27
Hei
11

verkkokeskustelusta

(Toim.huom. Kirjoitin tämän blogauksen viime perjantaina internetin ulottumattomissa. Vasta perille (ja nettiin päästyäni) sain tietää Norjan tapahtumista. Ei ainakaan vähentänyt ajankohtaisuutta.)

Eräs ystäväni kertoi eilen Facebookissa kirjautuneensa Uuden Suomen blogipalveluun. Kuulemma ”me Vihreät” emme saa ”hävitä internettiä” – ja että meidän tulee osallistua julkiseen keskusteluun. Vaikka Uusi Suomi ei olisikaan koko ”internet” ja ”julkinen keskustelu”, niin ajatuksessa on vähintäänkin totuuden siemen. Uuden Suomen blogipalvelu on yllättävän suosittu.

En kuitenkaan haluaisi kirjautua Uuteen Suomeen ja osallistua sen ”keskusteluihin”. Uusi Suomi ei ole mielestäni rakentavaa keskustelua – se on enemmänkin kylähullujen kärpäspaperi, aivopierujen ylipainetankki ja keskustelukumppaneita kunnioittavan ajatustenvaihdon antiteesi.

Sen ”yhteisöllisyys” on vahvaa, mutta myrkyllistä, pahansuopaa ja hajoittavaa. Uuden Suomen blogeilla keskustelijat huutavat omaa agendaansa kurkku suorana, eikä kukaan edes odota että kommenttipalstalla tapahtuisi mitään järkevää. Se että Uuden Suomen omistaja, Niklas Herlin, keskittyy omien blogaustensa kommenttipalstalla lähinnä vittuilemaan käyttäjilleen kertoo mielestäni kaiken tarvittavan.

Onko Uuden Suomen keskustelu edes ”julkista”, jos osa sen kommentoijista julistaa sanomaansa anonyymin nimimerkin takaa? Minulle on täysin selvää että kirjoitan nettiin kaiken omalla nimelläni. Paitsi tällä blogilla, myös muilla keskustelupalstoilla ja foorumeilla.

Se mitä ei julkisessa keskustelussa uskalla sanoa omalla nimellään, sietää jäädä sanomatta.

Onko järkevä ja kunnioittava keskustelu sitten edes mahdollista netissä? Haluaisin uskoa niin. Tiedän sen onnistuneen. Tälläkin blogilla on käyty useita erittäin mielenkiintoisia keskusteluja, jotka ovat haastaneet parantamaan omaa argumentaatiota ja toisinaan jopa onnistuneet muuttamaan mielipiteitäni kun toinen näkökulma onkin ollut omaa harkitumpi. Näin kävi mm. taannoisten tekijänoikeuskeskustelujen aikana.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Pitkän linjan blogaaja Anil Dash kirjoitti viime viikolla aiheesta erinomaisesti:

How many times have you seen a website say ”We’re not responsible for the content of our comments.”? I know that when you webmasters put that up on your sites, you’re trying to address your legal obligation. Well, let me tell you about your moral obligation: Hell yes, you are responsible. You absolutely are. When people are saying ruinously cruel things about each other, and you’re the person who made it possible, it’s 100% your fault.

So, I beseech you: Fix your communities. Stop allowing and excusing destructive and pointless conversations to be the fuel for your business. Advertisers, hold sites accountable if your advertising appears next to this hateful stuff. Take accountability for this medium so we can save it from the vilification that it still faces in our culture.

Because if your website is full of assholes, it’s your fault. And if you have the power to fix it and don’t do something about it, you’re one of them.

Meidän, blogaajien ja keskustelupalstojen ylläpitäjien, tulee ottaa vastuu tekemisistämme. Meidän pitää aktiivisesti vastata siitä että keskustelu on asiallista ja rakentavaa. Aivan samalla tavalla kuin huolehdimme lähiympäristössämmekin; poimimme roskat pihalta, osallistumme talkoisiin, huomautamme möykästä isännöitsijälle ja pahimmat öykkärit laitetaan kuriin tarvittaessa virkavallan avulla.

Keskustelun tason nostoon ei edes tarvita uusia lakeja ja sääntöjä tai valtiovallan puuttumista – harvoinhan kyse on mistään laittomasta. Sananvapaus tarkoittaa oikeuttaa kirjoittaa julkisesti myös tyhmiä mielipiteitä.

Tarvitaan kuitenkin ymmärrys siitä, että keskusteluilmapiiriä tulee muuttaa. Ja tarvitaan ylipäätään ymmärrys siitä, että ekosysteemiä muuttamalla keskustelua voidaan muuttaa. ”Netillä” ei ole omaa tahtoa.

Mitä sitten ehdottaisin? Tarpeellisin muutos on mielestäni se, että anonyymiyden tulisi olla poikkeus, ei sääntö.

Jos jokin verkkokeskustelufoorumi haluaa lukea itsensä osaksi ”julkista keskustelua”, pitäisi anonymiteetin olla mielestäni hyväksyttävää vain erittäin painavien journalististen perusteiden vuoksi, esim. samankaltaisten kuin mitä Helsingin Sanomat käyttää Mielipide-palstallaan.

Onkin käsittämätöntä että Helsingin Sanomat sallii paljon paperiversiotaan laajemman anonymiteettisuojan keskustelupalstallaan. Mihin suuntaan laajempi anonymiteetti on vienyt keskustelupalstaa? Onko se laadukkaampaa kuin paperiversiossa? Ei todellakaan.

Suurimmat verkkokeskustelupalvelut, kuten esim. HS.fi ja Uusi Suomi, voisivat tarjota myös mahdollisuuden varmentaa henkilöllisyys esim. pankkitunnisteiden avulla. Seuraisin mieluusti vain henkilöllisyytensä varmistaneiden keskustelua ko. saiteilla.

Pitäisikö minun kuitenkin vain niellä ylpeyteni ja kirjautua Uuteen Suomeen? Enhän halua että ”häviämme internetin” ja siinä sivussa kunnallisvaalit. Ja onhan kieltäytyminen selvästi ristiriidassa ”kuplansa kullakin” -kirjoitukseni ajatusten kanssa. Ristiinpostaamisen aiheuttama vaivakin on olematon. Mitä tehdä? Onko Uuden Suomen blogi vaan ”oltava”, jos haluaa olla mukana kunnallisvaaleissa 2012? Onko pakko osallistua hermoja raastaviin väittelyihin ihmisten kanssa, joita ei selvästikään edes kiinnosta konsensus?

Vastaus on ainakin vielä vahva ehkä. Ans kattoo.

Mainokset

5 Responses to “verkkokeskustelusta”


  1. 1 hannuoskala
    heinäkuu 27, 2011 5:05 pm

    Tämän blogauksen kirjoittamisen jälkeen todellakin tapahtui järkyttäviä asioita, joita en vielä ainakaan itse kykene järkevästi purkamaan. Sen verran kuitenkin, että pakko päätin avata blogin Uuteen Suomeen.

    Hannuoskala.fi tulee yhä toimimaan pääasiallisena kanavanani ja repostaan vain kirjoitukseni Uuteen Suomeenkin. Mielenkiintoista on seurata, tuleeko kirjoituksiin erilaisia kommentteja wordpress.comissa/omalla domainill kuin Uudessa Suomessa.

    http://hannuoskala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

  2. heinäkuu 27, 2011 9:52 pm

    Terve vaan ja onnittelut merkkipäivän johdosta. Alle satakiloiset punnitaan neuvolassa!

    Ja itse aiheeseen: Voit varmaankin kuvitella myös hyviä syitä käyttää nimimerkkiä? Esitän esimerkkinä Soininvaaran blogille taannoin kirjoittaneen henkilön, joka kertoi yksityiskohtaisesti sosiaaliturvan väärinkäytöstään. Kommentoija on terve, työkykyinen nuori ihminen, joka ei halua tehdä työtä eikä suostu käymään kursseilla, on vuosia elänyt sosiaaliturvalla ja kehittynyt sen pirullisen taitavaksi asiantuntijaksi. Kokeneen poliitikon ja sosiaaliturvan asiantuntijan ällistystä sisäpiirin tiedon äärellä oli kiintoisaa seurata! [Sivumennen sanoen hyvä näpäytys kaikkitietävää esittävälle…] Kommenteissa esiin tullut tieto oli ilmeisen vakavasti otettavaa ja yhteiskunnallisesti merkittävää sekä ilman muuta sellaista, jota ei olisi juuri sinne, minusta varsin oikeaan paikkaan, saatu muuten kuin anonyymisti.

    Muitakin aiheita löytyy, joihin voi liittyä pelkoja tai oikeita uhkia sosiaalisesta leimautumisesta, työuran tai apurahaputken katkeamisesta, turvallisuudesta ja elämän sotkeutumisesta. Anonymiteetti on minusta perusteltua, jos sillä voidaan saada lisää ajatuksenvapautta (sitähän sananvapaus on) jollekin, joka sitä kokee tarvitsevansa. Nimien vaatiminen voi johtaa heikkojen äänettömyyteen. Vahvat, joilla on ”oikeita” ja virtaviivaisesti esitettyjä mielipiteitä, nettikovuutta, selkääntaputtelijoiden tukiverkostot kunnossa ja muuta statusta kyllä pärjäävät.
    Blogistan on kieltämättä nyt paikoitellen aika vahvasti röyhkeiden hallussa, mutta en halua että se olisi vain vahvojen ja tukevalla vihreällä oksalla istuskelevien foorumikaan.

    Öyhötys ja muu nätisti sanottuna entropinen höttö on kieltämättä aika kova hinta anonymiteetin hyödyistä.

  3. 3 hannuoskala
    heinäkuu 28, 2011 1:31 am

    Esa, siteeraan itseäni:

    Jos jokin verkkokeskustelufoorumi haluaa lukea itsensä osaksi “julkista keskustelua”, pitäisi anonymiteetin olla mielestäni hyväksyttävää vain erittäin painavien journalististen perusteiden vuoksi, esim. samankaltaisten kuin mitä Helsingin Sanomat käyttää Mielipide-palstallaan.

    Tarkoitin tällä juuri ”azin” kaltaisia tapauksia tai muita vastaavia. Ne ovat kuitenkin, kuten myös paperilehdessä, selkeä vähemmistö.

    Aiemmin blogaamista kutsuttiin ylväästi kansalaisjournalismiksi. Ehkä olisi aika ottaa se journalistinen vastuu julkaisuista.

  4. heinäkuu 28, 2011 12:34 pm

    Itse olen jättänyt Uuden Suomen blogin perustamatta lähinnä siksi, etten jaksa käydä keskustelua samoista kirjoituksista monista eri paikoista. Joutuisi todennäköisesti vain vastaamaan lähes samoihin argumentteihin molemmissa paikoissa. Toki voisi tehdä Soininvaaran ratkaisun ja ilmoittaa osallistuvansa itse keskusteluun vain omassa blogissaan, mutta vähän vaillinaiselta sekin ratkaisu vaikuttaisi. Jos bloggaa jossakin, niin pitää siellä keskusteluunkin osallistua.

    Tuolta Uuden Suomen blogista näin kuitenkin ensimmäisen kerran, minkä näköinen olet. Hassua sinänsä, että olen lukenut tätä blogia vuosia, eikä minulla ole ollut asiasta aavistustakaan. En olisi tunnistanut, jos olisit kävellyt kadulla vastaan. Huomaan nyt, että on täälläkin yläreunassa linkki ”minä”, jonka takaa tuo sama kuva löytyy. En vain ilmeisesti ole koskaan aikaisemmin siellä käynyt.

  5. 5 hannuoskala
    heinäkuu 28, 2011 1:44 pm

    Tän blogin ulkoasu tulee kohta uudistumaan ja sitten on naama varmasti näkyvissä!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


twtr

Flickr Photos


%d bloggers like this: