24
Hel
11

digitaalinen lähikauppa?

Digitaalisten palvelujen ominaispiirre on niiden taipumus monopolisoitua. Tämä johtuu yksinkertaisesta logiikasta: aineettoman palvelun skaalan kasvaessa rajakustannus muuttuu likiarvoisesti nollaksi.

Eli siis mitäkukahäh? Ja sama suomeksi.

Hyvä esimerkki on sähköposti. Jos haluaisin perustaa sähköpostipalvelimen lähipiirilleni, joutuisin hankkimaan serverin, nettiliittymän, domainin, ohjelmiston ja mahdollisesti ylläpitoapua. Jos käyttäjiä on vain muutamia kymmeniä, sähköpostitilin kustannus on helposti satoja euroja per vuosi per sähköpostitili.

Jos taas käyttäjiä on miljardi, uuden sähköpostitilin järjestelmälle aiheuttama lisäkustannus on vain muutamia sentin sadassosia, vaikka toki koko järjestelmän pystytys- ja ylläpitokulut ovatkin päätähuimaavat.

Tästä johtuen esim. Google, Microsoft (Hotmail) ja Yahoo voivat tarjota sähköpostipalveluita ”ilmaiseksi”. Toisaalta kilpailevan puljun perustaminen tarkoittaisi Googlen veroista miljardiluokan satsausta. Näinpä markkinat yksipuolistuvat helposti. Milloin viimeksi käytit jotain muuta hakukonetta kuin Googlea? Niinpä.

Kashmir oli keikalla 2008 Ilosaaressa

Musiikkibisneksessä on nähtävissä sama trendi – valtaosa digitaalisesta kaupasta tapahtuu iTunesissa ja streamauspalveluissa vastaavasti Spotifyssa.

iTunesilla ja muilla valtaisilla nettikaupoilla ei ole mitään muita suoria intressejä kuin bisnes. Ei niitä kiinnosta tuoreen indie-musan myynti tai suomalaisen musiikkikulttuurin kehittyminen. Ne ovat digitaalisia automarketteja, jotka ovat sysänneet kivijalkakaupat pois markkinoilta.

Vanhan kansan pientä levykauppiasta saattoi kiinnostaa muutkin arvot kuin vain bisnes. Tärkeää oli sekä vaalia hyviä asiakassuhteita että ylläpitää mielenkiintoista ja monipuolista valikoimaa. Hyvänä esimerkkinä Digelius, jonka asiantuntijuudesta olen yhä valmis maksamaan ekstraa, vaikka saisinkin osan levyistä varmasti halvemmalla CDON.comista.

Mitä voisi olla nettiajan lähikauppa?

Chris Holmes ehdottaa kirjoituksessaan aivan uudenlaista ratkaisua musiikin jakeluun.

The name I have chosen for this model is “The Privateer System.”

That name is based on the historical decree of the British Crown legitimizing piracy, so long as it was for the benefit of the crown. With The Privateer System, I am suggesting that as artists we do the same with file sharers and bloggers. The Privateer model provides a mode where tastemakers and file-sharers are rewarded and their contribution is encouraged, rather than in the current model, where they are looked at as a cancer that is eroding the system.

We take that system, legitimatize it, and help the people doing the heavy lifting in the spread of music make a profit, all while making a profit for artists. As Privateers, we, as artists for the arts, can create a symbiotic system where fans can support the arts, and artists can blossom.

We have taken a lose/lose scenario for the artist and the consumer and turned it in to a win/win: creativity can flow, and tastemakers can be rewarded and incentivized for turning people on to cool stuff.

Lukekaa koko juttu. Pähkinänkuoressa Holmes ehdottaa nettiajan vähittäiskaupan radikaalia hajauttamista. Yhden digitaalisen jätti-Prisman sijaan kuka tahansa voisi olla musiikin nettikauppias.

1. ”Lähikauppias” ostaisi levyn joko ”tukkukauppiaalta” tai ”bändiltä” esim. 10€:lla.

2. Tämän jälkeen ”lähikauppias” saisi myydä levyä eteenpäin esim. 7,5€:lla, josta 5€ menisi levyn ”tukkukauppiaalle” ja 2,5€ ”lähikauppiaalle”.

Käytännössä tämä tarkoittaisi varmaankin jotain pientä verkkosovellusta, jonka kirjautunut ”lähikauppias” voisi upottaa blogiinsa, kotisivuilleen tai facebookkiin.

Mielestäni idea on nerokas. Ja vihdoinkin ajatustasolla jotain aivan uutta. Hiukan ehkä ”Nettiajan verkostomarkkinointia”.

Kaikki musiikki ei koskaan tule olemaan saatavilla Spotifyn kaltaisissa streamauspalveluissa – sen ansaintamalli ei vaan kertakaikkiaan toimi pienille artisteille. Monet kuitenkin väittävät fanittavansa ja tukevansa mieluusti ”reilun kaupan” indie-artisteja. Hieno puoli tässä mallissa onkin se, että levyjen tekijöiden lisäksi se saattaisi antaa myös musiikin arvoketjulle erittäin tärkeälle ”aggregaattori” ja fani-tasolle uuden tavan ansaita.

Miksei vaikkapa mainio musablogi Roklintu ole voinut myydä digailemiaan levyjä? Tai Basso-radio, Soundi, Rytmi, minä, sinä, me? Kuka vaan.

[insert random irc-profile here]

Mitä sanoo internet? Olisiko tämä mahdollista teknisesti? Kiinnostaisiko ketään? Ollaanko jo vuosia myöhässä?

Tämä olisi varmaankin mahdollista toteuttaa alhaalta ylös, pienimuotoisesti – esim. indie-yhtiöiden yhteistyönä. Tähän yhtälöön ei oikeastaan isoja yhtiöitä edes kaivata, niiden ansaintalogiikalla Spotifykin toimii.

Nyt Martsa heti koppi tästä!

Mainokset

3 Responses to “digitaalinen lähikauppa?”


  1. helmikuu 24, 2011 8:59 am

    Näitä startuppeja on kehitteillä kyllä lukuisia, eli ei hätää, digilähikaupat ovat tulollaan. Niitä löytyy kyllä nyt jo monenlaisia, jotka mahdollistavat bändin oman suoramyynnin, mutta ihan tuohon sun vision tasolle ei vielä päästä.

    Lippukaupan osalta tällainen pääsi juuri oikeaankin käyttöön. On vieläpä suomalainen! http://www.gigswiz.com/

    Ongelmista muutamia:
    1) Maksuinfra ja siihen liittyvät autentikointi on yhäkin näitä hajautettuja myyntimalleja hankaloittava juttu. Tää on vähän samaa kauraa kuin aiemmin kommentoimani digitaalisen tunnistautumisen problematiikka. Aggregointi määrää digikaupassa, koska on yksinkertaisesti liian vaikeaa alkaa tekemään tilejä jokaisen summablogin ”kauppaan” ja vielä enemmän ahdistaa luottokorttitietojen käyttäminen pienien tuntemattomien instanssien kohdalla.

    Tätä vastaan toki voidaan ”taistella” juuri tuollaisten Gigswizin kaltaisilla ison keskitetyn palvelun hajauttamisilla, mutta siitä päästään taas tuohon samaan matematiikkaan, jossa massa määrää. Isoin peluri pystyy tarjoamaan parhaan diilin ja kohta blogeissa onkin taas jonkun massapalveluntarjoajan tuottama kauppa-widgetti.

    2) Ihmiset edelleen mielellään keskittävät tämän puolen ostoksensa mielummin suuren valikoiman puoteihin. Jos sinulla olisi automarketin ja lähikaupan valikoimat samalla (olemattomalla) etäisyydellä, kummassa asioisit? Toki jokainen vastaa aina käyvänsä lähikaupassa, mutta kun tulee aika äänestää lompakollaan, suurin osa ihmisistä on aika sydämetöntä, juuretonta ja arvotonta väkeä.

    3) Mikromaksaminen olisi tässäkin kova juttu. Jos tuon ykkösen huolet saisi pyyhittyä romukoppaan ja ostamismahdollisuudesta tulisi enemmän tai vähemmän one-click shoppingia, joka on jotakuinkin alati läsnä, homma voisi skulata. Tämäkin tosin vaatisi mikromaksuinfraa, joka on tarpeeksi iso ja laajasti käytössä, että se ei voi olla muun kuin jonkun jättipelurin tarjoama. Tässä on jo hyvän aikaa odoteltu, että Google tai Facebook ostaisi Flattrin pois kuleksimasta ja tekisi loistavasta ideasta käyttökelpoisen infran olemassaolevan massan ja käyttäjäkunnan avulla.

    Mutta nää on näitä probleemeja. Peukut pystyssä ja silleen. En tosin siinä mielessä hauko henkeäni, että vähän jokaisella bändillähän näitä ”osta suoraan meiltä” -viritelmiä on käytössä, mutta en ole kyllä kovinkaan monesta järin menestyksellisestä sellaisesta kuullut.

    Mutta esim. http://www.bandcamp.com tarjoaa mahdollisuuden pistää widgettejä ihan mihin tahansa, tarjoten streamauksen lisäksi myös ostomahdollisuuden.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


twtr

Flickr Photos


%d bloggers like this: