Usealla foorumilla minne on tullut eksyttyä näiden tekijänoikeuskeskustelujen myötä on yksi jos toinenkin kirjoittaja väittänyt että ”tekijänoikeudet eivät de facto ole olemassa Spotifyssa.”
Mietin syytä moiseen kerrassaan outoon väitteeseen.
Sitten tajusin. Spotifyssa, jossa tekijänoikeudet siis ovat voimassa, tekijänoikeudet eivät ole näkyvissä.
Palataan tavallaan aikaan, jolloin kuluttajan ainoa vaihtoehtoa hankkia mekanisoitu musiikkituote oli levykauppiaan tiskin yli. Silloin kukaan ei kiinnittänyt huomiota tekijänoikeuksiin. Ei tarvinnut. Ne oli hoidettu huomaamatta. Pinnan alla toki tapahtui paljon: cd-levyn hinnasta kun vain noin 2-5% on itse levyn painokustannusten kattamiseen.* Loput menivät eri tahoille – suuri siivu myös tekijöille.
Tekijänoikeudet eivät siis haittaa keskimääräistä kuluttajaa, kunhan niitä ei itse tarvitse miettiä tai kohdata.
Verkosta ostamisen tai ”vapaan lataamisen” valintatilannetta voisi verrata kananmunien kauppaan. Kaupassa myytävistä kananmunista noin 90% on tavallisia häkkikananmunia ja vain noin 10% luomua. Oletettavasti me kaikki tiedämme häkkikanaloiden tehotuotannon olot hirvittäviksi. Silti vain 10% tekee moraalisen valinnan kanojen hyvinvoinnin edistämiseksi. Loput 90% edistävät omaa hyvinvointiaan rationaalisella päätöksellään ostaa halvempia munia.
Ymmärrettävästi suurin osa teineistä (74%) päätyy moraalisessa pohdinnassaan ohittamaan tekijänoikeudet ja ostaa mieluummin vaikka karkkia viikkorahoillaan kuin 100% ilmaista kalliimpia mp3-tiedostoja verkkokaupasta.
Ihmisillä on myös tarve rationalisoida päätöksensä, myös sellaiset, jotka tiedetään moraalisesti epäilyttäviksi. Tähän filosofiseen markkinarakoon syntyi Piraattipuolue. Rationalisointia ei ollut vaikea löytää, olihan levyteollisuus pissinyt kuluttajien, omien ystäviensä, nilkoille koko internet-aikakauden ajan.
”Kopiointi ei ole keneltäkään pois”, ”levy-yhtiöt riistävät köyhää muusikkoa”, ”tekijänoikeusmafia uhkaa sananvapautta”, ”kuollut teollisuudenala korisee”, ”keksikööt uuden ansaintalogiikan”, ”vapaa jakaminen edistää kulttuuria” jne.. Argumentit ovat tuttuja kaikille, jotka vähääkään ovat nettikeskusteluja aiheen ympäriltä seuraneet.
Osalle vapaan lataamisen käyttäjistä ja kannattajista edes rationalisoinnille ei ole tarvetta: musiikintekijöiden ansaintalogiikka on niin kaukana omasta kulutuskokemuksesta. Mietinkö minä muka japanilaisen autoteollisuuden työntekijöiden työsuhde-ehtoja Toyotan käynnistäessäni? En. Eikä minun tarvitsekaan, joku muu on jo miettinyt ne valmiiksi puolestani.
Tekijänoikeuksien moraalinen perusta on kuitenkin yhä olemassa. Yhä suurin osa kansasta on valmis maksamaan n. 20€ äänilevystä. Yhä suurin osa musiikin kuluttajista ymmärtää että jaettavaa munaa ei voi olla ilman kanoja, kanaloita ja erilaisten kanatuotteiden kirjon vähittäismyyjiä. Ja tietysti rokkikukkoja.
Miten tekijänoikeudet voitaisiin piilottaa ”internetin pinnan alle”? Jos tässä onnistuttaisiin myös tekijöitä tyydyttävällä tavalla, ei piraattiliikettä tarvittaisi enää juuri mihinkään.
(*Tästä itseasiassa johtuu immateriaaliseen kauppaan siirtymisen suurin ongelma musiikin tekijöiden näkökulmasta: lopputuotteen arvosta 95% oli immateriaalista jo ennen internettiä. Jos painokustannukset olisivat olleet vaikkapa 75% levyn kustannuksista, internet olisi otettu haltuun jo 90-luvulla.)
..:: Hannu Oskala ::.. 
Kaksipiippuinen juttu – On selvää, että musiikin hankkija harvoin on kiinostunut mistään muusta, kuin haluamansa teoksen saamisesta käyttöön. Sählinki oikeuksien kanssa on vain turhaa häiriötä. Toisaalta laillisilla palveluilla ei kuitenkaan ole muuta USP:tä, kuin juuri laillisuus ja kunniallisuus. Itse tuote on sama kuin laittomissa vaihtopörsseissä, eikä hinnallakaan voi kilpailla maksutonta vastaan.
On pidettävä mielessä, että piraattiongelman ratkaisemiseksi ei riitä musiikin kuluttajien vakuuttaminen, vaan ensiarvoisen tärkeää olisi saavuttaa myös alle 20-vuotien power-piraattien vanhemmat. Koko ongelman ydin on nimittäin se nuorin sukupolvi, jolla ei ole paitsi rahaa, ei myöskään nettimaksuihin kelpaavia luottokortteja, eikä yleensä kovin pitkälle kehittynyttä käsitystä rahan tai etenkään toisten tekemän työn arvosta. Jos nämä taas oppivat nuoruusiässä pitämään laitonta latailua normaalina ja oikeutettuna, niin he luopuvat siitä tuskin aikuisinakaan, etenkään jos siinnä välissä on ehtinyt sisäistää piraattien propagandan ja oppinut halveksimaan luovan työn tekijöitä, sekä vihaamaan heidän edustajiaan.
Ettei piratismi pääsisi jalostumaan yhteiskuntamme meemeihin, on tähän ikäluokkaan kuitenkin saatava yhteys ja ainoa mahdollinen kanava tähän on vanhemmat. Heitäkään ei välttämättä kiinnosta oikeudenmukaisuus tekijöitä kohtan, mutta monille on kuitenkin tärkeää, ettei lapsi kasva pitämään rikollista toimintaa normaalina ja hyväksyttävänä.
Vanhemmat eivät kuitenkaan pysty valvomaan lasten netinkäyttöä, eikä ole kovin realistista, että esim. 15-vuotias noudattaisi mitään kieltojakaan. Vanhemmat voisivat kuitenkin tietyin edellytyksin rahoittaa musiikin hankkimista laillisista lähteistä.
Laillisen palvelun, jolla olisi potentiaalia ratkaista nykyinen kestämätön tilanne pitäisi siis pystyä tarjoamaan musiikkia vaivaamatta ostajaa laeilla ja pykälillä, mutta toisaalta pystyä myymään juuri sitä laillisuutta itseään tuotteenomaisesti niille, joille oma tai jälkikasvun toiminnan laillisuus on itsessään arvo, josta kannattaa maksaa rahaa.
Tämä on vaikea yhtälö ja kieltämättä juuri spotify:n mallissa on ainakin ostajan kannalta elementtejä, jotka saattavat jopa toimia. Ehdottoman tärkeää on, että maksettu hinta on kiinteä. Hinta vuositasolla on myös joten kuten riittävän pieni, jotta vuositilaus vielä tulee kysymykseen esim. joulu- tai synttärilahjana, vaikka vastaakin useampaa fyysistä CD:tä, kuin mitä pukkien kontteihin yleensä vastaanottajaa kohden päätyy.
Tästä laskelmasta on kuitenkin riitettävä tekijälle enemmän kuin se sentin sadasosa, jota spotify nykyisellään tarjoaa kuuntelukertaa kohden. Ellei tätä saada kohdalleen, ei näkymät ammattimaiselle musiikinteolle ole ruusuiset.
Juurikin näin. Vain tästä:
Jos nämä taas oppivat nuoruusiässä pitämään laitonta latailua normaalina ja oikeutettuna, niin he luopuvat siitä tuskin aikuisinakaan, etenkään jos siinnä välissä on ehtinyt sisäistää piraattien propagandan ja oppinut halveksimaan luovan työn tekijöitä, sekä vihaamaan heidän edustajiaan.
olen jossain määrin eri mieltä. Ylipäätään 15-vuotiaan käytös ja mielipiteet eivät (toivottavasti) ennusta aikuisen mielipiteitä. Moni 15-vuotias varmaan haluaisi juoda kaljaa vapaasti viikonloppuisin, mutta 20-vuotiaaksi kasvettuaan ei enää katso teinien kaljoittelua hyvällä. Aika näyttää.
Kuukausi-hinnoittelu on varmaankin yksi tulevaisuuden malleista mutta, kuten totesit, enemmän on tekijälle tultava rahaa kuin se sentin sadasosa. Eräs kaveri huomautti eilen että Spotify on itseasiassa vieläkin ”beta”, joten ”lopullista” hinnoittelua ei voida vielä tietää varmaksi.
Paras malli johon olen törmännyt on mielestäni Lala, jossa kaikki kappaleet ovat kuunneltavissa kerran ilmaiseksi kokonaan. Sen jälkeen pitää maksaa joko: 10 senttiä ”ikuisesta” streamausoikeudesta tai 79 senttiä mp3-tiedostosta.
Lalassa tasapainottuvat mielestäni hienosti kuluttajan ja tekijän tarpeet ja oikeudet. Toivottavasti Lala saa mahdollisuuden Suomessakin. Ylipäätään yhden streamuspalvelun monopoliasema tuntuu pelottavalta ajatukselta.
Kai jopa Windows-koneella voi tallentaa minkä tahansa streamin näppärästi? Toivottavasti näin myös tehdään laajalti, sillä ajatus siitä, että olisi olemassa jotain ”palvelimelta kuunneltavaa” musiikkia erotettuna ”tietokoneelle ladattavasta” musiikista on täysin idioottimainen ja kaikille haitallinen ja siitä pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti eroon.
