Web 1.0 toi kotisivut ja staattisen sisällön, web 2.0 sosiaalisen verkon; jakamisen, käyttäjäkeskeisen designin ja dynaamisuuden. Web 3.0:n luvataan olevan ”semanttinen” – tiedon välittämisen lisäksi tiedon sisältöä ymmärtävä.
Jää nähtäväksi. Ainakin uusi konsultti-sukupolvi ansainnee palaveri-Jaffansa.
Itse olen mielenkiinnolla seurannut verkkoidentiteettien kehitystä.
Web 1.0 ja irc-aikakaudella lähes jokainen verkon käyttäjä oli ”anonyymi” nimimerkki. Oikeaa identiteettiä ei haluttu paljastaa edes sähköpostiosoitteissa, saati sitten verkkokeskusteluissa.
Sama pätee yhä suureen osaa internetissä käytävästä keskustelusta. Suomi24.fi ja sanomalehtien keskustelupalstat perustuvat nimettömyyteen. Ja anonymiteetin sivutuotteena palstoilla rohjetaan kirjoittaa julkisesti aivan mitä sylki suuhun tuo. Moni ei edes ajattele kirjoittavansa julkisesti – herjaussyytteen voi saada foorumikirjoittelustakin.
Facebook on muuttanut tätä peruslähtökohtaa.
Facebookkiin kirjaudutaan omalla nimellä ja kuvalla. Ja vaikka identiteetti ei olekaan viranomaisten pankkitunnuksilla varmistama, luo Facebookin sosiaalinen verkosto erittäin vahvan identiteetin todentamisen kuin huomaamatta.
Facebook on myös muuttanut verkkoa ”kaikille avoimesta” torista kohti suljetumpia heimoja, joiden väliset yhteydet olisivat varmasti sosiologisen tutkimuksen aarrearkku, jos eivät olisi liikesalaisuuksia.
Sosiaalisen verkoston ja oman identiteetin tuomasta ”järkevän käyttäytymisen” paineesta ja toisaalta ”yksityisyyden illuusiosta” johtuen verkon mielekkäimmät keskustelut käydäänkin tätä nykyä fb-statuksissa.
Internet on yhteiskunnan digitaalinen jatkumo – miksi nimettömyys on internetissä yhä paitsi hyväksyttävää myös jonkinsorttinen normi? Kyllä kadulla kommandopipo päässä kulkevaa kaveria katsottaisiin pitkään.
Nykyinen ”absoluuttinen” anonymiteetti ei edistä toimivan kansalaisyhteiskunnan syntyä. Pikemminkin päin vastoin. Nimettömän huutelun sallivat kaikukammiot tuntuvat vain vahvistavan vihakirjoituksia ja ihannoivan yleistä tietämättömyyttä. Lisäksi anonymiteetti tietenkin mahdollistaa suuren joukon erilaisia tekijänoikeusrikkomuksia.
Bloggaaja Dave McClure esittää arvauksen tulevaisuuden verkosta:
In 2015 the default login & payment method(s) on the web will be Facebook Connect, Google Gmail, or Apple iTunes.
Tuntuu järkeenkäyvältä. Internetkaupan kehittyminen vaatii tunnistamista ja luottamusta. Jos Facebook onnistuu luomaan mikromaksukaupan, jossa järjestelmään kirjautuminen tapahtuu jo palveluun kirjauduttaessa, niin aivan uudenlainen maksullinen sisältö olisi mahdollista. Ja ehkä myös ”penny gapin” ylittäminen olisi helpompaa.
Anonymiteettiä on luonnollisen evoluution lisäksi pyritty suitsimaan maailmassa myös lainsäädännön keinoin: Etelä-Koreassa käyttäjien pitää kirjautua nettiin henkilökohtaisilla tunnuksilla. Internetin käytön, palveluiden ja nopeuden kehitystä tunnistamisen lisääminen ei näytä haittaavan. Lisäksi ”julkinen internet” mahdollistaa tekijänoikeuden paremman valvonnan.
Mitä internetistä menetettäisiin jos se muuttuisi hiukan enemmän muun ihmisten välisen kanssakäymisen kaltaiseksi? Mitä voitettaisiin? Etelä-Korean ratkaisu ei ole ollut ongelmaton, mutta sitä, samoin kuin Ranskan Hadopi-lain tuloksia kannattaa seurailla. Minun on mahdotonta hyväksyä internet-lainsäädännän lähtökohdaksi sitä, että lainsäädäntöä ei voi olla.
..:: Hannu Oskala ::.. 
Facebook on varmaankin tärkeä identiteettilähde tulevaisuudessakin. Tuohon on kyllä olemassa avoinkin standard, OpenID, jonka soisi yleistyvän. Identiteettipalvelun voi nimittäin tuon avulla ottaa mistä haluaa eikä ole sidottu yhteen tahoon.
Digitaalisen identiteetin kääntöpuolena on ainakin nykyään vielä se ettei täysin turvallista tietokonesysteemiä ole vielä keksittykään eikä ihan heti tulla keksimäänkään. Pankkitunnusten menettämisen nyt vielä jotenkin kestää mutta jos kaikki inhimillinen toiminta on jotenkin digitaalisesti varmennettua niin ohraisesti saattaa käydä kun tunnukset viedään.
Mielenkiintoista nähdä kuinka Eestissä käy:
http://notsorelevant.com/2007-05-22/openid-for-all-estonians/
Anonyymi netissä ei välttämättä ole sama kuin kommandopipoinen kadulla.
Yksi tärkeä pointti pseudonyymien puolesta on sanan- ja ajatuksenvapaus. Ns. vääriä mielipiteitä esittävä voi olla äkkiä kohtuuttomissa vaikeuksissa töissään, koulussaan tai vaikkapa pankissaan, jos identiteetin netissä pitäisi olla sama kuin IRL.
Netissä-voi-laukoa-mitä-vaan on pieni hinta monestä hyvästä mitä se on tuonut kansalaisten toimintamahdollisuuksiin. Moni kiinnostava, mutta tänään vielä marginaalinen, yksinäinen ääni/teksti/kuva/ajatus pääsee esiin ja leviää vain netissä ja omatoimisesti. Ja moni niistä esitetään ilman nimeä ja kasvoja. Tekijät ja toimijat voivat lukemattomista omista syistään haluta pitää siviiliminänsä erossa nettiaktiivisuudestaan. [Valitettavasti näin on, en todellakaan kannata semmoista yhteiskuntaa, jossa kiusataan ja lyödään alas ja ulos väärää/uutta/vanhaa/outoa/yleensä jotain mieltä olevia] Eikä sen aktiivisuuden tarvitse olla edes arveluttavaa; herra tirehtööri Isopomo voi ihan hyvistä syistä pitää parempana laittaa harrastajahanurisminsa Myspaceen hassulla nimimerkillä. Ja vakavampi esimerkki: moni ihminen tuolla ja täällä maakunnissa ei halua vihreytensä tulevan julki, sillä epäilee/tietää sen aiheuttavan ongelmia töissä ja lähipiirissään. Tämmöisessäkö tapauksessa pitäisi valita vaikeneminen myös netissä? Kepulandian viimassa kommandopipo suojaa naamaa…
Joku voi nyt sanoa että ne (valitse efektisana tähän) nettinatsit onkin saatava seulottua pois meidän tavallisten ihmisten joukosta jnpp. Siihen voi vaan kysyä, että ketkäs ovat sen jälkeen ne seuraavat leimattavaksi ja sen jälkeen eliminoitaviksi valikoituvat? Foliota? Ei välttämättä.
Saakos muuten nettisensuuria/-kriminalisointia pc-syistä ajava loiskiehunta liittolaisen antipiraateista? Varsinainen shotgun wedding…
Voisiko se tuleva internetlainsäädöntö lähteä muotoutumaan elämismaailman netinkäyttäjien eikä systeemisten kontrolanttien intresseistä? Ei näytä siltä.
Umm. Rakas ”nimimerkki” ”EM”. En tietenkään tarkoita että kaikki nimimerkit ovat turmiollisia tai että niitä ei pitäisi lainkaan saada käyttää. Vaan sitä, että jossakin on tieto siitä, kuka aliaksen taakse piiloutuu.
Aivan samaan tapaan kuin Helsingin Sanomien mielipidetoimitus tietää rötösherrain paheet paljastavan ”perheellinen steiner-opettaja Sipoosta” -nimimerkin takana lymyilevän hahmon.
Eli vaikkapa Eestin kaltainen ID-järjestelmä, jonka tunnuksilla sitten voin hankkia MySpaceen ”Hande78”-nimimerkin tuuba-soolo -tuotantoani varten. Tällöin MySpace tjms. toimija tietäisi kuka ”oikeasti” olen. Ja jos viranomaisella on riittävän kovaa näyttöä että rikon riittävän vakavia lakeja tubismillani olisi MySpacen luovutettava tiedot. Onneksi löysä ansatsi ei ole rikos.
Saman aiheen ympäriltä Uuden Suomen päätoimittaja (linkki).