16
Mar
07

periaatteet vs. käytäntö

”Vihreyteen” liittyy ”vaatimuksia” omien ihanteiden toteuttamisesta käytännön elämässä. Olisi vaikeaa pitää uskottavana aatteen miestä, joka puhuisi päästöjen suitsimisesta mutta ajelisi city-maasturilla, saarnaisi Reilun kaupan puolesta mutta mussuttaisi aina Chiquitaa… Ristiriidan voi osin ohittaa siirtämällä vastuun yhteiskunnalle: ”Valtion pitää luoda järjestelmä, jossa ympäristöystävällisin toiminta on myös rationaalisinta.”. Tämäkin pitää paikkansa, mutta ei sillä kaikkea toimintaansa voi selittää. Kuluttajalla on kuitenkin kapitalistisessa järjestelmässä suuri vastuu siitä mihin suuntaan maailma menee.

Akuutti dilemmani liittyy työmatkailuun. Olen projektiluonteisesti töissä Tikkurilassa Tanssiteatteri Raatikossa (Hys hys Hymylään-lastennäytelmä). Näytökset ovat illanvirkulle tuskallisesti aamuisin klo 9.00 ja 10.30. Paikalla pitää olla viimeistään 8.45. Julkisilla kulkuvälineillä tämä tarkoittaa vähintään 46-52 minuutin matkoja (reittiopas). Käytännössä matkaan kuluu joka päivä vähintään tuo 50, toisinaan enemmänkin. Muutaman kerran huonojen yhteyksien sattuessa kohdalle olen joutunut turaamaan selvästi yli tunnin. Ja sama paluusuuntaan n. klo 11.30-12.30. Extra-bonuksena näin muusikolle tietty mukana liikuteltava soitin, haitari, paino n. 12 kg sekä läppäri ym. päivän tarvekalut. Tuskallista.

Henkilöautolla matkaan kuluu n. 10-15 minuuttia liikenteestä riippuen. Tuuria yhteyksissä on sikäli, että aamuruuhkan aikaan kuljen pitkälti yleisimmän kulkusuunnan vastaisesti.

Vaihtoehdot ovat siis:
– Herätys 8.20, henkilöauto 8.30-8.45, haitari takapenkillä
– Herätys 7.30, julkiset 7.40-8.45, haitari selässä

Tämä joka aamu muutaman viikon ajan. Jo yhdessä viikossa ylimääräistä aikaa kuluu (paluusuunta mukaanlukien) 500 minuuttia eli 8 tuntia 20 minuuttia. Yli kokonaisen työpäivän. Lisäksi puolet ajasta on pois yöunista, jotka muiden (pääasiassa ilta- ja yötöiden) vuoksi jäävät lyhyiksi.

Hupaisan lisän kuvioon tuo se, että toinen pätkän näyttelijöistä tulee töihin Lahdesta ja hänen työmatka-aikansa (n. 50 minuuttia) on lyhyempi kuin minun, vaikka tulen linnuntietä mitaten paljon lähempää!

Poikittaisliikenne pissii! Etenkin vyöhykerajojen yli! Marja-rata asap! Kehät kiskoille!

Jos olisin säännöllisesti töissä Tikkurilassa hankkisin joko asunnon sieltä tai oman auton. Ensin todennäköisesti auton. Olisi täysin epäinhimillistä vaatia ketään käyttämään näin paljon aikaa työmatkoihinsaa. (Tiedän että monet käyttävät päivittäin pidempiä aikoja sukkulointiin pääkaupunkiseudulla. Se ei mielestäni ole tervettä. Jossain on häiriö. Kenen syy ja miten vika korjataan onkin sitten monimutkaisempi kysymys.)

Oma esimerkkini tuo hyvin esille sen kuinka tärkeää kaupunkisuunnittelu on; työpaikkoja ja asutusta ei saisi päästää leviämään sikinsokin sinne tänne – julkiset kulkuvälineet ja hyvinsuunniteltu ”helminauha-kaupunki” olisi nopein, taloudellisin ja ympäristöystävällisin vaihtoehto sekä kokonaisuuden että yksilön kannalta. (Jollain toisella kertaa voisi pohtia onko esim. Lahdesta Vantaalle sukkuloinnissa mitään järkeä. (Ei ole.))

Iltapäivisin minun täytyy päästä sitten taas keskustaan (Kokoteatterille) töihin. Sinnekin on tuskaisaa mennä julkisilla haitari selässä, teatteri kun sijaitsee kätevästi ratikka- ja bussipysäkkien välissä Pitkänsillan kupeessa, matkaa seisakkeelta yli 500 metriä. Toisaalta maksullisten parkkipaikkojen metsästyskin aiheuttaa harmaita hiuksia. (Ja niiden perhanan kolikoiden! Eikö A.D. 2007 voitaisi vähitellen muuttaa kaikkia pysäköintiautomaatteja joko korteilla tai puhelimilla toimiviksi?) Lisäksi keskustassa autolla ajaminen on mielestäni turhan stressaavaa ja ruuhkassa istuminen ei vastaa käsitystäni ”laatuajasta”.

Olen keksinyt ensi viikoksi kuitenkin mielestäni järkevän kompromissin; lainaan vanhemmiltani autoa aamun matkoille. Ajan aamuisin Haaga-Tikkurila-Haaga, säästäen n. 1,5 tuntia per päivä. Jätän auton Haagaan ja matkaan julkisilla keskustaan. Tärkein oivallus oli kuitenkin se, että vien Tikkurilaan ”pikkuhanurin”, jolla lastenteatterin selvittelee kevyesti ja jätän ”aikuisten hanurin” Kokolle, joten selviän koko ensi viikon roudaamatta. Matka Tikkurilasta Haagan kautta Siltasaarenrantaan ei itse asiassa ajallisesti ole lainkaan pidempi kuin yhteys julkisilla suoraan Viertolasta.

Onko toimintani ”epävihreää”? En tiedä, ehkä ”viher-natsimpi” kulkisi koko viikon hammasta purren julkisilla, heräten joka aamu kukonlaulun aikaan tietoisuuteen omasta moraalisesta ylemmyydestään. Kohtuuttomia ei voi vaatia, 8 tuntia viikossa on mielestäni liikaa millä tahansa mittarilla.

Mietinnän alle jää vielä sekin, mikä saisi minua muuttamaan logistiikkaani. Millä tavalla julkisten kulkuvälineiden tai ruuhkamaksujärjestelmien pitäisi muuttaa yhtälöä että olisin valmis luopumaan autosta ensi viikolla? 50 minuuttia lisää unta aamulla on luksusta, josta olen valmis maksamaan. Ruuhkamaksut, bring them on!

Mainokset

2 Responses to “periaatteet vs. käytäntö”


  1. 1 Arttu
    marraskuu 16, 2007 10:39 pm

    Kauppalehti 16.11.2007

    ”Suuret johtajat ajavat Ruotsissa vaatimattomasti farmari-Volvolla, kun taas keskijohtoon kuuluvat naiset suosivat Jaguaria ja miehet BMW:tä. Homot pitävät isoista, erikoisvarustelluista kaupunkimaastureista.”

    Tuli vaan mieleen.

  2. 2 hannuoskala
    marraskuu 17, 2007 5:52 pm

    Toi on aika hyvä quote. Eikös ylipäätään pahuus asu keskijohdossa?

    TOn mun logistiikanhan ens viikolla tosiaan mahdollistaa vanhemmilta lainattu auto, jos se ei olisi mahdollista, olisivat vaihtoehdot aika vähissä. Taksi, muut julkiset tai auton osto. Oikea ”yhteiskunnallinen” kysymyshän on miksi järjestelmä on näin joustamaton? Auton hankkiminen, jossa suurin osa rahasta menee huonosti arvonsa säilyttävään pääomaan (ruostuvaan rautaan) ei ole kovin järkevää yksilön eikä kokonaisuuden kannalta. (Aiheesta pyörii päässä aika paljon, täytynee avautua joku kerta laajemmin, mutta lähinnähän autojen ostaminen Suomessa hyödyttää Keski-Euroopan ja Aasian autotyöläisiä – jokainen euro Toyotalle on pois lähellä sijaitsevista palveluista.)

    Mikä voisi olla joustava välimuoto? Edes City Car Club ei sovellu juuri tuon tyyppiseen käyttöön mitenkään hirvittävän hyvin. Jokin nettipalvelu, jossa voisi ilmoittaa oman tavoitepaikkansa ja aikansa ja sitten järjestelmä hakisi automaattisesti kimppakyytejä?


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


twtr

Flickr Photos


%d bloggers like this: