kklk 01 / 24.01.2012

Huomenna vuoden ensimmäisessä kulttuuri- ja kirjastolautakunnan kokouksessa on muutama tavallista tärkeämpi kohta. En pääse itse työkiireiden vuoksi paikalle, vaan sijastani kokoukseen osallistuu Mikael Vakkari.

Esityslista löytyy täältä.

2 Kaupunginkirjaston esitykset vuoden 2011 käyttötalousarvion määrärahojen korottamisesta sekä käyttötalousarvion määrärahan siirrosta vuodelle 2012

ok.

2 Kulttuurikeskuksen virkasuhteen irtisanominen

Kyseessä on siis maahanmuuttajien kulttuuriin keskittyneen Kulttuurikeskus Caisan johtajan Johanna Maulan irtisanominen.

Asia on selvästi monelle tärkeä; olen saanut aiheen tiimoilta useita kymmeniä sähköpostiviestejä ja vaikuttaa siltä että useat maahanmuuttajajärjestöt ovat kokeneet tärkeäksi puolustaa Johanna Maulaa prosessissa. Tuki kertoo siitä että järjestöjen keskuudessa Maulasta pidetään.

Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan tehtävä irtisanomisasiassa ei kuitenkaan ole arvioida Maulan suhteita maahanmuuttajajärjestöihin, vaan arvioida irtisanomisprosessin asiallisuutta. Jos katsomme että irtisanomisprosessi on kaupungin puolelta hoidettu oikeudenmukaisesti ja laillisesti, on lautakunnan hyväksyttävä esittelijän esitys.

Mielestäni esittelyteksti liitteineen osoittaa selvästi että irtisanomiselle on hyvät perusteet. Jos olisin kokouksessa, puoltaisin esittelijän esitystä.

Useimmat minulle sähköpostia lähettäneet tahot olivat erityisen huolestuneita maahanmuuttajien kulttuuripalveluiden jatkumisesta ja laadusta jos Johanna Maula irtisanotaan. Minä olisin todella huolestunut tilanteesta, jos niiden jatkuminen olisi kiinni yhdestä ihmisestä. Ei nimittäin ole. Helsingin kaupunki, Helsingin kulttuurikeskus, me Vihreät ja uskoakseni koko kulttuuri- ja kirjastolautakunta on vahvasti sitoutunut ylläpitämään ja kehittämään maahanmuuttajien kulttuuripalveluita sekä Caisassa että muilla tavoilla.

Johanna Maulan irtisanominen ei tarkoita maahanmuuttajien kulttuuripalveluiden alasajoa.

KULTTUURIPOLITIIKKA

1 Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan lausunto kulttuuritoimen organisointiselvityksestä

Tämä on erittäin tärkeä asia, josta olen kirjoittanut blogillani aiemminkin. Kyse on siis siitä kuinka Helsingin kulttuuripalveluita tulevaisuudessa poliittisesti ohjataan. Mielestäni tällä hetkellä poliittinen valta on aivan liian hajallaan ja kokonaisnäkemys puuttuu. Tai vaikka kokonaisnäkemystä (*krhm*) löytyisikin, alaa ei pystytä ohjaamaan. Olenkin esittelijän kanssa yhtä mieltä siitä että esityksen mukaiset lautakunnat tulisi yhdistää ”uudeksi nykyistä isommaksi kulttuurilautakunnaksi”.

Sen sijaan tästä lausunnosta (ja lausuntokierrokselta) puuttuu kokonaan helsinkiläisen kulttuuripolitiikan virtahepo kokoushuoneessa: Helsingin kaupunginteatterin hallinnollinen asema.

Helsingin kaupunginteatterin säätiön hallitusta on johtanut käsittääkseni jo 1980-luvulta lähtien sosiaalidemokraattien Jorma Bergholm. Vaalitulokset ja muut henkilöt vaihtuvat – Jorma pysyy. Kaupunginteatteri on SDP:n ikuinen läänitys. Siksipä Kaupunginteatterin säätiön hallinnollinen asema onkin noussut paljon todellista suuremmaksi kysymykseksi. Ja näemmä siihen ei sitten tälläkään kertaa koskettaisi.

Nyt ei saa ymmärtää väärin: minun puolestani kaupunginteatterin säätiön hallitus saa (ja itseasiassa lain mukaan tuleekin) jatkaa toimintaansa. Ja Jorma saa minun puolestani jatkaa puheenjohtajana vaikka 2020-luvulle saakka. Hyvinhän kaupunginteatterilla menee sekä taiteellisesti että taloudellisesti!

Mutta tulevalle ”Superkulttuuri- ja kirjastolautakunnalle” on saatava Kaupunginteatterin avustusta raamittava valta. Jonkin poliittisen elimen pitää pystyä tarkastelemaan koko teatteri- ja etenkin VOS-teatterikenttää kokonaisuutena: nyt kaupunginteatteri pääsisi lobbaamaan oman budjettinsa suoraan kaupunginjohtajalta. Tämä epätasa-arvo kävisi erityisen selvästi ilmi jos/kun lautakuntamme joutuu etsimään säästöjä myös teattereiden toiminta-avustuksista.

Kaupunginteatteri on osa VOS-teatterikenttää, joten sitä täytyy kohdella samalla tavalla kuin muitakin toimijoita.

Myöskään kaupunginteatterin asema säätiönä ei ole este: täsmälleen esittämälläni tavalla jaamme tukea myös esim. UMO-säätiölle, joka on VOS-orkesteri.

Lisäisinkin mieluusti päätöksen viimeiseen kappaleeseen vielä yhden lauseen:

”Edellä esitetyt muutosehdotukset huomioon ottaen kulttuuri- ja kirjastolautakunta puoltaa lautakuntien yhdistämistä uudeksi nykyistä isommaksi kulttuurilautakunnaksi. Lisäksi kulttuuri- ja kirjastolautakunta toivoo että myös Helsingin kaupunginteatterin hallinnollista asemaa tarkasteltaisiin osana kulttuurialan organisaatioselvitystä.”

Lisäys kursivoituna.

2 Kohdeavustusten myöntäminen, 1.jako

ok.

3 Avustusten myöntäminen kansainvälisiin hankkeisiin, 1. jako

ok.

4 Musiikkiteatteri-ilmaisun koulu Mustin ylimääräinen kerta-avustusanomus

ok, karuahan tämä on kun summat ovat näin naurettavan pieniä.

Advertisement

kulttuurialan organisaatiotarkastelu

Kulttuuristrategian rinnalla kulttuuripuolella tapahtuu tällä hetkellä toinen yhtä merkittävä prosessi. Helsingin Talous- ja suunnittelukeskuksen johdolla tarkastellaan koko kulttuurialan organisaatiorakennetta.

Tämän tarkastelun taustalla on se, että kulttuurilautakunta olisi viime vuonna halunnut kaupunginteatterin oman budjettivaltansa alle. Tuolloin olisimme voineet kohdistaa osan säästötavoitteestamme (400 000€) kaupunginteatteriin ja näin meidän ei olisi tarvinnut tehdä niin isoja leikkauksia muiden teattereiden ja musiikkioppilaitosten avustuksiin. Kaupunginteatterin kohdalla närää herätti muussa teatterikentässä erityisesti se, että se välttyi säästöiltä kokonaan 2011.

Emme siis saaneet tahtoamme lävitse syksyn budjettineuvotteluissa. Saimme kuitenkin läpi kirjauksen että ”organisaatiota tarkastellaan”. On syytäkin. Kulttuurialan poliittinen hallintamalli ei mielestäni ole tällä hetkellä paras mahdollinen.

Törmäsin Harakan saarella kesällä yllättäen H.R.Gigerin teokseen!

Kulttuuri herättää kaikissa ihmisissä tunteita – sekä positiivisia että negatiivisia. Siitä on aina helppo olla jotain mieltä. Tästä seurannee myös kulttuurin suhteellinen kiinnostavuus poliittisissa piireissä. Ainakin meillä Vihreillä kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäseniksi on aina paljon hakijoita, vaikka kulttuurilautakunta päättääkin suhteellisen pienistä rahoista, vain hiukan yli kuudenkymmenen miljoonan budjetista, jossa todellista ”kulttuuripoliittista liikkumavaraa” on vuositasolla vain muutamia satojatuhansia, jos sitäkään. Esim. yleisten töiden lautakunta hallinnoi noin 135 miljoonan rakennusvirastoa ja kiinteistölautakunta yli puolen miljardin vuokratulopakettia.

Myös poliittista liikkumatilaa tuntuu syntyvän muille hallintokunnille helpommin – esim. pyöräily sai viime syksyn budjettineuvotteluissa kaksi miljoonaa euroa lisärahoitusta. Tuollaisista nousuista kulttuurin vapaa kenttä voi vain haaveilla.

Ihmisten intoa päästä päättämään kulttuurista onkin sitten tyydytetty perustamalla jokaiselle laitokselle oma johtokunta. Esim. kaupunginteatterin säätiöllä on kätevästi sekä 14-henkinen edustajisto että seitsemänjäseninen hallitus.

	jäseniä	varajäseniä
Kulttuuri- ja kirjastolautakunta	9	9
Teatterisäätiön edustajisto	14	7
Teatterisäätiön hallitus	7
Kaupunginorkesterin johtokunta	9	9
Taidemuseon johtokunta	9	9
Museon johtokunta	9	9
Yhteensä	57	36

Eikö pärjättäisi vähemmällä? Kulttuuria hallinnoi yli kuusi kertaa suurempi joukko luottamushenkilöitä kuin budjetillisesti kuusi kertaa suurempaa kiinteistötoimea. Mitä hallinnon ja budjettivallan hajauttamisesta seuraa?

HKT:n alla siis sekä edustajisto että hallitus.

Ensinnäkin siitä seuraa se, että kulttuurialan kokonaisuutta tarkastellaan ensimmäisen kerran vasta sivistys- ja henkilöstötoimen apulaiskaupunginjohtajan Tuula Haataisen pöydällä. Sillä pöydällä taas on niin paljon asioita, että varsinainen strategisen tason ohjaus jää vääjämättä vähemmälle. Helsingissä kukaan ei mieti kulttuuripolitiikan ”suuria linjoja” ja vaikka miettisikin, niin ei kykenisi ohjaamaan. Toivottavasti tuleva kulttuuristrategia selkeyttää tilannetta. Ilman organisaatiouudistusta mainion oloinen strategia saattaa kuitenkin jäädä tyngäksi.

Konkreettisesti vuositasolla se tarkoittaa sitä, että säästöjä ei voida edes kulttuurialan sisällä aina kohdistaa sinne, missä ne vähiten kirpaisisivat.

Budjettineuvottelutasolla se tarkoittaa mielestäni kulttuurialan jo valmiiksi huonon neuvotteluaseman suhteellista heikentymistä – yhden strategisesti perustellun äänen sijaan budjettineuvotteluihin yrittää vaikuttaa viisi eri toimijaa eri intresseineen.

Omia johtokuntia perustellaan usein asiantuntijuuden tarpeella. Tiedän saavani liudan vihamiehiä, mutta mielestäni asiantuntijuus ei johtokuntien päätösasiakirjoja selaamalla näy kyllä yhtään millään tavalla. Esim. kaupunginorkesterin johtokunta, joka kokoontui vuonna 2009 kokonaiset kolme kerta merkitsi kaikki päätökset tiedoksi esittelijän mukaisesti. Eikö kaupunginorkesterin päätöksiä olisi voitu nakutella esityslistan mukaisesti aivan yhtä asiantuntevasti myös kulttuurilautakunnassa?

Oma näkemykseni onkin se, että kaupunginmuseon, taidemuseon ja kaupunginorkesterin johtokunnat kannattaisi lakkauttaa ja niiden asiat siirtää kulttuuri- ja kirjastolautakunnalle. Myös kaupunginteatterin edustajiston kannattaisi lakkauttaa. Kaupunginteatterin säätiön hallitus säilyisi, mutta kaupunginteatterin avustus tulisi saattaa osaksi ammattiteattereiden avustusten kokonaispakettia ja kulttuurilautakunnan budjettivallan alle. Kaupunginteatterin kohdalla palattaisiin tällöin itseasiassa vain muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen.

Näin syntyvä ”super-kulttuurilautakunta” ei ole vielä liian iso budjetillisesti:

	Menot yhteensä	Toimintakate
Kaupunginkirjasto	34 980	-32 104
Kulttuurikeskus	12 717	-11 553
Savoy-teatteri	1 337	-799
Yhteisöjen tukeminen	11646	-11 646
Avustukset ammattiteattereille (VOS)	3147	-3 147
Helsingin taidemuseo	6 231	-5 630
Kaupunginmuseo	7 181	-6 833
HKO	14 352	-13 450
Avustus Suomen Kansallisoopperan Säätiölle	3546	-3 546
Avustus Helsingin teatterisäätiölle (HKT)	15 000*	-7 757
Yhteensä	110 137	-96 465

*arvio, koska en löytänyt Kaupunginteatterin lukuja internetistä. Suuruusluokka on oikea.

Mielestäni lautakunnalla ei olisi myöskään liikaa asioita – jos tarkempaa tutustumista joidenkin alojen kohdalta tarvittaisiin, voi lautakunta asettaa keskuudestaan jaostoja, esim. kaupunginmuseota tai teatteria varten. Näinhän toimimme jo nyt esimerkiksi avustusten valmistelussa. Voimakkaamman poliittisen aseman ansiosta lautakunta uskaltaisi myös nykyistä paremmin käyttää poliittista valtaansa.

Todennäköisesti kulttuuripolittisen päätöksenteon laatu paranisi jos kykenisimme tarkastelemaan koko kenttää kokonaisuutena ja käyttämään todellista ohjaavaa budjettivaltaa.

Toinen vaihtoehto voisi olla yhdistää museoiden johtokunnat omaksi lautakunnakseen, kirjastolle oma lautakuntansa ja tuoda HKT ja HKO uuden ”kulttuurilautakunnan” alle. HKT:n hallitus säilyisi, mutta HKT:n avustuksesta päättäisi lautakunta.

Tällöin päätöksenteko säilyisi superlautakuntaa lähempänä toimijoita, mutta samankaltaiset organisaatiot olisivat kuitenkin saman lautakunnan alla. Olen vahvasti sitä mieltä, että kaupungin musiikki- ja teatteritoimintaa tulisi tarkastella kokonaisuutena. Tämä mahdollistaisi toimijoiden nykyistä tasapuolisemman kohtelun.

Tärkeä kysymys on kuitenkin se, kykeneekö poliittinen hallintokoneisto leikkaamaan itseään? Ehdotuksenihan lakkauttaisi noin 40 luottamustointa ja varajäsenet vielä päälle, yhteensä siis noin 60-70 pestiä. Rahaakin saattaisi säästyä. Rohkeutta tällaiseen päätökseen tarvitaan, toivottavasti sitä löytyy kaikista ryhmistä.