Jos haluat rakentaa tällä palstalla jonkinlaista järkevää to-keskustelua, kannattaa ainakin välttää digitaalisten asioiden suoraa rinnastamista materiaalisiin asioihin. En myöskään pidä kovin rakentavana sitä tapaa, jolla vedit mutkat suoriksi tuosta artikkelista, jonka keskeinen havainto kuitenkin tiivistyy virkkeeseen ”Oikeusjärjestelmän uskottavuuden näkökulmasta on ongelmallista, että rikos, jonka lailla säädetty maksimirangaistus on kaksi vuotta ehdotonta vankeutta, on nuorten parissa yleisempi kuin luvaton poissaolo koulusta” ja jonka käyttämä kyselyaineisto ei lainkaan liittynyt nuorten rahankäyttöön toisin kuin impliseerasit.
Olen kanssasi toki samaa mieltä siitä, että tarvitsemme jotkut sellaiset säännöt, joiden puitteissa ihmiset voivat toimia juurikaan ajattelematta tekojensa seurauksia. Esimerkiksi laajamittainen luonnonsuojelu ei voi toimia vain niiden ihmisten varassa, jotka ovat valmiita luopumaan paljosta henkilökohtaisesta mukavuudesta luonnon hyväksi. Samoin siirtyminen kohti mielekkäämpiä tekijänoikeuskäytäntöjä ei voi lopulta perustua ainoastaan eettisesti valveutuneiden GPL- tai CC-lisenssillä työtään julkaisevien tahojen ja heidän tukijoidensa varaan, vaan tarvitaan maailmanlaajuinen säännöstö, jossa on tarkasti määritelty tällä hetkellä sairaita monopoleja tuottavien, kaikkien elämää haittaavien ja joidenkin elämää lyhentävien ”oikeuksien” rajat.
Kai jopa Windows-koneella voi tallentaa minkä tahansa streamin näppärästi? Toivottavasti näin myös tehdään laajalti, sillä ajatus siitä, että olisi olemassa jotain “palvelimelta kuunneltavaa” musiikkia erotettuna “tietokoneelle ladattavasta” musiikista on täysin idioottimainen ja kaikille haitallinen ja siitä pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti eroon.
Tiedän että kaiken tietokoneesta ulos tulevan äänen tallentaminen on mahdollista. RipSpotifylla saa helposti wintoosassa mp3-tiedostoja aikaiseksi. AudioHijack toimii macilla kauniisti.
Silti emme elä vielä täysin ”pilvessä”, jossa kaikki tieto olisi kaikkialla koko ajan. Näin voi toki olla jo viiden vuoden kuluttua jolloin nykyinen jaottelu voi olla vähemmän mielekäs. Tätä nykyä jaottelu on perusteltu. Tähän perustuu esim. se että Spotifyn iPhone applikaatio on tarjolla vain ”Premium”-asiakkaille.
Muita hinnoitteluun ja internetjakeluun liittyviä teknisiä seikkoja ovat esim. hallittavuus (random-radio (Last.fm) vai on-demand -radio (Spotify)) ja tiedoston/streamin laatu (kbs).
… ja jonka käyttämä kyselyaineisto ei lainkaan liittynyt nuorten rahankäyttöön toisin kuin impliseerasit.
Aah. Ei ollut tarkoitus. Tein mielestäni rinnastuksen, joka oli vain ”moraalinen” liittymättä suoraan rahan käyttöön. Ylipäätään yritin vain hahmotella sitä ”moraalista” kehystä, jossa nykypiratismi syntyy. Koska en ole moraalifilosofi yritykseni takuulla ontui…
Olen kanssasi toki samaa mieltä siitä, että tarvitsemme jotkut sellaiset säännöt, joiden puitteissa ihmiset voivat toimia juurikaan ajattelematta tekojensa seurauksia. Esimerkiksi laajamittainen luonnonsuojelu ei voi toimia vain niiden ihmisten varassa, jotka ovat valmiita luopumaan paljosta henkilökohtaisesta mukavuudesta luonnon hyväksi.
Tuossapa on suurin piirtein poliittis-realistisen ajatusmaailmani ydin: mielestäni yksilöt tai ainakin yksilöiden enemmistö maksimoivat oman etunsa missä tahansa järjestelmässä. Epäitsekkyys, altruismi ei ole koskaan enemmistön valinta. Siksipä meidän tulee yhteisönä rakentaa järjestelmiä, joissa yksilön etu on mahdollisimman lähellä yhteisön etua. Näin kaikki voittavat. Vangin dilemma, anyone? (linkki)
Tämän periaatteen voi yleistää lähes mihin tahansa poliittisen keskusteluun: autoilu, parkkipaikat, sairaanhoito, päivähoitopaikat, maanpuolustus, luonnonsuojelu, kehitysyhteistyö, maatalous jne.
Tekijänoikeuskeskustelussa tämä tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä että periaatteessa jokaisen meistä kannattaa yksilönä ladata kaikki mahdollinen minkä vaan voi ladata ilmaiseksi.
Kuitenkin järjestelmä, jossa kaikki vain ”jakavat” ei loppujen lopuksi tuota mitään. Silloin me kaikki häviämme.
Yhteiskuntana ja yhteisönä meidän tulee luoda systeemi, jossa enemmistön ”lataamisen oikeus” ei tuhoa vähemmistön mahdollisuuksia luoda ”jaettavia” teoksia.
Tämä tulee vaatimaan myös internet-aikakaudella rajoituksia, jotka nyt voivat tuntua vaikeilta, mutta tuntuvat vuosikymmenten kuluttua täysin itsestäänselvyyksiltä.
Samoin siirtyminen kohti mielekkäämpiä tekijänoikeuskäytäntöjä ei voi lopulta perustua ainoastaan eettisesti valveutuneiden GPL- tai CC-lisenssillä työtään julkaisevien tahojen ja heidän tukijoidensa varaan, vaan tarvitaan maailmanlaajuinen säännöstö, jossa on tarkasti määritelty tällä hetkellä sairaita monopoleja tuottavien, kaikkien elämää haittaavien ja joidenkin elämää lyhentävien “oikeuksien” rajat.
Elämää lyhentävät oikeudet? Viitannet lääkepatentteihin? Vaikea kuvitella että kulttuurin tekijänoikeudet veisivät kenetkään ennenaikaiseen hautaan? Korkeintaan nämä keskustelut aiheuttavat vatsahaavoja puolin ja toisin…
Mielestäni patenteista ja kulttuurin tekijänoikeuksista ei kannata edes puhua samassa yhteydessä. Tiedossa ja taiteessa on kyse niin täysin eri asioista.
Jos haluat rakentaa tällä palstalla jonkinlaista järkevää to-keskustelua, kannattaa ainakin välttää digitaalisten asioiden suoraa rinnastamista materiaalisiin asioihin.
Missä rinnastin materiaaliset asiat tässä keskustelussa? En huomannut.
Pääasialliset syyt siihen miksi ”materiaalisen” ja ”digitaalisen” jakelun rinnastamista en voi musiikin tekijänä näissä keskusteluissa kokonaan välttää ovat:
1. Musiikin tuotantoprosessi ei ole muuttunut lainkaan vaikka jakelukanava muuttui.
Yhä laadukkaan tuotteen tekemiseen tarvitaan hyviä biisejä, hyviä muusikoita, hyvä soittotila, hyvät mikrofonit ja muut laitteet, hyvä äänittäjä, hyvä tuottaja, hyvä miksaaja, hyvä masteroija, hyvä valokuvaaja, hyvä graafikko jne.
Näistä mikään muu porras kuin muusikko ei ole valmis työskentelemään ilmaiseksi. Äänitteiden tekemiseen tarvitaan yhä ”paljon” pääomaa ja osaamista. Myös osaaminen on pääomaa ja aika on rahaa. (Aion tänä syksynä viettää n. 3 viikkoa studiossa. Pelottaa. Noiden kolmen viikon aikana en tienaa juuri mitään. Ehkä tulevaisuudessa pääsen omilleni. Ehkä.)
2. Jakelun kustannukset ovat murto-osa levyn tuotantokustannuksista
Kuten ylempänä jo totesin, jos kaupassa myytävän levyn hinnasta vaikkapa 70% olisi ollut fyysisen kappaleen monistuskustannuksia olisivat kaikki levy-yhtiöt olleet netissä jo ajat sitten. Eikä mitään ongelmia olisi edes syntynyt.
Jo noin tuhannen kappaleen painoksella, neliväri-painetulla lehtisellä varustetulla jewel-casella cd-levyn painokustannus on selvästi alle 2€, itse asiassa lähempänä euroa. Mitä suurempia sarjoja levyä tuotetaan, sen pienempi yksikkökustannus on. 20 000 kpl painoksen kohdalla yksikkökustannus on varmasti alle euron.
Levyn hinnasta yli siis 95% syntyy muusta kuin painosta.
3. Digitaalinen todellisuus rajautuu aina materiaaliseen todellisuuteen
Internetin ”immateriaalisuus” on pitkälti illuusio. Googlen entiseen paperitehtaaseen Suomessa rakentama serverifarmi on hyvä muistutus siitä mitä kaikkea johdon päässä tapahtuu. ”Poissa silmistä, poissa mielestä.”
Samalla tapaa myös ”immateriaalisten” kulttuurituotteiden ”immateriaalisuus” on illuusio. Muusikon pitää asua erittäin materiaalisessa asunnossa ja syödä erittäin konkreettista ruokaa samalla tavalla kuin vaikkapa rakennusmiesten tai puuseppien.
Joo, viittasin tuolla elämänlyhennyksellä lääke- vilja- jne tekijänoikeuksiin ja niihin liittyvään taloudellis-sotilaalliseen järjestelmään (josta nykyinen tapa hallita musiikin tekijänoikeuksia ei ole irrallaan). En kuitenkaan halua tarkoittaa tällä, että ammattimusisointi olisi vielä täysin sama asia kuin siviilien pommittaminen ;)
Se materialismijurnutus liittyi kananmunavertaukseen, josta en niin pitänyt, mutta johon ei varmaan kannata tarttua tämän enempää. Materialiisen ja digitaalisen liian täydellinen erottaminen on (piraattimielisten usein tekemä) virhe, ja siihen liittyviin pointteihisi on helppo yhtyä. Samoin tuosta poliittisesta realismista tunnumme olevan lähes samaa mieltä, kunhan välttää inhimillisen liiallista talous-rationalistista redusointia niissä paikoissa, joissa se ei toimi.
Mielestäni nimenomaan nopeuden, hallittavuuden ja ainakin videon kohdalla myös laadun pitäisi olla keskeisimmät mediasisältöä netissä tarjoavan palvelun ominaisuudet, mutta stream / download -jaottelu on tyhmä. Täten esimerkiksi Spotify kannattaisi ajatella ja toteuttaa alusta asti hidasta kaistaa tarjoavana latauspalveluna, josta reaaliaikaisesti ladattavan musiikin voi kuunnella sekä tallentaa myöhempää kuuntelua varten. Haluaisin eroon senkaltaisesta tekopyhyydestä, jossa väitetään, että Yle Areena ja kertomasi mukaan Lala, johon en ole tutustunut, eivät tarjoaisi ilmaista sisältöään nimenomaan ladattavaksi. Tämä tekopyhyys on tietysti mielenkiintoista, jos sen tulkitsee niin, että aika monet tahot tarjoavat kilpaa sisältöä ladattavaksi ilmaiseksi nimenomaan sillä ehdolla, ettei lataamista sanota lataamiseksi ja siten, että asiakkaille pyritään tarjoamaan mahdollisimman huono ja kömpelö pääsy sisältöön.
Heitäpä joku konkreettinen ideanalku, joka antaisi suuntaa sille, mitä oikeastaan tarkoitat tuolla tekijänoikeuksien toimimisella Internetin pinnan alla.
Heitäpä joku konkreettinen ideanalku, joka antaisi suuntaa sille, mitä oikeastaan tarkoitat tuolla tekijänoikeuksien toimimisella Internetin pinnan alla.
Käytännössä aino tapa toteuttaa tämä olisi laajakaistaliittymän yhteydessä perittävä (mahdollisesti liittymän nopeuden mukaan progressiivinen) media/to-maksu.
Esim. Canal-plussan filmipaketti on 24€/kk, Spotifyn Premium 10€/kk. Jos mediamaksu tarjoaisi elokuvat, urheilun, tv-sarjat ja musiikin, pitäisi maksun olla suurin piirtein 40€/kk. Mieluummin ehkä 50€/kk.
Arvaan että piraattiväki ei moista maksua helposti sulata.
Lisäksi katsellut tiedostot pitäisi pystyä identifioimaan, jotta tilitykset voitaisiin ohjata oikeisiin osoitteisiin.
Lisäksi katsellut tiedostot pitäisi pystyä identifioimaan, jotta tilitykset voitaisiin ohjata oikeisiin osoitteisiin.
Kysymys. Oden blogilla monet ”piraattiaktiivit” väittivät että on mahdollista luoda vertaisverkko, jossa periaatteessa kukaan ei voi tietää kuka lataa ja mitä ja miten. Uskon, että tällainen järjestelmä on mahdollinen ja näin ollen valvonnan kiertäminen aina mahdollista jos vaan tietotaitoa ja viitseliäisyyttä riittää.
Kuitenkin jos jonkinnäköinen kk-maksu -järjestelmä luotaisiin, olisi jonkinnäköinen systeemi, joka rekisteröisi ladattavat teokset pakko olla olemassa jotta tilitykset menisivät oikeisiin osoitteisiin. Tai edes sinne päin.
Onko mahdollista luoda ”piraattien” ”yksityisyyden suojan” tarpeet täyttävä seurantajärjestelmä?
Esim. sellainen, jossa teokset näkyisivät ja rekisteröityisivät, mutta lataajat ja jakajat olisivat anonyymeja.
Olisivatko piraatit valmiita hyväksymään tällaisen järjestelyn jotta tekijänoikeuksien haltijat saisivat omansa?
Onko mahdollista luoda “piraattien” “yksityisyyden suojan” tarpeet täyttävä seurantajärjestelmä?
Ainakin itse pitäisin ”laajakaistaveron” tai vastaavan hyvitysmaksujärjestelmän (mitä termiä nyt haluaa käyttääkin) vaatimaa valvontaa paljon pienempänä riskinä yksityisyyden suhteen kuin sellaista järjestelmää, jossa ihmisiä valvottaisiin tiedostonjakamisen kitkemiseksi.
Itseäni siteeratakseni:
”Korvausten jakaminen edellyttäisi tiedostonjakoverkkojen tarkkailemista tarkkojen kopiointimäärien selvittämiseksi. Tämä tuottaa jälleen yksityisyydensuojakysymyksiä, mutta ne eivät välttämättä ole yhtä vakavia kuin ensimmäisessä luvussa käsitellyt. Liikenteessä ja jaossa olevien tiedostojen määrää on paljon helpompi arvioida kuin niiden jakajien henkilöllisyyksiä. Toimintaa helpottaisi myös se, että tiedostonjakamisen ollessa laillista jakajilla ei olisi erityistä motivaatiota peitellä tekemisiään. Monet käyttäjät saattaisivat jopa tarkoituksella tarjota tietojaan saataville, tietoisena siitä, että se tukisi niitä tekijöitä, joiden teoksia he ovat kopioineet. Rahojen jakamisessa voitaisiin myös hyödyntää Last.fm-sivuston kaltaisia palveluita. Last.fm antaa käyttäjän lähettää sivustolle automaattisesti tiedot kaikesta kuuntelemastaan musiikista, minkä jälkeen tiedoista kootaan kattavia tilastoja.”
Itse en koe tämänlaista hyvitysmaksujärjestelmää tarpeelliseksi mitä kaupallisen kulttuurintuotannon varmistamiseen tulee, mutta olisin valmis hyväksymään sen kompromissina mikäli verkkokopiointi saataisiin sillä lailliseksi.
Kompromissihakuisuus on terve piirre nuoressa miehessä. ;) Hienoa!
Mitä olisit mieltä seuraavassa kommentissa hahmottelemastani jaosta kahteen eri kastiin?
Kyllähän kaikenlaisia seurantajärjestelmiä on mahdollista rakentaa. Ehdotuksesi vaatisi käsittääkseni kuitenkin koko internetin tuhoamista, tietokoneiden kieltämistä ja siirtymistä pelkästään kokonaan suljettua verkkoa käyttäviin suljettuihin mediasoittimiin / laitteisiin, eli se olisi massiivinen urakka, jossa menetettäisiin paljon. Nykyisillä järjestelmillä tuollainen seuranta taas perustuisi kokonaan tracker -palvelinten ylläpitäjien ja virtuaalilähiverkoissa tiedostoja toisilleen kopioivien käyttäjien omiin ilmoituksiin, jolloin ehdottamasi tasaverolla kerättävät teostomiljardit voisivat suuntautua yllättäviin kohteisiin.
Tässä kohtaa tuntuu tärkeältä muistuttaa siitä itsestäänselvyydestä, että internetiä käytetään lähinnä aivan muihin tarkoituksiin kuin musiikin kuunteluun. Esimerkiksi nämä yksityiset ja salatut virtuaalilähiverkot mahdollistavat piratisoinnin lisäksi etätyön ja yritysten toimipisteiden yhdistämisen samaan yrityksen sisäiseen verkkoon.
Toivottavasti muuten piraatienkin vaatima ”yksityisyyden suoja” on kuitenkin edelleen meidän kaikkien jakama perusarvo eikä mikään irvistelyn aihe.
Mediamaksuun ja varsinkin mediasta maksamiseen suhtaudun itse positiivisesti. Maksan mielelläni kyllä myös veroja, silloin jos jotain tuloja onnistun keräämään, ja olen tyytyväinen siihen että niistäkin vähistä tuetaan kulttuuria aina silloin tällöin. Erityisesti musiikki tuntuu olevan sellainen asia, johon toisilla on varaa ja halua käyttää huomattavasti enemmän rahaa kuin toisilla, joten jos kustannukset jotenkin tasattaisiin, tulisi siitä varmasti nyt monille musiikkiin hyvin vähän käyttäville aika ikävä lasku.
Ymmärsit väärin. Yritänpä uudelleen.
Hahmottelin siis tulevaisuutta, jossa käyttäjällä on kaksi mahdollisuutta:
1. ”Nykyinen järjestelmä”
Käyttäjät maksavat haluamistaan palveluista erikseen. iTunes, Spotify jne. Laillisia palveluita, jotka toimivat markkinoilla.
Tällöin myös valvonnan on oltava riittävän tarkkaa. Tätä osaa liittymän maksajista siis myös valvotaan – jos latailee laittomia torrentteja sakko napsahtaa.
Toivottavasti ennakkotapausten kautta ”oikeudenkäynnit” voidaan välttää ja sakot määräytyisivät jonkin johdonmukaisen taulukon mukaisesti. Esim. 5€/musiikkikappale, 50€/elokuva. Tällöin sakkojen summat eivät voisi tulla kellekään yllätyksenä.
Jos sakko olisi perusteeton voisi siitä tietysti halutessaan valittaa.
Jos ei koe tarvetta ”vapaaseen latailuun” niin ei tarvitse maksaa mitään ekstraa. Jos tarvitsee vain Spotifyn, maksaa vain Spotifysta.
2. ”Vapaa, mutta maksullinen latailu”
Käyttäjät maksavat kuukausi/vuosi-maksun liittymälaskunsa yhteydessä. Maksun tulisi olla n. 40-60€. Tällöin käyttäjä saa ladata tekijänoikeuden suojaamia teoksia vapaasti haluamastaan vertaisverkosta.
Tällä maksulla varustettu liittymä myös vapautuu valvonnasta. Tekijänoikeudet on jo hoidettu ”pinnan alla”.
Maksun asianmukaista tilittämistä varten pitäisi kuitenkin kehittää uusi torrent/vertaisverkko-protokolla, joka pitäisi anonyymisti kirjaa ladatuista teoksista. (Vain teokset kirjautuisivat, eivät tiedot siitä kuka lataa ja mistä.)
Vain nämä uutta protokollaa käyttävät vertaisverkot olisivat valvonnan ulkopuolella.
****
En tiedä onko hahmottelemani vaihtoehto 2 teknisesti mahdollinen. Luulisin, jos kerran ”täysin anonyymit” verkot ovat mahdollisia. Tuossahan vain tarvittaisiin jakajan ja vastaanottajan väliin yksi taso, jossa identiteetti-informaatiota ei nähdäkseni tarvita – vain vaihdetun teoksen nimi/numero.
Tämänlainen kahtiajako on ihan mielenkiintoinen ajatus. Suurin ongelma on ehkä siinä, että tuossakin tarvitsisi ykköskäyttäjiä valvoa tarkkaan rikkeiden havaitsemiseksi. Käytännössä laitonta lataamista harrastava ihminen joutuisi valitsemaan, haluaako hän vapaaehtoisesti maksaa tietyn summan vaiko olla maksamatta ja ottaa riskin kiinnijäämisestä. Tällöin meillä on kaksi mahdollista ääripäätä, riippuen siitä miten iso riski kiinnijäämisessä on:
A) Tavalliselle käyttäjälle olematon riski (nykytilanne). Maksu on käytännössä vapaaehtoinen, jolloin osa varsinaista lataajistakin jättää sen maksamatta. Osa saattaa jättää sen maksamatta koska ei koe lataamisensa vähentävän kulttuuriostostensa tekemistä, osa koska ei koe jakoperusteiden tukevan omia suosikkejaan, osa koska ei vain ole varaa tai ei halua maksaa. Kun maksavan väestön osuus vähenee, tarvitaan järkevien korvausten rahoittamiseksi korkeampia maksuja käyttäjää kohden, mikä vähentää maksajien osuutta entisestään.
On toki mahdollista, että vapaaehtoisia maksajia olisi joka tapauksessa riittävästi varmistamaan riittävän rahoituksen hyvitysmaksuille. (”Riittävällä” tarkoitan tässä sellaista summaa, että ei synny poliittista painetta tiukentaa valvontaa lisää.) Etukäteen on vaikea arvioida, miten todennäköistä tämä olisi.
B) Merkittävä riski kiinnijäämisestä. Tällöin vaaditaan ankaraa verkon valvontaa, jossa tulevat taas esiin samat ongelmat kuin nykyäänkin. Tarpeeksi suuri riski jäädä kiinni saattaa tosin ohjata useampia käyttäjiä maksulliselle puolelle, mikä vähentää laittomasti toimivien määrää ja vähentää valvontaan tarvittavia resursseja. Ehkä jopa niin paljon, että viranomaiset pystyvät sen hoitamaan, eikä tehokkaaseen valvontaan enää tarvita homman osittaista ulkoistamista yksityisille intresseille. Koen tämän ehdon täyttymisen olevan minimivaatimuksena: todisteiden keräämistä eivät saa (kuten nykyään) hoitaa sellaiset tahot, jotka pystyvät helposti väärentämään niitä. Tosin viranomaisilta tarvittaisiin silti tähän merkittävää panostusta, ja ainakin itse toivoisin että poliisin resurssit keskitettäisiin ensisijaisesti vakavampien rikosten hoitamiseen. Yhtenä vaihtoehtona olisi tietenkin kokonaan uuden yksikön perustaminen, mahdollisesti kerätyistä korvauksista rahoitetun.
—
Ei tuo ehdotus mahdoton ole, mutta se tuntuu ehkä vähän turhan hankalalta verrattuna kustannusten jakamiseen tasaisesti kaikille netinkäyttäjille. Toisaalta mikäli Spotifyn kaltaiset palvelut saadaan kannattamaan, voi olla että päädymme pitkälti tuonkaltaiseen malliin itsestään, ilman valtion puuttumista asiaan. Silloin olisi ennen pitkää saatavilla kasa kaupallisia laillisia latauspalveluita, joiden kautta pääsisi käsiksi kaikkeen mahdolliseen kulttuurituotantoon. Vaihtoehtoisesti voisi edelleen menetellä laittomasti. Tämä ei ehkä loppujen lopuksi ole hirveän kaukana omasta ehdotuksestasi. Tosin tässä skenaariossa kaikenlainen epäkaupallinen remix-kulttuuri olisi yhä laitonta, toisin kuin sinun mallissasi.
