16
Maa
10

youtube ja tekijänoikeudet

Edellisessä postauksessani käsittelin esimerkkinä tekijöille epäreilusta tilanteesta Googlen yliolkaista asennetta Youtube-palvelunsa sisältöjen tekijänoikeuksiin.

Miten sitten yksityisen ja julkisen, kaupallisen ja epäkaupallisen ero voitaisiin käytännössä Youtubessa toteuttaa? Onko se tyystin mahdotonta? Mielestäni ei. Vaatiiko se muutoksia? Kyllä. Vastustaisiko Google näitä muutoksia? Takuulla.

People are watching hundreds of millions of videos a day on YouTube and uploading hundreds of thousands of videos daily. In fact, every minute, 20 hours of video is uploaded to YouTube.

Kuten määristä käy ilmi, kaiken materiaalin ennakkotarkistaminen olisi täysin mahdotonta. Jopa automaattinen tarkistus olisi hankalaa. Lisäksi, kuten edellisessä kirjoituksessani totesin, pienimuotoinen jakelu Youtubenkin kautta on ”yksityistä” ja siten mielestäni paitsi sallittua, niin suorastaan kannustettavaa!

Harva video kuitenkaan saa edes sataa katsontakertaa, tuhansista puhumattakaan. Uskallan vankalla mutu-tuntumalla väittää että 90% videoista jää alle tuhannen katsontakerran. Ja yli sataantuhanteen yltää takuulla alle prosentti.

Ei siis varmaankaan olisi mahdotonta toteuttaa sisällön filtteröintiä siten, että vaikkapa 100:n katsontakerran jälkeen video menisi automaattiseen tarkastukseen, joka tsekkaisi esim. onko videon ääniraita tekijänoikeuksilla suojattu. Tämä on teknisesti täysin mahdollista.

Jos raita olisi suojattu, Youtube tarjoaisi lataajalle vaikka viittä vaihtoehtoa:
1. Ääniraidan vaihto tekijänoikeusvapaaseen materiaaliin, jota Youtube tarjoaa itsekin jo nyt halukkaille.
2. Videon muuttaminen ”julkisesta” ”yksityiseksi”.
3. Tekijänoikeusmaksun maksaminen. Esim. 1€/100 katsontakertaa. Käytännössä siis pakkolisensointi.
4. Mainosrahoitteisuus, jossa videon alkuun lisätään esim. 30 sekuntia kestävä mainos jota ei voi ohittaa.
5. Videon poistaminen.

Videon ylittäessä 500 katsontakertaa, sen tarkistaisi sitten Youtuben työntekijä, joka voisi myös tarkistaa videon kuvamateriaalin laillisuuden. (Olen ymmärtänyt, että video/kuvamateriaalin automaattinen tunnistaminen on hankalampaa kuin äänen, voin olla väärässäkin.)

Pakkolisensointi toimisi johonkin rajaan saakka. Ja vaikka 1000:n katsontakerran jälkeen Google ilmoittaisi alkuperäisteoksen oikeudenomistajille uudesta käytöstä, jotka voisivat sitten halutessaan vaatia videon poistamista.

Järjestelmä mahdollistaisi pienimuotoisen ”epäkaupallisen” käytön, mutta kuitenkin perinteiset tekijänoikeudet laajemmassa mittakaavassa huomioiden.

Googlen intresseissä tällainen, tai itseasiassa mikään tekijänoikeuksia puolustava, järjestely ei ole. Ei pidäkään. Googlen ainoa tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Ja siinä se on onnistunut erinomaisesti viime vuosina. Silti sen etu ei ole aina sama kuin koko länsimaisen yhteiskunnan yhteinen hyvä.

Chris Anderson avaa kirjassaan ”Free” mielenkiintoisella tavalla internetin dynaamisia vaikutuksia: hyötyjiä häneen mukaansa ovat (hiukan yksinkertaistaen) ne, jotka a) voivat käyttää uusia ”ilmaisia” palveluita ja b) ne, joiden mittakaava tuo suuruuden edut. Toisin sanoen internet-busineksessa pärjäävät todella isot ja todella pienet.

Tämä dynamiikka johtaa siis todella helposti monopolistisiin markkinoihin. Niin paljon kuin ”piraattipuolella” itketäänkin ”tekijänoikeusmonopolien” vuoksi, niin näitä todellisia miljardiluokan oligarkkeja ja niiden haittoja ei kyetä näkemään.

Vaikka Googlen motto ”Don’t be evil” saattaa rehellisesti kuvata yhtiön ja sen työntekijöiden arvoja, niin kyllä kilttikin norsu posliinikaupassa hajottaa helposti paljon arvokkaita astioita.

Advertisements

8 Responses to “youtube ja tekijänoikeudet”


  1. maaliskuu 17, 2010 1:08 am

    Yksi ongelma tässä on se, että jo nykyjärjestelmällä videopalvelut menevät herkästi ylivarovaisuudenkin puolelle. On ollut tapauksia (linkki), joissa YouTube on totellut oikeudenomistajan alasottopyyntöä ja jälkikäteen on osoittautunut, että materiaali olikin itseasiassa täysin laillista. Mikäli palvelu velvoitettaisiin vahtimaan kaikkien vähänkään katsotumpien videoiden laillisuutta, saattaisi sieltä hyvinkin nopeasti alkaa katoamaan suuret määrät täysin laillisia videoita joiden tarkkaa statusta eivät ylityöllistetyt työntekijät ehtisi miettiä.

    Mikäli YouTubessa tapahtuva tekijänoikeudellisen materiaalin levitys koetaan ongelmaksi (mistä voisimme varmasti väitellä pitkään), vaikuttaisi toimivammalta lähestymistavalta yksinkertaisesti vaatia jonkinlaista vuosittaista könttäkorvausta. Se jaettaisiin sitten tekijöitä edustavien tahojen kautta samaan tapaan kuin vaikka radiosoittokorvaukset nykyään. Vastineeksi kaikki palveluun upittava materiaali (poislukien lapsiporno tms.) olisikin sitten täysin laillista.

  2. 2 hannuoskala
    maaliskuu 17, 2010 12:49 pm

    Maalaisjärjen käyttö on sallittua näissä keskusteluissa molemmin puolin. Tietysti esimerkkisi oli kohtuuton. Kohtuutonta on toisaalta vaatia että mitä tahansa saisi ladata Youtubeen ja sitten siitä tarjottaisiin vain jokin könttäkorvaus.

    Mielestäni palveluiden ylläpitäjien (ja viittaan tällä nyt esim. Rapidshareen yms.) vastuuta jakamastaan sisällöstä pitäisi pystyä tarkastelemaan. Edes jotenkin. Jos saitin sisällöstä esim. 85% on laitonta, niin mielestäni voidaan katsoa koko palvelu on silloin laiton ja voidaan sulkea. Kyllä sille 15% lailliselle sisällölle löytyy ennen pitkää sitten jokin muu jakelija.

  3. maaliskuu 17, 2010 3:45 pm

    ”Könttäkorvaus” oli ehkä harhaanjohtava ilmaisu. Tarkoitin, että YouTuben käyttäjämäärien ja liikevaihdon perusteella laskettaisiin vuosittain jokin tietty korvaus jonka palvelu joutuisi toiminnastaan maksamaan. Rahat jaettaisiin sitten tekijöille siinä suhteessa kuin palvelussa on sinä vuonna tekijänoikeudellista materiaalia katsottu. Näin tekijät saisivat teostensa käytöstä korvauksen, ja korvausten kokonaissumma olisi laskettu niin että se olisi kohtuullinen osuus YouTuben kokonaisvoitoista. Tilanne olisi melko lähellä sitä, että YouTube olisi radioasema joka maksaisi normaalia korvausta radiosoitosta.

  4. 4 hannuoskala
    maaliskuu 18, 2010 12:12 pm

    Kiitos selvennyksestä Kaj. Tällainen järjestelmä voisi myös olla mahdollinen. Tosin Google ei suostu tuohonkaan ratkaisuun ”vapaaehtoisesti”.

    Lisäksi mielestäni jonkinlainen erottelu ”pienimuotoisen/yksityisen” ja ”laajamuotoisen/julkisen” välillä tulisi säilyttää. Ei ole täysin samantekevää, minkälaisen videon taustalla esim. omat biisini Youtubessa soivat, vaikka korvauksia soitoista saisinkin.

    Eräs koko internetin tekijänoikeuskeskustelun (ja myös sananvapauskeskustelun) ydinkysymyksiä onkin tämän uudenlaisen yksityisen ja julkisen välimaaston määrittely ja hahmottaminen. Mikä on lähipiiri? Mihin raja vedetään?

  5. maaliskuu 19, 2010 12:03 am

    Eräs koko internetin tekijänoikeuskeskustelun (ja myös sananvapauskeskustelun) ydinkysymyksiä onkin tämän uudenlaisen yksityisen ja julkisen välimaaston määrittely ja hahmottaminen.

    Näinhän tämä on.

    Väittäisin melkein, että nettiaikana yksityisen ja julkisen välinen rajaveto alkaa olla jo niin vaikeaa, että olisi syytä harkita uudelleen missä määrin meidän kannattaa pohjata sille lainsäädäntöä. Onko enää mielekästä koettaa määritellä yhä vaikeammin määriteltävissä olevaa rajaa, vai voisiko edes osan laeista säätää kokonaan eri lähtökohdista?

  6. 6 Tommi Vainikainen
    maaliskuu 23, 2010 6:47 pm

    Mahtava kirjoitus jälleen, Hannu.

    Minusta suomalainen radio gramex ja teostomaksuineen on erittäin toimiva järjestelmä, joka tuntuu kaikkien osapuolien mielestä päällisin puolin oikeudenmukaiselta. Se ei ole tuhonnut radiotoimintaa ja toisaalta se kannustaa musiikintekijöitä tekemään muiikkia niille radioille ja nimenomaan radion tarpeisiin. Järjestelmä hyödyttää kaikkia osapuolia. Siksi toivoisin, että samanlaista käytäntöä sovellettaisiin kaikkiin radion kaltaisiin mediumeihin, kuten YouTubeen ja Spotifyn ilmaiseen versioon. Jos järjestelmä toimii kaikkia osapuolia tyydyttäen kansallisessa radiossa, miksei se voisi toimia myös monikansallisessa mediumissa? Korvauksen maksaisi palveluntarjoaja ja maksut olisivat suhtessa yhtiön liikevaihtoon, aivan kun on tilanne kaupallisissa radioissa, ja aivan kuin Kaj esitti.

    Mutta totta on myös se, että Google on monikansallinen monopoliyhtiö, jonka toimintaa on todella vaikea kansallisesti kontrolloida. Sen ei pitäisi kuitenkaan estää yrittämästä. Meille käytännössä riittäisi, että EU:ssa pystyttäisiin säätämään laki, jossa nettiyhtiöt velvoitettaisiin vaikkapa sakkojen uhalla kehittämään toimiva maksujärjestelmä ja maksamaan sisällöstä tekijänoikeuskorvauksia. (Tähän tietysti liittäisin toiveen, että ne tekijänoikeuden jakaantuisivat meidän tekijöiden kesken oikeudenmukaisemmin kuin nykyään.) Ns. kuluttajat voisivat edelleen kuunella musiikkia ja katsella videoita ilmaiseksi, mutta maksumiehiksi joutuisivat ne, jotka kaiken ilmaisesta sisällöstä eniten hyötyvät eli käytännössä Google. Ja tällöin meidän ei tarvitsisi kinastella epäkaupallisen ja kaupallisen erosta. Hannu on oikeassa siinä, että Googlen näkökulmasta kaikki on kaupallista, jossa esiintyy heille rahaa (potentiaalisesti) tuottava mainos.

    Palveluntarjoajien tuottojen ”verottaminen”, Kajnkin toisaalla esittämän kohtuullisen ”laajakaistaveron” ja -eteenkin pienissä maissa- kansallisen kulttuurin julkisen avustamisen yhdistelmä voisi olla ehkä realistisin ja toimivin tulevaisuuden malli digitaalisen kulttuurin rahoittamiseksi.

  7. 7 hannuoskala
    maaliskuu 23, 2010 10:30 pm

    Kiitos Tommi.

    Samaa mieltä radiosoittokorvausjärjestelmän toimivuudesta ja sovellettavuudesta myös. Eihän se voi olla niin, että netissä kaiken karvaiset yrittäjät pelaisivat täysin eri säännöillä kuin ”todellisessa maailmassa”.

    Palveluntarjoajien tuottojen “verottaminen”, Kajnkin toisaalla esittämän kohtuullisen “laajakaistaveron” ja -eteenkin pienissä maissa- kansallisen kulttuurin julkisen avustamisen yhdistelmä voisi olla ehkä realistisin ja toimivin tulevaisuuden malli digitaalisen kulttuurin rahoittamiseksi.

    ”Laajakaistaverossa” minua hiertää eniten se, että se kohdistuisi tasamaksuisesti kaikkiin käyttäjiin riippumatta siitä kuinka paljon käyttää ”kulttuuripalveluita” tai ”latailee”. Itse tarvitsen ihan työhommiakin varten nopeahkon netin, enkä minä halua ruveta maksamaan lisähintaa perustarpeistani vain siksi että jotkut toiset eivät halua maksaa viihteestään.

    Esitin jo aiemmin täällä blogilla erään postauksen kommenteissa ehdotuksen, jossa mielestäni toteutuisivat sekä ”laajakaistaveron” ja ”kustannusvastuun” parhaat puolet (linkki):

    1. “Nykyinen järjestelmä”

    Käyttäjät maksavat haluamistaan palveluista erikseen. iTunes, Spotify jne. Laillisia palveluita, jotka toimivat markkinoilla.

    Tällöin myös valvonnan on oltava riittävän tarkkaa. Tätä osaa liittymän maksajista siis myös valvotaan – jos latailee laittomia torrentteja sakko napsahtaa.

    Toivottavasti ennakkotapausten kautta “oikeudenkäynnit” voidaan välttää ja sakot määräytyisivät jonkin johdonmukaisen taulukon mukaisesti. Esim. 5€/musiikkikappale, 50€/elokuva. Tällöin sakkojen summat eivät voisi tulla kellekään yllätyksenä.

    Jos sakko olisi perusteeton voisi siitä tietysti halutessaan valittaa.

    Jos ei koe tarvetta “vapaaseen latailuun” niin ei tarvitse maksaa mitään ekstraa. Jos tarvitsee vain Spotifyn, maksaa vain Spotifysta.

    2. “Vapaa, mutta maksullinen latailu”

    Käyttäjät maksavat kuukausi/vuosi-maksun liittymälaskunsa yhteydessä. Maksun tulisi olla n. 40-60€. Tällöin käyttäjä saa ladata tekijänoikeuden suojaamia teoksia vapaasti haluamastaan vertaisverkosta.

    Tällä maksulla varustettu liittymä myös vapautuu valvonnasta. Tekijänoikeudet on jo hoidettu “pinnan alla”.

    Maksun asianmukaista tilittämistä varten pitäisi kuitenkin kehittää uusi torrent/vertaisverkko-protokolla, joka pitäisi anonyymisti kirjaa ladatuista teoksista. (Vain teokset kirjautuisivat, eivät tiedot siitä kuka lataa ja mistä.)

    Vain nämä uutta protokollaa käyttävät vertaisverkot olisivat valvonnan ulkopuolella.

  8. maaliskuu 28, 2010 6:58 pm

    Googlen strategiassa korostuu kaksi asiaa: 1) Google ei itse tuota sisältöä 2) Googlen palvelut ovat globaaleja, ei lokaaleja. Youtube on suunnattu aikaan, jolloin internet yleistyy tv-laitteissa – maailmanlaajuisesti. Tätä hetkeä odottamassa on miljoonittain videoita, joita kuka tahansa netti-tv:n omistava voi katsella. Googlen etu ei ole rajoittaa videoiden latausta Youtubeen, koska jokaisen videon katselu sisältää todennäköisyyden mainoskassavirran realisoitumisesta.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


Suosituimmat artikkelit

twtr

Flickr Photos

Pekan_ajelu 1

Pekan_ajelu 2

Pekan_ajelu 3

More Photos

%d bloggers like this: