13
Jou
10

vihreitä tekijänoikeuslinjauksia

Viime viikolla julkistettiin Vihreän liiton tekijänoikeustyöryhmän valmistelema tekijänoikeuslinjapaperi. Paperin voi lukea täältä (pdf). Olin työryhmän jäsen.

Ei liene kenellekään yllätys, että Vihreiden sisällä on useita rankasti eroavia mielipiteitä siitä, mitä tekijänoikeuksille pitäisi tehdä. Ääripäästä löytyy Vino, piraattipuolueelta kopioituine vaatimuksineen ja toisessa laidassa ehkä sitten esim. Heli Järvinen.

Photo: Horia Varlan / Flickr, Lisenssi: Creative Commons Attribution 2.0

Tästä syvästä ristiriidasta johtuen mielestäni Vihreiden tekijänoikeuslinjausten tulee olla tarkoituksellisestikin ympäripyöreitä.

En minä liittynyt Vihreään liittoon puolustaakseni tekijänoikeuksia tai jonkin muun kapean eturyhmäni asiaa. Minä liityin Vihreään liittoon pelastaakseni maailman. Ainoana poliittisena puolueena Suomessa Vihreät ottaa vakavasti ilmastonmuutoksen ja muut ihmisen aiheuttamat ympäristöuhat. Vihreiden tärkein eturyhmä ovat vielä syntymättömät sukupolvet. Toivon tämän Vihreän liiton poliittisen ytimen olevan myös piraattihenkisempien vihreiden syy kuulua juuri tähän puolueeseen.

Tekijänoikeuksien on oltava Vihreille ”omantunnonkysymys”, jonka kohdalla meidän on kyettävä olemaan sovussa eri mieltä. Myös tekijänoikeuslinjaustemme on heijasteltava tätä todellisuutta. Olisi todella surullista, jos puolue linjaisi tässä kysymyksessä niin radikaalisti, että menettäisimme kulttuurin tekijät joukostamme.

Minulle linjatyön peruslähtökohta oli se, että internetin vaikutukset kulttuuriin ja tekijänoikeuksiin täytyy jollain tapaa ottaa huomioon. Maailma on muuttunut ja tekijänoikeuksien tulee sopeutua uuteen tilanteeseen. Lähtökohtani oli kuitenkin todella konkreettinen: halusin löytää todellisia ongelmia ja niihin ratkaisuja. Osa tekijänoikeus-keskustelussa esitetyistä kipupisteistä kun on erittäin marginaalisia, osa jopa lähinnä kuvitteellisia.

Toisaalta mielestäni se, että kaikkea ei saa ladata vapaasti ilmaiseksi ei ole ongelma. Ainakaan se ei ole sellainen ongelma, johon voitaisiin koskaan löytää sekä piraatteja tyydyttävä että tekijöille reilu vastaus.

Olen lopputulokseen melko tyytyväinen. Aina tuollaisen ”komissioviilauksen” ja äänestyskierrosten jäljiltä lopputuotteeseen jää puutteita ja outouksia, jotka ”omasta tekijänoikeuslinjauksestani” olisin ehdottomasti ottanut pois, mutta tämä ei ollutkaan minun paperini, vaan työryhmämme yhteistyön ja kompromissien lopputulos.

En vieläkään ymmärrä mitä esimerkiksi tällä lauseella haetaan:

Vaikka tekijänoikeuksiin liittyvän informaatioteollisuuden arvo on noin viisi prosenttia BKT:stä ilman patentteja, koko tästä summasta ainoastaan noin viisi prosenttia kulkeutuu itse tekijöille.

Ehkä se on jotain merirosmojen koodikieltä. Mene, tiedä. Minulle se ei aukea useiden lukukertojen jälkeenkään. Tai ainakaan sen merkitys käsiteltävään asiaan nähden.

Toinen juttu joka jäi minulle merkitykseltään tyystin hämäräksi oli paperiin viime metreillä tuotu ”panoraamavapaus” (panoramafreiheit), josta en ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan. Eipä tuo kai juuri ketään haitannekaan.

Ylipäätään linjauksestamme huokuu tekijälähtöisyys: me olemme heikomman puolella. Ja heikompi on usein tekijä – on vastapuolella sitten kotimainen mediayhtiö, Google tai nettipiraatit.

Kokonaan uutta ajattelua paperissa edustaa tekijänoikeuksien jakaminen erilaisiin osatekijöihin, jonka perusajatuksen blogin vanhat lukijat varmaankin tunnistavat. Paperimme ehdotuksessa mielestäni erittäin konkreettisella tavalla vastataan ”piraattipuolen” esittämään konkreettiseen ongelmaan.

Katutaidetta Berliinistä. Kuva minun, lisenssi: CC Attribution-NonCommercial-ShareAlike

Vihreät nuoret ja opiskelijat, Vino, ei tätä linjausta hyväksynyt lainkaan. Ja työryhmämme jäsen, Vinon silloinen puheenjohtaja Heikki Sairanen, näki parhaakseen heti paperimme julkaisupäivänä ilmaista pettymyksensä oman lehdistötiedotteen muodossa.

Heikin purkaus ja Piraattipuolueen ruodinta linjapaperistamme tuovat mielestäni hyvin esiin tekijänoikeuskeskustelun perusvaivan. Tekijänoikeuksia heikentämään pyrkivällä osapuolella ei ole kuin yksi vastaus kaikkiin ongelmiin, sekä todellisiin että keksittyihin.

On kysymys mikä tahansa, niin ratkaisu on aina sama: nettilataaminen lailliseksi, ”epäkaupallinen käyttö” vapaaksi, suoja-aika 5-20 vuoteen, hyvitysmaksut pois. Tiivistäen – nykymuotoisten tekijänoikeuksien ja nykymuotoisen kulttuurituotannon tuhoaminen. Binääri-logiikkaa. On vain ykkönen tai nolla, musta tai valkoinen. Ei kompromisseja, ei välimuotoja, ei harmaan eri sävyjä.

Ja tämä kaikki välittämättä lainkaan siitä, mitä nämä ehdotukset konkreettisesti tarkoittaisivat miljoonille luovan työn tekijöille länsimaissa. Välittämättä siitä että suurimpia voittajia olisivat kansainväliset suuryritykset ja häviäjiä tekijät.

En vain jaksa ymmärtää. Korjaus. En kykene ymmärtämään. Olen kyllä yrittänyt.

Käsittämättömintä se on mielestäni juuri sen takia, että minun mielestäni tekijänoikeudet toimivat suurimmaksi osaksi oikein hyvin. Tekijät saavat rahaa ja kuluttajat kulttuuria kohtuullista korvausta vastaan. Homma toimii. Missä luuraa se suuri periaatteellinen vääryys?

Minun onkin todella vaikea keksiä mitään täysin ylitsepääsemättömiä ongelmia tekijänoikeuksien tulevaisuudessa. Ratkaisuja on, kunhan niitä vain halutaan aidosti hakea. Tämä paperi on toivoakseni askel eteenpäin sillä tiellä.

Tutustukaa paperiin ja kommentoikaa!

Advertisements

18 Responses to “vihreitä tekijänoikeuslinjauksia”


  1. joulukuu 13, 2010 11:43 pm

    Kiitos valaisevasta kirjoituksestasi. Se innoitti minut kirjoittamaan omista lähtökohdistani.
    http://mikkosarela.blogspot.com/2010/12/avoimen-demokraattisen-yhteiskunnan.html. Lupaan vielä kirjoittaa tarkemmin tekijänoikeuksista, kunhan aika vain riittää. Olen utelias kuulemaan kuinka paljolti olet samaa tai eri mieltä kanssani?

  2. joulukuu 14, 2010 12:17 am

    Tekijänoikeuksia heikentämään pyrkivällä osapuolella ei ole kuin yksi vastaus kaikkiin ongelmiin, sekä todellisiin että keksittyihin.

    Tämä nyt on vähän sama, kuin jos sanoisi että Vihreillä ei ole kuin yksi vastaus kaikkiin ongelmiin, sekä todellisiin että keksittyihin: ydinvoiman vastustaminen.

    Kyllä, jos joku tekee tekijänoikeuslinjauksen joka jättää epäkaupallisen käytön luvattomaksi niin sitä (aiheellisesti!) myös kritisoidaan. Mutta on älyllistä ja retorista epärehellisyyttä ruveta väittämään tätä vastapuolen ”ainoaksi” ratkaisuksi ”kaikkiin” ongelmiin.

    Esimerkki: Apajalahden kirjoittamassa linjapaperinne ruodinnassa, johon itsekin linkitit, todetaan seuraavaa:

    Linjauksen mielenkiintoisinta ja uusinta antia ovat ehdotukset tekijänoikeuksien suoja-aikojen porrastamiseksi käyttötarkoituksen mukaan. Tekijän oikeus kieltää tietty käyttö tai johdannaisteosten luominen rajoitettaisiin nykyistä selkeästi lyhyemmäksi, mutta oikeus saada korvausta käytöstä säilyisi pidempään.

    Saman tyyppisestä mallista on keskusteltu myös Piraattipuolueen sisällä. Tässä porraslisenssiksi kutsutussa mallissa tekijän oikeus kieltää teoksen tietty kaupallinen käyttö kestäisi vain hyvin lyhyen aikaa teoksen julkaisusta, mutta oikeus saada korvausta kaupallisesta käytöstä kestäisi pidempään.

    Mallia käsitellään tarkemmin minun ja Kaj Sotalan kirjoittamassa teoksessa Jokapiraatinoikeus (s. 245-246, linkki johtaa teoksen ilmaiseen pdf-versioon).

    Miten voit sanoa, että ”ratkaisu on aina sama… suoja-aika 5-20 vuoteen… ei kompromisseja, ei välimuotoja, ei harmaan eri sävyjä” kun piraatit ovat itse ehdottaneet kompromissiratkaisuna mallia, joka on varsin lähellä teidän ehdottamaanne? Ahto linkittikin Jokapiraatinoikeuden siihen kohtaan, jossa asiasta puhutaan. Lainaan siitä pätkän:

    Järjestelmä antaisi teokselle ensin lyhyen suoja-ajan, esimerkiksi viisi vuotta julkaisusta, joka toimisi kuten nykyinenkin kaupallisen käytön suoja. Sen jälkeen teos tulisi pakkolisenssin alaiseksi. Kuka tahansa voisi uudelleenkäyttää sitä kaupallisesti, mutta joutuisi maksamaan lakisääteisen maksun tekijälle. Tämä maksu voisi olla vaikkapa 10 % myyntihinnasta tai, jos se olisi osa jotakin suurempaa teosta, summaltaan kiinteä.

    Teoksen alkuperäinen levittäjä ei saisi osuutta maksusta, vaikka voisi edelleen toki levittää teosta. Vain tekijä itse hyötyisi. Jotta uusiokäyttö olisi mahdollisimman helppoa eikä orpojen teosten ongelmaa syntyisi, käyttökorvaukset maksettaisiin tekijänoikeusjärjestöille. Ne jakaisivat ne edelleen tekijöille parhaan kykynsä mukaan. Tämänasteinen suoja voisi pysyä voimassa selkeästi pidemmän ajan, vaikkapa tekijän koko eliniän.

    Jos esimerkiksi Jokapiraatinoikeuden keskustelua kaupallisesta suoja-ajasta katsoo, näkee että se mitä nimität ”ainoaksi” ratkaisuksi (kaupallisen tekijänoikeuden keston suoraviivainen lyhentäminen) on vain yksi kolmesta vaihtoehdosta. Kaksi muuta ovat uudistamisvaatimus (tekijänoikeus voi kestää määräämättömän ajan, mutta tarvitsee säännöllisesti uusia nimellistä korvausta vastaan) ja äsken mainittu porrasmalli. Luvattoman tiedostonjakamisen laillistamisen yhteydessä mainitaan myös mahdollinen hyvitysmaksujärjestelmä, jota ei pidetä toivottavana mutta jota pidetään niukin naukin hyväksyttävänä kompromissina mikäli jakamista ei muuten saada lailliseksi.

    Ja vaikka nyt oletettaisiinkin, että tuo suoja-ajan lyhentäminen tosiaan olisi ainoa ratkaisu jota piraatit ovat kaupallisen käytön kohdalle tarjonneet… kirjoitat ikään kuin se olisi yksioikoinen ja mitenkään perustelematon vaatimus, jonka seurausten (tekijät häviävät, suuryritykset voittavat) pitäisi olla itsestäänselviä. Niinpä niin. Esimerkiksi sen 15-20 vuoden suoja-ajan kohdalla piraatit ovat perustelleet sitä tarkastelemalla eri alojen myyntitilastoja ja siteeraamalla taloustieteilijöiden selvityksiä (esim. Jokapiraatinoikeus, s. 203-210 ja 244-245). Näihin arvioihin ei vastapuolelta ole tullut vielä minkäänlaista kritiikkiä.

    Ymmärrän vielä sen, että piraatteja kritisoi ilman että on Jokapiraatinoikeutta lukenut: siinä nyt kuitenkin on se kolmisensataa sivua. Olen vielä valmis laskemaan tietämättömyyden piikkiin ne kohdat tätä kirjoitusta, jotka kirjan lukeneena näkisi heti puutteellisiksi. Mutta siinä kohtaa kun linkittää kannanottoon jossa selkeästi tulee ilmi, ettei se ainoaksi ratkaisuksi väitetty esitys tosiasiallisesti ole sitä, en voi kuin alkaa epäillä tahallista vääristelyä.

  3. 3 hannuoskala
    joulukuu 14, 2010 12:49 am

    @Mikko: luen huomenna vielä ajatuksella läpi ja vastaan blogillasi jahka ehdin.

    Perusajatuksista olen samaa mieltä, mutta esittämäsi dystopian todellisuudesta olen eri mieltä. Sitä yritin tässäkin sivuta: käsiteltävien ongelmien pitää mielestäni olla todellisia. Mielestäni sekä Lex Nokia että Lex Karpelan todelliset konkreettiset vaikutukset kansalaisten ilmaisun- tai kokoontumisenvapauteen ovat niin vähäisiä, että niitä ei oikeastaan voi edes mitata.

    Jos joku yrittää kieltää itse tehtyjen Youtube-videoiden uploadaamisen tai ennakkosensuroida blogiasi, niin voit olla varma, että olen samalla puolella barrikadia kanssasi. Nyt ei selvästikään ole näin vielä asiain laita.

    @Kaj: No katsos hyvä Kaj, kun tämä ei ole ensimmäinen ja ainoa kerta kun keskustelen Ahton tai sinun kanssasi näistä ajatuksista. Ja olen kirjannekin selaillut. Mainittiinhan siellä minutkin nimeltä, niin pakkohan se oli!

    Ahto kiteytti viime keväänä valaisevasti ideologiansa suoja-aika -blogaustani ruotineessa kirjoituksessaan (linkki), johon vastasin sitten myös blogillani (linkki). Ahto kiteytti poliitiikkansa ytimen sinällään asiallisen pohdinnan jälkeen seuraavasti:

    Mielestäni tällainen porrasmalli voisi olla hyvä askel siirryttäessä kohti vapaampaa teosten käyttöä. Epäkaupallisen käytön täydellisestä vapauttamisesta en ole kuitenkaan valmis tinkimään.

    Boldaus minun. Ja tämä oli kirjoitukseni ydin. Kun teidän piraattien ihan fiksujakin kirjoituksia kuorii kerros kerrokselta, niin sieltä loppujen lopuksi paljastuu aina sama karu yksinkertainen ajatus: ”kaiken verkossa olevan tiedon pitää olla aina ilmaista ja täysin vapaata”.

    Jos ymmärtää sitä arvo- ja osaamisketjua, joka johtaa nykyaikaisten korkealaatuisten kulttuurituotteiden luomiseen, niin tajuaa, että tuo vaatimus on mahdoton. Ja kyse ei ole vain ”uusien ansaintalogiikkojen kehittämisestä”.

    Tämä näkyy myös ruotsalaisen emopuolueenne kannatusluvuissa: voitokkaiden eurovaalien aikaan käytiin ”Pirate Bay” -oikeudenkäyntiä, joka nosti suureksi hyveeksi vertaisverkkojakamisen. Nyt kun se ei enää ollut ajankohtainen, Piraatit eivät saaneet edes prosenttia äänistä.

    Vaikka ehkä juuri sinä, Kaj, et itse niin lyhytnäköisesti ja itsekkäästi ehkä ajattelekaan, puolueenne keskimääräiset jäsenet ja kannattajat kyllä. Ja se löytyy kaikkien kirjoitustenne taustalta.

    Tottakai tätä ideologiaa sitten voidaan kuorruttaa jos jonkinlaisella munkkilatinalla, mutta ei sitä sitten tässä(kään) maassa ymmärrä kuin muutama sata vihkiytynyttä.

    Lainaan loppuun itseäni muutaman viikon takaisesta fb-threadista, jossa kävin suurinpiirtein samankaltaisen keskustelun:

    —-

    J.Karjalainen julkaisi vuonna 1985 Doris-albumin, jonka nimikappale on yhä suuri hitti ja soi viikottain mm. Radio Novan, Radio Suomen ja Radio SuomiPopin aalloilla. Lisäksi monet bändit soittavat sitä keikoillaan.

    Mitä tapahtuisi jos tekijänoikeudet olisivat voimassa vain 20 vuotta? Kuka voittaisi, kuka häviäisi?

    Voittajia olisivat kansainväliset mediayritykset, jotka omistavat mm. radioasemia. Voittajiin lukeutuisi myös mm. Poptori Oy, joka voisi julkaista uusiopainoksia levyistä ja myydä niitä huoltoasemilla hyvään hintaan. Lisäksi voittajia olisivat ravintolat, jotka soittavat J.Karjalaisen musiikkia asiakkailleen. (Näitä on muuten paljon.)

    Kuka häviäisi?

    No J. Karjalainen, kappaleen alkuperäinen tekijä, elävä lahjakas, ahkeara, tuottelias suomalainen muusikko. J rahoittaa vanhoilla teoksillaan nykyisin selkeästi taiteellisesti kunnianhimoista ”Lännen-Jukka” -projektiaan. Myös J. Karjalaisen levy-yhtiö ja kustantaja häviäisivät. Tämän ketjun tulos olisi se, että levy-yhtiöillä, kustantajilla ja artistilla olisi heikkommat taloudelliset mahdollisuudet tuottaa kulttuuria maassamme.

    Kuka sitten kärsii nykytilanteesta? Millä tavalla Jiin tekijänoikeudet ”polkevat” muiden kansalaisten ”kulttuurisia oikeuksia”? Hyvä kysymys. Ja tähän kysymykseen itse yritin saada vastauksia ja vastata tekijänoikeuslinjauksessamme.

    Dorista voi esittää kuka tahansa, Dorista saa laulaa saunaillassa, Dorista saa kuunnella mp3-soittimessa, Dorista soitetaan ”levyltä” ravintoloissa, partureissa, juhlissa. Mitä ihmettä pitäisi vielä voida tehdä enemmän? Missä on ongelma? Pitääkö lähteä EU:sta asti etsimään?

    Ainoa ”todelliseksi” kokemani sudenkuoppa oli sinunkin usein esille tuomasi remix-kulttuurin mahdollistaminen. Voin ymmärtää pointin, että esim. Dorista pitäisi olla mahdollista samplata uuden teoksen osaksi ihmeemmin lupia kyselemättä, onhan teoksen ensijulkaisusta kulunut jo 25 vuotta.

    En kuitenkaan voi hyväksyä että ainoa keino mahdollistaa tämä yhä melko marginaalinen kulttuurinmuoto olisi tuhota _kaikki_ perinteiset tekijänoikeudet _kaikkien_ teosten ja teosmuotojen kohdalta.

    Tähän yritin vastata. Linjapaperissamme esittämä ehdotus mahdollistaisi sekä nykyisen kaltaisen korvauksen J.Karjalaiselle Doriksen radiosoitosta että korvauksen Doriksen perusriffin käytöstä osana uutta taideteosta. Ehdotus mahdollistaisi uuden mediataiteen luomisen nykyistä helpommin.

    Jos on olemassa jotain muita todellisia J. Karjalaisen tekijänoikeuksien aiheuttamia ongelmia, kerro minulle. Minä en tiedä mitä ne olisivat.

    Toinen hyvä esimerkki yli 20 vuoden tekijänoikeuksista on Texicalli, suomalainen independent-levy-yhtiö, joka julkaisee suurimman osan suomalaisista kansanmusiikki- ja jazzlevyistä. Martti Heikkisen bisnesstrategia on ns. pitkä häntä; hän haluaa olla 2000-luvun ”Love Records”, julkaista musiikkia, joka edustaa kestäviä kulttuurisia ja musiikillisia arvoja päivän hömpän sijaan. Jo nyt Martsan aivan uskomaton ”back-kataloogi” tuo hänelle tuloja.

    Teidän ehdotuksessanne juuri tällainen äärimmäisen arvokas kulttuurityö muuttuisi kannattamattomaksi. En vaan voi ymmärtää. Oletteko todella näin sokeita vai ettekö vaan tiedä mitä kentällä tapahtuu?

    Ärsyttävintä siinä, että et näe ehdotuksessa näemmä mitään hyvää on lähinnä ”strateginen”.

    Miksi ihmeessä minä öisin mietin mitään uusia ratkaisuja näihin ongelmiin, jos mikään muu kuin tekijänoikeuksien täydellinen tuhoaminen ei kuitenkaan kelpaa?

    Miksi ihmeessä jaksaisin edes yrittää jatkaa dialogia?

    Minulle tulee kanssasi keskustelusta vahvasti samanlainen olo kuin Rastimon kanssa keskustelusta. Vastapuolta ei kuunnella lainkaan.

    Siksi mietinkin seuraavan kerran tekijänoikeuslinjauksia pohtiessani pitkään, kannattaako meidän tekijöiden lähteä myönnytysten, kompromissien ja uusien ehdotusten tielle lainkaan, jos sieltä ei kuitenkaan ole mitään hedelmällistä vastakaikua odotettavissa.

    Rautaa vaan rajalle, yhteisrintamaan Rastimon kanssa? Tekijänoikeudet elinikä + 90 vuotta tavoitteeksi? Toivottavasti ei. Maailma kun muuttuu ja mielestäni tekijänoikeuksien on muututtava sen mukana.

    Toivottavasti kuitenkin kasvaa myös sellainen päättäjäsukupolvi, joka ei suhtaudu kulttuurin tekijöihin yhtä vihamielisesti kuin mitä sinä ja aatetoverisi.

    Ugh, olen puhunut. Lähden soittamaan vuonna 1989 Suomen ensi-illan saanutta musikaalia ”Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen”, josta teostoja saavat sekä venäläinen Jevgeni Doga, että suomalainen Jyrki Heikkilä. Ja pitää saadakin. Perkeleen upeaa musaa ja se raha ei ole pois keneltäkään. Soitto soi ja laulut raikaa.

  4. joulukuu 14, 2010 8:16 am

    Hannu: minusta on hälyttävää, että molemmin puolin aitaa järkevät ihmiset turhautuvat täydellisesti toisiinsa ja että tämä johtaa asenteiden radikalisoitumiseen. Asialle ehkä pitäisi tehdä jotain? Olisitko kiinnostunut?

    Mitä tulee esittämääni dystopiaan, olen samaa mieltä siitä, ettei ongelma juuri nyt ole akuutti. Suuntamme yhteiskuntana on mielestäni tällä hetkellä väärä ja kehitys pitää pysäyttää ennen kuin on myöhäistä. Historiallisesti tiedetään, että käyttöön ottamiemme kaltaiset lait ovat mahdolliselle diktaattorille erittäin hyödyllinen apukeino. Vallananastajat tyypillisesti yrittävät ylläpitää illuusiota siitä, että mahdollisimman vähän on muuttunut, joten olemassaolevien lakien ja järjestelmien hyödyntäminen on tärkeä työkalu vallankaappaajalle.

    Toinen asia, mistä ehkä et ole tietoinen, on se, että tietojärjestelmissä uuden ominaisuuden luominen on kallis kertainvestointi, mutta tämän jälkeen se on usein helppo taivuttaa uusiin tarpeisiin sopivaksi. Nyt olemme lailla pakottaneet operaattorit investoimaan kalliisiin järjestelmiin, jotka mahdollistavat ihmisten valvonnan ja sensuuriin. Tämän jälkeen vaaditaan vain hallinnollinen päätös, tai sopiva määrä poliittista painetta ja järjestelmää käytetään moneen muuhunkin asiaan.

    Vielä viimeiseksi: en jaa Ahton käsitystä siitä, että paperin pahin ongelma olisi se, ettei tiedostonjakamista haluta vapauttaa. Omasta mielestäni Vihreiden tekijänoikeuspaperin pahin ongelma on se, että tekijänoikeuksia käsitellään ikäänkuin ne koskisivat vain kulttuurin tuotantoa. Todellisuudessa ne koskevat yhä laajenevassa määrin lähes kaikkia teollisuudenaloja ja esimerkiksi DRM-järjestelmiä käytetään kilpailunrajoitusmekanismeina usealla alalla.

    Mitä tulee ennakkosensuuriin: kai olet tietoinen meneillään olevasta lainsäädäntöhankkeesta:
    ”Sananvapauden kannalta kaikkein tärkeintä on mielipiteisiin vaikuttamaan pyrkivä materiaali, aatteellinen viestintä, ja koska sellaista ei yleensä voitane katsoa yksiselitteisesti alle 18-vuotiaan kehitykselle haitalliseksi, luokittelu- ja luettelointivelvollisuus koskisi sitäkin – ilmeisesti jokainen nettiin laitettu vaalivideokin joutuisi ennakkotarkastusvelvollisuuden piiriin.” Effin lausunto hallituksen esityksestä HE 190/2010 vp kuvaohjelmalainsäädännön uudistamiseksi
    http://www.effi.org/lausunnot/lausunto-sivistysvalokunnall-101213.html

    Tämä teksti meni ehkä hitusen sekavaksi, mutta todetaan lopuksi vielä, että ainakin minä olisin halukas tutustumaan paremmin olemassaoleviin kulttuurin tuotantotapoihin. Uskon vakaasti, että on mahdollista löytää ratkaisu, joka tekee mahdolliseksi arvokkaan kulttuurituotannon ja ylläpitää ja parantaa avointa demokraattista yhteiskuntaamme.

  5. joulukuu 14, 2010 11:55 am

    Huomaan, että kun minä kommentoin erilaisista kaupalliseen tekijänoikeuteen tarjotuista ratkaisuista, sinä väistit kommenttini ja lähdit kritisoimaan piraatteja yksioikoisuudesta epäkaupallisen kopioinnin suhteen. Pitäisikö tämä ottaa sen myöntämisenä, että luonnehdintasi piraateista oli kaupallisen käytön suhteen epäreilu?

    Kaupallisesta käytöstä: koen että musiikin käyttäminen esimerkkinä puhuu oikeastaan nimenomaan piraattien kannan puolesta. Musiikki on se yksi alue, jonka käyttö (tai ainakin osa käyttömahdollisuuksista) on tehty mahdollisimman helpoksi. Esittämiseen tai soittamiseen ei tarvita pitkällistä lupien neuvottelua ja byrokratiaa, vaan Teoston ja Gramexin kanssa tehdyt sopimukset ja selkeästi määriteltyjen korvausten maksaminen riittävät. Kun Jokapiraatinoikeudessa vertailimme sitä miten pitkään erilaisista teoksista saa pääsääntöisesti rahaa, musiikin esittäminen erottui selkeänä ja ainoana poikkeuksena ”hyvin pieni osuus tuloista tulee yli 10 vuotta vanhoista teoksista”-sääntöön. Uskoisin syyn olevan juuri se, että musiikkia on niin helppo esittää luvallisesti.

    Musiikinkaan puolella ei tosin vielä olla ideaalitilanteessa, koska esimerkiksi uudelleenjulkaisu levyillä ei onnistu vastaavan menettelyn avulla, ja tähän vaaditaan erillinen neuvottelu luvista. Tällä on todellista negatiivista vaikutusta esim. uudelleenjulkaisujen määriin, kuten mm. Jokapiraatinoikeudessa käytiinkin lävitse. Mikään ei kuitenkaan estäisi laajentamasta samanlaista järjestelmää kaikkeen käyttöön. Vastaavasti kirjojen, elokuvien, tietokoneohjelmien jne. elinikä kasvaisi varmasti, mikäli niille luotaisiin vastaavankaltainen järjestelmä jossa käyttö olisi vain standarditaksan takana eikä niiden uudelleenhyödyntämistä voitaisi kieltää.

    En tosin ole varma, minkä suhteen olemme tässä asiassa eri mieltä. Oma suosikkiratkaisuni asiaan olisi kaksiportainen malli, jossa oikeus kieltää teosten käyttö katoaisi melko lyhyen suoja-ajan jälkeen mutta käytöstä maksettaisiin edelleen korvauksia tekijälle. Teidän linjapaperinne mallissa oli enemmän portaita, mutta ydinidea oli silti sama.

    Epäkaupallisesta käytöstä: Mjah. Piraatit ovat esittäneet epäkaupallisen käytön vapauttamiselle varsin moninaisia perusteita. Omasta mielestäni merkittävimpiä ovat kulttuurin paremman saatavuuden elintasoa ja kulttuurin laatua kasvattava vaikutus, lukemattomat tilastot ja tapaukset jotka ovat osoittaneet ettei epäkaupallisesta kopioinnista ole minkäänlaista haittaa, tekijänoikeuden monopolivaikutuksen heikentäminen ja palveluiden laadun paraneminen (joka tosin onnistuisi jossain määrin myös porrasmallilla), sekä se oikeusvaltion perusperiaate, ettei ihmisiä saa tuomita rikoksista joiden ei voida osoittaa olevan vahingollisia. Jos haluaa kuitata tämän kaiken sillä, että piraatit vain haluavat kaiken ilmaiseksi, pitäisi saman tien kuitata kaikki kirjastolaitoksen olemassaoloa puoltavat perustelut samasta syystä merkityksettöminä.

  6. joulukuu 14, 2010 5:57 pm

    ”Mielestäni sekä Lex Nokia että Lex Karpelan todelliset konkreettiset vaikutukset kansalaisten ilmaisun- tai kokoontumisenvapauteen ovat niin vähäisiä, että niitä ei oikeastaan voi edes mitata.”

    Sulla on väärä mittari. Lainsäädäntöön sisältyy kaikenlaisia rajoituksia vallankäytölle, esimerkiksi tietojen jako kansalaisista, eli oikeuksia, ja käytännön vaikutusten kannalta niitä voi hyvinkin pitää hätävarjelun liioitteluna, ja osa niistä varmaan sitä onkin. Kyse on riskeistä, vähän niin kuin ydinvoimassa.

    Niin kauan kun valtaa käyttää kohtuullisen sivistyneet, järkevät ja hyväntahtoiset ihmiset niin ei niillä oikeuksilla ole juuri mitään väliä. Ne on sitä mahdollisuutta varten että näin ei ole. Minkälaiset valtuudet valvoa nettiliikennettä ja rajoittaa viestintää haluaisit esimerkiksi eduskunnalla jossa Perussuomalaisilla on ehdoton enemmistö?

    Olen näissä asioissa nykyään raivokäytännöllinen, en voi suosittella kun saa kummankin osapuolen vihat niskaansa. Se iso kysymys eli että suostuuko kuluttajat maksamaan digitaalisesta sisällöstä on jotain mihin lainsäätäjä ei voi juuri vaikuttaa, näyttä siltä että maksavat ihan laiskuuttaan ja se että joku köyhä teekkari ei maksa ei ole ongelma kun ei sillä ole kuitenkaan maksukykyä. Kysymys on nimenomaan siitä kuinka paljon oheisvahinkoja lainsäädäntöpuuhastelu aiheuttaa.

    Ja muuten nuo lapsipornolait… ”Rangaistavaksi tulisi myös sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan alle 18-vuotiasta lasta koskevan esityksen seuraaminen.” http://www.om.fi/Etusivu/Ajankohtaista/Uutiset/Uutisarkisto/Uutiset2010/1290609260088 Tarkoitus on tietenkin hyvä niin kuin aina, mutta vähän realismia: Muistaakseni noin 300 000 suomalaista naista ja 500 000 miestä ilmoittaa kyselyssä katsovansa pornoa netistä säännöllisesti. Ja he ovat nyt siis juridisessa vastuussa siitä että nettipornossa esiintyvä on yli 18 vuotias? Siihen että vastuut asiassa kuin asiassa on pääsääntöisesti tuottajilla eikä kuluttajilla on ihan hyvät syyt.

  7. joulukuu 14, 2010 6:14 pm

    Vielä toinen kommentti. Professori Jungerin sanoin, yleensä kun johonkin monimutkaiselta vaikuttavan asiaan tutustuu niin se tietouden lisääntyessä muuttuukin yksinkertaiseksi, immateriaalioikeuksien kanssa on päinvastoin. Ne on sekä lähtökohtaisesti että toteutukseltaan niin toivoton vyyhti että niistä voi olla melkein mitä tahansa mieltä ja oikeassa. Vähän niin kuin sosiaaliturva. Käytännössä olen herra Tiedemiehen kanssa samaa mieltä siitä että komparatiiviesti parempi vaihtoehto olisi että immateriaalioikeuksia ei olisi lainkaan, koska niiden haitat ylittävät hyödyt. Taitelijoiden tekijänoikeudet on pikkujuttu, mutta ne valittevasti leviää muuallekin.

    Jos sitä vyyhtiä haluaisin purkaa niin lähtisin siitä että unohdetaan se ajatus että on olemassa jotain ja siihen on oikeuksia, semmoista oikeusjärjestelmää joka toimisi niin kuluttajille, pientuottajille kuin yrityksille ei tuolta pohjalta vaan pysty rakentamaan. Eli säädellään kuluttajanoikeuksia yhdellä lainsäädännöllä, yhtenä lähtökohtana se että kuluttajia koskevan lainsäädännön tulee olla selkeää ja suht linjassa kuluttajien toiminnan kanssa, jos suuri osa ihmisistä nyt vaan tekee jotain niin ei sitä voi käytännössä kieltää, lainsäädännöllä voi vaan hivuttaa vähän johonkin suuntaan. Sitten yritysten ja tekijöiden oikeuksia toisella lainsäädännöllä, joka ottaa huomioon sen että yksittäinen tekijä on lähtökohtaisesti alakynnessä lakimiesarmeijan edessä. Ja ehkä vielä lopuksi yritysten välisiä oikeuksia kolmannella, minusta esimerkiksi jonkinlainen patenttijärjestelmä tarvitaan mutta tuo nykyinen on huonompi kuin ei mitään. Hoitaisin esimerkiksi lääkkeet niin että olisi joku lääkevero josta maksettaisiin niitä kehittäneille jotenkin ansioiden mukaan, tuo jotenkin on matopurkki mutta taas kerran vähemmän huonompi.

  8. joulukuu 15, 2010 9:57 am

    ”En vieläkään ymmärrä mitä esimerkiksi tällä lauseella haetaan:
    ’Vaikka tekijänoikeuksiin liittyvän informaatioteollisuuden arvo on noin viisi prosenttia BKT:stä ilman patentteja, koko tästä summasta ainoastaan noin viisi prosenttia kulkeutuu itse tekijöille.'”

    Koska kyse oli mun lisäyksestäni, ehkä tässä pitänee jotain sanoa. Nuo luvut tuovat varsin hyvin esille sen, että jos tekijänoikeusjärjestelmää yritetään perustella tekijöiden toimeentulolla tai kulttuurin tukemisella, jokin tässä on lähtökohtaisesti vinksahtanut. Tapahtuuko se kohdistumisessa vai transaktiokustannuksissa on hieman epäselvää, mutta jos monilta osin varsin kiistanalaisella, jäykällä ja sekavalla järjestelmällä perustellaan tekijöiden toimeentuloa, pitäisi se edes kohdentaa rahat tehokkaasti tekijöiden toimeentuloksi. Tämä saa piratismikeskustelun kärsivien taiteilijoiden ja välinpitämättömien tietovarkaiden asettamisen toistensa vastapuoliksi kuulostamaan entistä absurdimmalle. Luvut ovat Kemppisen Digitaaliongelmaan poimimia (s. 250-251).

  9. 9 hannuoskala
    joulukuu 15, 2010 4:00 pm

    @Jussi: En minä vieläkään tajua. Tarkoitatko että on jollain tapaa ongelma, että jos esim. CD-levy maksaa 20€ ja siitä teostomaksua on vain 1€, niin tämä on jollain tapaa perustelu poistaa tekijänoikeudet? En ymmärrä. Voisitko esittää minulle konkreettisen esimerkin, jota tämä ongelma kuvaa, koska minä tyhmänä muusikkona en siihen kykene.

    Sehän on vaan mahtavaa, jos tekijänoikeudet mahdollistavat ympärilleen suuremman bisneksen synnyn. Ja pakkokin on kun tuotteiden tekemiseen vaaditaan melkoisia rakenteita ja arvoketjuja.

    Sulla on väärä mittari. Lainsäädäntöön sisältyy kaikenlaisia rajoituksia vallankäytölle, esimerkiksi tietojen jako kansalaisista, eli oikeuksia, ja käytännön vaikutusten kannalta niitä voi hyvinkin pitää hätävarjelun liioitteluna, ja osa niistä varmaan sitä onkin. Kyse on riskeistä, vähän niin kuin ydinvoimassa.

    Niin kauan kun valtaa käyttää kohtuullisen sivistyneet, järkevät ja hyväntahtoiset ihmiset niin ei niillä oikeuksilla ole juuri mitään väliä. Ne on sitä mahdollisuutta varten että näin ei ole. Minkälaiset valtuudet valvoa nettiliikennettä ja rajoittaa viestintää haluaisit esimerkiksi eduskunnalla jossa Perussuomalaisilla on ehdoton enemmistö?

    @Teemu: Niin. Vapaat yhteiskunnat ovat lähtökohtaisesti hauraita ja alisteisia enemmistönsä vapauden tahdolle ja sivistystasolle. Minä näen argumentissasi silti vakavan ”netti-perspektiiviharhan”; yhteiskuntaa on muuallakin kuin netissä ja siinä vaiheessa kun perussuomalaiset netti-ruskeapaidat alkavat blacklistatat blogisivustoja väärien mielipiteiden vuoksi, pitää aika rankkoja juttuja tapahtua tuolla kaduillakin.

    Ei netti ole olemassa missään tyhjiössä, ainakaan ennen singulariteetin syntyä – vaan se on jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa meidän lihallisten ihmisten maailman kanssa.

    Olen näissä asioissa nykyään raivokäytännöllinen, en voi suosittella kun saa kummankin osapuolen vihat niskaansa.

    Yritän samaa. Osittain sama kokemus.

    Se iso kysymys eli että suostuuko kuluttajat maksamaan digitaalisesta sisällöstä on jotain mihin lainsäätäjä ei voi juuri vaikuttaa, näyttä siltä että maksavat ihan laiskuuttaan ja se että joku köyhä teekkari ei maksa ei ole ongelma kun ei sillä ole kuitenkaan maksukykyä.

    Eri mieltä. Lainsäätäjä voi vaikuttaa.

    Lisäksi kyse on siitä, ryhtyykö teekkari maksamaan sisällöistä siirryttyään Nokian keskijohtoon. Jos ei ole olemassa ”maksamisen kulttuuria” eikä ”maksamista kannustavia” lainsäädäntörakenteita, tulevat Vanjoet ja Ollilat lataavat leffansa PirateBaysta.

    Kysymys on nimenomaan siitä kuinka paljon oheisvahinkoja lainsäädäntöpuuhastelu aiheuttaa.

    Niinpä. Minun mielestäni konkreettiset, todelliset oheisvahingot ovat tähän asti olleet olemattomia niihin haittoihin nähden mitä nettipiratismi on sisältöteollisuudelle aiheuttanut.

    Tästä voidaan toki olla osittain eri mieltä riippuen mittareista, mutta tämä on minun analyysini kaiken lukemani ja kokemukseni pohjalta.

    • 10 hannuoskala
      joulukuu 15, 2010 4:02 pm

      Eli jälleen huudan konkretiaa. Esittäkää oheisvahingot. Näyttäkää ongelmat. Yritetään ratkoa vyyhtiä asia kerrallaan.

    • joulukuu 16, 2010 1:39 pm

      Niin miten lainsäätäjä vaikutttaa? Lakeja on kiristetty ja verkossa on saatavina enemmän laitonta sisältöä kuin koskaan, ja sitä myös ladataan. Se että nettipiratismi on huono tai haitallinen asia ei ole riittävä peruste tiukentaa lakeja, niiden lakien pitäisi myös vähentää sitä piratismi ja vielä siinä määrin että ko. lakien kustannukset (haitat) tulee katetuksi.

      Vapaat yhteiskunnat ovat lähtökohtaisesti hauraita ja alisteisia enemmistönsä vapauden tahdolle ja sivistystasolle. Minä näen argumentissasi silti vakavan “netti-perspektiiviharhan”; yhteiskuntaa on muuallakin kuin netissä ja siinä vaiheessa kun perussuomalaiset netti-ruskeapaidat alkavat blacklistatat blogisivustoja väärien mielipiteiden vuoksi, pitää aika rankkoja juttuja tapahtua tuolla kaduillakin.

      Erillaiset kansalaisoikeudet on tietenkin vain hidasteita, mutta antaa myös kansalle aikaa tulla järkiinsä siinä tapauksessa että joku hallitus niitä rupeaa poistamaan. Tämä on keskeinen asia.

      Blogeja ei tarvitse black listata :) , riittää kun on lainsäädäntö jossa on raskaasti sanktioituja rikoksia joihin lähes kaikki syyllistyy ja jota täten sovelletaan hyvin valikoivasti. Eli sen kun ajaa hankalat ihmiset konkurssiin korvausvaatimuksilla, näyttökynnyskin on sen verran matala että se onko he syyllistyneet mihinkään on toissijaista. Nuo lapsipornopykälät toimii vielä paremmin, pedofiilin leima otsaan ja linnaan. Raiskaussyytteet on myös muodissa.

  10. joulukuu 15, 2010 5:30 pm

    Hannu Oksala kirjoitti ”On kysymys mikä tahansa, niin ratkaisu on aina sama: nettilataaminen lailliseksi […] Binääri-logiikkaa. On vain ykkönen tai nolla, musta tai valkoinen. Ei kompromisseja, ei välimuotoja, ei harmaan eri sävyjä.”

    Minusta on harmillista että esität asian ”ratkaisuna” – kuin se olisi vain jokin aatemaailmastamme kumpuava asia joka esitetään lopputuloksena: ”Näin asia voidaan hoitaa”. Minulle, ja varmaan monille muillekin, kyse ei suinkaan ole ratkaisusta, vaan teknologian realiteettien näkemisestä.

    Digitaalisen materiaalin levittäminen tulee väistämättä olemaan vapaata, jos haluamme elää vapaan viestinnän mahdollistavassa yhteiskunnassa. Sen voi toki pitää laittomana, mutta sitä ei ole mahdollista rajoittaa tai valvoa. Nyt vielä on, mutta ei kauaa. Esitän tämän asian ilman välimuotoja ja harmaan sävyjä vain siksi että siinä ei niitä ole. Eikä se ole edes binäärinen – ykkönen tai nolla – vaan se on pelkästään se ykkönen. Piste.

    Facebook-keskustelussamme kutsuit tätä muistaakseni teknologiadeterminismiksi – olkoon, mutta itse en pidä itseäni teknologiadeterministinä – tämä asia kun on teknologiarealismia. Jossain vaiheessa kun on vain pakko myöntää että kyllä, laivan pohjassa on ammottava reikä, eikä sitä voi tukkia, joten paras ryhtyä pelastustoimiin. Tavallaan toivoisin että juuri Vihreät ymmärtäisivät tämän näkökannan, koska esimerkiksi ilmaston lämpenemisen kanssa törmää ihan samaan asiaan – jotain tarttis tehdä, mutta kukaan ei halua uskoa miten asian laita oikeasti on ja se vain tekee asiaa pahemmaksi. Eivät ilmaston lämpenemisestä puhuvatkaan ole luontodeterministejä, vaan luontorealisteja.

    Juuri se minua tässä keskustelussa ärsyttääkin, että itse toivoisin että niitä todellisia ratkaisuja lähdetään etsimään yhdessä. Olisi jo aika! Minä pidän todella paljon elokuvista ja musiikista, ja haluan kovasti että ne säilyvät elinvoimaisina kulttuurimuotona digitaalimurroksesta.

    Vaan kun näiden todellisten ratkaisujen etsiminen on vain täysin mahdotonta niin kauan kuin toinen osapuoli ei näe, tai ei suostu näkemään, digitaalisen tulevaisuuden väistämätöntä todellisuutta.

    Myönnän, on se binäärin nollakin olemassa: Dystooppisena vaihtoehtona voimme teoriassa vielä muovata viestintäteknologian estämään avoin viestintä ja toimimaan yhtiöiden tai valtioiden kontrollissa. Mutta sen toteuttaminen on erittäin, erittäin haastavaa, enkä usko että kukaan keskustelijoista todella haluaa sitä, joten ei siinä ole edes mitään puhumista.

    Positiivisena loppuvireenä sanottakoon, etten oikeastaan usko kulttuuribisneksen kovin kummoisesti pystyvän itseään satuttamaan tällä nykyisellä tekijänoikeussekoilullaan. Sillä kun on se valtti takanaan, että ihmiset tykkäävät siitä – ihmiset joilla on rahaa, ja jotka ovat valmiita sitä käyttämään. Kun digimullistus on edennyt riittävän pitkälle niin oikea kanava bisneksellekin putkahtaa esiin, ja sitten koko tekijänoikeushäsellys unohtuu, ja alkaa taas kaikkia hymyilyttää ja voimme yhdessä tanssia iloisessa piirissä kuusen ympärillä. Minusta olisi vaan kiva pyrkiä sitä kohti sen sijaan että pitää puskea vastaan.

  11. 13 hannuoskala
    joulukuu 15, 2010 5:44 pm

    Minustakin kuusen ympärillä tanssiminen joulumasurkkojen tahtiin on kivaa. Ne masurkat on muuten tekijänoikeusvapaita…

    Digitaalisen materiaalin levittäminen tulee väistämättä olemaan vapaata, jos haluamme elää vapaan viestinnän mahdollistavassa yhteiskunnassa. Sen voi toki pitää laittomana, mutta sitä ei ole mahdollista rajoittaa tai valvoa. Nyt vielä on, mutta ei kauaa. Esitän tämän asian ilman välimuotoja ja harmaan sävyjä vain siksi että siinä ei niitä ole. Eikä se ole edes binäärinen – ykkönen tai nolla – vaan se on pelkästään se ykkönen. Piste.

    Mutta tätä juuri tarkoitan. Vaihtoehtoja on. Internet vapauksineen on ihmisten luoma konsepti, ja jos vapauksien väärinkäyttö aiheuttaa yhteiskunnan kokonaisedun vastaisia lopputuloksia, niin silloin sitä konseptia voidaan muuttaa.

    Esim. Etelä-Koreassa nettiin päästäkseen täytyy kirjautua omilla tunnuksillaan. Silti siellä blogataan, pelataan ja sananvapaus on suorastaan edistynyt. (No lähtökohta toki olikin sotilasdiktatuuri että sai luvan myös edistyä.) Ja e-business ja internet-penetraatio ovat maailman kärkiluokkaa.

    Nykymuotoisessa internetissä esittämäsi ketju saattaa olla totta. Sitten sitä internettiä pitää muuttaa. Hyvät puolet, kuten esim. sanan- ja ilmaisuudenvapauden lisääntyminen voidaan varmasti säilyttää, vaikka huonoja puolia suitsittaisiinkin.

    (Itseasiassa uskon, että markkinat ovat ohjaamassa suurta osaa netinkäyttäjistä pois ”avoimesta internetistä” ihan luonnollisen evoluution kautta. Miksi? Siksi, että suljetuissa järjestelmissä on laadukkaampaa sisältöä.)

    Lisäksi tekijänoikeuksia on niiiiiin paljon muuallakin kuin internetissä, että pelkkä keskittyminen nettiin ei vaan kertakaikkiaan ole järkevää – kaikkia tekijänoikeuksia ei kannata muokata netin ehdoilla. Esim. live-esiintymisiin liittyvät oikeudet eivät varmasti katoa ”pohjassa ammottavaan reikään”.

    • 14 Pertti Kurola
      tammikuu 1, 2011 5:30 am

      Mutta tätä juuri tarkoitan. Vaihtoehtoja on. Internet vapauksineen on ihmisten luoma konsepti, ja jos vapauksien väärinkäyttö aiheuttaa yhteiskunnan kokonaisedun vastaisia lopputuloksia, niin silloin sitä konseptia voidaan muuttaa.

      Mielestäni tässä olet väärässä. Voit tosiaan aidosti luulla että internettiä rajoittamalla ongelma häviää, mutta omasta mielestäni tätä pandoran laatikkoa et enää suljettua saa minkäänlaisella sensuurilla. Kulttuurin jakaminen siirtyy vaan maan alle ns. anonyymeihin, hajautettuihin darknetteihin. Vaihtoehto on tietenkin kieltää koko internet, mutta siinä tapauksessa haitat olisivat merkittävästi suuremmat kuin saavutettu hyöty (myös kulttuurintekijöille), jossa isoa osaa näyttelee on juurikin tiedon ja kulttuurin vapaa leviäminen ja jakaminen. On siis sinunkin aika varautua väistämättömään tappioon ja alkaa aidosti miettimään niitä uusia ansaintatapoja.

      Lisäksi tekijänoikeuksia on niiiiiin paljon muuallakin kuin internetissä, että pelkkä keskittyminen nettiin ei vaan kertakaikkiaan ole järkevää – kaikkia tekijänoikeuksia ei kannata muokata netin ehdoilla. Esim. live-esiintymisiin liittyvät oikeudet eivät varmasti katoa “pohjassa ammottavaan reikään”.

      Tässä olet oikeassa, pitää muistaa että ennen internettiäkin tieto ja kulttuuri vaihtoi omistajaa ja kopiointikulttuuri oli voimissaan. Muistelen itsekin aikaa, jolloin kulttuuria jaettiin lähettämällä postitse diskettejä toiselle puolelle suomea tai miten rivitalonaapurini, joka omisti yli 2000 vhs-videon (kopioituja) kokoelman, rikastutti kulttuurillisesti todella isoa joukkoa ystäviä, tuttavia ja vaikkapa meitä naapureita.

      Tämän takia suuresti ihmettelenkin, miksi tekijänoikeuksilla perustellaan nettisensuuria ja nimenomaan keskitytään nettiin suurena pahana, vaikka ilmiötä ei kuitenkaan saada koskaan tosiasiallisesti kitkettyä (se on osa ihmisluontoa). Miksi Internet on tässä nostettu ainoaksi pahaksi? Johtuuko se siitä harhaisesta käsityksestä että sitä voitaisiin jotenkin paremmin valvoa tai säädellä kuin reaalielämässä tapahtuvaa kulttuurin kopiointia?

      Ja eikö tällä logiikalla pitäisi hyökätä myös vaikkapa kirjastolaitosta vastaan? Sehän eittämättä syö tekijänoikeuksien haltijoiden leipää jakamalla kulttuuria/tietoa massoille kovin pienellä (tekijöiden mielestä) korvauksella.

      Ja LIVE-esiintymiset ovat mielestäni se rehellinen tapa ansaita elantonsa, jos se vaan ko. taiteenlajin kannalta on mahdollista (mm. musiikki, teatteri…). Tällä periaatteella täällä muutkin elantonsa ansaitsee – tekemällä töitä.

      Itselleni perustavanlaatuinen kysymys on; Miksi kulttuurintuottajien pitäisi saada kerran luomastaan tuotteestaan tuloja uudestaan ja uudestaan? Eihän se laivanpotkureita valmistava duunarikaan saa siitä potkurista tehtaalta lähdön jälkeen tuloja vaikka se potkuri seilaisikin maailman meriä seuraavat 30 vuotta. Kyse on pääoman ja työn sovittamattomasta ristiriidasta ja tässä yhteydessä määrittelen tekijänoikeudet pääomaksi, jolle nykyisellä järjestelmällä maksetaan korkoa koron perään vaikka todellinen lisäarvo (mistä nämä ansaitsemattomat korot maksetaan) luodaan rehellisesti työtä tekemällä. Tämän johdosta arvostan live-esiintymisiä ihan eri tavalla kuin tekijänoikeuksia – se on todella kunnioitettavaa duunia ja sellaisesta mielelläni maksan korvauksen, koska siinä kulttuurintekijä todella tekee konkreettista työtä eikä makaa uuninpankolla nostaen samalla teosto/gramex-korvauksia.

      Ehkä sinunkin kannattaisi keskittyä enempi tähän live-esiintymisien ansaintalogiikkaan ja pyrkiä laajentamaan sitä kuin taistella Internetin tuulimyllyjä vastaan.

      • 15 hannuoskala
        tammikuu 1, 2011 1:01 pm

        Muistelen itsekin aikaa, jolloin kulttuuria jaettiin lähettämällä postitse diskettejä toiselle puolelle suomea tai miten rivitalonaapurini, joka omisti yli 2000 vhs-videon (kopioituja) kokoelman, rikastutti kulttuurillisesti todella isoa joukkoa ystäviä, tuttavia ja vaikkapa meitä naapureita.

        Hyvitysmaksut, dam-di-damdamdam. Ehkä olisi aika alkaa maksaa hyvitysmaksua laajakaistan yhteydessä?

        On siis sinunkin aika varautua väistämättömään tappioon ja alkaa aidosti miettimään niitä uusia ansaintatapoja.

        Mutta kun juuri viime vuonna on ollut paljon hyvää kehitystä! Musiikin nettipiratismi on osittain jopa Spotifyn ansiosta vähentynyt. Ja vähitellen myös muut markkinapaikat alkavat muodostua luonnollisiksi saavuttaa sisältöjä. ”Tappio” ei ole ”väistämätön”.

        Minua tässä ”uusien ansaintalogiikkojen” vaatimuksessa sylettää eniten se, että vaatimuksen esittäjät useimmiten pitävät mitä tahansa maksua verkkosisällöstä kohtuuttomana. Ansaintalogiikkaa ei voi olla täydellisen ilmaisuuden ympäristössä. Ilmaista vastaan on mahdotonta kilpailla.

        Ja eikö tällä logiikalla pitäisi hyökätä myös vaikkapa kirjastolaitosta vastaan? Sehän eittämättä syö tekijänoikeuksien haltijoiden leipää jakamalla kulttuuria/tietoa massoille kovin pienellä (tekijöiden mielestä) korvauksella.

        Tämä on kompromissi, josta tekijöille maksetaan korvauksia. Mutta on jotain näyttöä, että suomalaista kirjastolaitosta heikomman palvelun maissa kirjoja myydään enemmän. Itse koen kirjaston kulttuuriseksi perusoikeudeksi. Se ei ole kuitenkaan sama asia kuin ”vapaa nettilatailu”.

        Ja LIVE-esiintymiset ovat mielestäni se rehellinen tapa ansaita elantonsa, jos se vaan ko. taiteenlajin kannalta on mahdollista (mm. musiikki, teatteri…). Tällä periaatteella täällä muutkin elantonsa ansaitsee – tekemällä töitä.

        Ehkä sinunkin kannattaisi keskittyä enempi tähän live-esiintymisien ansaintalogiikkaan ja pyrkiä laajentamaan sitä kuin taistella Internetin tuulimyllyjä vastaan.

        Heh. Yli sata keikkaa vuodessa jo noin kymmenen vuotta heittäneenä muusikkona/ääniteknikkona pakko todeta että kiitos vinkistä! Että ihan töitä tekemällä!

        Itselleni perustavanlaatuinen kysymys on; Miksi kulttuurintuottajien pitäisi saada kerran luomastaan tuotteestaan tuloja uudestaan ja uudestaan? Eihän se laivanpotkureita valmistava duunarikaan saa siitä potkurista tehtaalta lähdön jälkeen tuloja vaikka se potkuri seilaisikin maailman meriä seuraavat 30 vuotta.

        Tähän moni muu on vastannut itseäni paremmin ja jos et todella ole vielä tajunnut tätä eroa, en tiedä kannattaako minun sitä ihmeemmin rautalangasta vääntääkään. Nopeasti kuitenkin:

        Laivanpotkurin hitsaaja saa palkkansa telakalta. Luultavasti useimmiten kuukausipalkkaa. Palkka maksetaan heti tehdystä työstä. Palkanmaksuun ei useimmiten myöskään sisälly mitään riskiä. Palkka juoksee ay-liikkeen neuvottelemilla indeksikorotuksilla kunhan vaan hoitaa hommansa riittävän hyvin.

        Säveltäjä, sanoittaja, sovittaja ja yhä useammin myöskään muusikko ei saa työstään mitään palkkiota. Ei ainakaan etukäteen tai työtä tehdessään. Minä istuin viime vuonna noin kuukauden verran työpäiviä studiossa soittamassa. Mistään ei tullut rahaa sitä varten. Ihan piti ”rehellisellä työllä” ne päivät itselle kustantaa.

        Palkkio tulee jälkikäteen pieninä puroina jos tulee. Säveltäjät, sanoittajat, sovittajat ja muusikot ottavat yrittäjäriskin. Jos tuote onnistuu, palkkio on isompi, jos ei, palkkio on pienempi. Usein palkkio jää niin mitättömäksi, että minkään muun alan tekijät eivät viitsisi edes vaivautua. Potkurit jäisivät hitsaamatta.

        Live-esiintymisistä maksetaan muuten myös Teosto-korvaukset. Ja tulee maksaakin. Ei ne Ruotsin laivan cover-bändit ole itse laulujaan säveltäneet, vaan joku muu ne on valmiiksi miettinyt.

  12. joulukuu 16, 2010 10:23 am

    ”Jos joku yrittää kieltää itse tehtyjen Youtube-videoiden uploadaamisen tai ennakkosensuroida blogiasi, niin voit olla varma, että olen samalla puolella barrikadia kanssasi. Nyt ei selvästikään ole näin vielä asiain laita.”

    Kaikkea sitä näkee. Poliitikko, joka sanoo kannattavansa sananvapautta. Seuraavaksi varmaan pyromaanit perustavat VPK:n ja ateistit raamattupiirin. Tämän vihaisemmin en tätä tällä kertaa sano.

    Ymmärtänette edes sen, että poliitikkojen uskottavuus sananvapauden puolustajina ei ole nolla. Se on miinus sata. Kokosin joskus joitakin 2000-luvun tapahtumia osoitukseksi asioiden tilasta: http://teknokekko.vuodatus.net/blog/2484205/sananvapauden-paiva/

    Vastakkaisenkin näkökulman voisi hahmottaa. Tarvitsisi vain luetella esityksiä, lakeja ja asetuksia, jotka ovat viime vuosikymmenen aikana laajentaneet ja syventäneet kansalaisten sananvapautta, rohkaisseet osallistumaan, vahvistaneet osallisuutta yhteiskunnassa ja lisänneet kansalaisten ja poliitikkojen välistä luottamusta näissä asioissa. Aivan oikein, minullekaan ei tule mieleen yhtäkään.

  13. 17 Mikael Erola
    joulukuu 17, 2010 6:50 pm

    ”Nuo luvut tuovat varsin hyvin esille sen, että jos tekijänoikeusjärjestelmää yritetään perustella tekijöiden toimeentulolla tai kulttuurin tukemisella, jokin tässä on lähtökohtaisesti vinksahtanut (…) jos monilta osin varsin kiistanalaisella, jäykällä ja sekavalla järjestelmällä perustellaan tekijöiden toimeentuloa, pitäisi se edes kohdentaa rahat tehokkaasti tekijöiden toimeentuloksi. Tämä saa piratismikeskustelun kärsivien taiteilijoiden ja välinpitämättömien tietovarkaiden asettamisen toistensa vastapuoliksi kuulostamaan entistä absurdimmalle”

    Turhauttavaa tässä argumentioinnissa on se, että se ruokkii mielikuvaa levymoguleista ja teostomafiosoista, jotka Kämpin yksityiskabineteissa ryyppäävät sitä jäljelle jäävää 95%a. Siitä 95%:sta kuitenkin suurin osa menee kustannuksiin, joita ilman se viisi prosenttiakin olisi euroissa ja senteissä aika paljon nykyistä vähemmän ja se viiden prosentin osuus BKT:sta reippaasti pienempi.

    Eli olisi kohtuullista, että näiden ajatusten esittäjät vähintään myös kertoisivat, kenen osuutta siitä 95%:sta pitäisi vähentää ja kuinka paljon. Tästä http://www.mikseri.net/clubs/thread.php?topic_id=27423 löytyy toisesta postista melko realistinen laskelma CD-levyn hinnan jakautumisesta, täällä http://ylex.yle.fi/radio/juontajat/ninni/suomalainen-muusikko-ei-rahassa-kylve juttu keikkaliksoista, jutun alaosassa kaksi Anssi Kelan esimerkkilaskelmaa. Muille kuin musiikin alalle löytyy vastaavia laskelmia googlaamalla.

    Sen lisäksi olisi hyvä olla vertailukohteita. Jos menet kauppaan ja ostat satasella vaikka pölynimurin, kuinka paljon satasestasi päätyy kenelle? Keskitettyyn massatuotantoon perustuvalla alalla 5% koko alan lisäarvosta ei ole mitenkään vähän.

    Lisäksi näihin 5% osuuksiin jne viittaajat yleensä perustelevat tällä vaatimuksia tekijänoikeuksien huonontamiseksi. Eli koska tekijän osuus on koko alan liikevaihdosta niin pieni, niin asia pitäisi korjata pienentämällä tekijän osuutta entisestään.

    Muutenkin tekijöiden osuuden vertaaminen koko teollisuudenalan liikevaihtoon on arbitraarista. Tietoteollisuudessa kun lisäarvoa syntyy muistakin, kuin tekijänoikeuksien hyödyntämisestä. Jos esim. mikrotukihenkilöiden palveluiden kysyntä nousisi, nostaisi tämä 1:1 myös tietoteollisuuden liikevaihtoa ja näin myös osuutta BKT:stä. Vastaavasti tekijöiden prosenttiosuus pienenisi. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen enempää tekijänoikeuksien kuin taiteilijoiden ja piraattien vastakkainasettelun kanssa.

    Mutta jos kirjoitutit tuon lauseen vihreiden ohjelmaan, niin kerro, miten sen sinun mielestäsi pitäisi vaikuttaa vihreiden kantoihin tekijänoikeusasioissa? Millaiseen lainsäädäntöön tai millaisesta lainsäädännöstä pois vihreiden pitäisi sinun mielestäsi tämän prosenttiluvun vuoksi pyrkiä?


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


twtr

Flickr Photos

Pekan_ajelu 1

Pekan_ajelu 2

Pekan_ajelu 3

More Photos

%d bloggers like this: