? Tai konsertteja ylipäätään? Koulun konserttikeskuskin kannattaisi mainita. Jos tavoitteena on viedä ainakin ysiluokkalaiset taidemuseoon, niin miksei kasiluokkalaisia kaupunginorkesterin konserttiin ja seiskoja teatteriin? Tai vaikkapa lastentanssinäytöksiä suoraan kouluihin?

3.1.4 Lasten ja nuorten taiteen perusopetus

Helsinki vahvistaa yleisen oppimäärän asemaa. Yleisen oppimäärän opetus perustuu usein ryhmäopetukseen, joka on yhteisöllistä, edullisempaa ja useammille perheille mahdollista.

Iso peukku.

3.1.5 Nuorten kulttuuri Helsingissä.

Poistaisin lauseen: Teatterin musikaalituotannoissa annetaan nuorille mahdollisuus
työllistyä musiikkiteatterin alalla.

Onko tää nyt nimenomaan nuorisopolitiikkaa? Vähän outo.

3.2 Aikuisten kulttuuripalvelut

Kaupunginorkesteri tarjoaa kaupunkilaisille monipuolisia ja korkeatasoisia konserttielämyksiä.
Konserttitoiminnassaan se toimii yhteiskuntavastuullisesti tarjoamalla asukkaille mahdollisuuden nauttia elävästä musiikista ilman rajoitteita.

Mitä toi toinen lause tarkoittaa?

4.1 Tukea taiteelle

Kuntatasolla avustusjärjestelmän on pystyttävä reagoimaan uusiin ilmiöihin, otettava riskejä ja suunnattava toimintaa tarpeiden mukaan. Avustusten jakoperusteet ovat välineitä asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa.

Helsingissä on rakennettu sekä kaupungin että valtion toimesta uusia tiloja sekä otettu käyttöön vanhoja rakennuksia taiteelle ja taiteilijoille. Painotusta siirretään avustusjärjestelmän kehittämiseen siten, että esimerkiksi uusien alueiden tarvitsemat kulttuuripalvelut voidaan toteuttaa kumppanuushankkeina tukemalla yhteisöjä, jotka pystyvät tuottamaan halutun toiminnan oli se sitten tilahanke tai palvelu. Pääosa taiteen tukemiseen tarkoitetuista määrärahoista tulee käyttää sisältöihin eikä pysyviin rakenteisiin.

Iso iso peukku.

4.2. Taitelijoiden ja taiteen Helsinki

Koko osuus ennen Tanssia Iso iso iso peukku! Todella hyvä ja ajankohtainen analyysi!

Tanssi, elokuva, muotoilu, visuaaliset taiteet mun mielestä ok. Musiikki-osiossa pitäisi mainita musiikin vapaan kentän tanssin tapaan heikko asema. Esim.

Musiikin vapaan kentän perusrahoitus on pienimuotoista ja epäsäännöllistä niin valtiolta kuin kaupungilta. Rahoitusongelmat koskettavat niin korkeatasoista maailman, kansan- ja rytmimusiikkia kuin klassisen musiikin laitosjärjestelmien ulkopuolelle jääviä muotoja.

Stilistinen nillitys sivu 25: ”Sibelius-Akatemian musiikkikorkeakoulu”? Sibelius-Akatemia riittänee kun parin lauseen kuluttua mainitaan musiikkiyliopisto.

5.1 Uusien alueiden Helsinki

Nykyisen kaltaisia, kaupungin yksinomaisella vastuulla olevia alueellisia kulttuuritaloja ei enää suunnitella. Kaupungin kulttuuripalveluiden turvaaminen uusilla alueilla edellyttää avustusjärjestelmän resurssilisäystä, joka on kustannustehokkain tapa toimia.

Rohkea, mutta oikea linjaus.

5.2 Vanhojen tilojen kulttuurikäyttö

Helsinki on linjannut, että kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennuksien pääomavuokralle voidaan olla asettamatta tuottotavoitetta (ns. 0-salkku). Kun näin tehdään johdonmukaisesti, tilojen vuokraaminen kulttuurikentän toimijoille helpottuu. Samalla tyhjillä olevien tilojen väliaikainen kulttuurikäyttö (pop-up) mahdollistuu. Tämä edistää myös tilojen suojelua.

Justisa näin.

5.2.5 Tanssin talo

Kyllä.

5.3. Kulttuurin uudet tilat

Pitäisikö Tanssin talon olla ennemmin tämän alla?

5.3.3 Taidemuseo

Näkyvä ja kansainvälisesti houkutteleva ja
kunnianhimoisesti toteutettu kaupungin oma taidemuseo keskellä Helsinkiä on kaupungin visiota
toteuttava kokonaisuus. Uuden taidelaitoksen vertailukohtana voisi olla esimerkiksi Bilbao.

Bilbao? Tällä viitattaneen Gehryn piirtämään Guggenheimiin? Eikös meillä tuota ”wow-funktiota” edusta Kiasma?

Minä en kyllä aivan täysin ymmärrä, miksi keskustaan pitäisi saada vielä yksi taidemuseo lisää.

Omalla priorisointilistallani Tanssin talo nousee uuden taidemuseon edelle pääasiassa siksi, että vaikka Helsingin kaupungin taidemuseolla ei suurta yhtenäistä tilaa keskustassa olekaan, on keskustassa koko joukko erilaisia taidemuseoita. Esim. Töölönlahdelta alle 500m säteellä sijaitsevat niin Kiasma, Ateneum, Tennispalatsi, Taidehalli kuin Amoskin. Tanssille ei ole ainuttakaan omaa rakennusta, joka olisi suunniteltu sen ehdoilla. Pitäisi olla.

Onko vielä yhden ”taidepytingin” rakentaminen aivan ydinkeskustaan välttämätöntä? Mieleeni tulee heti Berliinistä Hamburger Bahnhof. Eikö esim. Vallilan varikot voisi olla toimiva sijainti? Keski-Pasila?

Entä voisiko kaupunginmuseolla olla jokin toinen toiminnallinen tavoite kuin esim. valtion museolaitoksilla Helsingissä?

Kansallisteatteri avasi juuri ”viidennen näyttämön” – kiertuenäyttämön, joka toimii laitoksissa ympäri maan. Voisiko Helsingin taidemuseolla olla ”kiertuemuseo”? Taidemuseo valtaisi väliaikaisesti, vaikkapa aina vuodeksi kerrallaan tyhjiä/puolityhjiä kiinteistöjä ympäri kaupungin. Eikö se just olis pirun siistiä, että jossain Roihuvuoressa, Jakomäessä, Pohjois-Haagassa, tai vaikka Alppilan varikoillakin voisi olla näyttelyitä? Väliaikaisuus ja muutos loisivat aivan uudenlaisia kontrasteja taiteellekin. Ja saavuttaisi aivan uutta yleisöä.

Jotenkin tää aina vain ”uusien tilojen” kautta kehittyminen tuntuu niin mielikuvituksettomalta. Eikö ole oikeasti mitään muuta keinoa edistää kuvataiteita Helsingissä? Jo se, että emme jaa apurahoja kuvataiteelle kuin joka kolmas vuosi on mielestäni tärkeämpi rahareikä kuin kymmenien miljoonien eurojen uudisrakennus.

Pääkaupunkiseudun kuntien, ainakin Helsingin ja Vantaan, yhdistyessä myös museotoiminnot yhdistyvät. En pitäisi ollenkaan tyhmänä ajatuksena rakentaa kunnon isoa taidemuseota vaikkapa Tikkurilaan.

Olen ymmärtänyt, että Kaupungin Taidemuseon Meilahden toimitila on epätyydyttävä – yleisö ei löydä syrjäiseen pussinperään ja tasakattoinen rakennus on homeessa. Jos Taidemuseo haluaa nimenomaan siitä eroon, niin eikö se kannattaisi sanoa sitten suoraan?

5.4. Vapaa ja avoin kaupunkitila

Periaatteessa ok. Näkisin mieluusti jonkin maininnan ”julistetolpista”. Täytyy yrittää muotoilla. Esim.

Sivu 38, toiseksi viimeinen kappale: voidaan toteuttaa digitaalisilla näytöillä (urban screens) ja luvallisilla ilmoitustauluilla.

KULTTUURISTRATEGIAN TOIMENPIDE-EHDOTUKSET

LUKU 3. HYVINVOINTIA KULTTUURIPALVELUISTA LASTEN- JA NUORTENKULTTUURI HELSINGISSÄ

10. Taiteilijoiden työllistäminen taideopetuksessa
Helsingissä asuu merkittävä osa maan ammattitaiteilijoista, joille työllistyminen omalle alalle on osin vaikeaa. Laaditaan yhdessä työvoimaviranomaisten kanssa työllistettäville taiteilijoille heidän omaan osaamiseensa perustuvia työsuunnitelmia, jotka toteutetaan mm. päiväkodeissa, kouluissa ja hoitolaitoksissa.

Tällä viitattaneen lähinnä kuvataiteilijoihin? Se kannattaisi mainita.

12. Peruskoululaiset taidemuseoon kouluajalla
Opetussuunnitelmaa tukevana ja visuaalista lukutaitoa sekä yleissivistystä edistävänä hankkeena toteutetaan hanke, jossa kaikki Helsingin peruskoululaiset vierailevat kerran lukuvuodessa maksutta opastetusti Helsingin taidemuseossa.

Erinomainen idea, mutta miksei myös tanssi-, teatteri tai musiikkiesitykseen ainakin kerran peruskouluaikana? Esim.:

xx. Peruskoululaiset kulttuurin pariin kouluajalla

Opetussuunnitelmaa tukevana ja yleissivistystä edistävänä hankkeena toteutetaan hanke, jossa kaikki Helsingin peruskoululaiset vierailevat ainakin kerran yläasteaikanaan tanssi, teatteri- ja musiikkiesityksessä.

15. Taiteen perusopetuksen yleinen oppimäärä
Taiteen perusopetus on jaettu kahteen oppimäärään, yleiseen ja laajaan. Vahvistetaan taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän toteutumista eri taideaineissa ja tavoitteena on saada taiteen perusopetuksen yleinen oppimäärä valtionosuuden piiriin.

Erinomainen!

AIKUISTEN KULTTUURIPALVELUT

Tässä osiossa on surullisen vähän ehdotuksia. Onko kaikki todellakin ok ja vain alueelliseti kattava kirjastoverkko ja työväenopistot tulee mainita? Tässä olisi ihan pirun siistiä olla vaikkapa Turun mallin mukainen ”kulttuuriresepti” -kokeilu.

Esim.

xx. Kulttuurireseptillä hyvinvointia kulttuurista

Toteutetaan uudella tavalla hyvinvointipalveluita ja kulttuuria yhdistävä kokeilu, jossa osa kunnallisten taidelaitosten lippusubventiosta jaetaan suoraan kuluttajille kulttuuriresepteinä eli kulttuuripalveluseteleinä.

Tää on sen verran radikaali ehdotus, että en oikein usko läpimenoon, mutta voihan sitä ehdottaa.

TAITEILIJOIDEN JA TAITEEN HELSINKI

26. Kaupungin kulttuuritoimijoiden kenttä muuttuu ja monipuolistuu jatkuvasti. Helsingin kulttuuripalveluita kehitetään joustavammaksi, jotta pystytään vastaamaan tähän haasteeseen. Tämä tehdään lisäämällä avustuksiin käytettävissä olevia määrärahoja.

27. Taiteen vapaan kentän kohdeavustukset
Laajennetaan kaupungin kohdeavustusjärjestelmää vapaan ja uudistuvan taiteen kentän ja kulttuuritoimijoiden toiminnan mahdollistamiseksi, esim. lisäämällä kolmivuotisia kehittämishankkeita.

erittäin ok. Näihin voi sitten tulevat vuodet vedota. :)

29. Alueellinen kulttuuritoiminta
Kehitetään kulttuurin avustusjärjestelmää siten, että kolmannella sektorilla on mahdollisuus tarjota kulttuuripalveluja eri kaupunginosissa esim. kulttuurikeskuksen omilla näyttämöillä.

erittäin ok.

36. Kansallisoopperan kanssa tehtävä yhteistyö
Hyödynnetään Suomen kansallisoopperan puitesopimukseen perustuvia yhteistyömuotoja nykyistä selkeästi paremmin. Erityistä huomiota kiinnitetään yleisöyhteistyöhön, yhteisöllisiin hankkeisiin sekä Alminsalin käyttöön.

Näin. Mielestäni tässä voisi vielä suoremmin sanoa, että seuraavaa sopimusta tehtäessä Almin salin käyttöä on avattava. Tai ”pyritään avaamaan”. Ihan miten vain.

Yleisesti luvun 4 esitykset ovat hyviä. Mitä siitä sitten puuttuu? No ainakin musiikin vapaa kenttä täysin ja teattereitakaan ei juuri mainita. Tai voihan ton kohdan 26. lukea siten, että sieltä sitten. Mieluusti näkisin kohdan 32. kaltaisen kohdan myös musiikista. Esim. seuraavasti:

xx. Musiikin
Musiikin laitosjärjestelmien ulkopuoliselle ammattimaiselle toiminnalle kehitetään tukimuoto.

Tällä hetkellähän laitosjärjestelmän ulkopuolista musiikkia tuetaan melko epämääräisesti. Esim. yksittäisiin konsertteihin ei voi saada mitään tukea. Tarvittavat summat ovat todella pieniä vaikuttavuuteen nähden!

ASUKKAIDEN HELSINKI

41. Alueellisten kulttuuritalojen uudistaminen
Vahvistetaan kulttuurikeskuksen alueellisten toimipaikkojen yhteyttä kaupunginosaansa helpottamalla tilojen käyttöä asukkaiden toimintaan ja tapahtumiin. Tämä edellyttää taloissa toimivien hallintokuntien välisen yhteistyön vahvistamista. Tehostetaan aluetalojen salien käyttöä antamalla ne mahdollisimman edullisesti eri taiteenalojen toimijoiden käyttöön.

Tähän mä haluaisin kyllä myös vähän organisaatiouudistusta. Esim. tämä edellyttää taloissa toimivien hallintokuntien välisen yhteistyön vahvistamista ja talojen organisaatioiden tarkastelua kokonaisuutena.

En tiedä miten se sanottaisiin strategiakielellä…

MONIMUOTOINEN HELSINKI

44. Erikieliset kulttuuripalvelut
Mahdollistetaan englanniksi ja muilla kielillä tapahtuvaa toimintaa ja harrastamista ja tiedotetaan monipuolisesti ja eri kielillä saatavilla olevasta tuesta (esim. avustukset, apurahat).

Onko se venäjä nyt sellainen mörkö, että sitä ei voida ääneen lausua? Mielestäni se on erityinen haaste, joka pitäisi sanoa ihan ääneen. Englannin nosto esille tuntuu hiukan oudolta. Eivätkö vaikkapa venäjän tai somalinkieliset teatteriesitykset ole jopa tarpeellisempia? Joku lause lisää? Esim.

xx. Erikielinen kulttuuritarjonta
Merkittävimmillä vähemmistökielillä tapahtuvaa kulttuuritarjontaa pyritään aktiivisesti edistämään esim. kansainvälisten vierailuesitysten muodossa.

VANHOJEN TILOJEN KULTTUURIKÄYTTÖ

49. Tilojen väliaikainen käyttö
Suunnitellaan olemassa olevien kaupungin hallinnoimien tilojen määräaikaista käyttöä luovien alojen toimijoille. Hyödynnetään kansainvälisiä esimerkkejä (Amsterdam, Pariisi ja Haag). Yleistyvä pop-up- käytäntö otetaan käyttöön myös kaupungin toiminnassa.

Loistavaa.

56. Tanssin talo
Toteutetaan Helsinkiin tanssin talo laajana yhteistyöhankkeena. Tilapäisjärjestelynä helpotetaan tanssin asemaa profiloimalla Itä-Helsingin kulttuurikeskus Stoaa entistä voimakkaammin tanssin talona. Stoa säilyttää alueellisen tehtävänsä ja kehittää palveluitaan tanssin hyväksi. Helsingin kaupunki voi tarkastella tanssin talon tilavaihtoehtoja uusien alueiden suunnittelun yhteydessä esim. alueiden vanhasta rakennuskannasta.

57. Fordin rakennus Tanssin taloksi
Hernesaaren vanhasta rakennuskannasta säilyy mm. Fordin rakennus, jonka soveltuvuutta esim. Tanssin talon tarpeisiin selvitetään.

Tavallaan hyvä, että Tanssin talo mainitaan jopa kahdesti. Siirtäisin silti ensimmäisen kohdan otsakkeen ”KULTTUURIN UUDET TILAT” alle, jotta ei tulisi vain sellaista mielikuvaa, että Tanssin talo voidaan toteuttaa vain vanhaan rakennukseen. Lisäksi en ole ihan varma kannattaako Stoaa mainita tässä kohdassa lainkaan, sehän on tavallaan ”jo päätetty” ja strategian leipätekstissä. Ja pelkkään Fordin taloonkaan ei kannattane ripustautua. Eli ehdottanen huomenna seuraavaa muotoilua:

57. Fordin rakennus Tanssin taloksi
Helsingin kaupunki voi tarkastella tanssin talon tilavaihtoehtoja uusien alueiden suunnittelun yhteydessä esim. alueiden vanhasta rakennuskannasta. Hyvänä esimerkkinä Hernesaaren vanhasta rakennuskannasta säilyvä ns. Fordin rakennus, jonka soveltuvuus Tanssin talon tarpeisiin selvitetään.

6x. Tanssin talo
Toteutetaan Helsinkiin kansainvälisen tason tanssin talo laajana yhteistyöhankkeena.

KULTTUURIN UUDET TILAT

61. Musiikkitalo
Musiikkitalo on Helsingin kaupunginorkesterin, Sibelius-Akatemian, ja Radion sinfoniaorkesterin yhteishanke. Varmistetaan, että uusi Musiikkitalo on kansainvälisesti merkittävä ja kaikille avoin konserttikeskus ja kohtauspaikka. Musiikkitalossa huomioidaan yleisötyön vaatima uusi pedagogis-taiteellinen osaaminen ja koulutus. Kolmen toimijan yhteinen mahdollistaa uusia toimintamalleja.

Kuten varmaankin blogia lukeneet ovat huomanneet, suhtaudun Musiikkitalon ”avoimmuuteen” ja ”uusiin toimintamalleihin” melko skeptisesti. Mielestäni moniarvoisuudesta tulisi lausua vielä suoremmin. Esim.

Varmistetaan, että Musiikkitalon ohjelmistopolitiikka on monipuolista ja moniarvoista.

63. Taidemuseo
Kootaan Helsingin taidemuseon eri toiminnot yhteen toimipaikkaan näyttelytiloineen kaupungin
ydinkeskustaan.

Tästä en nyt sitten ole ihan varma. Olen ymmärtänyt, että Meilahti on liian syrjässä ja lisäksi homeessa, joten jotain täytyy tehdä, mutta kaikki riippuu mittakaavasta. Jos, kuten leipätekstissä toivotaan, halutaan ”Bilbao”, niin minun on vaikea nähdä tätä hanketta toteutumassa, jolloin ehkä tiputtaisin sen jopa pois, jotta Tanssin talo priorisoituisi selkeästi. Jos taas tällä voidaan tarkoittaa esim. lisätilojen hankkimista Tennarin yhteyteen ja toimistotilojen keskittämistä johonkin välittömään läheisyyteen, niin silloin tää on varmaan ihan ok. Ehkä tää pitäisi siirtää ”VANHOJEN TILOJEN KULTTUURIKÄYTTÖ” -kohdan alle? Mieluusti näkisin kaupungin taidemuseon jalkautuvan moneen paikkaan.

Luvalliset graffitit ja muu katutaide
Jatketaan luvallisten graffitiaitojen pystyttämistä ja katutaide ja ympäristötaide nähdään osana
kaupunkikuvan elävöittämistä.

Tähän haluaisin kyllä lisäyksen julistetaiteesta. Esim.

Kehitetään luvallisia muotoja edistää elävää kaupunkikulttuuria esim. julisteita varten.

Yleisesti ottaen mielestäni melkoisen hyvä strategialuonnos tässä vaiheessa!

musiikkitalon ulosvuokrauksesta

Edellisen ”jameista” -kirjoituksen keskustelu kääntyi Tuomaksen kanssa heti yleisemmin Musiikkitaloon. Olen ilmeisesti turhan pessimistinen tönön suhteen. Mutta epäluulolle ja pessimismille on perusteensa.

Eräs todellinen haaste Musiikkitalon sisällön monipuolisuudelle ovat talon salien suunnitellut ulosvuokraushinnat. Musiikkitaloonhan on tulossa loisteliaan suuren salin lisäksi myös viisi pienempää salia, joissa voi musiikkiesityksiä järjestää. Suurta salia tarvitsee suomalainen jazz- ja kansanmusiikki harvemmin, mutta näille muille saleille olisi varmasti tarvetta.

Tiedustelin salien hinnoittelua ja sain vuokrauksesta vastaavan Sibelius-Akatemian Tuula Linsiön kautta seuraavan vastauksen:

Kokonaisuudessaan hinta muodostuu tilavuokran lisäksi tarvittavista henkilökunta- ja tekniikkapalveluista. Hinnat ovat vielä tässä vaiheessa alustavia, mutta auttanevat kokonaiskustannusten hahmottamisessa. Hinnat eivät sisällä ALV:tä. :

– Salien hinnat konserttipaketteina (4h) + ylimenevät tunnit:

Sonore: 800€, ylimenevät tunnit 100€/h

Camerata: 800€, ylimenevät tunnit 100€/h

Organo: 700€, ylimenevät tunnit 80€/h

Black Box: 800€, ylimenevät tunnit 100€/h

– Palvelumaksut

Saliovipalvelut 30 €/t
Naulakkopalvelut 30 €/t
Tuottajapalvelut 40 €/t
Äänipalvelut 35 €/t
Valotekniikkapalvelut 35 €/t
Virityspalvelut tarvittaessa/ ostopalvelu (120-200€)
Näyttämöjärjestäjä 30 €/t
Ovilipunmyynti 30 €/t

Saliäänen palvelupaketit:

1. Paketti 200€: Puhemikrofoni + kaiutin.

2. Paketti 250€: Puhe- tai musiikkiäänentoistojärjestelmä + ääniteknikon palvelut.

3. Paketti (Hinnoittelu sovitaan erikseen tapauskohtaisesti): Äänisuunnittelu. Ulkopuolisen kaluston sovittaminen salin tekniikkaan.

Valojen palvelupaketit:

1. Paketti 200€: Valotilanteiden ohjelmointi etukäteen. Ei sisällä teknistä henkilökuntaa konsertin aikana.

2. Paketti 250€: Valojen rakennus tilaisuuden tarpeisiin salin vakiokalustolla + valoteknikko. Lisäkalusto vuokrattavissa tarpeen mukaan.

3. Paketti (hinnoittelu sovitaan erikseen): Valosuunnittelu. Ulkopuolisen kaluston käytön sovittaminen salin tekniikkaan.

– Soittimet:

Flyygelin vuokra 130€ konsertin yhteydessä, tuntihinta 40€/h.

Näistä hinnoista voi sitten haarukoida erilaisia hintoja erilaisilla lähtöoletuksilla vaikkapa seuraavasti.

Ryhmä 1: akustinen trio
– selviää konsertista ja harjoituksista neljässä tunnissa
– naulakkopalvelut

Ryhmä 2: Viiden hengen jazzyhtye
– tarvitsee äänentoiston
– esiohjelmoitu valotilanne
– kolme lisätuntia checkiä ja purkua varten
– naulakkopalvelut

Ryhmä 3: ”Kahden bändin ilta”, 12 henkeä ja oma miksaaja
– tarvitsee äänentoiston
– tarvitse valopalvelun
– viisi lisätuntia checkiä ja purkua varten
– tarvitsee flyygelin ja mieluusti tietysti virityksen
– naulakkopalvelut
– ovilipunmyynti

	Ryhmä 1	Ryhmä 2	Ryhmä 3
Salivuokra	800	800	800
Lisätunnit		300	500
Äänentoistopalvelu		245	315
Valopalvelu		200	315
Naulakkopalvelut	120	120	120
Flyygeli			130€
Flyygelin viritys			120
Ovilipunmyynti	60	60	60
Yhteensä	980	1725	2360
sis. alv 23%	1205,4	2121,75	2902,8

Halvimmillaan, minimiajalla ja minimipalveluilla salin vuokra on siis noin 1200€. 800€ perushinnan saleihin mahtuu 200-240 katsojaa. Tämä on jo kohtuullisen kunnianhimoinen yleisötavoite vähänkään kokeellisemmalle taiteelle. Lasketaan kannattavuusraja esimerkkiyhtyeille kolmella eri yleisömäärällä

Tällöin lipunhinta, jolla maksettaisiin pelkät tilakustannukset muodostuu seuraavasti:

100 katsojaa	12,05€	21,22€	29,03€
180 katsojaa	6,70€	11,79€	16,13€
240 katsojaa	5,02€	8,84€	12,10€

Jos jatketaan kuvittelua vielä siten, että muusikoille pitäisi maksaa palkkaa keikoista! Arvotaan muusikon laskutushinnaksi 250€, joka tarkoittaa noin 150€ palkkana käteen riippuen veroprosentista. Kustannus per lippu muodostuu seuraavasti:

Muusikkojen palkat	750,00€	1 250,00€	3 250€
100 katsojaa	7,50€	12,50€	32,50€
180 katsojaa	4,17€	6,94€	18,06€
240 katsojaa	3,13€	5,21€	13,54€

180 katsojaa on 75% täyttöaste 240 katsojan saliin. Lippujen hinnaksi, jolla nämä todella karusti arvioidut kustannukset saadaan juuri ja juuri kuitattua ovat siis seuraavat:

100 katsojaa	19,55€	33,72€	61,53€
180 katsojaa	10,86€	18,73€	34,18€
240 katsojaa	8,15€	14,05€	25,64€

Ja nämä laskelmat eivät pidä sisällään minkäänlaista markkinointia, matkakuluja, tuottajan palkkioita jne. Ja sitten taas toisaalta trio, joka saa liikkeelle 240 henkeä, haluaa varmasti enemmän palkkaa työstään kuin 150€. Suomalaisen kansanmusiikin huippunimetkin pyytävät keikoistaan noin 300€-1000€ palkkana (sivukuluineen n. 450€-1300€).

Mitä noista luvuista voidaan kuitenkin päätellä? Se, että Musiikkitalossa tullaan esittämään joko projekteja, jotka takuuvarmasti myyvät salin täyteen tai erittäin vahvasti apurahoitettuja juttuja. Kokeelliselle ja yhtään marginaalisemmalle, eli juuri taloa ”moniarvoistavalle” taiteelle ei näillä hinnoilla ja lippuriskeillä ole Musiikkitaloon yhtään mitään asiaa.

Ei siinä mitään. Voidaanhan niitä järjestellä vaikkapa Allotriassa (ravintolasali n.250€, alasali 800€) tai jossain sellaisissa paikoissa, joissa vuokra pyydetään juomatakuuna (Dubrovnik) tai hintaa ei edes pyydetä (Kantiksen kellari).

Jos kuitenkin Musiikkitalon halutaan aidosti olevan ”kaiken musiikin” moniarvoinen kohtaamispaikka, niin silloin täytyy kehittää jokin metodi, jolla muitakin kuin laitoksien tuottamia tai muuten vahvasti apurahoitettuja sisältöjä voidaan talossa järjellisellä yhtälöllä tuottaa. Tällä hetkellä esim. Helsingin kaupungilta ei ole mahdollista hakea tukea yksittäisiä konsertteja varten. Tulevaisuudessa ehkä pitäisi olla. Nykyisiin avustusraameihin tällaisen uuden tukimuodon sijoittaminen on kuitenkin todella haastavaa. Se on sitten sitä kuuluisaa nollasummapeliä.

(Kokonaispalettiin liittyy olennaisesti myös Musiikkitalossa toimivien orkestereiden lippujen hinnoittelu, joka tekee muiden konserttien lipunmyynnistä, miten sen sanoisi, haastavaa. Palaan tähän omassa postauksessaan lähiaikoina.)

Ydinkysymys onkin, minkälainen Musiikkitalo halutaan? Ovatko sen seinät leveällä ja katto korkealla? Vai tarkoittaako ”Musiikki” vielä vuonna 2011 lähinnä massiivisesti subventoitua klassista musiikkia?