horneteista

HS uutisoi joku aika sitten ilmavoimien uudistavan Hornetien aseistusta ja että lysti maksaa arviolta 1 625 miljoonaa euroa. Puolustusministeriössä ilmavoimien hinta-arvio kiistettiin ja kiirehdittiin tiedottamaan, että uudistustyöt maksavat ”vain” noin 1 047 miljoonaa euroa.

No hyvä! Vain miljardi! Halapaa kuin saippua! Mitä sillä saadaan? ”Lisää käyttöikää”, päheän näköiset kypärätähtäimet ja ilmasta-maahan -ominaisuus. Käyttöiän pidentämisen ymmärrän, kannattaahan Hornettien rungoista ottaa kaikki mahdollinen irti. Myöskään kypärätähtäimet eivät suhteellisesti ole mitenkään hirvittävän kallis hankinta ja parantavathan ne selvästi ilmasta-ilmaan ominaisuuksia. Mutta mihin Suomen ilmavoimat tarvitsee ilmasta-maahan -aseistusta, joka on myös uusimisohjelman kallein osa?

Hornettien muuttaminen myös rynnäkkökoneiksi pelkän hävittäjätoiminnan lisäksi hyväksyttiin puolustuspoliittisessa selonteossa 2004. Mitä tällä lisäominaisuudella haetaan? Onko se miljardin väärti? Mihin sitä tarvitaan? Onko asiasta käyty varsinaista poliittista keskustelua? Oliko ohjelman hinta poliittisten päättäjien tiedossa kun pommeista päätettiin?

Close Air Support ei kuitenkaan ole varmaankaan realismia jos itäinen naapurimme hyökkäisi? Jo Venäjän ilmavoimien kymmenkertainen määrällinen ylivoima takaisi sen, että Suomen ilmavoimat keskittyvät vain torjuntatehtäväänsä. Onko Hornetien jäljellä olevan käyttöiän (noin 10-15 vuotta) aikana näköpiirissä ylipäätään mitään sotilaallista kriisiä, jota varten Suomen tulisi varautua ilmasta-maahan ohjuksin?

Uusia ohjuksia tarvitaan Nato-yhteensopivuutta ja kansainvälisiä tehtäviä varten. Tätä ei kuitenkaan sanota suoraan ja asiasta ei käydä julkista keskustelua. Kuten lehdistä saa aina silloin tällöin lukea, pommittaminen ei ole sisäsiistiä rauhanturvaamista. Lisäksi ”valmistautuminen” yli miljardilla eurolla tehtäviin, joita nykyinen lainsäädäntö ei edes hyväksy on perin outoa ja ongelmallista.

Olen jostain syystä seurannut viime aikoina Worldwide War Pigs-blogia, joka kertoo mm. Australian ilmavoimien tulevista hankinnoista ja F-35 -hävittäjän kehittelystä yleisemmin.

Hävittäjät ovat jumalattoman kalliita, josta luonnollisesti seuraa se, että niiden myyminen poliittisille päättäjille rauhan aikana on erittäin vaikeaa. Siitä syystä järjestelmien todelliset kustannukset pyritään peittämään erilaisiin arvioihin ja esim. hankintakuluihin ei sisällytetä kaikkia kustannuksia, elinkaarikustannuksista puhumattakaan. (Nyrkkisääntönä: hävittäjien kokonaiskustannus on n.2-3 kertaa hankintahinta.) Sama kuvio toistui Suomen historian kalleimman asekaupan, Hornet-hankinnan yhteydessä.

Hornetien seuraajien suunnittelu on takuulla jo käynnissä. Onko vain sattumaa, että Lockheed Martinin esittely-slideista löytyy jo maamme nimi:

Varovainenkin arvio tulevasta kauppahinnasta on noin 10 miljardin euron luokkaa. Tarvitaanko Suomessa ilmavoimia hinnalla millä hyvänsä?

/nojatuolistrategi