”Impose a Noncommercial Use Levy to Allow Free Peer-to-Peer File Sharing” (linkki) on muuten varsin laadukas paperi yhdestä mahdollisesta korvausjärjestelmästä, joka kattaisi kaikki käyttäjät. (Sitä on myös referoitu kirjamme kuutosluvussa, jos haluaa hieman lyhyemmän version.)
Hyvää pohdintaa Kaj. Minä näen vaihtoehtosi B erittäin toteuttamiskelpoisena.
Itsekin vierastan myös ajatusta ”yksityisistä tekijänoikeuspoliiseista”. Kyllä lakeja pitää valvoa julkisen toimijan, jonka toimia pitää myös pystyä valvomaan.
Ei tuo ehdotus mahdoton ole, mutta se tuntuu ehkä vähän turhan hankalalta verrattuna kustannusten jakamiseen tasaisesti kaikille netinkäyttäjille.
Minä en pidä ajatuksesta että kustannukset pitäisi jakaa tasaisesti kaikille netinkäyttäjille koska kaikki netinkäyttäjät eivät myöskään kuluta kulttuurituotteita tasaisesti. Mielestäni oikeudenmukaisempaa on että käyttäjä maksaa saamastaan hyödystä. Etenkin kun tässä keskustelussa on kyse pitkälti viihteestä, eikä esim. tieteellisestä tiedosta tai yleishyödyllisistä tilastoista.
Kustannusten jakaminen ”tasaisesti” toisi loogisesti myös pornoteollisuuden kulttuurirahoituksen äärelle. Eihän hydrauliikkavideoiden tekijänoikeusrikkomukset ole yhtään sen vähäisempiä kuin muutkaan ja järjestelmä toki kvantifioisi niidenkin käyttöä. Voisi ensimmäisen ”kansallisen nettikäyttötilityksen hyötyjät” -listaus olla mielenkiintoista luettavaa. ;)
Kohdassa kaksi nimenomaan teinien vanhempien vastuu korostuu. Jos 74% teineistä warettaa on vastuu mielestäni osittain vanhempien – joko kakarat kuriin tai latailu laillista kautta.
Ahaa, ymmärsin todellakin väärin. Tuollainen järjestelmä kuulostaa minun vajavaisen tietämykseni perusteella täysin mahdolliselta toteuttaa ja se on ehdotuksena oikeastaan aika mielenkiintoinen. Tietysti paljon miettimistä olisi esimerkiksi siinä, mitä ehdotuksesi vaatima valvonta olisi ja ei olisi, miten valvonnan suorittajia valvottaisiin ja miten suhtautua niihin tiedostonjakamisen muotoihin, joita ei yksinkertaisesti voi valvoa. Jälkimmäisella tarkoitan siis esim. oikeutta salattuun viestintään.
Täällä syyllistetään nuoria mutta minusta myös osasyyllinen piratismiin ovat myös laite ja ohjelma valmistajat.
Myydään 2 teran kiintolevyjä, waretuksen mahdollistavat ohjelmistot jne. Luulen myös että esim. mikrosoft ja adobe hyötyvät siitä että heidän ohjelmistojaan jaetaan piraatti versioina ja eivät edes näin tahdo puuttua asiaan.
Mielestäni homma on tehty nykyään niin helpoksi siis waretukseen että olisi kummallista jollei kuluttajat syyllistyisi siihen.
”utelias” on ihan oikeilla jäljillä. On selvästikin laitevalmistajien intresseissä että tekijänoikeudet supistetaan minimiin. Näin on yhä kannattavampaa myydä roinaa kansalle. Itse lisäisin samaan joukkoon vielä laajakaistaliittymien tarjoajat.
Olen tästä eri mieltä. Uskoakseni iTunesin laaja laillinen valikoima on yksi tärkeimpiä iPodin menestystekijöitä. Luin jostain, että Applen katteet iTunesista ovat minimaalisia ja koko palvelun idea on saada ihmiset ostamaan iPodeja ja iPhoneja. En tiedä lähteitä, mutta kuulostaa järkeenkäyvältä.
Laajakaistan tarjoajista olen samaa mieltä. Piratismin lisäksi nämä hyötyvät myös ruhtinaalisesti spammista.
Itsekin uskon, että esimerkiksi Microsoftin menestys, kotitietokoneiden yleistyminen 90-luvulla ja internet kokonaisuutena ovat olleet mahdollisia ainoastaan kokonaishyvinvointia tuottavan laittoman kopioinnin ansiosta. Toisaalta laiton kopiointi on varmasti hidastanut avoimien ohjelmien kehitystä.
Vitut menee suuri siivu tekijöille, lol!
:) Kiitos osallistumisesta.
Olisiko aiheellista jo tulla pois sieltä 80-luvulta?
Eihän teillä kellään tunnu olevan alkeellisintakaan kosketuspintaa nykyisen tiedonsiirron reaaliteetteihin. Jutut on samalla tasolla kuin valtion hallinnossa on totuttu kuulemaan.
Google on selain.
Havukka-Ahon ajattelijako se siellä? Kiitos osallistumisesta rakentavaan keskusteluun.