Posts Tagged ‘vihreät



06
Tou
10

rotaatiosääntö eduskuntaan

Vihreällä liitolla on sisäisesti käytössään ns. rotaatiosääntö, eli ketään ei päästetä juurtumaan luottamustehtäviinsä. Puolueen säännöissä aiheesta lausutaan mm. seuraavasti:

Sama henkilö voidaan valita puolueen puheenjohtajaksi enintään kolmeksi täydeksi kahden vuoden kaudeksi peräkkäin.

Sama henkilö voidaan valita hallituksen varsinaiseksi jäseneksi enintään kahdeksi täydeksi kahden vuoden toimikaudeksi peräkkäin.

Sama henkilö voidaan valita valtuuskunnan varsinaiseksi jäseneksi enintään kahdeksi täydeksi kahden vuoden toimikaudeksi peräkkäin.

Vihreiden puoluekokous Mikkelissä pari vuotta sitten

Helsingissä rotaatiosääntöä noudatetaan myös lauta- ja johtokunta yms. pestejä jaettaessa. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa siis sitä, että voin odottaa luottamustehtäväni kulttuuri- ja kirjastolautakunnassa jatkuvan korkeintaan vuoden 2016 vaaleihin saakka. Ja jos sen jälkeen olen yhä mukana helsinkiläisessä kunnallispolitiikassa, niin silloin pitää etsiä jokin toinen paikka vaikuttaa.

Toimintatapa on monella tapaa terve ja kannatettava. Ainakin se antaa jatkuvasti tilaisuuksia uusille kasvoille päästä mukaan politiikkaan. Toivoa sopii, että Annin kausien vuonna 2015 puheenjohtajana täyttyessä sääntöjä ei rukata, vaikka mahdollisesti ministeriltä puheenjohtajuus vietäisiinkin.

Vaalirahoituskatastrofia seuraillessa en ole voinut välttyä ajatukselta että rotaatiosääntö voisi olla paikallaan myös Arkadianmäellä. Vallan keskittyminen keskeytyksettä vuosikymmenestä toiseen samoille toimijoille vahvistaa helposti ”hyvä veli” -rinkien valtaa ja epätervettä henkilöitymistä. Jos vaaleissa vaihdettaisiin joka kerta noin puolet kansanedustajista, tapahtuisivat varmasti myös politiikan rakenteelliset muutokset nykyistä nopeammin.

Täysin vierasta suomalaiselle lainsäädännölle tällainen rotaatiosääntö ei olisi – presidentin kaudethan on jo varoittavan ennakkotapauksen vuoksi rajattu kahteen.

”Sama henkilö voidaan valita kansanedustajaksi enintään kahdeksi täydeksi neljän vuoden vaalikaudeksi peräkkäin.”

Seuraavaan perustus- tai vaalilakiin?

26
Huh
10

ydinvoimasta

Viime viikon suuri uutinen, Pekkarisen huumori-voimalat, sapettaa yhä. Oli ydinmiiluista mitä mieltä tahansa niin Mauri ei tästä puhtaita papereita saa. Pekkarointia, indeed.

Mitä mieltä minä sitten olen ydinvoimaloista? Tai ydinenergiasta ylipäätään?

Eka kuudetta miekkari pari vuotta sitten.

Vaikea kysymys. Ydinvoiman kohdalla kun risteää monta eri asiaa ja arvomaailmaa.

Pidän itseäni jossain määrin ”tiedeuskovaisena”. Jos tiedehenkilöiden suuri enemmistö on jostain asiasta tutkitun tiedon pohjalta jotain mieltä, ei minulla maallikkona ole syytä vastustaa faktaa. Esim. jos ilmastonmuutos on tosiasia, kuten ilmastotutkijoiden enemmistön mielestä on, täytyy se mielestäni ottaa huomioon ja muokata ilmastopolitiikasta parhaan saatavilla olevan tiedon mukaista.

Saman periaatteen on loogisesti koskettava myös ydinvoimaa. Ymmärtääkseni alan asiantuntijoiden mukaan ydinenergia on nykyisin turvallista. Turvallisuusjärjestelmät ja muu seuranta on parantunut 1980-luvulta. Uusi Tshernobyl ei ole mahdollinen. Samoin geologien mukaan suomalaiset loppusijoitusratkaisut ovat turvallisia. Vaikka 100 000 vuoden aikajänne onkin arkisen käsityskyvyn tuolla puolen, ei se kuitenkaan ole ennustamaton jopa miljardeja vuosia vanhan maaperämme kannalta.

No seuraako tästä, että kannatan ydinvoimaa varauksetta? Ei. Geologiaan ja insinööritieteiseen perustuvan riskiarvioinnin lisäksi asiassa on lukuisia eri seikkoja, jotka pitää ottaa huomioon.

1. Tarvitaanko Suomeen lisäydinvoimaa? Vihreän liiton esittämät vaihtoehtoiset laskelmat osoittavat mielestäni, että lisäydinvoimaa ei tarvita. Samaa mieltä ovat myös työ- ja elinkeinoministeriön omat laskelmat. Mihin lisäsähköä siis todellisuudessa tarvitaan?

EU aikoo rakentaa koko unionin laajuisen ”supergridin” – sähköverkon, jossa on yhteiset avoimet markkinat. Tästä seuraa se, että Suomessa tuotettu ”halpa” sähkö voidaan myydä eurooppalaisilla markkinoilla eurooppalaiseen hintaan. Joka on jo nykyisinkin suomalaista hintaa kalliimpi. Suomi aikoo siis tuottaa ydinsähköä vientiin. Eihän bisneksessä sinällään mitään pahaa ole, mutta tässä erityismuodossa ydinjätteen väli- ja loppuvarastointiin liittyvät riskit jäävät täysin Suomen kannettaviksi.

