Posts Tagged ‘tietoyhteiskunta

25
Elo
11

Helsingin tietotekniikkastrategiaa tulisi valmistella julkisemmin

Alkuvuodesta kirjoittelin kaupungin tulevasta tietotekniikkastrategiasta. Sain silloin tiedon, että sen olisi pitänyt tulla käsittelyyn jo kevään aikana. Kun mitään ei ole kuulunut, selvitin asiaa Taskesta tällä viikolla.

Sain kiinni projektista vastaavan tietotekniikkapäällikkö Markku Raition, joka vastaili auliisti kysymyksiini. Erinomaista palvelua! Suuri kiitos!

Ilmeisesti tietotekniikkastrategiasta on nyt olemassa jonkinlainen virkamiesten valmistelema pohja ja jatkoa suunnitellaan ”ohjausryhmässä”, johon kuuluvat Jussi Pajusen johdolla kaupunginjohtajat ja liuta virastopäällikköjä. Tällä joukolla sitten päätetään missä laajuudessa tietotekniikkastrategiaa ylipäätään käsitellään poliittisesti.

Tietotekniikkastrategiahan on sikäli mielenkiintoinen dokumentti, että sen käsittelemistä asioista suuri osa on ns. asiantuntijakysymyksiä, joihin ei poliitikkoja kaivata sähläämään. Eihän meillä ole myöskään ”wc-lautakuntaa” valitsemassa Embon ja Lambicin väliltä.

Mutta myös ”it-hallinnon” alueella monet kysymykset ovat poliittisia tai ainakin politisoitumassa yhä ubiikimman tietoyhteiskuntamme ansiosta.

Tietotekniikkastrategiassa linjataan mm. Helsingin suhdetta avoimeen dataan, avoimiin ohjelmistoformaatteihin ja avoimiin ohjelmistoihin. Nämä valinnat eivät ole vain ”epäpoliittisia” ja niihin liittyy suuria taloudellisia intressejä. Käsittääkseni Helsinki on Microsoftin suurin yksittäinen asiakas Suomessa. IT-puolen strategisia päätöksiä voi hyvällä syyllä verrata vanhan kansan gryndaamiseen: isot rahat liikkuu ju rumaa jälkeä syntyy.

Esim. Johanna Sumuvuoren viime vuonna tekemä valtuustoaloite avointen ohjelmistojen käyttöönotosta kaupungin työasemissa kuuluu siis tulevan strategian piiriin. Edellisessä strategiassa (47 sivua) avoimet ohjelmistot kuitattiin yhden kappaleen ”seurataan kehitystä” -huomioinnilla. Miten niistä linjataan tulevassa strategiassa?

Vuosien 2007-2010 strategiassa linjattiin kustannusten kasvavan noin 50%. Näin myös tapahtui. Minkälainen linjaus tällä kertaa on strategiaan päätymässä? Vaikea ainakaan vastaavaa linjausta olisi luottamushenkilönä niellä kun kaikkialta muualta säästetään.

Budjetillisesti tietohallinto on samaa kokoluokkaa kuin koko kulttuuriala. Tällä hetkellä laajalla lausuntokierroksella olevaa kulttuuristrategiaa käsittelimme lautakunnassa viidesti, kaupunginhallitus ainakin pariin otteeseen ja koko paketti menee vielä myöhemmin syksyllä valtuustokeskusteluun.

Millaisia avauksia ja ideoita Helsinki olisi voinut saada tietotekniikkastrategiaansa, jos sitä olisi valmisteltu esim. wiki-pohjaisesti tai osittain avoimesti? Tai no, voisi toivoa, että valmistelusta edes tiedotettaisiin jollain tapaa. Tätä prosessia seurailleena kaupungin ”demokratiatyöryhmä” vaikuttaa melko humoristiselta puuhastelulta.

Tietoyhteiskunnassa tietotekniikkastrategia ei ole vain virkamiespäätöksiä.

Mainokset
20
Maa
11

ruuhkamaksut ja yksityisyydensuoja

Blogini lukijoille tulee tuskin yllätyksenä että kannatan ruuhkamaksuja jyrkästi. Erityisesti pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmän kehittämiseen ne olisivat tarpeen mahdollisimman pian. Lisäkaistoja rakentamalla eivät ruuhkat lopu.

Yleisin syy vastustaa ruuhkamaksuja on yksinkertaisesti oma napa – harva meistä haluaa lisää maksuja maksettavakseen. Toinen usein esitettävä perustelu on yksityisyydensuoja. Maalaillaan Orwelliaanista valvontayhteiskuntaa, jossa Iso Veli tarkkailee kaikkia kansalaisiaan 24/7/365. Satelliittipaikannukseen perustuva järjestelmä tuntuu pelottavalta.

Jollain tapaa tätä argumenttia haluaa kuunnella – enhän tietenkään halua ajaa maahamme teknistä totalitarismia. Onko uhka kuitenkaan todellinen ja voidaanko luoda toimiva ruuhkamaksujärjestelmä, joka tyydyttäisi myös kansalaisten yksityisyydensuojan tarpeet?

Kuva: photosfing, cc-lisenssi

Vihreän liiton tietoyhteiskuntatyöryhmä julkaisi viime marraskuussa mielestäni erittäin uskottavan selvityksen erilaisista teknisistä keinoista, joilla ruuhkamaksujärjestelmä voidaan toteuttaa ja mitkä niiden vaikutukset olisivat yksityisyydensuojan näkökulmasta. Tehdyn työn perusteella jopa vihreiden über-nörtti Jyrki Kasvi totesi että ruuhkamaksut voidaan toteuttaa vaarantamatta yksityisyydensuojaa.

Hyvä. Yksityisyydensuojaa ei voi käytää argumenttina ruuhkamaksuja vastaan. Case closed.

Sitten pieni tunnustus. Minun oli vaikeaa ymmärtää tätä pelkoa yksityisyydensuojan menettämisestä alunperinkään. En vain oikein tajua mistä siinä on kyse.

Luulen suuren osan peloista selittyvän autoon ja autoiluun liittyvillä kulttuurisilla seikoilla enemmänkin kuin todellisilla uhkakuvilla.

Auto ei ole vain liikkumaväline. Keskeistä on henkilöauton henkinen rooli kodin jatkeena; se on omaa yksityistä tilaa, jossa alumiini ja lasi erottaa minut muista. Ne ovat siellä ulkopuolella, minä sisällä. Auto on liikuteltava muuri, jonka takaa muita kansalaisia on turvallista tarkkailla. Kaukana kavala maailma.

Tämä yksityisyys on harhaa. Kadut ja tiet ovat julkisinta tilaa, jota meillä on ylipäätään olemassa.

Jos pelkää autonsa seuraamista julkisilla paikoilla, kannattaa ajella vain omalla mökkitiellä foliohattu tiukasti korvilla. Samalla logiikalla voisi vaatia rekisterinumeroidenkin poistamista – helpottaahan ajoneuvorekisteri Ison Veljen valvontaa huomattavasti! Sitten ei voisi enää antaa pysäköintisakkoja tai järjestää automaattista nopeudenvalvontaakaan! Kätevää!

Auto ei myöskään ole henkilö – vaikka jokaisen auton sijainti tiedettäisiin joka hetki metrin tarkkuudella, ei voitaisi millään valvoa onko kyydissä 1 vai 5 henkeä. Auto ei ole yksin persoona, jonka yksityisyyttä edes tarvitsee suojata.

Tärkein syy “satelliittiseurantapelon” irrationaalisuuteen on kuitenkin mielestäni se, että meistä jokainen kantaa jo nyt mukanaan henkilökohtaista paikannuslaitetta, kännykkää, jonka sijainnin selvittäminen on tietyissä tapauksissa hätäkeskuksille ja poliisille luvallista jo nyt. Millä ihmeen tavalla auton paikantaminen muuttaisi tilannetta?

Aivan. Ei mitenkään.

Itseäni satelliittiseuranta ei huolestuta lainkaan. Miksi? Siksi, että itse käytän pääasiallisesti City Car Clubin autoja, jotka ovat jo nyt paikannuksen piirissä.

11 Auton paikantaminen

Klubilainen hyväksyy, että CCC voi tarvittaessa seurata auton liikkumista paikannusjärjestelmällä, mikäli CCC katsoo siihen olevan erityistä tarvetta. CCC:llä ei ole poliisiviranomaisia lukuun ottamatta oikeutta luovuttaa auton paikannustietoja kolmannelle osapuolelle.

Millä tavalla tämä on loukannut yksityisyyttäni? Ei mitenkään. Sen sijaan minun on helppo keksiä useampia tapoja, joilla autojen paikannus parantaa sekä yleistä liikenneturvallisuutta että yksityisen omaisuuden suojaa.

Ruuhkamaksujen yhteydessä yksityisyydensuoja onkin vain kehno “slippery slope” -argumentti, jolla pyritään peittämään sitä että mitään kunnollisia perusteita vastustaa ruuhkamaksuja ei oikein löydy.




Suosituimmat artikkelit

twtr

Flickr Photos

Mainokset

%d bloggers like this: