Posts Tagged ‘säästöt

09
Hel
11

säästämisen mahdottomuudesta

Tuoreesta Suomen Kuvalehdestä (SK5 4.2.2011) löytyy hallintotieteen tohtori Eero Laesterän erinomainen haastattelu otsikolla ”Meiltä ette ota”.

Kuntatalouden piti olla 9,9 miljardia euroa ylijäämäinen vuoden 2009 tilinpäätösten mukaan, mutta todellisuudessa alijäämää on kertynyt reilusti yli miljardi euroa.

Harhakuvan plusmerkkisestä kuntataloudesta ovat luoneet kunnat itse, kirjanpidollisin keinoin.

Vuoden 1997 kirjanpitouudistuksesta lähtien kunnat ovat lähes systemaattisesti alimitoittaneet poistonsa. poistot kertova käyttöomaisuuden arvon laskusta ajan myötä. Kun poistot alimitoitetaan, ne eivät vastaa tuotantovälineiden, kuten koulujen ja terveyskeskusten, todellista kulumista ja uusintamistarvetta.

Nyt kuntatalouden tulos näyttääkin peräti 11 miljardia euroa todellista paremmalta.

”Meiltä puuttuu päätöksentekoa lähes kuuden miljardin euron edestä. Edessämme on säästöpäätöksiä, joita on lykätty vuosien ajan.

Laesterä tietää, että valtion puolella vaikuttaa koko joukko talousviisaita, jotka osaisivat lonkalta luetella kuntatalouteen kohdistettavat leikkaussummat ja kohteetkin.

”Mutta menepä kuntaan ja tee se työ. Etsi ne konkreettiset kohteet, joista syntyy pysyviä säästövaikutuksia ja vie päätöksentekoprosessi läpi.”

”Kun kriisiytyvässä kunnassa ryhdytään laatimaan leikkauslistoja, kunnan johto ja päättäjät eivät saa tukea miltään suunnalta.”

Paikallismedia nostaa säästökohteet yksi toisensa jälkeen otsikoihin alas ammuttaviksi. Suljettavaksi esitetyn koulun oppilaiden vanhemmat käynnistävät kampanjansa. Kohde kohteelta päättäjille esitetään säästöjen mahdottomuus.

Lukekaa koko juttu. Ostakaa vaikka irtonumero tai käykää kirjastossa. Tässä ollaan suomalaisen kunnallispolitiikan ytimessä, vaikka en kaikkia Laesterän ajatuksia kuntien tehtäväkentän pöhöttyneisyydestä allekirjoitakaan.

Kokonaisuutta ei hahmota kukaan. Palvelut ja etuudet säilyvät lähinnä sen mukaan, kuka paukuttaa rumpuaan kovimmin – säästöt tehdään sieltä, mistä ne on helpoin tehdä, ei sieltä mistä niitä pitäisi tehdä, jotta saavutettaisiin todellista tehokkuutta ja aitoja säästöjä. Hädissään myydään omaisuutta ja ”yksityistetään” luonnollisia monopoleja, joka tulee kunnalle pitkällä tähtäimellä kalliimmaksi.

Emilia Lajunen ja sisareni Suvi Oskala soittivat viime maanantaina Painobaarissa 5-kielisillä viuluilla.

Vaikka nämä ongelmat ovat vakavampia ja räikeämpiä pienemmissä kunnissa, tunnistin kirjoituksesta myös tukun Helsingin ongelmia.

Teemme kulttuuri- ja kirjastolautakunnassa tänä keväänä kolmannen peräkkäisen säästöbudjetin kulttuurikeskukselle. Säästöjä on vuosittain haettu noin 400 000 euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että ensi vuonna Helsinki käyttää kultuuriiin noin 1,2 miljoonaa euroa vähemmän kuin viime vaalikauden lopulla. Samanaikaisesti vuokrat, palkat ja muut kustannukset ovat nousseet. Todellinen säästöprosentti on siis nimellistä -1,5% kovempi.

Rankasti yksinkertaistaen Kulttuurikeskus voi säästää kolmella eri tavalla:

1. Tiloista:

Tämä oli ns. Pajusen listan ydin. Me olemme jo viime vuosina luopuneet Aino Ackten huvilasta ja Rastiksesta. Lisää on vaikea löytää menemättä viraston ydintoimintaan.

Säästäminen tiloista on siis mahdotonta.

2. Palkoista:

Kulke on säästänyt henkilöstöstä jo kohtuullisen paljon ns. luonnollisen poistuman kautta – eläköityneiden tilalle ei ole palkattu uutta työvoimaa. Tällä tapaa ei voida enää pitkään saada lisää tehokkuutta. Jonkun ne duunitkin täytyy tehdä. Toinen tapa säästää on vähentää esim. kulttuuritalojen sunnuntaiaukioloja. Eli pistää talot kiinni juuri silloin kun alueen asukkailla on aikaa niissä vierailla…

Ainoa mahdollisuus säästää henkilöstöstä on siis organisoida toimintaa radikaalisti uusiksi. Tämä tarkoittaisi joidenkin palveluiden ulkoistamista ja/tai henkilöstön siirtämistä pois Kulkelta. Voitte kuvitella millainen huuto siitä syntyisi.

Säästäminen palkkakustannuksista on siis mahdotonta.

3. Avustuksista:

Avustukset jakautuvat usealle eri taholle. Karkeasti jaoteltuna: säännöllistä tukea saavat laitokset ja harkinnanvaraiset avustukset.

Säännöllistä avustusta saavat laitokset osaavat pitää huolta tuistaan. Viime vuonna säästimme muutamia kymmeniä tuhansia euroja musiikkiopistojen miljoonapotista. Puhelimet soivat ja sähköpostiluukku kolisi.

Säännöllisistä avustuksista säästäminen on siis mahdotonta.

Ainoa kohde, josta kulttuurilautakunta voi säästää ilman adresseja tai mielenosoitusta kokouksen ulkopuolella ovat harkinnanvaraiset avustukset ja kulttuuritalojen ostopalvelut.

Nämä avustukset ja palvelut pitävät sisällään suurimman osan uudesta ja ruohonjuuritasolla tapahtuvasta kulttuuritoiminnasta kaupungissamme. Mm. Alppipuiston kesä, Espan lavan konserttisarjat, kulttuuritalojen sisällöt (taideopetus ja tilaisuudet), teatteriryhmät, tanssiesitykset, konserttisarjat, kaupunkifestivaalit ja kaupunginosatapahtumat, taideapurahat, kulttuuripalkinnot jne.

Eli kaikkein kustannustehokkain, monipuolisin, moniarvoisin ja jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleva osa kulttuurin kenttäämme saisi osakseen suurimman osan säästöistä. Minun mielestäni tämä on syvästi väärin. Onko todella niin että Suomessa tukea saadakseen kulttuurilla täytyy olla omat seinät Töölönlahdella?

(Itseasiassa tälle vuodelle vapaan kentän kohdeavustuksiin käytettävä summa nousi noin 70 000€, löysimme säästöjä muualta, mm. ne poliittiset kulttuurijärjestöt. En väitä olevani täysin syytön.)

Ensi vuodeksi säästöjä täytyy kuitenkin löytää myös kohdista 1 ja 2. Helppoa se ei tule olemaan.

Helsingin on nyt vaan pakko säästää. Viime vuonna budjetti oli noin 150 miljoonaa euroa alijäämäinen ja tällaista aukkoa ei voida velkarahoituksella pidemmän päälle peittää. Tulevaisuudessa kestävyysongelma vain pahenee huoltosuhteen pahentuessa. On pärjättävä vähemmällä ja/tai kerättävä enemmän veroja.

Eero Laesterän SK:n haastattelun loppukommentti on hyvä pitää mielessä.

”Kannattaa miettiä, millaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan ja kuntapalveluihin lapsillamme on aikanaan varaa, jos he joutuvat samalla maksamaan velkaa vanhempiensa jo käyttämistä kuntapalveluista. Minusta on moraalinen pakko velvoittaa jokaista sukupolvea hoitamaan omat velkansa.

09
Jou
09

Toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset

Eilinen Helsingin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan kokous oli rankka kokemus.

Jo kokoukseen saapuminen oli tavanomaista dramaattisempaa: Kulttuurikeskuksen edustalla oli toista sataa ihmistä osoittamassa mieltään kirjastojen puolesta. Vihreät ja vasemmisto vakuuttivat paikalle tulleille että lähikirjastoihin ei kajota.

Kokouksessa ei kuitenkaan ollut kyse palveluverkosta vaan vuoden 2010 avustuksista ja siitä, miten säästöt kohdistetaan. Säästäminen ei ole kenenkään mielestä mukavaa. Etenkään kulttuuribudjetista, jossa jokaiselle määrärahalle tuntuu olevan lukuisia päteviä hakijoita ja tekijöiden heikko taloudellinen asema tiedetään.

Kirjasto säästää ensi vuonna mm. aineistomäärärahoistaan noin 160 000 euroa ja Kulttuurikeskus puolestaan esim. teatteri- ja tanssiryhmille tarkoitetuista kohdeavustuksista n. 51 000€ vuoden 2009 tasoon verrattuna.

Neljän yhdistyksen tuet, yhteensä 77 000 €, menivät kuitenkin äänestyksessä läpi muutoksitta. Vihreät äänestivät vastaan Vasemmistoliiton, SDP:n ja Kokoomuksen yhteisrintaman puolustaessa tukia. (Rkp:n edustaja oli jo poistunut paikalta.)

Mikä siis mahtaa yhdistää Helsingin porvarillista kulttuuriyhdistystä, Helsingfors Svenska Kulturföreningiä, Helsingin työväen sivistystyötä ja Työväen sivistysliiton Helsingin opintojärjestöä?

Aivan. Ne ovat ”poliittisia kulttuurijärjestöjä”.

Kulttuurikeskuksen kulttuurijärjestöille asettamia taiteellisen tai toiminnallisen sisällön kriteerejä niistä ei täytä yksikään. Työväen järjestöt edes yrittävät, mutta vuonna 2009 HPKY:n toimintaa oli teatteriesityksissä käymisen lisäksi esimerkiksi ”Kulttuurimatka tarunhohtoiselle Maltalle” ja Helsingfors Svenska Kulturförening kultivoi jäsenistöään bussiekskursiolla Vuosaaren satamaan.

Helsingin noin neljän miljardin euron kokonaisbudjetissa 77 000€ on tietenkin vain pieni pieru Saharassa. Kulttuuritoimijoille ja kulttuurin määrärahoissa summa on kuitenkin merkittävä. Mittakaavaa saa vaikkapa siitä että Helsinki käyttää ensi vuonna taiteilija-apurahoihin 140 000€ ja taiteen vapaan kentän kohdeavustuksiin 610 000€. Yksittäiset avustussummat ovat keskimäärin 5000 € – 10000 € luokkaa.

Miten kukaan voi ensi vuonna perustella Harakan taiteilijatalon (kustannukset 90 000€ vuonna 2008) tai Eläintarhan taiteilijaresidenssin (kustannukset 33 860€ vuonna 2008) lakkauttamista ”pakottavien” säästöjen nimissä, jos kaupungin tuen piiristä löytyy yhä poliittisten järjestöjen kaltaisia täysin käsittämättömiä mustia aukkoja?

”Sulle-mulle” -periaatteella jaettava piilopuoluetuki ei ole tästä päivästä. Toivottavasti ensi vuonna muidenkin puolueiden joukosta löytyy riittävästi suoraselkäisyyttä näiden yhdistysten erityiskohtelun lopettamiseksi.

(Kirjoitus julkaistu myös Helsingin Vihreiden kotisivuilla.)




twtr

Flickr Photos


%d bloggers like this: