Posts Tagged ‘linden

09
Kes
08

vielä taajuuksista

Viikko vierähti, valitusaika loppui ja savun hälvennyttyä tarkistamme vauriot.

Ilmeisesti ensimmäinen reaktio oli ylireagointia; tietenkään kaikki langattomat eivät kuukauden varoitusajalla muutu käyttökelvottomiksi.

Muutoksessa on hyviäkin puolia kuten Viltsu toteaa.

”taajuuskauppaa”-postauksesta tuli myös hetkessä tämän blogin kaikkien aikojen luetuin postaus. Statistiikka-käppyrä on lohduttoman näköinen. :)

Muutama seikka kyllä pysyy; ministeriön tiedotus oli lievästi sanottuna surkeaa. Lausuntokierroksen jakelussa olisi ehdottomasti pitänyt olla myös audiotekniikan ammattilaisia. Toinen outo seikka on Lindenin lupailema ”radiomikrofonien pitkä siirtymäaika”. Mikä se on? 2015 on ilmoitettu taajuuksien olevan Euroopan laajuisesti matkaviestinjärjestelmien käytössä. Milloin siis langattomat lopettavat toimintansa Suomessa? Vasta silloin? Heinäkuussa? 2012? Toimivatko ne vain haja-asutusalueilla 2011 eteenpäin? Onko mahdollista jo ”siirtymäajan” aikana hankkia laitteita, jotka toimivat myös tulevilla taajuuksilla?

Kysymykset eivät ole merkityksettömiä. Esimerkki omasta elämästäni. Olen kehittelemässä erään orkesterini toimintaa pysyvämpään suuntaan ja yksi tärkeä osa tätä projektia on oman langattoman järjestelmän hankkiminen soittimiin. Tarkoituksenani oli hankkia 6 kanavaa mikrofoneja. Hyvät vehkeet eivät ole ilmaisia. Vähänkin ruuhkaisemmassa ympäristössä toimivan (lue festarit) laitteiston hinta pyörii tuhannen euron nurkilla. Per mikki. Pienellekin langattomalla järjestelmälle tulee hintaa siis (laadusta riippuen) 3000€-6000€. Kun muusikkojen keikkapalkkiot ovat mitä ovat Suomessa, voi helposti laskea, että laitteet eivät maksa itseään takaisin aivan viikossa. Laadukas järjestelmä on siis pitkäaikainen sijoitus. Esim. Sibelius-Akatemialla ja monilla kaupunginteattereilla on yhä käytössään 90-luvun alkupuolen vehkeitä.

Uskallanko tehdä hankinnan? En. Ainakaan ennen lisätietoja uudistuksen aikataulusta sekä mahdollisista korvausjärjestelyistä, jos kaikki laitteet todellakin jouduttaisiin uusimaan esim. jo 2010, jolloin omat purkkini olisivat vasta juuri juuri kannattavuusrajalla.

Langattomien mikrofonien taajuuskaistan muutoksen aikataulusta tulee informoida kenttää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Toivottavasti ministeriö otti opikseen möhläyksestään.

*koputtaa puuta*

Mainokset
01
Kes
08

taajuuskauppaa

Viikonloppuna on äänitekniikkapiireissä kiehunut. Sähköpostit ovat lentäneet ja blogimerkintöjä löytyy jo useampia.

Syy kuumentumiseen löytyy täältä. Kyse on siis liikenne- ja viestintäministeriön asetusehdotuksesta, jolla tällä hetkellä mm. audiokäytössä oleva taajuuskaista (790-860MHz) siirrettäisiin 1.7.2008 (!) alkaen mobiililaajakaistan käyttöön.

Uskomatonta toimintaa! Ensinnäkin aikataulu. AV-tekniikan järjestöjyrät ja ammattilaisetkin saivat kuulla asiasta ilmeisesti vasta viime viikon lopulla. Lausuntokierros kun alkoi 26.5. ja päättyy huomenna 2.6., ja asetus, joka muuttaisi kaikkien käytössä olevien langattomien audiolaitteiden käyttöä astuisi voimaan jo 1.7.2008! Ei järjen hiventäkään!

Millä herrat ministeriön kuvittelevat popparin kesän festareilla laulavan? Mihin pitää rouva presidentti puheensa? Entä kaupunginteatterien syyskauden näytökset? Byebye korvamonitorointi, tervetuloa takaisin kovempi lavaäänenpaine. Joudutaanko kesän suuria stadionkonsertteja jopa perumaan? (”We are very sorry Mr. Bon Jovi, but here in Finland we have this legislation…”)

Muusikot (ja äänentoistofirmat) eivät ui rahassa. Alalla ei ole mitään mahdollisuuksia uusia kaikkea langatonta kalustoa täysin ilman varoitusta kuukauden varoajalla. Puhumattakaan siitä, että mahdollisesti juuri toukokuussa ostettu uusi kalusto olisikin yhtäkkiä jopa laitonta heinäkuussa!

Toinen hilpeyttä herättävä seikka on asetuksen lausuntokierroksen jakelu (doc). Joukossa ei ole yhtä ainutta äänentoistopalveluja tarjoavaa yritystä eikä esim. yhtään kaupunginteatteria. Miten ihmeessä tällainen puupäisyys on mahdollista? Halusiko ministeriö tietoisesti välttää taajuuksien käyttäjien mielipiteitä?

Elääkö ministeriö jossain rinnakkaistodellisuudessa?

”Hei Pera, mitäs nämä langattomat audiolaitteet on?”
”Emmä vaan tiä, ei kait ne mitää.”
”Hohoo, pistetääs niiden tilalle vaikka mobiili-tv!”
”Juu! Kyllä sitä ny aina ennemmi vormuloita kattoo ko poppia kuuntelee ja maikkarin poijjat lupas mulle laittaa Pulttipoisia uusintana koko syksyn!!”
”Ei prkl, tämä selvä. Menkööt hipit oikeisiin töihin! Nyt kaljalle!”

Itse otin yhteyttä lähimpään kansanedustajaan avustajansa kautta. Toivottavasti asetukseen saadaan edes jotain järkeä. Vähimmäisvaatimus pitäisi olla ainakin vuoden siirtymäaika. Mobiililaajakaistaa ei kukaan juuri nyt kaipaa, mutta langattomia mikkejä tarvitaan ympäri Suomen päivättäin ja korvaavia järjestelmiä ei ole käsittääkseni olemassa. Ainakin suurimman osan laitteistosta päivittäminen käyttämään (mahdollisia) uusia taajuuksia on täysin mahdotonta. Iskee ikävästi moniin teattereihin ja bändeihin. Tämäkö on sitä luovaa kulttuurimyönteistä Suomea?

Ainiin, unohdin, mobiilit innovaatiot ovat Maailman Tärkein Juttu(tm).

26
Hel
08

Kafka, Karttunen ja Krp

Heti kärkeen selvennys jos joku mitään muuta epäilisi: lapsiporno on rikos ja hirvittävä sellainen, sitä ei pidä sallia eikä hyväksyä millään tavalla.

Mutta millä keinoin se sitten saadaan parhaiten kuriin? Onko nykyinen internetin suodatusjärjestelmä lainkaan järkevä? Saavutetaanko sillä toivottuja lopputuloksia? Mitkä olivat sen tavoitteet? Mistä nyt ylipäätään keskustellaan?

Nyt on kyse eduskunnan säätämän tehottoman lain toteuttamisesta ja sen kohtaamasta arvostelusta.

Keskusrikospoliisin rikosylikomisarion Lars Henrikssonin mukaan:

”Poliisin väitetään toimivan vastoin lakia. Jos näin kovia väitteitä esitetään, odotan kovia faktoja. Harva on yksilöinyt, millä suodatetulla sivulla ei lapsipornoa ole.”

”Internet-aktivisti” Matti Nikin sivuilta löytyy n. 1000 domainia 1500:sta suodatetusta sivustosta sisältävä vajaa lista löytyy. Toinen aktiivi taas on käynyt listan sisällön läpi seuraavin tuloksin:

Sivuston tyyppi Määrä Osuus Materiaalin laillisuus
Sininen – sivusto on täysin irrelevantti 9 < 1 % Laillinen
Vihreä – sivustolla ei ole mitään tekemistä lapsipornon kanssa. 879 84 % Laillinen
Keltainen – sivustolla on lapsimallien kuvia. 46 4-5 % Laillinen
Oranssi – ainakin pieni osa sivuston materiaalista saattaa olla lapsipornoksi luokiteltavaa materiaalia tai sivusto linkittää ko. materiaaliin 28 2-3 % Määrittely vaikeaa
Punainen – sivustolla on varmuudella lapsipornoksi luokiteltavaa materiaalia 9 < 1 % LAITON
Kuolleet sivut 76 7-8%  
Yhteensä
1047 100%  

Listalta löytyy siis 9 sivua, jotka varmuudella sisältävät laitonta lapsipornoa. Sensijaan 251 sivustoa sisältää gaypornoa. Kumman selailun piti olla Suomessa kiellettyä?

Krp:n mukaan listalle päätyy vain lapsipornoa – sitä tosin ei voi tarkistaa, koska lista on salainen, listalle päätymisen metodi on salainen ja listalta pois pääsemisen metodi salainen samaten. Silti listan arvostelijoiden pitäisi kyetä yksilöimään väitteensä. Riittävän Kafkaa?

Minulle Nikin lista riittää osoittamaan menetelmän epämääräisyyden, epätarkkuuden ja tehottomuuden. Kun soppaan lisätään se, että esto-lista on erittäin helppo kiertää ja se, että myös KRP:llä oli alunperin varaumia järjestelyn suhteen:

”Keskusrikospoliisin näkemyksen mukaan laki ei
valitettavasti tuo poliisille mitään uutta merkittävää työkalua rikostorjuntaan. Tekninen todellisuus on se, että lapsipornografiaa sisältäville sivuille pääsee estosta
huolimatta, kuten esityksessäkin on todettu. Menettelyllä estetään teleyritysten asiakkaita näkemästä vahingossa lapsipornoa verkkoasioinnin yhteydessä. Estomenettelyllä sellaisenaan ei ole vaikutusta lapsipornon rikolliseen levittämiseen internetissä, koska levittäminen ei tapahdu avoimesti, vaan sellaisilla suljetuilla liikennekäytännöillä, joiden estäminen ei ole teknisesti mahdollista kaiken yksityisen viestinnän luottamuksellisuutta loukkaamatta ja kieltämättä viestinnän suojaamista salakirjoituksella

niin ei voi kuin toivoa tämän typerän ”sensuuri-episodin” vaipuvan historian romukoppaan. Sananvapaus on niin tärkeä perusoikeus, että sen pienikin tarpeeton rajoitus on perusteltava rutkasti paremmin.

Poliittisesti vaikeaksi järjen käytön asian ympärillä tekee se, että ”lapsipornon vastaisille” barrikadeille on keskiverto kansanedustajan paljon helpompi lähteä kuin vaikkapa ”homopornon puolustajien” riveihin. Hupaisaa, miten ”porno” tuntuu olevan sananvapauden kynnyskysymyksiä läntisessä maailmassa.

Parhaan lukemani yleisselvityksen netin lapsipornosta löysin Matti Nikin IRC-galleria-blogista. Sitäkin siis löytyy, mutta ei niin paljon kuin hysteerisimmistä kommenteista voisi päätellä. Paras keino estää näiden sivujen olemassaolo on pyrkiä estämään pedofiilirenkaiden toiminta. Ja siihen, kuten Jyrki Kasvi Aamulehdessä toteaa, vaaditaan poliisin tehokasta kansainvälistä yhteistyötä, ei sulkulistoja.

Ulla Karttusen kohdalla Kafka löytää jälleen uusia ulottuvuuksia.

Taitelija Ulla Karttusen teos toivoo, että lapsipornoa esittävien sivujen tuottaminen kriminalisoitaisiin, ei niiden kritiikki.

”Tällaisen teoksen tarkoituksena on osallistua todellisuuden muuttamiseen. Kuvat ovat internetin valtavirtaa, ja paheksun sitä. Olen tuntenut oloni inhottavaksi käsitellessäni aineistoa, jota on netissä ilmeisesti miljoonia sivuja.”

Lapsipornoa sisältävät sivut ovat laittomia kaikkialla. Se on jo rikos, jota Interpol pyrkii suitsimaan ja sikäli Karttusen kritiikki osuu selvästi harhaan. Paljon mielenkiintoisempaa mielestäni on kuitenkin se, että Karttunen väittää kuviensa edustaneen ”internetin valtavirtaa”. Kaikki asiantuntijat ja KRP:n listasta tihkuneet tiedot kuitenkin mielestäni näyttävät selvästi, että lapsiporno ei ole ”internetin valtavirtaa” vaan pimeä marginaali, jota ei löydä, jollei sitä määrätietoisesti etsi.

Tästä seuraakin tietysti kysymys siitä, mitä Karttusen teoksessa sitten todellisuudessa oli? Taiteilijan oman ilmoituksen mukaan lapsipornoa ja ilmiannon tehneen avajaisvieraan (?) mielestä ilmeisesti myös. Tämä ei vielä todista, että näin olisi asian laita. Ei edes se, että poliisi reaktiivisesti takavarikoi teoksen todista sitä. Tuskinpa Kluuvin galleriaan iskun tehneet viranomaiset kykenivät paikan päällä tekemään täydellisen asiantuntija-arvion. Odotan mielenkiinnolla tulevaa. Palauttaako poliisi teoksen? Montako laitonta kuvaa siitä löytyi? Montako laillista? Miten kokonaisuuden laillisuus tai laittomuus määritellään?

Mikä on taiteen ja rikoksen raja? Mitä on taiteilijan vapaus? Mikä on hyväksyttävää kommentointia visuaalisessa kulttuurissa?

Teos oli sanomaltaan taiteilijan mukaan lapsipornon vastainen. Päätellen taiteilijan kommenteista todennäköisesti myös yleisemmin kulttuurin ja seksuaalisuuden ”pornoistumista” kritisoiva.

Karttusen teos (, jota nyt kukaan ei saa nähdä) vertautuu mielestäni paitsi Teemu Mäen ”Kissantappo-videoon” (, josta myös lausutaan varmoja mielipiteitä kokonaisuutta näkemättä) niin keskustelunavauksena mm. Alibiin ja Rikospostiin, noihin suomalaisen journalismin kulmakiviin. Joskus 90-luvulla ainakin kun selailin kyseisiä lehtiä, niin niissä esiteltiin henkirikosten uhrit, tekijät, tekotapa ja välineet patologisen tarkasti ja värivalokuvin. Kuitenkin syystä tai toisesta verihurmeet nähtiin tarpeelliseksi julkaista uhrien (jos jäivät henkiin) tai uhrien omaisten tunteista välittämättä. Henkirikosten jäljet ovat olleet kulttuurimme ja taiteemme peruskuvastoa vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja.

Eikö sitten tässä kontekstissa ”yleisesti saatavilla oleva materiaali” voi olla taideteoksen rakennusaineena? Eikö lapsipornoa voi kritisoida samantyyppisin taiteellisin keinoin kuin esimerkiksi kuolemantuomioita, väkivaltaa ja sotaa? Minkälaista väkivaltaa Suomessa saa paheksuntaa herättämättä näyttää ja millaista ei? Minkä osan todellisuudesta tällainen valinta jättää kuvaamatta ja miksi?*

Poliisi teki merkittävän taiteen vapautta rajoittavan päätöksen purkamalla ”Neitsythuorakirkon”. Lapsiporno ja netin ”lapsipornoistuminen” ovat selvästi kulttuurissamme asioita, joihin ei kiihkottomasti osata suhtautua. Tästä mielestäni seuraa se, että ne ovat välttämättä asioita, joihin yhteiskuntakriittisen taiteen on puututtava. Keskustelunavausten kritiikitön kriminalisointi ja sulku poliisin toimesta ilman yhteiskunnallista ja taiteellista näkökulmaa ei anna kovin hyvää kuvaa ajastamme.

*Tiedän osan linkeistä sisältävän dokumentaarisia kuvia ja osan lavastettuja asetelmia. Mikä on niiden ero, jos molemmat ovat realistisia? Voivatko myös ”uutiskuvat” olla taidetta? Onko aikuisiin kohdistuvan väkivallan kuvaaminen sallitumpaa kuin lapsiin kohdistuvan? Miksi? Olisiko Karttusen teos täysin hyväksyttävä, jos siinä käytetyt kuvat olisivat lavastettuja? Olisiko lapsipornon maalaaminen hyväksyttävää? Entä laillista?




twtr

Flickr Photos

Mainokset

%d bloggers like this: