Archive for the 'matkustus' Category

13
Lok
11

Oon mä syöny Rennietä Rennesissä

Olen ollut tämän viikon keikoilla Bretagnessa Rennesin kaupungin liepeillä. Ruoka on hyvää, isännät ystävällisiä ja viini edullista. Soppii miulle. Paikallinen voi on erikoissuolattua. Älkää kertoko Pekka Puskalle – on nimittäin todella maukasta leivän päällä. Muutamia huomioita:

Rennesissä on aivan loistava kaupunkipyöräverkosto, josta saa varsin pientä maksua vastaan näppärästi tsygän lyhyitä keskustamatkoja varten. Vastaava systeemi on tulossa Helsinkiinkin käsittääkseni jo ensi vuonna.

Järjestelmä perustuu tunnistamiseen – henkilökohtaisen tunnuksen saa joko paikallisella matkakortilla tai luottokortilla. Olen ajellut näillä päivittäin ja systeemi on simppeli ja toimiva

Näemmä pyöräpisteiden välisiä eroja tasataan roudaamalla pyöriä autolla tarpeen vaatiessa.

Rennesissä suurin osa keskustan kaduista, joilla autoliikenne ylipäätään sallitaan, on yksisuuntaisia. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä että keskiaikaiseen asemakaavaan ei vaan kertakaikkiaan mahdu kahta ajokaistaa. Hiukan enemmän kuin yksi kuitenkin usein mahtuu. Tällaisissa paikoissa pyöräily sallitaan molempiin suuntiin, mutta autoilu vain yhteen. Ja ”pyöräkaista” kulkee autoliikennettä vastaan.

Kielletty ajosuunta – paitsi polkupyörät.

”Pyöräkaistan” merkinnäksi riittää pelkkä nuoli ja pyörän kuva – sitä ei tarvitse merkitä koko matkalle sulkuviivoilla. Tällainen ratkaisu voisi Helsingissäkin toimia esim. Hesarilla. Polkupyörän kuva muistuttaisi autoilijoille, että tässä saattaa joku fillarillakin suhata ja toisaalta merkintä antaisi ujommille pyöräilijöille uskallusta.

Toisessa päässä katua yksisuuntaisuus ja vastakkainen pyöräkaista merkitään näin.

Rennesin seudulla vaikuttaa olevan jokaisella pienelläkin paikkakunnalla jonkinsorttinen uudenkarhea kulttuuripytinki. Tämä taisi olla n. 2000 asukkaan kaupungissa. Aika avaruusalus-meininki: ulkona perinteisestä kaupunkirakenteesta ja ympärillä ei ollut juurikaan muita palveluja. Hämmentävän vanhanaikaista. Ehkä Ranskan Suomea laajempi kiertuetoiminta vaatii tiloja ympäri maan.

Tiedoksi Helsingin terveysviranomaisille: Rennesin aivan mahtavalla torilla kalakauppiaat säilyttivät kaloja jäissä. Ei ollut kylmälaitteita täällä ei…

Lihatiskitkään eivät näyttäneet pahalta. Ei tullut Alepaa ikävä.

Advertisement
09
Lok
11

enste kaffit

Välillä täytyy kirjoittaa kaupunkisuunnitteluharrasteiden ja kulttuuripoliittisen haihattelun lisäksi myös todella merkittävistä asioista. Kuten kahvista.

Minkä ihmeen takia Suomessa tarjotaan kahvin kera kylmää maitoa?

Aikuisten oikeesti. Kun se siinä L:n muotoisen itsepalvelutiskin päässä tuntikausia temperoitunut Saludo on jo valmiiksi haaleaa, niin minkä ihmeen takia siihen pitää vielä sekoittaa viileää maitoa? Mihin sitä lomamatkalla ABC:lta ostettua termosmukia edes tarvitsee, jos sinne kuitenkin kaadetaan jo valmiiksi jäähdytettyä tavaraa? En vaan tajuu. Ja se sumppi säilyisi lämpimänä myös take-awayna edes R-kioskin ulko-ovelle saakka.

Täällä Ranskassa hotellin aamiaisella oli tarjolla lämmintä (rasvallista) maitoa. Ja vähänkö maistuu kahvi paremmalta. Ah oui. C’est bon, tres bon.

Kuumoo maetoo

Miksi ihmeessä meillä kotona napapiirin lähistöllä ei toimita näin? Virkaintoinen terveysviranomainen ei varmaankaan tykkäää avokannussa seisovasta lämpimästä tuoretuotteesta, mutta mikä estää laittamasta kuumaa maitoa turvalliseen termoskannuun, jollaisessa usein se kylmäkin maito on?

Nyt yhteisrintamaan kuuman kahvimaidon puolesta! Kädenlämpöistä kupposta ei jää kukaan kaipaamaan!

26
Huh
11

arkkitehtien salaliitto

Kierrettiin huhtikuun alussa kaksi ja puoli viikkoa Roopen ja Johannan kanssa Pohjois-Norjaa Rikskonsertenen kustantamalla koululaiskiertueella. Itse kiertueesta ja norjalaisesta taiteen tukijärjestelmästä myöhemmin enemmän, mutta yhteen asiaan tuli taas kiinnitettyä huomiota.

Mikä kumma siinä on että esiintymiskäytössä oleviin tiloihin ei saada järkeviä roudausreittejä?

Parinsadan koululaiskeikan kokemus kotimaasta on aivan sama. Esteettömyys, jonka luulisi nykyisin olevan standardi, auttaa julkisissa rakennuksissa myös muitakin kuin liikuntaesteisiä.

Onko olemassa jokin arkkitehtien kabaali, joka jakaa vuosittain pystejä vaikeimman reitin keksineelle? “Ja sitten me laitettiin vielä ovi heti niiden portaiden päähän! Bwhahahaha!” Seuraava joka muuten tulee sanomaan että musiikkihommat “ei ole oikeaa työtä” saa… …luvan kokeilla itse.

Kun homma suunnitellaan oikein, roudauskin on kuin lasten leikkiä!

25
Mar
10

Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt

Tai no, ainakin minä yllätyin lukiessani tänään Iltasanomista pääministeri Mari Kiviniemen kannattavan metsästystä koulujen oppiaineeksi! Ehkäpä Kepulandiassa metsästyskin on taito- ja taideaine muiden joukossa?

Pääministeri Mari Kiviniemi asettui viime viikolla omalla arvovallallaan tukemaan Suomen Metsästäjäliittoa, joka haluaa metsästyksen sisällyttämistä kouluopetukseen.

Metsämiesten perustelu on sinällään pätevä; metsästäjien keski-ikä on nousussa ja riistanhoidon jatkuvuudesta kannattaa pitää huolta. Ratkaisu vaan on täysin päätön. On täysin luonnollista, että yhteiskunnan muuttuessa urbaanimmaksi ja suomalaisten ”luontosuhteen” muuttuessa ”kaukaisemmaksi”, myös metsästys elämäntapana vähenee.

Siitä tulee harrastus muiden joukossa. Kannattaisikin oppiainevaatimuksen sijaan etsiä aivan uusia ideoita kehittää riistanhoitoa.

Tulevaisuuden yhteiskunta on palveluyhteiskunta. Miten metsästyksestä voitaisiin luoda palvelu?

Kuva: The Daily Llama @ WordPress

Helposti. Suomessa on eurooppalaisittain valtaisat metsä- ja riistavarat. Suomessa kannattaisi aktiivisesti kehittää metsästyksestä matkailuvalttia. Keski-Eurooppalaisille ”wannabe-metsästäjille” myytäisiin viikon mittaista eräelämys-pakettia, johon kuuluisi usean päivän ohjattu ampuma-ase -koulutus sekä riistan väijymistä metsässä ammattioppaan johdolla.

Maabrändityöryhmäkin olisi varmasti innoissaan:

Maabränditutkimusten mukaan ulkomaalaisten käsitys Suomen koskemattomasta luonnosta on lähes myyttisissä mitoissa, Ollila sanoi.

Vaikka luonto ei aina koskematonta olekaan, mielikuvaa kannattaa käyttää hyväksi ja järvivedet kannattaa muuttaa juomakelpoisiksi, valtuuskunta ehdottaa.

Brändätään kylmässä, pimeässä ja märässä syyssäässä hiljaa kykkiminen 2010-luvun ekomatkailuelämykseksi. ”Näe pohjolan suurpedot ja tapa ne.”

Kaupan päälle Suomi saa riistakantansa kuriin ja syrjäseuduille syntyy työpaikkoja. Win-win!

07
Lok
10

baareja ja värejä

Käväisimme syyslomalla Berliinissä. Mahtava mesta, ei siitä mihinkään pääse. Jotain sen kaupungin tunnelmassa on, mitä ei muualla voida toistaa. Onneksi. Kaupungin jakaminen muurilla ja toisen puoliskon alistaminen diktatuuriin vuosikymmeniksi on ”ehkä” ”hiukan” kehno keino edistää elävää kaupunkikulttuuria. Muutama huomio.

Baarit. Miksi Berliinissä on niin paljon enemmän mukavia pieniä baareja ja ravintoita kuin Helsingissä? En mielestäni nähnyt ainuttakaan Mr. Pickwick-tyyppistä ketjubaaria tai ”Sedulaa”. Sen sijaan pieniä, sympaattisia ja monen hintaisia paikkoja oli joka makuun.

Syitä lienee monia. Halvat vuokrat, suomalaista lepsumpi alkoholilainsäädäntö, kevyempi alkoholiverotus ja halvemmat henkilöstökulut selvittänevät suuren osan ainakin edullisuudesta. Mutta mistä johtuu ”miellyttävien” paikkojen runsaus? Onko malka minun silmässäni? Näyttääkö baari aina vihreämmältä muurin toisella puolella?

En oikein keksi mitään hyvää syytä. Ehkä se, että Berliinissä kaljaa saa ympäri vuorokauden mistä tahansa kioskista tai kebaberiasta johtaa siihen, että baarien täytyy tarjota viinan lisäksi myös ympäristö, jossa ihmiset viihtyvät. Suomalaisen alkoholilainsäädännön eetoshan on tavannut olla se, että jos ihmiset viihtyvät ja juovat samalla alkoholia, niin jossain täytyy olla vikaa. Pimeässä, kylmässä ja yksin pitää sinun kaljasi kittaaman.

Elektronisen improvisaation ilta löytyi kellarista

Keikkapaikassa baarihenkilökunta oli selvästi järjestävän tahon aktiiveja, ei ammattilaisia. Liekö anniskeluluvan saanti Berliinissä helpompaa?

Värit. Berliinissä oli lukuisia vanhoja taloja, jotka on maalattu silmiinpistävän rohkeilla sävyillä. En usko värityksen olevan esimerkiksi tässä alkuperäinen.

Miksei Suomessakin voisi talojen värityksiä vaihtaa ajan ja muodin mukaisesti? Eikö Helsingissäkin voisi maalata seiniä 2010-luvulla jyrkemmillä sävyillä kuin mitä 1950-luvulla oli tullut arkkitehdille mieleen? Vastustaako museovirasto? Kaupunkisuunnitteluvirasto? Vai eikö muka kenellekään ole tullut vaan mieleen?

Ylipäätään rakennuskulttuurin pitäisi elää ajassa ja hengittää. Voitaisiinko esimerkiksi betonbrutalismin hirveimpiä muistomerkkejä pimpata väreillä tai valtaisilla muraaleilla? Ainahan sen maalin saa siitä pinnasta pois jos paljas betoni joskus jälleen ihmisiä erityisesti miellyttää.

Kiasman seinä on ollut Helsingissä hyvä esimerkki elävästä kaupunkikuvasta – koko museon ulkoasu on toisinaan muuttunut näyttelyiden mukaan. Eikö esim. Lahden kaupunginteatteria (Valtakunnallinen betonityö kunniamaininta vm.1983) tai Itä-Pasilaa voisi värjätä hiukan inhimillisemmiksi?

Viihtyisä ja kodikas pihakatu Itä-Pasilassa

Estetiikka on vaikea laji. Ymmärrän hyvin, että esim. Merihaalla on nykyisellään rakennushistoriallisia ja esteettisiä arvoja. Mutta kyllä Helsingistä löytyy useita sekä yksityisiä että julkisia kohteita, joiden ulkoasu kohenisi ”pimppaamalla”. Varmasti myös monen kiinteistön arvo samalla nousisi. Mihin Museoviraston linjauksista voi valittaa?

13
Elo
10

havaintoja

Muutamia havaintoja männä kesältä.

Hesassa kevyenliikenteen väylät ovat hienosti esteettömiä.

Pyörillekin on omaa tilaa.

”Ehkä” näin olis parempi. Ei voi toimia Suomessa.

Eikö tästäkin vois napsia nuo parkkipaikat pois ja saatais tuollekin ravintolalle vähän miellyttävämpi terassi? Entäs sitten lastausliikenne? Pakko olla parkkipaikkoja koko rivi!

Muutamalla vain tavarantoimittamista varten varatulla pysäköintipaikalla homma hoituisi. Ainiin. Ei voi toimia Suomessa.

Harakasta löytyy Gigerin taideteos! Tuli ”hiukan” puun takaa.

Berliinissä (matalalattiaisten) lähijunien viimeisessä vaunussa on tilaa fillareille.

Penkit taittuu tieltä pois. Onnistuisiko Helsingin Metroon? Yksikön viimeinen tai ensimmäinen vaunu?

Pihakatuja oli paljon. Huomatkaa että pihakadulle voi pysäköidä ja siellä saa ajaa. Ero ”tavalliseen” katuun on silti merkittävä. Miksei esim. Töölössä kadut ole lähtökohtaisesti pihakatuja?

Ja sitte jos autoilla ei oikeasti ole kadulle asiaa, niin maahan tarpeen vaatiessa uppoavat tolpat vaikuttivat toimivalta ratkaisulta.

Pingispöytiä puistossa.

Mutta näähän ei tunnetusti voi toimia Suomessa.

Haittaako sähköpömpeleiden, roskisten yms. rumien esineiden liimailu oikeasti? Mielestäni julisteilla päällystetty roskis on paremman näköinen kuin kliininen.

Berliini on toki katutaiteen mekka.

Mutta kyllä se osittain on myös siivotonta, rumaa ja viihtyisyyttä heikentävää. Toivottavasti Helsingissä löytyy tuoreiden aitojen kautta toimivampi balanssi.

Voisiko tällaisia valtaisia muraaleja tilata myös Hesassa joihinkin julkisiin seiniin? Näidenhän ei tarvitse myöskään olla aina ”lopullisia ratkaisuja”. Jokin esim. juliste tjms. tekniikalla toteutettu kesän kestoinen projekti Merihakaan?

Tampereelta löytyy julkisia ilmoitustauluja, joihin voi vapaasti liimailla! Ei voi toimia… …Helsingissä?

Täysin omiin aistihavaintoihin perustuen väittäisin, että Italiassa kaistanormi on kapeampi kuin Suomessa. Samoille metreille mahtuu enemmän autoja siis. Tai leveämmät jalkakäytävät. Mahtuisiko Hämeentielle fillarikaista, jos autokaistojen leveyttä pienennettäisiin?

Baari sai olla auki aamukuuteen kun asiakkaita kerran riitti. Ei voi toimia Suomessa.

Italian ja Itävallan välissä kulki espressoraja kuin veitsellä leikaten. Italiassa kuppaiselta huoltoasemaltakin sai loistavaa kahvia. Itävallasta taas samanlaista automaattikuraa kuin Suomestakin. Outoa.

Pesäpallo, tuo suomalaisen sotilaskunnon kehittämiseksi keksitty patrioottis-fasistinen laji, jonka suurin käytännön tarkoitus nykypäivänä tuntuu olevan ikäluokkien traumatisointi epäonnistuneiden ajolähtötilanteiden kautta, oli paikan päältä seurattuna todella erikoinen kokemus. En tajunnu siitä pistesysteemistä yhtään mitään.

Lisäksi täytyy myöntää että olen Heikinheimon kanssa samoilla linjoilla. Jyväskylän Kirin 80-vuotisjuhlaottelussa kotivuorojen aikana soivat vanhoista ulkoilmakaiuttimista ”kannustuslaulut”, joiden oli ilmeisesti tarkoitus saada yleisö kannustamaan kotijoukkuetta. En ole ihan varma, lisäsikö Red Nexin ”Cotton Eye Joe” viihtyvyyttäni. Ulkovuorojen aikana, hiljaisuuden vallitessa, oli paljon mukavampaa.

Oli muuten jännä tapaus muutenkin tuo peli. Katsomossa mm. Mauri Pekkarinen. Alussa laulettiin Keski-Suomen maakuntalaulu. Erikoista, mutta siistiä.

Savusauna Suomen suvessa. Toimii.

10
Elo
10

kilometrikorvauksista

Anni Sinnemäki herättelee blogissaan keskustelua kilometrikorvauksista.

Moni seikka viittaa siihen, että nykyinen korvaus on ylikompensoiva eli isompi kuin käytöstä aiheutuvat kulut. Näin on vaikka lähdettäisiin siitä, että auton hankinta tulee jotenkin näkyä korvauksissa. Korvaussumma on kasvanut samaan aikaan kun autojen keskihinnat ovat laskeneet, huoltovälit pidentyneet ja autojen keskimääräinen bensankulutus on kääntynyt laskuun.

Junalippu Tampereelle maksaa 29,10€, bussilippu 24,60€. Kilometrejä kertyy 176, eli kilometrikorvaus olisi 79,2€.

Käväisin muutama kuukausi päiväseltään Tampesterissa autolla, kun piti roudata kookkaita huonekaluja. Diesel-farmariauton vuokra päiväksi oli 45€ ja dieselit maksoivat noin 40€. Jos olisin saanut matkakorvaukset koko matkalta, olisi kulujen jälkeen rahaa jäänyt yli 73,4€ (158,4€-85€).

Toki vuokrakärryni oli halvemmasta päästä, mutta tulos pysyy kannattavana huomattavan paljon laadukkaammallakin vuokra-autolla, saati sitten yksityiskäyttöön joka tapauksessa hankitulla omistusautolla. Miten tämä on mahdollista?

Kilometrikorvaus on selvästikin liian suuri. Se korvaa sellaisen auton pääoma- ja käyttökuluja, joka yhä harvemmalta löytyy. Nykyistä pienempi kilometrikorvaus paranataisi julkisen liikenteen kilpailuasemaa, vähentäisi pitkän matkan pendelöinnin houkuttelevuutta ja mahdollisesti vaikuttaisi myös autokantaan.

26
Hei
10

kaupunkisuunnittelun kukkasia, osa 1

Festivaali-Suomea kiertäessä ei voi sulkea silmiään suomalaisen kaupunkisuunnittelun, tai lähinnä sen puutteen, kauneimmilta saavutuksilta. Yksi on kyllä ylitse muiden. Aina käydessä (tai ohi ajaessa) ei voi muuta kuin ihmetellä minkälainen aivoverenkierron häiriö on paikallisilla pampuilla mahtanut olla kun tästä on päätetty.

Hyvät naiset ja herrat, ärade medborgare, saanko esitellä… …*drumroll*… Jyväskylän ohikulkutie! *rimshot*

Kompaktin kokoisen ja toimivan keskustan, jossa tätä nykyä on myös upea kävelykatualue, ja paikallisen vesistön, Jyväsjärven, väliin on rakennettu neli-kaistainen moottoritie suoja-alueineen ja monitasoliittymineen.

Kaunista. Upeaa. Eikö sille ohikulkutielle, jollainen 80-luvulla toki piti rakentaa jokaiseen itseään kunniottavaan asutuskeskukseen (mm. Iisalmen, asukasluku 22 122, sivuitse vie 4-kaistainen ohikulkutie) olisi voinut keksiä mitään muuta reittiä. Esim. kaupungin ohi?

Jo kivikaudelta lähtien ihmisasutukset ovat useimmiten sijoittuneet veden äärelle. Nyt n. 50 metriä leveä elämälle vihamielinen vyöhyke katkaisee kaikki mahdollisuudet luoda kaupungin ja vesistön välille yhteys. Jyväskylän vierasvenesatama ja rantaraitti onkin (ainakin motarilta katsottuna) näivettynyt ja ankea verrattuna samankokoisten (ja jopa pienempien) paikkakuntien rantoihin. Lisäksi kaupungilta jäi saamatta järvenrantatonttien tuomat huomattavat tulot. Uskomatonta ankeutta. Ja täysin itseaiheutettua.

Keski-Suomen kotiseutulaulu

1.

Männikkömetsät ja rantojen raidat,
laaksojen liepeillä koivikkohaat,
ah, polut korpia kiertävät, kaidat,
kukkivat kummut ja mansikkamaat!

Keitele vehmas ja Päijänne jylhä,
kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen,
vuorien huippujen kauneus ylhä,
ah, kotiseutua muistoineen.

2.
Syntymäpaikka kun on sydän Suomen
siis sitä suottako kiittelisin?
Täällähän aukeni ens’ elon huomen,
tänne ma toivon hautanikin.

Täällä on naapuri heimoni verta,
täällä on ystävä voittamaton,
tänne, ah, tänne on kaipaus kerta,
täällä on kaikki, mi kallista on!

Mut hei! Onhan Jyväskylä tosi kiva kesäkaupunki!

12
Hel
10

vr mon amour

Ollaan menossa huomenna Joensuuhun keikalle Mahti-Festivaaleille. Varmasti kivaa. Sunnuntaina pääsee taas hiukan improvisoimaankin.

Aloin eilen järjestellä kahden yhtyeen jäsenen liikkumista Karjalaan ja takaisin. Ohessa hintavertailu:

Kulkuneuvo Hinta Matkan kesto
VR 242€ 0,5h+4,5h+0,5h = 5,5h
Finncomm 192€-276€ + 20€ (matkat kentälle) 1h+1h+0,5h = 2,5h
Linja-auto 210,4€

7,2h – 11h
Henkilöauto 100€ (bensa) + 90€ (vuokra) = 190€ 6h

Huomionarvoista mielestäni on se, että lentämällä pääsee halvemmalla kuin junalla, jos olisin vain älynnyt varata liput pari viikkoa sitten. Ja nytkään lennot eivät ole kuin muutamia kymppejä kalliimpia. Ja aikaa säästyy noin puolet – jos laskee omalle ajalleen yhtään minkäänlaista arvoa, on lentäminen paras kulkumuoto.

Henkilöauto on silti ehdottomasti edullisin. Vaikka en autoa omistakaan, niin auton vuokra (45€/päivä) ja bensat eivät millään maksa yhtä paljon kuin kahden hengen junamatkat. Jos meitä olisi matkaamassa tuonne kolme tai neljä, niin autoilu olisi ainoa järkevä vaihtoehto. Silloin voisi ”kannattavasti” vuokrata vaikka vähän paremmankin auton.

Siististi soolit Express Bussit käyttävät matkaan vähintään 7 tuntia 10 minuuttia.

Mutta oikeasti Valtion Rautatiet. 60,5€ yhteen suuntaan per matkustaja. 121€ Joensuuhun ja takaisin. Air Berlin myy lentoja Hampuriin alta viidenkympin. Täytynee ryhtyä keikkailemaan Keski-Euroopassa. Sinne näköjään pääsee halvemmalla.

Voi VR! Rakastan sinua, mutta teet siitä niin vaikeaa!

27
Tam
10

teollisuusmetallia

Julkaistiin viime viikon torstaina uusi levy ”hanuri-industrial-metalli-disco” -bändillämme Neverdice:

neverdice_iamhappy

Omakustanne. Bändin puuhamies on noin 3000€ miinuksella, joten käykääpä vaikkapa nettisaitillamme, Levykauppa Äxässä tai iTunesissa ostoksilla.

Piraattihenkisemmät voivat googlata. Levy julkaistiin torstaiaamuna ja torstai-iltana se löytyi kaikilta venäläisiltä download-saiteilta. Ilmeisesti iTunesin kautta saivat fileet. En tiedä pitäisikö olla masentunut vai ei. Jos iTunesin kautta on myyty vain 1 levy, niin silloin kyllä harmittaa. Toisaalta sitten taas eipä meidän musiikkiamme olisi Venäjällä myyty missään tapauksessa.

Monella ”mp3-saitilla” oli muuten sivupalkissa ”donate”-nappula. Niin. Ei lahjoituksia muusikoille vaan sille blogille, joka jakaa ilmaiseksi toisten tekemiä tuotteita. Tuollainen kyllä syö miestä.

Sen tiedän että seuraavan levyn ilmestymiseen ylipäätään ja erityisesti seuraavan levyn ilmestymisen nopeuteen (meneekö viisi vai kaksi vuotta) taloudellinen kannattavuus vaikuttaa. Ei meillä vaan kertakaikkiaan ole varaa tehdä levyjä ilman tuloja.

”Modernissa” hengessä yritämme blogata kiertueelta saitillamme ja lisäksi julkkarikiertueen keikat streamataan livenä verkkoon. Eli sieltäkin voi musiikkia makustella ilmaiseksi. Tai sitten voi tulla paikan päälle:

  • wed 27.1. Jyväskylä: Pub Katse
  • thu 28.1. Lahti: Torvi
  • fri 29.1. Oulu: Nuclear Nightclub
  • sat 30.1. Raahe: Rytmikellari

    Kyllä täyteen pakatussa pakettiautossa on tunnelmaa! Rock! Lue lisää ’teollisuusmetallia’




  • Suosituimmat artikkelit

    twtr

    Flickr Photos


    %d bloggaajaa tykkää tästä: