25
Hel
11

minä niin mieleni pahoitin

Männä viikolla eräs ystäväni loihe lausumaan fb-statuksessaan:

Huumoria, tietenkin. Vitsivitsivitsi. Onnistuin silti nykäisemään herneen nenään vaikka koomisen liioittelun ymmärsinkin.

Syynä se että käytän itse näillä pakkasilla isäni 1970-luvun alussa hankkimaa ”mielensäpahoittajan” karvahattua. Olen käyttänyt samaa lärsää joka talvi lukioajoista lähtien. Tämä turjake on oikeasti kestänyt isältä pojalle.

Minun on vaikea nähdä Henkkamaukan Bangladeshissa valmistuttamaa yhden talven käytössä kestävää keinokuituista päähinettä jotenkin ”ekologisempana” tai ”eettisempänä” valintana.

Mutta ei turkistarhauksen vastustajien keräämää kuvamateriaalia voi ohittaakkaan. On selvää, että turkiseläimiä kohdellaan epäeettisesti. Toivon että Suomessa ei olisi lainkaan turkistarhausta. Ristiriitaista? Kyllä, tavallaan.

Pettääkö ilmastonmuutos cityvihreän kuin Kepu konsanaan?

Miten tähän ylevään tavoitteeseen olisi parasta pyrkiä? Ongelma on samantyyppinen kuin pari päivää sitten bloggaamieni katumaastureiden kohdalla.

Liberaaliin maailmankuvaan on mahduttava myös ihmisiä, jotka arvostavat erilaisia asioita kuin minä ja kaverini. Lähtökohtaisesti mielestäni aikuisten ihmisten pitäisi saada tehdä lähes mitä tahansa kunhan siitä ei koidu muille ihmisille, yhteisölle, eläimille tai planeetalle kohtuutonta haittaa.

Turkistarhaus ja tehokkuudessaan äärimmilleen viety lihantuotanto tuottavat selvästikin kohtuutonta tuskaa tuotantoeläimille ja tuotantolaitosten lähiympäristölle. Vähimmäisvaatimus tulisikin olla saattaa tuotantoeläinten olot sellaisiksi, että niitä voisi hyvällä omatunnolla kutsua asiallisiksi.

On erittäin todennäköistä, että tämä tekisi turkistarhauksesta Suomessa kannattamatonta ja siten sillä efektiivisesti saavutettaisiin sama lopputulos kuin tarhauskiellolla. Jos joku kuitenkin haluaisi kasvattaa ”reilun kaupan turkiksia” se olisi yhä mahdollista. Ja niin sen mielestäni pitäisikin olla.

Jos eettinen ongelma on eläinten kohtelu, silloin pitää mielestäni ennemmin ratkaista siihen liittyvät kysymykset kuin moralisoida sitä, millaisia hattuja itse kukin päättää käyttää tai millä vatsansa täyttää.

Summa summarum. Uutta karvalärsää en taatusti osta, jollei reilun kaupan vaihtoehtoa (poro?) ole saatavilla, mutta tästä hatusta en luovu ennen kuin se on tyystin hajoamispisteessä.

Mainokset

8 Responses to “minä niin mieleni pahoitin”


  1. helmikuu 25, 2011 10:36 am

    Hyvää pohdiskelua, mutta ah, miten olisi eettisesti kestävä orjuus? Eiku sori, tää tais olla sitä moralisointia, auts. No käviskö vaikka, että villieläimiä ei kasvatettaisi häkeissä?

  2. 2 hannuoskala
    helmikuu 25, 2011 10:41 am

    No jos se on ainoa tapa toteuttaa ko. kasvatus ”eettisesti”, niin silloin varmaan pitää tehdä niin. Maapohjainen useamman neliön tila per eläin?

    Mielenkiintoinen ajatusleikki on sekin, miten geenimanipulointi voi muuttaa tilannetta. Miten suhtautua kanaan, joka ei kykenisi tuntemaan kipua? Olisiko sen pitäminen häkissä ok? Entä kettu, joka olisi geneettisesti tyhmennetty/kesytetty ja tuntoaistia vähennetty?

    (OBS! En ole ehdottamassa että näin pitäisi tehdä. ”Sci-fi” -skenaarioiden kautta vaan toisinaan näkee moraalisen kysymyksen terävämmin.)

  3. 3 Eufemia
    helmikuu 25, 2011 11:42 am

    Ei turkistarhauksen kielto tarkoita turkisten käytön kieltoa: metsästettyjen eläinten turkiksia on aina käytetty ja käytetään nykyäänkin.

    • 4 OliverJazz
      helmikuu 28, 2011 7:05 pm

      Naulan kantaan. Mikään ei estä siirtymistä pelkästään metsästettyjen eläinten turkiksiin. Turkisvaatteet olisivat tietenkin varsin kalliita(jos ei itse metsästä), mutta niin niiden kuuluu ollakin. Kuten sanottua, turkisvaatteet kestävät oikein hoidettuina vuosikymmeniä.

      Ennen turkisten metsästäminen oli varteenotettava elinkeino, mutta nykyään villiketunnahasta saa palttiarallaa kymmenen euroa, jos sitäkään, kiitos halpojen tarhaturkisten. tarhaturkiksia pidetään parempina niiden tasavärisyyden ja laatuisuuden takia. Itse olen turkistarhauksen vastustaja, vaikka turkiksista pidänkin, mielestäni villieläinten ja turkiksia pitäisi hyödyntää enemmän.

      Tällä hetkellä luonnossamme tekee tuhojaan kaksi turkistuotantoon liittyvää vieraslajia, minkki ja supikoira. Vaikka metsästäjät metsästävät näitä eläimiä riistanhoidollisista syistä paljon jo nyt, saataisiin todennäköisesti enemmän aikaan, jos metsästäjät saisivat työstään myös jotain taloudellista hyötyä turkisrahojen muodossa. Usein eläintein turkkeja ei edes hyödynnetä, koska sitä ei koeta vaivan arvoiseksi. Turkis materiaalina on kokenut inflaation halpojen tarhaturkkien takia. Se on surullista, kyseessä on sentään toisen eläimen nahka, jota olisi syytä käsitellä kunnioituksella.

  4. 6 Jorma Peräkylä
    helmikuu 26, 2011 1:54 am

    City-ihmiset taas moraalisoi! HALOO! Tulkaa katulamppujen valoista jo pois!

  5. helmikuu 27, 2011 6:29 pm

    Kai se keskeinen jakolinja menee siinä kohtaa, että pitääkö eläinten tappamista sinänsä oikeutettuna vaiko ei. Jos ei pidä, voi vinoilla eettisesti kestävästä orjuudesta. (Terveisiä vaan Martti palkkatyöstä maista joissa ei ole sosiaaliturvaa.)

    Mulla on sellainen kutina, että järjestäytynt, jälkimoderni yhteiskunta ei ole mahdollinen ilman eläinten puolisystemaattista hyväksikäyttöä ja tappamista, mutta voin olla siinä väärässäkin. Sinänsä mun on vaikeaa nähdä eläinten tappamista kategorisesti tuomittavana – sillä tavoin elämä tuntuu toimivan. Mutta voin olla tässäkin väärässä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


twtr

Flickr Photos


%d bloggers like this: