Viime aikoina tekijänoikeuskeskustelussa on ponnahtanut esille termi ”kuluttajan oikeudet”. Täsmällistä määritelmä mitä näillä oikeuksilla tarkoitetaan en ole löytänyt. Olen kokenut, että niitä käytetään enemmänkin ”poliittisena koodisanana” osoittamaan sympatiaa ”tekijänoikeusaktivisteille”. Vähän samaan tapaan kuin Ameriikoissa ”empaattinen” tuomari tarkoittaa aborttioikeuksien puolustajaa.
Tottakai kuluttajalla on myös oikeuksia. Niitä suojaa kuluttajansuojalaki. Kuluttajaliiton mukaan:
Kuluttajan velvollisuus on maksaa tavaran tai palvelun hinta kokonaan ja sovittuna aikana.
Myyjän velvollisuus on toimittaa sovitunlainen tuote sovittuna aikana ja sovittuun hintaan.
Selvästikään kuluttajan oikeudet eivät anna lupaa ladata mitä vain milloin vain huvittaa. Mitä uusia kuluttajan oikeuksia sitten digitaalisella ajalla tekijänoikeudella suojattuihin teoksiin voisi ja pitäisi mielestäni liittyä?
1. Oikeus konvertointiin
Mielestäni kuluttajalla pitää olla oikeus muuttaa ostamansa digitaalinen teos omaan käyttöönsä johonkin toiseen formaattiin. Esimerkiksi täytyy olla laillista muuttaa CD-levy mp3-tiedostoiksi.
Teknisesti tähän seikkaan liittyy mielestäni kuluttajan oikeus heikentää kopion laatua eli ostettuaan dvd:n kuluttajalla on oikeus pienentää kuvakoko vaikkapa luuriin sopivaksi, mutta dvd:n hankkiminen ei oikeuta lataamaan blu-ray (HD) -tasoista kopiota vertaisverkoista. Täydellisessä maailmassa joskus tulevaisuudessa ”laadun päivittämisestä” maksettava hinta voisi tietysti olla pienempi kuin täyslaatuisen HD-kopion hinta.
2. Oikeus käyttää teosta millä tahansa laitteella
Mielestäni kaikki DRM ym. tekniset rajoitteet ovat:
a) tuhoon tuomittuja – ne voidaan joka tapauksessa kiertää
b) vahingollisia tekijänoikeudenhaltijoiden imagolle – miksi potkia nilkoille niitä, jotka ostavat laillisen tuotteen?
c) väärin kuluttajaa kohtaan
Kannatan vahvasti avoimia tiedostoformaatteja, jotka toimisivat laitteella kuin laitteella.
Myös koska kopioiden tekeminen yksityiseen käyttöön on – ja tulee ollakin sallittua – on kaikenlaisten kopiosuojausten käyttö paitsi typerää myös aidosti kuluttajien oikeuksia vahingoittavaa.
3. Internet on globaali, joten maantieteellisistä rajoitteista pitäisi luopua
Dvd-levyjen aluekoodaus on hyvä esimerkki järjestelmästä, joka ei edistä juuri kenenkään hyvinvointia. Miksen saisi ostaa Japanin matkalta dvd-levyjä ja katsoa niitä tietokoneellani koto-Suomessa? Kulttuuri on globaalia – kun digitaalinen kopio julkaistaan, on sen hankkiminen oltava mahdollista mistä päin maailmaa tahansa.
Jo nyt joka tapauksessa kaikkien maantieteellisten rajoitteiden kiertäminen on paitsi mahdollista myös helppoa – dvd-levyistä ja -soittimista saa aluekoodit helposti pois ja Amerikan iTunesiin pääsee leffaostoksille sopivan proxyn avulla. Tekniset rajoitteet ovat typeriä ja turhia.
4. Kuluttajan oikeus ostamaansa teoskappaleeseen
Viime viikolla Kindlen omistajat, jotka olivat ostaneet George Orwellin teoksia, havaitsivat kirjojen hävinneen lukulaitteistaan. Ostohinta oli hyvitetty käyttäjätileille, mutta silti temppu oli typerä ja tulisi mielestäni oikeastaan olla jopa laiton.
Fyysisessä maailmassa tekoa voisi verrata siihen, että Akateeminen kirjakauppa murtautuisi asuntooni yöllä, nappaisi osan kirjoista pois hyllystä ja jättäisi tilalle ostokuponkeja. Ei näin pitäisi saada toimia oli alkuperäisen lisenssin ehdot minkälaiset tahansa.
Kun teos on julkaistu ja myyty kuluttajalle tulee kuluttajalla olla oikeus säilöä sitä juuri niin kuin haluaa, juuri niin pitkään kuin haluaa.
Ja miksi, oi miksi, Kindlestä piti napata pois juuri Orwellin teokset?
5. Oikeus yksityiseen kopiointiin
Kuten tekijänoikeuslaki nykyäänkin sallii, tulee käyttäjillä olla lähtökohtainen oikeus jakaa hankkimiaan teoksia kohtuullisesti yksityiseen käyttöön.
Kohtuullista yksityistä käyttöä ei ole esim. musiikkikirjastonsa jakaminen LimeWirellä, mutta vaikkapa ”mixtapen” tekeminen tyttöystävälle mielestäni on.
(Jotenkin fyysisessä mixtapessa on kyllä yhä enemmän hehkua kuin vaikka kuinka suurella sydämellä laaditussa Spotify-soittolistassa… :)
—-
Nämä ovat mielestäni ”kuluttajan oikeuksia”, jotka toteutuvat tällä hetkellä puoli tiehen ja aiheuttavat turhia hankaluuksia, mielipahaa ja vaikeuttavat kulttuuristen ilmiöiden leviämistä. Edellä kuvailemani ”uudet oikeudet” eivät mielestäni ole myöskään pahasti ristiriidassa perinteisten tekijänoikeuksien kanssa.
Jos joku muuten tietää mitä kuluttajanoikeuksilla oikeasti tarkoitetaan to-keskustelussa, valaiskaa minua. Olen aidosti kiinnostunut kuulemaan.
..:: Hannu Oskala ::.. 
Mielestäni puhuit kuluttajan oikeuksista tässä merkinnässä lähes tarkalleen samalla tavalla kuin esimerkiksi niitä puolustava Piraattipuolue virallisissa kannanotoissaan. En ole huomannut, että jyrkän piraattivastaiset tahot puhuisivat asiaan liittyen mistään muusta kuluttajan oikeudesta, kuin oikeudesta maksaa.
Olet ehdottomasti oikeassa siinä, että musiikin jne. passiiviseen kuluttamiseen perustuvien mediatuotteiden drm-suojaus on tietysti idioottimainen ajatus. Jos sen voi kuunnella / katsoa, sen voi kopioida.
Yksityisen kopioinnin estäminen, ainakin tuossa mix-tape-merkityksessä, vaatisi melkoista kyttäystä. Ehkä kopioimisen voisi ajatella olevan yksityistä silloin, jos ihmiset oikeasti tuntevat toisensa; tiedostojen jakaminen avoimessa vertaisverkossa olisi sitten ennemminkin julkista ei-kaupallista kopiointia. Näiden sekä luvattoman kaupallisen käytön välille voisi olla mielekästä tehdä jonkinlaista rajaa tai eroa.
Mielestäni puhuit kuluttajan oikeuksista tässä merkinnässä lähes tarkalleen samalla tavalla kuin esimerkiksi niitä puolustava Piraattipuolue virallisissa kannanotoissaan.
Kai kuitenkin sillä kohtuullisen merkittävällä lisäyksellä, että PP vetää näistä uusista oikeuksista sen johtopäätöksen että kaikki ”vapaa jakaminen” tulisi laillistaa? Noista ylläolevista kohdista monet ovat käsittääkseni olleet EFF:n agendalla myös, joka on kyllä imho PP:tä monta kertaluokkaa asiallisempi pumppu – olin aikoinani jäsen itsekin.
Täytyy kyllä sanoa etten millään muotoa voi mieltää vertaisverkkojakelua yksiselitteisesti ei-kaupalliseksi kopioimiseksi. Päätarkoitus vertaisverkkojakelussa on nimenomaan taloudellinen: kun ei haluta maksaa. Sen vuoksi se on mielestäni myös eräällä tavalla kaupallista, koska se kilpailee (ja ohittaa) kaupallisen tarjonnan vieden siten myyntituloja. Se ettei jakaja saa myyntituloa ei ole oikeastaan oleellista.
Kuluttajan oikeuksista olen Hannun kanssa täsmälleen samaa mieltä. Minusta kyllä tiivistit noihin viiteen kohtaan hyvin sen millaisia kuluttajien oikeuksien tulisi olla. Kohdasta 1. kysyisin, että kieltääkö nykyinen laki ostetun cd:n kopioimisen esim. mp3-soittimeen (tietokoneen kautta, tiedostomuotoa muuttaen)? Minulla oli se käsitys ettei kiellä, mutta ehkä muistelen vanhoja säädöksiä.
Kopiosuojaukset ovat todella kummallinen juttu. En keksi yhtään kunnon perustelua niiden käyttämiselle, sillä ne eivät tosiasiassa estä kopiointia jos sen oikeasti haluaa tehdä, ja ne aiheuttavat vaikeuksia lähinnä tuiki tavalliselle kuluttajalle, joka haluaa käyttää ostamaansa tuotetta laillisesti.
To-keskustelussa määritelmä kuluttajan oikeuksista on minun silmissäni kutistunut pelkästään vapaan jakelun puolustamiseen, ja on tosiaan tyystin eri asia kuin kohdassa 5 mainitsemasi kohtuullinen jakelu yksityiseen käyttöön. Jos jossain on joskus vilahtanut jokin muukin määritelmä, ei ainakaan nyt heti tule mieleen.
Se ettei jakaja saa myyntituloa ei ole oikeastaan oleellista.
Ehdottomasti juuri näin. Jos halutaan, että on ylipäätään olemassa immateriaalisten tuotteiden nettikauppoja, silloin rajatan vertaisverkkojakelu ei voi olla sallittua. Ilmaista vastaan on mahdotonta kilpailla parhaimmallakaan palvelukonseptilla ja tuotteella.
To-keskustelussa määritelmä kuluttajan oikeuksista on minun silmissäni kutistunut pelkästään vapaan jakelun puolustamiseen, ja on tosiaan tyystin eri asia kuin kohdassa 5 mainitsemasi kohtuullinen jakelu yksityiseen käyttöön. Jos jossain on joskus vilahtanut jokin muukin määritelmä, ei ainakaan nyt heti tule mieleen.
Tämä keskustelun polarisoituminen puolin ja toisin on juurikin tämän keskustelun ongelma. En jaksa uskoa, että kaikki ”kuluttajan oikeuksista” puhuvat tyypit haluavat oikeasti PP:n äärilaidan kannan mukaisen ”vapauden”. Toisaalta sama muusikko/teosto -puolella; kuluttajan oikeudetkin vaativat oikeastikin päivittämistä internet-ajalla.
Kohdasta 1. kysyisin, että kieltääkö nykyinen laki ostetun cd:n kopioimisen esim. mp3-soittimeen (tietokoneen kautta, tiedostomuotoa muuttaen)? Minulla oli se käsitys ettei kiellä, mutta ehkä muistelen vanhoja säädöksiä.
Oikeassa olet, ei kiellä. Tosin juuri tätä _laillista_ kopiointia omaan käyttöön yritettiin CD-levyjen kopiosuojauksilla estää, tunnetuin tuloksin. Periaatteessa kopiosuojauksen käyttö on tekijänoikeuslain mukaan sallittua, mutta toisaalta niin on kopiointi omaan käyttöönkin. Tilanne oli siis melko paradoksaalinen. Onneksi levy(suur)teollisuus ymmärsi oman parhaansa melko nopeasti. En ole törmännyt kopiosuojauksiin enää muutamaan vuoteen edes suurten nimien kohdalla.
En ole törmännyt kopiosuojauksiin enää muutamaan vuoteen edes suurten nimien kohdalla.
Disney :D Ostamme lapsille paljon DVD-levyjä, ja tietysti Disney-elokuvia pitää olla, ja koitin tässä taannoin vanhemmiltani lainamaani Boltia polttaa koneellani. Eipä onnistunut. Sen verran laiska olen etten viitsinyt vaivautua etsimään kiertokonsteja, vaan palautin levyn vanhemmille ja totesin että kylä sen sitten ale-kopasta joskus saa. Hinta melkein puolittuu kuitenkin aika nopeasti.
Joo, dvd:t on tarina erikseen. Niissä kopiosuojaus on ollut alusta lähtien, joten kuluttajat eivät tavallaan ”hoksanneet” valittaa siitä. Matskunhan saa kyllä todella helposti koneelle useammalla eri tavalla jos vain haluaa.
En voi nähdä musiikkia vertaisverkosta kopioivan ja samalla sinne seedaavan ihmisen toimintaa millään kaupallisena. Toki tämä ei-kaupallinen toiminta kilpailee kaupallisen toiminnan kanssa, mutta niin kilpailee kaikki muukin ei-kaupallinen toiminta, enemmän tai vähemmän suorasti.
Tästä ei seuraa, että kaikkea ”ei-kaupallista” toimintaa pitäisi käsitellä samanarvoisena. Tulee myös huomata, että esimerkiksi Pirate Bayn *ylläpitäminen* puolestaan selvästi on kaupallista toimintaa.
DVD-kopiosuojauksesta puhuttaessa on hyvä muistaa tapaus libdvd-css. Lyhyesti kyse on siis siitä, että en lain mukaan saa katsoa dvd-elokuvia tietokoneellani tai puhua aiheesta vapaasti.
Ainakin itse pidän Piraattipuolueen logiikkaa nimenomaan sellaisena, jossa halutaan pitää kiinni tietyistä jo olemassaolevista perusoikeuksista ja johdetaan niistä sekä nykyisen tilanteen ymmärtämisestä kanta, jonka on tarkoitus pehmentää väistämätöntä siirtymää radikaalisti erilaiseen tilanteeseen ja tehdä lopputuloksesta reilumpi kaikkia kohtaan.
Miten itse rajoittaisitte ja varsinkin valvoisitte musiikin ja elokuvien kopioimista?
En voi nähdä musiikkia vertaisverkosta kopioivan ja samalla sinne seedaavan ihmisen toimintaa millään kaupallisena. Toki tämä ei-kaupallinen toiminta kilpailee kaupallisen toiminnan kanssa, mutta niin kilpailee kaikki muukin ei-kaupallinen toiminta, enemmän tai vähemmän suorasti.
Tästä ei seuraa, että kaikkea “ei-kaupallista” toimintaa pitäisi käsitellä samanarvoisena. Tulee myös huomata, että esimerkiksi Pirate Bayn *ylläpitäminen* puolestaan selvästi on kaupallista toimintaa.
Tärkeitä eroja. Jos erottelen vaikkapa neljä leveliä:
I Kopiointi omaan käyttöön
II Kopiointi omassa ”lähipiirissä”
III ”Ei-kaupallinen” p2p seedaus koko maailmalle
IV ”Kaupallinen” torrent-toiminta (PB) koko maailmalle
Omat vastaukseni:
I täysin sallittua, ei pitäisi rajoittaa mitenkään
II tulee olla kohtuullisssa määrin sallittua
III ei tule olla sallittua, mutta koska rajoittaminen mahdotonta on turha rangaista tai aktiivisesti pyrkiä estämään
IV Laitonta – toiminta pitää pyrkiä estämään ja tekijät saatettava oikeuteen vastaamaan rikkomuksistaan
Jaakkomen ja minun kantani ilmeisesti eroavat vain kohdan 3 kohdalla. Ja siinäkin vain jossain määrin. Itselleni tärkein ero on potentiaalisen levityksen laajuus. Omalle perheelle tai kaveripiirille jonkun levyn kopioidessa ei potentiaalista hävikkiä synny kovinkaan paljon – koko internetin laajuisessa p2p-jakelussa taas syntyy helposti.
Toivoisin, että laillisten palveluiden, esim. Spotify, kehittyessä nimenomaan tuo kohdan III ”satunnainen latailu” hiipuisi pois omia aikojaan. Tästä on ilmeisesti olemassa jo jotain tilastollisia merkkejäkin. (NYTimes)
Miten itse rajoittaisitte ja varsinkin valvoisitte musiikin ja elokuvien kopioimista?
Musiikin ja elokuvien kopioimisen rajoittaminen ja valvominen on vaikeaa. Lähes mahdotonta jopa. Siitä ei kuitenkaan seuraa se, että sen pitäisi olla sallittua.
Aini, ja toi libdvd-css -jupakka on todella syvältä. Siinä todellakin kuluttajalla pitäisi olla oikeuksia.
Nyt kun kroppa on ihan jumissa erään festarin talkootöistä ja kaikki ylimääräiset rahat on tullut törsättyä suomalaisten ja ulkomaalaisten kohtuu pienten bändien lp:isiin, tunnen olevani oikeutettu sanomaan jotain tähänkin keskusteluun.
Ilman vertaisverkkoja en olisi nyt mukana talkoissa. En ostaisi monella sadalla eurolla per vuosi levyjä. En tukisi harrastuspiirejä ostamalla pienlehtiä. En olisi löytänyt omaa alakulttuuriani ja olisin paljon, paljon köyhempi henkisesti.
Tietenkin näiden piirieni ansaintalogiikka poikkeaa täysin ”ammattimuusikoiden”, ”ammattisäveltäjien” ja ”ammattisanoittajien” vastaavasta, joka ei oikeastaan kiinnosta minua enää millään tavalla. En halua ylläpitää ammattimuusikko-”eliittiä”, jolle ei näytä löytyvän paikkaa nykymaailmasta ja -kulttuurista.
Vielä on tarpeeksi rahaa radiomainonnassa, jotta ammattilaiset voivat radiosoitolla elättää itsensä, mutta tuskin enää kauan. Toivon Spotifyn ja last.fm:n yksilöivän ihmisten musiikkimakuja ja tappavan listapopilla elävän eliitin, jonka asemaa monissa kirjoituksissasi puollustelet. Jos ihmiset eivät ole enää valmiita maksamaan, se ansaitsee kuolla.
Ja nyt en tarkoita kansanmusiikkia tai muuta korkeakulttuuria, joka ilman tukemista olisi hyvin lähellä hautaa nykyään, ja johon vertaisverkoilla ei ole ollut mitään vaikutusta. Päinvastoin, luulisi pelimannien iloitsevan jos bootlegit viimeisimmältä kiertueelta löytyisivät jonkun harrastajan ylläpitämältä träkkeriltä, vai olenko väärässä?
Mielestäni kaiken kulttuurin ja informaation levittämisen pitäisi olla laillista. Ei henkilökohtaisen taloudellisen hyötyni takia, koska minulla ei todellakaan ole varaa ostaa enempää levyjä ja keikkalippuja nykyisessä elämänvaiheessani, vaan jotta ymmärtäisin kuuntelemaani musiikkia, näkemiäni elokuvia ja lukemiani kirjoja paremmin ja jotta tajuaisin mitä haluan nykykulttuurilta.
Nyt kun kroppa on ihan jumissa erään festarin talkootöistä ja kaikki ylimääräiset rahat on tullut törsättyä suomalaisten ja ulkomaalaisten kohtuu pienten bändien lp:isiin, tunnen olevani oikeutettu sanomaan jotain tähänkin keskusteluun.
Mahtavaa! Niin minullakin! (Puistokarkelot)
Ilman vertaisverkkoja en olisi nyt mukana talkoissa. En ostaisi monella sadalla eurolla per vuosi levyjä. En tukisi harrastuspiirejä ostamalla pienlehtiä. En olisi löytänyt omaa alakulttuuriani ja olisin paljon, paljon köyhempi henkisesti.
Näinpä. Marginaalien tavat ja leviäminen eroavat huomattavasti mainstreamista. Suuri osa tiettyjen marginaalien artisteistahan mm. hyväksyy vapaan verkkojakelun, ainakin ”promomielessä”. Löytyy torrenteista Neverdicen Ep-kin, jolla itse olen soittamassa. Juuri tästä syystä. Sen levyn kohdalla joko ansaintalogiikkaa ei ole tai sitten se on erilainen. (Sitä ei ole…)
Tietenkin näiden piirieni ansaintalogiikka poikkeaa täysin “ammattimuusikoiden”, “ammattisäveltäjien” ja “ammattisanoittajien” vastaavasta, joka ei oikeastaan kiinnosta minua enää millään tavalla. En halua ylläpitää ammattimuusikko-”eliittiä”, jolle ei näytä löytyvän paikkaa nykymaailmasta ja -kulttuurista.
Vielä on tarpeeksi rahaa radiomainonnassa, jotta ammattilaiset voivat radiosoitolla elättää itsensä, mutta tuskin enää kauan. Toivon Spotifyn ja last.fm:n yksilöivän ihmisten musiikkimakuja ja tappavan listapopilla elävän eliitin, jonka asemaa monissa kirjoituksissasi puollustelet. Jos ihmiset eivät ole enää valmiita maksamaan, se ansaitsee kuolla.
Viihdebisnes on siitä mukavaa, että sinun ei tarvitse sitä ylläpitää. Älä osta listalevyjä, älä kuuntele soittolista-radiota. En minäkään tee näistä kumpaakaan. Siinähän kuolee ”Idols-formaatit” omaan mahdottomuuteensa jos kuolevat. Niin pitkään kuin se on kuitenkin _suosituinta_ musiikkia, sen tekijöille kuuluu korvaus niinkuin minkä tahansa työn tekijälle.
Pelkällä radiosoitolla ei Suomessa elä käytännössä enää kukaan. Muutama kymmenen tekijää korkeintaan.
Radiosoitosta maksetaan korvauksia koska radiot tekevät bisnestä. Radiot vastustavat ”Gramex-maksuja” koska ne ovat soittolistaradioille kuluerä ja he tietenkin haluaisivat päästä mahdollisimman vähäisellä maksulla. Kuluja ne olisivat myös mm. Youtubelle, joten he pyristelevät kaikin voimin vastaan. Ymmärrettävää, mutta ei hyväksyttävää.
Pitkällä tähtäimellä uskon nykyisen ”FM-radion” aikakauden päättyvän muutaman vuosikymmenen sisällä ja koko planeetan kattavan internet-verkon korvaavan sen.
Siksi on erityisen tärkeää saada radion kaltainen tasapuolinen korvausjärjestelmä synnytettyä myös internet-palveluihin.
On tietysti selvää että ihmiset keskimäärin mieluummin jättävät maksamatta kuin maksavat korvausta palvelusta. Samasta syystä Hurstin leipäjonot ovat niin pitkät. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sellainen järjestelmä olisi kestävä tai oikein.
Immateriaalisilla tuotteilla on voitava käydä kauppaa. Vaihtoehto on se, että mikä tahansa digitoitavissa oleva tuote on ”vapaata riistaa”. Ei edistä parempaa maailmaa sellainen ei.
Mielestäni kaiken kulttuurin ja informaation levittämisen pitäisi olla laillista. Ei henkilökohtaisen taloudellisen hyötyni takia, koska minulla ei todellakaan ole varaa ostaa enempää levyjä ja keikkalippuja nykyisessä elämänvaiheessani, vaan jotta ymmärtäisin kuuntelemaani musiikkia, näkemiäni elokuvia ja lukemiani kirjoja paremmin ja jotta tajuaisin mitä haluan nykykulttuurilta.
Tätä varten meillä on upea kirjastolaitosjärjestelmä, jonka kautta tekijöille tilitetään ainakin jotain. Mikä on kirjaston tulevaisuus onkin sitten jo ihan eri kysymys… (linkki aiempaan kirjoitukseeni aiheen ympäriltä)
Ja nyt en tarkoita kansanmusiikkia tai muuta korkeakulttuuria, joka ilman tukemista olisi hyvin lähellä hautaa nykyään, ja johon vertaisverkoilla ei ole ollut mitään vaikutusta. Päinvastoin, luulisi pelimannien iloitsevan jos bootlegit viimeisimmältä kiertueelta löytyisivät jonkun harrastajan ylläpitämältä träkkeriltä, vai olenko väärässä?
Tähän pitää vastata vielä erikseen.
Onko kansanmusiikki korkeakulttuuria? Tuetaanko sitä?
Kansanmusiikkia tuetaan ainakin osittain; akateemisesti koulutettujen kansanmuusikkojen on mahdollista saada apurahoja sekä työskentelyyn, että soittimiin. Tosin tekijöiden määrään nähden tukea ei ole kovinkaan paljon saatavilla.
Verrattuna klassiseen musiikkiin tuen määrä jatsille ja kamulle on naurettavan pientä. Lonkalta heitän, että Klassinen musiikki saa valtiolta tukea noin 45m€ vuodessa, jazz 1m€ (mukaanlukien UMO) ja kansanmusiikki 200k€ (Tallari). Klassisen musiikin tukeen ei vielä lasketa oopperaa, joka saa toisen 40m€ vuodessa… (Luvut suuntaa antavia lonkalta, ei tarkkoja.)
Lisäksi mielestäni osa kansanmusiikista on ja pitääkin olla _matalakulttuuria_, jota ei mielestäni edes ehkä pitäisi tukea. Tätä yritän osaltani edistää keikkailemalla Spelmanslagerin kanssa Rymy-Eetussa. Mm. tänään. Tervetuloa!
Miten suhtautuisin bootleg-äänitteeseen keikaltani (linkki)? En tiedä. Riippuu. Positiivisesti varmaaankin, olishan se siistiä jos joku ”fanittais” edes joskus kansanmusiikkia…
Toisaalta haluaisin ehkä tehdä jakamisen mieluiten itse kotisivujen tms. kautta, jossa ilmaiseksi annettava sisältö liittyy muuhun toimintaan. Hyvä esimerkki mielestäni MUSE:n kotisivut (linkki), jossa kirjautuneet käyttäjät voivat katsoa livevideoita ja kuunnella albumeita. Sivubännerin kautta kuitenkin voi aina hypätä kauppaan, josta dvdn/cd:n osto onnistuu helposti.
Olet varmaankin, Hannu, tutustunut tähän uutiseen:
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Opiskelija+joutuu+maksamaan+levy-yhti%C3%B6ille+satojatuhansia+piratismista/1135248121521
Kyllä nuo sanktiot musiikin nettijakelusta ovat menneet jo ihan tolkuttomiksi. Minkähänlaisia korvauksia jenkeissä joutuu maksamaan, jos tappaa jonkun? Ei varmasti likelläkään tuota summaa.
Isoilla media-yhtiöillä on todellakin aivan liikaa valtaa maailmassa. Tuolla kaverilla ei edes ollut mitään palvelinta PirateBayn tapaan, vaan kyseessä oli yksityinen Kazaan ja Napsterin käyttäjä.
Immateriaalisilla tuotteilla on voitava käydä kauppaa. Vaihtoehto on se, että mikä tahansa digitoitavissa oleva tuote on “vapaata riistaa”. Ei edistä parempaa maailmaa sellainen ei.
Jaa-a. Merkitystalous-jaddajadda-tuotanto on kai kuitenkin hyvää vauhtia irtautumassa siitä perusmarxilaisesta ”työ jähmettyy pysyvään tuotemuotoon, josta lisäarvoa kapitaalille” -kuviosta. Mikä on se ”tuote”, jolla sitä kauppaa pitää käydä? Tiedosto? Mitä muita muotoja digitaalinen työ voi saada?
Aidosti hyvinvointia tuottavien immateriaalisten asioiden tekemisen pitäisi olla taloudellisesti nykyistä kannattavampaa. Yksi perusongelma lienee se, että rahaa saa sellaisesta tuotoksesta, jonka joku suostuu kuluttamaan ja kaikki kulutusimpulssin yli menevä arvo on talouden kannalta merkityksetöntä: kannattaa myydä jälkiä jättämätön ”nojoo” -elämys nopeasti monille, eikä pyrkiä mihinkään sen kunnianhimoisempaan tai kestävämpään. Toinen asia on sitten se, että kaupallinen mainstream elää tavallaan kuppaamalla markkinatalouden marginaaleissa tai kokonaan sen ulkopuolella tuotettuja ilmiöitä, merkityksiä ja tyylejä. Kummatkin ongelmat koskevat nähdäkseni niin tieteitä kuin taiteitakin.
En ole varma, miten mitenkään teosten levitysoikeuksien vartiointi / vapauttaminen auttaisi parantamaan tätä taloudellista ohjautuvuutta.
Muusikon ammattin kehittyminen on kiinnostava asia. Käsitykseni on, että äänitallenteiden yleistyminen muutti selvästi sitä tapaa, jolla kulttuurimme mieltää esimerkiksi ”kappaleen” olemusta ja riippuvuussuhteita. Fiilis on jotenkin se, että olisi olemassa ajatus kappaleesta sinällään, joka ei olekaan esimerkiksi sävellyksen ydinajatus vaan nimenomaan se äänite, jonka voi ostaa ja joka soi radiossa, jolloin live-esitys on aina tavallaan poikkeama tästä aitoudesta. Siis kun musiikkia levitettiin painamalla nuotinnoksia, muusikot tekivät niihin paljon omia merkintöjään ja soittelivat miten taisivat ja näin.
Voisikohan ammattimusisointi tulevaisuudessa olla jälleen orgaanisempaa, läsnä olevaa yleisöä vahvemmin huomioivaa ja liikkuvampaa toimintaa? Ajattelen tässä epämääräisesti jotain semmoista, jossa muusikoilla on hallussaan paljon raakamateriaalia, työkaluja ja ammattitaitoa ja jossa hän tuottaa valmiin ja pysyvän kappaleen sijasta / lisäksi uusia musikaalisia ajatuksia tai ajatelmia ja yhdistelee niitä sopiviin paikkoihin… öhh. Voiko improvisointia, versiointia ja sovitustyötä myydä muuten kuin livenä? Entä ääntä? Entä jos poppibiisin myy pilvipalveluna, joka sisältää kaikki raidat ja efektit ja sydeemit ja faniteinit puskee supermäkeillään omia miksauksiaan ja tekee omia fotorealistisia 3d-videoitaan käyttäen palvelun tarjoamia työkaluja ja mallinnuksia ja sisältöjä?
@Hra Himmeli: Nuo sanktiot tapahtuivat Yhdysvalloissa joka, ainakin kun viimeksi tarkistin, on kokonaan eri valtio/valtioliitto kuin Suomi/EU.
USA:ssa tapahtuvilla älyttömyyksillä kotimaisen keskustelun käyminen on suurinpiirtein yhtä viisasta kuin kotoisen ev.lut. -kirkon arvostelu siltä pohjalta että ”Ameriikassa ne kristityt ampuu aborttilääkäreitä” ja ”että ne luuloo jotta maapallo on vain 6000 vuotta vanha”.
Suomessa/Euroopassa tuomiot ovat järjestään järkevämpiä. Esimerkkinä (linkki) vaikkapa Finreactor, jossa käräjäoikeuden keskiverto korvaus oli n.20k€. Paljon rahaa toki sekin, mutta aivan eri kertaluokassa. Ja tekijöiden tekojen laajuuden huomioiden varmaankin paikallaan.
Eri kysymys toki on se, mitä tällaiset tuomiot viestittävät. Saadaanko ”sakon uhalla” joku teini jättämään lataaminen? Enpä usko. Enemmänkin ”isot yhtiöt” korvauksia hakiessaan sahaavat omaa pr-jalkaansa. Kannattais ennemmin olla niiden tyyppien kaveri, jotka on kiinnostuneita sun tuotteista.
@Jaakkome: Laajempi kysymys. Katotaas jos jaksan vastata huomenissa. Nyt en hääkeikalta palattuani (klo 5.20) enää jaksa ihmetellä muusikon ammatin tulevaisuutta kun tässä nykyisyydessäkin on jaksamista ihan tarpeeksi.