kirjastot ja digitaalinen aineisto

Kirjastolaki toteaa seuraavaa:

”Yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen.

Kirjastotoiminnassa tavoitteena on edistää myös virtuaalisten ja vuorovaikutteisten verkkopalvelujen ja niiden sivistyksellisten sisältöjen kehittymistä.”

Nämä tavoitteet kirjastolaitos on kyennyt takaamaan hienosti ja suomalaisten kirjastojen taso ja käyttöaste puhuvat puolestaan.

Perustehtävät myös liittyvät kiinteästi ”puutteen talouteen”; kirjoja, levyjä, videoita ja muuta informaatiota voi ”analogisessa” muodossaan olla kirjastoilla vain rajoitettu määrä – jo kirjastorakennusten fyysinen koko asettaa rajat sille, paljonko niteitä voidaan kerrallaan pitää esillä. Puhumattakaan aineiston vähittäisestä rapautumisesta käytön ja ajan myötä.

Digitaalisessa maailmassa nuo rajoitteet poistuvat. Yhden Terabitin (1000 Gigaa, 1 000 000 megaa) kovalevyllä voidaan tekstimuodossa säilöä jo lähes kaikki koskaan kirjoitettu kaunokirjallisuus. Kaikilla kielillä. Ja kopioiden tekemisestä ei tule lainkaan lisäkustannuksia eikä laatu heikkene.

Nykyään suurin osa kaunokirjallisuudesta luetaan painettuna kirjana. Kuinka pitkään näin tulee olemaan? Amazonin Kindle-lukulaitteesta on tullut jo menestys.

Meillä Sibiksen opiskelijoilla on ollut jo usean vuoden ajan mahdollisuus käyttää kotioloista rajattomasti muutamaa äänitetietokantaa. Näistä ehkä merkittävämpi on Naxos Music Library, tuon kuulun ”klassisten halpislevyjen tuottajan” streamaava nettisaitti.

Palvelu pelaa hienosti ja valikoima on laaja. Olen koto-oloissa nautiskellut niin afganistanilaisesta kansanmusiikista (Naxosella on myös jazzia ja maailmanmusiikkia kataloogissaan), ukrainalaisesta kirkkolaulusta kuin modernista klassisesta musiikistakin. Hifistin korviani säästökoodaus välillä tosin särkee, mutta käytettävyys on niin hyvä, että pienet puutteet sietää.

Sama palvelu on tarjolla myös Helmet-kirjastokortin omaaville. Upeaa julkista palvelua! Mutta kaupungin kirjaston kautta käytössä on rajoite: vain kaksi tuntia ja 25 käyttäjää kerrallaan.

Tilanne tuo konkreettisesti esiin digitaalisten hyödykkeiden ristiriitaisen perusluonteen.

(Nyt mennään sitten vahvalla mutu-tuntumalla kirjastolaitoksesta ja tekijänoikeuksista, joten koittakaa kestää ja korjatkaa jos hirveitä läpiä päähäni lauon… …Ja tiedän kyllä, että kirjastot eivät ole vain pölyisiä kirjavarastoja vaan tiedonhaun ja hallinnan moderneja osaamiskeskuksia. :)

Miten kirjasto toteuttaa perustehtäviään digitaalisella aikakaudella? Aiotaanko ”rajoitettujen resurssien ajan” puutteet siirtää myös tulevaisuuteen? Kuinka tämä järjestetään? DRM-järjestelmilläkö? (Ei tule onnistumaan, ne voidaan aina kiertää.)

Nykyisin kirjastot säännöstelevät puutetta varausten, kappalemäärien ja laina-aikojen avulla. Sama mekanismi (vrt. Naxos-Helmet) digitaaliselle puolelle siirrettynä tuntuu täysin järjettömältä – miksi ihmeessä kenenkään pitäisi odottaa kuukausi jotain teosta, vaikka digitaalisen kopion voi lähettää netin kautta vaikka heti? Miksi laina-aika olisi vain kuukausi, vaikka sen venyminen ei ole pois keneltäkään?

Tällä hetkellähän ’Pirate Bay’ -torrentsaitti toimii kuin ”unelmien kirjasto” – kaikki informaatio saatavilla heti, maksutta. Onko Ruotsin piraattien toiminta ”julkista palvelua” parhaimmillaan?

Ei todellakaan. Miten käy kulttuurin tuottajien ansaintalogiikan jos ”kirjasto” tarjoaa täsmälleen saman tuotteen kuin kauppakin, mutta ilmaiseksi?

Mutta myös kirjastolaitoksen tärkeä sivistystehtävä tulee voida turvata myös tulevaisuudessa. Tietoon, kulttuuriin ja sivistykseen tulee olla oikeus tulotasoon katsomatta.

Miten puutetta annostellaan digitaalisesti edes jotensakin järjellisellä tavalla? Tarvitseeko pula-aikaa enää sietää? Onko olemassa jokin toinen mekanismi, jonka kautta sekä julkinen palvelu, että kaupalliset edut voitaisiin ottaa huomioon? Vai onko ristiriita sovittelematon ja meidän täytyy joko lopullisesti hylätä kansanvalistuksen ideologia tai sisällöntuottajien taloudelliset oikeudet? Molemmat vaihtoehdot tuntuvat äkkiseltään hirvittäviltä.

Jaetaanko tulevaisuudessa kaikille kansalaisille kirjastokortin sijaan ”sivistyskortti”, jonka sisältämillä ”pisteillä” voi hankkia kulttuurituotteita parhaaksi näkemästään paikasta? Miten ”sopiva taso” julkiselle palvelulle määriteltäisiin, montako kirjaa kansalainen saa lukea ilmaiseksi vuodessa? Montako äänilevyä kuunnella kotonaan? 2? 5? 200? 500? 80 000? Miten varmistettaisiin kulttuurisesti tärkeiden, mutta taloudellisesti epäkannattavien palvelujen saanti? (Tietokirjallisuus, runous, paikallisuus, marginaalikulttuurit, monikulttuurisuus jne.) Onko kirjastojen tehtävänä tarjota myös viihteellistä ja kaupallista sisältöä, josta markkinoiden tarjonta on kattavaa?

Onko kansanvalistukselle ja yleissivistykselle tilaa tulevaisuudessa? Kuoliko historian sijaan idealismi ja yhteiskunnallinen solidaarisuus?

Kirjasto on ihanan epäkaupallinen saareke markkina-arvoisten tekijänoikeuksien maailmassa. Ehkäpä juuri siksi myös kirjaston työntekijöiden palkat vaatimustasosta (akateeminen tutkinto) huolimatta ovat todella kehnot.

Advertisement

vielä vaihtoehdottomuudesta

Demareiden takinkääntö keskustatunnelin tiimoilta sai virkamiehet avautumaan Hesarissa:

”Osia kävelykeskustasta ei voida toteuttaa, jos liikennettä ei saada pois kaduilta”, asemakaavapäällikkö Anneli Lahti sanoi perjantaina Helsingin Sanomille.

Kävelykeskustan ulkopuolelle uhkaavat nyt jäädä Kaivokatu ja Esplanadit, joiden vilkas liikenne oli tarkoitus ohjata keskustatunneliin.

Kaupunkisuunnitteluvirastossa odotetaan nyt kaupunginhallituksen ohjeita, mitä uudessa tilanteessa pitäisi tehdä. Virasto on käyttänyt rahaa pelkästään keskustatunnelin erilaisiin konsulttitöihin noin 630 000 euroa kymmenen viime vuoden aikana.

Ensiksikin täytyy huomauttaa, että se, että jotain asiaa on suunniteltu, vaikka pitkällekin, ei tarkoita, eikä voi tarkoittaa sitä, että se olisi ”suunnnittelun pitkän keston vuoksi” toteuttettava. 630 000€ on järkyttävän iso summa, mutta silti vain noin promille projektin kokonaiskustannuksista.

Melkoista politikointia virkamiehistöltä!

Toiseksi kävelykeskustan toteuttaminen ei ole kiinni mistään muusta kuin poliittisesta tahdosta. Kadut voidaan niin haluttaessa pistää kiinni vaikka huomenna. Silloin toki keskustan katuverkon autojen välityskyky heikkenee huomattavasti, mutta se on mielestäni nimenomaan se signaali, joka tulisikin antaa!

Piruako sinne tarvitsee Esplanadin puistoon tulla bensaa polttelemaan! Siellä on kesäisin tuhansia ihmisiä kävellen! Ydinkeskustan ympäri pääsee kyllä autollakin, jos vain vähän jaksaa kiertää. Autot parkkiin ja jalat sekä julkisia alle!

Olin joitain vuosia sitten Ukrainassa keikalla. (Itse asiassa juuri ennen oranssia vallankumousta.) Kiovan keskusta on arkkitehtonisesti hilpeän stalinistinen; rakennukset tuntuvat länsimaiseen tottuneelta vähintään mittakaavaan 1:1,5 rakenetuilta, hiukan liian isoilta ollakseen totta. Samoin II maailmansodan, anteeksi, Suuren Isänmaallisen sodan muistomerkki on aivan järkyttävän kokoinen möhkäle. 62 metriä korkea Wikipedian mukaan. ”Isänmaan äidin” kätten suojeluksessa olikin hyvä soittaa suomalaista kansanmusiikkia…

Mikä yllätti minut iloisesti oli jo neuvostoaikoina alkanut perinne; viikonloppuisin Kiovan pääkatu (4 kaistaa) suljettiin autoliikenteeltä tyystin. Keskusta oli täynnä ihmisiä, katutaiteilijoita, kaupustelijoita, elämää. Eikä siihen tarvittu autoja, päin vastoin, katu oli selvästi viihtyisämpi kuin arkena. Bonuksena vielä takuulla neuvostaikaisesta kovaäänis-järjestelmästä kaikkialle soitettu paikallinen iskelmä…

Mikään muu kuin ”peltilehmän kultti”, autoilun kuvitteellinen vaihtoehdottomuus, ei estä sulkemasta myös Helsingissä vaikkapa näin aluksi Pohjois-Esplanadia autoliikenteeltä kesäviikonloppuisin. Tarvitaan paradigman muutos – ihmiset elävöittävät keskustan, eivät autot.

Kävelykatuja on Suomessa kaikkialla aina ensin vastustettu ja sitten vuoden, parin kuluttua niistä ei haluta luopua. Olisi Zyssenkin varmaan mukavampi Strindbergillä istuskella, jos autot eivät aivan vierestä huristaisi.

Tärkeintä on saada muutos siihen ”faktaan”, että autoille pitää lisätä väyliä ja että niitä ei ainakaan saa missään nimessä vähentää. Autojen määrä ei ole luonnonlaki – myös liikenteen sujuvuus vaikuttaa. Autoilun kokonaismäärä taas tulee saada käännettyä laskuun jo hiilidioksidipäästöjen suitsimisen vuoksikin.

Jos se ei onnistu Helsingissä, ”Euroopan parhaan joukkoliikenteen kaupungissa”, niin missä se sitten muka onnistuu?

Keskustatunneli ja kävelykeskustan laajentaminen eivät ole riippuvaisia toisistaan.

bye bye keskustatunneli!

Mahtavaa! Demaritkin näkivät valon ja käänsivät takkinsa keskustatunneliasiassa. Ilon päivää!

Hienoa erityisesti se, miten ainakin HS:n uutisen mukaan:

Sdp haluaa nyt luopua keskustan alittavasta autotunnelista, mutta kuitenkin kiirehtiä kävelykeskustan laajentamista.

Näinhän se on! Loppujen lopuksi kävelykeskusta ei vaadi ”mitään muuta” kuin betoniporsaita Pohjois-Esplanadille, Mikon- ja Yliopistonkadulle.

Kustannukset varmasti alle 50 000€ eli ”inasen verran” vähemmän kuin tunnelin vaatimat 500 miljoona euroa, joka vielä suuren rakennushankkeen ”alustavana arviona” on takuulla alakanttiin. (Vrt. länsi-metro 452->500->700->800 m€.)

Hienoa, että SDP järkiintyi! Hyviä uutisia! Toivottavasti tämä on ns. ”todellinen muutos”, eikä vain taktikointia lokakuuta varten. Helsingin keskustan suunnittelussa pitää päästä irti yksityisautoilun ylivallasta!

pysäköintipaikat Helsingissä…

Ode on useasti kirjoittanut pysäköintipaikkojen lukumäärän olevan paras keino rajoittaa autoilua Helsingin ydinkeskustassa. Ilmeisesti konsti tepsikin; Helsinginniemelle suuntautuvan liikenteen kasvu päättyi jo 1970-luvulla ja määrä on lähtenyt nousuun vasta kun Korpisen johdolla pysäköintipaikkoja on lisätty.

Pysäköintipaikkojen määrä on tehokas ja oikeudenmukainen tapa rajoittaa autoilua keskustassa vain, jos myös pysäköinninvalvonta on tehokasta. Ja näin ei vaikuta olevan.

Väärin pysäköinti pitäisi mielestäni rinnastaa pummilla ajamiseen julkisissa kulkuvälineissä. Molemmat rikkeet käyttävät väärin yhteisiä resursseja. Pummilla parkkeeraaminen ehkä jopa hiukan vakavammin; väärin sijoitettu auto kun voi heikentää liikenneturvallisuutta – liputon ratikkamatka ei sentään uhkaa kenenkään henkeä…

Miksi sitten lipun tarkastusmaksu on 80€ ja pysäköintivirhemaksu vain 40-50€? Mielestäni maksujen tulisi olla saman suuruisia ja molempien maksujen keräämistä tulisi tehostaa. (Osasyynä maksujen eri summiin on se, että pysäköintivirhemaksun määrästä vastaa käsittääkseni eduskunta, mutta HKL:n tarkastusmaksusta kunnanvaltuusto.)

Kuitenkaan pelkkä pysäköinnin tarkempi valvonta ei varmastikaan riitä vähentämään liikennettä keskustassa. Tarvitaan myös ruuhkamaksuja, niitä ei voi kiertää ja ne on todettu maailmalla toimiviksi. Tukholman ja Lontoon esimerkit näyttävät ruuhkamaksujen vähentäneen liikennettä jopa 25%.

Asukaspysäköintimaksu, 36€/vuosi, on myös liian alhainen. Jos kaduille halutaan lisää paikkoja niitä tarvitseville pitää turha autojen säilöminen Helsingin keskustan kaduilla tehdä paljon kalliimmaksi. Matalan tarpeen (ja käyttöasteen) henkilöautoa ei muutaman sadan euron asukaspysäköintimaksulla kannattaisi enää ainakaan keskustassa säilyttää.

Tärkein kysymys henkilöautoilun kokonaisuudessa on kuitenkin se, kuinka Helsingissä voitaisiin parhaiten edistää aidosti urbaania, autotonta, elämäntapaa. Kannattaa muistaa, että Helsingin kantakaupungin kotitalouksista enemmistö on yhä autottomia (59%).

Autoahan tarvitaan loppujen lopuksi vain ratkomaan logistisia ongelmia ja itse omistettu auto ei ole (tai ei ainakaan pitäisi olla) tehokkain ratkaisu*. Usein tuntuu kuitenkin siltä, että henkilöauto on enemmän tunteellinen, ”ideologinen”, kuin rationaalinen päätös.

(*Pitäisi joku päivä kirjoittaa enemmän yksityisautoilun koko kansantalouttta rasittavasta tehottomuudesta, nyt ei ole siihen aikaa…)

Obama + X vs. Huckabee + Y?

Yhdysvaltain presidentinvaalien esikarsinnat kuumenevat! New Hampshiren vaalihuoneiden ovet sulkeutuvat 50 minuutin päästä. (Klo nyt Suomen aikaa 1:10) Parasta viihdettä aikoihin.

Mikä on, että suomalaisessa tai euroopplaisessa politiikassa ei tapahdu mitään yhtä jännää? Tuossa taistelussa on draamaa ja retoriikkaa!

Erityisesti voimallisten puheiden pitäminen tuntuu jääneen Suomessa kokonaan. Olen aina puoluekokouksissa ihmetellyt miten latteita puheilmaisun alalla meidän muuten niin viksut ja vilmaattiset edustajamme ovat; monotoonisella äänellä suoraan paperiin tuijottaen. Ehkä tarvitsemmekin vain telepromptereita…

USA:n vaalien tämän kierroksen paras puhuja (Bill Clintonin jälkeen) on ehdottomasti Barack Obama (youtube). Aivan uskomattoman hieno esitys, jossa ei ole lainkaan sitä samaa ”APPLAUSE NOW” -tuntua, joka esim. GWB:n isoja puheita on vaivannut.

Obaman kirjoittajan haastattelu. (newsweek)

Demokraattipuolen ehdokkaista Obama vaikuttaa tällä hetkellä voitokkaimmalta, mutta Hillarya ei kyllä ole vielä lyöty. 2004 tässä vaiheessa Howard Dean vaikutti vielä varteenotettavalta vaihtoehdolta… Yhdysvaltain esivaalitaistelu on pitkä ja mutkainen. Obamalla on tällä hetkellä hybris takanaan, mutta Hillaryn erittäin kokenut tiimi pyrkii varmasti heittämään kapuloita rattaisiin piakkoin. Viimeistään huomenna alkaa Obaman kiiltokuvan tummentaminen. Saas nähdä.

Herralla on hienoja avauksia ympäristöpolitiikan puolella:

Key Points

* *Calls for cutting U.S. carbon dioxide emissions 80 percent below
1990 levels by 2050. Would accomplish this through a cap-and-trade
system that would auction off 100 percent of emissions permits,
making polluters pay for the CO2 they emit.
*
* Would channel revenue raised from auctioning emissions permits —
between $30 billion and $50 billion a year — toward developing
and deploying clean energy technology, creating ”green jobs,” and
helping low-income Americans afford higher energy bills.

* *Calls for 25 percent of U.S. electricity to come from renewable
sources by 2025*, and for 30 percent of the federal government’s
electricity to come from renewables by 2020.

* Calls for improving energy efficiency in the U.S. 50 percent by 2030.

* Call for all new buildings in the U.S. to be carbon neutral by 2030.

* Calls for reducing U.S. oil consumption by at least 35 percent, or
10 million barrels a day, by 2030. Introduced the Health Care for
Hybrids Act
, which
would have the federal government help cover health-care costs for
retired U.S. autoworkers in exchange for domestic auto companies
investing at least 50 percent of the savings into production of
more fuel-efficient vehicles.

* Supports raising fuel-economy standards for automobiles to 40
miles per gallon by 2020.

* Supports a *phaseout of incandescent light bulbs by 2014*.

* Cosponsor of the Boxer-Sanders Global Warming Pollution Reduction
Act , the
most stringent climate bill in the Senate.

* *Cosponsor of the **Coal-to-Liquid Fuel Promotion Act*
*.
After* being badgered by MoveOn and other progressives over the
issue, he ”clarified”
his
position by saying he would support liquefied coal only if it
emitted 20 percent less carbon over its lifecycle than
conventional fuels.

* sceptical about the future of nuclear power

– has taken stance against offshore drilling

Mielenkiintoista nähdä meneekö yksikään näistä läpi presidenttikaudellaan jos hänet valitaan. Erinomaisia ehdotuksia joka tapauksessa ja hyvä nähdä näistä myös lätäkön takana keskusteltavan.

Jos Obama valitaan demokraattien presidenttiehdokkaaksi, alkaa varapresidenttiehdokkaan etsintä. Obaman ”juoksukaverin” on oltava etelän osavaltiosta ja John Edwards onkin selvästi jo asemoinut itseään ”samaan rintamaan” Hillarya vastaan – tavoitteena varmaankin 2004 vaalien revanssi. Jostain myllystä luin kuitenkin mielenkiintoisen huhun; Kansasin kuvernööri Kathleen Sebelius saattaisi olla mahdollinen aisapari. Kansas on konservatiivinen ja republikaanivoittoinen osavaltio, mutta Sebelius onnistunut toimimaan yli puoluerajojen. Vuonna 2004 GWB vei Kansasin 62-36, nyt nuo valitsijamiehet saattaisivat olla saatavissa demokraateille.

Olisiko Yhdysvallat valmis musta mies / valkoinen nainen presidentti/varapresidentti -kaksikkoon? (25 minuuttia N.H.:n ovien sulkeutumiseen.)

Entäs republikaanien puoli? Hilpeää, hilpeää. Fox:n väittelyn parhaat palat. (youtube)

Käsittämätöntä, että tuollaista voidaan kutsua vaalikeskusteluksi! ”Kuka leikkaa eniten veroja?” Ainoastaan Arkansasin kuvernööri Mike Huckabeella oli kanttia sanoa, että kestävä valtiontalouden hoito on muutakin kuin verojen leikkaamista. Toisaalta Iowan esivaalit voittanut Huckabee on kuitenkin evankelinen kristitty, joka vastustaa aborttia, homoliittoja, tuloveroa ja evoluutio-teoriaa…

Muutkaan Republikaanipuolen ehdokkaat eivät todellakaan saa liberaalia eurooppalaista lämpenemään; luikas mormoni, korroptoitunut patriootti, jäyhä näyttelijä… Vakavimmin otettavana ehdokkaana pidän John McCainia, 72-vuotiasta Vietnamin veteraania, joka mm. ainoana johdonmukaisesti vastustaa kidutusta (omakohtaisia kokemuksia) ja tuntuu omaavan edes jonkinlaisen tuntuman ulkopolitiikkaan.

Hämmentävin ehdokas lienee kuitenkin Ron Paul, jota edes Fox ei päästänyt väittelyynsä, vaikka hän sai Iowassa selvästi enemmän ääniä (lähes 10%) kuin Rudy Giuliani. Herra haluaisi mm. erottaa Yhdysvallat YK:sta.

Mielenkiintoiseksi hänet tekee se, että Paul on lupaillut lähtevänsä varsinaisiin vaaleihin ehdolle sitoutumattomana, jos häntä ei valita republikaanien ehdokkaaksi. Uusinta vuodelta 1992, jolloin Ross Perot rokotti George Bush vanhemman ääniä niin paljon, että Arkansasin nuori ja suhteellisen tuntematon kuvernööri Clinton kykeni voittamaan vaalit? Sitoutumattoman ehdokkaan vaikutus vaaleihin nähtiin myös vuonna 2000 kun Nader vei Floridassa 2% äänistä ja kokonaisvoitto valui Bushille vain muutamilla sadoilla äänillä. Vieläkin sapettaa.

Vaalitaktisesti toivoisin republikaanien ehdokkaaksi Huckabeeta tai Romneyta, jotka molemmat häviävät Obamalle koko maan mielipidemittauksissa reilusti.

(15 minuuttia ovien sulkeutumiseen, peukut pystyyn…)

100 dollaria barrelilta

Raakaöljyn maailmanmarkkinahinta käväisi ennätystasolla pari päivää sitten. Pistetään päivä merkille.

Polttoaineiden hinnat nousivat Suomessakin vuodenvaihteessa, syynä tosin enemmänkin verojen korotukset kuin markkinoiden heilahtelut.

Tätähän juuri vihreiden hallitusneuvotteluissa ohjelmaan vaatimalla 300 miljoonan euron energianveronkorotuksilla haettiin – polttoaineen nouseva hinta ohjaa markkinoita vähäpäästöisempiin kulkuneuvoihin ja toivottavasti myös vähäisempään kulutukseen.

Vaikuttaa vaan vahvasti siltä, että nyt arvioitu bensan hinta kuluttajalle, n. 1,5€/l on vasta alkua. Polttoaineet eivät tule halpenemaan enää koskaan.

Peak Oil alkaa olla todellisuutta. Guardianin juttu on hyytävää luettavaa; pelottelijat eivät ole enää ”mitä tahansa viherpiipertäjiä”:

Warnings by oil industry insiders recently reached a new pitch that should be sounding alarm bells in every capital in the world. At the annual summit of the Association for the Study of Peak Oil, experts on the issue heard the former US energy secretary, James Schlesinger, conclude that ”we can’t continue to make supply meet demand much longer. It’s no longer the case that we have a few voices crying in the wilderness. The battle is over. The peakists have won.” Lord Ron Oxburgh, the former chair of Shell, was no less clear, when conflating peak oil with climate change. ”Today I believe is the end of cheap energy. It’s essential that we move away from fossil fuels as fast as possible. The boat is sinking and we have to do everything we can to plug the hole.”

Peak Oil on yksinkertaistettuna malli, jossa löydettyjen öljyvarojen riittävyyttä arvioidaan aiempien öljykenttien historioiden antamien mallien mukaan. Yhdistämällä koko maailman kenttien profiilit saadaan malli koko maailman öljyntuotannon kestävyydestä.

Öljyhuipussa on sellainen masentava puoli, että sitä on äärimmäisen vaikeaa ennustaa etukäteen. Se tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin, sitä ei mikään taho kiistä, kyse on vain ajankohdasta. Mutta peakoil tullaan toteamaan 100% varmuudella vasta kun maailman tuotanto kääntyy pysyvästi laskuun.

Saksalaisen Energy Watch Groupin mukaan huippu meni jo, vuonna 2006 (pdf). (Tuossa ”executive summaryssa” on selitetty metodologia erittäin hyvin ja johdonmukaisesti, helppoa luettavaa.)

Oildrum-blogi kerää tuoreimmat tilastot, joista uskottavimmalta (ainakin uskottavammalta kuin ”Business as usual” mallit) vaikuttaa ”öljyhuipputeoreetikoiden” malli:

(Image from the Oildrum by Khebab)

Jos (ja kun) öljyn kysyntä ei ole laantumaan päin, mutta tuotanto ei enää voi radikaalisti kasvaa, tulee öljyn hinta nousemaan vielä merkittävästi.

Öljyhuippua ei ole juuri suomalaisessa keskustelussa näkynyt. Pitäisi alkaa näkyä. Yhteiskuntia ei pitäisi enää voida suunnitella halvan öljyn ja tehottoman liikkumisen varaan. Etenkin liikenneinfrassa ja kaavoituksessa päätöksiä tehdään kymmenien vuosien jänteellä -toivottavasti bensan hinnan nousua ei enää pidetä vain ”vihreiden pelotteluna”.

Suomessa, jossa polttoaineiden verotus on jo nyt voimakasta sopeutuminen öljykauden jälkeiseen aikaan on varmastikin helpompaa kuin esim. rapakon takana. Amerikkalaiset eivät maksa vielä bensastaan läheskään eurooppalaisia hintoja; ja kipurajaa ei selvästikään ole vielä saavutettu edes täällä. Katsotaan sitten kun öljy maksaa 200€ (ei taalaa) tynnyriltä ja 4€/l bensiksellä…

YTV:n pendelöintikartta (pdf, sivu 14) on mielenkiintoista katseltavaa. 50km säteellä yli 40% käy töissa pääkaupunkiseudulla, Tampereeltakin pari prosenttia (tod.näk. enemmän junalla kuin henkilöautolla). Se, miten pitkään tällaista rakennetta on mahdollista ylläpitää on erittäin hyvä kysymys. Joukkoliikenteeseen ja yhteiskuntarakenteen tiivistämiseen kannattaisi satsata nyt kun siihen on vielä varaa, ei vasta pakon edessä.

Polttoaineita on mahdollista valmistaa myös hiilestä, mutta jos tämä on strategiamme, tulisi siihenkin jo alkaa valmistautua. Ja turha kai sanoakaan, että silloin voidaan ilmastonmuutoksen estäminen unohtaa kokonaan.

Hyvää uutta vuotta!