2. Miten ydinvoiman osuuden merkittävä lisääminen Suomen energiantuotannossa vaikuttaa Suomen elinkeinorakenteeseen ja huoltovarmuuteen? Keskitettyjä, lähes monopolistisia ratkaisuja, sekä huoltovarmempaa että työllistävämpää olisi ollut toteuttaa hajautettuja uusiutuvaan energiaan perustuvia ratkaisuja. Montako suomalaista Olkiluoto kolmosen työmaa todellisuudess työllisti? Moniko olisi työllistynyt, jos niillä miljardeilla olisi rakennettu tuulivoimaa? Energiabisneksen osaoptimointi ei välttämättä aina tarkoita koko yhteiskunnan kokonaisedun mukaista ratkaisua.

3. Uraanin louhinta on merkittävä ympäristöriski. Uraanikaivokset ovat usein avolouhoksia, ja louhitusta malmista uraanin erottamiseen käytettävä prosessi aiheuttaa merkittäviä ympäristöriskejä.

4. Uraanin rikastamisprosessi kuluttaa huomattavia määriä energiaa. Argumentti ydinenergian ”ilmastoneutraaliudesta” onkin sen vuoksi osittain illuusio. Paitsi että miilun rakentaminen tietenkin aihettaa päästöjä, niin myös uraanin louhinta ja erityisesti rikastaminen on huomattavan energiasyöppöä. Ja prosessiin tarvitaan myös hiilen polttoa.

5. Ydinvoimaloiden tuottama jäte on kansainvälinen turvallisuusriski. Vaikka ”loppusijoittaminen” onkin turvallista, niin nyt tuotettava ydinjäte pitää välivarastoida vähintään 50 vuotta ennen kuin se loppusijoitetaan kallioperään. Millainen maailma on 2060? Nyt rakennettavat voimalat toiminevat vielä 2040. Millainen on Suomen turvallisuusympäristö vuonna 2100? Voidaanko luottaa siihen, että suomalaista ydinjätettä ei koskaan käytetä ydinaseiden tai likaisten pommien valmistamiseen? Ei voida. Vaikka geologiset riskit ovatkin hallittavissa, inhimilliset ja yhteiskunnalliset riskit eivät ole.

6. Kansainvälisesti nykymuotoisten ydinreaktoreiden käyttöä ja polttoaineprosessia ei voida erottaa ydinaseiden valmistamisesta kuten mm. Iranin yhteydessä on havaittu. Tämä voitaisiin välttää mm. rakentamalla polttoaineenaan uraanin sijaan thoriumia käyttäviä reaktoreita, mutta thorium-reaktoreiden kehittely on yhä lapsenkengissään. Niiden toimintaperiaate on tunnettu jo 1950-luvulta lähtien, mutta tuolloin sotilaallisesti käyttökelvottomien thorium-reaktoreiden kehittely ei ollut suurvaltojen intresseissä.

Suomen tulisi edistää ydinaseetonta maailma paitsi puheiden, myös tekojen tasolla. Ja se tarkoittaa nykymuotoisesta ydinvoimasta luopumista. Fuusiota ja thorium-reaktoreita tämä ongelma ei koske!

Yleisesti ottaen mielestäni suurimmat ydinvoimaan liittyvät riskit ja negatiiviset seuraukset ovat siis yhteiskunnallisia.

Mielestäni on siis varsin järkeviä perusteita vastustaa ydinvoimaa tässä tilanteessa. Omaa vastustuspäätöstäni ei ole helpottanut se, että osa vastustajista suhtautuu koko asiaan täysin tunneperäisesti – seikka, jota ydinenergian kannattajat myös hyödyntävät viestinnässään:

Kuva on Energiateollisuus ry:n ”Ydinreaktioita”-blogilta. Kyllä, olen miettinyt näitä kysymyksiä. Perin pohjin. Vaikka haluan ”koko ajan vihreää energiaa”. Mitä ihmettä se sitten tarkoittaakin.

Vähemmälle huomiolle keskustelussa on jäänyt se, miten huterin ja fiilispohjaisin ratkaisuin ydinvoimaa myös kannatetaan.

Annetaan Mauri ”tsoukki” Pekkarisen itse valistaa meitä:

Kovin monelta on jäänyt huomiotta se, mitä sähköhuollossamme on tapahtumassa.
Vuoteen 2020 mennessä meille syntyy nykyiseen sähkön kulutukseen verrattuna yli
25 %, eli noin 23 – 25 TWh:n vuosikulutuksen verran, lisää uutta sähkökapasiteettia. Työn alla oleva Olkiluoto 3. tuottaa noin 12 TWh ja sanotuilla sitoumuksilla uusiutuvaan energiaan on kyettävä tuottamaan noin 11 –
12 TWh. Kuluvan vuoden kulutukseksi arvioidaan noin 82 – 83 TWh.

Eli, vaikka maahan ei rakennettaisi yhtään uutta ydinvoimalaitosta, pystymme edellä sanotuin toimin korvaamaan tuonnin Venäjältä (12 TWh) ja sähkön kysynnän huomattavankin kasvun. Jääpä syntyvästä kapasiteetista lisäksi merkittävä määrä hiilisähkön alasajoonkin.

Sekä ministeriöni keskeiset virkamiehet että minä pidämme kuitenkin perusteltuna, että edellä sanotusta huolimatta, Suomessa on syytä varautua sähkön tuotantokapasiteetin lisäämiseen syntymässä olevasta tasosta vielä 2020 mennessä, jotta hiilen käyttö voitaisiin kokonaan lopettaa. Uusiutuvaa emme kykene juurikaan edellä sanottua enemmän rakentamaan. Ministeriöni laskelmien mukaan lisäystarpeet tyydytetään reippaasti yhdellä uudella yksiköllä. Näin rakentuvasta sähkökapasiteetista jäisi ajoittain merkittävä määrä vientiin. Se ei olisi kuitenkaan rakentamista pysyvää vientiä varten.

Mutta kaksipa lupaa annettiin ja nollasta puhuminen oli tsoukki.

Kokoomuksen puolelta taas vilpitön ja täysin tosiasioista piittamaton usko markkinoiden viisauteen ylittää ymmärryksen. Jyrki Katainen:

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen puolustaa vaatimustaan myöntää ydinvoiman rakennuslupa kaikille kolmelle hakijalle.

Kataisen mukaan kolme myönnettyä lupaa ei välttämättä kuitenkaan tarkoita kolmea uutta uutta voimalaa, vaan kannattavin hanke käynnistyisi ensin.

—-

Katainen haluaa herättää myös keskustelua energianviennistä.

– Olennaisin päämäärä meillä on se, että Suomessa on riittävästi ilmaston kannalta puhdasta energiatuotantoa, jotta pärjäämme itse. Jos siitä jää jotakin yli, sitä voidaan myös viedä, Katainen linjaa.

Valtiovarainministerin mukaan ydinvoimaa ei kuitenkaan tarvitse rakentaa pysyvään vientiin.

Tajuaako Jyrki itse peräkkäisten lauseidensa välisen ristiriidan? Kolme ydinvoimalalupaa tarkoittaa ydinvoiman tuottamista vientiin. Ja eikö todellakaan energiapolitiikka tarvitse harkita demokraattisesti? Mihin eduskuntaa ylipäätään tarvitaan jos suurin viisaus näin kvartaali-taloudenkin aikana asustaa Etelä-rannassa? Uskomatonta.

En ole lainkaan varma, onko Suomella enää mitenkään satumaisen hyvä herraonni.

31
Maa
10

älykäs sähköverkko

Vihreät julkaisivat viime viikolla ”Vihreän kasvun mallin” – raakaan faktaan perustuvan läpyskän, jossa osoitetaan mielestäni selkeästi, että yhteiskuntamme sähköntarve voidaan turvata ilman lisäydinvoimaa. Juuri tällaisia hyvin perusteltuja kannanottoja arvostan puolueessamme.

Pdf:stä löytyy myös kappale kysyntäjouston lisäämisestä. Konkreettisina esimerkkeinä käytetään varaavaa sähkölämmitystä reaaliaikaisia sähkömittareita, joiden avulla kuluttajat voivat reagoida sähkön markkinahinnan muutoksiin.

Kuten esimerkki näyttää, voidaan tällä tavoin pienentää huippukulutusta, jonka vaatima lisätuotanto on usein kaikkein pahiten saastuttavaa kivihiililauhdetta.

Ajatuksen voisi viedä vielä askeleen verran pidemmällekin. Miksei ainakin kaupan suuryksikköjen, ja ehkä kotitalouksienkin sähkösyöppöihin koneisiin voisi asentaa päätelaitetta, joka mahdollistaisi lisäjoustot ohjaamalla energiaa kuluttavaa toimintaa verkon laajuisesti?

Esim. tiskikoneissa voisi olla ajastin, johon määriteltäisiin vain viimeinen aika, jolloin haluaa tiskien olevan puhtaita. Sitten tiskikone automaattisesti (tai keskuksen avulla) valitsee yön aikana parhaan mahdollisen tunnin. Toinen esimerkki voisi olla kauppojen kylmälaitteet – ne kestävät varmasti lyhyitä 5-10 min ”tehon alennuksia” ilman sulamisriskiä. Jos kaikkien suomalaisten kaupan suuryksikköjen kylmälaitteet olisivat keskitetysti ohjattavissa alueittain päälle ja pois, kulutushuippuja voitaisiin varmastikin pienentää.

(Ajatusta muistaakseni esitteli George Monbiot Heat-kirjassaan.)

18
Maa
10

spam, sananvapaus ja blacklistaus

Miksi kävin turhaan vuosia kouluja? Tutkinto olisi ollut paljon helpompi hankkia juuri saamani sähköpostin avulla:

Bachêlor Degreee, Mâster, MBA, Evën PhD (non accredited) availâble in the fiëld of yôúr çhoice.

Your êxperieñçe can get you the degree you deserve!

Call Now!! 24-hours a day, 7-Days a \^/eek wâiting For your call

Jo ennen kuin mp3-tiedostomuotoa ja ”modernia nettipiratismia” oli edes keksitty, huomasivat kaikenkarvaiset markkinamiehet ympäri maailman sähköpostin hyvät puolet: se oli aina ilmaista riippumatta siitä kuinka monelle vastaanottajalla viestin lähettää. Digitaalisen viestin kopiointi yhdestä kappaleesta miljoonaksi onnistui silmän räpäyksessä.

”Ilmaisuuden” väärinkäyttäjät olivat lähellä tuhota koko sähköpostijärjestelmän – vuosituhannen vaihteessa tuntui siltä että suurin osa liikenteestä oli roskaa. Suurspämmääjiä, verkkorikollisia ja spambotteja vastaan ryhdyttiin kuitenkin taistelemaan: sähköposti oli liian hyvä työkalu uhrattavaksi Viagra-mainoksille.

Eräs tehokkaimmista keinoista estää spämmiä on mustalistaus, blacklisting. Yksinkertaistettuna spämmiä lähettävien saittien ip-osoitteet kirjataan ylös ja serverit kieltäytyvät vastaanottamasta näistä osoitteista lähetettyä sähköpostia. Ilman tätä järjestelyä sähköpostijärjestelmä romahtaisi.

Törmäsin itse Welhon blacklistiin jokunen vuosi takaperin kun en enää kotikoneeltani päässyt omille kotisivuilleni tai Sähkötuubaan, joka oli samalla serverillä. Syynä oli se, että Welhon automaattinen spämmin esto luuli uudelleenohjaustani roskapostiksi. Eston selvittelyssä meni muutamia viikkoja.

Tämä ”ennakkosensuuri” jota koko ajan harrastetaan ei estä mitään laillista toimintaa. Lisäksi mustat listat ovat avoimia: sähköpostipalvelimen ylläpitäjä voi valita käyttämänsä mustalistan ja listoilta pääsee tarvittaessa myös pois.

Suomessa kolmisen vuotta sitten käytöön otettu verkkosuodatus, jonka tarkoitus oli suitsia lapsipornon levittämistä herätti kuitenkin voimakasta vastarintaa. Eniten pelättiin sananvapauden puolesta. Lisäksi järjestelyä pidettiin tehottomana.

Todennäköisesti suodatuksen tehottomuus on tosiasia: minkä tahansa esteen voi halutessaan kiertää. Lisäksi esim. Kasvin nostamat ongelmat ovat todellisia: listan pitäisi olla avoin, joka taas sitten lapsipornon tapauksessa taistelisi perustarkoitustaan vastaan.

Pohdintani liittyy Central DDL:n (”Download All You Need”) kaltaisiin sivustoihin. Palvelun laittomuus itsestäänselvää: lähes kaikki ladattavissa olevat teokset ovat tekijänoikeuden alaisia ja luvatta jaossa ilmaiseksi. Ja vaikka sieltä jostain mutkan takaa löytyisi joku laillinen Linux-distrokin, se ei muuttaisi sivuston rikollista perusluonnetta.

Minä haluaisin että Suomeen luotaisiin pakollinen tekijänoikeuksia puolustava mustalista. Toisin kuin lapsipornolista, tämän estolistan tulisi kuitenkin olla julkinen, jotta estettyjen sivustojen laittomuudesta voitaisiin käydä avointa keskustelua.

Käytännössä suomalaiset internetpalveluntarjoajat määrättäisiin laajentamaan jo olemassaolevaa sulkulistaa ja lisäksi estämään muiden kuin oman DNS-palvelimen käyttö.

Olisiko järjestelmä täydellinen? Ei. Olisiko järjestelmää mahdollista kiertää? Kyllä. Hankaloittaisiko se ”nettipiratismia”? Kyllä.

Kuten olen jo aiemminkin todennut, ei mielestäni ole edes tarpeen tavoitella 100% suojaa. Tällainen listaus kuitenkin karsisi kaikkein räikeimmät tapaukset ja hankaloittaisi laittomuuksia edes sen verran, että Rapidsharesta latailun sijaan kuluttajien valtaosa käyttäisi laillisia palveluita kuten Spotifyta tai iTunesia.

11
Maa
10

menestyksen mannerlaatat

Filosofi Pekka Himanen julkaisi eilen raporttinsa suomalaisen yhteiskunnan tilasta. Tilaisuus voiteli valtiojohtomme kielenkannat lähes runollisiksi.

”Menestyksen mannerlaatat ovat erittäin vahvassa liikkeessä”, Vanhanen sanoi.

Valtiosihteeri Risto Volanen kertoi tilaisuuden alussa, että Himanen teki raporttinsa ilmaiseksi, ”isänmaallisessa hengessä”.

Menestyksen mannerlaatat? Innostuksen aistii alkusoinnusta kun mahdollisuuksien magma vyöryy vääjämättä kansakuntamme kohtalonhetkillä kohti uudistusten ulappaa. Sibeliuksen Finlandian pasuunoiden pauhatessa taustalla.

Tämän päiväinen Hesari kertoi sitten tarkemmin mitä kaikkea selvitys pitää sisällään. Ja suuri osa ehdotuksista oli varsin järkeviä – monet kuin suoraan Vihreiden vaaliohjelmista! Himaselta löytyy rohkeutta nostaa jopa vihreiden reaalipoliitikkojen ajatuksia radikaalimpia linjauksia:

Hanke yksi: Suomen on noustava puhtaan ympäristö- ja energiateknologian edelläkävijämaaksi. Tämän alan innovaatioiden tulot pitää saada verottomina vuoteen 2020 saakka. Julkinen sektori päästöttömäksi 2020 mennessä.

Kannatan! Tulevaisuutta voi myös muokata – edes Suomen kokoisen valtion ei tarvitse vain ”sopeutua” kulloinkin vallitseviin olosuhteisiin. Vihreä elinkeinopolitiikka loisi pohjan 2020-luvun työpaikoille.

Himasen ehdotus piti sisällään myös kulttuuripoliittisia linjauksia:

Hanke kolme: elämän arvokkuus edistyy, kun Suomi luo edellytykset, että 2010-luvusta tulee humanismin ja taiteen kukoistuksen vuosikymmen. Ihmistieteiden ja taiteiden rahoitusta hän nostaisi vähintään viidellä prosentilla vuodessa koko 2010-luvun ajan. Tekijänoikeudet säilytettäisiin tekijöillä ja heille annettaisiin oikeus yhtiöittää tekijänoikeustulot. Tieteen ja taiteen lahjoitukset Himanen säätäisi verottomiksi, jotta ”valistuneet valtiaat” ja sivistysporvaristo nousisivat henkisen kulttuurin mesenaateiksi.

Myös tästä olen pitkälti samaa mieltä. Olisi hyvä, jos Suomi ymmärtäisi luovuuden ja kulttuurin todellisena voimavarana ja jopa kansainvälisenä menestystekijänä.

Viimeinen lause kuitenkin tökkii pahasti. Todella pahasti.

Lähtökohtaisestikin se siirtäisi sitä kulttuuripoliittista päätäntävaltaa, joka tällä hetkellä on (hyvässä tai pahassa) demokraattisesti valituilla elimillä kohti yksityistä rahaa. Demokratiasta plutokratiaan? Eikö yrityksillä ja yhteiskuntamme hyväosaisilla ole vielä riittävästi valtaa?

Myöskään rahan sijoittumisesta ei ole mitään takeita. Mitkä toimijat ylipäätään saisivat lahjoituksia? On melkoista optimismia olettaa, että nimenomaan taiteellisesti korkeatasoinen ja eniten lisätukea kaipaava kulttuuri hyötyisi lahjoituksista.

Lisäksi Suomen yleishyödyllisten kulttuuritoimijoiden joukossa on todella sekalaista sakkia. Sieltä löytyy mm. puolueita lähellä olevia ”kulttuuriyhdistyksiä”, joiden kautta todellisuudessa kanavoidaan piilopuoluetukea.

Kulttuuria voitaisiin kuitenkin tukea muuttamalla verotusta ystävällisempään suuntaan, sekä kehittämällä aivan uusia rakenteellisia tukimuotoja.

Itse aloittaisin musiikkitapahtumien, kirjojen ja cd-levyjen alv-kantojen (8%, 8% ja 22%) poistosta. Tuo raha valuisi heti tekijöiden taskuun ja näkyisi varmasti myös hinnoissa. Takuulla ainakin enemmän kuin ruoan alv-lasku…

Muitakin ajatuksia olen pyöritellyt. Mm. kulttuurialojen työnantajamaksujen subventio, joka olisi todella ”genre-neutraali” ehdotus, joka muuttaisi pimeän keikkailun kannattamattomammaksi. Palkka- ja keikkatyön verokiilaa pitäisi saada pienemmäksi. Palaan tähän ehdotukseen myöhemmin tarkemmin.

Monet Himasen ajatuksista mm. suomalaisten mielenterveydestä ovat kannatettavia. Mielestäni ei ole kuitenkaan mitään syytä siirtyä demokratiasta kohti valistunutta itsevaltiutta, vaan pikemminkin päinvastoin – osallistuva yhteiskunta tarvitsee lisätukea ja päätöksenteko pitää tuoda lähemmäksi kaikkia kansalaisia. Vaikutusmahdollisuuksien paranemisen voisi olettaa vähentävän myös masentuneisuutta.

Sivistysporvariston ohjailema plutokratia ei ole ratkaisu vaan ongelma.

09
Maa
10

ydinvoimakiima

Sanasota ydinvoiman ympärillä on kiihtynyt eduskuntakäsittelyn vääjäämättä lähestyessä.

Kokoomuksen ”kaikille halukkaille lupa” -polittiikka oli jo pitkään tiedossa, mutta Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Janne Virkkusen sunnuntainen pääkirjoitus ”Ydinvoima tulee uudelleen” oli kyllä sellainen rimanalitus, jota en olisi uskonut Hesarissa näkeväni. Jutun ydinsanoma oli varattu kahteen viimeiseen kappaleeseen:

Hallitus voi tietysti poliittisista syistä asettaa hakijat järjestykseen, mutta sellaisessa ei oikein ole järkeä. Jos hakijat täyttävät lain edellyttämät vaatimukset, lupa pitäisi antaa kaikille. Jos yksityisellä pääomalla halutaan rakentaa Suomeen uutta ydinvoimaa, miksi hallituksen pitäisi se estää?

Jos teollisuus pystyy rahoittamaan hankkeensa ja kantamaan siihen liittyvän riskin, sen tulisi kaiken järjen mukaan saada se tehdä. Jos sähköä jää yli, sen voi hyvin myydä markkinahintaan halukkaille ostajille ulkomaille.

Miksi hallituksen yksityisen pääoman haluja pitäisi estää? Ja jos sähköä jää yli, niin siitä vaan ulkomaille myymään. Mukavaa että mielipiteet kerrankin sanotaan suoraan, eikä kierrellä ja kaarrella korulauseiden takana.

Yksinkertaisuudessaan kyse on siitä, mitkä ovat eri tahojen intressit ja ovatko ne ristiriidassa keskenään.

Suomen intressi on tarjota kansalaisilleen paitsi halpaa perusvoimaa, myös työpaikkoja, puhdasta luontoa, turvallisuutta, monipuolisempaa palvelu- ja tuotantorakennetta ja kotimaisen tuotannon kehittämistä. Valtion tärkein tehtävä on siis taata asukkailleen hyvän elämän rakennuspalikoita.

Suurten (pörssi)yhtiöiden ainoa tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Siinä ei ole mitään pahaa sinänsä. Tämä jalo tarkoitus vain usein on täysin päinvastainen ”Suomen” etujen kanssa.

On aivan käsittämätöntä että koko suomalaisen energiantuotantorakenteen tulevaisuus vähintään seuraavaksi viideksikymmeneksi vuodeksi päätettäisiin Fortumin hallintoneuvostossa. Halutaanko Suomeen lisää työpaikkoja ja hajautettua energiantuotantoa vai monopolistisia suuryhtiöitä, jotka odottavat kieli pitkällä koko maanosan laajuisen super-gridin valmistumista, jotta pääsevät myymään suomalaista ”halpaa” sähköä kalliimmalla Eurooppaan?

On melkoisen erikoinen ajatus, että suomalaisten tulisi ottaa hoitaakseen saksalaisten kuluttaman energian ydinjätteet.

Raimo Sailaksen ydinvoima-argumentaatio alkaa vaikuttaa jo Speden ”naisen logiikan” käänteisversiolta. Miehen logiikka?

”Hyvät ihmiset, älkää uskoko vihreän sähkön mainostajia. Yhtä ja samaa sähköä sieltä johdosta tulee”, Sailas sanoo.

Sailas ei ole huolestunut ydinjätteen loppusijoitukseen liittyvistä ongelmista.

”Eihän mikään tässä maailmassa ole riskitöntä. Heti huomenna asteroidi voi pudota niskaan”, Sailas sanoo.

Jos haluaa antaa mielikuvan, että vastustajat ovat turhanpäiväisiä haihattelijoita, ei kannattaisi ehkä alentua tuollaisiin kommentteihin. Etenkin kun vastapuoli käyttää järkiargumentteja – Vihreätkin laittoivat tänään vihdoin lusikkansa soppaan:

– Ennen hallituksen periaatepäätöstä on oltava näkemys siitä, miten 0-vaihtoehto vaikuttaisi päästöihin, työllisyyteen, sähkön hintaan ja omavaraisuuteen. 0-vaihtoehdolle on tehtävä sama yhteiskunnan kokonaisedun arviointi kuin ydinvoiman lisäämisvaihtoehdolle, Sinnemäki sanoi.

– Ydinvoima on enemmän kuin energiapolitiikkaa: se vaikuttaa elinkeinorakenteeseen, turvallisuuteen, huoltovarmuuteen ja työllisyyteen. Kaikista näistä vastuu on hallituksella, ei markkinoilla. Ydinvoima on lisäksi energiamuotona moniongelmainen ja sen vaikutukset ulottuvat laajalle ja kestävät kauan. Lupien myöntämisessä tarkastellaan yhteiskunnan kokonaisetua. Markkinat eivät voi ratkaista, mikä on kansakunnan parhaaksi, vaan se on päättäjien tehtävä, Sinnemäki huomautti.

Keskustelun yleiseen tasoon verrattuna Vihreiden vaatimus ydinvoiman tarkastelusta yhteiskunnan kokonaisedun kannalta kuulostaa raikkaan rationaaliselta. Go Anni Go!

02
Maa
10

kklk:n kirjastokierros 1.3.

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta teki eilen 1.3. tutustumiskierroksen suurimpaan osaan ns. Pajusen listan kirjastoista ja muutamaan muuhun kohteeseen. Tavoitteena oli saada omaa tuntumaa tiloihin pelkän numerotiedon lisäksi.

Linja-autossa on tunnelmaa. Kuvassa Alina Mänttäri-Butler (vas.), Tiina Hiltunen (sd.) ja Reiska Laine (vas.)

Aloitimme bussiretken tutustumalla Pukinmäen taidetaloon ja sen tulevaisuuden suunnitelmiin. Monitaiteellinen lähestymiskohta taideopetukseen vaikuttaa mielestäni hyvältä vaihtoehdolta. Sellaistakin pitää olla. Ja lisäksi toiminta vaikuttaa todella kustannustehokkaalta.

Pukinmäen taidetalo

Aleksi Päiväläinen (kok) kuuntelee tarkasti kun Veijo Muroke kertoo Pukinmäen taidetalon tilasuunnitelmista.

Sitten vierailimme Pukinmäen kirjastossa, Hiidenkiven peruskoulussa, Tapanilan, Tapulikaupungin ja Puistolan kirjastoissa sekä Maatullin ala-asteella.

Kirjastonjohtaja Maija Berndtson ja kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Johanna Sumuvuori (vihr.) kuuntelevat keskittyneesti

Hiidenkiven peruskoulussa oli hienoa arkkitehtuuria.

Tapanilan kirjasto

Tapanilan kirjaston tila on menossa remonttiin muutaman vuoden sisällä, jonka jälkeen vuokrakustannukset nousevat. Kannattaako tilasta pitää kiinni vai etsiä jokin uusi vaihtoehto?

Kuvassa oikealla lautakunnan jäsen Risto Kolanen (sd.) tarkastelee Tapanilan kirjastoa

Maatullin ala-asteeseen tutustuimme mahdollisten tilojen yhteiskäyttökuvioiden vuoksi. Ainakaan äkkiseltään tilat eivät edes remontoituna toimisi kirjastolle:
– sijainti on väärä: koulut sijoitetaan taajamien laidoille, kirjaston pitäisi olla keskellä
– esteellisyys: koko rakennuksessa oli vain yksi hissi toiseen kerrokseen ja aivan toisella puolen taloa
– arkkitehtuuri: koulu on koulu ja kirjastolla on eri tarpeita.

Maatullin ”tehokkuusongelma” johtuu osittain verrattain kookkaista luokkahuone- ja aulatiloista, jotka saavat tilat näyttämään tehottomilta.

Olisiko Maatullin ala-asteen yksi siipi remontoitavissa tanssin harjoitustiloiksi? Tilat ovat ehkä hiukan liian kapeita, mutta vastaavia yhteiskäyttömahdollisuuksia voisi löytyä muualtakin. Tutkitaan.

Maatullin ala-asteen aula. Hukkaneliöitä, jotka näyttävät tehokkuuslaskelmissa pahalta.

Kuvassa Alina Mänttäri-Butler, Maija Berndtson, Johanna Sumuvuori, Reiska Laine, Risto Kolanen, Tiina Hiltunen ja Aleksi Päiväläinen kuuntelevat silmä kovana kun Puistolan ja Tapulikaupungin kirjastonjohtaja Virpi Jero kertoo kirjastostaan.

Puistolan kirjasto oli viehättävä korttelikirjasto

Kirjastokierros oli todella hyödyllinen.

Pelkkien numeroiden ja luetun tiedon pohjalta esim. Tapulikaupungin kirjasto, joka sijaitsee kauppakeskuksen toisessa kerroksessa kuulosti todella ankealta. Paikan päällä se oli kaikkea muuta. Kirjastonjohtajan mukaan toinen kerros itse asiassa jopa parantaa toimivuutta; sijainti vähentää järjestyshäiriöitä.

Samaten kierroksen ainoa ulkopuolisilta vuokratuissa tiloissa toimiva kirjasto (Tapanila) osoittautui ennakko-oletusta toimivammaksi nimenomaan sijaintinsa vuoksi: sen vieressä on Tapanilan Erän omistama liikuntakeskus, joten samalla käynnillä lapsiperheet hankkivat sekä ruumiin että mielen ravintoa. Juuri vastaavaa synergiaahan ollaan eri puolilla haettu esim. sijoittamalla kirjastoja kauppakeskuksiin.

Kaikissa kirjastoissa oli käyttäjiä ja erityisesti maahanmuuttajalapsia, jotka eivät varmaankaan näy lainaustilaistoissa, mutta joille kirjaston kaltainen tila on varmasti tärkeä.

Yleisesti ottaen kierros vahvisti perustunnetta siitä, että kaikkia kirjastoja pitää puolustaa. Jos niitä lakkautetaan, niin sitä ei voi kyllä itselleen perustella mitenkään ”palvelujen kehittämisellä” tai muulla liirumlaarumilla. Kyllä nyt on kyse nimenomaan olemassaolevan laadukkaan ja toimivan palveluverkon alasajamisesta. It ain’t broken, don’t fix it.

Päätös on ideologinen eikä käytännöllinen. Arvostetaan enemmän alempia veroja kuin mm. toimivaa lähikirjastoverkkoa. Seuraavissa eduskunta- ja kunnallisvaaleissa toivon paljon keskustelua veroasteesta ja eri keinoista laajentaa veropohjaa. (En pidä kunnallisveron nostoa ainoana mahdollisuutena, mutta kiinteistöveron lisäksi kaupungilla ei ole paljon muita mahdollisuuksia. Katseet täytyy kääntää Arkadianmäelle. Miten käy jos ideologisista syistä alhaista tuloveroa ajavasta Kokoomuksesta tulee pääministeripuolue?)

25
Hel
10

code is not law

Piraattihenkiset perustelevat usein tekijänoikeuksien muutospainetta ja etenkin sitä, että ns. jakamista ei voida mitenkään rajoittaa Lawrence Lessigin tunnetuksi tekemällä sloganilla ”Code is Law”.

Tällä tarkoitetaan pähkinänkuoressa sitä että internet-maailmassa koodi toimii kuin luonnonlaki – sitä vastaan on hyödytöntä taistella. Ja koska internetin pohjalla on yliopistojen välinen tiedonvälitysverkko, jonka päätarkoituksena oli tiedon levittäminen, on informaation jakaminen kuin ”cyber-todellisuuden” painovoima. Tästä seuraa esim. vaatimus ns. ”epäkaupallisen kopioinnin” sallimisesta. Sitä vastaan voi taistella, mutta tappio on silti varma.

Minun on täysin mahdotonta hyväksyä tätä lainsäätämisen peruslähtökohdaksi.

”Code is law” on helppo ratkaisu. Moraalinen vastuu siirretään omilta olkapäiltä. Sitä toistelevat tahot unohtavat kuitenkin sen tosiasian, että toisin kuin painovoima, jonka syntyyn ja voimakkuuteen meillä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa, internet on ihmisten välisten sopimusten lopputulos – keinotekoinen konstrukti, jonka rakennetta ja toimintatapoja me voimme halutessamme muuttaa.

Hallitsemmeko me internettiä vai internet meitä? Eikö meillä todellakaan ole mitään mahdollisuutta suitsia verkkojen verkkoa vaikka haluaisimme?

Elämme kulttuurista murrosta, joka on varmasti verrattivassa kirjapainotaidon yleistymiseen. Ja aivan kuten Gutenbergin aikaan, niin myös nyt yhteisten pelisääntöjen löytymiseen menee vuosia ja se ei varmasti ole helppoa. Toivoa sopii, että sopu löytyy kuitenkin nopeammin kuin mitä kului Gutenbergin painokoneesta (1439) ensimmäiseen tekijänoikeuslakiin (1710)…

Lainsäädäntöä ei tule luoda lähes sattumanvaraisesti syntyneiden teknisten reunaehtojen mukaisesti, vaan sen tulee perustua oikeudenmukaisuudelle – yhteiselle käsitykselle oikeasta, väärästä ja tasapainosta eri toimijoiden välillä.

Demokratiassa vallassa ovat toivottavasti ihmiset, eivät koneet.

Code is not law unless way make it so.

07
Mar
08

onks treenitilaa näkyny?

– Onks treenitilaa näkyny? – keskustelutilaisuus Vanhan ylioppilastalon Kuppilassa 5.11.08

Keskustelutilaisuus pääkaupunkiseudun muusikoiden treenitilojen puutteesta Vanhan Kuppilassa keskiviikkona 5.11. klo 19-20.30. Tilanne on pitkään ollut vähintäänkin ongelmallinen, eikä helpotusta näy. Vai näkyykö? Keskustelemassa mm. Kaapelitehtaan toimitusjohtaja Stuba Nikula, kunnallisvaaliehdokkaat ja kulttuurivaikuttajat Pia Parkkonen ja Hannu Oskala sekä muusikoita. Keskustelun jälkeen esiintyy noise-punk-grunge-artisti Electric Retard.

Heh, kannattaa lanseerata itsensä ”kulttuuriaktiivina”, niin jo alkaa sadella kutsuja paneeleihin ja tittelikin oli jo noussut ”kulttuurivaikuttajaksi”. No, kassothan, jos sieltä se lautakuntapaikka irtoaa niin ei tarvitse punastella…

treenisseina

Paikalla oli edellämainittujen lisäksi sikahilpeen Pintandwefallin Ninni, Roy Boswell ja yleisön joukossa vielä Kari Peitsamo, joka myös osallistui keskusteluun.

Asiallista läpinää tärkeästä aiheesta. Mielipiteitä oli monenlaisia.

Itse hahmotan treenikämppien käyttäjät ja sitä mukaa tuen tarpeen kolmeen eri ryhmään:

1. Nuoriso

Noin 13-20 -vuotiaat harrastajat. Kaupungin tarjottava tälle ryhmälle tiloja kahdesta syystä: nuoriso- ja kulttuuripoliittisesta: pidetään junnut pois kaduilta mummoja potkimasta ja toisaalta tarjotaan matalan kynnyksen tiloja harrastaa luovaa bänditoimintaa. Tiloissa pitää olla katon ja seinien lisäksi myös asiansa osaavia ohjaajia ja soittimia – kun tekemisen palo on kova, ei soittaminen saisi jäädä kiinni vanhempien varakkuudesta. (Tämä on yksi nykyisen musiikkioppilaitosjärjestelmän suuria ongelmia, mutta siitä joskus myöhemmin.)

Mm. Munkka ja Harju ovat olleet hyviä esimerkkejä tästä, mutta kysyntää olisi tarjontaa enemmän. Tilojen tulisi olla hyvien liikenneyhteyksien äärellä, mutta aivan joka puolella kaupunkia niitä ei tarvitse mielestäni olla – on järkevämpää ylläpitää muutamaa korkealaatuista keskusta kuin useampaa, jossa roinat ovat hajalla ja esim. ohjaajia ei ole. Yläasteikäiset kykenevät varmasti liikkumaan soittoharrastuksen perässä julkisilla kulkuvälineillä.

Olisiko kulttuuri- ja nuorisotoimilla tässä yhteistyön paikka?

2. Aikuiset harrastajat

Viime vuosina on Helsingin akuuttia treenikämppäpulaa helpottamaan syntynyt useampia yksityisiä yrityksiä, jotka tarjoavat eri tasoisia tiloja kellariluukuista täyden palvelun ”bändihotelleihin”, joista löytyy kaikki tarpeellinen  vahvistimista studiolaitteisiin.

Tämä on erinomainen kehityssuunta – kaupunki ei koskaan voi yksinään tarjota riittävästi tiloja kaikille halukkaille – eikä ole tarpeenkaan. Mielestäni ei ole mitään syytä siihen, että kaupungin pitäisi subventoida vaikkapa 45-vuotiaiden osastopäälliköiden soittoharrastusta. Vapaa-ajallaan joku pelaa lätkää, joku golfaa, osa lentää Sveitsiin laskettelemaan ja kolmas soittaa kitaraa rokkibändissä; Nämä toiminnot ovat mielestäni täysin rinnastettavissa toisiinsa. Harrastamisesta pitää maksaa.

Bänditilojen tämän hetkinen kova kysyntä on nostanut hinnat melkoisen koviksi – usein tunkkaisesta kellariluukusta maksetaan enemmän kuin asuinneliöistä. Saa nähdä laskeeko koveneva kilpailu hintoja, varaa alkaisi jo olla.

3. Ammattilaiset

”Kevyen musiikin” ammattilaisten asema suomalaisessa kulttuurin kentässä on surkea, ainakin suhteessa ns. ”vakavan musiikin” ammattilaisiin. Jopa peruslähtökohdista on pulaa – muusikot tarvitsevat lisää työtiloja ja niiden tulee olla edullisia: keskimäärin pienituloisilla muusikoilla ei ole mahdollisuutta maksaa työtilastaan markkinaehtoista vuokraa.

Treenitilojen subventoiminen joko järjestämällä edullisia tiloja (mm. Kaapeli) tai tukemalla muusikoita esim. ”työskentelytilatukien” kautta on perusteltua.

Kaapelin kaltaisia, ”voittoa tavoittelemattomia” treenikämppiä tarvittaisiin mielestäni kaupunkiin lisää. Se miten niitä saadaan, onkin jo toinen kysymys. Tilausta voisi (Stuban mukaan) olla uudelle ”Elmulle”, joka valtaisi esim. kaupungin tyhjillään olevia tiloja treenikämpiksi. (Nikula tosin suositteli työpaikkansa vuoksi valtaamaan ennemmin valtion tiloja…)

Näiden kolmen ryhmän välillä on toki myös laajoja ”harmaita alueita” – usein raja vaikkapa ammattilaisen ja harrastajan välillä on todella veteen piirretty viiva. Monet kevyen musiikin ammattilaisethan joutuvat käymään päivätöissä esim. ratikkaa tai taksia ajamassa juuri kevyen musiikin tukien vähäisyyden vuoksi.

Tarkkojen määrittelyjen mahdottomuus täytyy vain hyväksyä. Tässä olisi Suomalaisella byrokratialla paljon opittavaa.

Ilmiselvää on, että tiloista on Helsingissä yhä pulaa. Etenkin nuorisolle ja ammattilaisille. Treenikämppäyrittäjät ovat paikanneet aukkoa harrastajapuolella ja heidänkään bisnestään ei kaupunki saisi täysin tuhota – tästä syystä itse näkisin parhaana tukimuotona hakemuksien perusteella ryhmille tai yksilöille myönnettävän työskentelytilatuen. Kuvataiteen puolella vastaava tilatuki oli ilmeisesti aiemmin käytössä. Tästä vihreää agendaa seuraavalle nelivuotiskaudelle?

Paneelin päätyttyä Peitsamo kävi kiittämästä hyvistä mielipiteistä ja kommenteista. Jos mulla on vanhan rokkarikommarin mielestä ihan ok juttuja, niin enhän mä ihan kokonaan väärässä voi olla? Vai olenko…

30
Lok
08

korjauslaskentaa…

Vahvistetut tulokset vaaleista tulivat sähköpostiin tänä aamuna. Olinkin saanut 423 ääntä ja näin ollen hiukan kismittävästi jäin vain 13 äänen päähän varavaltuutetun paikasta. No, sellaista se on, mahtava tulos joka tapauksessa ja ylitin omat tavoitteeni kirkkaasti!

Tarkastuslaskennassa tapahtui muitakin suuria muutoksia: mm. Laakson Tapsan äänimäärä laski reilusti ja Jessica Karhun nousi. Täysin ongelmatonta siis perinteinenkään ääntenlaskenta ei ole. Onneksi uudelleenlaskenta ei vaikuttanut valittuihin – se olisi varmasti tuskaisen karvasta häviäjälle.

Mites olisi ”äänestyskirjoituskoneiden” käyttöönotto? Tietokone, jossa olisi vain numeronäppäimistö ja suuri ystävällinen print-nappula. Näin voisi kirjoittaa numeron lapulle varmasti standardi-kirjaimin – osa ”tulkinnanvaraisuutta” poistuisi ja laskenta nopeutuisi. Sitten saisi itse sulkea printin kuoreen ja tiputtaa uurnaan. Tietysti voisi printata myös tyhjän lapun ja piirtää [lisää vapaavalintainen sarjakuvahahmo tähän] käsin…




twtr

Flickr Photos


%d bloggaajaa tykkää tästä: